Julistus vankeudessa oleville hengille

Pietari ja Juudas mainitsevat kirjeissään rangaistuksista kärsivistä henkiolennoista, jotka ovat teljettynä vankeuteen maan uumeniin. Monesti tätä asiaa selitetään niin, että Jeesus kävi kuolemansa jälkeen saarnamassa evankeliumia tuonelassa oleville kuolleille. Seuraavat raamatun kohdat valottanevat tätä asiaa.

Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille (1. Piet. 3:18-19)

Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi. Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle. (2. Piet. 2:4-5)

ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon; (Juud. 6)

Koskapa raamatun mukaan ihmisen kuollessa hänen henkensä palaa Jumalan tykö, ruumis maatuu maaksi ja sielu menee tuonelaan (kreik. Hades). (Saarn. 12:7; Apt. 2.27), niin myös Jeesus todellisesti kuoli ristillä, Hänhän antoi henkensä Isän käsiin (Luuk. 23:46). Tämä tarkoittaa taas sitä, että Hän ei ennen kuolleista herättämistä voinut käydä (ikään kuin elävänä) saarnaamassa vangituille hengille, vaikka sanonta ”astui alas tuonelaan” siihen suuntaan viitteitä antaakin. Tämän vahvistaa myös Pietari yo. tekstissä todetessaan, että Jeesus toteutti tämän julistuksen vasta eläväksi tehtynä.

Jeesus kävi siis ylösnousemuksensa jälkeen – ei tuonelassa eikä ”helvetissä” – vaan paikassa, josta alkukieli käyttää nimitystä Tartaros. Tämä pimeyden luolastoa kuvaava nimitys esiintyy raamatussa vain yhden kerran ja 2. Pietarin kirjeessä. Edelleen alkutekstissä puhutaan henkiolennoista (kreik. pneumasin) eikä ihmisistä. Henget ovat raamatun mukaan sellaisia olentoja, jotka eivät tarvitse fyysistä kehoa (kuten ihmiset ja eläimet) elääkseen.

Mutta mitä sitten nämä elävät, vankeuteen suljetut henkiolennot sitten ovat. Juudaan kirjeen mukaan näyttää siltä, että kyse on hengistä, jotka aikoinaan jättivät Jumalan tahdon vastaisesti  oman asuinalueensa ja tulivat maan päälle.

Entäpä julistiko Herra heille tuossa tilanteessa evankeliumia? Tuo suomennos ”saarnasi” voi antaa tällaisen vaikutelman. Alkukieli käyttää kuitenkin tässä tekstikohdassa ilmausta ekeruxen, mikä tarkoittaa juhlallista julistusta tai tiedoksiantoa (siitä, että Hänelle on nyt kaikki valta sekä maan päällä että koko universumissa). Ehkäpä nämä rangaistusvangit saivat siitä myös toivoa tulevaisuutensa suhteen…

 

Jätä kommentti

Ota yhteyttä