Erilaiset toivot

Uusi testamentti puhuu paljon toivosta. Myös Vanha testamentti puhuu toivosta. Raamatussa toivo ei ole toiveajattelua, vaan se on luottavaista tulevan odotusta (kreik. elpis) siihen nähden, mitä Kirjoituksissa on luvattu. Toivo on sukua uskolle ja usko katsoo toivoon luottavaisin mielin: ”usko on lujaa luottamusta siihen mitä toivotaan” (Hepr. 10:1). Toivo liittyy siis tulevan, luvatun odottamiseen.

Vanha testamentti on täynnä lupauksia Israelin kansalle, ja nimenomaan lupauksia heille luvatusta maanpäällisestä Kuningaskunnasta: ensin nykyisen Maan päällä ja sen jälkeen uuden Maan päällä. Myös ns. evankeliumikertomukset ja muu ”ei-Paavalillinen” osuus Uudesta testamentista fokusoituu tämän Israelille luvatun Kuningaskunnan tulolle ja siihen liittyville lupauksille.

Tullessaan suurella voimalla ja kunnialla ulkoavaruudesta Herra suorittaa tilinpäätöksen sen mukaan, miten muut kansat ovat suhtautuneet Hänen valitsemaan kansaansa, vähimpiin veljiinsä.
Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. (Matt. 25:31-32)
Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan. (Ps. 9:9)
Sen tähden ennusta Israelin maasta ja sano vuorille ja kukkuloille, puronotkoille ja laaksoille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, kiivaudessani ja vihassani minä puhun, koska teidän täytyy kärsiä pakanakansain pilkkaa. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Minä kohotan käteni: totisesti saavat pakanakansat, jotka teidän ympärillänne ovat, itse kärsiä oman pilkkansa. (Hes. 36:6-7)

Kansojen villitsijä vangitaan (”Päästä meidät Pahasta” -rukouspyyntö toteutuu), asevarustelu lakkautetaan ja pysyvä rauhan tila saavutetaan.
Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi (Ilm. 20:2)
hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa. (Ps. 46:10)

Herra Jeesus hallitsee Israelin kautta vanhurskaalla mutta rautaisella otteella maailman kansoja.
Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä (Ps. 66:7)
Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niin kuin saviastian sinä särjet heidät.” Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. (Ps. 2:8-10)

Ennen kokematon hyvinvointi Messiaan ja Israelin kautta kohtaa ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa.
Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen. (Jes. 65:20)
Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niin kuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra. (Jes. 65:25)

Myös Uuden testamentin evankeliumikertomuksissa opetuslapset haikailivat malttamattomina tuon Israelille luvatun maanpäällisen Kuningaskunnan perään, valtakunnan, jossa heille oli luvattu erityiset hallintotehtävät.
Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: “Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” Hän sanoi heille: “Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, (Apt. 1:6-7)

Myös uuden Maan päälle sijoittuvat lupaukset kuuluvat edelleen Israelille.
Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä (Ilm. 21:1-2)

Meidän toivomme taas toteutuu ennen Israelin toivoa. Meidän toivomme tai odotuksemme voi taas toteutua puolestaan minä hetkenä tahansa, nimittäin silloin, kun ”pakanain täysi luku on sisälle tullut” (Room. 11:25). Meidän odotuksemme täyttymisen ajankohtaa  ei voi ennustaa näkyvien merkkien kautta (2. Kor. 5:7). Meillä on aikaisempi toivo kuin Israelilla, mikä tarkoittaa, että meidän odotuksemme uskossa toteutuu ennen Israelia, ennen Vihan hallintokauden alkamista. Israel taas joutuu – niin kuin Kirjoitukset sanovat – käymään ensin läpi suuren ahdistuksen (ns. Jaakobin ahdistuksen ajan) ennen kuin he voivat ottaa vastaan Messiaansa (Jer. 30:7; Matt. 24:21).

että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen. (Ef. 1:12)

(CLV) Eph 1:12
that we should •be iofor the laud of His glory, •who are °pre-expectant in the Christ.

Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, (1. Tess. 5:9)

Lihavoidun Efesolaiskirjeen kohdan takaa löytyy alkukielessä ilmaus proelpikotas, mikä tarkoittaa aikaisemman odotuksen tilan omistamista [Strong G4276].

Paavali kehottaa meitä nimenomaan nostamaan mielemme ja odotuksemme ylöspäin Maapallon ulkopuolelle, muun Universumin alueelle. Samalla hän varoittaa mieltämme kiinnittymästä Maan päällisiin asioihin, huoliin ja tapahtumiin, koska Pahan valta täällä koko ajan lisääntyy.
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. (Kol. 3:2)

Miksi näin? Koskapa meidän odotuksemme ja lupauksemme sijoittuvat taivaalliselle alueelle. Jeesushan oli ”lihansa päivinä” lähetetty ainoastaan Israelin kansan keskuuteen. Maan päälle ja tänne Hän tulee aikanaan myös perustamaan Kuningaskuntansa, maailmanvallan, jota Hän teokraattisesti hallitsee Israelin kautta tuhannen vuoden ajan. Meille, kansojen uskoville, Hän taas on ilmestynyt ylösnousemisensa jälkeen Henkensä kautta: Pyhän Hengen, jonka kautta nykyinen seurakuntaruumis pysyy koossa, rakentuu ja kasvaa Jumalan antamaa kasvua.
Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. (2. Kor. 5:16-17)

Niinpä taistelummekin Vastustajaa vastaan tapahtuu myös eri alueilla. Näin ympärileikattujen apostoli varoitti juutalaisia opetuslapsia Saatanasta ja sen maanpäällisestä toiminnasta:
Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. (1. Piet. 5:8)

Paavali taas varoittaa meitä suuntaamaan taisteluamme Maan päällisiä (ympärillämme olevia) voimia vastaan, vaan suuntaamaan mielemme ylöspäin, taivaalliselle (so. ylimaalliselle) sektorille:
Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. (Ef. 6:12)

Jos 95 % koko raamatun tekstivolyymista kertoo Israelille luvatusta kansallisesta toivosta, niin onko tavatonta, että siihen on ”ihmisen mielen” mukaisesti houkutus tarttua ja korvata meille Paavalin kautta ilmoitettu kansojen ihmisten odotus ja osuus sillä, mitä itse asiassa on Israelille luvattu?!

Myös tieteellinen (alkutekstiin perustuvien) sanaesiintymien tilastollisesti merkitsevä eroavaisuus Kuningaskunnan evankeliumin ja Paavalin evankeliumin välillä vahvistaa tämän toivon suunnan:

Sana kreik. & kon. elements Paavali muu UT
earth, maa ge, land 17 190
celestial, taivaallinen epouranion, ON-SEE-UP-ed 12 7

Paavali kuvaa myös maallisiin asioihin fokusoimista Kristuksen ristin vihollisuudeksi ja muistuttaa meitä kiinnittämään mieltämme taivaallisiin, jonne tulevat lupauksemmekin sijoittuvat.
..maallisiin on heidän mielensä, mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi. (Fil. 3:18-21)

Synti – rikkomus – loukkaus

Mitä on synti? Onko se ja se asia syntiä? Saanko kaikki syntini varmasti anteeksi? Nämä kysymykset nousevat tuon tuostakin esiin. Ne ovat aiheellisia ja tärkeitä kysymyksiä. Synti -käsitteen merkitys on pääteltävissä sen ensimmäisestä esiintymisestä raamatussa, Tuomareiden kirjasta:

Kaikesta tästä väestä oli seitsemänsataa valiomiestä vasenkätistä; jokainen näistä osasi lingota kiven hiuskarvalleen, hairahtumatta. (Tuom. 20:16)
(CLV) Jdg 20:16
From all •these •people were seven hundred chosen| men hampered in their right hand; every one of these could sling| i a stone ›at a hair and not |miss.

Hepreankielessä on tässä ohiampumista kuvaava verbi hetah, mikä tarkoittaa ”missata maali” ja ”tehdä syntiä”. Uuden testamentin kreikassa on vastaava ilmaisu hamartia. Synti siis voidaan selittää tarkoittavan kyvyttömyyttä suorittaa tietty vaatimustaso, joka kerta, siinä kertaakaan ”missaamatta”.

Synti tuli maailmaan Aadamin rikkomuksen vuoksi. Minkä jälkeen synti on periytynyt kaikille ihmisille.
Sen tähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet (Room. 5:12).

Jakeen käännös on harhaanjohtava ja epälooginen. Alkukielessä löytyy sanan ”koska” takaa ilmaisu hoútō, mikä tarkoittaa ”täten” tai ”minkä jälkeen”, eli syy-seuraus -suhde on tässä ilmeinen. Ja näin on ihmisen tila tullut heikkoutensa puolesta täysin kelvottomaksi täyttämään Jumalan tahtoa.
kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. (Room. 5:12)

Jeesus täydensi vielä Jumalan tahdon koskemaan (ei vain Mooseksen lain mukaista muodollista käyttäytymistä) vaan koko ihmisen olemukseen ja elämään liittyvää käytöstä.
Niin Jeesus sanoi hänelle: “‘Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ‘Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.” (Matt. 22:37-40)

Näin synti raamatussa voidaan tunnistaa kyvyttömyydeksi toteuttaa Jumalan tahto (kaikilla tasoilla) läpi elämän aina ja kertaakaan erehtymättä.

Uudessa testamentissa on tunnistettavissa kahdentyyppisiä syntejä: rikkomuksia ja loukkauksia.

Rikkomus (kreik. parabasis, BESIDE-STEPPINg) on synti, jolla rikotaan annettua käskyä, lakia tai määräystä vastaan (Room. 4:15). Rikkomus oli Aadamin tottelemattomuuden synti Jumalan määräystä vastaan. Israelin kansan rikkomus oli Jumalan sille antamaa lain hylkääminen. Mooseksen laki oli määrätty “jäljestä päin” olemaan voimassa Jeesuksen lihaksi tuloon asti (Gal. 3:19). Kaikilla ihmisillä on kuitenkin lain kirjaimet kirjoitettuina heidän omaantuntoonsa (Room.  2:15). Sanaesiintymiä tästä esim. Room. 2:23, 4:15, 5:14; Gal. 3:19.

Loukkaus (kreik. paraptoma, BESIDE-FALL) on synti, joka tarkoittaa henkilökohtaista satuttamista, jolla toisen persoona tulee loukatuksi, niin kuin morfeemi-elementit myös antavat ymmärtää. Sanaesiintymiä tästä esim. Room. 5:15, Ef. 1:7, Kol.2:13.

Aadamin synti oli myös loukkaus Jumalaa kohtaan, jonka kanssa hän aikanaan välittömästi keskusteli. Myös Israelin lain hylkääminen oli loukkaus Jumalan sydäntä kohtaan, koska Hän oli sen rakkaudessaan antanut sille ohjeeksi. Paavali toteaa (Room. 5:12-19) Aadamin tottelemattomuuden teon olevan sekä synnin, loukkauksen että rikkomuksen.

Mutta, Jeesus Kristus tuli ja antoi itsensä kertakaikkisena uhrina Jumalalle kaikkien ihmisten puolesta. Jumala on tänä päivänä tehnyt sovinnon ihmiskunnan kanssa ja pyytää, että ihminen myös tekisi sovinnon Hänen kanssaan. Tänään tämä valtava sovitus voidaan ottaa vastaan pelkän uskon kautta, ainoastaan luottamalla Jeesuksen sovitustyöhön, joka on peruuttamattomasti toteutettu jokaisen ihmisen puolesta! Kristuksessa voimme tänään elää uuden ihmisen (uuden luomuksen) uutta elämää: vanha ihminen vietiin ristille. Kristuksessa meillä on uusi elämä Isän Jumalan lapsina ja Hänessä me saamme luottavaisesti uskoa myös rikkomustemme anteeksiantoon Hänen ylitsevuotavan ja tuhlailevan armonsa (suosiollisuutensa) mukaisesti joka päivä. Tämä on sana rististä. Tämä on armon evankeliumi:

jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, (Ef. 1:7-8)

Seurata vai matkia?

Jeesuksen eläessä maan päällä ja valitessaan itselleen juutalaisia seuraajia opetuslapsikseen (kreik. mathetes) Hän valitsi heidät käskemällä näiden lähteä siltä paikalta fyysisesti seuraamaan Häntä. Tämä seuraamisen kehote oli ehdoton ja edellytti heidät konkreettisesti ja välittömästi jättämään työpaikkansa ja perheensä ja lähteä kulkemaan Hänen perässään.

Ja hän sanoi heille: “Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia”. Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat häntä. (Matt. 4:19-20)

CLV Mt 4:19 – Mt 4:20
And He is saying to them, “Hither! After Me, and I will be making you fishers of hmen!”
Now immediately •leaving the nets, they follow Him.

Jeesuksen antama seuraamiskehote ei ollut please-pyyntömuodossa, vaan käskymuodossa ja vaati välitöntä irtautumista ammatinharjoittamisesta ja lähteä vaeltamaan Hänen kanssaan. Tavanomaisessa käännöksessä ei käy selkeästi ilmi tämä Jeesuksen ehdoton käsky lähteä siltä istumalta Hänen mukaansa, mutta tämä oli totta tuolloin. Elettiin ns. Jeesuksen ns.  Lihaksitulon hallintokautta, jolloin Hän itse valitsi seuraajansa juutalaisten joukosta. Opetuslasten kohdalla valinta oli yksinomaan Hänen taholtaan ja ne esitettiin sellaisella auktoriteetilla ja valtuudella, ettei siitä voinut kieltäytyä (Joh. 15:16).

Alkukielen sana, joka Jeesuksen fyysisestä seuraamisesta on kirjoitettu, on akoloutheo, jonka Konkordanttinen käännös esittää morfeemi-elementteinä ilmaistuna UN-JOIN-PLACE ja mikä voitaisiin suomentaa seuraamisesta paikasta paikkaan. Seuravasta kohdasta käy hyvin ilmi, miten ehdottomat ja vaativat olivat Jeesuksen käskyt seuraajilleen.
Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: “Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa“. (Matt. 8:21:22)

Kun tavanomainen käännös ilmaisee seuraavan Jeesuksen vaatimuksen seuraajilleen:
ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. (Matt. 10:38-39)

niin tässä Hän esittää heille, että Hänen seuraamisensa ehdottomana vaatimuksen on valmius kärsiä ristinkuolema kuten Mestarinsakin tulee kerran tekemään. Jälkimmäisessä osassa ei suinkaan alkukielessä puhuta elämän kadottamisesta ja löytämisestä vaan sielun (kreik. psuche) likoon laittamisesta. Elämää tarkoittava sana kreikankielessä on aivan toinen: zoe. Sielun kadottaminen tarkoittaa tässä suostumusta kärsimyksiin ja kuolemaan Herran tähden.

Jeesuksen seuraaminen vaati siis tuolloin – paitsi ammatinharjoituksen ja perheyhteyden jättämistä – niin myös rikkailta konkreettista kaiken omaisuuden myymistä köyhien hyväksi.
Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: “Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua”. (Mark. 10:21)

Helluntain hallinnon aikana (kun Jumalan kuningaskunta oli tuloillaan ja tulevan maailmanajan voimat alkoivat vaikuttaa) saivat Ananias ja Safira pikaiset kuolemanrangaistukset heidän vilpillisen taloudenhoitonsa takia. Tuomiomenettely kuvaa myös Israelin tulevassa tuhatvuotisen maailmanvallan ehdotonta oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden vaatimusta sen hallintotehtävien hoitojen suhteen. Nykyisen Armon talouskautenahan ei ”seurakuntien” vilpillisestä talouden hoidosta rangaista tällä tavalla kuin tuolloin.

Eikä tuo joukko ollut mitenkään teologisesti koulutettua eliittiä, vaan tavallisia eri ammateissa työskenteleviä miehiä.

Entäpä, mitkä ovat saman Herran seuraamisen kehotukset tämän päivän kansojen uskoville? Nytpä ei Hän enää olekaan fyysisessä hahmossaan kuljettamassa seuraajiaan pitkin maita ja mantuja. Hän on noussut ylös ja lähettänyt Pyhän Hengen, jolla Hän on myös sinetöinyt uskovansa. Edustajakseen kansojen keskuuteen hän valitsi Paavalin (Gal. 1:1), häntä kannattaa siis kuunnella. Alkukielen sana Paavalilla onkin tänään – ei seurata akoloutheo – vaan mimieomai, mikä tarkoittaa imitoimista tai matkimista. Tavanomaiset käännökset eivät yleensäkään tee eroa näiden seuraamiskäytäntöjä kuvaavien sanojen välillä, vaan kääntävät molemmat samalla ilmaisulla ”seurata”.

Miten sitten tätä imitoimisen seurantakäytäntöä tulisi soveltaa? Mistä siihen voisi saada ohjeita?
Paavalilta, hänen kirjeistään.
Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja. (1. Kor. 11:1)

(CLV) 1Co 11:1
|Become~ imitators of me, according as I also am of Christ.

Koskapa ylösnoussut Herra on ilmestystensä kautta (Apt. 26:16) kertonut Paavalille paljastuksina aivan erityisen evankeliumin, joka sisältää myös ohjeet kristityn käyttäytymiselle, niin on apostoli samalla kirjannut kirjeisiinsä nämä terveiden ja järkevien sanojen mallin:
Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (2. Tim. 1:13)

(CLV) 2Ti 1:13

|Have a pattern of |sound words, which you hear bfrom me, in faith and love •which are in Christ Jesus.

Siis sanastolla, kehotteilla ja opetuksella on meille merkitystä.

Paavalin ”seurantakehotteet” voidaan jakaa ainakin kahteen osaan. Ensinnäkin hän kehottaa uskovia kiittämään Isää Jumalaa, joka on ottanut heidät hoiviinsa ja anomaan Häneltä kaikkea hengellistä viisautta ja ilmestystä, jotta kansojen uskovia odottava toivo saisi vahvistua odotukseksi heidän sydämessään (esim. Ef. 1:17-21). Toiseen luokkaan voidaan katsoa kaikki ne ohjeet, joita hän tuo esiin kirjeittensä loppuosissa (esim. Ef. 4:1-8).

Tänään, Jumalan Armon hallintokautena, on valinta uskovien kohdalla tehty jo kauan sitten ”ennen ikuisia aikoja” (2. Tim. 1:9), ennen kuin ihminen oli tehnyt hyvää tai pahaa. Kyse on Jumalan mielisuosion mukaisesta armovalinnasta, joka lahjana tulee valittujen osalle.

Kristuksen seuraaminen ei tarkoita tänään lähteä fyysisesti johonkin suorittamaan ns. opetuslapseuteen liittyviä maailmanlaajuisia tehtäviä, tekemään kaikkia kansoja Hänen opetuslapsikseen, vaan pysymään sillä paikalla, missä oli, kun kutsu kuului:
Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu
. (1. Kor. 7:20)

Miksi näin? Koska Jumala on jo ennalta valmistellut itse kunkin sille paikalle, johon Hän Kristuksen hengellisessä ruumiissa kuuluu ja jossa hän parhaiten voi kasvaa Jumalan antamaa kasvua omaksi todelliseksi itsekseen ja tulevia tehtäviä varten..

Minkälaisia sitten nämä Jumalan valitsemat Kristuksen hengellisen organisaation jäsenet sitten ovat. Erilaisia. Monesti näkymättömiä. Paljolti ”teologisesti oppimattomia”. Paljolti ihan tavallisia ihmisiä. Tässä kohti näyttää Jumalan viisaus toimivat samalla tavalla kuin aikoinaan tapahtui Israelin valittujen kohdalla.
Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala vali tsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, (1. Kor. 1:26-30)

Epätarkat ja tulkintapitoiset (tai pitäisikö sanoa tulkintahakuiset) käännökset eivät siis tuo eroa näiden Herran Jeesuksen esittämien seurantatapojen välillä. Tämä on tuonut historian aikana – ja edelleenkin – hämmennystä ja tulkintaristiriitoja kirkollisissa opetuksissa: pitääkö tänään koko maailma vallata Jeesukselle vai tyytyä elämään ja toimimaan  Kristuksen hengellisen ruumiin jäsenenä sillä paikalla, minkä Hän on osoittanut? Jumala kun kuitenkin hoitaa koko pelastusprojektinsa oman aikataulutuksen ja omien valintojensa pohjalta.

Tilastollinen tarkastelu vahvistaa myös eron Kuningaskunnan evankeliumin ja Paavalin evankeliumin välillä seuraamisen asiassa. Akoloutheo esiintyy muualla UT:ssa 96 kertaa, Paavalilla vain 5 kertaa. Mimieomai esiintyy taas Paavalilla 8 kertaa, muualla UT:ssä vain 3 kertaa. Näin myös sanaesiintymien määrät poikkeavat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan ja vahvistavat osaltaan seuraamisen merkityksen erilaisuutta.

Ota yhteyttä