Pysyköön kukin siinä asemassa ..

 

missä hänet on kutsuttu.
Mitä Paavali mahtaa oikein tällä tarkoittaa? Eikö uskon tielle astuvan pitäisi lähteä viemään ilosanomaa eteenpäin? Eikö Jeesuksen seuraaminen tarkoitakaan tänään osallistumista maailman kansojen opetuslapseuttamiseen? Puhuikohan Paavali tässä sittenkin vailla parempaa tietoa? Onko Paavalin kehotus sitten ristiriidassa Jeesuksen aikanaan juutalaisille oppilailleen antamaan käskyyn: sehän puhuu aivan muuta? Vai onko Herran seuraamisen lähtökohdat ja tavat muuttuneet? Miksi kirkolliset laitokset ja hengelliset liikkeet vaikenevat tästä? Oletko itse joutunut kohdallasi pohtimaan tätä asiaa?

Kun Jeesus aikanaan – kun elettiin ns. Jeesuksen Lihaksitulon hallintokautta – esitti ehdottoman vaatimuksensa ihmisille kutsuessaan heitä Hänen seuraajakseen:

joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. (Matt. 10:38)

niin tämä tarkoitti tuolloin myös fyysisesti Hänen mukaansa tien päälle lähtemistä. Se tarkoitti myös sen ammatin ja aseman jättämistä, jolla he elättivät itsensä ja perheensä. Se tarkoitti myös irrottautumista läheissuhteista.
Myöhemmin – Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen – kun Pyhä Henki oli vuodatettu – alkoi Herra rakentaa seurakuntaansa Pietarin papillisen ja hallinnollisen toiminnan varaan. Seurakunta organisoitui ja sen talous ja sosiaalinen elämä rakentui paljolti yksityisten lahjoitusten (kuten myytyjen tilojen, peltojen ja talojen) varaan /tästä tarkemmin/. Elettiin ns. Helluntain hallinnon aikaa, joka enteili ja antoi esikuvaa myös luvatun maanpäällisen Kuningaskunnan tulemisesta ja sen periaatteista.

Mutta takaisin Paavaliin. Apostoli opettaa:

Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu. (1. Kor. 7:20)

(CLV) 1Co 7:20
Each one in the calling in which he was called, in this let him be remaining.

Näin Paavali selvästi meitä ohjeistaa: pysykää, älkää pyrkikö toiseen asemaan!
Mutta millä valtuudella hän näin opettaa?
Ylösnousseen Herran Jeesuksen nimittämällä Kansojen opettajan erityisvaltuudella:

minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu – minä puhun totta, en valhettele – pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa. (1. Tim. 2:7)
(CLV) 1Ti 2:7
for which I/ was appointed a herald and an apostle (I am telling the truth, I am not lying~), a teacher of the nations in knowledge and truth.

Ja sitten kun hän vielä toteaa saaneensa evankeliuminsa suoraan Ylösnousseelta Herralta Jeesukselta:
Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. (Gal. 1:11-12)
CLV Ga 1:11 – Ga 1:12
11  For I am making known to you, brethren, as to the evangel •which is being evbrought by me, that it is not in accord with hman.
12  For neither did I/ accept it bfrom a hman, nor was I taught it, but it came through a revelation of Jesus Christ.

Tämä on tärkeää huomata: kyse ei siis ole Paavalin omasta – tai hänelle toisten apostolien kautta opetetusta – evankeliumista, vaan itse Herran Jeesuksen ohjeesta tämän päivän uskoville!  Hänen Totuuden sanastaan nykyiselle Jumalan salatulle Armon hallintokaudelle.
Siksi kehotus kristitylle pysyä juuri siinä asemassa kuin hän oli Herran kutsun saadessaan, on totta tänä päivänä. Se on Totuuden sana, joka on suunnattu tämän päivän Kristuksen ruumiin jäsenille.

Jeesuksen kutsu, jonka Hän osoitti lihansa päivinä, juutalaisille opetuslapsilleen oli puolestaan  totta tuohon aikaan. Jos tuohon aikaan olisi noudatettu otsikossa olevaa seuraamisen kehotetta, niin ei olisi tehty totuutta, eikä osoittauduttu kelvollisiksi lähteä Jeesuksen seuraajaksi Hänen ristinsä tiellä. Paavalin otsakkeessa antama kehotus ei olisi ollut taas totta eli voimassa ko. Jumalan hallintokauden suunnitelmassa tuohon aikaan.
Siksipä Paavali vielä mainitsee tästä asiasta em. jakeessa 11. Hänen julistamansa evankeliumi ei perustu ihmisten omiin sielullisiin mieltymyksiin harjoittaa uskontoa. Ei mihinkään sellaiseen, johon lihallinen ihminen luonnostaan on valmis: lähteä uskonnollisiin tapoihin ja perimätietoihin perustuen seuraamaan Herraansa.
Paavalin evankeliumi tämän päivä ihmiselle ei ole ihmisen mielen mukaista!

