Minä kuritan ruumistani

 

 

vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi. (1. Kor. 9:27)
(CLV) 1Co 9:27
but I am belaboring my body and leading it into slavery, lest somehow, when heralding to others, I smyself may |become~ disqualified.

Puhuuko Paavali tässä asketismista?
Vai puhuuko hän tässä jopa masokismista, oman kehon fyysisestä kiduttamisesta?
Mitähän Paavali mahtaa tarkoittaa oman ruumiinsa ”kurittamisella” ja ”masentamisella”???

Kyse ei voi tässä kuitenkaan olla asketismista, maailmasta erottautumisesta. Paavalihan kehottaa esimerkillään olemaan ”jokaiselle jotakin” /1. Kor_9:19-22/. Samoin hän ennustaa esim. selibaatti -vaatimuksen harhan yleistyvän kirkollisissa piireissä hänen poislähtönsä jälkeen /1. Tim_4:1-3/.

Kyse ei voi myöskään olla oman ruumiinsa vihaamisesta, koska apostoli kehottaa meitä päinvastoin vaalimaan ja hoitamaan omaa ruumistamme /Ef_5:29/.

”Kurittaa”, ”belabouring”, kreik. hupopiazo, tarkoittaa ”lyödä silmien alle” tai kuvainnollisella kielellä ”väsyttää rukouksin” (Zodhiateksen ”The Complete WORD STUDY DICTIONARY”, ZCWSD).

”Masentaa”, leadin in to slaverity”, kreik. doulagogo, [Strong G1396], tarkoittaa taas ”alistaa orjuuteen” tai ”alistaa alamaisuuteen” (ZCWSD).
Tässä ei siis ole kuitenkaan kysymys mistään masennus-ilmiöstä niin kuin suomalaisesta käännöksestä voisi päätellä.

Edeltävien jakeiden luoma asiayhteys antaa ymmärrystä jakeen tulkintaan:

9:24. Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niin kuin hän, että sen saavuttaisitte.
9:25. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
9:26. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niin kuin ilmaan hosuen,

 

Tässä Paavali viittaa muinaisten Olympian kisojen nyrkkeilykilpailuun.
Kreikan kisoissa kilpailijoiden piti vannoa vala, että he olivat harjoitelleet kymmenen kuukautta eivätkä riko mitään annetuista säännöistä. He elivät määrätyllä ruokavaliolla ja harjoittivat vakavaa itsehillintää. Niinpä ei nyrkkeilijänkään – jos meinaa menestyä – kannata hosua lyöntejään sinne tai tänne, vaan suunnata niitä vastustajan ”silmien alle”. Suunnata iskujaan niin, että ne sumentavat ja heikentävät vastapuolen taisteluvoimaa. Vaaditaan siis kurinalaisuutta; vaaditaan itsekontrollia.

Aiheena ei apostolin opetuksessa ole tässä pelastus, vaan palkkio ja menettelytavat.

Ajattelen, että tässä Paavali opettaa meille tämän nyrkkeily -esimerkin kautta sitä, miten Jumalan armon hallinnan menettelytapojen mukaista on se, että myös me osaltamme myötävaikutamme armon vaikuttavuuteen omassa elämässämme. Kyseessä näyttää pohjimmiltaan olevan kyse Jumalan armon valmentaja-roolista meidän valmennettava-roolimme suhteen /Tiit_2:11-13/; /Room_7:24/. Tässä ei siis voi olla kysymys uskon kautta pelastumisesta “iankaikkiseen” elämään, koska tämä toteutuu pelkästään Jumalan suvereeniin armovalinnan kautta /Room_9:15-16/.

Ajattelen, että tässä on lopulta kysymys rukouselämästämme. Säännöllisestä vanhan ihmisemme jäsenten poisriisumisesta (iskujen kohdistamisesta vanhan minämme jäseniin)  ja uuden ihmisen (Kristuksen) piirteiden päälle pukemisesta. Kyse on lopulta Elämän Hengen lainalaisuudesta, jonka alaisuudessa voimme laittaa vanhan ihmisemme jäseniä (ruumiin teot) Kristuksen kuolemaan niin, että Kristuksen elämän vaikutus voi kasvaa elämässämme /Room_8:13/; /Room_8:11/. Ja tämä kiittäen rukouksessa ja mielemme alueella.

Näin on myös Jumalan armon vastaanottaneen ihmisen kohdalla. Kahta asiaa tarvitaan: itsekontrollia ja pelisääntöjen noudattamista.
Apostoli antaa meille tässä opetuksen siitä, miten ylösnoussut Herra on hänelle itselleen opettanut Jumalan Armon toiminta-alueella käyttäytymisestä. Kyse ei ole pelastumisesta, vaan tulevasta palkkiosta ja menettelytavasta, jonka mukaan Jumala toimii nykyisellä Armon talouskaudella suhteessa uskovaansa. Ylösnoussut Herra ei omassa kirkastetussa ylimaallisessa olemuksessaan ole voinut tätä meille suoraan ilmoittaa, vaan siihen Hän on valinnut yhden ihmisen kansojen apostoliksi ja viestinsä välittäjäksi /Apt_26:16/; /Apt_9:15/. Juuri siitä syystä joutui Paavali niin paljon kärsimään, jotta Kristus saisi kasvaa hänessä niin suureksi, että hän kykeni ottamaan Kristuksen ilmestykset (paljastukset) omakohtaisesti vastaan edelleen meille välitettäväksi /Apt_9:16/; /2. Kor_11:23-31/ /tästä tarkemmin/.

 

Siksipä kannattaa herkällä korvalla kuunnella Paavalin opetusta ja esimerkkiä, koska se on itse ylösnousseen Herran opetusta tämän päivän uskovalle ja kertoo meille, mitä Kristuksen Jeesuksen ”seuraaminen” tai tarkemmin imitointi (kreik. mimeomai) eli Paavalin esimerkin noudattaminen tänä päivänä tarkoittaa. Tätä kautta ylösnoussut Herra tänään opastaa meitä kansojen uskovia.

tulkaa minun seuraajikseni niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja.
Become~ imitators of me, according as I also am of Christ. (1. Kor. 11:1)

 

 

Yhdessä Hänen kanssaan herätetty

 

 

Mitä Paavali mahtaa oikein tarkoittaa sillä, että me olemme yhdessä Kristuksen kanssa herätetyt?
Ja mistä tilasta sitten olemme oikein herätetyt?
Herätetyksi tulemisestahan puhutaan yleisesti unesta heräämisen yhteydessä.
Mistähän heräämisestä apostoli seuraavissa jakeissa kuitenkin mahtaa opettaa?
Entä sitten nuo joukkoherätykset, joita aika ajoin tunnutaan odottavan, mitä Uusi testamentti niistä tietää kertoa?

Todettakoon heti aluksi, että ”herätys” -sanaa ilmiönä – ja nimenomaan joukkoilmiönä – ei Uusi testamentti tunnista lainkaan.

Mutta teonsana ”herättää” (kreik. egeiro) esiintyy UT:ssa 124 kertaa. Egeiro tarkoittaa heräämistä unesta tai uneliaisuudesta, mutta myös kielikuvana heräämistä kuolemasta. Idiomaattisesti sana on välttämätöntä joskus myös kääntää ”nousta ylös”, esim. /Matt_8:25-26/.

Mainittakoon vielä lyhyesti kaksi muuta ”herättää” -termiin läheisesti liittyvää alkukielen ilmaisua.

Ensiksi anastasis ” ylösnouseminen”, joka erityisesti viittaa ruumiin (so. kehon) ylösnousemiseen. Anastasis esiintyy Uudessa testamentissa 42 kertaa, esim. /1. Kor_15:42-44/

Toinen kontekstiin liittyvä termi on kreikan zoopoieo, joka tarkoittaa ”tehdä eläväksi” tai ”elävöittää”. Sana esiintyy Uudessa testamentissa 14 kertaa, josta Paavalilla peräti 10 kertaa! Eläväksi tekeminen liittyy taas Hengen yhteyteen /Joh_6:63/; /Room_8:11/.

Herättää, egeiro, tarkoittaa UT:ssa siis heräämistä unesta tai kuolemasta (kuoleman unesta). Se tarkoittaa valveille tuloa, tietoiseksi tulemista, heräämistä unenomaisesta tilasta. Se tarkoittaa sekä heräämistä että nousemista, ”liikkumiskelpoiseksi tulemista”. Ihmisen kohdalla tämä tapahtuu Jumalan vaikuttaman uskon kautta, joka ilmentyy ihmisen mielen ja hengen alueella /Kol_2:12/.

 

Entäpä sitten yhdessä-herättää?

Inspiroitu alkukieli ja Paavalin opetus puhuu nimenomaisesta Kristuksen kanssa yhdessä heräämisestä; puhuu Kristuksen kanssa yhdessä-heräämisen tilasta, jossa todellisuudessa uskova saa elää.

”Yhdessä-herättää” ja ”yhdessä-nousta” ilmaisuiden takaa löytyy vanhan kreikan sunegeiro.

kreikan sun, on hyvin voimakas prepositio, joka voitaisiin suomentaa ”yhdistetty”, ”liitetty”, ”istutettu”, ”kytketty”, ”asetettu”. Ilmaisu voimakkaampi kuin prepositio kuin kreik. meta ”kanssa”, ”mukana”.

Ilmaisu voidaan mielestäni hyvin suomentaa ”sisään-istutettu”, ts. Kristuksen sisälle istutettu.
Tämä tapahtui siis 2000 vuotta sitten ja on uskon kautta täysin totta tänä päivänä ja joka hetki Kristuksessa Jeesuksessa. Kristuksessahan tarkoittaa Kristuksen sisällä so. Kristuksen Hengessä /Room_8:9/. Ei Jeesuksen tarvinnut itsensä puolesta mennä ristille ja kuolla (siihen hänellä ei ollut mitään syytä), vaan minun vuokseni ja sinun vuoksesi. Täten voin uskossa ”nähdä” itseni Häneen yhdistettynä ja Hänessä ristiinnaulittuna Kristuksen Hengen vahvistamana /Room_8:16/! Hän kuoli minun sijastani ristillä; ts. Hän sijaisti minut ristinkuolemallaan.

Yhdessä-Herääminen tapahtuu heräämisenä Kristuksen ristinkuolemasta; se tarkoittaa uuden ihmisen heräämistä uuteen elämään samalla kun vanha ihminen jää Hänen kuolemaansa.

Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
(Room. 6:3-4)

Pyhään Henkeen kastettuina – yhteen ja samaan Kristuksen Henkeen upotettuina – omistamme (so. perimme) Kristuksen kuoleman oman vanhan ihmisemme (egomme) kuolemaksi. Tässä todellisuudessa tulee meidänkin uudessa elämässämme vaeltaa (”liikkua”).

Kristuksessa – Hänen Hengessään – omistamme uskon kautta Hänen ristinkuolemisensa, heräämisensä ja ylösnousemisensa kuoleman unesta uuden ihmisemme osalle ja uuden luomuksen – uuden ihmisemme – todellisuudeksi. Vanha ihmisemme sai täyden tuomionsa ristillä. Siihen ei ole meillä mitään tarvetta kiinnittää odotuksia: kuollut mikä kuollut.

Yhdessä-heräämisessä olemme siis päässeet Kristuksen mielen ja Hengen alueelle ja sen vaikutuspiiriin! Jumalan Armon hallinta-alueelle! Saamme uutena ihmisenä ja uutena luomuksena Hänessä kasvaa eli uudistua mielemme alueella Kristuksen mielen mukaisuuteen. Tämä on totta Hänessä ja tähän todellisuuteen voimme mielemme ja tietoisuutemme alueella kasvaa ja uskossa vahvistua. Vaikka emme vielä täysin ymmärtäisikään tätä siunaavaa totuutta, niin se on joka tapauksessa todellisuutta jokaisen Kristukseen luottavan kohdalla.

Wikipedia määrittelee mielen seuraavasti:
Mieli ymmärretään yksilön sisäisenä, henkisenä olemuksena, jossa ajatukset, tunteet ja tietoisuus ilmenevät.

Ihmisen henki on alisteinen ihmisen mieleen nähden. Siksi ihmiselle on annettu mielensä alueella kyky valita, miten suhtautua tilanteisiin, miten tehdä valintoja. Ihminen voi tietoisuutensa varassa tehdä päätöksiä, valintoja. Hän voi valita “elämän ja kuoleman” välillä /5. Moos_30:19/.

Siksi Paavalin opetus keskittyykin nimenomaan mielen alueella uudistumiseen. Ei ”parannuksen tekoon”, vaan uudistumaan mielemme hengeltä:

että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,
ja uudistua mielenne hengeltä
ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.
(Ef. 4:22-24)

Tässä Paavali tuo mielestäni aivan keskeisen näkökulman ja totuuden, jonka ylösnoussut Herra on hänelle paljastanut edelleen meille välitettäväksi. Ja tästä syystä hän meitä kehottaakin kaiken aikaa uudistumaan mielen hengen (kreik. pneumati tou noos) alueella /Ef_4:22-24/. Inspiroitu alkuteksti puhuu nimenomaan tässä omistussuhteesta (genetiivi); siis siitä, että ihmisen mielen hallinnalla voidaan vaikuttaa ihmisen hengen toimintaan ja siten yhdessä-vaikuttaa Kristuksen mielen mukaisuuteen ja sen kasvamiseen meissä. Kyse on tässä myös ihmisen omasta aktiivisuudesta Jumalan Armon toiminta-alueella. Asiasta, jossa uskova itse pystyy sallimaan ja säätelemään Jumalan armon vaikutusta omassa elämässään.

Kun virallinen käännös taas puhuu ”Hengen mielestä” /Room_8:5-6/, niin alkuteksti puhuukin Hengen taipumuksesta (kreik. phronema), eikä suinkaan mielestä (kreik. nous). ”Lihan mieli” ja ”Hengen mieli” tarkoittavatkin siis ”Lihan taipumusta” ja ”Hengen taipumusta”, siis lihan ja hengen luontaista kykyä ja taipumusta omanlaiseen toimintaan.

 

Päättelen, että ”yhdessä-herääminen” tarkoittaa ihmisen hengen eläväksi tekemistä Pyhän Hengen, Elämän Hengen, kautta. Herätyksessä Kristuksen henki yhdistyy ihmisen henkeen (tapahtuu kastaminen, upotus, Kristuksen Henkeen), jolloin ihmisen mieli tulee tietoiseksi Kristuksen todellisuudesta. Ihminen syntyy ylhäältä mielensä ja henkensä alueella uudeksi ihmiseksi, uudeksi luomukseksi Herrassa. Tämän jälkeen voi Jumala alkaa elävöittää myös meidän ruumistamme niin, että voi taivuttaa sen ”jäseniä” toteuttamaan henkemme mukaisia käskyjä /Room_8:11/. /Tästä tarkemmin/

Yo. jakeessa esiintyvät ilmaisut egeirantos ”herätti” ja zoopoiesei ”eläväksitekevä”. Edellinen tarkoittaa koko ihmisen herättämistä ja kuolleista nousemista uuteen elämään ja jälkimmäinen ihmisen hengen elävöittämistä Kristuksen Hengen kautta. Kyseessä on siis ihmisen sisäinen ”herääminen” uuteen tietoisuuteen ja todellisuuteen Kristuksessa. Tämä tapahtuu, kun ihminen saa Kristuksen uskon.

Yhdessä-kuoleminen, yhdessä-herättäminen ja yhdessä-elävöittäminen annetaan ihmiselle armosta ja Jumalan lahjana, joka vastaanotetaan uskon kautta. Kaksi ensimmäistä saamme yhdessä paketissa ja yhtä aikaa uskon kautta /Kol_2:12/. Kolmannen kanssa sitten saamme elää koko uuden elämämme ajan. Taivaallisen, kuolemattoman kehon osalta elämme kuitenkin vielä odotuksen tilassa (”toivossa”). Taivaallisen ruumiin saamme omaksemme seurakunnan ylösnousemuksessa, jossa meidät (sekä Kristuksessa kuolleet että yhä tuolloin Maan päällä elävät) temmataan pilviverhottuina Hänen luokseen lähiavaruuteen /1. Kor_15:51-55/. Tuolloin saamme Kristuksessa periä myös yhdessä-kirkastumisen siunauksen /Room_8:29-30/, jossa kuolevainen ruumiimme vaihdetaan Hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisuuteen!

 

p.s.

Kun Jeesus aikoinaan herätettiin kuolleista, niin Hän vielä vaelsi (”liikkui”) 40 päivän ajan tuossa (Israelin pyhille luvatussa) ylösnousemusruumiissaan Maan päällä /Apt_1:3/. Hän ilmestyi näkymättömistä, antoi Tuomaksen koskettaa itseään /Joh_20:24-27/ ja aterioi opetuslastensa kanssa /Joh_21:10-12/. Samaan aikaan – Hänen ylösnousemisensa jälkeen – ilmestyi myös Israelin pyhiä ylösnousseina ja näyttäytyivät monille /Matt_27:52-53/. Nämä olivat niitä enteitä ja merkkejä, joita Israelille tuolloin annettiin ja jotka todistivat siitä, että Jumalan Kuningaskunta oli tullut heitä lähelle. Israelille annetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa tämänlaiset maanpäälliset (”iankaikkiset”) ruumiit, jotka pysyvät kuolemattomina koko tulevan tuhatvuotisen maailmankauden ajan /Ilm_20:4/.
Toisin on meidän kohdallamme; sen sai Kansojen Apostoli kokea kohdattuaan ylösnousseen ja kirkastetun Herran Hänen taivaallisessa olemuksessaan ja sokeutuessaan Hänen ylimaallisesta kirkkaudestaan /Apt_9:3-9/. Tämä taivaallinen keho valmistetaan meille nimenomaan maaplaneetan ulkopuolista (taivaallista) elämää varten.

 

 

Ei säädetty tulevaan Vihaan

 

Raamatussa Israelin profeetat ennustivat tulevasta Vihan ajasta.
/Jes_13:9-13/; /Sef_1:14-17/; /Aamos_5:18/.
Jeesus mainitsi siitä juutalaisille opetuslapsilleen.
/Matt_24:9-10/; /Luuk_21:22-26/.
Israelin apostoli Johannes kuvaa Vihan aikaa ilmestyskirjassaan /Ilm_6:12-17/.

Vihan aika ei ole vielä toteutunut. Kuitenkin sen vääjäämätön tuleminen Kirjoituksissa ennustetaan.

Miksi Jumalan Viha tulee sitten kohdistumaan maailmaan?
Mikä vielä estää Jumalan vihan ilmitulon maailmaa ja sen ihmisiä kohtaan?
Mikä tulee olemaan Israelin rooli ja merkitys Vihan aikana?
Ovatko nykyisen – Jumalan Armon talouskauden – uskovat siinä mukana?

Apostoli Paavali – joka tunsi hyvin Vanhan testamentin kirjoitukset ja sen miten Jumalan Vihan päivä oli siellä ilmoitettu – kertoo Roomalaiskirjeen alussa Jumalan Vihan ilmitulon syistä.

Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
sen tähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
(Room. 1:18-19)
CLV Ro 1:18 – Ro 1:19
For God’s indignation is being revealed~ from heaven on eall the irreverence and injustice of hmen who are retaining the truth in injustice,
because
that which is known of God is apparent among them, for God manifests it to them.

Apostoli puhuu selvästikin siitä, että ihmiset ovat kääntyneet Luojan ja Hänen tekojensa todellisuuden kiistämisessä sokeaan omahyväisyyteen ja itseriittoisuuteen. Luojan ylivertainen kädenjälki ja ilmoitus, joka Jumalan teoissa on selkeästi tunnistettavissa, kiistetään tai ehkä tarkemmin – sitä ei edes haluta tunnistaa saatikka tunnustaa.

Kuulostaako tutulta?
Oletko joutunut pohtimaan tätä asiantilaa?

Miten havainnollisesti esim. tämän päivän luonto-ohjelmat tuovat esiin (miten ennen näkemättömän älykkäällä tavalla ja tarkkuudella) kasvi- ja eläinkunta on rakennettu ja miten ihmeellisesti sen edustajat toimivat.

Kyse on ns. yleisestä ilmoituksesta, joka on koko ihmiskunnalle annettu.
Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa. (Room. 1:20)

Kyse on lopulta järjenvastainen Jumalan hylkääminen Luojana ja Hänen tekojensa korvaaminen luonnolla itsellään ja sen ”nerokkuudella” kehittää erilaisia elämänmuotoja.
nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. (Room. 1:25)

Vielä tulevana Vihan hallintokautena /tästä tarkemmin/ Jumala muistuttaa ihmisiä julkisesti tästä asiasta  ns. ”iankaikkisessa” evankeliumissaan. Muistuttaa nimenomaan siitä, että Hänen ylivertainen majesteettiutensa ja mestaruutensa Luojana (ja siis luonnon luojana) on hylätty ja kehottaa ihmisiä vielä tekemään tässä asiassa mielenmuutoksen.
Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille.
Ja hän sanoi suurella äänellä: “Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet“.
(Ilm. 14:6-7)

Mutta meitä ei ole säädetty tuohon tulevan Vihan aikaan.

Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. (1. Tess_5:9)
(CLV) 1Th 5:9
for God did not appoint~ us ioto indignation, but ioto the procuring of salvation through our Lord Jesus Christ,

Ei siis ole määrännyt (kreik. tithemi) tai vielä tarkemmin: sijoittanut.
Toisin on Israelin kohdalla: nimenomaan Israelin kansalle ja Jerusalemille on säädetty tuo tuleva seitsemän vuoden Vihan ja Tuomion aika /Dan_9:24/. Tämä viimeinen vuosiviikko – 7. vuoden aika – on se nykyisen maailmankauden päätösaika (”maailman loppu”), josta Jeesuskin puhui juutalaisille opetuslapsilleen /Matt_24:15-19/. Jeesus myös tuolloin vahvisti, että kaikki nuo lopun ajan tapahtumat toteutuvat yhden sukupolven (so. 17-25 vuotta) sisällä, mihin tuo 7. vuoden jakso hyvin mahtuu.

Paavali myös paljastaa meille (ylösnousseen Herran ilmoituksena), että nykyinen salattu Jumalan Armon hallintokausi päättyy yhtäkkiä (kuin veitsellä leikaten), kun Herra tempaa ruuminsa jäsenet yläilmoihin:

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: “Kuolema on nielty ja voitto saatu”.
“Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?” (1. Kor. 15:51-55)

 

Vihan aika on tulossa (vaikka ajankohtaa siihen ei ole meille ilmoitettu). Siitä on valittua kansaa informoitu jo pitkään ja monin kohdin. Se liittyy uuden talouskauden alkamiseen ja kansojen tuomion valmisteluun /Matt_25:31-46/ Jumalan suunnitelmissa, jota leimaavat maailmanlaajuiset katastrofit sekä Jumalan julkinen puuttuminen omaisuuskansansa ahdinkoon. Viimeisen vuosiviikon jälkipuolisko liittyy ns. suuren ahdistuksen aikaan /Dan_9:27/; /Matt_24:9-10/.

Tässä kohtaa tulee keskittyä kuulemaan meidän apostoliamme, koska hänelle on itse ylösnoussut Herra antanut ilmoituksen ja totuuden sanan myös meidän suhteestamme tuohon ennustettuun Vihan päivän tulemiseen.
Jos menemme omimaan Israelilta tässäkin kohdin ja ikään kuin yhteenpötköytämme raamatun ennustukset myös itseämme koskemaan, niin olemme väistämättä hämmentävässä ja ristiriitaisessa tilanteessa. Tilanteessa, jossa raamatun sanat laitetaan ikään kuin sotimaan toisiaan vastaan. Myös tässä kohtaa meidän tulisi kunnioittaa Jumalan valintapäätöstä ja lupauksia kansaansa kohden ja samalla arvostaa sitä, mitä ylösnoussut Herra on meille kansojen apostolin ja opettajan kautta totuuden sanana välittänyt!

Meidät on luvattu pelastaa tulevan Vihan ajan edeltä. Tähän on hyvä luottaa ja tästä voi myös kiittää. Meidät on pelastettu:
odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta. (1. Tess. 1:10)

Meidät, jotka uskomme ja jotka olemme kertakaikkisesti vanhurskautettu Kristuksen veren kautta, on vapautettu tulevasta (ihmiskunnan jumalattomuuteen ja vääryyteen) liittyvästä tuomiosta:
Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. (Room. 5:9)

Tämä on apostoli Paavalin viesti meille, nykyisen Armon talouskauden, uskoville. Tästä on hyvä pitää kiinni.

 

 

 

Terveiden sanojen malli

 

Kun Paavali opetustestamentissaan kehotti ja painotti Timoteusta pitämään kiinni terveiden sanojen mallista, niin mitä hän tällä oikein tarkoitti?
Miksi hän teroitti tervettä oppia ja siinä pysymistä niin voimakkaasti?
Tarkoittaako Paavali tässä fyysisesti tervehdyttäviä sanoja vai puhuuko hän sisäisen ihmisen tervehdyttävään kasvuun liittyvästä hengellisestä totuudesta?

Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (2. Tim. 1:13)
(CLV) 2Ti 1:13
Have a pattern of |sound words, which you hear from me, in faith and love •which are in Christ Jesus.

Tarkastellaan ensin otsakejakeen avainsanoja ja niiden alkukielisiä merkityksiä.

Ensinnäkin termien ”esikuva” ja ”pattern” takaa löytyy alkukreikan hupotuposis [Strong G5296]. Konkordanttinen menetelmä jäsentää sanan morfeemeiksi [UNDER-BEAT], joka voitaisiin ilmaista  ALLE-TAHDISTAA tai ALLE-MUKAUTTAA.

Zodhiateksen ”The Complete WORD STUDY DICTIONARY” (TCWSD) antaa sanalle hupotuposis mm. selityksen: kuvaa taidemaalarin luonnosta, jonka mukaisesti ja sisällä maalaus tulee toteuttaa.

Kreikan hupotuposis tarkoittaa siis mallia tai kehystä (soveltamiskehystä), jonka mukaisesti jokin asia tulee mukauttaa (soveltaa). Termi esiintyy Uudessa testamentissa ainoastaan kaksi kertaa ja molemmat Paavalin kirjeissä Timoteukselle (toinen kohta on /1. Tim_1:16/) – siis kansojen apostolin opetustestamentissa.

Sitten avaintermien ”terveelliset” ja ”sound” taakse. Sieltä löytyy alkukielen hugiaino [Strong G5198], joka tarkoittaa tervettä ja myös järkeenkäypää.

Sitten kolmannet avainsanat ”sanat” ja ”words” takaa löytyy vanhan kreikan logos, joka on laajamerkityksinen ilmaisu ja tarkoittaa – ei ainoastaan yksittäisiä sanoja – vaan myös puhuttuja tai sanallisia ilmaisuja ja julistuksia, ja tietenkin myös puhuttua ja sanallista opetusta ja oppia. Logokseen sisältyy myös merkitys älyllisyydestä, järjellisyydestä tai järkeenkäypyydestä, jolloin mielestäni voidaan päätellä otsakejakeessa puhuttavan hyvinkin ihmisen mielen alueella tunnistettavasta opetuksesta.

Paavali näyttää tässä tarkoittavan ”terveellisen sanojen esikuvalla” niitä hänen opetuksensa avainasioita, jotka tosiasiat muodostavat sen soveltamiskehyksen ja mallin, jotka tulee olla mukana kaikessa uuden ihmisen terveellistä kasvua edistävässä opetuksessa. Se on ikään kuin se kristillisen elämän soveltamisen sanallinen kehys, jonka varaan Jumalan Armon hallinto ja kaikki siihen liittyvä siunaus voi toteutua uskovan elämässä Hengen kautta ja vahvistamana.

Mitä tämä tervehdyttävän evankeliumin soveltamisen kiinteät opetukselliset kehykset sitten ovat?
Ne ovat niitä itse ylösnousseen Herran Paavalin kautta meille välittämiä totuuksia, jotka ovat voimassa tänä päivänä; muodostavat nimenomaan sen Armon evankeliumin, joka luo vapautta, rauhaa ja iloa kristityn elämään.

Näitä ovat esimerkiksi

  • Vanhurskautus (kelpuutus) pelkän uskon kautta ilman minkäänlaisia tekoja /Room_3:28/; /Room_1:17/ – toisin kuin muualla UT:ssä /Mark_10:21/; /Jaak_2:14/; /Jaak_2:24/.
  • Kehotus rauhassa ja sovinnossa elämiseen kaikkien ihmisten kanssa /1. Tim_2:1-4/ – toisin on luvattu Israelin uskoville, heitä odottaa Jaakobin ahdistuksen aika /Jer_30:7-9/; /Matt_24:9-10/.
  • Nykyisen Armon talouskauden uskovan on Jumala peruuttamattomasti valinnut jo ennen maailmanaikoja Kristuksessa /1. Kor_2:7/; /Room_8:35-39/ ja kaikki, jotka Hän kutsuu ovat myös valittuja /Room_8:28-30/ – toisin on Israelin kohdalla /Matt_22:14/; /Joh_15:2/; /Hepr_6:4-6/.
  • Sovituksen ilosanoma koko laajuudessaan tulee esiin ainoastaan Paavalin evankeliumin kautta. Siihen kuuluu sanoma siitä, että Jumala on sovitettu Kristuksen uhrin kautta, ei ainoastaan ihmiskunnan kanssa, vaan koko luomakunnan (koko Universumin) kanssa. Hänessä kaikki ihmiset lopulta pelastetaan ja vanhurskautetaan /Kol_1:20/; /1. Kor_15:20-28/; /1. Tim_4:10-11/ – Israelille suunnatusta Ympärileikkauksen evankeliumista tämä suuri näköala kuitenkin kokonaan puuttuu.
  • Lupaukset ja odotukset tulevaisuuden suhteen poikkeavat. Meidän lupauksemme ja tulevaisuutemme liittyy taivaallisille alueille /Fil_3:20-21/ – kun taas Israelin lupaukset koskevat maanpäällisiä ja kansallisia siunauksia /Matt_19:28/; /Jes_2:4/.
  • Meidän seurakuntamallimme on täysin hengellinen ja seuraamisen kehotteet liittyvät Kristuksen jäljittelyyn Paavalin esimerkin kautta /1. Kor_12:13/; /1. Kor_11:1/ – kun taas Israelin opetuslasten kohdalla on kyse fyysisestä seuraamisesta paikasta paikkaan /Luuk_5:27-28/; /Luuk_14:26-27/; /Apt_12:7-10/.
  • Meidän tulevat tehtävät liittyvät maapallon ulkopuoliselle, taivaalliselle alueelle /Ef_1:22-23/ – Israelin opetuslapsille on taas annettu tehtäväksi tehdä kaikki maanpäälliset kansat Kristuksen opetuslapsiksi /Matt_28:19-20/.
  • Tänään viholliset löytyvät molemmilta ryhmiltä omilta tulevaisuuden lupausten alueiltaan: alueilta, joita viholliset tällä hetkellä miehittävät. Meidän vihollisemme, jotka ovat pahuuden henkiolentoja, ­ miehittävät vielä taivaallisia alueita, kunnes Saatana heitetään sieltä alas /Ef_6:12/; /Ilm_12:7-9/ – Israelia koskevat lupaukset taas liittyvät Maa-planeetalle ”Luvattuun maahan” ja Israelin taistelut ovat olleet ja ovat edelleenkin maanpäällistä taistelua ”verta ja lihaa” vastaan. Maan päällä on hallintavalta vielä Saatanalla, kunnes se otetaan siltä pois /1. Piet_5:8/; /Ilm_12:10/.

Otsakejakeen sisällöstä voidaan päätellä, että Paavalilla oli syvä huoli oman evankeliuminsa pysymisestä puhtaana ja vapaana uskonnollisista lisäyksistä hänen kuolemansa jälkeen. Jo hänen elinaikanaan: jo hyvinkin pian, alkoivat uskovat muodostaa kristillisiä lahkoja, joissa he asettuivat kuka kenenkin puolelle toinen toistaan vastaan omassa ”oikeassa” opissaan /1. Kor_1:12/; /1. Kor_2:3-4/.
Näin kävi nopeasti 2000 vuotta sitten, entäpä mikähän mahtaa olla tilanne tänään?

Terveiden sanojen mallin voidaan ajatella koostuvat niistä sanoista ja niiden muodostamista opetuksista, kehotuksista, ja rohkaisuista, jotka ovat voimassa tänään ja tässä ja siis totta tämän päivän ihmiselle. Sanoista ja niiden alkuperäisistä merkityksistä, jotka ylösnoussut Herra on valitsemallaan alkukielellä, vanhalla kreikalla, tuonut kansojen apostolin kautta välitettäviksi meille evankeliuminsa kautta. Välitettäväksi niin, että opetuksen ja siihen liittyvän sanaston alkuperäiset merkitykset tulisivat mahdollisimman yhdenmukaisesti ja totuudenmukaisesti välitetyiksi nykylukijalle. Ja nimenomaan tähän kaikkeen konkordanttinen käännösmenetelmä juuri pyrkii.

Hän oli jo tuolloin (tätä viimeistä kirjettään roomalaisesta vankilasta kirjoittaessaan) joutunut kokemaan melkoista joukkopakoa ”kannattajistaan”. Uskonnolliset johtajat teologioineen ottivat (ja edelleen ottavat) hänen paikkansa kristikunnan ”virallisina” edustajina ja niin alkoi myös Paavalin sanoman auktoriteetti jo tuolloin nopeasti vähetä ja sekoittua Maan päällisiin vaatimuksiin ja lupauksiin liittyvän ns. Kuningaskunnan evankeliumin kanssa. Tällainen ”evankeliumihan” oli maallisten kirkko-instituutioiden luontevaa omia itselleen, koska se näyttää sijoittuvan Maan päälle ja koska Israel näyttää niiden silmissä tulleen hylätyksi.

Terveiden, tervehdyttävien ja hengellistä elämää eheyttävien sanojen esikuva ja malli on annettu. Se löytyy Paavalin kirjeistä. Muualta sitä ei kannata hakea, koska sieltä sitä ei löydy. Tämä Terveiden sanojen malli sisältää sekä perussanaston ja sen merkitykset että myös niiden pohjalta muodostetun opetuksen, joka on voimassa tänään – siis totta tänä päivänä.
Se muodostaa totuudenmukaisen kehyksen, jonka mukaisuuteen kaiken terveen kristillisen opetuksen olisi ideaalista tänään mukautua.
Se resonoi Kristuksen Hengen vahvistavan armon kantovoiman kanssa.
Se saa aikaan tervehdyttävää ja eheyttävää kasvua sisäiselle ihmiselle Kristuksessa.

Terveet sanat ja niistä koostuva malli, opetus, tarkoittavat sellaista uskonelämää tervehdyttävää ja eheyttävää ravintoa, joiden kautta kristityn elämä voi tänään rakentua ja kasvaa Kristuksessa Jumalan tahtomalla ja tukevalla tavalla. Terveiden sanojen malli perustuu inspiroidun alkukielen sanastoon ja niiden alkuperäisiin merkityksiin. Sen vaikutukset toteutuvat ensisijaisesti ihmisen mielen ja hengen alueella: siis uskon eikä näkemisen (havainnoinnin) alueella.

Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana oli paljolti kysymys ihmisen fyysisen kunnon palauttamisesta sairauden tilasta terveyden tilaan, esim. /Matt_12:13/; /Mark_5:34/; /Joh_5:4-6/. Niinpä Hän totesikin juutalaisille tuolloin: “Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko“. Usko oli tuolloin israelilaisten keskuudessa vähäistä, ulkopuolisilta sitä tosin löytyi.

 

Vastakohtana terveille sanoille voidaan pitää sellaista oppia ja opetusta, johon on lisätty uutta, Paavalin evankeliumiin nähden ristiriitaista ja hämmentävää opetusta. Otettu kaikki tämä lisäys tietenkin irti laajasta Raamatun tarjoamasta ilmoituskokonaisuudesta, jotta voidaan sanoa opin perustuvan raamattuun. Paavali kutsuu tätä kuitenkin toisenlaiseksi evankeliumiksi /Gal_1:6-7/; toisenlaiseksi ilosanomaksi inhimillisin ja hapattavin lisäyksin.

 

Apostoli tiesi, miten helposti kristittyjen keskuudessa alkaa levitä erilaisia ”paranneltuja” tai ”kehiteltyjä” opetuksia ja teologioita hänen evankeliuminsa rinnalle. Erilaisia uskonnollisia tunnustuksia, rituaaleja, lahkoutumista erilaisiin kirkkokuntiin jne. Nämä havainnot hänelle olivat tuttuja jo Korintton ja Galatian seurakunnista.
Aivan elämänsä lopulla hän joutuikin toteamaan Timoteukselle:

Sinä tiedät, että kaikki aasialaiset ovat kääntyneet minusta pois; niiden joukossa ovat Fygelus ja Hermogenes. (2. Tim. 1:15)
ja että
tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan. (2. Tim. 4:10)

Ja tämän hän tiesi evankeliuminsa tulevaisuuden suhteen:

Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia
ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin
. (2. Tim. 4:3-4)
CLV 2Ti 4:3 – 2Ti 4:4
For the era will be when they will not |tolerate~ •|sound teaching, but, their hearing being tickled~, they will |heap up for themselves teachers in accord with their own desires,
and, indeed, they will be turning their hearing away from the truth, yet will be |turned~ aside onto myths.

 

 

Sana rististä on Jumalan voima

 

Näinhän on kirjoitettu.
Näin on kirjoitettu nimenomaan meille Armon talouskauden uskoville.

Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. (1. Kor. 1:18)

(CLV) 1Co 1:18
For the word of the cross is stupidity, indeed, to those who are perishing~, yet to us who are being saved~ it is the power of God.

Tässä Paavali opettaa aivan evankeliuminsa ydinasiasta. Hän opettaa itse ylösnousseelta Herralta ilmestysten kautta saamaansa evankeliumia. Hän ei opeta, kuten Matteus, Markus, Luukas tai Johannes opettavat; heidän opetuksensahan keskittyvät – ennen ristintapahtumia tapahtuneeseen – Jeesuksen maallisen elämän kuvaamiseen. He kertovat nimenomaan siitä, mitä Jeesus opetti juutalaisille lihallisen elämänsä aikana. Tämä on tärkeä asia ja tämä on hyvä muistaa, kun lähdetään tarkastelemaan Sanomaa Rististä.

Ensinnäkin suomalaisen käännöksen ”kadukseen joutuvat” ei pidä takanaan mitään ”kadotus”-nimistä paikkaa, vaan alkutekstistä löytyy tässä ilmaus apollumenois, joka voidaan kääntää ”menettävät uskon kautta tulevan pelastuksen”; eihän usko ole läheskään jokaisen /2. Tess_3:2/.

Toiseksi Paavali ei myöskään opeta lainkaan ”ristin kantamista” tai ”ristin juurelle menemistä”, jotka ilmaisut löytyvät ns. evankeliumikertomuksista. Hän itse otti vastaan Ristin sanaan kätketyn evankeliumin ja salaisuuden kohdatessaan ylösnousseen Herran Damaskoksen edustalla. Eikä Paavali suinkaan tuolloin kulkenut ”ristiä kantaen”, vaan päinvastoin: uhkui vihaa ja murhaa kaikkia ristin kantajia kohtaan /Apt_9:3-9/. Eikä hän siis valinnut Jeesusta, vaan Herra Jeesus valitsi hänet. Ristin sana lähtee siis vasta sovituksesta, joka antaa Jumalalle täydet ja oikeutetut valtuudet tehdä valintansa sen aionisen (aikakautiseen, ”iankaikkisen”) suunnitelman mukaan, jonka Hän on laatinut valmiiksi – ja päättänyt Kristuksen Jeesuksen kautta toteuttaa – jo ennen aionisia (aikakautisia, ”ikuisia”) aikoja /1. Kor_2:7/.

Risti sanan ytimessä on tämä totuus.

Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa (Gal. 2:19-20).

Ja tämä on tänään totta tietenkin Kristuksen Hengen alueella.

Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; (Room. 6:3-6)

Tämä Ristin Sanan totuus saa kasvaa ja vahvistua tämän päivän uskovassa, kun hän saa elää arkielämässään tässä todellisuudessa. Ja kaikki tämä on kirjaimellisesti totta meidän henkemme ja Kristuksen Hengen yhteen kasvamisessa /1. Kor_12:13/. Uskovahan on Kristuksessa kertakaikkisesti pelastettu (piste). Kyse on palvelusta ja palkkioista. Kyse on siitä, että Kristus saa meissä syrjäyttää yhä enemmän Aadamia, jolta perimämme kuoleman ruumis pyrkii meitä (mieltämme) fokusoimaan oman syntisyytemme tarkkailuun. Tämä ei kuitenkaan ole ollenkaan Kristuksen mielen mukaista, vaan meidän tulee suhtautua synnin ruumiisemme ikään kuin kuolleeseen ruumiiseen. Ei kuollut vaadi huomiota!

Tähän kaikkeen on ylösnoussut Kristus antanut meille välineet. Näistä välineistä tulee pitää tiukasti kiinni, koska ne ovat Jumalan Armon hallinnan välineitä. Armon, eli Jumalan lahjasuosiollisuuden periaatteiden (lainalaisuuksien) soveltaminen tulee olla uskovan elämässä päivittäistä, koska se kätkee meitä tämän nykyisen synnin ruumiin vaikutukselta /Room_7:24/!!! /tästä tarkemmin/.

Jumala on antanut meille – Hänen salatun Armon talouskaudella eläville – myös konkreettiset välineet siihen, miten omalta osaltamme voimme olla (mielemme ja rukouksemme) alueella edistämässä ja vahvistamassa meissä Kristuksen mielen mukaista elämää.
Hän on antanut meille päivittäiset välineet huoli- ja pelkoroskien puhdistamiseen sydämemme ja mielemme alueella /tästä tarkemmin/.
Hän on antanut meille konkreettiset välineet myös vanhan ihmisemme jäsenten surmaamiseen liittyen ja Kristuksen (uuden ihmisen) päälle pukemiseen liittyen /tästä tarkemmin/.

Siksi Paavali korostaa ja pitää ensiarvoisen tärkeänä sitä, että emme keskitä huomiotamme Kristuksen maallisen elämän vaiheisiin ja Israelille annettuihin lupauksiin. Hän oikein opettamalla opettaa tätä sanoessaan:
Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. (2. Kor:5:16)

Tätä kansojen apostoli korosti myös kertoessaan päättäväisestä uskon asenteestaan ja valinnastaan Korinttolaisille (ja siis myös meille):
Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. (1. Kor. 2:2)

Opetustestamentissaan Paavali vielä painottaa Timoteukselle sitä, miten hänen tulisi muistaa ja ajatella Kristusta nykyään (ei Hänen maanpäällistä elämää muistellen, vaan) nimen omaan kuolleista ylösnousseena /2. Tim_2:8-9/.

Näin voimme antaa Jumalan dynaamiselle (toiminnalliselle ja aikaansaavalle) voimalle (kreik. dunamis) luvan toimia arkielämässämme.
Tämä on oikeasti Pyhä (so. meille kansojen uskoville erotettu) evankeliumi.
Tämä on itse ylösnousseen Herran meille kansojen apostolinsa kautta välittämä, tänään voimassa oleva, armon ja totuuden sana.
Tähän saamme luottaa ja tästä voimme iloita.

 

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä