Efesolaiskirje – luku 6:1-13

 

6:1 Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein.
6:2. “Kunnioita isääsi ja äitiäsi” – tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus –
6:3. “että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä”.
6:4. Ja te isät, älkää kiihottako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.
6:5. Palvelijat, olkaa kuuliaiset maallisille isännillenne, pelossa ja vavistuksessa, sydämenne yksinkertaisuudessa, niin kuin Kristukselle,
6:6. ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo,
6:7. hyvällä mielellä palvellen, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä,
6:8. tietäen, että mitä hyvää kukin tekee, sen hän saa takaisin Herralta, olkoonpa orja tai vapaa.
6:9. Ja te isännät, tehkää samoin heille, jättäkää pois uhkaileminen, sillä tiedättehän, että sekä heidän että teidän Herranne on taivaissa ja ettei hän katso henkilöön.

CLV Eph 6:1 – Eph 6:10
1  •Children, be obeying your •parents, in the Lord, for this is just.
2  “Honor your •father and •mother” (whicha is the first precept iwith a promise),
3  that it may be becoming~ well with you, and you should be a long time on the earth.
4  And •fathers, do not be vexing your •children, but be nurturing them in the discipline and admonition of the Lord.
5  •Slaves, be obeying your •masters according to the flesh with fear and trembling, in the singleness of your •heart, as to •Christ,
6  not acwith eye-slavery, as hman-pleasers, but as slaves of Christ, doing the will of •God ofrom the soul,
with good humor slaving as to the Lord and not to men,
8  being °aware that, whatsoever good each one should be doing, for this he will be |requited~ bby the Lord, whether slave or free.
9  And, •masters, be doing the same toward them, being lax in •threatening, being °aware that their •Master as well as yours is in the heavens, and there is not partiality bwith Him.

Paavali jatkaa edellisen luvun opetusta kuuliaisuudesta Herralle. Jumalan antamaa kuuliaisuusjärjestystä tulee soveltaa myös työelämän ja perhe-elämän tasoilla. Vaikka Kristuksessa ei ole ” juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista”, niin Herrassa on Jumalan antaman järjestyksen mukaista alamaisuutta hyvä noudattaa. Kristuksessa kaikki jäsenet ovat Pyhässä Hengessä keskenään tasa-arvoiset Pään, Kristuksen alaisuudessa. Herrassa taas Jumalan järjestys toimii myös fyysisellä tasolla.
Kaikkeen palvelemiseen kuitenkin pätee yksi ja sama ohje: palvelkaa hyvällä mielellä, tai hyvällä huumorilla (kreik. eunoia) niin kuin Herraa ettekä ihmisiä (jae 7)!

 

 

6:10. Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
6:11. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
6:12. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
6:13. Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.

CLV Eph 6:10 – Eph 6:13
10  For the rest, breietari kirjoittaathren mine, be |invigorated~ in the Lord and in the might of His •strength.
11  Put~ on the panoply of  •God, tod •enable~ you to stand up tod the stratagems of the Adversary,
12  for it is not ours to wrestle tdwith blood and flesh, but tdwith the sovereignties, tdwith the authorities, tdwith the world-mights of this •darkness, tdwith the spiritual forces of wickedness among the celestials.
13  Therefore |take up the panoply of •God that you may be |enabled to withstand in the wicked •day, and -having effected~ all, to stand.

 

Sitten tullaan aivan keskeiseen asiaan: miten suojautua Vastustajan hyökkäyksiä vastaan!

Ensin apostoli esittää tilannekatsauksen.

 Paavali tuo esille (jae 11) sen, että Saatanalla on tietyt systemaattiset tavat horjuttaa Kristuksessa olevaa uskovaa. Alkutekstistä löytyy sanan ”kavalat juonet” ja ”stratagems” takaa kreikan ilmaisu methodeia. Tämä termi esiintyy vain kahdesti uudessa testamentissa; toinen kohta on Ef. 4:14. Methodeia tarkoittaa menettelytapaa, sellaista säännönmukaista ja toistuva toimintasarjaa, jota jonkin asian (tässä: Kristuksessa olevan jäsenen uskon horjuttaminen) läpi viemisessä sovelletaan.

Jakeessa 12 Paavali tuo aivan keskeisen totuuden: me emme taistele toisia ihmisiä vastaan – toisin kuin on Israelin kohdalla. Tätä Paavalikin tarkoittaa sanoessaan ”mutta meillä ei ole taistelu”.  Israelin lupaukset liittyvät tämän Maan päälle ja siten heidän sotimisensa käydään ”lihaa ja verta” vastaan eli vihamielisiä ihmisiä vastaan. Niin kuin heidän apostolinsa Pietari kirjoittaa Saatanasta: ”Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura” (1. Piet. 5:8).  /tästä tarkemmin/

 

Meidän vihollisemme toimivat taivaitten avaruuksien alueella. Meidän vihollisemme ovat ulkoavaruuden alueella toimivat erityyppiset vihamieliset henkiolennot ja -vallat. Meidän tulisi aina muistaa, että ne, jotka vastustavat meitä, ovat vain henkisten voimien käyttämiä välittäjiä ja kohdella heitä vastaavasti. Meidän paikkamme ei ole painia veren ja lihan kanssa, vaan katsoa ihmis-instrumentin taakse todelliseen vastustajaan henkimaailmassa. Meidän taisteluamme ei käydä fyysisellä alueella vaan Hengen alueella. Meitä kehotetaan elämään rauhassa kaikkien ihmisten kanssa (Room. 12:18). Meitä kehotetaan vaeltamaan kenkinämme valmius rauhan evankeliumille (Ef. 6:15).

 

 

Efesolaiskirje – luku 5:8-33

 

Niin kuin valossa oleminen vaikuttaa kasvua luonnossa ja saa aikaan hedelmää niin vastaavasti myös Herrassa eläminen, liikkuminen ja oleminen vaikuttaa vääjäämättä uuden ihmisen kasvua ja Hengen hedelmää. Tähän apostoli kehottaa meitä orientoitumaan:

5:8. Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina

(CLV) Eph 5:8
8 for you were once darkness, yet now you are light in the Lord. As children of light be walking

 

5:9. – sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä –
5:10 ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle;

CLV Eph 5:9 – Eph 5:10
9  (for the fruit of the light is in eall goodness and righteousness and truth),
10  testing awhat is well pleasing to the Lord.

Paavali kehottaa meitä koko ajan tutkimaan tai tarkemmin testaamaan (kr. dokimazo), mikä on hyvää ja Kristuksen mielen mukaista. Hän kehottaa meitä ikään kuin tutustumaan hyviltä vaikuttaviin asioihin ja omaksumaan niistä sen ideaalin, jonka Kristuksen valo meille osoittaa; ks. myös 1. Tess. 5:21.

Seuraavaksi apostoli antaa meille luettelon siitä, mitä valossa vaeltaminen ei ole ja mistä tulee tarkoin pysyä erossa.

5:11. älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä.
5:12. Sillä häpeällistä on jo sanoakin, mitä he salassa tekevät;
5:13. mutta tämä kaikki tulee ilmi, kun valkeus sen paljastaa, sillä kaikki, mikä tulee ilmi, on valkeutta.
5:14. Sen tähden sanotaan: “Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!”
5:15. Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat,
5:16. ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha.
5:17. Älkää sen tähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on.

CLV Eph 5:11 – Eph 5:17
11  And be not joint |participants in the unfruitful •acts of •darkness, yet rather be exposing them also,
12  for it is a shame +even to |saspeak of the hidden things occurring~, done by them.
13  Now all •that which is being exposed~, by the light is made |manifest~, for everything •which is making manifest~ is light.
14  Wherefore He is saying, “|Rouse! O •|drowsy one, and rise ofrom among the dead, and •Christ shall |dawn upon you!”
15  Be observing accurately, then, brethren, how you are walking, not as unwise, but as wise,
16  reclaiming~ the era, tfor the days are wicked.
17  Therefore do not |become~ imprudent, but |understand awhat the will of the Lord is.

Jakeessa 16 Paavali muistuttaa, että nykyiset päivät ovat pahat (kreik. hai hemerai ponerai eisin). Hän puhuu nykyisestä Pahasta maailmanajasta (Gal. 1:4), ja kehottaa meitä käyttämään hyväksi meille annettu oikea hetki tai ajanjakso (kreik. kairos). Tässä voidaan mielestäni viitata myös meille annettuun koko uskomisen elinaikaan Kristuksessa.
Jakeessa 17 Paavali varottaa meitä vajoamasta samaan ”mielettömyyteen” tai kuten Konkordanttinen menetelmä kääntää ”imprument” (kreik. aphron, UN-DISPOSED) ”häpemättömyyteen” tai ”julkeuteen” tai ”röyhkeyteen” maailman hengen kanssa – sama asia kuin Room. 12.2.

Sitten apostoli jatkaa kehotuksilla toimia uuden ihmisen aktiviteettien alueella.

5:18. Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,
5:19. puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle,
5:20. kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
5:21. Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.

CLV Eph 5:18 – Eph 5:21
18  And be not |drunk~ with wine, in which is profligacy, but be |filled~ full iwith spirit,
19  speaking to yourselves in psalms and hymns and spiritual songs, singing and playing music in your •hearts to the Lord,
20  giving thanks always fors all things, in the name of our Lord, Jesus Christ, to our God and Father,
21  being subject~ to one another in the fear of Christ.

Humaltumisen viinistä apostoli kehottaa vaihtamaan täyttymiseen Hengellä. ”Täyttymään”, ”Juopumaan, niin että yli-läikkyy” (kreik. plerousthe) Hengestä (jae 18)! Tässä teonsana on alkukielessä ns. middle-pääluokassa, mikä tarkoittaa sitä, että uskova pystyy myös osaltaan vaikuttamaan tällaiseen Hengellä täyttymiseen.
Miten sitten?
Vastaukset Paavali antaa heti seuraavissa jakeissa.
Laulaen sydämistänne ja huuliltanne hengellisiä lauluja. Tässä apostoli tarkoittaa tietenkin sellaista laulua ja ylistystä, joka on totta Kristuksessa (jae 19).
Ja (jae 20) kiittäen aina ja kaikesta Isää Jumalaa Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tässä voimme antaa läikkyä yli (toisin kuin viinin kohdalla), tällainen käytös vahvistaa Jumalan Armon hallinnan otetta elämässämme.
Seurakunta, Kristuksen ruumis, Kristuksen hengellinen organisaatio ei ole jäsentensä osalta tänään hierarkkinen (jae 21). Toinen jäsen ei voi sanoa toiselle, että minä olen tärkeämpi tai ylempänä kuin sinä (1. Kor. 12.22). Hierarkkisuus muodostuu ainoastaan Pään ja jäsenten välille. Kristus Jeesus on Herra ja me Hänen ruumiinsa jäseniä. Itse kukin oikealla ja tärkeällä paikallaan. Itse kukin sillä paikalla kuin Jumalan on hänen osakseen antanut. Tämän soveltamiseksi apostoli kehottaakin meitä ” toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailemaan keskenänne” (Room. 12:10).

Sitten Paavali kehottaa Kristuksen ruumiin järjestyksen soveltamista myös avioliittoon: miehen ja vaimon väliseen suhteeseen.

5:22. Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niin kuin Herralle;
5:23. sillä mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.
5:24. Mutta niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.
5:25. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
5:26. että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
5:27. saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
5:28. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niin kuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.
5:29. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa,
5:30. sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.
31. “Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.”
5:32. Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
5:33. Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niin kuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.

CLV Eph 5:22 – Eph 5:33
22  Let the wives be |subject~ to •their own husbands, as to the Lord,
23  tfor the husband is head of the wife +even as •Christ is Head of the ecclesia, and He/ is the Saviour of the body.
24  btNevertheless, as the ecclesia is |subject~ to •Christ, thus are the wives also to •their husbands in everything.
25  •Husbands, be loving your •wives according as •Christ also loves the ecclesia, and -°gives Himself up for its sake,
26  that He should be hallowing it, -cleansing it in the bath of the water (iwith His declaration),
27  that He/ should be presenting to Himself a glorious •ecclesia, not having spot or wrinkle or any •such things, but that it may be holy and flawless.
28  Thus, the husbands also |ought to be loving •their sfown wives as •their sfown bodies. He •who is loving his sfown •wife is loving himself.
29  For not one at any time hates his sfown •flesh, but is nurturing and cherishing it, according as •Christ also the ecclesia,
30  tfor we are members of His •body.
31  idFor this “a hman shall |leave his •father and •mother and shall be |joined to td his •wife, and the two shall be io one flesh.”
32  This •secret is great: yet I/ am saying this as ioto Christ and as ioto the ecclesia.
33  Moreover, you also •individually, each be loving his sfown •wife thus, as himself, yet that the wife may be fearing~ the husband.

 

Herra (kreik. Kurios) pitää autoritääristä valtaa alaisiinsa nähden. Kristuksessa so. Kristuksen ruumiissa on auktoriteetti Herralla Jeesuksella, joka toimii seurakunnan Päänä. Kaikki uskovat ovat taas tasavertaisina Hänen alaisuudessaan. Uskova ihminen on Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija tai Kristuksen ”orja”. Paavali kehottaa edellä sekä miestä että naista alamaisuuteen Herraan nähden. Vaimoa hän kehottaa olemaan alamainen mieheensä nähden, mutta samalla miestä rakastamaan vaimoaan niin kuin Kristus rakastaa seurakuntaa (jakeet 22 ja 23).

Paavali tuo edellä esiin kolmannen Efesolaiskirjeen salaisuuden: Seurakunnan salaisuuden. Aikaisemmin hänen paljastamansa salaisuudethan ovat ”Kristuksen salaisuus” (Ef. 1:9) ja nykyisen ”Hallinnon salaisuus” (Ef. 3:9). Hän jopa sanoo, että tämä hänen paljastamansa avioliittoa, seurakuntaa, Herraa ja Kristusta koskeva (tuohon asti Jumalassa kätkettynä ollut) salaisuus on suuri.

Kun Paavali taas puhuu Kristuksesta (kreik. Christos), niin hän tuo jälleen esiin sen Hengen yhteyden, jossa kaikki fyysiset erot häviävät. Tänään Kristuksessa ei ole eroa työntekijöillä eikä työnantajilla, ei ole eroja sukupuolten (miehen ja naisen) välillä (Gal. 3:28).
Mutta Herrassa nämä fyysiset erot tunnistetaan ja ne muodostavat Jumalan mielen mukaisen käyttäytymismallin toisiamme kohtaan. Kristuksen ruumiin jäsen on Herrassa alamainen Päähän nähden, vaimo on avioliitossa alamainen mieheensä nähden ja lapsi on perhesuhteessa alamainen vanhempiinsa nähden. Lopullinen ”palkka” myös tällaisessa ”alamaisuussuhteessa” elämisestä tulee sitten Taivaalliselta Isältä (1. Kor. 7:20-23).

Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää erottaa kaksoissuhde, jota ylläpidämme Kristukseen ja Herraan.

 

Armo ja rauha Jumalalta ..

 

Jumalan armo ja rauha liittyvät toisiinsa. Apostoli Paavali aloittaa useat kirjeensä tervehdyksellä:

Armo ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta”.

Mikä viesti tähän usein toistuvaan alkutervehdykseen voisi sitten sisältyä? Onko kyse pelkästä kohteliaisuudesta? Vai onko kysymys lopultakin paljon suuremmasta asiasta, viestistä ja opetuksesta, joka tähän lauseeseen sisältyy?
Tämä lause esiintyy Uudessa testamentissa 12 kertaa, joista peräti 11 kertaa Paavalin kirjeissä!

Paavali puhuu tässä tämän päivän evankeliumista, siitä evankeliumista, jonka Herra Jeesus on hänelle – meitä varten välitettäväksi – ilmoittanut (Gal. 1:11-12). ”Armo ja rauha”: ”charis kai eirene” on kirjoitettu ja sidottu tässä yhteen. Myös järjestyksellä on väliä: ensin ”Armo” ja sitten ”rauha”.

Armo” (kreik. charis) tarkoittaa Jumalan rakkauden ilmenemis- ja huolehtimistapaa, joka tuottaa iloa (kreik. chara) sen kohteena olevalle ihmiselle ja vaikuttaa hänessä kiitollisuutta (kreik. eucharisteo) Jumalaa kohtaan. Armo on siis kaikkivaltiaan Jumalan lähestymislahjaa syntistä ihmistä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Armo tarkoittaa – täysin ihmisen ansiollisuuden poissulkevaa – Jumalan oman suosiollisuuden asennetta ja toimintatapaa uskovaansa kohtaan. Armo on siis alkukielen mukaan vahvasti sukua ilolle ja kiittämiselle. Suomen kielen ”armollinen” vastaava alkukielen termi on taas oikirmos, minkä Konkordanttinen menetelmä puolestaan kääntää sanalla ”pity” eli ”armahtavaisuus” tai ”myötätuntoisuus” eli tunteeksi ahdingossa olevan puolesta.

Rauha” (kreik. eirene; hepr. shalom) tarkoittaa eheää ja täydellistä olemista tai eheäksi ja täydelliseksi tulemista. Vanhassa testamentissa sitä on käytetty ilmaisemaan hyvinvointia, lepoa, turvallisuutta ja sisäistä viihtyvyyttä; vastakohtina riita, levottomuus ja epäjärjestys.

Maailman tarjoama rauha ihmiselle perustuu ulkoisiin asioihin, kuten rahaan ja omaisuuteen. Myös onnettomuuksien, sairauksien, kulkutautien ja sotien poissaolo luo tunteen turvallisuudesta. Ihmiskunta kuitenkin ”rakentaa” tänään uppiniskaisesti omaa rauhaansa ja turvallisuuttaan poissulkemalla siitä Jumalan täysin pois. Ihmisen rakentamaa rauhaa toteutetaan Vastustajan valheellisella myötävaikutuksella. Mutta synnin rasittaman ihmiskunnan ponnistelut omaan ”suuruuteensa” luottaen eivät tietenkään voi mitenkään tässä onnistua. Ihmisen ”rauhan tiekartta” vie ihmisiä vain poispäin Rauhan Jumalasta. ”Rauhan tietä he eivät tunne” (Room. 3:17).

Mutta Herran Jeesuksen antama rauha on toisenlaista. Se ei perustu ulkoisiin asioihin ja olosuhteisiin. Sitä ei anneta sillä tavalla kuten maailma antaa.

Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. (Joh. 14:27)
(CLV) Jn 14:27
“Peace I/ am leaving with you. •My peace I am giving to you. Not according as the world is giving to you, am I/ giving to you. Let not your •heart be |disturbed~, neither let it be |timid.

Nykyisen maailmanajan – ja Ihmisen päivän – päättymiseen Hän näyttää tosin tarjoavan rauhan tilalle miekan, kuten Hän aikanaan opetuslapsilleen ilmoitti:
Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. (Matt. 10:34)
(CLV) Mt 10:34
“You should not be inferring that I came to be casting peace on the earth. I did not come to be casting peace, but a sword.

Alkuteksti ei puhu tässä menneessä aikamuodossa, vaan elthon balei  ”minä tulen heittämään/iskemään/pistämään..”. Herra näyttää tässä viittaavaan tuloonsa Maan päälle (Ilm. 19:15). /tästä tarkemmin/

Jumalan rauha tulee tänään kuitenkin yksin armon kautta Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Jumalan rauha on Isän Kristuksen Hengen kautta antamaa sisäistä lepoa ja luottamusta Jumalan huolenpitoon.

Mihin Jumalan rauha sitten perustuu?
Jumalan rauha perustuu Kristuksen sovituskuolemaan ristillä. Jumalan viha syntiä kohtaan on kertakaikkisesti sovitettu Kristuksen kuoleman kautta. Jumalan puolelta on kaikki valmistettu ihmisen pelastumista varten. Jumala on ihmisen synnin osalta sovitettu, ”lepytetty”. Rauhantila on saavutettavissa ottamalla vastaan Jumalan ihmisen puolesta tekemä sovitus. Tällöin sovituksesta tulee sovinto. Jumalan ja ihmisen välinen, molemminpuolinen, sovinto, rauhantila. Jumala tekee ”rauhan hänen ristinsä veren kautta” (Kol. 1:20).
Jumalan rauha on uskovan elämässä Hengen hedelmää (Gal. 5:22). Jumalan rauha on Jumalalta tulevaa yliluonnollista sisäistä rauhaa. Jumalan rauhaa kuvataan Hengen hedelmänä, joka kertoo sen pyrkimyksestä myös sisäiseen, luonteenomaiseen kasvuun.

Miten sitten ylläpitää ja kasvaa tuossa Jumalan rauhassa?

Nyt tullaan terveen ja tervehdyttävän opin alueelle.

  • Uskossa kuulemisen kautta (Gal. 3:2). Elämällä ja ruokkimalla itseämme sen evankeliumin opin mukaan, joka on tänään totta ja joka meille on osoitettu (Room. 6:17).
  • Luottamalla yksinomaan Jumalaan ja hänen armoonsa Kristuksessa, armoon, jonka alaisuudessa meitä valmennetaan hylkäämään jumalattomuutta ja maailmallista menoa ja elämään oikeamielisemmin (Tiit. 2:11-12). Sillä, kuten Ef. 2:8 sanatarkasti sanotaan ”te gar chariti este sesosmenoi” eli ”Armolle (kreik. datiivi) me olemme pelastetut”, niin tämä evankeliumi kuvaa sitä, miten Jumala on itse siirtänyt (pelastanut) meidät omalle suosiollisuuden, armon vaikutusalueelleen. Hän on siis meidät pelastanut armoonsa, suosiollisuutensa piiriin! Tämä on totta tänä päivänä jokaisen uskovan kohdalta, eikä mikään luotu voi meitä siitä pois siirtää (Room. 8:35-39)! Kristus on antanut Henkensä meille vakuuttamaan meitä Jumalan lapseudesta.
  • Ruokkimalla itseä niillä kehotuksen sanoilla, joita Paavali meitä kehottaa soveltamaan käyttäytymisessämme (2. Kor. 13:11; Fil. 4:8-9).

Entä sitten kun Jumala meitä kurittaa?

Nyt tullaan Jumalan kasvatuksen ja valmennuksen alueelle.

Jumala kurittaa tai kasvattaa jokaista lastaan. Jumalan kuritus ei ole koskaan mielivaltaista, vaan tapahtuu aina lopulta parhaaksemme. Kuritus tai kasvatus on Isän rakkauden osoitusta. Niin kuin me vanhempina asetamme rajoja ja ohjaamme lastemme käytöstä oikean suuntaan, niin miten paljon sitten enemmän meidän Taivaallinen Isämme? Vaikka kuritus voi tuntua hyvinkin raskaalta, niin Jumalan kuritus tapahtuu aina Hänen armonsa sisällä ja vaikuttaa aina meidän parhaaksemme. Eikä Jumalan kaikkitietävä kuritus koskaan mene kohdallamme liian raskaaksi: Hän tuntee meidät ja tarpeemme täysin. Isällä on ainoana viisaus valita sopiva kasvatusmenettely lastaan kohtaan. Jumalan kuritus saa aikaan Jumalan mielen mukaista murhetta ja on osoitus Hänen isällisestä rakkaudestaan lastaan kohtaan (Hepr. 12:6). Jumalan Armon hallinnossa tapahtuva kasvatus tuottaa meissä lopulta rauhan hedelmää ja eheyttää meitä yhä enemmän luottamaan hänen kaikkitietävään rakkauteensa.

Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut. (Hepr. 12:11)

Jumala on ainoa Isä, jolla on tarvittava viisaus valita sopivin tapa ohjata lapsiaan. Huolimatta siitä kuinka raskaalta Hänen kätensä saattaa tuntua, voimme olla varmoja siitä, että sitä pitää sydän, joka tuntee myötätuntoa ohimenevälle ahdistuksellemme ja auttaa meitä kantamaan hedelmää omaksi hyödyksemme ja Hänen kunniakseen.

Entä sitten, kun pelot ja huolet pyrkivät painamaan mielentilaamme alaspäin?

Nyt tullaan Vastavaikuttajan (kreik, Diabolos; hepr. Satan) hyökkäysalueelle.

Mielen alueelle. Vastavaikuttajan menettelytapoihin (kreik. methodeias, Ef. 6:11) kuuluu hyökkäykset Kristuksessa eläviä ihmisiä kohtaan. Vastustajan päästrategioita on nimenomaan saada uskovan mieli kääntymään ja kiinnittymään maanpäällisiin huoliin ja tapahtumiin. Siis uskosta epäuskoon.

Miksi?
Koska niissä Vastustajan valta on tunnistettavissa: elämmehän nykyisessä Pahassa maailmanajassa (Gal. 1:4). Jumala on antanut Saatanalle tänään vallan villitä ja harhauttaa maailmaa: sen ihmisiä ja kansoja – tätähän ei Jeesuskaan aikanaan kiistänyt (Matt. 4:8). Mutta meillä on odotuksen ja tulevaisuuden yhdyskuntamme ylhäällä, taivaissa (Kol. 3:2; Fil. 3:20), siis taas enemmän mieltä ylöspäin!

Paavali kehottaa meitä pukemaan yllemme Jumalan koko sota-asun, jotta voisimme kestää Vastustajan hyökkäykset ja pysyä pystyssä (Ef. 6:11-18). Sota-asuun varustautuminen tehdään kaikella rukouksella ja anomisella (jae 18). Yksi tärkeimmistä rukouksista on säännöllisesti (so. päivittäin) tuoda kunkin hetkiset huolemme rukouksessa anomisella ja kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. On tärkeää tunnistaa säännöllisesti mieltä vaivaamat ja levottomiksi tekevät huolet ja tunnustaa ne rukouksessa Jumalalle tiettäväksi. Tähän liittyy lupaus Jumalan vartioimasta rauhasta niin, että nuo huolet eivät pääse hallitsemaan ajatuksiamme ja sisintämme.

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:6-7)
CLV Php 4:6 – Php 4:7
Do not |worry about anything, but in everything, by •prayer and •petition, with thanksgiving, let your •requests be made |known~ tod •God,
and the peace of •God, •that is |superior to every frame of mind, shall be garrisoning your •hearts and your •apprehensions in Christ Jesus.

Olen itse löytänyt edellisestä Paavalin evankeliumin osoittaman työkalun päivittäiseen käyttööni ja havainnut, että tämä toimii! Rauhan Jumalan Henki ottaa sen käyttöönsä (Hengen miekka, joka on Jumalan puhetta) ja vartioi ajatusteni ja sydämeni pysymisen Hänessä (Pelastuksen kypärä).

Jumalan rauha ei ole tunneperusteinen kokemus, josta voitaisiin päätellä, että nyt minulla ei sitä ole, on vähän, tai sitten paljon. Jumalan armossa oleminen ja eläminen pitää meidät aina kiinni myös hänen ylivertaisessa, yliluonnollisessa ja varjelevassa rauhassaan. Kristuksen uskon kautta meidät on pysyvästi asetettu Jumalan armon ja samalla Hänen rauhansa vartioimaan vaikutuspiiriin.
olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. (Room. 5:2).
(CLV) Ro 5:2
through Whom we °have the access also, by •faith, into this grace in which we °stand, and we may be glorying~ onin expectation of the glory of •God.

Totuus, vanhurskautus ja rauha ovat niitä siunauksia, joilla voimme jatkuvasti varustaa itseämme uskossa, kun otamme vastaan nämä siitä evankeliumista, jonka kautta Jumalan voima tulee ilmi. Näin me saamme sitten myös Jumalan armon vaikutuksesta uskossa omistaa siunausta Hengen sisäisestä työstä ja tulevan odotuksen ilosta.

 

p.s.

Paavalin evankeliumiin sisältyy myös lupaus kaikkien ihmisten (ja koko luomakunnan) sovituksesta. Kaikista on hinta maksettu. Siksi hän kehottaa meitä ”laittaman jalkaamme” valmiuden rauhan evankeliumilleen (Ef. 6:15). Siksi hän kehottaa meitä myös elämään rauhassa kaikkien ihmisten kanssa (Room. 12:18). Siksi hän kehottaa meitä myös kiittämään kaikkien ihmisten puolesta (1. Tim. 2:1).

 

 

Herran päivän tuleminen

 

(suurenna kuva näpäyttämällä sitä kahdesti)

 

Herran päivän tulemisesta puhutaan monissa kohdin Vanhan testamentin puolella. Tämä Herran päivän odotus on osoitettu Israelille aikaan, jolloin heidän Messiaansa tulee pelastamaan kansansa suuren ahdingon alta. Herran päivän tuleminen liittyy samalla suureen murroskauteen ihmiskunnan historiassa. Herran päivällä ei raamattu suinkaan tarkoita sunnuntai-päivää, mitä selitystäkin on joskus tuotu esiin, vaan Herran päivän tuleminen liittyy Herran Jeesuksen tulemisen valmisteluun Maan päälle.

Tänään eletään vielä ns. Ihmisen päivää. Tämän tuo esiin Paavali Korinttolaiskirjeessään, vaikka sitä ei suomalaisesta käännöksestä voikaan helposti päätellä.

Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni (1. Kor. 4:3)

Konkordanttinen käännös ja Young’s Literal Translation kääntävät tästä jakeesta ”Ihmisen päivän” (kreik. anthrOpin hEmeras) esiin.
(CLV) 1Co 4:3
Now to me it is io the least trifle that I may be being examined by you or by man’s day. But neither am I examining myself.
and to me it is for a very little thing that by you I may be judged, or by man’s day, but not even myself do I judge (YLT)

Ihmisen päivää on eletty pitkään ja luonteenomaista sille on, että Jumala sallii ihmisen hallita maailmaa ilman, että julkisesti puuttuu sen menoon. Voidaan sanoa, että Ihmisen päivä on alkanut vedenpaisumisesta ja jatkuu nykyisenä kansojen aikana, kunnes ”pakanain ajat” tulevat täyteen (Luuk. 21:24).

Herran päivän tulemista kuvaa Danielin viimeinen vuosiviikko /tästä tarkemmin/.
Herran päivän tuleminen ajoittuu seuraavalle ns. Jumalan Vihan tai Tuomion hallintokaudelle /tästä tarkemmin/.
Herran päivän tuleminen käynnistyy nykyisen Armon hallintokauden päätyttyä Kristuksen temmattua ylös jäsenensä pois Maan päältä lähiavaruuden alueelle (1. Tess. 5:9; 4:17).
Herran päivän tulemisen aikaa raamattu nimittää myös Vihan Päiväksi ja ”päivien lopuksi” (Sef. 1:15; Hes. 38:16; Dan. 10.14; Hoos. 3:5).

Herran päivän tuleminen valmistelee Herran Jeesuksen näkyvää maailmanvallan haltuunottoa.
Herran tulemusta edeltävä maailmantila on verrattava sellaiseen laittomuuden maailmantilaan, mikä päätti edellisen maailmankauden (kreik. aion) vedenpaisumukseen (Matt. 24: 37-38; 2. Piet. 2:5). Maailmankaudet (ns. ”iankaikkisuudet”) päättyvät aina katastrofeihin ja Jumalan tilinpäätös-tuomioihin. Niin myös nykyinen Paha maailmanaika (Gal. 1:4) tulee päättymään. Ihmisen päivä tulee päättymään suuriin onnettomuuksiin ja Jumalan näkyvään puuttumiseen maailman tilanteeseen. Ihmiskunnan syntien määrä tulee Jumalan ”pitkämielisyyden mittarissa” täyteen.
Vastustajan vaikuttama antikristillinen viha ja pahuus tulee kohdistumaan ”maailman rauhan viholliseen” Israeliin ja sen valittuihin.
Jumalan viha taas kohdistuu taivaalta tulevana Tuomion hallintokautena kaikkea ihmisen jumalattomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan: ”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa” (Room. 1:18). Israelin valituille suunnattu ilmestyskirja kuvaa näitä tulevia, Jumalan ns. Jaakobin ahdistuksen ajan, tapahtumia.

Tuo tuleva Tuomion hallintokausi tai Herran päivän tulemisen valmistelukausi päättyy ahdingossa olevan Israelin ottaessa vastaan Messiaansa, jonka kerran olivat ristiinnaulinneet (Sak. 12:10). Välittömänä enteenä ja merkkinä Kristuksen tulolle ulkoavaruudesta Maan päälle on auringon ja kuun pimeneminen ja ilmakehän tasapainon järkkyminen.

Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella (Matt. 24:29-30).

Ajattelen tässä noiden pimentävien tekijöiden olevan niitä lukuisten pyhien joukkoja, jotka Herran Jeesuksen johdolla tulevat tuomitsemaan jäljelle jääneet kansat.
Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: “Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet”. (Juud. 1:14)

Kaikki elossa olevat kansat (heidän johtajansa ja edustajansa) kootaan Herran oikeuskäsittelyyn – ns. Kansojen tuomiokäsittelyyn – vastaamaan siitä, miten he ovat suuren ahdingon aikana suhtautuneen Hänen vähäisiin veljiinsä, juutalaisiin (Matt. 25:31-45). Tuomio koskee kansojen asemaa ja siunauksia tulevan, Kristuksen hallitseman, tuhatvuotisen Kuningaskunnan aikana.

Tämän kansoihin kohdistuvan oikeuskäsittelyn ja tilinpäätösmenettelyn jälkeen koittaa viimein se aika, josta Israelin profeetat ovat Vanhassa testamentissa ennustaneet: Herran päivä. Herran päivä tarkoittaa siis tulevaa, tuhat vuotta kestävää (ns. ”iankaikkista”) maanpäällistä kuningaskuntaa, jossa Herra Jeesus Israelin kanssa hallitsee maailman kansoja. Tätä myös ilmoitettu totuus: “yksi päivä on Herran edessä niin kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä” kirjaimellisena tarkoittaa. Tuo tuleva Jumalan ”valtakunta” ei ole muodoltaan suinkaan tasavalta, vaan teokratia, jota alkukielen mukainen hallintotapa basileia ”kuningaskunta” myös tarkoittaa. Kyse on siis Kuninkaiden Kuninkaan, Herran Jeesuksen, hallinnosta. Hallinnosta, jonka alaisuudessa oikeamielisyys täyttää Maan (Ps. 48:11). Hallinnosta, jossa kaikkea rikollista kapinointia rankaistaan ankaralla kädellä (Ps. 2.9) /Tästä tarkemmin/. Herran päivän aikana tapahtuu myös kaikkien kansojen opetuslapseuttaminen Israelin valittujen kautta; Herra Jeesus on tuolloin myös fyysisesti läsnä juutalaisten opetuslastensa kanssa joka päivä aina tuhatvuotisen Kuningaskunnan loppuun (”maailman loppuun”) saakka (Matt. 28:20).

Sitten raamatussa on tunnistettavissa myös kolmas suuri päivä: Jumalan päivä. Niin kuin Herran päivä kattaa tulevan oikeudenmukaisuuden maailmankauden, niin Jumalan päivä pitää sisällään seuraavan ­– viimeisen raamatussa tunnistettavissa olevan – maailmankauden (Ef. 3:21). Jumalan päivä koittaa Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyn ja uusien taivaitten ja Maan luomisen jälkeen (Ilm. 21:1).

teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! (2. Piet. 3:12). Aikaa, jolloin Jumalan suuri sovitus tulee kaikkien ihmisten vastaanotettavaksi /tästä tarkemmin/.

Tulevina maailmankausina tulee siis Jumalan näkyvä hallinto ihmisille ja koko luomakunnalle ilmi. Herran päivä ja Jumalan päivä ovat Jumalan näkyväksi tulevan oikeudenmukaisuuden ja rakkauden täyttämiä maailmankausia (ns. ”iankaikkisuuksia”). Nykyinen Ihmisen päivä, ihmisen ”itsellisen” hallinnon päivä, tuottaa hedelmänään lopulta vain lustetta. Kaikki nämä aikasarjaiset, peräkkäiset ”Päivät” muodostavat Jumalan suuren suunnitelman maailmanajalliset vaihejaot, joiden aikana Jumala tulee viemään kärsimysten kautta ihmiset rakastavaan yhteyteensä. Hänestä on kaikki ja kaikki lopulta johtaa Kristuksen Jeesuksen kautta Isän Jumalan kunnian ja kirkkauden tunnistamiseen ja tunnustamiseen (Fil. 2:11).

Kun Jeesus noin 2000 vuotta sitten syntyi Maan päälle ihmiseksi, niin Hänen tehtävänsä tuolloin oli Jumalan Poikana elää Isälleen kuuliaisena synnittömän ihmisen elämä, etsiä Israelin huoneen kadonneet lampaat (Matt. 15:24) ja kuolla viattomana Jumalan Karitsana maailman synnin tähden. Eikä Hän jäänyt hautaan eivätkä Tuonelan voimat voineet Häntä pidätellä, sillä kirjoitettu on: ”sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta” (Apt. 2.24).
Hänen ns. toinen tulemisensa tapahtuu ylhäältä taivaalta Israelin Messiaan ominaisuudessa. Se on julkinen ja Maan päällä asuville pelottava tapahtuma, jossa Herrojen Herra ottaa maailman ja se hallinnon haltuunsa. Tämä Hänen tulemuksensa Maan pinnalle tapahtuu samalla tavalla kuin miten Hän noin 2000 vuotta sitten nousi ylös taivaalle: pilvissä (Apt. 1:11; Ilm. 1:7), ja myös samalle paikalle kuin miltä Hän aikanaan nousi ylös taivaalle: Öljymäelle (Apt. 1:12; Sak. 14: 4).
Kaikki Herran päivän tuloon liittyvät tapahtumat toteutuvat Danielin mainitseman viimeisen vuosiviikon so. seitsemän vuoden aikana. Kaikki nämä tapahtumat toteutuvat siis myös yhden sukupolven aikana (Matt. 24:34). Kaikki nämä tapahtumat toteutuvat Israelin kansalle ja Jerusalemille määrätyn viimeisen vuosiviikon aikana (Dan. 9:24).

Tuo viimeinen, koko 7 vuotta kestävä, jakso on siis säädetty nimenomaan Israelin kansalle eikä koske nykyistä kansoista koostuvaa seurakuntaa. Paavali ei puhu sanallakaan meitä koskettavasta Herran päivän tulemuksesta tai Vihan päivästä. Päinvastoin! Paavali muistuttaa meitä tästä monin kohdin: meitä ei ole säädetty kokemaan tuota tulevaa Vihan Päivää, vaan nykyinen Armon talouskausi tulee päättymään sitä ennen (Room. 2:5; 1. Tess. 5:9). Siksi ylösnoussut Herra onkin hänen kauttaan paljastanut meille nimenomaisen, meitä kansojen uskovia koskevan, ylösnousemuksen salaisuuden /Tästä tarkemmin/.

 

 

 

 

Paavalin isot yhtälöt

 

Apostoli Paavali vetoaa useasti kirjeissään vastaanottajiensa päättelykykyyn. Hän ikään kuin kannustaa uskovaa puntaroimaan asioita myös oman mielensä alueella eikä vaan menevän valtavirran mukana. Uskonnoissa on tapana alistua sokeaan palvontaan ja asettaa ymmärrys ikään kuin narikkaan. Mutta se opetus, jonka ylösnoussut Herra meille kansojen apostolinsa kautta välittää kannustaa tekstin vastaanottajaa päättelemään – siis pääsemään myös oman mielensä alueella ymmärrykseen ja sopusointuun siitä – että sanoma on myös järkeenkäypä ja vastaanottamisen arvoinen.

Mistä noita meidän ajatteluumme liittyviä ”yhtälöitä” sitten hänen kirjeistään voisi löytyä? Wikipedia määrittää, että yhtälö on kahden lausekkeen merkitty yhtäsuuruus.
Alkutekstissä on näitä vertaavia yhtälöitä tai yhtäsuuruuksia tunnistettavissa ilmaisun niin kuin (kreik. houtos kai) molemmin puolin. Tämä yhtälöä kuvaava yhtäsuuruuden ilmaisu esiintyy Uuden testamentin alkukielessä 14 kertaa, joista Paavalilla peräti 13 kertaa!

Päättelyyn, mielen alueen tiedolliseen käyttöön, Paavali kehottaa usein muutenkin pyytäessään sanomansa vastaanottajaa ”päättelemään” tai ”laskemaan” jonkin esittämänsä totuuden pohjalta sen kanssa yhtäpitävän ”uuden” totuuden. Joskus hän käyttää tässä kreikan kielen termiä logizomai, joka viittaa loogiseen, johdonmukaiseen ajatteluun. Verbi esiintyy Uudessa testamentissa 39 kertaa, joista Paavalilla peräti 33 kertaa! /Tästä tarkemmin/

Paavali ei käytä opetuksessaan lainkaan sellaisia kerronnallisia (ja samalla tulkinnanvaraisia) vertauksia, joita Jeesus sovelsi aikanaan vaeltaessaan juutalaisten keskuudessa. Jeesus käytti tuolloin tulkinnallisia vertauksia (kreik. parabole; BESIDE-CAST), joiden tarinoihin oli kätkettyinä hengellinen viesti ja opetus. Noilla vertauksilla Jeesus puhui kansalle tai ”ulkopuolella oleville”, jotta he ”näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä” (Matt. 13:13). Sana parabole esiintyy Uudessa testamentissa 40 kertaa, eikä Paavali käytä sitä kirjeissään kertaakaan!

Päinvastoin hän valtuutettuna kansojen opettajana korostaa, että hänen evankeliuminsa on itämaisista, peittävistä vertauksista vapaata ja että hänen tekstinsä voidaan ottaa vastaan sellaisena kuin miten se on alun perin kirjoitettu – ilman hämmentäviä tulkintoja.
Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän. (2. Kor. 1:13)

Kun Paavali taas kirjoitti korittolaisille:
mutta seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä. (1. Kor. 14:19)

niin hän tässä ”epäyhtälössä” tuo esiin sen, miten muutama sana ymmärryksellä ja ymmärrykselle on parempi ja enemmän kuin monisanaiset ja epämääräisesti sanoitetut puheet. Hän ei tässä tietenkään tarkoittanut pelkästään ”kielillä puhumista”, vaan yleisemmin sitä, miten monisanallinen ja epämääräisesti sanoitettu puheen anti voi jättää kuulijan mielen ja ymmärryksen hedelmättömäksi.

Seuraavaksi nuo kaksi isoa yhtälöä, jotka ylösnoussut Kristus Jeesus on Paavalille antanut ilmestysten kautta tiedoksi meille edelleen välitettäviksi.

Ensiksi iso elämän vanhurskauttamisen yhtälö.

Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi,
niin myös
yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi
; (Room 5:18)

(CLV) Ro 5:18
Consequently, then, as it was through one offense for all =mankind for condemnation,
thus also
it is through one just award
for all =mankind for life’s justifying.

Alkukielesstä löytyy käännössanojen ”niin myös” ja ”thus also” takaa kreikan houtos kai.
Jae vetää yhtäsuuruusmerkin Aadamin tottelemattomuuden teon ja Kristuksen kuuliaisuuden (vanhurskauden) teon laajuuden ja vaikuttavuuden välille.
Yhtälön vasemmanpuolinen lauseke tuo esiin Aadamin tottelemattomuuden teon vaikutuksen koko ihmiskunnalle. Sen miten maaperäisen Aadamin tottelemattomuus on periytynyt kaikille ihmisille siinä, että jokainen ihminen elää syntymisestään lähtien kuolevaisuuden tilassa. Riippumatta siitä, miten hyvin ihminen elää, niin hänet on alistettu Aadamin hankkiman heikkouden, vanhenemisen ja kuolevaisuuden tilaan.

”Sen tähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, minkä jälkeen kaikki ovat syntiä tehneet” (Room. 5:12)

Yhtälön oikeanpuoleinen lauseke taas tuo Kristuksen teon yhtäläisen laajuuden mutta päinvastaisen vaikuttavuuden koko ihmiskunnan osalle. Kaikki ihmiset saavat lopulta yhtä riippumattomasti periä Kristuksen kuuliaisuuden teon seurauksen eli vanhurskauttamisen (syyttömäksi julistamisen) kuin ovat perineet Aadamin teon seuraukset. Kristuksen täydellinen, oikeamielinen elämä (elämän vanhurskautus) luetaan lopulta kaikkien ihmisten elämän osaksi ja oikeudeksi.
Tämä on Paavalin evankeliumin suuri, kaikkia ihmisiä koskeva, ”elämän vanhurskauttamisen” totuus, joka on annettu ainoastaan Paavalille meitä varten esiin tuotavaksi.

Kun yhtälön oikean puoli on 100% voimassa niin miten sen vasen puoli voisi olla esim. vain 5% voimassa?
Yhtälössä ei puhuta lainkaan uskosta tai sen vaatimuksesta, vaan jokaisesta ihmisestä, siis myös siitä ehdottomasta ihmis-enemmistöstä, jolle ei ole annettu kykyä uskoa!

Toinen Paavalin välittämä yhtäsuuruuden lausekepari on iso elämän ylösnousemuksen yhtälö.

Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa,
niin myös
kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa
,
(1. Kor. 15:22)

(CLV) 1Co 15:22
For even as, in Adam, all are dying,
thus also,
in Christ, shall all be |vivified.

Jae vetää yhtäsuuruusmerkin Aadamin tottelemattomuuden teon seurauksen (kuolemisen) ja Kristuksen kuuliaisuuden teon (ylösnousemuksen kuolleista) laajuuden ja vaikuttavuuden välille.

Yhtälön vasemmanpuolinen lauseke toteaa sen tosiasian, miten kaikki ihmiset Aadamin jälkeläisinä perivät kuolevaisuuden. Tässä ei ole minkäänlaista poikkeusta ja tämä koskee koko ihmiskuntaa.
Yhtälön oikeanpuolinen lauseke tuo taas esiin Kristuksen (meidän puolestamme) hankkiman (kuolemantilasta) ylösnousemuksen vastaavan laajuuden ja vaikuttavuuden kaikkien ihmisten osalle.

Kun yhtälön vasen puoli on 100% voimassa niin miten sen oikea puoli voisi olla esim. vain 5% voimassa?
Yhtälössä ei puhuta lainkaan uskosta tai sen vaatimuksesta, vaan jokaisesta ihmisestä, siis myös siitä ehdottomasta ihmis-enemmistöstä, jolle ei ole annettu kykyä uskoa!

Nämä molemmat kansojen apostolin välittämät totuudet eivät ole suinkaan kuvaannollisia peitetarinoita, vaan kirjaimellisia tosiasioita, eikä niissä ”ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana”. Ne eivät vaadi minkäänlaisia ns. teologisia tulkintoja. Ne voidaan valtavirtauksille vieraina kyllä ohittaa, mutta tällainen ei vähennä mitenkään niiden kirjoitettuja totuusarvoja.  Myös asia- ja tekstiyhteydet vahvistavat tämän. Paavali vetoaa tässä meidän ymmärrykseemme ja sen soveltamiseen: ”Jos kerran voit vakuuttua yhtälön vasemmanpuoleisen lausekkeen totuudenmukaisuudesta niin yhtä lailla myös yhtälön oikeanpuoleinen lauseke on totta”. Nämä – lopulta ihmisestä ja hänen ponnisteluistaan riippumattomat – valtavat siunaukset ja totuudet löytyvät ainoastaan Paavalin evankeliumista. Kun alamme ymmärtää hänen evankeliuminsa pyhyyttä ja erityisyyttä juuri meitä varten /tästä tarkemmin/, niin alkavat myös näiden ”isojen yhtälöiden” sisältämät ilosanomat avautua meille aivan uudella tavalla sisäiseksi iloksi ja rauhaksi.

p.s.

Myös Jumalan armon (mielisuosiollisuuden) toiminnallisuus tapahtuu tänä päivänä sisäisesti sydämen ja mielen-ymmärryksen alueella, eikä suinkaan – enemmän tai vähemmän vaihtelevien – tuntemusten alueella.
Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi (Ef. 1.8)

Ota yhteyttä