 Apostoli ei kehota meitä tehtävissämme laumautumaan eri näkemyspiirien mukaan, lähtemään ja erottautumaan maailman silmissä monenlaisina uskonnollisina suuntauksina: maailman ihmisten kutsumisessa kadotuksen alta pelastukseen. Tällaista kuvaahan on yleensä pidetty ja edelleen pidetään ns. virallisten tahojen puolesta esillä. Sovituksen sanoman tarjonta ja esillä pitäminen on toki eri asia kuin julkinen maailman käännyttäminen. Tämän kun vaan Jumala näyttää suunnitelmissaan jättävän Israelille.

Ei näin, vaan Jumalan toiminta ja seurakunnan rakentuminen tapahtuu tänään hengellisellä alueella. Se tapahtuu näkymättömällä tavalla uskossa. Se tapahtuu Pyhän Hengen kautta armon ja totuuden Sanan voimasta. Se tapahtuu kunkin jäsenen yksilöllisyyttä kunnioittaen Jumalan itsensä valitsemalla tavalla. Ja kaikella tällä Jumala armossaan valmentaa meitä yhä vahvemmin lujittumaan Kristuksen ruumiin jäseneksi: sille paikalle, johon hän itse kunkin on viisaudessaan ja kaikkitietävyydessään kutsunut:

tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen (Ef. 4:12)

Kun puhutaan palveluksen työstä tänään, niin se tarkoittaa Paavalin mukaan seurakunnan, Kristuksen ruumiin rakentamista, uskon yhteyden vahvistamista Kristuksessa Jeesuksessa. Tätä on nykyisen seurakunnan hengellinen (Kristuksen Hengessä) tapahtuva palveluksen työ.
Tänään kuitenkin puhutaan paljon Herran työhön lähtemisestä. Kuitenkin Paavali kehottaa (aivan päinvastoin) pysymään sillä paikalla, jossa ihminen on Herran kutsun saadessaan. Hän kehottaa pikemminkin tekemään ansiotyötä omilla käsillä, siis niissä ammateissa, mitkä itse kullekin on olemassa:

 me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme; (1. Kor. 4:12)
ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niin kuin olemme teitä käskeneet (1. Tess. 4:11)
Ja kaiken tämän hän vielä vahvistaa olevan meille Herran käskynä (1. Kor.  7:24).

Galatiassa kävi aikoinaan niin, että kun Paavalin välittämän opetuksen rinnalle oli alettu lisätä ihmisen mielen mukaisia (viattomiltakin näyttäviä) uskonnollisia tapoja, niin ilo ja rauha uskosta alkoi uskovien keskuudessa hiipua. Paavalin julistaman evankeliumin rinnalle oli alettu rakentaa julkista ja näkyvää jumalanpalvelusjärjestelmää ja yhteisöä. Kuitenkin pyynnöt lähteä erilaisten ns. hengellisten liikkeiden työhön mukaan voivat olla myös inhimillisesti motivoituneita:
Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä. (Gal. 4:17)

Siispä apostolin kehotus ja säädös meille kuuluukin:
Vaeltakoon vain kukin sen mukaan, kuin Herra on hänelle hänen osansa antanut, ja siinä
asemassa, missä hänet Jumala on kutsunut; näin minä säädän kaikissa seurakunnissa
. (Gal. 4:17)

Kyse (tässä näennäisessä ristiriitaisuudessa) on pohjimmiltaan kuitenkin erilaisista seurakuntamalleista. Kun Jeesuksen Lihaksitulon ja Helluntain hallinnot vaativat opetuslapsia lähtemään ja noudattamaan näkyvää, yhteistä ja jaettua elämäntapaa omissa joukoissaan, niin nykyisellä Jumalan Armon salatulla hallintokaudella seurakuntaelämä perustuu pelkkään uskoon ja toteutuu kunkin jäsenen rakentuessa Kristuksessa Jeesuksessa Jumalan hänelle osoittamallaan paikalla. Vaikka me harjoittaisimmekin uskoamme tänään erilaisissa kirkkokunnissa ja opinsuunnissa, niin niiden ei tulisi kuitenkaan antaa sitoa omaa sisäistä hengellistä kasvua, koska se kuitenkin tapahtuu itse kunkin uskovan kohdalla yksilöllisellä tavalla. (1. Kor. 6:12; 10:23)

