Rikas mies ja Lasarus



Vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on läpi historian vaivannut ihmisiä.  Mitä oikein tämän vertaus -kertomuksen takana on ja mitä Jeesus halusi sillä tuoda esiin?

Ratkaiseva kysymys vastauksen saamiseksi on tämä:
Onko vertauksessa kyse kuvakielisestä kertomuksesta vai kirjaimellisesta kerronnasta?
Sisältyykö tähän vertaukseen kirjaimellinen totuus, ja minkälainen?

Vertaus esiintyy Luukkaan evankeliumin 16. luvussa.

19. Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.
20. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita
21. ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.
22. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
23. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.
24. Ja hän huusi sanoen: ‘Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’
25. Mutta Aabraham sanoi: ‘Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.
26. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.’
27. Hän sanoi: ‘Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon
28. – sillä minulla on viisi veljeä – todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan’. 29. Mutta Aabraham sanoi: ‘Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä’.
30. Niin hän sanoi: ‘Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen’.
31. Mutta Aabraham sanoi hänelle: ‘Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’.”

Ensiksi.

Vertauksella, kreik. parabole, BESIDE-CAST, tarkoitetaan kertomusta, jonka sisään on ikään kuin heitetty sanoma.  Raamatussa sillä esitetään kuvakielellä kerronnallinen viesti jostain hengellisestä totuudesta. Mutta, jos vertauksen kertomuksen ottaa kokonaan kirjaimellisesti, niin se väistämättä johtaa hämmentäviin ja ristiriitaisiin tulkintoihin! Termi ”parabole” esiintyy UT:ssa 40 kertaa, eikä Paavali käytä tätä verhoavaa ilmaisutapaa kertaakaan kirjeissään meille.
”Parabole” oli itämailla kerrontatapa, jolla kuvakielen keinoin kerrottiin ”peittävästi” jokin siihen (vertaukseen) liittyvä totuus tai asiantila.

Toiseksi.

On täysin oletettavaa, että juutalaiset kuulijat tunsivat tuon käsitteen ”Aabrahamin helma”, ei kai Jeesus sitä muuten olisi ottanut sitä puhuessaan heille esiin. Tätä käsitystä vahvistavat myös myöhemmät tutkimukset (esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Bosom_of_Abraham ), joissa monet tutkijat ovat päätyneet seuraavaan selitykseen.

Kielikuva “olla Abrahamin helmassa” on johdettu tavasta maata sohvalla pöydän ääressä, joka tapa vallitsi juutalaisten keskuudessa sekä ennen että vielä myös Jeesuksen aikana. (Tätä aterioimiskäytäntöä sovellettiin yhteisaterioinneissa, joissa jokainen vieras nojasi vasempaan kyynärpäähän jättääkseen oikean kätensä vapaaksi, ja kun kaksi tai useampi makasi samalla sohvalla, yhden miehen pää oli lähellä takana makaavan miehen rintaa, ja hän siksi sanottiin “makaamaan toisen helmassa”.)

Kolmanneksi. 

Keille Jeesus aikanaan esitti tämän vertauksen?
Fariseuksille! Luuk_16:13-15

Jeesus esitti vertauksensa tuon ajan Israelin eliitille ja sen edustajille!
Hän esitti vertauksensa juuri noille rahanahneille rikkaille, jotka nauttivat oikeuksistaan ja omistuksistaan ja siitä, että he halusivat itseään pidettävän Israelin kansan edustajina Jumalan edessä. Fariseukset ja kirjanoppineet pitivät itseään itseoikeutettuna yläluokkana tulevaan Messiaan Kuningaskuntaan, jota he Kirjoitusten perusteella osasivat odottaa.

Neljänneksi.

Kuoleman, Tuonelan (hepr. Sheol; kreik. Hades) tilan raamattu kuvaa monin kohdin ja hyvin selkeästi syväksi, tiedottomaksi unitilaksi, jossa ihminen nukkuu /tästä tarkemmin/. Jeesus nimitti kuolleita nukkuviksi, sellaisessa kuoleman unessa nukkuviksi, joista Jumala kykenee heidät ajallaan herättämään takaisin keholliseen elämään (esim. Lasaruksen kuolleista herättäminen, Joh. 11). Tuonela, jota Kuolema vielä hallitsee, joutuu lopulta luovuttamaan kaikki kuolleensa Kristukselle, kun sen valta vaiheittain ja lopullisesti kukistetaan. Tuonelan tila koskee sekä uskomattomia että uskovia ihmisiä: kaikkia kuolleita ihmisiä, myös Daavid nukkui vielä (ajanlaskumme alussa) siellä (Apt_2:27: Ps. 16:10). Vasta Jeesus oli ja on ensimmäinen kuoleman unesta ylös noussut ihminen 1. Kor_15:20 . Tuonela on kuitenkin Jumalassa ja Hänen hallinnassaan (Ps. 139:8) ja Isä Jumala on antanut avaimet, ihmisten Kuoleman ja Tuonelan kahleista vapauttamiselle, Kristukselle Jeesukselle (Ilm. 1:18)!
Tuonelastahan (tai mistään muustakaan ns. välitilasta) ei tässä vertauksessa siis ollenkaan kirjaimellisesti puhuta!

Johtopäätökset.

Kysymyksessä on kuvakielinen vertaus, jonka Jeesus kohdisti silloiselle Israelin uskonnolliselle yläluokalle. Tuo vertauksen ”rikas mies” tarkoitti juuri heitä, jotka ”sitoivat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panivat ne ihmisten hartioille”. Israelin uskonnollinen johto odotti tuolloin VT:n lupausten mukaista voimallista Messiasta, joka toisi heille Maan päälle maailmanajallisen, ”iankaikkisen” Kuningaskunnan ja jonka kuninkaallisiin ja papillisiin oikeuksiin heillä olisi pääsy. Tämä kuitenkin tuolloin peitettiin heiltä. Ensinnäkin Jeesus johdonmukaisesti puhui heille ja muulle kansalle vertauksin, jotta ymmärtämisen peite heidän sydämensä päällä – Jumalan suunnitelman mukaisesti – edelleen pysyisi Matt_13:13-15 . Tässäkin kohtaa Hän oli täydellisen kuuliainen Isänsä tahdolle toteuttaessaan Hänen suunnitelmaansa. Samoin Hän kielsi opetuslapsiaan tuolloin jyrkästi puhumasta julkisesti siitä, että Hän on Messias, koska Hänen tiensä silloin oli Jumalan Karitsan tie Luuk_9:20-22 .

Rikkaan miehen ”eläminen” Tuonelassa on tietenkin kuvaannollista puhetta. Kirjaimellista Tuonelaa se ei voi tarkoittaa, koska Tuonelan tilassa raamatun mukaan nukutaan kaikessa hiljaisuudessa ja tiedottomuuden tilassa Saarn_9:10 . Mutta tuo ”rikkaan miehen” ja ”köyhän Lasaruksen” kuoleminen viittaa tässä siihen, että Jeesus puhuukin tässä tulevasta, tuhatvuotisesta Kuningaskunnastaan. Silloin nuo fariseukset, ylipapit ja kirjanoppineet ovat ehtineet jo kuolla, kun taas hengellisesti köyhät pääsevät ensimmäisen ylösnousemuksen kautta osallisiksi tulevan maailmanajan siunauksista /tästä tarkemmin/. Tähän – tulevaan ylösnousemukseen – Hän viittaa myös vertauksensa viimeisessä jakeessa 31, ts. että nämä vertauksessa kuvatut lupaukset toteutuvat vasta uuden maailmanajan alkaessa, vanhurskasten kuolleista ylösnousemuksen jälkeen.

Tätähän Jeesus myös aikanaan viesti Israelin huoneen ”kadonneille lampaille”, kun Hän julisti:
Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta (Matt_5:3) !

Jeesus viittaa vertauksessaan niihin hengellisesti köyhiin, jotka pääsevät nauttimaan tulevassa tuhatvuotisessa Kuningaskunnassa sen siunauksista mm. juhlalallisten yhteisaterioiden muodossa ja Aabrahamin seurassa, “Aabrahamin helmassa”.
Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa; (Matt. 8:11)

Ja tätä tulevaa – tuhat vuotta kestävää juhlan yhteyttä – Hän julisti myös oppilailleen:
Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennen kuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”

Tiivistäen ajattelen tämän vertauksen paljastavan sen, miten silloinen Israelin uskonnollinen ja poliittinen johto oli epäonnistunut sille uskotusta tehtävässään syyllistyessään kaikkinaiseen ahneuteen ja köyhien sortamiseen. Heillä ei tule olemaan osuutta tulevassa Taivasten valtakunnasta, jonka Jeesus – saapuessaan kansansa pelastavana Messiaana – tulee aikanaan, nykyisen Maan päälle, perustamaan.

Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä. (Matt. 23:13)
Sen tähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. (Matt. 21:43)

Kuninkaallisen papiston ja hallinnon tehtävät tullaan antamaan sille ”piskuiselle laumalle”, niille hengellisesti köyhille israelilaisille, sille “yhdelle kadonnelle lampaalle”, joille ”Isä on nähnyt hyväksi antaa valtakunnan”. He pääsevät tulevaisuudessa nauttimaan “Aabrahamin helmassa” tulevan Taivasten Kuningaskunnan siunauksista.
Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. (Luuk. 12:32)


Total Page Visits: 136 - Today Page Visits: 2

4 kommenttia artikkeliin ”Rikas mies ja Lasarus”

  1. Mainitset: “Vasta Jeesus oli ja on ensimmäinen kuoleman unesta ylös noussut ihminen”. Kuinka meidän tulisi siten ymmärtää Kirkastusvuoren tapahtuma, missä Jeesus tapasi Mooseksen ja profeetta Eliaan?

    Vastaa
    • Tämä perustuu Paavalin noin 54 jKr. kirjoittamaan 1. Kor:15:20 -kohtaan, missä hän toteaa Jeesuksen olevan ensimmäinen ihminen, joka on noussut ruumiillisesti kuolleista. Tämän kirjeen luvussahan Paavali paljastaa meille myös seurakuntaruumiista koskevan ylösnousemuksen salaisuuden. Myös Luukas vahvistaa osaltaan tämän, kun hän toteaa vielä Daavidinkin nukkuvan Tuonelan tilassa odottamassa tulevaa ylösnousemustaan (Apt. 2:27) ja tämän aikakirjan hän kirjoitti 60-luvun alussa. Ylösnousemuksellahan raamattu tarkoittaa ruumiillista ylösnousemista kuoleman unesta. Jeesus on ensimmäisenä ihmisenä, kuoleman voittaneena, noussut taivaallisiin ja saanut myös kuolemattoman kirkastetun kehon. Tässä olemuksessaanhan hän myös pysäytti Paavalin Damaskoksen edustalla sokeuttaen hänet. Tämän kirkastetun, kuolemattoman ja taivaallisen kehonhan Hän sai vasta noustuaan taivaisiin.

      Se että Mooses ja Elia ilmestyivät Jeesuksen seurassa opetuslapsille ei mielestäni tarkoita ollenkaan sitä, että he olisivat jo tuolloin ylösnousseet ruumiillisesti kuolemattomaan elämään – siis jo ennen Jeesusta. Hehän odottivat tulevaa, moneen kertaan VT:ssa luvattua, maanpäällistä valtakuntaa. Tuo luvattu kuningaskunta oli tullut tuolloin lähelle ja sen tulemiseen liittyi ihmeitä, merkkejä ja enteitä. Noina enteinä pidän myös niitä Israelin pyhiä, jotka nousivat – Jeesuksen kuolleista ylösnousemisen jälkeen – haudoistaan ja ilmestyivät monille (Matt. 27:52-53). Näinhän Jeesuskin haudasta ylösnousemisensa jälkeen ilmestyi 40. päivän ajan opetuslapsille ennen taivaalle nousuaan, ennen kirkastetuksi tulemistaan. En tiedä olisiko niin, että jos Israel olisi ottanut vastaan Messiaansa Pietarin (jolle Jeesus oli jättänyt taivasten valtakunnan avaimet) julistuksen kautta, niin nuo pyhät olisivat saaneet jatkaa kuolematonta elämää maan päällä koko avatun Kuningaskunnan ajan?

      Vastaa
      • Kiitos vastauksestasi! Korostan, että minulle Jeesus Kristus on mestarien Mestari, enkä esittänyt kysymystäni skeptisenä. Ihmettelen kuitenkin, mikä oli ‘kirkastusvuoren’ tapaamisen funktio – Jeesushan määritetään osaksi ‘kolmiyhteistä’ Jumalaa, ja siten tiedoiltaan ja ymmärrykseltään ylivertaisena, joten herää kysymys mikä kyseisen tapaamisen tarkoitus mahtoi olla, eli mitä lisäarvoa Mooses ja Elia saattoivat tarjota tapahtumassa?

        Ja Pietarihan tarjoutui kokoamaan kullekin ‘keskustelijalle’ suojaksi teltan, varmaankin tuulta ja muita luonnonvoimia vastaan – ‘henkinä’ Mooses ja Elia tuskin mitään fyysistä suojaa olisivat tarvinneet, joten Pietarille he esiintyivät fyysisinä henkilöinä!

        Vastaa
        • Niin tuohon kirkastusvuoren kokemukseen liittyy tosiaan mystiikkaa. Mutta täytyy sillä varmaan jokin tarkoitus olla. Itse ajattelen asiasta seuraavanlaisesti. Jeesushan itse valitsi (Isänsä tahtonsa mukaisesti) tuon ilmestyksen valituille opetuslapsilleen. Hän otti mukaansa ylös vuorelle Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. Näille lähimmille opetuslapsilleen Hän halusi antaa opetuksen ja vahvistuksen heitä odottavien tehtävien suhteen Hänen kuolemansa, ylösnousemisensa ja taivaaseenastumisensa jälkeen. Nämä kolme opetuslasta muodostivat perustukset ja ”pylväät” (Matt. 16:18; Gal. 2:9), joille Herra tulisi Kuningaskunnan rakentamaan. Viesti heille oli tämä: Mooseksen ja profeettain ajat ovat päättyneet, uusi on tilalle tulossa: Jeesus on Kristus ja kaiken jumalisuuden täyteyden ruumiillistuma (Kol. 2:9).
          Kohtaus esitettiin kirkastettuna kunniassa, mutta teemana olikin häpeä. Emme näe Daavidia pyhällä vuorella, vaan Mooseksen, suuren välimiehen, joka johti kansan pois Egyptistä ja joka kirjoitti niin paljon uhrista, ja näemme Elian, pääprofeetan, jonka täytyy tulla ennen valtakuntaa. Nämä miehet tunsivat myötätuntoa niitä kärsimyksiä kohtaan, jotka olivat Hänen edessään: hehän puhuivat Jeesuksen poismenosta.
          Mutta Pietari ei ollut vieläkään oppinut opetusta: ”hän ei tiennyt mitä sanoi” (Luuk. 9:33). Hän halusi tehdä tästä pysyvän näytöksen ja siten välttää ristin. Näin hän tyhmästi asetti Mooseksen ja Elian samaan luokkaan Herramme kanssa sanoessaan ”tässä hyvä olla; tehkäämme kolme majaa”. Pilvi pyyhkäisi kuitenkin pian tämän näyn ja ääni korjasi hänen väärinkäsityksensä. Heidän ei enää tarvinnut kuunnella profeettoja. “Tämä on minun Poikani, rakas. Kuulkaa Häntä!”. Nyt oli tullut Hän, josta Mooses ja profeetat ovat ennustaneet. Tätä ”Mestarien Mestaria” tulee tästä lähtien kuunnella!

          Vastaa

Jätä kommentti

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä