Efesolaiskirje – luku 4:12-16

 

4:12. tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
(CLV) Eph 4:12
toward the adjusting of the saints iofor the work of dispensing, iofor the upbuilding of the body of Christ,

Kun Paavali edellisessä jakeessa 11 toi esiin niitä rooleja ja resursseja, joita Jumala on seurakuntansa valmentamiseen antanut, niin hän mainitsee ensin apostolit ja profeetat, joiden kautta Jumalan kirjallinen ilmoitus on meille välitetty. Ja sitten evankelistat, pastorit ja opettajat, joiden tehtävinä taas ovat Jumalan ilmoituksen viestiminen ulkopuolella oleville, fyysisten seurakuntayhteyksien hoitaminen ja armon ja totuuden sanoman opettaminen.

Nyt hän jakeessa 12 antaa vastauksensa siihen, miksi näin on, mihin tämä kaikki lopultakin tähtää:

antaa pyhille enenevää valmiutta Kristuksen palveluksen työhön.
Ja mitä Paavali tällä tässä tarkoittaa.
Mihin palveluksen työhön meitä kaikkia sitten valmistetaan?

Kristuksen ruumiin rakentamiseen, Kristuksen hengellisen organisaation rakentamiseen.

Ja mitä varten?
Jotta Kristuksen hengellinen organisaatio voisi rakentua siihen perusvalmiuteen, johon se on kutsuttu.

Tässä on hyvä huomata se, että meitä ei kehoteta millään tavalla maailman valloitukseen, sen kaikkien maailman kansojen tekemiseen Jeesuksen opetuslapsiksi.
Ei.

Vaan hengelliseen rakentumiseen Kristuksessa tulevia, maailman ulkopuolisen maailmankaikkeuden alueelle sijoittuvia, tehtäviä varten.
Näin Kristuksen hankkiman sovinnon eteenpäin viemisen tehtäväjako – sekä Israelin että kansojen valittujen kesken – tulee aikanaan lopulta koko Jumalan luomakunnan osaksi niin, että ”jokainen kieli tulee vapaaehtoisesti ylistämään Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra” (Fil. 2.11).

4:13. kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
4:14. ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
4:15. vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
4:16. josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on
.

CLV Eph 4:13 – Eph 4:16
13  unto the end that we should all |attain ioto the unity of the faith and of the realization of the son of God, ioto a mature man, ioto the measure of the stature of the complement of the Christ,
14  that we may by no means still be minors, surging~ hither and thither and being carried~ about by every wind of •teaching, iby •=human •caprice, iby craftiness with a view tod the systematizing of the deception.
15  Now, being true, in love we should be making •all grow into Him, Who is the Head—•Christ—
16  out of Whom the entire body, being articulated~ together and united~ through every assimilation of the supply, in accord with the operation in measure of each one’s part, is making~ for the growth of the body, iofor the upbuilding of itself in love.

Sitten Paavali johdonmukaisesti jatkaa ja kertoo miksi sitten näin? Miksi meidän palveluksemme työ tänä päivänä lopulta keskittyy Kristuksen ruumiin rakentamiseen, eikä rajoitu esim. fyysisesti näkyvissä ”hengellisissä” organisaatioissa toimimiseen.
Vastaukset tulevat yo. jakeissa.

Ensinnäkin on kyse uskonyhteyteen kasvamisessa kaikkien Kristuksen ruumiin jäseniin nähden (jae 13). Kasvamisesta niin, että kaikki uskovat (ovatpa he missä tahansa ja ovatpa he sitten mukana missä tahansa kristillisessä järjestössä tai ei) voisivat osoittaa rakkauttaan toisiaan kohtaan. Nimenomaan rakkautta Kristuksen yhteydessä ja ykseydessä. (Ef. 1:15; Fil. 1:8; Kol. 1:4).
Sitten Paavali jatkaa, että kaiken palvelustyön päämääränä on ihmisen kasvu uskossa (ei näkemisessä) Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden määrään! Hän ei tarkoita tässä tietenkään sitä, että uskova tulisi itsessään täydelliseksi ja valmiiksi. Ei, vaan sitä, miten ihminen voi Kristuksessa juurtua luottamaan yksin Häneen ja samalla kasvaa ja juurtua omana itsenään uskon yhteydessä Hengessä toistemme kanssa Kristuksen (Pään) kautta.

Sitten hän jakeessa 14 kertoo, miten uskovan kohdalla juurtumattomuus uskossa ylösnousseeseen Kristukseen on tunnistettavissa. Mitkä ovat niitä tunnusmerkkejä, jotka kertovat siitä, että Kristuksen riittävyyden ja täyteyden merkit ovat vielä edessäpäin. Paavali puhuu uskovan alaikäisyydestä (kreik. nepios [YOUNG-sayer]). Hän puhuu tässä kristillisistä lahkoista, liikkeistä ja kirkkolaitoksista, jotka sitovat uskovia omilla vaatimuksillaan ja erityisopeillaan. Tällainen voi näyttää viattomalta, mutta itse asiassa se voikin olla ”kavalan juonikasta”. Ne voivat kyllä toimia ihmisen uskon alaikäisyyden ajan kasvatusalustoina, mutta niihin sitoutuminen ei ole välttämättä ihmisen uskonelämän kasvun kannalta hyödyllistä. Sitoutumisen pitää kasvaa yksin ylösnoussutta Kristusta kohti! Olemme ja elämme täällä aina ”galatalaisen kavaluuden” vaaran vyöhykkeellä.

Vaan mikä on meille hyödyllistä ja rakentavaa.?
Totuutta noudattaen rakkaudessa kaikin tavoin kasvaa Häneen, joka on pää, Kristukseen! (jae 15)

Ja miten tämä sitten voi tapahtua?
Kasvamisessa Jumalan rakkauden tuntemissa meitä itse kutakin kohtaan. Hyväksyä oma riittämättömyytemme Jumalan tahdon täyttämisen edessä. Hyväksyä itsemme sellaisena kuin Jumala on meidät luonut. Hyväksyä itsemme sellaisina erilaisina Kristuksen ruumiin jäseninä kuin Jumala on meidän osaksemme tarkoittanut. Hyväksyä se, että kaikki tarvittava apu ja voima tulee lopulta Jumalalta, joka tietää ja tuntee meidät itse kunkin sisimpiämme myöten. Saamme kaikessa luottaa siihen, että Jumalan armo eli suosio valmentaa meitä itse kutakin omalla paikallaan ja tavallaan joka hetki parhaaksemme (Tiit. 2:11-13; Room. 8:28).

 

Ilmestysten kaksi tasoa

 

Uusi testamentti puhuu ilmestyksistä. Mitä niillä oikein tarkoitetaan? Kuka niitä on saanut? Voidaanko niitä vielä saada? Kuka niitä antaa ja mikä tarkoitus on niiden ilmoittamisen takana?

”Ilmestyksen” takaa löytyy alkukielen sana apokalupsis, jonka Konkordanttinen menetelmä purkaa morfeemeiksi FROM-COVERing eli suomeksi ”peitteen poistaminen” tai ”paljastaminen”. Sana esiintyy UT:ssä 18 kertaa, joista Paavalilla peräti 13 kertaa!

”Apokalupsis” esiintyy raamatussa kahdella eri tavalla.

Ensinnäkin termiä käytetään Kristuksen Jeesuksen fyysisestä esiintulosta. Sitä käytetään ylösnousseen Herran näkyvästä, julkisesta esiin tulemisesta Maan päälle, ”näkymättömyyden peitteen” poistamista ihmisten silmien edestä. Jumalan näkymättömyyden ja pelottavan todellisuuden esiin tuomista Kristuksen taivaalta ilmestymisen kautta.

Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. (Matt. 24:30)
Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa, tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. (2. Tess. 1:7-8)

Termiä käytetään myös seurakunnan, Kristuksen ruumiin, fyysisestä ja julkisesta esiin tulemisesta,  koko luomakunnan eli maailmankaikkeuden alueella.

Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. (Room. 8:19)
(CLV) Ro 8:19
For the premonition of the creation is awaiting~ the unveiling of the sons of God.

Jumalan Kristuksessa tarjolla oleva sovitus tullaan seurakunnan kautta tulevaisuudessa saattamaan myös kaikkien taivaallisten asukkaiden osaksi! Koko Jumalan luomakunta tätä odottaa! Koko Jumalan luomakunta tätä huokaa ja odottaa!
Tämä sisäinen “huokaava ja hapuileva” kaipuu Jumalan pelastavaa esiintuloa kohtaan näyttää olevan rakennetun koko luomakunnan ja siis myös ihmisen sisimmän ikäväksi.

Toisekseen termiä apokalupsis käytetään Uudessa testamentissa myös toisessa yhteydessä. Sitä käytetään Jumalan salatun suunnitelman osien paljastamisessa. Sellaisten totuuksien esiin tuomisissa, mitkä ovat olleet alusta alkaen (jo ennen maailmanaikoja) Jumalan tiedossa ja suunnitelmissa mukana, mutta joita Jumala ei vielä ole viisaudessaan paljastanut profeettojensa ja apostoliensa kautta ihmiselle kirjalliseksi tiedoksi. Tämä tarkoittaa sellaista Vanhassa testamentista, Israelille osoitetusta ilmoitusosuudesta, puuttuvaa totuutta, jonka esiintuominen, paljastaminen ei vielä aikanaan ollut ajankohtaista Jumalan suunnitelmissa.

Nämä ilmestykset ovat – Kirjoitusten täyteen summautumisen myötä – tänään luettavissa Paavalin kirjeissä (nykyisessä meitä koskevassa, aiemmin salatussa, Ympärileikkaamattomuuden evankeliumissa) sekä ns. Johanneksen Ilmestyksen kautta (uskovalle Israelille suunnatussa) tulevia Maan päällisiä tapahtumia ja lupauksia koskevassa ilmoituksessa.
Ns. Johanneksen ilmestys tai Ilmestyskirja on itse asiassa ylösnousseen Herran Jeesuksen Johannekselle antama paljastus ja näky siitä, mitä tulevana Herran päivänä tapahtuu. Herra vei Johanneksen Hengessä siihen Jumalan suunnitelman kohtaan, joka koski – jo niin moneen kertaan Vanhassa testamentissa mainittua – Herran päivän tulemista ja sen läsnäoloa Maan päällä. Itse asiassa Jeesus antoi tästä paljastuksestaan jo aiemmin vihjeen Johanneksen evankeliumissa /tästä tarkemmin/.

Mutta sitten meidän apostoliimme, Paavaliin.
Kun Herra aikoinaan pysäytti seurakuntaa vainoavan Sauluksen Damaskoksen kaupungin edustalla, niin Kristus ilmoitti hänelle:

Niin minä sanoin: ‘Kuka olet, herra?’ Ja Herra sanoi: ‘Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. (Apt. 26:15-16)

Tässä tapahtui ylösnousseen Herran toimeksianto ja valtuutus valitulle apostolilleen: tuoda kirjallisesti ilmi kaikki ne paljastukset, jotka Hän vastedes tulee Paavalille ilmoittamaan. Paavali kirjaa ylös meille välitettäväksi koko sen evankeliumin, jonka ylösnoussut Herra hänelle paljastaa ilmestystensä kautta. Kyse ei siis ole apostolin omista jutuista tai siitä, että hän olisi rakentanut ”tarinansa” hyvin tuntemiensa Kirjoitusten pohjalta.
Ei. Päinvastoin tämä osoittaa sen, että kaikki valinta ja kaikki tehtävät tulevat Jumalalta, joka jo ennen maailmanaikoja on valmistanut kaikenkattavan suunnitelmansa, jonka Hän tulee vääjäämättömästi ja oman aikataulutuksensa mukaisesti viemään läpi Kristuksen Jeesuksen kautta.

Paavalin evankeliumi ei siis ole ollenkaan ihmislähtöistä, ihmisiltä opittua. Päinvastoin, se on täysin ihmismielen vastaista! Miksi? Koska siinä ei ole mitään tilaa ihmisen lihalliselle toiminnalle! Se annetaan pelkkänä ja puhtaana Jumalan (lähestymis)lahjana ihmiselle, joka ottaa se uskolla omakseen.

Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. (Gal. 1:11-12)
CLV Ga 1:11 – Ga 1:12
11  For I am making known to you, brethren, as to the evangel •which is being evbrought by me, that it is not in accord with hman.
12  For neither did I/ accept it bfrom a hman, nor was I taught it, but it came through a revelation of Jesus Christ.

Paavali saattoi päätökseen, eli tallensi kirjeisiinsä, koko sen ylösnousseen Kristuksen evankeliumin ns. vankeuskirjeissään, jotka hän 60-luvulla kirjoitti meille Rooman vankeudessaan. Hänellä ei ollut vielä aiemmin (Siirtymäkauden hallinnon aikana) lupa tuoda kaikkia meitä (kansojen uskovia) koskevia tulevia totuuksia ja siunauksiaan ilmi, koska niiden aika ei vielä tuolloin ollut käsillä /tästä tarkemmin/. Tämän ns. Kristuksen salaisuuden hän paljastaa meille – kun oli siirrytty nykyiselle, Jumalan Armon talouskaudelle – Efesolaiskirjeessään: tiivistetysti sen kahdessa ensimmäisessä luvussa.

olette kaiketi kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta, mikä on minulle teitä varten annettu, että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi, niin kuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut; josta te sitä lukiessanne voitte huomata, kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen. (Ef. 3.2-4)

Tämä Kristuksen universaalin salaisuuden paljastaminen, minkä Paavali on kirjannut, ylösnousseen Herran ilmoituksena meitä varten, löytyy tänään Kirjoituksista. Kirjoitukset ovat summautuneet täyteen /tästä tarkemmin/.

Mutta edellisestäkin löytyy vielä kaksi tasoa!
Se, että meillä on raamattu tai vaikkapa vielä se, että me täydellisesti hallitsisimme raamatun alkukielet ei suinkaan tarkoita sitä, että me ymmärtäisimme kaiken sen, mikä on kirjoitettu. Ei. Ymmärrys tulee aina Jumalalta. Kristus Jeesus ainoastaan voi avata meidän mielemme ymmärtämään kirjoitukset (Matt. 24:45).
Siksipä Paavali kehottaakin meitä rukoilemaan Hengellistä viisautta ja ilmestystä (apokalupsis), jotta meille voisi tänään avautua sisäiseen tietoisuuteemme tämä valtava evankeliumi sen koko rikkaudessaan.

anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään (Ef. 1:17-18)
CLV Eph 1:17 – Eph 1:18
17  that the God of our •Lord Jesus Christ, the Father of •glory, may be giving you a spirit of wisdom and revelation in the realization of Him,
18  the eyes of your •heart having been enlightened~, iofor you •to perceive awhat is the expectation of His •calling, and awhat the riches of the glory of the enjoyment of His allotment among the saints,

Paavali kehottaa meitä (tämän päivän kristittyjä) anomaan Jumalalta erityistä hengellistä viisautta ja ilmestystä, jotta Hänen Henkensä voisi paljastaa meille uusia siunauksia ja aarteita, joilla voimme edelleen kartuttaa uskon pääomaamme. Apostoli on kirjoittanut (paljastanut) nämä meitä koskevat ”ylimaalliset” lupaukset Efesolaiskirjeessään. Tässä meillä on mahdollisuus Kristuksen Hengen valaisemina kasvaa Jumalan ja Hänen rakkautensa tuntemisessa. Tätä salaisuutta ei löydy paljastettuna mistään muualta raamatusta – tämä totuus löytyy ainoastaan Paavalin evankeliumista!
Kun avoimesti ja vilpittömästi etsimme Jumalan tuntemista, niin Hän avaa meitä sisäisesti ymmärtämään näitä asioita. Ne voivat ikään kuin juurtua sisäiseksi todellisuudeksi ja pääomaksi. Kyse on tällöin henkilökohtaisista ilmestyksistä, joissa Jumala paljastaa eli poistaa peitteitä sisimpämme päältä ja avaa meitä katselemaan asioita entistä laajemmasta näkökulmasta. ”Kristuksessa ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä”, siis kätkettyinä ja siten myös löydettävissä!

 

 

Efesolaiskirje – luku 4:1-11

 

4:1 Niin kehotan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii,
4:2
 kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa
4:3 ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:

CLV Eph 4:1 – Eph 4:2
1  I am entreating you, then, I, the prisoner in the Lord, to walk worthily of the calling with which you were called,
2  with eall humility and meekness, with patience, bearing~ with one another in love
3 endeavoring to |keep the unity of the spirit iwith the tie of •peace:

Luvuissa 1-3 Paavali oli tuonut ilmi Kristuksen salaisuuden, sen tuohon asti Jumalassa salatun Armon hallintokauden totuuden: merkityksen, valinnat ja uudenlaisen odotukseen liittyvät lupaukset.
Nyt hän jatkaa opetustaan kehottaen meitä Kristuksen evankeliumin arvon mukaiseen käyttäytymiseen. Tässä on tietenkin kyse mielen alueelta lähtevästä käyttäytymisestä ja mielen uudistuksen (”parannuksen”) myötä eteenpäin menevästä vaelluksesta. Paavalihan oli itse tätä kirjettä kirjoittaessaan Rooman vankeudessa (jae 1) ja vaikka hän eli ulkoisesti sidottuna ja eristettynä, niin se ei estänyt häntä tässäkään kohden vaeltamasta kutsumuksensa arvon mukaisesti mielensä alueella.

Apostoli kehottaa meitä uskovia suhtautumaan toisiimme kaikella nöyryydellä, sävyisyydellä (kreik. prauotes) ja pitkämielisyydellä ja toinen toisiamme rakkaudessa sietäen (kreik. anechomenoi). Näin, koska Kristuksen ruumiin jäsenetkään eivät ole samanlaisia, vaan erilaisia, Jumalan kunkin sopivalle, valitsemalleen paikalle Hengessä asettamia ihmisiä.

Uskovia ei kehoteta rakentamaan Hengen yhteyttä (jae 3), vaan pitämään sitä yllä Jumalan rauhan yhdyssiteellä.

4:4. yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
4:5. yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;
4: 6. yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.
CLV Eph 4:4 – Eph 4:6
4  one body and one spirit, according as you were called also iwith one expectation of your •calling;
one Lord, one faith, one baptism,
6  one God and Father of all, •Who is onover all and through all and in all.

Paavali ei puhu tässä näkyvästä seurakuntayhteydestä (jae 1), vaan siitä miten tänään seurakunta (Kristuksen ruumis) pysyy koossa ja rakentuu yhden Hengen, Pyhän Hengen avulla. Me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä toisin kuin oli juutalaisten opetuslasten kohdalla. Meitä ei kehoteta maailman edessä laumautumaan, vaan kunkin pysymään/elämään/työskentelemään sillä paikalla, missä hänet on kutsuttu (1. Kor. 7:20).

Meillä on yksi ja sama Herra (jae 5). Meillä on yksi usko ylösnousseeseen Herraan ja taivaallisiin lupauksiin. Meillä on yksi kaste (ei tässäkään kahta tai useampaa), jolla Paavali tietenkin tarkoittaa kastamista, upottamista Kristuksen Henkeen ja samalla jäseneksi Kristuksen ruumiiseen /tästä tarkemmin/.

sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. (1. Kor. 12:13)

Paavali toteaa tässä siis edellisten hallintokausien (Helluntain ja Siirtymäkauden) totuuksien päättyneen nyt Armon talouskaudelle siirryttäessä. Lupaukset: odotukset tai ”toivo” ovat tänään – olipa kyse juutalaisista tai kansojen ihmisistä – kohdistuneet maapallon ulkopuoliselle, taivaalliselle alueelle (toisin kuin on Israelin kohdalla voimassa) ja esikuvalliset vesikasteet vaihtuneet yhteen kasteeseen Pyhässä Hengessä. Ja molemmilla (sekä juutalaisilla että kansojen valituilla) on tänään yksi ja sama ylösnoussut Herra.

4:7. Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan.
4:8. Sen tähden on sanottu: “Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille”.
4:9. Mutta että hän astui ylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin?
4:10. Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.
4:11. Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,

CLV Eph 4:7 – Eph 4:11
7  Now to each one of us was given grace in accord with the measure of the gratuity of Christ.
8  Wherefore He is saying, -Ascending ioon high, He captures captivity And -°gives gifts to •=mankind.
9  Now the “He ascended,” awhat is it except that He first descended also into the lower parts of the earth?
10  He •Who descends is the Same •Who ascends also, up over all who are of the heavens, that He should be completing all.
11  And the same One -°gives •these, indeed, as apostles, yet •these as prophets, yet •these as evangelists, yet •these as pastors and teachers,

Tässä apostoli lainaa Psalmia 68. Hän toteaa, että nyt Jumalan suosio saadaan (olipa kyseessä juutalainen tai ”kreikkalainen”) pelkkänä lahjana, itse kullekin sopivaksi mitoitettuna lahjana ylösnousseelta Kristukselta (jae 7).

”astui ylös” (jae 10) verbin takaa löytyy alkukielessä anabas, minkä ns. aoristi -muotoisena Konkordanttinen käännös purkaa morfeemeiksi One-UP-STEPPing ja voitaisiin suomentaa ”nousee”, ”kohottautuu”, ”korottautuu”. Tämän voidaan ajatella kuvaavan sitä, miten Herran ylösnousemus taivaalle (Apt. 1:9-11) jatkui läpi taivasten (Hepr. 4:14), ja niiden yläpuolelle. Tässä itse ajattelen, miten ylösnoussut Herra jatkaa Maan päältä noustuaan tiedottamistaan kaikille maailmankaikkeuden asukkaille sitä, miten Isä Jumala on Hänelle antanut kaiken vallan – ei ainoastaan Maan päällä – vaan myös ”taivaissa”.  Tässä jakeessa tuodaan jälleen esiin se, miten Kristuksen sovitustyön vaikutukset tulevat lopulta koskemaan koko luomakuntaa.
Jakeessa 9 mainittu ”maan alimpiin paikkoihin” voisi myös tarkoittaa ylösnousseen Herran julistusta Maan alla vangittuina oleville henkiolennoille /tästä tarkemmin/.

 

Efesolaiskirje – luku 3:8-21

 

3:8. Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta.
(CLV) Eph 3:8
To me, less than the least of all saints, was granted this •grace: to bring the evangel~ of the untraceable riches of Christ to the nations,

Paavalille, joka aikanaan vainosi seurakuntaa, oli tämä Jumalan suosiollisuus tullut osaksi; ei kutsutun tähden vaan Kutsujan tähden.
Ja mikä armo?
Välittää pakanoille tiedoksi se evankeliumi, joka paljastaa – tähän asti sekä heprealaisissa että kreikankielisissä pyhissä kirjoituksissa täysin vaietun salaisuuden – Kristuksen tähän asti tutkimattomat (kreik. anexichniaston, UN-OUT-TRACable) so. Kirjoituksista puuttuvat rikkaudet. Alkukielessä on tässä monikkomuoto plouton ”rikkaudet”. Kyse on nyt  ylimaallisista, taivaallisista arvostuksista, jotka kansojen uskovia odottavat Maan ulkopuolisella, maailmankaikkeuden alueella. Israelin osalta nämä rikkaudet on moneen kertaan jo paljastettu ja luvattu sekä Vanhan testamentin kirjoituksissa että Uuden testamentin ei-paavalillisessa osuudessa – ne on jo aiemmin annettu tutkiskelujen alle.
Mutta nyt paljastetaan tutkittaviksi ja odotettaviksi Kristuksen seurakuntaruumiin taivaalliset rikkaudet.

3:9. ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa
(CLV) Eph 3:9
and to enlighten all as to what is the administration of the secret, which |has been concealed~ from the eons in God, •Who creates •all,

Tämä Efesolaiskirjeessä paljastettu salaisuus ( tässä nykyinen Armon hallintokausi) on siis ollut maailmanaikojen alusta alkaen ollut kätkettynä tietona Jumalassa, mutta nyt se Paavalin kautta julkaistiin ilmi Kirjoituksissa!

3:10. että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon
3:11. sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme,
3:12. jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.

CLV Eph 3:10 – Eph 3:12
10  that now may be made |known to the sovereignties and the authorities among the celestials, through the ecclesia, the multifarious wisdom of God,
11  in accord with the purpose of the eons, which He makes in •Christ Jesus, our •Lord;
12  in Whom we |have •boldness and •access with confidence, through His •faith.—

Kansojen valittujen toivo eli odotus kohdistuu ulkoavaruuden alueelle – samoin sen tulevat tehtävät (kuten 1. Kor. 6:3). Jumalan moninainen viisaus tulee kanavoitumaan ylösnousseen Kristuksen seurakunnan kautta taivaallisten asukkaiden ja imperiumien tietoon.

3:13. Siksi minä pyydän, ettette lannistuisi niiden ahdistusten vuoksi, joita minä teidän tähtenne kärsin, sillä ne ovat teidän kunnianne.
(CLV) Eph 3:13
Wherefore I am requesting~ you not to be |despondent at •those of my afflictions for your sake which are your glory.

Paavali puhuu tässä Kristuksen puuttuvista kärsimyksistä (Kol. 1:24), joita hän meidän (kansojen uskovien) tähden kärsii, jotta Jumalan ilmoitus voisi valmistua hänen kauttaan täydelliseksi (Kol. 1:25).

Sitten seuraa Paavalin toinen Efesolaiskirjeen mallirukous.

3:14. Sen tähden minä notkistan polveni Isän edessä,
3:15. josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä,
3:16. että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta
3:17. ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,
3:18. niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,
3:19. ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.
3:20. Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa,
3:21. hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen
.

 

CLV Eph 3:14 – Eph 3:21

14  On this behalf am I bowing my •knees tod the Father of our •Lord Jesus Christ,
15  after Whom every kindred in the heavens and on earth is being named~,
16  that He may be giving you, in accord with the riches of His •glory, to be made staunch with power, through His •spirit, ioin the hman within,
17  •Christ to dwell in your •hearts through •faith, that you, having been rooted~ and grounded~ in love,
18  should be |strong to |grasp~, together with all the saints, what is the breadth and length and depth and height—
19  to know the love of Christ as well which transcends •knowledge—that you may be |completed for the entire complement of •God.20  Now to Him •Who is |able~ to do superexcessively above all that we are requesting~ or apprehending, according to the power •that is operating~ in us,
21  to Him be •glory in the ecclesia and in Christ Jesus for all the generations of the eon of the eons! Amen!

 

Tässä rukouksessa voimme taas seurata eli imitoida Paavalia (1. Kor. 11:1),
kun hän

anoo sisällisen ihmisemme vahvistumista Jumalan Hengen kautta;
anoo, että voisimme kasvaa Kristuksen (kaiken tiedon yläpuolella olevan) rakkauden ulottuvuuksien tuntemisessa;
anoo, että voisimme kasvaa täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.

 

 

Efesolaiskirje – luku 3:1-7

 

3:1 Sen takia minä, Paavali, teidän, pakanain, tähden Kristuksen Jeesuksen vanki, notkistan polveni –
(CLV) Eph 3:1
On this behalf I, Paul, the prisoner of •Christ Jesus fors you, the nations—

Paavali tuo tässä esiin sen, miten hän – meidän ”pakanain” tähden – kärsii vangittuna ja poissuljettuna julkisesta ”uskonnollisesta toiminnasta ja johtamisesta”. Tässä hän korostaa sitä Jumalan salaisuuden (ei julkisuuden) Armon taloushallinnon tehtävää, joka hänen (ja vain hänen) kauttaan paljastetaan meille: tämän päivän kansojen uskoville.

3:2. olette kaiketi kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta, mikä on minulle teitä varten annettu,
(CLV) Eph 3:2
since you surely hear of the administration of the grace of God that is |given to me iofor you,

Tästä Armon taloudenhoidosta, joka koskee pakanoita, ei ole olemassa vihjettäkään Vanhan testamentin kirjoituksissa, joten se ei siten voi olla ikään kuin johdateltavissa sieltä käsin.

Tämän nykyinen hallintokausi on ollut tähän asti salaisuutena Kirjoituksissa, mutta ei Jumalan suunnitelmassa!
Tähän saakka (siis Efesolaiskirjeen ilmestymiseen saakka) ovat Kirjoitukset tuoneet esiin sen, miten (pakana)kansat tulevat saamaan Israelin kautta siunauksensa, mutta nyt Jumala paljastaa Paavalin kautta sen, miten Jumala niveltää, sovittaa yhteen, tulevat siunauksensa tasavertaisina koskemaan sekä Israelin valittuja että Kansojen valittuja. Israelille maanpäälliset lupaukset ja kansojen valituille Maan ulkopuoliset, taivaalliset lupaukset.

3:3. että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi, niin kuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut;
3:4. josta te sitä lukiessanne voitte huomata, kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen,
3:5. jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty, niin kuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille:
3:6. että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta,
3:7. jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armon lahjan kautta, joka minulle on annettu hänen voimansa vaikutuksesta.

CLV Eph 3:3 – Eph 3:7
tfor acby revelation the secret is made known to me (according as I write before, in brief,
tdby which you who are reading are |able~ to apprehend my •understanding in the secret of the Christ,
5  which, in dother generations, is not made known to the sons of •=humanity as it was now revealed to His holy apostles and prophets): in spirit
6  the nations are to be joint enjoyers of an allotment, and a joint body, and joint partakers of the promise in Christ Jesus, through the evangel
7 of which I became the dispenser, in accord with the gratuity of the grace of •God, •which is |granted to me in accord with His •powerful •operation.

Tässä Paavali viittaa Efesolaiskirjeen alussa paljastamaansa salaisuuteen (kreik. musterion), jonka ylösnoussut Herra oli hänelle nyt ilmestyksen kautta tehnyt tiettäväksi (jae 3) (vrt. Apt. 26:16).

Sitten apostoli – myös Kirjoitusten syvällisenä tuntijana – toteaa (jae 5), että tätä Kristuksen salaisuutta (jae 4) ei ole aiemmin Pyhissä Kirjoituksissa paljastettu:
tämä nykyinen Jumalan Armon hallintokausi: sen kohdentuminen kaikista kansoista valittuihin, sen perustuminen pelkkään uskoon ja sen lupausten kohdistuminen Maan ulkopuoliselle Maailmankaikkeuden alueelle – ja kaikki tämä Kristuksessa Jeesuksessa ja Hengen alueella – tästä ei Vanha testamentti eivätkä neljä ns. evankeliumikertomusta puhu sanallakaan!
Ei ole aiemmin tiettäväksi tehty niin kuin se nyt on Hengessä ilmoitettu.

Jakeessa 6 tuodaan tämä paljastettu Kristuksen salaisuus kolmesta eri näkökulmasta vielä, ikään kuin yhteenvetona edellä paljastetusta, esiin.  Ja tämän salaisuuden paljastaa siis tämä (kreik. tou) evankeliumi; tässä tarkoitetaan nimenomaan Paavalin kautta julkituotua evankeliumia. Tavalliset käännökset yleensä ”unohtavat” tässä olevan määrätyn artikkelin, jolla viitataan nimenomaan tähän Paavalin kautta välitettyyn evankeliumiin.
Nyt ovat pakanat yhdenvertaisia, yhteensovitettuja juutalaisten kanssa 1)yhdenvertaiseen jako-osuuteen (kreik. sunkleronoma), 2)yhteiseen ruumiiseen (kreik. sunsoma) ja 3)osakkaita lupauksiin (kreik. sunmetocha tes epachelias). Helluntain hallinnon aikana tarjottiin pakanoillekin pelastusta, mutta Israelin (valitun kansan) alaisuudessa. Vielä edellisenä ns. Siirtymäkauden hallinnon aikana oli juutalaisilla etuoikeus näihin siunauksiin. Paavalin edellisenä talouskautena suorittamaa papillista palvelusta leimasi periaate: ”juutalaisille ensin, sitten pakanoille” (Room. 1:16; 2:9-10).
Tämä ”Kristuksen salaisuus” esitetään tässä (jakeessa 6) tiivistyksenä siitä, mitä Paavali oli aiemmin tässä kirjeessään paljastanut. Ilmaisu ”Kristuksen salaisuus” (kreik. musterio tou christou) esiintyy raamatussa ainoastaan yhden kerran ja se avataan meille tässä Efesolais-kiertokirjeessä.

Yhdenvertaisen Jumalan taivaallisen jako-osuuden toteutumisen on Paavali paljastanut meille aivan Efesolaiskirjeen alussa (Ef. 1:3-14).
Tässä apostoli kertoo, miten nyt häneen liittyneet juutalaiset uskovat on sijoitettu uudelleen (yhdessä toisista kansoista olevien valittujen kanssa) pois maanpäälliseltä odotuksen (so. Israelin) alueelta Maan ulkopuoliselle, (yli)taivaalliselle alueelle. Siellä, ulkoavaruuden alueella, ovat tänään heidän ja meidän lupauksemme, omaisuutemme ja tehtävämme, odottamassa täyttymistään.   Kyseessä ei siis ole perintöosuus, koska perintöhän edellyttää perinnönantajan kuolemaa, vaan pikemminkin jako-osuus (kreik. kleroo; [LOT]) tai arpaosuus; Valinnan osalta siis Jumalan ”arpa on heitetty” ennen maailmanaikoja. Tässä tarkoitetaan sitä Jumalan valmistamaa jako-osuutta, joka pyhiä odottaa taivaissa.

Seuraavaksi Paavali käsittelee yhteiseen Kristuksen ruumiiseen liittyvää salaisuutta. Kristuksen ruumishan tarkoittaa tänään sitä hengellistä organisaatiota, joka yhdistää Kristuksessa kaikki hänen jäsenensä yhtenäiseksi, Jumalan pyhityksessä rakentuvaksi, kokonaisuudeksi. Tämä Kristuksen ruumis tulee sovittamaan (toisin kuin on kansallisesti Israelin kohdalla) maapallon ulkopuolisen Maailmankaikkeuden alueen (Ef. 1:20 – 2:10).

 

Kolmanneksi apostoli tuo esiin sekä juutalaisista että kansojen valittujen osakkuuden yhtenäisiin lupauksiin /Ef. 2:11-22/. Vielä edellisellä Siirtymäkauden talouskauden [∼Apt. 9:3-4 – 28:26-28] aikana oli voimassa, ”että pakanat siihen aikaan olivat ilman Kristusta, olivat vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa”. Kaikki fyysiset, lihalliset erottavuudet olivat nyt poistuneet ja kaikki siunaukset ovat muuttuneet hengelliseksi. Nyt myös kansojen valitut omistavat yhteisen kansalaisuuden ja rakentuvat yhdessä Israelin valittujen kanssa Jumalan asumukseksi Hengessä (Ef. 2:19-22).

Nyt – kun o siirrytty Jumalan salatulle Armon hallintokaudelle – eriarvoisuus juutalaisten ja pakanoiden välillä on täysin poistunut. Mikään kansallinen, fyysinen tai yhteiskunnallinen asema ei tänä päivänä tuo erityisasemaa Jumalan Armon toiminnassa, vaan kaikki tapahtuu Hengen alueella ja Hänen oman tahtonsa mukaisen valintapäätöksen mukaisesti. Esim. ns. ”messiaanisella juutalaisella” ei ole tänään erilaisempaa asemaa kuin esim. suomalaisella kristityllä Kristuksessa Jeesuksessa. Kansallisia eroja ei kerta kaikkiaan ole eikä niitä mielestäni saisi myöskään mitenkään korostaa.

Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus. (Kol. 3:11)

 

Ota yhteyttä