On ilmeistä, että Jumala kutsuu aikanaan jokaisen pyhänsä. Jotkut ovat tuolloin yhdessä asemassa elämässään ja toiset toisessa; jotkut yhdessä ammatissa ja toiset toisessa – oli sitten kyse ns. maallisesta virasta tai ns. hengellisestä virasta. Tässä asetetaan tärkeä periaate, jota pyhien olisi hyvä noudattaa. Se on tämä: Ammatti ja tila, jossa olimme, kun Jumala meidät kutsui, ilmaisee yleisellä tavalla, minkälaisia hän haluaisi meidän olevan. Hän on tuntenut jokaisen meistä kauan ennen syntymäämme ja valinnut meidät Kristuksessa Jeesuksessa olemaan pyhät ja nuhteettomat Hänen rakkaudessaan. Hän on jo äitimme kohdusta saakka valmistellut meidät yksilöllisesti omille paikoillemme (Gal. 1:15). Ja tämä – Jumalan itsensä säätämä paikka ja tila – on itse kullekin se paras ja soveltuvin osuus. Tätä paikkaa ei mikään ulkopuolinen ”kirkollinen” tai ”hengellinen” taho voi määrätä, koska on kyseessä paikka Kristuksen hengellisessä ruumiissa eikä missään maallisissa organisaatioissa.  Tämä muuttaa alaisen Herran vapaaksi ja tekee johtajasta Kristuksen orjan. Tämä on tärkeä periaate, joka korvaa kaikki ulkoiset riitit.
Maailman valloitustehtävät on Jumala suunnitelmassaan varannut Israelille; meidän tulevat tehtävämme taas liittyvät maapallon ulkopuoliselle avaruuden alueelle. Tuonne taivaallisiin on meidät myös tänään kytketty ja asetettu Kristuksessa Hengen välityksellä. Tuolla samoin Kristus, meidän Päämme, tällä hetkellä myös fyysisesti on. Meidän toivomme ja yhdyskuntamme ei ole Maan päällä (kuten Israelilla) vaan Maan ulkopuolisella tähtitaivaan alueella /tästä tarkemmin/.

 

 

.. ja joka ei saisi satakertaisesti nyt tässä ajassa ..

 

Mitähän Jeesus mahtoi tarkoittaa puhuessaan aikanaan juutalaisille opetuslasilleen sillä, mitä he tulisivat saamaan palkkioksi siitä, että lähtevät Häntä seuraamaan? Hänhän lupasi tuolloin seuraajilleen satakertaisia – jo tässä ajassa toteutuvia – siunauksia. Hän lupasi seuraajilleen myös tulevaa ”iankaikkista” elämää. Toteutuiko tämä sitten Hänen opetuslastensa kohdalla – ja miten? Koskevatko nämä lupaukset lainkaan meitä: tämän päivän kansojen uskovia? Oletko kohdallasi joutunut pohtimaan tätä asiaa?

Markuksen evankeliumissa Jeesuksen puhuessa oppilailleen tulevista kärsimyksistään ja myös Hänen opetuslastensa kohdalle tulevista kärsimyksistä Hän sanoo:

10:29 Jeesus sanoi: “Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista,
10:30 ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää. (Mark. 10:29-30)

CLV Mk 10:29 – Mk 10:30
29  •Jesus averred to him, “Verily, I am saying to you that there is not one who -°leaves a house, or brothers, or sisters, or father, or mother, or wife, or children, or fields, on My account and on account of the evangel,
30  who should not be getting back a hundredfold now, in this era, houses and brothers and sisters and mother and father and children and fields, with persecutions, and in the coming~ eon, life eonian.

Tämä Jeesuksen opetuspuhe lähti liikkeelle Pietarin toteamisesta: “Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua” ja opetuslasten uteliaisuudesta, odotuksista siitä, mitä he tulevat saamaan tulevaisuudessa palkaksi Herran seuraamisesta. Tulevaisuus näytti siis heitäkin hieman huolettavan.

Tämä kohta on tietenkin täyttä totta; näin on kirjoitettu. Se on myös jo osittain toteutunut, mutta sen sovittaminen nykyiselle salatulle Armon hallintokaudelle johtaa vääjäämättömästi hämmentäviin ja ristiriitaisiin tulkintoihin.
Kirjoituksia lukiessa on aina hyvä tulla tietoiseksi siitä: keille kyseinen ilmoituksen kohta on osoitettu, milloin siihen liittyvät lupaukset on tarkoitus toteutua ja koskevatko ne nykyistä Armon hallintokautta eli ovatko ne totta ja voimassa nykyisellä Jumalan talouskaudella.

 

Ensinnäkin.

Jeesuksen sana oli osoitettu Hänen juutalaisille opetuslapsilleen, jotka olivat tuolloin – Hänen lihansa päivinä – lähteneet Häntä seuraamaa. Jeesuksen seuraaminen tarkoitti tuolloin ja myös myöhemmän ns. Helluntain hallinnon aikana sitä, että heidän tuli konkreettisesti jättää kaikki maallinen omaisuutensa ja verisiteensä ja lähteä kulkemaan Hänen jalanjäljissään. Kyse oli yhdessä Mestarinsa kanssa ristin tielle lähtemisestä, ”kärsimyksen maljan” juomisesta.

Jeesus puhuu noiden satakertaisten siunausten toteutuvan ”tässä ajassa”, kreik. en to kairo. Alkukielen kairos tarkoittaa sellaista ajanjaksoa, joka täyttää tietyt tunnusmerkit.
Tässä tuon ajan tai ajanjakson tunnusmerkit täyttyivät Helluntain hallinnon aikana. Silloin tapahtui Pyhän Hengen vuodatus ja silloin alkoivat opetuslapset Pietarin johdolla julistaa Israelille Kuningaskunnan evankeliumia, Ympärileikkauksen evankeliumia (Gal. 2:7). Elettiin ihmeitten ja merkkien aikaa.

Helluntain aikana olivat opetuslapset saaneet satakertaisesti taloja, veljiä, sisaria, äitejä, lapsia ja peltoja. Helluntain aikana opetuslapsille oli kaikki yhteistä. Kaikki sosiaalinen ja taloudellinen tuki oli yhteistä ja jaettua:
Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. (Apt. 2:44-45).
Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä. (Apt. 4:32)

Myöskään kukaan uskovista ja heidän perhekuntalaisistaan ei kärsinyt tuolloin puutteesta eikä minkäänlaisesta köyhyydestä, koska kaikki möivät omaisuutensa ja antoivat niistä syntyneet varat kokonaisuudessaan yhteiseksi hyväksi:
Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan. (Apt. 4:34)

Helluntain hallinnon aika oli uskoville myös vainon aikaa: tämä tulee ilmi jakeen 30 alussa, jossa Jeesus kertoo tuon satakertaisen siunauksen tulevan opetuslastensa osaksi ”keskellä vainon aikaa” (kreik. meta diogmon). /tästä tarkemmin/

Tämä kaikki on siis ollut totta ja toteutunut Helluntain taloukauden aikana.

 

Toiseksi.

Jeesus antaa juutalaisille opetuslapsilleen samalla myös lupauksen maailmanajallista elämästä tulevana maailmanaikana (kreik. en to eo to erchomeno) (jae 30). Tässä Hän viittaa seuraavaan tuhatvuotiseen, “iankaikkiseen” Kuningaskuntaansa ja koko sen ajan kestäviin lupauksiin.

Tämä taas on totta ja tulee toteutumaan Jeesuksen tullessa taivaalta Messiaana ja perustaessaan Israelille sille lupaamansa Kuningaskunnan.

 

Yritykset näiden jakeiden lupausten soveltamiseksi nykyisen Kristuksen hengellisen ruumiin (seurakunnan) kohdalle on monelle uskovalle osoittautunut kompastuskiveksi. Vaikka tällaista esim. kirkollisten jumalanpalveluskaavojen kautta annetaan ymmärtää, niin se ei tarkoita sitä, että se olisi voimassa, olisi totta tänään meille Kristuksen seurakunnan jäsenille. Perinnäistiedoilla ja -opetuksilla tehdään tänään ”tyhjäksi” Jumalan sanaa aivan samalla lailla kuin sitä tehtiin Jeesuksen maallisen elämänkin aikana (Mark. 7:13).

Kristuksen ruumiin jäsenten yhteys tänään on hengellistä. Se rakentuu ja toimii jokaisen jäsenen kohdalla Pyhän Hengen ja ylösnousseen Pään, Kristuksen kautta. Se toimii pelkän uskon kautta ja se “näkyy” Uskon Hengen vaikuttamana kirjeenä tai tuoksuna maailmalle. Olen monesti miettinyt sitä, miten tämänkaltaiset opetukset (joissa omitaan uskovalle Israelille luvattua) on saanut historian aikana (ja yhä edelleen) hämmennystä, epäuskoa ja monenlaista heikkoutta ja kärsimystä uskovien keskuudessa.

 

 

 

 

Isäni talossa on monta asuinsijaa

 

Kun Jeesus aikanaan piti juutalaisille opetuslapsilleen jäähyväispuhetta, niin Hän lohdutti heitä sanomalla

Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? (Joh. 14:2)
(CLV) Jn 14:2

In My Father’s house are many abodes; yet if not I would have told =you, tfor I am going~ to make ready a place for =you.

Mitä Jeesus tarkoitti Isänsä kodilla tai Isänsä talolla?
Käännöksissä esiintyvän sanan ”koti” tai ”talo” tai ”huone” takaa löytyy kreikan oikia, joka tarkoittaa asuinrakennusta. Jeesus osoitti nämä sanat juutalaisille opetuslapsilleen. Hänen opetuslapsensa tiesivät mitä Hän tällä tarkoitti, muutenhan he eivät olisi voineet tulla lohdutetuiksi (Joh. 14.1).

Jeesus tarkoitti Isänsä talolla Jerusalemin temppeliä, temppelirakennusta. Tämän myös hänen opetuslapsensa tunnistivat Jumalan taloksi, rakennukseksi tai huoneeksi. Tämän vahvistaa myös se, miten Jeesus oli aiemmin vihastunut Jerusalemin temppelissä oleileviin kauppiaisiin

Ja hän sanoi kyyhkysten myyjille: “Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi.” (Joh. 2:16)
(CLV) Jn 2:16

And to •those selling •doves He said, “Take these away hence, and do not be making My Father’s house a house for a merchant’s store.”

Tästä jakeesta löytyy käännössanan ”huone” takaa sama vanhan kreikan ”oikia”.
Jerusalemin temppelin muureihin oli rakennettu papeille ja leeviläisille omia asuinsijoija, eräänlaisia soluja (kreik. topon) [POSITION], joissa he saattoivat – palvelustehtävää suorittaessaan – asustaa.

Juutalaiset eivät odota, eivätkä tunnusta mitään taivaallista, so. taivaissa sijaitsevaa, heille luvattua valtakuntaa. Sen sijaan he odottavat taivaalta Maan päälle tulevaa Messiaan kuningaskuntaa. Taivaiset lupaukset olivat myös Israelin opettajalle Nikodemukselle täysin vieraita (Joh. 3:12).

Jeesuksen puhe opetuslapsilleen oli lohdutus ja lupaus heidän tulevista hallinnollisista ja papillisista viroistaan, jotka he tulevat saamaan, kun Hän Messiaana tulee taivaalta takaisin Maan päälle. Kuvaannollisesti Hän käytti tässä puheessaan Jerusalemin temppeliä, jossa myös heillä tulee tuhatvuotisessa Kuningaskunnassa olevat sijat ja positiot, kuten papeilla ja leeviläisillä on ollut aiemman temppelin (Isän talon) sisällä.

Tästä myös apostoli Pietari muistuttaa ja lohduttaa juutalaisia opetuslapsia:

Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto (1. Piet. 2:9)

Niin Jeesus sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. (Matt. 19:28)

Opetuslasten tulevissa (tuhatvuotisen Kuningaskunnan) tehtävissä yhdistyvät sekä hallinnolliset että papilliset tehtävät. Tästä ennakoivana havaintona meille on annettu esimerkkinä Ananian ja Safiiran oikeuskäsittely, jossa Pietari Pyhän Hengen johdolla sovelsi noita tulevia tuomarin ja papin tehtäviä. /tästä tarkemmin/

 

Jeesus ei todellakaan tarkoita tässä sitä, että Hän menee taivaaseen valmistelemaan opetuslapsilleen asuinsijoja ja ottaisi heidät sitten sinne (heidän kuoltuaan) kanssaan asumaan. Tätä selitystä kuulee toisinaan, mutta tällaisessa selittelyssä sekoitetaan jälleen hämmentävällä tavalla Ympärileikkauksen ja Ympärileikkaamattomuuden evankeliumit keskenään. Tehdään tarpeettomiksi myös kuolleista ylösnousemukset, joiden kautta ihmiset vasta (raamatun mukaan) herätetään kuoleman unesta uuteen elämään. Kirjoituksista ei löydy mitään vihjettä siihen, että opetuslapset menisivät taivaaseen!

Taivaallinen tulevaisuus ja odotus paljastettiin vasta Paavalin ollessa Rooman vankeudessa. Sen ylösnoussut Herra välitti meille Paavalin kautta hänen Efesolaiskirjeessään. Meillä, kansojen uskovilla, on puolestaan yhdyskuntamme taivaissa (Fil. 3:20). Israelin odotukset kohdistuvat taivaalta maan päälle tuleviin siunauksiin; myös uusi Jerusalem laskeutuu taivaalta uuden Maan päälle (Ilm. 21:2).

Jeesuksen jäähyväispuhe oli tarkoitettu lupaukseksi Hänen juutalaisille opetuslapsilleen siitä, että vaikka Hän meneekin Isän luo, niin Hän tulee Messiaana takaisin Maan päälle ja ottaa oppilaansa taas ”siipiensä suojaan”:
Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. (Joh. 14:3)

Ja hän lupasi olla myös fyysisesti läsnä heidän kanssaan koko tulevat tuhatvuotisen maailmankauden ajan: sen päätökseen asti:
Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
(CLV) Mt 28:20
teaching them to be keeping all, whatever I direct~ you. And |lo~! I/ am with you all the days till the conclusion of the eon! Amen!”

 

 

 

Kaikki sovintoon Jumalan kanssa

 

Miksi sovitusta tarvitaan?

Synti on vieraannuttanut ihmisen Jumalan elämästä (Ef. 4:17-19); ja saanut aikaan hänen ajatuksenkulussaan turhamaisuutta (Room. 1:21; 1. Kor. 3:18-20). Ihminen on etääntynyt Jumalasta ja vihoittunut Häneen mielessään ja pahoissa teoissaan (Kol. 1:21; Room. 8:7); jotkut ovat jopa Jumalan vihaajia (Room. 1:28-32). Tällainen Jumalasta vieraantuminen tekee nykyisen elämän tarkoituksettomaksi, turhauttavaksi ja vailla todellista rauhaa ja tyydytystä sisältäväksi.
Kaikki tämä on vaikutusta Aadamin tottelemattomuuden teosta, jonka seurauksena ihmissuku elää luonnostaan erossa Jumalasta. Aadamin perintönä on sielullisen (maaperäisen) ihmisen osaksi tullut kuolevaisuus ja täydellinen heikkous ja kyvyttömyys elää Jumalan yhteydessä Hänen mielensä mukaista elämää.

Mikä on sovituksen tarkoitus? Mihin sovitusta tarvitaan?

Rauhan ja sovinnon tekemiseen.
Rauhan ja sovinnon tekemiseen Jumalan ja ihmisen välillä.
Vieraantumisen, vihamielisyyden ja kylmäkiskoisuuden poistamiseen ihmisen suhteessa Jumalaan.

Kuka on aloittanut sovinnonteon?

Jumala itse. Jumala on rakentanut tien ihmisen luo. Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan vaikutti niin, että Hän uhrasi Poikansa Tieksi yhteyteensä.

Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa (2. Kor. 5:19)
(CLV) 2Co 5:19
God was in Christ, conciliating the world to Himself

Jumala on tehnyt aloitteen. Jumala on ottanut vastuun luomastaan ihmisestä ja hänen tilastaan. Jumala on kertakaikkisesti sovitettu Kristuksen uhrin kautta. Kaikki Jumalaa ja ihmistä erottava syntivelka on maksettu. Rangaistus jokaisen ihmisen osalta kärsitty. Kaikki on tältä osin valmistettu ihmisen tulemiseksi Jumalan yhteyteen.

Uudessa testamentissa esiintyy kaksi verbiä teonsanalla ”sovittaa”:

Ensinnäkin:
katallasso
[DOWN-CHANGE], mikä tarkoittaa vieraantumis- ja vihollisuussuhteessa tapahtuvaa yksipuolisen sovinnon tekemistä.
Verbi esiintyy UT:ssa 6 kertaa ja ainoastaan Paavalin evankeliumissa.

Toinen UT:ssa sovitusta esiintyvä teonsana on:
apokatallasso [FROM-DOWN-CHANGE]. Teonsana kuvaa sovinnon tulemista molemminpuoliseksi eli sovinnon toteutumista ja täyttymistä.
Tämä teonsana esiintyy UT:ssä ainoastaan 3 kertaa, ja nämä kaikki Paavalilla hänen Efesolais- ja Kolossalaiskirjeissään.

Tavanomaiset käännökset eivät tunnista näiden kahden teonsanan merkitysten ratkaisevaa eroavaisuutta!

 

Ensinnäkin.
Niin kuin Konkordanttinen menetelmä jäsentää sanan katallasso morfeemeiksi DOWN-CHANGE, niin tämä kuvaa sitä ”ylhäältä-alaspäin” eli ”Jumalasta luotujaan” kohti tulevaa sovittelemista, sovinnontekoa. Kuten kohdassa

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. (2. Kor. 5:19)

(CLV) 2Co 5:19
how that God was in Christ, conciliating the world to Himself, not reckoning~ their •offenses to them, and placing~ in us the word of the conciliation.

Tässä meillä on Jumalan edessä heikolle ja riittämättömälle ihmiselle Evankeliumi: Sana rististä.


Toisekseen.
Sitten kun oli siirrytty nykyiselle Jumalan Armon tai Salaisuuden talouskaudelle, niin ylösnoussut Herra paljastaa meille koko sovituksen salaisuuden. Sen Jumalan käsittämättömän rakkauden osoituksen salaisuuden, joka oli tuohon asti (noin 60 jKr.) ollut kätkettynä Jumalan suunnitelmissa. Nyt Paavali välittääkin tämän ilosanoman meille termin apokatallasso kautta. Tämä sana taas jäsentyy morfeemeiksi FROM-DOWN-CHANGE, mikä hyvin kuvaa sitä, miten ylhäältä tulleeseen sovinnon ele on otettu vastaan, miten siihen on ihmisen puolelta tartuttu; miten sovinto on tullut kaksipuoleiseksi.
Konkordanttinen käännös soveltaa tässä englannin kielen standardia ”reconcile”. Teonsana esiintyy alkutekstissä ainoastaan Paavalin evankeliumissa ja siellä kohdissa: Ef. 2:16; Kol. 1:20 ja Kol 1:21.

Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.
(Kol. 1:19-20)

CLV Col 1:19 – Col 1:20
19  tfor in Him the entire complement delights to dwell,
20  and through Him to reconcile all to Him (making peace through the blood of His cross), through Him, whether •those on the earth or •those in the heavens.

Sovitus on tapahtunut 2000 vuotta sitten Kristuksen ristin veren kautta. Ristin alttarin veri on peittänyt ihmisen synnin vaatiman rangaistuksen Jumalan puolelta. Sovituksen vastaanottaminen tänään tapahtuu uskon kautta. Tämä usko ei ole inhimillistä uskottelua, vaan  Jeesuksen uskoa, koska se on Hänen Henkensä vaikuttamaa yliluonnollista luottamusta ihmisessä (2. Kor. 4:13).

Sovinnon rakentaminen on siis alkanut meistä, jotka uskomme. Mutta se ei tietenkään pääty vain muutamaan prosenttiin. Sovinnon laajeneminen ei jää ainoastaan heihin, jotka tänään uskovat.
Ei, vaan se tulee Jumalan suunnitelman mukaan saavuttamaan kaikki ihmiset. Eikä vaan kaikkia ihmisiä, vaan kaikki hänen luotunsa koko maailmankaikkeudessa.
Jumala tulee lopulta sovittamaan – saattamaan molemminpuoliseen ja täydelliseen sovinnon tilaan – ”kaikki sekä maan päällä että taivaissa”.
Näin on kirjoitettu. /katso myös/

Vanhurskautettuina eli Jumalan edessä  – Jeesuksen uskon kautta – syyttömäksi julistettuina (Room. 3:26) saamme tänä Jumalan Armon hallintokautena luottavaisina kasvaa Isän Jumalan huolenpidon ja rakkauden tuntemisessa. Saamme elää molemminpuolisessa sovinnossa ja kasvaa Isä-lapsi -suhteessa. Kasvaa Hänen armonsa ja rauhansa tuntemisessa. Tästä voimme kiittää ja tästä voimme iloita!

 

 

Efesolaiskirje – luku 6:1-13

 

6:1 Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein.
6:2. “Kunnioita isääsi ja äitiäsi” – tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus –
6:3. “että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä”.
6:4. Ja te isät, älkää kiihottako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.
6:5. Palvelijat, olkaa kuuliaiset maallisille isännillenne, pelossa ja vavistuksessa, sydämenne yksinkertaisuudessa, niin kuin Kristukselle,
6:6. ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo,
6:7. hyvällä mielellä palvellen, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä,
6:8. tietäen, että mitä hyvää kukin tekee, sen hän saa takaisin Herralta, olkoonpa orja tai vapaa.
6:9. Ja te isännät, tehkää samoin heille, jättäkää pois uhkaileminen, sillä tiedättehän, että sekä heidän että teidän Herranne on taivaissa ja ettei hän katso henkilöön.

CLV Eph 6:1 – Eph 6:10
1  •Children, be obeying your •parents, in the Lord, for this is just.
2  “Honor your •father and •mother” (whicha is the first precept iwith a promise),
3  that it may be becoming~ well with you, and you should be a long time on the earth.
4  And •fathers, do not be vexing your •children, but be nurturing them in the discipline and admonition of the Lord.
5  •Slaves, be obeying your •masters according to the flesh with fear and trembling, in the singleness of your •heart, as to •Christ,
6  not acwith eye-slavery, as hman-pleasers, but as slaves of Christ, doing the will of •God ofrom the soul,
with good humor slaving as to the Lord and not to men,
8  being °aware that, whatsoever good each one should be doing, for this he will be |requited~ bby the Lord, whether slave or free.
9  And, •masters, be doing the same toward them, being lax in •threatening, being °aware that their •Master as well as yours is in the heavens, and there is not partiality bwith Him.

Paavali jatkaa edellisen luvun opetusta kuuliaisuudesta Herralle. Jumalan antamaa kuuliaisuusjärjestystä tulee soveltaa myös työelämän ja perhe-elämän tasoilla. Vaikka Kristuksessa ei ole ” juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista”, niin Herrassa on Jumalan antaman järjestyksen mukaista alamaisuutta hyvä noudattaa. Kristuksessa kaikki jäsenet ovat Pyhässä Hengessä keskenään tasa-arvoiset Pään, Kristuksen alaisuudessa. Herrassa taas Jumalan järjestys toimii myös fyysisellä tasolla.
Kaikkeen palvelemiseen kuitenkin pätee yksi ja sama ohje: palvelkaa hyvällä mielellä, tai hyvällä huumorilla (kreik. eunoia) niin kuin Herraa ettekä ihmisiä (jae 7)!

 

 

6:10. Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
6:11. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
6:12. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
6:13. Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.

CLV Eph 6:10 – Eph 6:13
10  For the rest, breietari kirjoittaathren mine, be |invigorated~ in the Lord and in the might of His •strength.
11  Put~ on the panoply of  •God, tod •enable~ you to stand up tod the stratagems of the Adversary,
12  for it is not ours to wrestle tdwith blood and flesh, but tdwith the sovereignties, tdwith the authorities, tdwith the world-mights of this •darkness, tdwith the spiritual forces of wickedness among the celestials.
13  Therefore |take up the panoply of •God that you may be |enabled to withstand in the wicked •day, and -having effected~ all, to stand.

 

Sitten tullaan aivan keskeiseen asiaan: miten suojautua Vastustajan hyökkäyksiä vastaan!

Ensin apostoli esittää tilannekatsauksen.

 Paavali tuo esille (jae 11) sen, että Saatanalla on tietyt systemaattiset tavat horjuttaa Kristuksessa olevaa uskovaa. Alkutekstistä löytyy sanan ”kavalat juonet” ja ”stratagems” takaa kreikan ilmaisu methodeia. Tämä termi esiintyy vain kahdesti uudessa testamentissa; toinen kohta on Ef. 4:14. Methodeia tarkoittaa menettelytapaa, sellaista säännönmukaista ja toistuvaa toimintasarjaa, jota jonkin asian (tässä: Kristuksessa olevan jäsenen uskon horjuttaminen) läpi viemisessä sovelletaan.

Jakeessa 12 Paavali tuo aivan keskeisen totuuden: me emme taistele toisia ihmisiä vastaan – toisin kuin on Israelin kohdalla. Tätä Paavalikin tarkoittaa sanoessaan ”mutta meillä ei ole taistelu”.  Israelin lupaukset liittyvät tämän Maan päälle ja siten heidän sotimisensa käydään ”lihaa ja verta” vastaan eli vihamielisiä ihmisiä vastaan. Niin kuin heidän apostolinsa Pietari kirjoittaa Saatanasta: ”Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura” (1. Piet. 5:8).  /tästä tarkemmin/

Tämä hengellisen taisteluvarustuksen pukemisen kehote liittyy ainoastaan uskovien vaellukseen ja käyttäytymiseen pahuuden henkivaltoja vastaan ulkoavaruuksien alueella!
Uskovan maanpäällistä vaellusta koskevat kehotteet on meille aiemmin esitetty luvuissa 4 ja 5.

Meidän vihollisemme toimivat taivaitten avaruuksien alueella. Meidän vihollisemme ovat ulkoavaruuden alueella toimivat erityyppiset vihamieliset henkiolennot ja -vallat. Meidän tulisi aina muistaa, että ne, jotka vastustavat meitä, ovat vain henkisten voimien käyttämiä välittäjiä ja kohdella heitä vastaavasti. Meidän paikkamme ei ole painia veren ja lihan kanssa, vaan katsoa ihmis-instrumentin taakse todelliseen vastustajaan henkimaailmassa. Meidän taisteluamme ei käydä fyysisellä alueella vaan Hengen alueella. Meitä kehotetaan elämään rauhassa kaikkien ihmisten kanssa (Room. 12:18). Meitä kehotetaan vaeltamaan kenkinämme valmius rauhan evankeliumille (Ef. 6:15).

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä