Tietoa sivuston käytöstä

 

Hei,

Konkordanttiset -sivusto on ollut käytössä nyt yli 4. vuoden ajan.
Kävijämäärät ovat tasaisesti kasvaneet, mitkä ovat merkkinä siitä, että sivustolla käsiteltävät asiat kiinnostavat ihmisiä.

Viimeisen vuoden aikana ovat päivittäiset käynnit artikkeleissa vaihdelleet välillä 400 – 1300;
keskiarvona noin 600 artikkeli/sivu -käyntiä per päivä.
Keskimäärinen viipymisaika per artikkeli on ollut 4-5 min.

Ajattelin jakaa tämän tiedon sinulle, jotta saisit kuvaa siitä, miten nämä uskomiseen liittyvät asiat ovat monelle tärkeitä.

 

tiedoksi 22.4.2021
Hannu

p.s.
Sivuston oikeasta alareunasta pääset myös seuraamaan viittä viimeksi avattua artikkelia (blogia) tai sivua. Päällimmäisenä viimeksi avattu.

Traditiota vai inspiraatiota?

 

Traditio eli perimätiedot ja -tavat elävät vahvasti uskonnon harjoittamisessa. Ovat tehneet sitä koko ihmiskunnan historian ajan. Eikä kristillisen uskon ympärille vuosisatojen aikana rakennetut perinteet, tavat ja rituaalit ole missään nimessä näistä vapaita. Puhutaan ns. kristillisistä traditioista. Oletko joutunut pohtimaan näitä asioita? Miten kulttuurit, perinteet ilmenevät ns. julkisissa tai ”virallisissa” jumalanpalvelusmenoissa, ”oikeissa” opeissa ja uskonnonharjoitustavoissa? Itse olen pohtinut tätä usein. Pohtinut myös sitä, miten tällaiset traditiot voivat ottaa uskovien mielissä ja kielissä sijaa siitä, mitä alun perin on meille kirjoitettu; sitä, miten perinteet ja perimätiedot voivat toimia suoranaisina pidäkkeinä uusien asioiden oppimiselle.

Inspiroitu, Jumalan Hengen vaikuttama, ihmiselle (Jumalan itsensä valitsemilla alkukielillä) annettu Kirjoitus on kuitenkin inhimillisistä traditioista vapaa. Siinä Jumalan Henki tulee eläväksi ja sen kautta Jumalan voima ja Kristuksen rakkaus tulee todellisuudeksi ihmisen mielen alueella ja koko hänen elämässään.

Jeesus moitti aikanaan Israelin uskonnollista johtoa siitä, että he olivat aikojen kuluessa rakentaneet valtavan temppelipalvontajärjestelmän lukuisine sääntöineen. Nämä papit ja teologit pitivät yllä uskonnollista valtaa Israelissa ja antoivat tavalliselle kansalle kuvan Jumalan edustajistosta Maan päällä. Oikeastaan Jeesus arvosteli hyvin ankarasti kaikkea sellaista tekopyhyyttä, joka viestitti tavalliselle kansalle heidän erinomaisuudestaan Jumalan pyhinä palvelijoina.

He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. (Matt. 23:4-5)

Uskontoon liittyy aina traditioita. Uskontoon liittyy aina hierarkioita ja arvojärjestyksiä. Uskontoon liittyy aina vallankäyttöä. Kielitoimiston sanakirjan mukaan uskonnolla tarkoitetaan oppijärjestelmää, joka ilmenee erilaisina tapoina ja palvontamenoina. Palvonnan kohde on yleensä Jumala, jumaluus tai jumalat, joita yritetään lepyttää ja joiden edessä pyritään saavuttamaan kelpoisuutta.

Jeesus oli aikanaan hyvin jyrkkä silloista Israelin valtauskontoa ja sen edustajia kohtaan. Hän antoi sille täystuomion. Eikä Hän kelpuuttanut yhtäkään noista teologeista kahdentoista valitsemansa (ydin)opetuslastensa joukkoon. Ei. Vaan sinne Hän valitsi erilaisia tavallisia, ”oppimattomia” ja itsessään heikkoja ihmisiä. Näin Jeesus ruoski Israelin uskonnollista johtoa.

turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’. Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.” Ja hän sanoi heille: “Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. Sillä Mooses on sanonut: ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ja: ‘Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman’. Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: ‘Se, minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi, on korban’ – se on uhrilahja – ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään avustusta isälleen tai äidilleen.
Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette.
(Mark. 7:8-13)

Tässähän on kyse aivan samoista ihmisten itsesäätämistä jumalanpalvelusmenoista kuin mistä Paavalikin meitä varoittaa.
Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sen tähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. (Kol. 2.23)

Näin pidetään totuutta – mikä siis tänään löytyy ainoastaan Kristuksessa – vääryyden (=valetiedon) vallassa. Isot kirkolliset instituutiot ja kaikki ns. maailmanuskonnot ovat betonoineet omat ”oikeat” oppinsa, joiden loukkaamattomuutta niiden johtajat mustasukkaisesti vartioivat. Näin ne ”pitävät totuutta vääryytensä vallassa” (Room. 1:18) ja altistavat itsensä lopulta Jumalan vihan alle. Näinhän oli myös Jeesuksen aikana: avaintiedot totuudesta peitettiin papiston laatimilla opeilla ja säädöksillä.

Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet.” (Luuk. 11:52).
(CLV) Lk 11:52
Woe to you •who are learned in the law! tfor you take away the key of knowledge—you syourselves do not enter, and •those who are entering~ you prevent.”

Uskonnolliset traditiot ovat myös ihmismielen mukaisia – toisin kuin meille osoitettu Paavalin evankeliumi (Gal. 1:11). Ne ovat ihmisten laatimia tapoja ja sääntöjä. Perimätavat liitettyinä uskonnonharjoitukseen näyttävät ihmisestä luonnostaan hyviltä, arvokkailta ja myös siltä, että Jumalakin voisi niitä arvostaa. Tämä on ihmiselle toki sallittua, mutta jos siitä tulee hänelle vallitseva tapa harjoittaa uskonnollisuutta, niin siinä sisäinen kasvu Kristuksessa jää väistämättä toisarvoiseksi. Vaikka tällainen kulttuurikristillisyys onkin minulle luvallista, niin en saa antaa sen muodostua hallitsevaksi Jumala-suhteessani. Uskovan kannalta uskonnolliseen kulttuurikristillisyyteen sitoutuminen voi muodostua kavalaksi ansaksi, koska se näyttää hyvältä ja jumaliselta, vaatii myös inhimillisiä ponnisteluita ja näyttää usein maailman silmissä kauniilta ja hyväksyttävältä. Maailmalle se voi olla ihan ok-asia silloin, kun se vie eteenpäin ja vahvistaa kristillisiä arvoja ja tukee yhteiskunnallisesti sen sosiaalista hyvinvointia. Maailmalle se voi antaa välineitä ikään kuin hapuilla Jumalaa kohti.

Paavali sisällyttää uskonnolliset traditiot maailman alkeisvoimiin ja varottaa niiden viekkaista ja taidokkaista houkutuksista, jotka voivat saada uskovan kääntämään katsettaan pois Kristuksesta.
Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. (Kol. 2:8)
(CLV) Col 2:8
Beware that no aone shall be •despoiling you through •philosophy and empty seduction, in accord with •human •tradition, in accord with the elements of the world, and not in accord with Christ,

Vilpitön uskova pitäytyy kuitenkin vain siihen, mikä on kirjoitettu. Meitä koskeva inspiroitu Jumalan ilosanoma löytyy tänään kansojen apostolin välittämästä Armon evankeliumista, Ristin sanasta. Tässä ja vain tässä ilmestyy Kristuksen Hengen vaikutuksesta myös Jumalan voima ihmisen elämään; eikä vain voima, vaan myös Jumalan rakkaus ja tervehdyttävä ymmärrys (2. Tim. 1:7). Berean juutalaiset antavat meille tästä hyvän esimerkin.

Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin. (Apt. 17:11)
(CLV) Ac 17:11
Now these were more noble than •those in Thessalonica, whoa receive~ the word with eall eagerness, examining the scriptures day acby day, to see if these |have it thus.

Käännössanojen ”jalo” tai ”noble” takaa löytyy alkukielen eugenes, minkä Konkordanttinen menetelmä purkaa morfeemeiksi WELL-BECOME. Termi esiintyy UT:ssa ainoastaan kolme kertaa; muut kohdat ovat Luuk. 19:12 ja 1. Kor. 1:26. Eli tätä siunaavaa viisautta näyttää olevan ammennettavissa säännöllisellä Kirjoitusten tutkistelulla!
Eikä pitäytyä pelkästään yleisiin kristillisiin opetuksiin ja saarnoihin, koska niissä usein on häivytettyinä sellaisia tiedon avaimia, jotka avaavat Kristuksen Hengelle tilaa ihmisessä.
Myös uskosta osaton, Jumalan luoma, ihminen voi kuitenkin mielestäni hapuillen lähestyä Luojaansa näidenkin opetusten kautta; saada kokea aavistusta siitä Jumalan kaikkivoivasta rakkaudesta, joka kerran tulee myös hänenkin osakseen.

Mutta kristityn ”jalous”, kreik. eugenes ilmenee siinä, että hän säännöllisesti tutkii sitä, mitä inspiroidut Kirjoitukset hänelle tarjoavat. Tämä asenne vaikuttaa uskovassa ”jalostumista” tai niin kuin alkutekstin termin jäsentäminen WELL-BECOME tuo ilmi: tervehdyttävästi tulla (Kristuksen) kaltaisuuteen.

 

 

.. koska Hän on Ihmisen Poika

 

Jeesus käytti usein Maan päällä eläessään itsestään nimitystä Ihmisen Poika.

Miksi näin?
Mihin nimike oikein viittaa?
Miten ja miksi tämä nimike näyttää viittaavan myös tuomiovaltaan?

Ihmisen luomisessa näytti Ihmisen Pojan piirustukset olleen mukana:
”Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa” (1. Moos. 1:27)
tai tarkemmin:
”And creating is the Elohim humanity in His image” (Concordant Old Testament)

Eli Jumala loi alun perin ihmisen Jumalan Pojan, Kristuksen Jeesuksen, kuvassa ja kuvaan.
Jumala haluaa nähdä ihmisen lopulta rakkaassa Pojassaan, Ihmisen Pojassa.

Jeesus viittasi tällä nimellään myös Danielin ennustukseen, siihen kun Ihmisen Poika tulee kunniassaan Maan päälle; (myös Johannes myöhemmin: Ilm.1:13 ja 14:14).
”Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen” (Dan. 7:13)

Ihmisen Poika viittaa myös Daavidin Poikaan, joka korostaa Jeesuksen juutalaista syntyperää ja sukulaisuutta Israelin kuningas Daavidin kanssa.

Ihmisen poika viittaa myös Jeesuksen ihmisyyteen, siihen että Hän on myös ihmissuvun edustaja.

Ihmisen Poika (kreik. ton huion tou anthropou) viittaa vahvasti maailman syntien sovittajaan, Israelin tulevaan Messiaaseen ja kansojen ja ihmisten Tuomariin. Käsite ei kuulu apostoli Paavalin sanastoon lainkaan: se esiintyy Uudessa testamentissa 86 kertaa, mutta Paavalilla 0 kertaa!

Miksi näin?
Koska kansojen apostolin evankeliumi on kohdistettu nykyisen Armon talouskauden uskoville, eikä heitä ole säädetty tuomittavaksi Ihmisen Pojan oikeusistuimen edessä. Niin kuin Paavali Roomalaiskirjeessä kirjoittaa:

nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat (Room. 8:1)
(CLV) Ro 8:1
Nothing, consequently, is now condemnation to •those in Christ Jesus

Alkukielessä käännössanojen ”kadostustuomio” ja ”condemnation” takaa löytyy inspiroidun alkutekstin katakrima [Strong 2631]. Konkordanttinen menetelmä purkaa tämän nominin verbi-muodon morfeemeiksi DOWN-Judge ja selitteeksi ”tuomita vastakkaisesti”.
Zodhiateksen ”The Complete WORD STUDY DICTIONARY” antaa verbille katakrino myös selityksen: ”tuomita vastakkaisesti, mikä tarkoittaa osoittaa yhden hyvän käytöksen kautta toiset kaltaiset syyllisiksi”.

Katakrimaa voidaan näin pitää vertaistuomiona, johon täydelliselle vertaisella (tässä Ihmisen Pojalla) on oikeus toteuttaa oikeudenkäynti toisia ”vastakkaisia”, ”epätäydellisiä” ihmisiä kohtaan.
Eli vastakkaisuus tässä löytyy akselilta “synnitön – syntiset”.

Tästä tullaankin sitten otsikon julistukseen:

:Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika. (Joh. 5:27)
(CLV) Jn 5:27
“And He gives Him authority to |do judging, seeing that He is a son of mankind.

Isä Jumala on antanut kaiken tuomiovallan Jeesukselle Kristukselle kaikkiin ihmisiin nähden, koska Hän on täydellinen ihminen, Ihmisen Poika. Hän on elänyt itse synnittömän, Jumalan tahdon mukaisen elämän ja kantanut ihmisen synnin ristille. Isä Jumala on antanut Ihmisen Pojalle vallan ”istuutua vastakkain”, käymään oikeutta, syntisten ihmisten kanssa.
Kysymys on siis ihmisen kohdalla vertaistuomiosta, vertaisoikeudenkäsittelystä, siis ”ihminen vastaan ihminen” -tilanteesta.  Ei Isän Jumalan itsensä suorittamasta tuomiosta, vaan täydellisen ihmisen, Ihmisen Pojan suorittamasta oikeuskäsittelystä. Nyt puhutaan Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelystä (Ilm. 20:11-15) /tästä tarkemmin/, johon kaikki kuolemanunessa tuolloin (tuhatvuotisen Kuningaskunnan jälkeen) vielä nukkuvat ihmiset herätetään tekemään tiliä elämästään. Tarkoitetaan tulevaa ”Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päivää” (Room. 2:5).

Jeesus antoi Maan päällä eläessään myös esimerkin tästä: Ihmisen Pojan oikeuskäsittelystä. Kohta löytyy Joh. 8:3-11.
Kirjanoppineet ja fariseukset laahasivat Hänen eteensä aviorikoksesta kiinni saadun naisen. He vaativat naiselle kivitystuomiota. Ja jeesus vastasi heille kuuluisilla sanoillaan: “Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä”. Syyttäjien omatunnot todistivat heidät itse kunkin syyllisiksi. Niin Jeesus, Ihmisen Poikana, antoi vapauttavan tuomion naiselle sanomalla hänelle: “En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”. Tässä on esimerkki ja esikuva Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelystä, jolla Ihmisen Poika – täydellinen ja synnitön ihminen – tuomitsee syntisen ihmisen. Isän Jumalan hyväksymä ja nimittämä vanhurskas Tuomari, Ihmisen Poika, joka tulee tekemään vaikutuksen myös syyllisiin, uskomattomiin ihmisiin.

Miksi Paavali ei sitten sanallakaan puhu meille Ihmisen Pojasta ja Hänen tuomiovallastaan?
Koska uskova Kristuksessa ei tarvitse enää syyllisyytensä esiin tuomista ylösnousemuksessa.
Koska juuri synti ja heikkous on ajanut hänet eläessään vastaanottamaan Kristuksessa koko Hänen täyteytensä.
Uskova on päässyt Isän Jumalan pelastavan ja kasvattavan armon hoitoon Kristuksessa (Tiit. 2:11-12). Uskova elää taas ”tuomiotaan” (kreik. krino; ohjata oikeaan) läpi elämänsä Herransa rakastavassa ja valmentavassa otteessa.

 

mutta kun meitä tuomitaan (kreik. krino), niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen (kreik. katakrima) tuomittaisi. (1. Kor. 11:32)

 

Efesolaiskirje – luku 6:10-13

 

Efesolaiskirjeen alkuosa on tuonut esiin nykyistä armon talouskautta koskevan opetuksen ja totuuden sanan. Efesolaiskirjeen loppuosassa taas tuodaan meille vastaavat kehotteet tämän opetuksen mukaiseen käyttäytymiseen /tästä tarkemmin/. Aivan kirjeen lopussa Paavali ohjeistaa meitä vielä varustautumaan Jumalan koko sota-asulla (Ef. 6:13), voidaksemme tehdä vastarintaa ja pysyä pystyssä ulkoavaruuden pahuuden henkivaltoja vastaan, jotka pyrkivät pimittämään ja horjuttamaan uskovien mielistä heidän taivaallinen odotuksensa eli toivonsa ja kääntämään uskovien katseet Maan päälle ja täällä tapahtuviin asioihin. Nämä pahuuden voimat toimivat tänään näkymättömistä todellisina maailmanvaltiaina (Ef. 6:12; Luuk. 4:5-7). Meidän olisi hyvä muistaa tässä myös Paavalin varottavat sanat uskovia kohtaan: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat”. (1. Kor. 15:19). ”Toivoa”, odotusta tulee pitää yllä. Se on ikään kuin ” sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti” (Hepr. 6:19); meillä: taivaallisiin, ylimaallisiin tehtäviin ja omistuksiin.

On olennaista huomata, että nämä Efesolaiskirjeen loppuosan kehotukset ja opetukset liittyvät kirjeen alkuosan (Ef. 1:3-14) paljastukseen /tästä tarkemmin/. Tässä ei nyt ole lainkaan kysymys uskovan vaelluksesta tai käyttäytymisen kehotuksista maanpäällisiä kanssaihmisiä tai esivaltoja kohtaan, joista kehotuksista on sekä opetukset että soveltamisohjeet annettu kirjeen keskivaiheilla – kuten myös muissa Paavalin kirjeissä.

Kysymys on Efesolaiskiertokirjeen julkaisemiseen asti (noin 62 jKr.) vaietusta salaisuudesta ja sen paljastamisesta. Samalla on kyse Kirjoitusten summautumisesta täydelliseksi /tästä tarkemmin/. Meidän todelliset vihollisemme ovatkin tänään taivaan avaruuksissa. Vihollisemme pitävät kiinni niistä taivaallisista alueista, jotka meille on luvattu. Kyse on meille annetusta toivosta, tulevaisuuttamme koskevasta odotuksesta.

6:10 Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
(CLV) Eph 6:10
For the rest, brethren mine, be |invigorated~ in the Lord and in the might of His •strength.

Jakeessa 10, kun käännös aloittaa sanalla ”lopuksi”, niin alkukieleen on kirjoitettuna thou loipou [Of-THE-rest; Strong G3063]. Ilmaisu tarkoittaa tarkalleen tästä lähtien tai tästedes, eikä suinkaan “lopetukseksi” tai “viimeisenä”, kuten suomenkielinen käännös antaa ymmärtää. Paavali välittää meille nykyistä vihollisuuttamme koskevan totuuden, joka tästä lähtien, tästedes (Efesolaiskierokirjeen julkaisemisesta lähtien) sisältyy Ympärileikkaamattomuuden evankeliumiin. Ts. 60 -luvun alusta alkaen on tämä siunaava totuus ollut voimassa nykyisellä Jumalan Armon ja salaisuuden hallintokaudella eläville uskoville!

6:11. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
6:12. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
6:13. Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.

CLV Eph 6:11 – Eph 6:13
11  Put~ on the panoply of  •God, tod •enable~ you to stand up to the stratagems of the Adversary,
12  for it is not ours to wrestle with blood and flesh, but tdwith the sovereignties, tdwith the authorities, tdwith the world-mights of this •darkness, with the spiritual forces of wickedness among the celestials.
13  Therefore |take up the panoply of •God that you may be |enabled to withstand in the wicked •day, and -having effected~ all, to stand.

Paavali tuo esille (jae 11) sen, että Saatanalla on tietyt systemaattiset tavat horjuttaa Kristuksessa olevaa uskovaa. Alkutekstistä löytyy sanojen ”kavalat juonet” ja ”stratagems” takaa kreikan ilmaisu methodeia. Tämä termi esiintyy vain kahdesti uudessa testamentissa; toinen kohta on Ef. 4:14. Methodeia tarkoittaa menettelytapaa, sellaista säännönmukaista ja toistuvaa toimintasarjaa, jota jonkin asian läpi viemisessä sovelletaan. Tässä: uskovan horjuttaminen mielensä alueella pois siitä taivaallisesta asemasta ja osuudesta, jonka tulevaksi omistajaksi hänet on merkitty.

Jakeessa 12 Paavali tuo aivan keskeisen totuuden: me emme taistele toisia ihmisiä vastaan – toisin kuin on Israelin kohdalla. Tätä Paavalikin tarkoittaa sanoessaan ”mutta meillä ei ole taistelu”.  Israelin lupaukset liittyvät tämän Maan päälle ja siten heidän sotimisensa käydään ”lihaa ja verta” vastaan eli vihamielisiä ihmisiä ja kansoja vastaan. Vanha testamentti todistaa tästä, samoin monet historian aikaiset juutalaisvainot – ja tietenkin vielä edessäpäin oleva Jaakobin ahdistuksen aika. Niin kuin heidän apostolinsa Pietari kirjoittaa Saatanasta: ”Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura” (1. Piet. 5:8).  /tästä tarkemmin/

Tämä hengellisen taisteluvarustuksen pukemisen kehote liittyy ainoastaan uskovien vaellukseen ja käyttäytymiseen pahuuden henkivaltoja vastaan ulkoavaruuksien alueella!
Uskovan maanpäällistä vaellusta koskevat kehotteet on meille aiemmin esitetty luvuissa 4 ja 5.

Meidän vihollisemme puolestaan toimivat taivaitten avaruuksien alueella. Meidän vihollisemme ovat ulkoavaruuden alueella toimivat erityyppiset vihamieliset henkiolennot ja -vallat. Meidän tulisi aina muistaa, että ne, jotka vastustavat meitä, ovat vain henkisten voimien käyttämiä välittäjiä ja kohdella heitä vastaavasti. Meidän paikkamme ei ole painia veren ja lihan kanssa, vaan katsoa ihmis-instrumentin taakse todelliseen vastustajaan henkimaailmassa. Meidän taisteluamme ei käydä fyysisellä alueella vaan Hengen alueella. Meitä kehotetaan elämään rauhassa kaikkien ihmisten kanssa (Room. 12:18). Meitä kehotetaan vaeltamaan kenkinämme valmius rauhan evankeliumille (Ef. 6:15).

Niin kuin Israel kirjaimellisesti odottaa Messiastaan Maan päälle ja Hänen mukanaan kaikkia niitä ”luvatun Maan” siunauksia, joita sille on Kirjoituksissa luvattu, niin meidänkin tulisi vastaavalla tavalla vahvistua Maan ulkopuolella oleviin universaalisiin, ”taivaallisiin” lupauksiin: ”luvattuun tähtitaivaan alueeseen”, jotka tämän kirjeen alussa meille paljastetaan.

Ja vielä kerran.
Paavali piti tätä toivomme ja odotuksemme tiedostamista uskovien keskuudessa niin tärkeänä totuutena, että hän kirjoitti:
Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. (1. Kor. 15:19)

 

Efesolaiskirjeen rakenne

 

Konkordanttinen työskentely on paljastanut myös Paavalin kirjeiden sisään rakennetun teema-rakenteen. Yleisesti on tiedossa, että kirjeet jakautuvat keskivaiheilta kahteen osaan: alun opilliseen (tiedolliseen) ilmoitukseen ja sitten lopun vaellusta koskevaan (kehottavaan) osuuteen.
Mutta kirjeissä on tunnistettava vielä tarkempi rakenne: rakenne, jota voitaisiin kuvata halkaistun sipulin mallilla.

Tämä tarkoittaa sitä, että jokaiselle teoriaosuudelle on kirjeen sisältä tunnistettavissa sille vastaava käytäntöosuus, ikään kuin peilikuva. Rakenteen rungon muodostavat teema-osiot, joiden vastakappaleet löytyvät sekä teoria- että soveltamisosioista.
1. (uloin) kerros käsittää kirjeen alun ja lopun vastaavuudet ja viimeinen (sisin) kerros kirjeen kohdan, jossa viimeinen opetusosio kohtaa sitä vastaavan käytäntöosion. Ao. mallin kuva auttanee ymmärtämään tätä ilmoitusrakennetta.

 

Oppi / teoria

 

Teema

 

Vaellus /käytäntö

 

1:1 Paavali – 1:2 Armo, rauha
armo
tehtävät – terveiset Tykikus 6:21-22,
Rauha, armo 23-24
1:3-14 taivaalliset siunaukset,
pyhät
yhteisiä osuudensaajia – rukous taivaallinen taistelu 6:10-17,
Paavali 18-20
1:20 – 2:10 jäsenet,
Kristuksessa
yhteinen, ykseinen ruumis Herrassa,
Pää 5:21 – 6:9
2:11-22 uskovat,
uusi ihminen
yhteisiä omistajia uskomattomat,
uusi ihmissuku 4:17 – 5:20
3:1-13 Armo kansoille tänään summaus Aikaisempi armo kansoille 4:7-16
3:14-21 Isän luokse voimassa pyyntö – lohdutus pyhille vaellusta varten 4:1,6

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä