Emme enää tunne ketään lihan mukaan

kirjoittaja

 

Miksi Paavali antaa otsikonmukaisen, jyrkältäkin kuulostavan, ohjeen?
Mitä lihan mukaan tunteminen oikein mahtaa tarkoittaa?
Mihin hän tällaisella ohjeistuksella oikein mahtaa pyrkiä?
Millaisessa tilanteessa tällainen opetus oikein syntyi?

 

Paavali opettaa tässä (noin 54-55 jKr.) Korintton seurakuntaa. Hän oli edellisessä kirjeessään heille (noin 53 jKr.) mm. todennut Kristuksesta, ”hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä tuohon aikaan olivat elossa” (1. Kor. 15:6), olihan Kristuksen ylösnousemuksesta kulunut tuolloin vasta 20 vuotta. Hän opettaa seurakuntaa, joka on annettu hänen toimeksiantonsa sinetiksi /1. Kor_9:2/. Korintton suuri seurakunta oli Paavalin apostolitoimen vahvistus ja merkki siitä, miten ylösnoussut Herra oli juuri hänelle antanut kansojen apostoliuden ja opettamisen valtuudet.

—

Ajattelen, että tuohon sinetöintiin sisältyy myös valtava kuva ja haaste, jonka Paavali esittää tuleville seurakunnille. Esittää siis myös tämän päivän kristillisille kirkoille ja suunnille.

Mihin lihanmukaisuuteen Paavali sitten otsakkeen jakeessa /2. Kor_5:16/ oikein  viittaa?
Paavali oli nähnyt paljon vaivaa sille, että Korintton seurakunnasta tulisi hänen apostolitehtävänsä esikuva ja että kaikenlaiseen eriseuraisuuteen oli puututtava ankaralla kädellä. Hän oli itse laskenut seurakunnalle Kristuksen valtuuttaman perustuksen /1. Kor_4:15/; mutta eriseuraisuus eli lahkolaisuus oli alkanut pian pesiytyä seurakunnan keskuuteen.

olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?
Kun toinen sanoo: “Minä olen Paavalin puolta”, ja toinen: “Minä olen Apolloksen”, ettekö silloin ole niin kuin ihmiset ainakin? (1. Kor. 3:3-4)

 

Ilmiö, joka tänään tunnetaan hyvin myös puoluepolitiikassa, oli alkanut vaikuttaa (ja on vaikuttanut itse asiassa jo 2000 vuoden ajan). Ihmisen lihallisuus on oiva maaperä kaikenlaiseen itseriittoisuuteen ja kateuteen ja sen myös Saatana hyvin tietää ja osaa sitä osaltaan hyväksi käyttää. Paavali taisteli päättäväisesti Korintton seurakunnassa ilmentyneitä toisenlaisia evankeliumeja ja valheapostoleja vastaan. Hän painotti kirjeissään sitä, miten hänelle oli sinetöity tämän päivän Kristuksen evankeliumin julki tuominen kaikkien kansojen keskuuteen.

 ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa”. (1. Kor. 3:6)

Paavalin ilmoittama evankeliumi luo pohjan eli perustuksen kristilliselle opetukselle, Apollos jakoi tätä sanomaa, mutta kuitenkin – yksin Jumala vaikuttaa kasvun!

—

 Mitä ”lihalla”, kreik.  sarx [Strong G4561], UT:ssa tarkoitetaan?
Se on siellä laajempi käsite kuin kehollinen liha. Konkordanttinen menetelmä määrittää lihan seuraavasti.
Ihmisen kehollinen kudos, joka koostuu lihasta, verestä ja luista; vastustaa henkeä ja on alisteinen sielulle /Tästä tarkemmin/. Se on maaperäinen, kuolemiselle alistettu /1. Moos_2:7/; /1. Moos_2:16-17/;  /2. Kor_4:11/.

Eri kuin ”ateria-liha”, kreik. kreas [Strong G2907], joka tarkoittaa pelkkää kuollutta, ”lihakaupan” lihaa.

—

Otsakkeen koko lause on tässä.

Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. (2. Kor. 5:16)
CLV:
So that we/, from •now on, are °acquainted with not one according to flesh. Yet +even if we have known Christ according to flesh, btnevertheless now we |know Him so not longer

 

Ensinnäkin tänään ei ole totuudenmukaista arvostaa ketään uskovaa hänen maallisen (siis myös ns.  kirkollisen) asemansa mukaan, ”sillä Jumala ei katso henkilöön” (Room. 2:11). Paavali antaa meille tässä esimerkin kohdattuaan aikanaan juutalaisen seurakunnan ”piispat”, joiden edessä hän suurella päättäväisyydellä ja varmuudella arvotti oman evankeliuminsa /Gal_2:6/. Samoin ei myöskään juutalaisuudella ole nykyisellä Jumalan salatun Armon talouskaudella mitään etuoikeutta Kristuksessa toisen maan kansalaisuuteen nähden /Kol_3:11/.

Samoin apostoli opettaa, että emme tänään enää tavoita Kristusta Hänen lihansa olemuksessa, vaan yhteys Herraan toteutuu yksin Kristuksen Hengen kautta /Room_8:11/.
Tuohon aikaan – kun Paavali kirjoitti kirjeensä korinttolaisille – oli seurakunnassa vielä monia, jotka olivat saaneet seurata Jeesuksen maanpäällistä vaellusta ja opetusta. Ilmeisesti juuri tätä ryhmää Paavali tarkoitti, kun hän kirjoitti:

Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: “Minä olen Paavalin puolta”, toinen: “Minä Apolloksen”, joku taas: “Minä Keefaan”, joku vielä: “Minä Kristuksen”. Onko Kristus jaettu? (1. Kor. 1:12)

Ajattelen että juuri tuohon Kristuksen puolueeseen kuuluvat korottivat Jeesuksen aiemman maanpäällisen vaelluksen ja opetuksen (jotka tänään esiintyvät neljässä evankeliumikertomuksessa) Hänen myöhemmän – kansoille suunnatun – evankeliumin edelle. Samalla he tietysti kiistivät – ylösnousseen ja kirkastetun Kristuksen antaman – Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin arvovallan pitäessään omaa evankeliumiaan Kristuksen evankeliumina.

 

—

Näin oli tuolloin, entä nyt?
Miten paljon ”oikeauskoisuutta” tulkitaan tänään sen mukaan, miten ihminen on tunnistettavissa ”rekisteröityneenä” johonkin kirkkokuntaan tai kiristilliseen suuntaan. Eikö kaikki tällainen ole nimenomaan tuota Paavalin tarkoittamaa lihallisuutta. Sellaista lihallisuutta, mitä ”pakanatkin” harrastavat. Sellaista lihallisuutta, joka perustuu ”miltä-näyttää” -arviointiin.

Entäpä sitten itse Kristuksen kohdalla?
Eivätkö monet kirkolliset kaavat ja evankeliumit ole sidottu nimenomaan Jeesuksen maanpäällisen, kolmivuotisen ja Israelin kadonneiden lammasten keskuudessa tapahtuneeseen vaellukseen ja opetukseen /Matt_15:24/? Painotetaan Hänen historiallista toimintaansa Israelin kansan keskuudessa ja miltei häivytetään Kristuksen 2000-vuotinen myöhempi ajankohtainen elämä ja evankeliumi Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemusolemuksensa jälkeen.

 

Siksipä apostoli korostaakin meille tänään sitä, että Herra on meille tänään Henki /2. Kor_3:17-18/. Hän puhuu meille tänään Henkensä ja Paavalin evankeliumin kautta. Tämä on Kristuksen uskon, ei näkemisen, Tie. Tämä oli viesti myös korinttolaisille, joissa oli tuolloin elossa myös noita Jeesuksen maanpäällisen elämän tunteneita.

Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki. (2. Kor. 3:17-18)

 

p.s.

Oletko huomannut, että Jumalan armon hallinto liittyy tänään vahvasti Hengen alueelle: Pyhän Hengen ja ihmisen hengen yhteyden ja ykseyden alueelle. Tämä näkyy myös seuraavien Paavalin kirjeiden lopputervehdysten kautta:

Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa (Fil. 4:23)

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Amen. (Gal. 6:18)

Herra olkoon sinun henkesi kanssa. Armo olkoon teidän kanssanne. (2. Tim. 4:22)

Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa. (Filem. 1:25)

 

Esikuva Suuren valkean valtaistuimen tuomiosta?

kirjoittaja

 

Antoiko Jeesus lihansa päivinä esikuvan tulevasta Suuresta oikeudenkäynnistä?
Kertoiko Hän tuossa esimerkissä myös siitä, miten se tulee ihmisen ja Jumalan välillä tapahtumaan?
Miksi Hän painotti sitä, että kyseessä tulee olemaan nimenomaan Ihmisen Pojan tuomio?

—

Suuren valkean valtaistuimen tuomiolla Raamattu tarkoittaa sitä Ihmisen Pojan tuomiota, johon kaikki kuolleet herätetään oikeudenkäyntiin /Ilm_20:11-15/.
Tämä oikeudenkäynti tapahtuu tulevan tuhatvuotisen (”iankaikkisen”) maailmanajan jälkeen, kun Saatana ja se joukot heitetään ”tuli- ja tulikivijärveen” tulevien maailmankausien ajaksi /Ilm_20:7-10/.

Tälle tuomiolle herätetään kaikki ne – so. uskosta osattomat – ihmiset, jotka ovat kokeneet ”iankaikkisen elämän” menettämisen eli ihmiset, jotka olivat kadottaneet sen (tuon yli tuhannen vuotta kestävän elämän: sen ”iankaikkisen” elämän, jota kansojen uskovat saavat elää tulevan maailmanajan ajan taivaallisilla alueilla.
”Uskottomat” ihmiset edustavat sitä suurta ihmisten määräenemmistöä, jotka ovat historian saatossa nukkuneet kuoleman uneen tai sitten tulevat ennen tuota Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyä poisnukkumaan, kuolemaan ilman Pyhän Hengen vaikuttamaa uskoa. Tätä varten he kokevat ruumiillisen ylösnousemuksen tuomiolle, Suuren valkean valtaistuimen Oikeuskäsittelyyn, jossa heidän tilansa Jumalan edessä paljastetaan, jossa heidät tuomitaan tekojensa mukaan. Nämä ovat niitä ihmisiä, joille ei ole annettu mahdollisuutta uskoa Kristukseen, mutta joiden kaikkien puolesta Kristus on kuitenkin kuollut!

—

Ajattelen mielelläni, että Jeesus antoi Maan päällä eläessään edellä olevasta tuomiosta esikuvan tai vihjeen seuraavan, Joh. 8:3-11, jaeryhmän kautta.

  1. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle
  2. ja sanoivat Jeesukselle: “Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.
  3. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?”
  4. Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.
  5. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: “Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä”.
  6. Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.
  7. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.
  8. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: “Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?”
  9. Hän vastasi: “Herra, ei kukaan.” Niin Jeesus sanoi hänelle: “En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”.

Kyseessä on tuon ajan uskonnollisen eliitin pahantahtoisesta kiusaamisesta sillä, että he toivat Jeesuksen eteen syntisen nainen. Naisen, jolle he vaativat tuomiota synnillisestä teosta.
On ilmeistä, että näillä kirjanoppineilla ja fariseuksilla ei ollut hyvä omatunto (kreik. suneidesis), koska heidän motiivinaan näytti olevan pahantahtoisuus. Heidän sydäntään näytti peittävän paatumuksen peite, joka sai heidät näkemään itsensä oikeassa olevina ja tulemaan testaamaan itse Elämän Herraa. He esiintyivät tässä syyttäjänä itsensä Ihmisen Pojan edessä (jae 6).

Jeesus otti haasteen vastaan todellisena Tuomarina ja kirjoitti heidän syytöksen sormellaan maahan.

Sitten (jae 7) Hän kosketti syyttäjiä heidän omantuntonsa tasolla. Jeesus esitti heille kysymyksen heidän omasta syyttömyydestään.

Sitten (jae 8) Hän poisti peitteen heidän omatuntonsa yltä kumartumalla maahan ja antamalla Jumalan äänen kuulua heidän sisimmässään. Nyt paatumuksen peite poistettiin syyttäjien sydänten yltä ja he kykenivät mielensä (ajatustensa) alueella aidosti punnitsemaan omaa tilannettaan.

Nyt (jae 9) nuo syyttäjät saivat kuulla Jumalan puheen kukin heidän omantuntonsa tasolla ja näin sai Jeesus – ikään kuin epäsuoralla tavalla – kunkin heistä itsensä havaitsemaan todellisen tilanteensa ihmisenä.

Lopuksi (jae 11) Jeesus tuo esiin sen valtuuden, jonka Hän on Isältään saanut ihmisen (ja koko ihmiskunnan) tulevana Tuomarina: Ihmisen Poikana /tästä tarkemmin/. Hän antaa ymmärtää, että juuri Hänelle on tuo tuomiovalta annettu.

—

Jakeen 11 ”tuomitse” teonsanan takaa löytyy alkukielen katakrino, joka muodostuu vanhan kreikan prepositiosta kata [Strong 2596], joka voidaan kääntää suomeksi vastakkain ja verbistä krino [Strong 2919], suomeksi tuomita tai tuomaroida oikeuskäsittelyä.

The Complete WordStudy Dictionary (TCWD) määrittää verbin katakrino (s. 833) seuraavasti.

Tuomita epäsuorasti.  Tuomita vastakkaisesti (kata), eli osoittaa omalla hyvällä käytöksellään, että muut ovat syyllistyneet väärinkäytöksiin ja ansaitsevat tuomion, jota sitten seuraa hyväksyntä.

Toisin sanoen, että ainoastaan täydellinen (synnitön) ihminen voi oikein tuomita epätäydellisen (syntisen) ihmisen ja että tämä tuomio tapahtuu lopulta epäsuorasti eli ihmisen itsensä sisällä: hänen ajatustensa ja omatuntonsa tasolla: ihmisen itseymmärryksen tasolla. Ihmisen tuomio tapahtuu lopulta, Ihmisen Pojan edessä ja sisäisesti vastakkain hänen mielensä ja omatuntonsa tasolla!

Tämänhän myös Paavali vahvistaa Roomalaiskirjeessään (2:14-16) opettaessaan

Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä
sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.

 

—

Ihmisen luonto (kreik. phusis)  ei siis eo. mukaan ole paha (toisin kuin liha, kreik. sarx, joka on heikko /Room_8:3/), vaan lain teot ovat kirjoitettuina jokaisen ihmisen sydämeen. Ihmisen Pojan tuomiolla (kreik. katakrima) tuodaan ihmisten salaisuudet Jumalan edessä ilmi ja niin ihminen kykenee ajatustensa ja omatuntonsa tasolla pääsemään tietoiseksi omasta tilanteestaan. Näin ihmiselle syntyy todellinen tarve ja halu ottaa vastaan Kristuksen hankkima sijaiskuolema ja sovitus omalle osalleen.

Uskova saa taas elää Kristuksessa Jumalan tuomion alla: Hänen armonsa kasvattavassa oikeaan ohjauksessa koko elämänsä ajan, niin ettei hänen tarvitse enää myöhemmin nousta maailman ihmisten kanssa katakrimaan eli Suuren valkean valtaistuimen tuomiolle /1. Kor_11:31-32/.

 

Yhdessä Kristuksen kanssa ristiinnaulittu

kirjoittaja

 

 

kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; (Room. 6:6)

(CLV) Ro 6:6
knowing this, that our old •humanity was crucified together with Him, that the body of •Sin may be |nullified, for us by no means •to be still slaving for •Sin

Mitä Paavali mahtaa oikein tarkoittaa sillä, että me olemme yhdessä Kristuksen kanssa ristiinnaulitut?
Mitä hän tahtoo tällä evankeliumissaan opettaa, että sinä ja minä ristiinnaulittiin yhdessä Hänen kanssaan?
Onko kyse ns. ”ristin kantamisesta” tai ”ristin juurelle menemisestä”, mitä ilmaisuja nykyään monesti käytetään?

Paavali ei kuitenkaan näytä ollenkaan viittaavan Jeesuksen maanpäälliseen elämään tai sen matkimiseen, nimittäin Hänen noin kolmivuotiseen palvelukauteensa Israelin kansan keskuudessa 2000 vuotta sitten. Apostoli näyttää pikemminkin painottavan sitä, miten meidän (tämän päivän kansojen uskovien) pitää vaihtaa tällainen tarkastelukulma Herraan nähden /2. Kor_5:14-16/. Hän ei ole läsnä tänään elämässämme fyysisesti vaan Henkensä kautta /2. Kor_3:17-18/.

Sana rististä alkaa kuitenkin vasta Kristuksen ristinkuolemasta.
Se alkaa Hänen sijaiskuolemisestaan minun ja sinun puolestasi!

—

Tämänhän täytyy olla Sanomaan rististä, koska mistään muualta (Paavalin kirjeiden ulkopuolelta) ei tällaista opetusta Raamatusta löydy.

Paavalin evankeliumissa on kyse Sanasta rististä. Pietarin evankeliumista sitä ei löydy.
Tässä sanomassa Rististä ei ole kysymys Jeesuksen maallisesta elämästä /2. Kor_5:14-16/, vaan Hänen kirkastetuksitulemisensa jälkeen Kansojen apostolille ilmoittamastaan evankeliumistaan /Apt_26:16/.

—

”Yhdessä-ristiinnaulittu” ilmaisuiden takaa löytyy vanhan kreikan verbi sunestauro.

kreikan sun, on hyvin voimakas prepositio, joka voitaisiin suomentaa ”yhdistetty”, ”liitetty”, ”istutettu”, ”kytketty”, ”asetettu”. Ilmaisu on voimakkaampi prepositio kuin kreik. meta ”kanssa”, ”mukana”.

Ilmaisu voidaan mielestäni hyvin suomentaa ”sisään-istutettu”, ts. Kristuksen sisälle istutettu.
Tämä tapahtui siis 2000 vuotta sitten ja on uskon kautta täysin totta tänä päivänä ja joka hetki Kristuksessa Jeesuksessa; siis Herrassa joka todentuu elämäämme tänään Henkenä/2. Kor_3:17-18/. Tämän totuuden: ”me olemme Kristukseen sisään-istutettuina ristiinnaulitut”,

saamme uskon kautta periä kohdallemme: . Saamme omistaa tämän todellisuudeksemme Kristuksen Hengessä.

Em. jakeessa on verbi passiivin menneessä muodossa sunestaurothe, joka viittaa, että vanha ihmisemme ristiinnaulittiin yhdessä Kristuksen kanssa, siis ristiinnaulittiin Kristuksessa 2000 vuotta sitten.

Suomalainen käännös on tässä epätarkka, koska se voi antaa lukijalle vaikutelman siitä, että kyseessä olisi vertaus Jeesuksen rinnalla teloitettuihin pahantekijöihin.

—

Yhdessä-ristiinnaulitsemisen ja siis yhdessä-kuolemisen saamme omistaa kohdallemme Paavalin evankeliumin kautta Kristuksen Hengen vahvistamana. Muualta sitä ei  löydy. Yhdessä-ristiinnaulitseminen kuvaa vanhan ihmisemme häpeäkuolemaa: kuvaa sitä, miten se on täysin käyttökelvoton Jumalalle /Room_3:10-12/.
Koska Herra on tänään meille Henkensä kautta todellisuutta, niin tähän siunaavaan totuuteen voidaan tarttua tänään ainoastaan uskon kautta /2. Kor_5:7/; /2. Kor_4:18/.

—

Mutta koska meidät on Kristuksessa myös yhdessä-herätetty /tästä tarkemmin/, niin meille on tänään annettu Herrassa vahvat valmiudet myös yhdessä-elämiseen Hänen yhteydessään.

Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme (luotamme) saavamme myös elää hänen kanssaan, (Room. 6:8)

(CLV) Ro 6:8
Now if we died together with Christ, we |believe that we shall be living together with Him also,

 

Yhdessä-elämisessä ei ihminen elä enää vanhana ihmisenä, vaan uutena ihmisenä: ”en enää minä, vaan Kristus elää minussa” (Gal. 2:19). Kristuksen Henki auttaa uskovaa hänen heikkoudessaan. Kristuksen Henki vahvistaa uskovaa hänen henkensä ja mielensä alueella voimallaan, rakkaudellaan ja terveellä harkinnalla /2. Tim_1:7/. Auttaa Kristuksen läsnäolon vahvistamiseen hänen elämässään.  Auttaa synnin ruumiin toiminnan rajoittamisessa. Tähän siunaavaan todellisuuteen ihminen voi osaltaan vahvistua mielensä ja rukouksen kautta.

Kyse on Jumalan armon (suosiollisuuden) mukaisesta valmennuksesta ihmisen elämässä /Tiit_2:11-13/. Jumala hoitaa tänään talouttaan salatusti ja armon periaatteiden mukaan /Ef_3:2-3/. Tämä armon hallinto tapahtuu ihmisen mielen ja hengen tasolla, siis sisäisen ihmisen tasolla. Ruumiin osalta emme elä uskossa vaan ”toivossa” eli odotuksen tilassa. Sen lunastus tapahtuu ihmisen osalta viimeisenä eli tulevassa ylösnousemuksessa.

Kyse on yksinkertaisesti vanhan ihmisemme (egon) piirteiden päivittäisestä poisriisumisesta ja uuden ihmisen (Kristuksen) piirteiden  päälle pukemisesta /Ef_4:22-24/. Ja tämä kaikki mielen ja rukouksen alueella ja Kristuksen Hengen vahvistamana /Room_8:9-11/.

Ja näitä vanhan ihmisen (Aadamin) piirteitä /Kol_3:5/ voi itse kukin päivittäin mielensä alueella surmauttaa (viedä Kristuksen kuolemaan).
Sitten on hyvä rukouksessa pukea (ottaa vastaan) päällensä uuden ihmisen (Kristuksen) piirteitä /Kol_3:12/.
Ja tässä kaikessahan  Henki auttaa heikkoudessamme /Room_8:26/. 😉

 

 

Jumalan suveriniteetti ja usko

kirjoittaja

 

Jumala vie vääjäämättä eteenpäin sitä suunnitelmaa, jonka Hän on itsessään päättänyt toteuttaa Kristuksen Jeesuksen kautta.
Jumala on täysin suvereeni toimija toteuttaessaan tahtoaan ihmistä ja koko luomakuntaa kohtaan.
Jumala on täysin itsenäinen toimija Luojana, koska Hän on luonut kaiken ja koska Hänellä on yksinoikeus kaikkeen luomaansa nähden, myös ihmiseen.
Jumalalla on täysi itsemääräämisoikeus kaikkeen luotuunsa nähden.
Jumala on Jumala.

Tästähän Raamattu meitä monin kohdin muistuttaa:

Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. (Jes. 55:8-9)

Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. (Jes. 46:10)

Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. (Room. 9:18)

Jumala on luonut myös Pahan tarkoitusperiensä toteuttamiseen /Jes_45:7/. Saatana on Jumalan alkuperäinen luomus /Joh_8:44/, joka pahuuden kautta osallistuu Jumalan suuren pelastussuunnitelman toteuttamiseen /tästä tarkemmin/. Koska Jumala on rakkaus ja pahuus ei kuulu Hänen luonteenmukaisuutensa, niin Hän on luonut itselleen Vastakohdan, jota käyttää suuren pelastussuunnitelmansa toteuttamiseen.
Mutta tämä kaikki kärsimys lopulta tapahtuu Hänen rakkautensa ja kaikkivaltiutensa sisällä. Hän myös paaduttaa (sulkee, heittää peitteitä ihmisten sydänten päälle) viedessään ylivertaista ja aikataulutettua suunnitelmaansa eteenpäin.

Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. (Room. 9:16)

 

—

Miksi kristillisten liikkeiden kautta sitten niin paljon korostetaan sitä, että ainoastaan uskon kautta on pelastuminen saavutettavissa?
Monet uskonnolliset auktoriteetit vielä suorastaan pitävät yllä tällaista käsitystä: ”ellet usko, niin joudut ikuiseen kadotukseen”.
Ja miten monet uskovat ovat sitoutuneet tällaisiin viimeisten päivien ”laatikko-oppeihin”, joissa liikkeen ”kirkkoisät” ja johtajat määrittävät, mikä on oikea tapa uskoa ja mikä ei.
Tämän on kuitenkin Paavali selkeänä Pyhän Hengen ilmoituksena meille välittänyt opetustestamentissaan; nimittäin sen, että jotkut uskovat tulevat hakeutumaan sellaisiin seuroihin, joiden opetus hivelee heidän omaa fiilistään /1. Tim_4:1/.

Pelastava usko ei ole mitään uskottelua, vaan Jumalan antama ansaitsematon lahja /Ef_2:8-9/. Jokainen uskovahan on saanut tämän kertakaikkisena ja täysin ansiottomana lahjana, niin miksi sitä pitää sitten ikään kuin vaatia muilta ihmisiltä pelastumisen ehtona, kun on itse sen Jumalalta ilman omaa ansiota kuitenkin saanut /1. Kor_4:7-8/?
Tämä pelastava usko, joka siis Jumalan ennalta valitsemilleen tänään annetaan, on täysin Hänen oma, meistä riippumaton, valintansa /Ef_1:4/.
Tämä pelastava usko on täysin Jumalan oma, meistä riippumaton, aikaansaannoksensa / Joh_6:29/.
Tämä usko vastaanotetaan ja eletään tänään yksin Jumalan salatun Armon taloudenhoidon lainalaisuudessa ja sen periaatteiden mukaisesti /Room_7:24/; /1. Tim_1:14/.
Tämän Pyhän Hengen vaikuttaman uskon (säilymisen ja kasvamisen) on Herra itse luvannut viedä päätökseen uskovan elämässä /Fil_1:6/.
Tähän uskoon ”sisäänveto” tapahtuu Jumalan itsensä käynnistämänä ja Hänen oman aikataulutetun suunnitelmansa mukaisesti /Joh_6:44/.

—

Pelastava usko on vain väline ja instrumentti, jolla Kristuksen uhrikuolema voidaan tänä päivänä vastaanottaa. Sen sijaan Kristuksen sijaiskuoleminen meidän puolestamme on se itse asia. Siksipä Paavali toistuvasti opettaakin ”Ettekö tiedä – te olette kuolleet”! Kristuksen sovitus kaikkien puolesta on se juttu. Tätä sovituksen sanomaa meitä kehotetaan pitämään esillä ja tarjolla /2. Kor_5:18-19/. Maailman kansojen tekeminen (järjestäminen) opetuslapsiksi on annettu puolestaan Israelille ja odottaa Jumalan suunnitelmissa sille määrättyä aikaansa /tästä tarkemmin/. Meitä (Kristuksen hengellistä ruumista) taas valmistellaan (rakennetaan) tänään tulevia taivaallisia tehtäviä varten /Ef_4:12-13/.

Koska usko ei ole jokaisen /2. Tess_3:2/ ja koska Jumala antaa nykyisenä Armon hallintokaudella ainoastaan valituilleen uskon välineeksi vastaanottaa Kristuksen sovitustyö ja elämä omalle kohdalleen, niin valtaosalle ihmisiä se jää mahdottomaksi.
Mutta koska Jumala on kuitenkin täydellisesti sovitettu Kristuksen uhrin kautta jokaisen ihmisen osalta, niin kaikkien ihmisten synnin hinta on jo kertakaikkisesti maksettu. Tämä tapahtui 2000 vuotta sitten Golgatan suuressa oikeuskäsittelyssä.
Ihmistä – jolle ei ole annettu kykyä uskoa – ei siten voida tuomita ”ikuiseen kadotukseen”, koska hänellä ei ole yksinkertaisesti annettu instrumenttia pelastuksen sanoman vastaanottamiseen nykyaikana omalle kohdalleen. Jumala on reilu ja oikeudenmukainen. Sen sijaan Saatanan opetuksiin tämä sopii vallan mainiosti, koska se toisi sen haltuun valtaosan ihmiskunnasta!
Miten uskoa kun ei voi uskoa?

Kristuksen hengellinen ruumis koostuu uskon kautta siihen liitetyistä jäsenistä. Nämä ihmiset ovat niitä, joille on luvattu taivaalliset (maapallon ulkopuoliset, univeraaalit siunaukset) ja pääsevät seurakunnan ylösnousemuksessa sitten “taivaaseen” /Fil_3:20-21/. Israelin lupaukset kohdistuvat taas nykyisen maapallon päälle ja ovat luoteeltaan kansallisia. Pelastava usko on täysin Jumalan Pyhän Hengen aikaansaannosta /Gal_2:19-20/; täysin ihmisen ulkopuolelta tuleva kyvykkyys. Kaikki ihmiset (olivatpa he uskovia tai uskottomia) ovat omassa lihallisessa olemuksessaan täysin kelvottomia Jumalan käyttöön /Room_3:10-12/.

—

Jumala haluaa voittaa jokaisen ihmisen sydämen.
Hän on valmistanut tätä varten aivan ylivertaisen suunnitelman /Ef_1:10-11/.
Tämän Suunnitelmien suunnitelman Hän toteuttaa maailmankausien (kreik. aion) ja niihin sisältyvien talouskausien (kreik. oikonomia) aikana /Jes_55:8-9/ – ja Kristuksen Jeesuksen kautta!

Tämä Isän Jumalan projektin projektipäällikkönä toimii Herra Jeesus, jolle Isä on tätä toimeksiantoa varten antanut kaiken vallan sekä maan päällä että taivaissa – siis koko Universumissa. Tämä on se Jumalan suuri suunnitelma päämäärä: ”että Hän tulee kaikeksi kaikissa” /1. Kor_15:20-28/.

—

”Kadotukseen joutuvat” uskomattomat menettävät (kadottavat) yli tulevan tuhatvuotisen maailmanajan kestävän ”ikuisen” elämän elämisen siihen saakka, kunnes heidät herätetään Ihmisen Pojan suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyyn /Ilm_20:11-15/. He lepäävät siihen asti kuoleman unessa, kunnes Jumala heidät herättää. Ja heille Ihmisen Pojan oikeuskäsittelyssä ( heidän omien tuntojensa tasolla /Room_2:14-16/) näytetään heidän tilansa (siis se tila, minkä Pyhä Henki näyttää tänään uskoville) niin, että heissä syntyy tilaus ja tarve ottaa vastaan tuo Kristuksen heille 2000 vuotta sitten hankkima sovitus. Näin uskomattomat saavat ikään kuin näkemisen (havaitsemisen) välineen kautta ottaa vastaan Pelastuksen Kristuksessa Jeesuksessa.

—

Uskovat pääsevät ensimmäisenä ryhmänä ihmisistä kiinni tuohon ”iankaikkiseen” elämään Kristuksen tullessa tempaamaan seurakuntansa (samanaikaisesti sekä Kristuksessa kuolleet että elävät) ennen tulevan tuhatvuotisen maailmanajan alkua /1. Kor_15:51-55/.

Koko loppuosa ihmiskunnasta (ja katoavaisuuden alle alistetusta luomakunnasta) pääsee Jumalan pelastuksen ja rakkauden syliin, kun kuolema ja kaikki Jumalaa vastustava valta on kokonaan kukistettu ja kun Kristus luovuttaa vallan takaisin Isälle Jumalalle /1. Kor_15:20-26/ saatuaan valmiiksi sen toimeksiannon, jonka Hän Isältään on saanut.

Jumalan tahto on suurempi kuin ihmisen tahto.
Jumalan tahto toteutuu suvereenisella tavalla kaikkien osalle.
Jumala on Kirjoitusten kautta ilmoittanut tahtonsa ja suunnitelmansa, joka ilmoitus sisältää kirjallisesti paljastukset (ilmestykset) Hänen suunnitelmansa toteutusvaiheista, tavoitteista ja päämäärästä. Henki voi sitten elävöittää noita ilmestyksiä uskovan ihmisen sisäiseksi todellisuudeksi.
Jumala tekee kaiken mitä Hän tahtoo.
Kirjoitusten kautta Hän on meille tuonut julki kaikkivoivan tahtonsa:

Hän tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat ja tulevat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:4)

—

Miksi tämä koko Kirjoitusten selkeä opetus täydellistettynä Paavalin evankeliumilla / Kol_1:25-26/ voi olla monelle kristillisiin suuntiin kuuluvalle ahdistavaa?
Miksi hyvä sanoma siitä, että Jumalan rakkaus tavoittaa lopulta kaikki voi joillekin olla loukkaavaa?
Miksi Kristuksen 100%:n evankeliumi, johon Kirjoituksista löytyy selkeät todisteet, voi joitain uskovia ahdistaa?
Miksi 1%:n evankeliumi (vain uskovat pelastuvat ja muut joutuvat ”ikuiseen kadotukseen”) pysyy itsepintaisesti monen uskovan vakaumuksena?
Miksi?

En voi tätä muuten itselleni selittää kuin sillä, että jo Korintton seurakunnassa alkanut kristittyjen lahkoutuminen – joka siis on Vastavaikuttajan, kreik. diabolos, ”halki-heittäjän”) päämenetelmiä – on saanut aikaan melkoisen hajaannuksen uskovien keskuuteen.
Paavalin evankeliumin toissijaistaminen, uskonnollisiin auktoriteetteihin sitoutuminen, epäjohdonmukaisuudet raamatunkäännöksissä, perimätiedot ja avainsanojen alkuperäisten merkitysten katoaminen ovat vuosisatojen aikana häivyttäneet totuuden sanan juurtumisen monien uskovien sydämissä. Murheellistahan tämä on, mutta ei kuitenkaan yllättävää: Paavalillehan tämä asia aikanaan ilmoitettiin ja tämän tulevan hajaannuksen tilan hän  viimeisessä kirjeessään (opetustestamentissaan) meille välitti:

 

Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. (2. Tim. 4:3-4)

For the era will be when they will not |tolerate~ •|sound teaching, but, •their hearing being tickled~, they will |heap up for themselves teachers in accord with •their own desires,
and, indeed, they will be turning •their hearing away from the truth, yet will be |turned~ aside onto •myths.

 

 

“Iankaikkisen” elämän menettäminen

kirjoittaja

 

Mitä Kirjoitukset tarkoittavat ”iankaikkisella elämällä”?
Milloin ”iankaikkinen” elämä Raamatun mukaan alkaa?
Mitä pelastumisella ”iankaikkiseen” elämään oikein tarkoitetaan?
Mitä ”iankaikkisen” elämän menettäminen Kirjoitusten mukaan tarkoittaa?

—

Käännössanan ”iankaikkinen” takaa löytyy inspiroidussa alkukielessä termi aionion. Se on kreikan nominin aion adjektiivimuoto ja esiintyy UT:ssa 73 kertaa. Yleensä ne on käännetty sanoilla “iankaikkinen” tai “ikuinen”, mikä antaa siitä harhaanjohtavan epämääräisen (ja myös ”ajattomankin”) kuvan, koska siinä kuitenkin on kyse aikarajallisesta aikakaudesta; esim.  /1. Kor_2:7/;  /2. Tim_1:9/; /Hepr_9:26/; /1. Kor_10:11/; /Matt_24:3/.

Konkordanttinen menetelmä kääntää kreikan aionionin johdonmukaisesti termillä eonian, joka mielestäni voitaisiin suomentaa myös aioninen tai aikakautinen tai maailmanajallinen.

Joka tapauksessa kyse on pisimmistä ja peräkkäisistä Raamatun ilmoittamista aikakausista, joiden sisälle koko Jumalan kirjallinen ilmoitus (Kirjoitukset) sisältyy.

—

Termillä ikä tarkoitetaan jonkin henkilön, laitteen tai asian elinikää eli sen voimassaoloajallista kestoa.
”iankaikkinen” -adjektiivin suomen kieleen liittyvästä historiasta sen verran, että alun perin on käsite ilmaistu erillisinä sanoina: ”iän kaiken”, joka tarkoitti siis rajallista elinikää. Sittemmin kun suomenkielessä on alettu ottaa enemmän yhdyssanoja käyttöön, niin on myös ”ä” -kirjain muutettu vastaamaan yhdysosan jälkimmäistä aakkosta eli tässä ”a”-kirjainta. Näin on syntynyt kieleemme termi ”iankaikkinen” (Nykysuomen sanavarat: s. 371).

—

”iankaikkisella” elämällä Raamattu tarkoittaa aina tulevien maailmanaikojen yli kestävää elämää.
Tämä elämä annetaan Jumalan armovalinnan mukaan lahjaksi ihmisille uskon kautta. Tämä ”iankaikkinen” (aioninen, maailmanajallinen) elämä koskee sekä kansojen /1. Tess_4:17-18/ että Israelin pyhiä /Ilm_20:6/ ja se alkaa tulevien ylösnousemusten jälkeen. Ylösnousemuksessa valitut saavat kuolemattomat ruumiit, joissa elävät sekä tulevan tuhatvuotisen maailmanajan että sen jälkeisen uusien taivaiden ja uuden Maan aikakauden (aionin) ajan sekä siitä eteen päin.

—

Raamatun mukaan ”iankaikkinen” elämä alkaa vasta tulevasta ruumiillisesta ylösnousemuksesta.

Tällä hetkellä kaikki kuolleet – olivatpa he uskovia tai uskomattomia – nukkuvat kuoleman unessa. Nukkuvat syvässä tiedottomuuden tilassa (“tuonela”; hepr. sheol; kreik. hades) Jumalassa. Sellainen yleinen ”kristillinen opetus”, jossa annetaan ymmärtää uskovan siirtyvän kuollessaan heti taivaaseen, ei saa minkäänlaista tukea Kirjoituksista. Itse asiassa on kyse Saatanan vaikuttamasta strategisesta opetuksesta: ”ette te suinkaan kuole”, joka taru näyttää saavuttaneen totuuden statuksen myös monen uskovan mielessä /2. Tim_4:3-4/. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan spiritismistä /tästä tarkemmin/. Saatanahan juuri haluaa tuoda ihmisen mielen mukaisuutta opetuksissaan, eikä sitä mikä on Jumalan mielen mukaista /Matt_16:23/; /Gal_1:11-12/.

—

Nykyisen seurakunnan, Kristuksen hengellisen ruumiin, ylösnousemus tapahtuu ensimmäisenä. Tämä on ylösnousemus – jossa sekä Kristuksessa kuolleet ja vielä tuolloin elossa olevat – temmataan samanaikaisesti  Herraa vastaan ”yläilmoihin”. Tämä on ylösnousemus ”iankaikkiseen” elämään. Meidän ylösnousemuksemme on joitakin vuosia aikaisempi kuin Israelin pyhiä koskeva ylösnousemus /Ef_1:12/.
Nykyisen seurakunnan uskovat saavat kirkastetut (avaruus/taivaskelpoiset) kehot ja tehtävät, joihin he Kristuksen ruumiin jäseninä tulevat osallistumaan kahden tulevan maailmanajan (aionin) ajan maapallon ulkopuolisella (taivaallisella) maailmankaikkeuden alueella. /Ef_1:22-23/.

—

Entäpä sitten tuon ”iankaikkisen elämän” kadottaminen?
Se tarkoittaa uskomattomien ihmisten osalta yli tuhannen vuoden nukkumista kuoleman unessa. Se tarkoittaa ainakin tuon tulevan tuhatvuotisen maailmanajan (aionin) aikaisen elämän menettämistä.
Se tarkoittaa yli tuon tuhatvuotisen maailmanajan) kuoleman unessa nukkumista.
Sen ”iankaikkisen” elämän menettämistä, jonka uskovat jo saavat elää tuon ajan uudessa ylösnousemusruumiissaan.

Kaikkien vielä tulevan tuhatvuotisen ”iankaikkisuuden” aikana kuolleiden herättäminen tapahtuu tulevan tuhatvuotisen maailmanajan jälkeen ennen suuren valkean valtaistuimen tuomiota. Sitä oikeuskäsittelyä varten, jota johtaa Ihmisen Poika. Ihmisen Poika, joka on vienyt ruumiissaan jokaisen ihmisen synnin ristille /Ilm_20:11-15/. Tuo suuri oikeudenkäynti käydään jokaisen ihmisen oman tunnon tasolla / Room_2:14-16/ ja siinä kaikki uskosta osattomat näkevät syyllisyytensä Jumalan edessä ja heissä syntyy tilaus ja valmius ottaa vastaan se Kristuksen hankkima sovitus, joka on olemassa hankittuna kaikkia varten.
Uskovien osalta vastaavaa oikeudenkäyntiä (kreik. krino) Herra käy koko heidän nykyisen elämänsä ajan; muut ihmiset käyvät sen myöhemmin suuren valkean oikeusistuimen edessä (kreik. katakrima)  /1. Kor_11:31-32/; /Room_8:1/.

—

 

”Iankaikkisen elämän menettäminen” (tai kadottaminen tai “kadotukseen joutuminen”) tarkoittaa sen (elämisen) kadottamista yli tuhannen vuoden ajaksi. Joidenkin osalta (niiden, joiden nimiä ei ole ”hamasta maailman alusta” kirjoitettu Elämän kirjaan) se tarkoittaa kuitenkin vielä kuolemista toiseen kertaan /Ilm_20:11-15/. Mutta tämä toinen kuolema – mikä näyttää jatkuvan vielä viimeisen maailmankauden (uuden maan ja taivaan aikakauden) yli – kukistetaan /1. Kor_15:20-26/. Näin tulee Herra Jeesus Kristus saavuttamaan sen valtavan – Jumalan rakkauden täyttämän – päämäärän, jonka Hän on Isältä Jumalalta ottanut tehtäväkseen toteuttaa /Fil_2:9-11/.

 

p.s.

Kuolleet uskovat eivät siis ole kuollessaan lentäneet suoraan taivaaseen, vaan odottavat vielä ruumiillista ylösnousemusta. Vaikka monet kirkolliset ja muut kristilliset tahot antavat toisin ymmärtää.
Ei.
Uskovat odottavat edelleen ylösnousemusta kuolemattomaan elämään; odottavat ylösnousemusta, jossa saavat taivaalliset ja kuolemattomat kehot /1. Kor_15:42-44/.
Mistä me voimme tämän vielä päätellä?
Koska kaikki Kristuksessa kuolleet ja vielä elossa olevat temmataan samanaikaisesti Herraa vastaan lähiavaruuden alueelle /1. Tess_4:17-18/ ja koska vielä elämme tätä maanpäällistä elämää, niin ei uskovien ylösnousemista ole vielä voinut tapahtua. Tämän salaisuudenhan ylösnoussut Herra paljasti Paavalille meille edelleen välitettäväksi /1. Kor_15:51-55/!

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä