Parantumaton ohiampuja

Kun homma ei mene ns. putkeen, niin tulee huti ja monesti myös pettymys. Näin ainakin minulle usein käy. Mutta miten tämä asia on kirjattu ylös myös raamattuun? Siellä käytetään tästä ilmaisua “synti”. Ja tämä synti saa ihmisissä vilkasta kuvittelua. Onko kyse jostain sellaisesta, josta on tehtävä ns. parannus, vai jostain sellaisesta joka maistuu “syntisen hyvältä”, vai mitä tällä termillä alunperin on tarkoitettu? Ensimmäisen kerran tämä käsite määritellään Tuomareiden kirjan luvun 20 jakeessa 16, jossa puhutaan 700:sta valiomiehestä, jotka “kykenevät linkoamaan kiven hiuksenleveyden tarkkuudella ilman että tekevät syntiä”.

Eli synnissä on alunperin kysymys nykykielellä ilmaistuna harhalaukauksesta, ohiampumisesta ja “lyhyeksi jäämisestä” tavoitteen suhteen. Raamatussa synti kuvaa ihmisen riittämättömyyttä, kyvyttömyyttä ja heikkoutta päästä täyttämään Jumalan tahto ja laki kaikessa täyteydessään: rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Ihmisen rahkeet eivät tähän – kiitos ensiimmäisen ihimisen, Aadamin perinnön – kertakaikkisesti alkuunkaan riitä, vaan tähän tarvitaan toisen Aadamiin: Kristuksen Jeesukseen turvautuminen. Hänessä tämä tulee meille lahjana pelkästään vastaanottamalla tämä uusi ja mahtava  “perintö”. Syntiä voidaan siis tehdä monella tavalla. Esimerkiksi, jos projektipäällikkö ei pääsee maaliin projektisuunnitelman mukaisesti, niin rikkoo hän projektin tavoiteasetuksia ja syyllistyy syntiin: projektin päämäräasetuksia vasten. Ja tämän tapaisia “lyhyeksi jäämisiä” lienee meillä aika monella.

10total visits,1visits today

Jätä kommentti

Ota yhteyttä