Paavalin isot yhtälöt

 

Toteutuuko pelastuminen lopulta vain harvojen ja valittuiden kohdalla?
Tehoaako Jumalan rokote ja lääke, Kristuksen uhri, lopultakin, vain muutamaan prosenttiin ihmisistä?
Onko usko ehdottamana edellytyksen pelastumiselle, vaikka se on niin harvojen omistuksessa?
Eikö Jumalan tahto: että kaikki ihmiset pelastuvat, ole kuitenkin Jumalan ilmoittama päämäärä?
Miksi kristilliset tahot kuitenkin viestittävät toisenlaista kuvaa, toisenlaista evankeliumia?
Miksi kristilliset tahot pitävät ihmisiä (ja myös uskovia ihmisiä) epätietoisuudessa ja ymmällä näinkin isosta asiasta?
Eikö lopulta kuitenkin ole kysymys kaikkein suurimmasta kysymyksestä: muutama prosentti vai sata prosenttia?
Pitäisitkö itse suurena ilouutisena sitä, että pandemiaan on saatavilla rokote, jolla on 2-3% teho?
Ovatko nämä kysymykset sinua vaivanneet ja oletko löytänyt niihin sellaisen vastauksen, joka antaa sisimpääsi pysyvän ilon ja rauhan?

Apostoli Paavali vetoaa useasti kirjeissään vastaanottajiensa päättelykykyyn. Hän ikään kuin kannustaa uskovaa puntaroimaan asioita myös oman mielensä alueella eikä vaan menevän valtavirran mukana. Uskonnoissa on tapana alistua sokeaan palvontaan ja asettaa ymmärrys ikään kuin narikkaan. Mutta se opetus, jonka ylösnoussut Herra meille kansojen apostolinsa kautta välittää kannustaa tekstin vastaanottajaa päättelemään – siis pääsemään myös oman mielensä alueella ymmärrykseen ja sopusointuun siitä – että sanoma on myös järkeenkäypä ja vastaanottamisen arvoinen.

Mistä noita meidän ajatteluumme liittyviä ”yhtälöitä” sitten hänen kirjeistään voisi löytyä? Wikipedia määrittää, että yhtälö on kahden lausekkeen merkitty yhtäsuuruus.
Alkutekstissä on näitä vertaavia yhtälöitä tai yhtäsuuruuksia tunnistettavissa ilmaisun niin kuin (kreik. houtos kai) molemmin puolin. Tämä yhtälöä kuvaava yhtäsuuruuden ilmaisu esiintyy Uuden testamentin alkukielessä 14 kertaa, joista Paavalilla peräti 13 kertaa!

Päättelyyn, mielen alueen tiedolliseen käyttöön, Paavali kehottaa usein muutenkin pyytäessään sanomansa vastaanottajaa ”päättelemään” tai ”laskemaan” jonkin esittämänsä totuuden pohjalta sen kanssa yhtäpitävän ”uuden” totuuden. Joskus hän käyttää tässä kreikan kielen termiä logizomai, joka viittaa loogiseen, johdonmukaiseen ajatteluun. Verbi esiintyy Uudessa testamentissa 39 kertaa, joista Paavalilla peräti 33 kertaa! /Tästä tarkemmin/

Paavali ei käytä opetuksessaan lainkaan sellaisia kerronnallisia (ja samalla tulkinnanvaraisia) vertauksia, joita Jeesus sovelsi aikanaan vaeltaessaan juutalaisten keskuudessa. Jeesus käytti tuolloin tulkinnallisia vertauksia (kreik. parabole; BESIDE-CAST), joiden tarinoihin oli kätkettyinä hengellinen viesti ja opetus. Noilla vertauksilla Jeesus puhui kansalle tai ”ulkopuolella oleville”, jotta he ”näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä” (Matt. 13:13). Sana parabole esiintyy Uudessa testamentissa 40 kertaa, eikä Paavali käytä sitä kirjeissään kertaakaan!

Päinvastoin hän valtuutettuna kansojen opettajana korostaa, että hänen evankeliuminsa on itämaisista, peittävistä vertauksista vapaata ja että hänen tekstinsä voidaan ottaa vastaan sellaisena kuin miten se on alun perin kirjoitettu – ilman hämmentäviä tulkintoja.
Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän. (2. Kor. 1:13)

Kun Paavali taas kirjoitti korittolaisille:
mutta seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä. (1. Kor. 14:19)

niin hän tässä ”epäyhtälössä” tuo esiin sen, miten muutama sana ymmärryksellä ja ymmärrykselle on parempi ja enemmän kuin monisanaiset ja epämääräisesti sanoitetut puheet. Hän ei tässä tietenkään tarkoittanut pelkästään ”kielillä puhumista”, vaan yleisemmin sitä, miten monisanallinen ja epämääräisesti sanoitettu puheen anti voi jättää kuulijan mielen ja ymmärryksen hedelmättömäksi.

Seuraavaksi nuo kaksi isoa yhtälöä, jotka ylösnoussut Kristus Jeesus on Paavalille antanut ilmestysten kautta tiedoksi meille edelleen välitettäviksi.

Ensiksi iso elämän vanhurskauttamisen yhtälö.

Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi,
niin myös
yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi
; (Room 5:18)

(CLV) Ro 5:18
Consequently, then, as it was through one offense for all =mankind for condemnation,
thus also
it is through one just award
for all =mankind for life’s justifying.

Alkukielesstä löytyy käännössanojen ”niin myös” ja ”thus also” takaa kreikan houtos kai.
Jae vetää yhtäsuuruusmerkin Aadamin tottelemattomuuden teon ja Kristuksen kuuliaisuuden (vanhurskauden) teon laajuuden ja vaikuttavuuden välille.
Yhtälön vasemmanpuolinen lauseke tuo esiin Aadamin tottelemattomuuden teon vaikutuksen koko ihmiskunnalle. Sen miten maaperäisen Aadamin tottelemattomuus on periytynyt kaikille ihmisille siinä, että jokainen ihminen elää syntymisestään lähtien kuolevaisuuden tilassa. Riippumatta siitä, miten hyvin ihminen elää, niin hänet on alistettu Aadamin hankkiman heikkouden, vanhenemisen ja kuolevaisuuden tilaan.

”Sen tähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, minkä jälkeen kaikki ovat syntiä tehneet” (Room. 5:12)

Yhtälön oikeanpuoleinen lauseke taas tuo Kristuksen teon yhtäläisen laajuuden mutta päinvastaisen vaikuttavuuden koko ihmiskunnan osalle. Kaikki ihmiset saavat lopulta yhtä riippumattomasti periä Kristuksen kuuliaisuuden teon seurauksen eli vanhurskauttamisen (syyttömäksi julistamisen) kuin ovat perineet Aadamin teon seuraukset. Kristuksen täydellinen, oikeamielinen elämä (elämän vanhurskautus) luetaan lopulta kaikkien ihmisten elämän osaksi ja oikeudeksi.
Tämä on Paavalin evankeliumin suuri, kaikkia ihmisiä koskeva, ”elämän vanhurskauttamisen” totuus, joka on annettu ainoastaan Paavalille meitä varten esiin tuotavaksi.

Kun yhtälön vasen puoli on 100% voimassa niin miten sen oikea puoli voisi olla esim. vain 5% voimassa?
Yhtälössä ei puhuta lainkaan uskosta tai sen vaatimuksesta, vaan jokaisesta ihmisestä, siis myös siitä ehdottomasta ihmis-enemmistöstä, jolle ei ole annettu kykyä uskoa!

Toinen Paavalin välittämä yhtäsuuruuden lausekepari on iso elämän ylösnousemuksen yhtälö.

Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa,
niin myös
kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa
,
(1. Kor. 15:22)

(CLV) 1Co 15:22
For even as, in Adam, all are dying,
thus also,
in Christ, shall all be |vivified.

Jae vetää yhtäsuuruusmerkin Aadamin tottelemattomuuden teon seurauksen (kuolemisen) ja Kristuksen kuuliaisuuden teon (ylösnousemuksen kuolleista) laajuuden ja vaikuttavuuden välille.

Yhtälön vasemmanpuolinen lauseke toteaa sen tosiasian, miten kaikki ihmiset Aadamin jälkeläisinä perivät kuolevaisuuden. Tässä ei ole minkäänlaista poikkeusta ja tämä koskee koko ihmiskuntaa.
Yhtälön oikeanpuolinen lauseke tuo taas esiin Kristuksen (meidän puolestamme) hankkiman ylösnousemuksen (kuolemantilasta) vastaavan laajuuden ja vaikuttavuuden kaikkien ihmisten osalle.

Kun yhtälön vasen puoli on 100% voimassa niin miten sen oikea puoli voisi olla esim. vain 5% voimassa?
Yhtälössä ei puhuta lainkaan uskosta tai sen vaatimuksesta, vaan jokaisesta ihmisestä, siis myös siitä ehdottomasta ihmis-enemmistöstä, jolle ei ole annettu kykyä uskoa!

Nämä molemmat kansojen apostolin välittämät totuudet eivät ole suinkaan kuvaannollisia peitetarinoita, vaan kirjaimellisia tosiasioita, eikä niissä ”ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana”. Ne eivät vaadi minkäänlaisia ns. teologisia tulkintoja. Ne voidaan valtavirtauksille vieraina kyllä ohittaa (niin kuin usein tapahtuukin), mutta tällainen ei vähennä mitenkään niiden kirjoitettuja totuusarvoja.  Myös asia- ja tekstiyhteydet vahvistavat tämän. Paavali vetoaa tässä meidän ymmärrykseemme ja sen soveltamiseen: ”Jos kerran voit vakuuttua yhtälön vasemmanpuoleisen lausekkeen totuudenmukaisuudesta niin yhtä lailla myös yhtälön oikeanpuoleinen lauseke on totta”. Nämä – lopulta ihmisestä ja hänen ponnisteluistaan riippumattomat – valtavat siunaukset ja totuudet löytyvät ainoastaan Paavalin evankeliumista. Kun alamme ymmärtää hänen evankeliuminsa pyhyyttä ja erityisyyttä juuri meitä varten /tästä tarkemmin/, niin alkavat myös näiden ”isojen yhtälöiden” sisältämät ilosanomat avautua meille aivan uudella tavalla sisäiseksi iloksi ja rauhaksi.

p.s.

Myös Jumalan armon (mielisuosiollisuuden) toiminnallisuus tapahtuu tänä päivänä sisäisesti sydämen ja mielen-ymmärryksen alueella, eikä suinkaan – enemmän tai vähemmän vaihtelevien – tuntemusten alueella.
Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi. (Ef. 1.8)

Ne Kristuksen puuttuvat ahdistukset

 

Mitä Paavali tarkoitti Kristuksen ahdistuksilla? Mitä hän tarkoitti Kristuksen puuttuvilla ahdistuksilla? Mitä Kristuksen ahdistuksista voi enää puuttua, kun Herran ristinkuolema ja ylösnousemus olivat jo tuolloin takana ja elettiin 60 -luvun alkua, kun apostoli kirjoittaa tästä Kolossalais-kiertokirjeessään Rooman vankeudesta käsin.

Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta (Kol. 1:24)
(CLV) Col 1:24
I am now rejoicing in my •sufferings fors you, and am filling up in my flesh, in His stead, the deficiencies of the afflictions of Christ, for His •body, which is the ecclesia

Suomalainen käännös on jättänyt pois tärkeän kohdan ja tarkennuksen: Paavali kirjoittaa tässä (niin kuin Konkordanttinen menetelmä on sen kääntänyt) täyttävänsä Kristuksen – vielä puuttuvat – ahdistukset Hänen sijastaan (kreik. antanaplErO) lihassaan nykyisen seurakunnan hyväksi. Konkordanttinen menetelmä jäsentää verbin I-AM-INSTED-UPFILLING. Eli Kristuksen vielä puuttuvat ahdistukset kanavoituivat Paavalin kärsimysten kautta; Paavali toimi meille Kristuksen evankeliumin synnyttäjänä, sijaiskärsijänä. Hän ei ainoastaan kärsinyt ”Kristuksen tähden” niin kuin on meidän kohdallamme laita (Fil. 1:29), vaan vielä hänen erityistehtävänsä tähden. Tämä kohta pitäisi osaltaan esiin tuoda myös se, että apostoli Paavalin ja hänen tehtävänsä kohdalla ei ole kysymys pelkästään ns. lähetystyöstä, vaan uuden opin, Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin esiintuomisesta ja sen kirjallisesta julkistamisesta!

Paavali ilmoittaa em. jakeessaan kärsivänsä seurakunnan tähden. Hän ilmoittaa mittavien (tekisipä sanoa inhimillisesti katsoen mahdottoman suurten) kärsimysten hänen kohdallaan lopulta tähtäävän nykyisen seurakunnan, Kristuksen ruumiin, hyväksi.
Paavalilla näytti siis olevan kahdenlaisia kärsimyksiä uskovan kärsimyksiin nähden. Ensinnäkin henkilökohtaisessa elämässä tapahtuvaan Kristuksen kasvuun liittyvät kärsimykset tai kasvukivut, mutta tämän lisäksi vielä Kristuksen evankeliumivälitykseen, kirjeittensä julkaisemisiin tähtäävät erityiskärsimykset. Nämä kärsimykset oli ylösnoussut Herra hänelle luvannut nimetessään Paavalin kansojen apostolin tehtävään.
Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden“. (Apt. 9:16)

Paavalin ”kärsimyskertomus” löytyy 2. Kor. 11:22-30. Tuo kertomus vaikuttaa inhimillisestä näkökulmasta uskomattomalta. Voisi kuvitella, että pitäisi olla eräänlainen ”Supermies” kestääkseen kaikki nuo vastoinkäymiset ja saadakseen vielä erityisen tehtävänsä täytetyksi. Mutta tällä kaikella oli kuitenkin tarkoituksensa: Kristuksen Sanan piti Paavalin kohdalla ensin ”tulla lihaksi”, tulla ihmisen tasolla sisäistetyksi!

Kristuksen piti työstää Paavalissa tila ja valmius ottaa vastaan Hänen ilmestyksensä, jotta apostoli kykenisi sisäistämään ja edelleen välittämään se evankeliumi, joka on suunnattu tämän päivän kansojen uskoville.

Kristuksen sanomasta puuttui vielä jotain. Jumalan suunnitelmissa salattuna ollut, kansoille suunnattu Armon evankeliumi piti tuoda ihmisille tiedoksi. Vasta tämän – Jumalan ilmoituksen loppuosuuden – julkistaminen mahdollisti Kirjoitusten summautumisen täyteen /tästä tarkemmin/. Tätä varten ylösnoussut Herra tarvitsi lihallisen edustajan ja sijaistajan tätä Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin ilmoittamista varten.

Mutta Herra sanoi hänelle: “Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen. (Apt. 9:15)
(CLV) Ac 9:15

Yet the Lord said tod him “|Go~, tfor he/ is a choice instrument of Mine, •to bear My •name before both the nations and kings, besides the sons of Israel,

Alkutekstissä löytyy sanojen ”ase” tai ”instrumentti” takaa kreikan skeus, joka nykysuomeksi voitaisiin kääntää: ”viestintäväline”. Mistään sota-termistä ei tässä ole kysymys, vaan siitä, että Paavali oli ylösnousseen Herran Jeesuksen nimenomaisesti valitsema ”viestintäväline” sille ”Kristuksen salaisuudelle” (Kol. 4:3-4), jota ei vielä tuolloin (ennen 50-lukua) oltu ihmisten tiedoksi evankeliumina annettu. Herra Jeesus ei voinut enää jumalallisessa ylösnousemusominaisuudessaan suoraan taivaasta julistaa Kirjoitusten loppuosuutta, vaan Hän tarvitsi siihen inhimillisen viestintävälineen samoin kuten aiemmatkin kirjalliset ilmoitusosuudet on ihmisten kautta esiin tuotu. Juuri tätä varten piti apostolin kärsiä, tulla pieneksi, tulla heikoksi, jotta Kristus voisi kasvaa hänessä niin suureksi, että Hän voisi ilmestyksensä kautta kasvaa Paavalissa ”lihaksi”: Hengessä hänen sisäisen tietoisuuden ja todellisuuden osaksi. Sana ei voinut tulla nyt vain Sanaksi, niin kuin oli aiemmin tapahtunut Israelin profeettojen kohdalla, jotka ainoastaan välittivät eteenpäin sen puheen, mitä olivat Jumalalta kuulleet. Nyt oli kysymys sisäisestä ilmoituksesta, Kristuksen Hengen ilmoituksesta: siitä, että Kristus tulee ihmiselle todeksi Hengessä hänen lihallisessa olemuksessaan uskon kautta.

Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?  Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani. (2. Kor. 11:29-30)

Paavali sai Kristukselta ilmestyksiä eli paljastuksia meitä varten sitä mukaan kuin hän oli niitä valmis sisäisen ihmisensä puolesta vastaanottamaan. Kärsimykset tekivät hänessä Kristukselle enemmän ja enemmän tilaa. Hän kirjoitti nuo Herran vaiheittaiset paljastukset sitten kirjeisiinsä meitä varten. Viimeisimmät paljastukset meille välitetään noissa Paavalin Efesolais-Filippiläis- ja  Kolossalais -kiertokirjeissä. Hänen kirjeissään on uskonelämämme kannalta kaikki se olennainen mitä tänään tarvitsemme. Kaikki se sanallinen ravinto, jota tervehdyttävä kasvu Kristuksessa edellyttää. Meille suunnattu Evankeliumi on niistä luettavissa. Ja Kristuksen Henki avaa (paljastaa) meille näitä totuuden aarteita sitä mukaa kun olemme niitä valmiita sydämen tasolla vastaanottamaan /tästä tarkemmin/.

Eli vielä tuo suomalaisesta käännöksestä pois jätetty tekstiosuus antanaplErO mukaanotettuna:
Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani, Hänen sijastaan, hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta (Kol. 1:24)

 

Kristuksen tuolloin vielä puuttuvat ahdistukset tulivat ilmi Paavalin kärsimysten ja uhrin kautta (Fil. 2.17). Näillä Kristuksen ahdistuksilla oli tehtävänä apostolin kautta synnyttää se Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi, joka on tänään tarjolla, totta ja voimassa olevaa hengellistä ravintoa uskovalle. Paavali toimi tässä erityistehtävässään ikään kuin Kristuksen salaisuuden ja evankeliumin viestintävälineenä ja sijaissynnyttäjänä, jonka kautta Armon evankeliumi tuli meille luettavaksi (2. Kor. 1:13).

 

 

Paavalin ”kääntymyksen” esimerkki

 

Puhutaan usein siitä, miten entinen seurakunnan vainoaja kääntyi kristityksi. Puhutaan Paavalin kääntymisestä. Puhutaan Saulus Tarsolaisen uskoontulosta hänen kohdatessaan Kristuksen.

Mitä tuolloin sitten oikein tapahtui?
Mitä kääntymisellä raamatussa oikeastaan tarkoitetaan?
Onko lopulta mitenkään perusteltua puhua Paavalin kääntymisestä?
Oletko itse joutunut joskus tätä asiaa pohtimaan?

Kääntyä verbin takaa löytyy alkukielen epi strepho, jonka Konkordanttinen menetelmä purkaa morfeemeiksi ON-TURN, joka voitaisiin suomentaa esim. ”kääntyä ympäri” tai ”kääntyä takaisin”. Raamatussa ”kääntymisellä” tarkoitetaan ihmisen kääntymistä kohti Jumalaa. Termi kytkeytyy kuitenkin vahvasti Israelille suunnatun evankeliumin vaatimuksiin. ”Kääntyä” -verbi esiintyy Uudessa testamentissa 36 kertaa ja vain 3 kertaa Paavalilla; ja noissakin kohdin apostoli puhuu joko israelilaisista tai uskovien kääntymisestä käyttäytymisessään takaisin maailman ”alkeisvoimien” eli traditioiden puoleen (2. Kor. 3:16, Gal. 4:9; 1. Tess. 1:9).

Sisäistä kääntymystä näyttää kuitenkin edeltävän ihmisen tietoinen kääntyminen mielensä alueella.

Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat (Apt. 3:19)

Kyse näyttää kääntymisessä sittenkin olevan Israelille suunnatun Ympärileikkauksen evankeliumin vaatimuksesta, joka on osoitettu valitulle kansalle ja joka tulee kerran toteutumaan, kun Israelilla on siihen valmius.
Tämä kaikki oli totta ja voimassa Jumalan Helluntain talouskauden aikana, ja astuu taas voimaan Israelin kohdalla tulevalla Jumalan Vihan hallintokaudella.

Niin kuin ”parannus” (kreik. metanoea; AFTER-MIND, ”mielenmuutos”) tapahtuu aina mielen alueella, niin kääntyminen taas tapahtuu ihmisen sydämen, ”sisäisen ihmisen”, alueella.

mutta kun heidän (israelilaisten) sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois. (2. Kor. 3:16)

Mutta tänään, kun on siirrytty Jumalan Armon hallintokaudelle, pätevätkin toisenlaiset lainalaisuudet. Tänään ei Jumala tarjoa kansallista kutsuaan valitulle kansalleen, vaan kutsuu jo ennen maailmanaikoja valitsemansa ihmiset Kristuksen hengellisen seurakunnan jäseniksi (2. Tim. 1:9). Tänään valinta perustuu Jumalan omaan päätökseen, eikä kansanjoukkojen itsessään tekemään päätökseen!

Kuka sitten oli ensimmäisenä nykyisen Armon hallintokauden pelastettu?
Saulus Tarsolainen, joka sitten muuttui Paavaliksi!

Paavali oli ensimmäinen todistus, esimerkki ja ilmentymä Jumalan mielisuosion salatusta toiminnasta. Paavalin ”kääntymys” on myös esimerkki meille siitä, miten Jumalan armo oikeasti tänä päivänä toimii tuollaisessa tilanteessa.

Mutta sen tähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi. (1. Tim. 1:16)
(CLV) 1Ti 1:16

But therefore was I shown mercy, that in me, the foremost, Jesus Christ should be displaying~ all His patience, for a pattern of •those who are |about to be believing on Him for life eonian.

Tästä samasta on myös kysymys, kun apostoli meitä opettaa /tästä tarkemmin/:
Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja. (1. Kor. 11:1)
(CLV) 1Co 11:1
|Become~ imitators of me, according as I also am of Christ.

Myös Paavalin pelastuminen toimii meille mallina ja esimerkkinä siitä, miten Jumalan Armon pelastava ”käännytys-toiminnallisuus” tänään oikeasti toteutuu. Se ei mitenkään rakennu ihmisen omille ponnistuksille, vaan Jumalan omaan valintaan.

Paavali ei suinkaan tuolloin ”kääntynyt”.
Ei, vaan päin vastoin!
Hänhän osoitti täydellistä piittaamattomuutta ja kääntymättömyyttä puskiessaan kohti Damaskosta (Israelin ylipapiston täydet valtuudet mukanaan) vainoamaan ja vangitsemaan Jeesukseen uskovia. Mutta Jumalan armovalinnan hetki koitti hänen kohdallaan ylösnousseen Herran pysäytettyä hänet Damaskoksen porttien edustalle. Paavali lyötiin kerralla maahan, pysäytettiin kuin seinään. Hän ei ehtinyt edes kääntyä, vaan kulki sekä mielensä alueella että elämässään ja kiihkossaan 180 astetta väärään suuntaan. Tämä kaikki oli Jumalalla kuitenkin tiedossa ja suunnitelmissaan olemassa. Jumala oli valmistellut Paavalia tehtäväänsä jo hänen ”äitinsä kohdusta alkaen” (Gal. 1:15).
Näin se on lopulta meidänkin itse kunkin kohdalla. Jumala ottaa meidät ajallaan ”tietämättömyytemme tilasta” yhteyteensä. Aivan samoin kuin tapahtui Paavalin esimerkin kohdalla:

Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä (1. Tim. 1:1)

Jos Jerusalemin asukkailta olisi aikanaan kysytty: ”kuka olisi se viimeinen henkilö, joka voisi liittyä tuohon radikaaliin, Jeesuksen seuraajien joukkoon”? Niin voisi kuvitella, että heprealaisista heprealaisin, lakiin nähden vanhurskas, intoon nähden seurakunnan vainoaja ja Jerusalemissa laajasti tunnettu henkilö: Paavali olisi voinut saada mittavan äänisaaliin. Mutta näin Jumalan armo tuolloin yllätti ja tekee sitä tänäänkin. Ns. ”Uskoon-tulosta” on tänään lopultakin ihmisen osalta kyse ”sidotusta ratkaisuvallasta”. Toinen asia on tietysti se, miten uskova sen jälkeen rakentaa elämäänsä Kristuksen lahjoittaman perustuksen päälle.

Tämä Jumalan omaan viisauteen ja kaikkivaltiuteen perustuva ja ”inhimillisistä mielipiteistä” vapaa päätös sai lopulta aikaan sen, että ”pyhistä halvin” sai valtuutuksen kirjata meille tämän päivän ilosanoman: Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin (Gal. 2:7).
Saulushan ei oikeasti ehtinyt muuttaa edes mieltään, saatikka kääntyä elävän Jumalan puoleen, kun Herra hänet nappasi omakseen.

Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Ef. 3:8-11)

Niin, kyllä usko on ansioton Jumalan lahja. Myös uskon alkukohta ”kääntyminen” on Jumalan teko ja lahja, sillä kirjoitettu on, että “Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt” (Joh. 6:29). Eikä ihmisellä lopulta ole tässä asiassa valinnan valtaa, sillä kirjoitettu on, että ”te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät” (Joh. 15:16). Ja kun vielä on kirjoitettu, että ”usko ei ole joka miehen” (2. Tess. 3:2), niin on kaikki uskomisen vaatimukset ulkopuolisia kohtaan suljettu pois.
Mutta todellinen Evankeliumi on kuitenkin se, että Kristuksen hankkima sovitus tulee kerran –  Jumalan suunnitelman ja siihen liittyvän aikataulutuksen mukaisesti –  tavoittamaan kaikki  ja ”yhdistämään Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä” (Ef. 1:10)!

 

Efesolaiskirje – luku 5:1-7

 

5:1 Olkaa siis Jumalan seuraajia, niin kuin rakkaat lapset,
5:2. ja vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle “suloiseksi tuoksuksi.”
5:3. Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niin kuin pyhien sopii –
5:4. älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta.
5:5. Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella – sillä hän on epäjumalanpalvelija – ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.
5:6. Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia;
5:7. älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan.

CLV Eph 5:1 – Eph 5:6
1  |Become~, then, imitators of God, as beloved children,
and be walking in love, according as Christ also loves you, and -°gives Himself up fors us, an approach present and a sacrifice to •God, iofor a fragrant odor.
3  Now, eall prostitution and uncleanness or greed—let it not yeven be |named~ among you, according as is becoming in saints—
4  and vileness and stupid speaking or insinuendo, which are not proper, but rather thanksgiving.
5  For this you |perceive, knowing that not paramour at eall or unclean or greedy person, who is an idolater, |has any enjoyment of the allotment in the kingdom of •Christ and of God.
Let no one be seducing you with empty words, for because of these things the indignation of •God is coming~ on the sons of •stubbornness.
7 Do not, then, |become~ joint partakers with them,

Jakeissa 1 ja 2 meitä kehotetaan tulemaan Jumalan matkijoiksi /tästä tarkemmin/. Meitä kehotetaan elämään Jumalan rakastettuina lapsina ja ikään kuin ”kopioimaan” ja soveltamaan Hänen rakkautensa ja huolenpitonsa käyttäytymisen mallia toisiin ihmisiin nähden. Jumalan rakkaus meitä kohtaan Kristuksessa on ylitsevuotavan tuhlailevaa, jatkuvaa kestorakastamista; ei niin että Kristus vain kerran rakasti (suom. käännöksen imperfekti), vaan edelleen aktiivisesti rakastaa (kreik. aoristi)!

Meitä kehotetaan vaeltamaan uuden ihmisen todellisuuden mukaan ja kasvamaan kiittämisessä ja luottamisessa taivaallisen Isämme huolenpitoa kohtaan (jae 4). Kiitosmielellä ja tyytyväisyydellä vedämme samalla itseämme Jumalan Armon aktiivisen toiminta-alueen alle.

Jae 5 antaa ymmärtää, että ahneus (kreik. pleonexa; MORE-HAVing, jonka voisi suomentaa ”enemmän omistaminen”) on ”syntien synti” ja siten epäjumalanpalvelusta.

Jakeessa 6 varoitetaan uskovia ”tyhjistä” puheista, jotka salakavalasti viekottelevat meitä pois terveestä uskosta. Tässä Paavali varoittaa tarkemmin ihmisen uskonelämää tyhjentävistä puheista.

Alkukielessä löytyy sanan ”tyhjä” takaa termi kenoo, joka verbinä tarkoittaa tyhjentymistä todellisuudesta ja voimasta, esim. Fil. 2:7.
Tässäkin kohtaan Paavali tähdentää hänen evankeliuminsa terveiden ja tervehdyttävien sanojen esimerkkiä ja mallia /tästä tarkemmin/.
Itse ajattelen uskon elämän tyhjentymisellä sitä, että kun uskova (ehkä toistuvastikin ) alkaa seurata ihmisen mielen mukaista opetusta (Gal. 1:11), mitä tänään on yleisesti ja paljon tarjolla, niin hänen mielensä alkaa tyhjentyä siitä Kristuksen sanan runsaudesta, joka on totta ja voimassa olevaa nykyisellä Jumalan hallintokaudella. Paavalin evankeliumin rinnalle lisätyt opetukset ja rituaalit voivat myös sitoa ja rajoittaa ihmisen kasvua Jumalan armossa ja rauhassa. “Tyhjät sanat” eivät siis tarkoita vain tyhjänpäiväistä tai totuudelle vierasta opetusta, vaan niillä on uskonelämää “tyhjentävä”, “pettävä” vaikutus. Vaikka kaikki onkin tänään uskovalle luvallista, niin kaikki ei välttämättä rakenna (1. Kor. 10:23)! Apostolille oli Henki selvästi ilmoittanut (1. Tim. 4:1), että hänen lähtönsä jälkeen alkavat uskovat jakaantua eri lahkoihin ja että tätä kaikkea ovat johtamassa uskovien keskuudesta nousevat ”saarnamiehet”.

Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, (Apt. 20: 29-30).

 

 

 

Ennen maailman perustamista vai tuhoutumista?

 

Miksi tällainen aihe? Otsake voi tuntua erikoiselta, mutta mielestäni näinkin voi kysyä. Kyseessä ei välttämättä ole uskonelämän kannalta mitenkään keskeisestä asiasta, mutta kysymyksen käsitteleminen voi kuitenkin avata näkymää maailman luomisen tapahtumiin.

Raamattu korostaa kestävälle perustukselle rakentamista ja sen tärkeyttä. Jeesus puhui vertauksessaan ymmärtäväisestä miehestä, joka rakensi talonsa kalliolle (Matt. 7:24). Paavali jatkaa tästä, että millekään muulle perustalle ei ihminen voi uskonelämäänsä rakentaa kuin Kristuksen varaan (1. Kor. 3:11).

”Perustaa” tai ”laskea perustus” verbin takaa löytyy alkukielen themelioo, ja sen substantiivimuoto themelios: ”perustaminen”. Perustusten luontiin liittyy aina ajatus, että se on hyvä tehdä huolella ja harkinnalla, jotta tämä sitten mahdollistaisi kestävän rakentamisen sen päälle.

Jumala loi tai tarkemmin perusti alussa  taivaan ja maan.

“Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja; (Hepr. 1:10)
(CLV) Hb 1:10
And, Thou/, ac =originally, Lord, dost found the earth, And the heavens are the works of Thy •hands.

Tässä viitataan alkuluomiseen (1. Moos. 1:1). Kyseessä oli Jumalan itsensä luomat ja mitoittamat perustukset ja toimenpiteet taivaan ja maan luomiselle.
Jumalan loi alun perin Maan – mutta ei suinkaan autioksi vaan – asuttavaksi!

Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan – hän on Jumala – joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti: Minä olen Herra, eikä toista ole. (Jes. 45:18)
(CLV) Isa 45:18
For thus says Yahweh, Creator| of the heavens; He is the One, Elohim, the Former| of the earth and its dMaker|, He Himself established it; He did not create it a chaos; He formed it to be indwelt: I am Yahweh, and there is no frother;

Edellä mainittu alkuluominen:
Alussa loi Jumala taivaan ja maan (1. Moos. 1:1)
on voinut tapahtua hyvinkin kauan sitten. Ja em. Jesajan kirjan jakeen mukaan Jumala ei alun perin luonut Maata tuolloin autioksi, vaan asuttavaksi!

Mitä sitten heti seuraava raamatun jae meille kertoo?

Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. (1. Moos. 1:2)
Yet the earth became a chaos and vacant, and darkness was on the surface of the submerged chaos. Yet the spirit of the Elohim is vibrating over the surface of the water (CLV)

Suomalainen käännös on tässä epätarkka ja antaa ymmärtää ikään kuin Jumala olisi luonut Maan alun perin autioksi. Konkordanttinen käännös on tässä sanatarkka.
Ensinnäkin alkutekstissä ei todeta, että ”maa oli autio ja tyhjä” vaan että ”maa tuli kaoottiseksi ja asuinkelvottomaksi”. Heprean hayah, tarkoittaa ”tulemista” ja tohu-wa-bohu tarkoittaa ”sekasortoista tilaa”.

Sitten voikin kysyä, mistä tässä oikein voisi olla kysymys? Mikä tällaisen maailmanlaajuisen kaoottisen tilan on voinut aiheuttaa?

Ajattelen tänään tässä sellaista mahdollisuutta, että kyseessä on ollut valtava kosminen, maapalloa koskeva katastrofi. Jokin maapallon ulkopuolelta syöksynyt taivaankappale on törmännyt Maahan ja aiheuttanut silloisen elämän tuhoutumisen ja koko maailman peittävän vesikaaoksen. Tämän jälkeen Jumala alkoi sitten jälleenrakentaa Maata asuinkelpoiseksi ja loi myös ihmisen.

Tällaista käsityksen puolesta puhuu myös Uusi testamentti.
Sieltä löytyy kohtia, jotka näyttävät viittaavaan juuri suureen, ylhäältä alaspäin tulevaan maailmanlaajuiseen tuhon aiheuttajaan. Valitettavasti yleiset raamatunkäännökset ovat kääntäneet nuo termit melko päinvastaista merkitystä sisältäväksi sanoilla: ”luominen” tai “perustaminen”!?

Uuden testamentin puolelta löytyy näiden kohdalla alkukielessä termi katabole, jonka Konkordanttinen menetelmä jäsentää DOWD-CAST. Sanaa kuvaa jonkinlaista “alas-heittoa” tai “alas-paiskausta” ja oikeastaan vastakkaista ilmiötä kuin mitä “perustamisessa” (alhaalta ylöspäin rakentamisessa) tarkoitetaan.  Suomalaisia käännösvastineita voisivat olla esim. ”kukistuminen”, ”tuho”, ”alas-paiskaus”, ”katastrofi”. Nomini esiintyy  UT:n puolella 11 kertaa ja vain yhden kerran Paavalilla:

niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa (Ef. 1.4)
(CLV) Eph 1:4
according as He chooses~ us in Him before the disruption of the world, we to be holy and flawless in His sight,

Se että termi katabole esiintyy Israelia koskevassa UT:n osuudessa peräti 10 kertaa, puhuu mielestäni sen puolesta, että tuo ilmiö ja tapahtuma oli “Kirjan kansalle” tuttu, eikä sitä suinkaan alkutekstissä ole korvattu sanalla themelios eli ”perustaminen”. Muita ilmentymiä ovat esim. Matt. 25:34; Joh. 17:24 ja Ilm. 13:08.
Edelleen termi katabole esiintyy UT:ssa miltei aina (eli 10 kertaa) ”maailman tuhoutumisen” kreik. pro katabolEs kosmou yhteydessä.

Termiä katabole vastaava vanhan kreikan verbi kataballoo esiintyy  kohdassa:

vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. (2. Kor. 4:9)
(CLV) 2Co 4:9
|persecuted~, but not |saken~; |cast down~, but not perishing~—

Tämä kohta vahvistaa mielestäni sitä, että UT:n katabolella viitataan tuohon 1. Moos.1:2 kuvattujen seuraamusten aiheuttajaan. Seuraamuksiin, jolloin maakerrokset myllertyivät ja maaeläimet kokivat äkkituhon.

Jumalan ilmoitus ihmisille alkaa ensimmäisestä maailmanajasta eli aoinista 1. Moos. 1:1 /tästä tarkemmin/.
Heti seuraavassa jakeessa kuvataankin jo maailmanlaajuisen katastrofin seuraamukset, jonka jälkeen Jumala alkaa jälleen rakentamaan ja uudelleen luomaan uutta järjestystä ja elämää Maan päälle.

 

p.s.

Vettähän on etsitty mm. kuusta ja pyrstötähdeltä, mutta nämä vesityypit näyttävät poikkeavan Maan vedestä, ovat erilaisia. Vedellä on monia olomuotoja, myös kaasumaisia. Vuonna 2014 uutisoitiin useammankin lähteen kautta siitä, miten maapallon vesi on vanhempaa kuin auringon vesi!?

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tutkimus-jopa-puolet-maan-vedesta-on-aurinkoa-vanhempaa/abb5d7e4-c488-3702-8e5c-f57145a0e73d

Mahtaisikohan tämä tarkoittaa mitään, kun Jumala loi auringon raamatun mukaan vasta neljäntenä jälleenrakentamisensa  päivänä (1. Moos. 1:16-19)?

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä