Ylösnousemuksen salaisuus

 

Ylösnoussut Herra Jeesus paljasti Paavalille sellaisia Jumalan suunnitelman kohtia, jotka olivat tuohon asti (noin 50 jKr.) olleet salattuina Jumalan suunnitelmissa. Nämä nykyisen – Jumalan salatun Armon hallintokauden – seurakunnan ylösnousemusta koskevat ilmoitusosuudet olivat olleet tuohon saakka kätkettyinä ihmisiltä. Israelin pyhiä koskeva ylösnousemus /tästä tarkemmin/ oli Kirjoituksissa (Vanhan testamentin puolella) moneen kertaan profeettojen kautta tuotu esiin; mutta kaikki nuo ylösnousemus-lupaukset koskivat Israelia ja koskivat ylösnousemusta kuolleista nykyisen Maan päälle tulevaan tuhatvuotisen Kuningaskunnan elämää varten.

Ylösnoussut Kristus viestitti Paavalille ilmestystensä kautta Jumalan kirjallisen  Ilmoituskokonaisuuden loppuosuuden. Tämän tiedotuskäytännön Herra teki Paavalille selväksi alusta alkaen pysäytettyään tämän Damaskoksen edustalla.

Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. (Apt. 26:16)

Herran nykyistä seurakunnan ylösnousemusta (Kristuksen ruumista) koskevat paljastukset apostoli tuo vaiheittain esiin. Ensin hänen ns. Siirtymäkauden hallinnon [∼Apt. 9:3-4 – 28:26-28] kirjeissään ja sitten täyttymysosuuden viimeisissä nykyisen Armon talouskaudelle (60-luvun alusta alkaen) ajoittuvissa  kirjeissään.

Ensinnäkin Jumala tulee uudelleen kääntymään valitun kansansa puoleen ja tämä tapahtuu heti sen jälkeen kuin viimeinenkin jäsen on tullut liitetyksi Kristuksen seurakunta-ruumiiseen. Tämä, nykyisen seurakunnan ylösnousemuksen hetki pysyy meiltä näin piilotettuna ja on yksin Isän Jumalan tiedossa ja tapahtuu heti kun Kristuksen hengellinen ruumis saavuttaa täyden jäsenyytensä.

Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, (Room. 11:25)

Tätä kristilliset kirkot eivät tahdo tunnustaa. Jumala ei ole suinkaan hylännyt Israelia. Jumala ei ole suinkaan korvannut Israelia kristillisillä kirkkolaitoksilla. Tällaisella ylimielisellä suhtautumisella Jumalan valitsemaa kansaa kohtaan ovat maailmankirkot sokeutuneet Jumalan vielä toteutumattomille suunnitelmille Israelia ja koko maailmaa kohtaan.

Toiseksi meille on paljastettu, että tuo ylösnousemus tapahtuu ennen Jumalan Vihan hallintokautta (1. Tess. 5:9), jolloin nykyinen – maailmalta salattu – Jumalan Armon hallintokausi on juuri päättynyt. Myös tämän salaisuuden on Herra Paavalille ilmestystensä kautta paljastanut: tuo ylösnousemus koskee kaikkia Kristuksessa kuolleita ja vielä elossa olevia. Ja myös se paljastettiin, että tuo ylösnousemus tapahtuu yhdessä hetkessä, jolloin Kristus tempaa koko ruumiinsa kaikkine jäsenineen pilviin verhottuina ylös jonnekin lähiavaruuden alueelle.

Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. (1. Tess. 4:13-17)

Kolmanneksi Paavali tuo esiin Korinttolaiskirjeessään sen Kristuksen ilmestyksen paljastaman salaisuuden, johon hän on kirjannut uutena tietona sen, miten uskovien kehot muutetaan silmänräpäyksessä (kreik. en atomo) ennen poistempausta sellaisiksi, että ne kykenevät elämään ja toimimaan myös kosmisella, ulkoavaruuden alueella.

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. (1. Kor. 15:51-52)

Ja Kristuksen ruumiin kirkastetut jäsenet temmataan pilviin verhottuina Herraa vastaan ”yläilmoihin”. Kristus on tuolloin tullut fyysisesti lähelle (kreik. parousia) Maata ja kokoaa omansa kuolemattomina ja kirkastettuina palkkiotuomioistuimensa (kreik. bema) eteen.
Ihmisen nykyinen kehohan ei siedä avaruuselämää:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tutkimus-avaruusmatkailu-saa-aikaan-radikaaleja-muutoksia-ihmiskehossa-astronautin-silmamunat-menivat-340-vuorokauden-jalkeen-uuteen-uskoon/7996306#gs.mo2vbu

Kirjoitukset eivät paljasta kauanko tuo – Kristuksen ruumiin jäseniä koskeva – palkkio-oikeudenkäsittely kestää, mutta kyseessä näyttää olevan tietynlainen tilinpäätöskäsittely, jossa osoitetaan uskovien omien (”lihan toiminnallisuuden varaan”) perustuvien tekojen arvottomuus ja toisaalta Jumalan armon vaikuttamien tekojen arvokkuus.

Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa. (2. Kor. 5:10)

Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi. (1. Kor. 3:10-15)

Ylösnousemuksessa muutumme Kristuksen kaltaisiksi ja saamme nähdä Hänet sellaisena kuin Hän on. Emme elä enää tuolloin lihan ruumiissa, vaan kirkastetussa, kuolemattomassa kehossa, hengellisessä ruumiissa. Kehossa, joka on luotu elämään ja toimimaan koko maailmankaikkeuden alueella: sekä näkyvällä että näkymättömällä alueella. Ylösnousemuksessa tapahtuu ruumiimme lunastus. Kristus vapauttaa meidät nykyisestä (kuolemalle alistetusta) ruumiistamme oman kirkastetun kehonsa kaltaisuuteen.

Sitten viimeisenä, ylösnousemustamme koskevana, salaisuutena ylösnoussut Herra paljastaa meille sen ”toivon” tai tarkemmin odotuksen, johon kaikki tähtää. Tämän Paavali on kirjannut ylös viimeisiin ns. vankeuskirjeisiinsä, jotka hän kirjoitti Rooman vankeudesta 60 -luvun alkupuolella. Israelin väliaikainen hyllytys oli silloin astunut voimaan. Siirtymäkauden hallintokausi oli tullut tuolloin päätökseensä ja oli siirrytty nykyiselle Jumalan Armon hallintokaudelle.

Tämän viimeisen salaisuuden paljastumiseksi me tarvitsemme Jumalalta erityistä hengellistä viisautta ja ilmestystä, jota Paavali kehottaa meitä anomaan Efesolaiskirjeen alussa.

1:17 anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
1:18 ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut,
(Ef. 1:17-18)

CLV Eph 1:17 – Eph 1:18
17  that the God of our •Lord Jesus Christ, the Father of •glory, may be giving you a spirit of wisdom and revelation in the realization of Him,
18  the eyes of your heart having been enlightened~, iofor you to perceive awhat is the expectation of His calling, and awhat the riches of the glory of the enjoyment of His allotment among the saints,

Taivaat tai taivas ei ole mitään epämääräistä ”tuonpuoleista”. Ei mitään yksitoikkoista ja ehkäpä tylsältäkin kuulostavaa ”harpunsoittoa”. Ei mitään mekaanista hokematyyppistä, ”iankaikkista”  joukkokäyttäytymistä. Ei, näin ei meille meidän toivoamme tässä kuvata.
Taivaallinen elämä on jotain riemullista, Isän Jumalan kunniaksi tapahtuvaa, elämistä ja toimimista. Jumalan rakkauden ja huolenpidon esiin tuomista koko luomakunnan osalle. Jotain sellaista suurta ja yllättävää, jota meidän on vaikea kuvitella nykyisessä olotilassamme. Mutta tähän meitä kaikkia valmistellaan: kasvamisessa uudeksi luomukseksi, uuden ihmissuvun edustajiksi. Ensin uskossa ja sitten ylösnousemuksen jälkeen myös näkemisessä.

1:9 tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä –
1:10 siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.
(Ef 1:9-10)

CLV Eph 1:9 – Eph 1:10
9  –making known to us the secret of His will (in accord with His •delight, which He purposed~ in Him)
10  ioto have an administration of the complement of the eras, to head~ up all in the Christ—both that in the heavens and that on the earth

 

Meitä koskevaa ylösnousemuksen salaisuutta ja sen paljastusta ei löydy Kirjoituksista mistään muualta kuin Paavalin kirjeistä!
Salaisuuden verhot poistetetaan meiltä hänen kirjeissään vaiheittain ja toivoa koskeva loppuosuus julkaistaan Paavalin viimeisissä kirjeissä. Tämä, ylösnousemustamme koskeva, tulevaisuuden ja toivon salaisuus koskee ainoastaan kansojen uskovia ja huipentuu tulevalla ”aikojen täyttymyksen hallintokaudella”. Efesolais- Kolossalais- ja Filippiläis- kiertokirjeissä paljastetaan nykyisen seurakunnan toivo eli se odotus, joka on todellista ja meitä koskevaa. Odotus siitä, miten me Kristuksessa (Kristuksen ruumiillisena organisaationa) saamme olla mukana tuossa universaalissa ”lähetystyössä”: yhdistämässä Kristuksen yhteyteen ”kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä ”. Tämän tulevaisuuden ja toivon ymmärrykseen tarvitsemme kuitenkin Jumalan Hengen paljastamaa näkökykyä, jota apostolimme kehottaa meitä Jumalalta myös anomaan.

 

 

Print Friendly, PDF & Email
Total Page Visits: 48 - Today Page Visits: 4

2 kommenttia artikkeliin ”Ylösnousemuksen salaisuus”

  1. Hyvää ja punnisttua analyysia ‘lopunajan’ tapahtumista! Paavalin teksteistä jää kuitenkin mielikuva Paavalin oletuksesta, että tuo kaikki tapahtuisi jo hänen eläessään. Miksiköhän Paavali on jäänyt tuohon oletukseen, ovatko hänen näkynsä olleet niin tulkinnallisia, että Paavali ei ole saanut käsitystä todellisesta ajankohdasta, vaikka jo vanhatestamentilliset ennustukset viittaavat vasta nykyisyyteen?

    Toisekseen Paavali käyttää käsitettä Herra pääsääntöisesti viitatakseen Jeesus Kristukseen, kun sama käsite vanhemmissa teksteissä viittaa ilmeisesti poikkeuksetta Jahve-jumalaan. Onko kreikkalaisissa alkuteksteissä selvästi havaittavissa milloin Herra-käsitteellä viitataan Jahveen, ja milloin taas Jeesus Kristukseen?

    Vastaa
    • Hei, ja kiitokset yhteydenotosta ja kysymyksestäsi.
      Olen sitä mieltä, että Paavali näki tuon ajankohdan selvästi olevan edessä päin. Monet kohdat puhuvat tämän puolesta. Paavali tunsi oppineena hyvin Vanhan testamentin kirjoitukset ja niihin liittyvät Israelia koskevat lupaukset. Lupaukset Israelin hajottamisesta maailman kansojen sekaan samoin kuin lupaukset heidän voimallisen Messiaansa tulosta taivaalta pelastamaan kansansa ahdingosta (Apt. 1:9-11; Sak. 14:3-4). Myös Paavali kirjoittaa tästä (Room. 11.25-26; Apt. 28:25-29). Myös Daniel puhuu viimeisestä (vielä toteutumattomasta) vuosiviikosta, joka ajoittuu ”lopun aikaan”.
      Paavalihan itse toteaa nykyisen Armon talouskauden saavuttavan täyttymyksensä silloin kuin Kristuksen ruumiin jäsenmäärä saavuttaa täyttymyksensä (Room. 11:25). Ja tämä on tietysti meille salattua ja voi tapahtua itse asiassa ”millä hetkellä hyvänsä”. Tietyistä maailmanhistoriallisista tapahtumista ja maailman tapahtumien ja ilmiöiden seuraamisesta voidaan varmaan päätellä, että aika voi olla lähellä. Tietyt ylösnousemuksiin liittyvät, ajalliset peräkkäisyydet ovat Jumalan suunnitelmissa kuitenkin mukana. Mutta tarkemmat hetket ovat yksin Isän Jumalan vallassa ja tiedossa:
      ”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” (Matt. 24:36)

      Tuo Herra (kreik. kurios) viittaa henkilöön, jolla on valta tai valtuutus jonkin ihmisryhmän suhteen. Tuohon aikaanhan se kuvasi isäntä-orja -suhdetta. Alkutekstissä Paavali esittäytyy ”Kristuksen orjaksi” (kreik. christou toulos); raamatuissamme se yleisesti käännetään ”Kristuksen palvelijaksi”. Minusta UT:n puolella puhuttaessa ”Herrasta” tarkoitetaan yksinomaan Kristusta Jeesusta. Juutalaisille opetuslapsilleen Hän kuvasi tämän ”herruuden” sisällön sanoessaan: ”Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.” (Joh. 13:13)
      Paavali käyttää monesti Jumalasta nimitystä ”Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä”, joka mielestäni kuvaa hyvin nykyistä uskovan ja Herramme Isä-Jumala suhdetta. ”Kristus” (kreik. Christos) arvonimi vastaa heprean ”Messiasta”. VT:ssä käytettiin tätä titteliä papeista, kuninkaista ja profeetoista, jotka olivat saaneet virkansa erityisen öljyllä voitelun kautta. Tämä kaikki oli tietenkin tuolloin esikuvallista ja toteutui Voimassa Pyhän Hengen kautta Kristuksessa Jeesuksessa, jota Jumala oli voidellut iloöljyllä, enemmän kuin hänen osaveljiään (Hepr. 1:9). Ylösnousseesta Herrasta (nykyisen seurakunnan Päästä) Paavali käyttää toistuvasti nimitystä ”Kristus Jeesus”, jossa arvonimike on ensimmäisenä. Vanhan kreikan alkutekstissä tämä ”christou iEsou”, esiintyy kaikkiaan 101 kertaa, josta Paavalilla peräti 98 kertaa!

      Vastaa

Jätä kommentti

Ota yhteyttä