Page 1 of 16
1 2 3 16

Kuvattuna meille ristiinnaulittuna

 

Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? (Gal. 3:1)

Mitä Paavali tässä oikein tarkoittaa? Ei kai hän ollut tarjonnut galatalaisille aiemmin Jeesuksen Kristuksen kuvia, krusifiksejä, Ei varmaan. Konkordanttinen käännös toteaa myös saman:
(CLV) Ga 3:1
O foolish Galatians! aWho bewitches you, acbefore whose eyes Jesus Christ was graphically °crucified~?

Alkutekstistä todellakin löytyy ”kuvattuna” -termin takaa ilmaisu proegraphe, mikä tarkoittaa ”ennalta kuvata”. Tässä siis apostoli viittaa siihen alkuperäiseen evankeliumiinsa, jonka hän oli galatalaisille aiemmin esittänyt ja jonka keskiössä oli Jeesus Kristus – ei Hänen maallisen elämänsä osalta kuvattuna, kuten neljässä evankeliumikertomuksessa esitetään ­– vaan vasta alkaen siitä, kun Hän kuoli ristiinnaulittuna. Ristillä tapahtui sovitus; ristillä, jossa Jumalan Pojan uhrikuolema sovitti kaiken synnin ja valmisti kaikille luoduille tien Jumalan ja Hänen rakkautensa vastaanottamiseen ja tuntemiseen.

” tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” (Kol. 1:20)
(CLV) Col 1:20
and through Him to reconcile •all to Him (-making peace through the blood of His •cross), through Him, whether •those on the earth or •those in the heavens.

Israel hylkäsi aikoinaan Messiaansa. Tämän lankeemuksen (pahan asian) seurauksen Jumala kuitenkin käänsi hyväksi meille kansojen uskoville. Sitten kun Israel ottaa vastaan Messiaansa – ”jonka kerran olivat lävistäneet” – koituu heidän kauttansa myös siunauksen ajat maailmalle koko tulevaksi maailmanajaksi.
Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä! (Room. 11:12)

Uskonnolliset suoritukset ja monenlainen kaupankäynti Jumalan kanssa ovat valmiina ihmisen lihassa. Ne eivät tarvitse paljoakaan sytykettä käynnistyäkseen. Kristus kuvattuna ristiinnaulittuna ja itsensä näkeminen siinä mukana eivät aikanaan näyttäneet riittävän galatalaisille. Eikä se näytä monelle meille uskoville riittävän tänäkään päivänä.

Kristuksen risti vapauttaa meitä heikkoudesta.

Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan. (2. Kor. 13:4)
(CLV) 2Co 13:4
For +even if He was crucified out of weakness, btnevertheless He is living oby the power of God. For we/ also are |weak together with Him, but we shall be living together with Him oby the power of God iofor you.
for even if he was crucified from infirmity, yet he doth live from the power of God; for we also are weak in him, but we shall live with him from the power of God toward you (Youngs Literal Translation)

Inspiroitu alkuteksti puhuu, että Kristus ristiinnaulittiin heikkoudesta – ei heikkoudessa! Tämä on totta myös meidän kohdalla, jotka uskomme. Kristuksessa meidätkin ristiinnaulitaan heikkoudesta – ei vahvuudesta. Tämä on Paavalin välittämä kuva ristiinnaulitusta Kristuksesta eli Sanasta rististä.

Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, (Gal. 2:19-20)

Tämä on tänään täyttä totta Pyhässä Hengessä, jossa meidän henkemme on jo täysin lunastettu Kristuksen yhteyteen! Meidän, jotka uskomme, henki on koko ajan täysin kelvollinen Isän Jumalan edessä. Ruumiin lunastus odottaa kuitenkin vielä aikaansa, mutta tässäkin kohtaa ”Henki auttaa meitä heikkoudessamme”. Kun mielen alueella johdonmukaisesti yhdymme tähän totuuteen, niin ”elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa saa vapauttaa meitä synnin ja kuoleman lainalaisuudesta” (Room. 8:2). Meidän tulee vaan tunnistaa ja olla tietoisia lihamme heikkoudesta ja täydellisestä kelvottomuudesta Jumalan edessä ja luottaa yksinomaan Kristukseen. Lihamme Jeesus vei ristille ja tänään saamme elää vapaan Jumalan lapsen, uuden luomuksen, elämää.

Vastavaikuttajan taktiikka (koska Saatanahan ajattelee sitä, mikä ihmisestä tuntuu mieluisalta, eikä sitä mikä on Jumalan tahdon mukaista; Matt. 16:23) on haastaa kristittyä (ulkopuolella olevathan eivät tarvitse sen taholta erityistä huomiota) harjoittamaan lihallista, näkyvää jumalanpalvelustoimintaa se eri muodoissaan, mutta tällaisella ei ole kuitenkaan tänään mitään arvoa Jumalan edessä (Kol. 2:23)!

Maailmanvalloitustehtävät on Jumala jättänyt Israelin osalle, ja tämä odottaa vielä aikaansa. Jos kristitty lähtee tähän mukaan, niin samalla hän menee sellaiselle toiminta-alueelle, jonka Jumala on tänään valtuuttanut Vastustajalle (Luuk. 4:6). Tälle (sille auktorisoidulle) alueelle haluaa Saatana tänään valheellisesti meidän kristittyjen kiinnittävän huomiomme ja kiinnostuksemme. Tämä kuuluu myös sen taktiikkaan Kristuksessa uskovia kohtaan.

Paavalin evankeliumin ydin on kuvaus Jeesuksesta Kristuksesta ristiinnaulittuna. Tässä ristiinnaulitsemisessa olimme myös me mukana. Uskon kautta saamme omistaa ja ”nähdä” itsemme yhdessä Hänen kanssaan ristiinnaulittuna. Kristus ristiinnaulittiin heikkoudesta. Hänessä saamme omistaa tämän myös kohdallemme ja ristiinnauliutua omista heikkouksistamme: päästä mukaan Jumalan pyhitysprosessiin. Samalla kun saamme Hänessä vähitellen ristiinnauliutua heikkouksistamme, niin samalla voi Jumala täyttää meitä voimallaan. Tätä Paavali tarkoittaa, kun hän opettaa: ”minä en häpeä tätä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima”. Näin Kristus saa voimallaan kasvaa kristityssä samalla kun hänen vanha ihmisensä (lihansa vaikutus) saa vähetä.

Tästä apostoli puhuu myös Galatalaiskirjeessä, kun hän meitä opettaa:

Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ristis, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle! (Gal. 6:14)
(CLV) Ga 6:14
Now may it not |bec~ mine to be boasting~, except in the cross of our •Lord Jesus Christ, through which the world has been crucified~ to me, and I to the world.

 

Alkuteksti ei suinkaan puhu tässä ”rististä kerskaamisestavaan käyttää inessiivistä prepositiota en ja pitäisi kääntää: ”ristissä kerskaamiseksi”. Tästä on Paavalin evankeliumissa pelkistetysti kysymys. Tässä ilosanomassa kuvataan Kristus ristiinnaulittuna ja meidät ristiinnaulittuina mukana Hänessä. Tässä on totuus, josta saamme jopa ylpeillä, ylpeillä kaikissa heikkouksissamme, jotta Jumalan voima voisi vanhurskaudessaan kasvaa meissä täydelliseksi! (2. Kor. 12:9-10)

Näin uhkasi galatalaisille aikoinaan käydä ja meillä on sama vaara olemassa:
Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? (Gal. 3:3)

Ja tämä kaikkihan tarkoittaa – ei ristin kantamista – vaan ristin kannattamaksi tulemista!

 

 

Efesolaiskirje – luku 1:22-23

 

1:22. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
1:23. joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.

CLV Eph 1:22 – Eph 1:23
22  and subjects all under His •feet, and -°gives Him, as Head over all, to the ecclesia
23  whicha is His •body, the complement of the One completing~ the all in all.

Kristuksen herraus ´(jae 22) on jo tänä päivänä rajatonta valtaa koko Universumissa: Hänelle on Isä Jumala antanut kaiken vallan sekä Maan päällä että Maan ulkopuolisella, Taivaallisella alueella – siis koko Universumin alueella. Se on ollut sitä jo kaksi tuhatta vuotta. Isä Jumala on asettanut Kristuksen myös nykyisen seurakunnan Pääksi /tästä tarkemmin/. Kaikki hengelliseen kasvuun (Kristuksen ruumiin rakentamiseen) liittyvä toiminnallisuus seurakunnassa tapahtuu Pään, Herran Jeesuksen, kautta. Hän ja Hänessä on tänään se Tie, joka vie ja kasvattaa meitä Isän Jumalan hyvyyden ja rakkauden tuntemisessa.

Paavali tuo Herralta saamansa ilmestyksen kautta meille ylösnousseen Herran ja Hänen seurakuntansa elimellisen, toiminnallisen ja täydellisen yhteyden (jae 23). Paavali sanoo seurakunnan olevan ylösnousseen Herran täyteys (kreik. pleroma; [FILLIing]; complement). Seurakunnan ylösnousemuksen jälkeen Kristus muodostaa seurakuntansa kanssa täydellisesti toimivan, universaalin organisaation. Tämä vastaa täysin Paavalin meille välittämää seurakuntamallia, jossa Päänä toimii Herra Jeesus, mutta Päähän tarvitsee tietenkin myös kehon kaikkine jäsenineen (=komplementtinsa) saavuttaakseen täydellisen toiminnallisuutensa ja tavoitteensa. Tänään tämä yhteys toimii Hengen välityksellä Kristuksen uskon kautta, tulevaisuudessa myös fyysisellä tasolla, kun Kristuksessa kuolleet ja vielä elossa olevien kristityt temmataan ruumiillisesti muutettuina Herraa vastaan yläilmoihin.

 

Heti perään Paavali välittää meille Herralta saamansa ilmestyksen kautta kuvan nykyisen seurakunnan tulevista tehtävistä!
Ne eivät liity suinkaan Maan päälle, se on Israelin osuutta, vaan Maan ulkopuoliselle Maailmankaikkeuden alueelle. Nykyisen seurakunnan ylösnousemuksen jälkeiset tehtävät liittyvät Jumalan rakkauden ilosanoman välittämiseen taivaalliselle, Maan ulkopuoliselle, alueelle! Ja näin tulee kerran olemaan todellisuutta:

2:9. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
2:10. niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
2:11. ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. (Fil. 2:9-11)
CLV Php 2:9 – Php 2:11
9 Wherefore, also, •God highly exalts Him, and graces~ Him with the name •that is above every name,
10 that in the name of Jesus every knee should be bowing, celestial and terrestrial and subterranean,
11 and every tongue should be acclaiming~ that Jesus Christ is Lord, iofor the glory of God, the Father.

kun täyttymys ja Jumalan rakkauden tunteminen on tullut koko luomakunnan riemukkaaksi osaksi.
Ja edellä olevissa jakeissahan puhutaan nimenomaan vapaaehtoisesta ylistämisestä (eikä pakottamisesta), kuten olen aiemmissa artikkeleissa (esim. /täyttymyksen ylösnousemus/) asiasta kirjoittanut.

Myös samassa, Efesolaisryhmän Filippiläiskirjeessä, Paavali myös painottaa meidän odotuksemme liittyvän (toisin kuin on uskovan Israelin kohdalla) maapallon ulkopuoliselle Maailmankaikkeuden alueelle.

3:20. Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,
3:21. joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.

CLV Php 3:20 – Php 3:21
20  For our realm is |inherent in the heavens, out of which we are awaiting~ a Saviour also, the Lord, Jesus Christ,
21  Who will |transfigure the body of our •humiliation, to conform it to the body of His •glory, in accord with the operation •which enables~ Him +even to subject •all to Himself.

Edellisissä Ef-jakeissa kuvataan meille isoja näkymiä tulevasta. Herra ei tulekaan (meitä koskien) Maan päälle (kuten Israelin kohdalla Hän taas astuu alas Öljymäelle; Apt. 1:10-12; Sak. 14:4) – ei, vaan meidät, Hänen ruumiinsa jäsenet – Hän tempaisee ylös Maan pinnalta avaruuden alueelle, missä myös nykyisen seurakunnan tulevat tehtävät odottavat.
Jumala antakoon meille hengellistä viisautta ja ilmestystä (valoa) ottaa uskossa tätä suurta evankeliumia vastaan!

Näissä jakeissa kuvataan. miten Isä Jumala on nyt asettanut kaiken Kristuksen Jeesuksen jalkain alle. On kuvattu, miten Jumalan kaiken yläpuolelle nouseva suuruus on vaikuttanut ja vaikuttaa Hänen nostaessaan Poikansa syvimmästä ristin häpeäpaalun nöyryytyksestä ja  kuoleman pimeydestä ja sitten riemuvoitossa ylentänyt luokseen. Korottaen luokseen ylös taivaallisiin: korkeammalle kaikkia taivaallisia imperiumeja, kaikkia taivaallisia valtoja, voimia ja nimiä!

Kirjoitukset ovat summautuneet täyteen Efesolaisryhmän välittämän ilmoituksen kautta. Oikeastaan Efesolaiskirjeen 1. luku kuvaa nämä Jumalan suuren suunnitelman päämäärät, jotka Hän Herran Jeesuksen kautta tulee aikataulunsa mukaisesti toteuttamaan. Siinä paljastetaan myös nykyisen seurakunnan tulevat tehtävät.

Kun Paavali aiemmin 1. Korinttolaiskirjeen kirjoittamisen aikaan (ilmoituksen alamittaisuuden aikana) totesi: ”nyt minä tunnen vajavaisesti”, niin samalla hän myös vahvisti sen, että ilmoituksen loppuosuus oli vielä tulossa, kun hänen välittämänsä evankeliumi saa täyteytensä: ”Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista”. Ja sitten hän myös välittömästi jatkoi, että Armon talouskaudelle siirryttäessä, seurakuntaa jää pysyvästi siunaamaan kolme Jumalan armon vaikutusta:

Usko, joka nyt perustuu siihen mitä meitä varten on kirjoitettu.
Toivo eli odotus, jonka valtavat näkymät ilmoitetaan Efesolaiskirjeen 1. luvussa.
Rakkaus, miten Jumalan rakkauden ulottuvuudet (”pituus, leveys, korkeus ja syvyys”) Kristuksen Jeesuksen kautta tulevat lopulta koko luomakunnan riemukkaaksi osaksi.

Herra avatkoon meidän mielemme Henkensä kautta ymmärtämään tätä valtavaa evankeliumia! (Luuk. 24:45)

 

Efesolaiskirje – luku 1:15-21

 

1:15. Sen tähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan,
1:16. en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,

CLV Eph 1:15 – Eph 1:16
15 Therefore, I/ also, on -hearing of •this faith ac of yours in the Lord Jesus, and •that iofor all the saints,
16 do not |cease~ giving thanks fors you, making~ mention onin my prayers

Paavali tunnustaa kirjeen vastaanottavan seurakunnan – yli fyysisten seurakuntarajojen menevän – rakkauden: rakkauden kaikkia pyhiä kohtaan. Kyse on Jumalan Hengen vaikuttamasta rakkaudesta.
Sitten Paavali esittää kirjeensä vastaanottavien puolesta rukouksen. Myös rukoilemisessa on hyvä muistaa apostolin meille antava neuvo (Fil. 3:17), koska hän on jättänyt meille myös siinä esimerkin ja mallin siitä, mitä Kristuksen seuraaminen tänä päivänä myös rukouselämässä tarkoittaa.

1:17. Anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
1:18. ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään

CLV Eph 1:17 – Eph 1:18
17 that the God of our •Lord Jesus Christ, the Father of •glory, may be giving you a spirit of wisdom and revelation in the realization of Him,
18 the eyes of your •heart having been enlightened~, iofor you •to perceive awhat is the expectation of His •calling, and awhat the riches of the glory of the enjoyment of His allotment among the saints,

Tässä Paavali anoo kirjeen vastaanottavalle seurakunnalle Jumalan Hengen välittämää erityistä viisautta ja ilmestystä, jotta seuraavat totuudet voisivat heitä edelleen kasvattaa Jumalan rakkauden tuntemisessa. Apostolihan oli aiemmin viettänyt kaksi vuotta Efeson seurakunnan keskuudessa (Apt. 19:10). Tuolloin hän totesi heille, että ”minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa” (Apt. 20:27). Tuolloin hän antoi ikään kuin lupauksen siitä, että Jumalan ilmoituksen loppuosuus on vielä tulossa. Nyt he (niin kuin mekin) saavat tässä kirjeryhmässä Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin loppuosuuden, sen täydellistämisen. Paavali anoo nimennomaan uskoville (ja malliksi siten myös meille) sellaista erityistä hengellistä näkökykyä, jolla hänen välittämänsä evankeliumin iso kuva voisi aueta meidän tietoisuuteemme; rakentua uskonelämän pysyväksi totuudeksi, pysyväksi hengelliseksi pääomaksi.

Rukouksen ensimmäisessä osiossa apostoli siis anoo kirjeen vastaanottajille hengellistä ja viisautta ja ilmestystä.
Miksi?
Jotta voisimme kasvaa tiedostamaan, mikä on se toivo tai tarkemmin odotus, joka meitä (kansojen uskovia) koskee.

1:19. ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme – sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan,
1:20. jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,
1:21. korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.

CLV Eph 1:19 – Eph 1:21
19  and awhat the |transcendent greatness of His power iofor us •who are believing, in accord with the operation of the might of His strength,
20  which is °operative in the Christ, -rousing Him ofrom among the dead and -seating Him iat His right hand among the celestials,
21  up over every sovereignty and authority and power and lordship, and every name that is |named~, not only in this eon, but also in that which is impending:

Tässä Paavalin antaman mallirukouksen toisessa osassa – meidän erityisen odotuksemme lisäksi – on tavoiteltavaa saada Hengellisen viisauden ja ilmestyksen kautta tietoisuutta myös siitä, miten valtavasta Jumalan voimasta ja sen vaikuttavuudesta onkaan todellisuudessa kysymys. Niin kuin Isä Jumala voimansa kautta herätti Jeesuksen kuolleista ja asetti Hänet oikealle puolelleen, niin tuo sama ylösnousemusvoima vaikuttaa tänään myös meissä, jotka uskomme ja tämä sama voima tulee meidät aikanaan myös muuttamaan Hänen kaltaisekseen.
Lisäksi jakeet todistavat sen, että ylösnousseen Kristuksen Jeesuksen kuninkuus on jo tänään ylivertainen koko maailmankaikkeudessa tässä nykyisessä maailmanajassa (kreik. aion) ja myös tulevassa, jolloin se tulee julkiseksi myös Maan päällä sekä taivaallisella Universumin alueella. Herran Jeesuksen valta on rajatonta valtaa sekä nykyisessä että tulevassa maailmanajassa.

p.s.

Itse olen tämän rukouksen itselleni suometanut:

17. anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille (meille, heille) hengellistä viisautta ja ilmestystä hänen tuntemisessaan
18. jotta teidän (meidän, heidän) sydämenne silmät valaistettaisiin havaitsemaan, mikä on se odotus (“toivo”), johon (jossa) Hän teitä (meitä, teitä) kutsuu, kuinka suuri hänen jako-osuutensa nautinnan loistokkuuden (kreik. doxa) runsaus hänen pyhiensä keskuudessa onkaan!

Ja

19. mikä hänen voimansa (kreik. dunamis) ylivertainen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme – sen hänen kyvykkyytensä (kreik. ischuos) suuruuden (kreik. kratous) vaikuttavuuden (kreik. energeian) mukainen voima,
20. minkä hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti Hänet kuolleista ja asetti Hänet oikealle puolellensa taivaissa,
21. korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.

Onko Jumala todellakin sanonut?

 

Kehottaako Jeesus meitä vihaamaan elämäämme, kuten näyttää seuraavasti ohjeistavan.

Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. (Joh. 12;25)

Tämän käännöksen mukaan elämää tässä maailmassa olisi pyrittävä vihaamaan, jotta saisi sen siirtyvän tulevaan elämään? Näinkö on? Vai onko kääntäjien teologinen epäusko saanut tekemään ”korjauksen” tähän Kirjoitusten kohtaan, koska itse asiassa alkuperäiset ilmaukset on tässä korvattu aivan toisenlaisella termillä. Mihin Jumalalta saadun elämän kirjaimellinen vihaaminen voisi sitten johtaa? Epätoivoon? Itsevihaan? Itsemurhaan?

Ei näin. Kyllä Jumalan voimassa olevan ylin kehote kuuluu: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi!”.
Siis itseä (ja omaa elämäänsä) tulee rakastaa ja pyrkiä samalla tämä rakastamisen taso nostamaan myös läheisen ihmisen elämän kunnioittamisen kohdalle!

Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. (Joh. 12:25)
(CLV) Jn 12:25oos.
He •who is |fond of his •soul is destroying it, and he •who is hating his •soul in this •world, shall be guarding it iofor life eonian.
Alkuteksti ei puhu tässä ollenkaan ”elämänsä vihaamisesta”, vaan ”sielunsa vihaamisesta”.

Jeesuksen puhe on osoitettu juutalaisille opetuslapsille ja koski heidän konkreettista, fyysistä seuraamistaan tuohon aikaan Hänen mukanaan.
”Elämää” tarkoittava termi on vanhassa kreikassa zoe, kun taas ”sielua” tarkoittava sana on psuche.
Mitä raamattu tarkoittaa ”sielulla”? Sen alkuperäinen määritelmä löytyy (1. Moos. 2:7).

Ei elämää, vaan sen sijaan sieluaan Jeesus kehotti juutalaisia opetuslapsiaan vihaamaan. Sielun vihaamisella Jeesus tarkoitti tuolloin ihmisen luonnollisen aistijärjestelmän vaalimisen vihaamista, ihmisen mukavuusalueelle jäämisen vihaamista – ja konkreettista lähtemistä Hänen seuraajanaan ristin kantajan tielle.
Maallisesta omaisuudesta oli luovuttava, työpaikka kirjaimellisesti jätettävä, omaisistaan luovuttava – ja lähteä tien päälle Jeesusta seuraamaan.

Niin hän sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää”  (Luuk. 18:29)

Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: “Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa”.  (Matt. 8:21-22)

“Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.  (Luuk. 14:26)

Onko väliä mitä Jumala tahtoo meille tarkalleen sanoa: Onko yhdentekevää, jos Hän Kirjoituksissa puhuu meille sielusta (kreik. psuche) ja me käännämme (= korjaamme Hänen puhettaan tarkoittamaankin) elämää (kreik. zoe), jolla kummallakin termillä on kuitenkin omat erityiset merkityksensä? Ja tämä ”väännös” on annettu jatkua sellaisenaan raamatunkäännöksestä toiseen ja vuosisatojen ajan sitä mitenkään korjaamatta?!
Niin, eihän sielua saa tänään vihata, vaan hoitaa (vrt. “sielunhoito”); mutta Jeesuksen maallisen elämän aikana tämä kuitenkin esitettiin ehdottomana vaatimuksena Hänen seuraajilleen! Meille on taas tänään voimassa 1. Kor. 7:20.

Onko väliä, että kun alkuteksti puhuu taivaasta (kreik. ouranos, [SEE-UP]), niin se ei tarkoita paratiisia (kreik. paradeisos [BESIDE-LOOSE], koska ensimmäinen merkitsee yläpuolella ilmakehässä ja ulkoavaruudessa havaittavaa, kun taas jälkimmäinen taas viittaa tulevaa, (uuden) Maan päällä sijaitsevaa puistoaluetta?

Onko väliä, jos ristin ryöväri (Ilman askeltakaan Jeesuksen seuraamista) lensi suoraan taivaaseen, kun taas itse Herra kuoli ja nousi vasta kolmantena päivänä kuolleista?

Onko väliä, kun pappi sanoo poisnukkuneen siirtyneen ajasta ns. ikuisuuteen tai päässeen taivaankotiin, kun raamatun mukaan vain Kristus on noussut (ensimmäisenä) kuolleista ja Kirjoitukset läpensä puhuu vielä toteutumattomista, tulevista, kaikkia kuolleita koskevista ylösnousemuksista?

Onko väliä, jos Paavali varottaisi hänen evankeliuminsa vastaisesta (so. ei-kristillisestä) opetuksesta, kun hän itse asiassa varoittaakin (meitä kristittyjä) hänen opetuksensa rinnalle (kreik. para) lisättävistä ihmisopeista ja traditioista?

Onko väliä, että vaikka oikeusviranomaiset pyrkivät sanatarkasti tulkitsemaan kirjoitettuja lakeja maallisissa oikeuskäsittelyissä, niin itse Jumalan ilmoittamaa alkuperäistä Kirjoitusta voidaan väännellä tilanteen ja teologian mukaan sinne ja tänne?

Onko väliä, että kun sinun pitää matkustaa junalla Helsingistä Ouluun, niin menetkin Kuopioon?

Onko väliä, että kun pappi siunaa kuolleen sanoessaan hänen vaipuneen ”ikiuneen”, kun raamattu kuitenkin opettaa kuolemanunesta ylösnousemisesta?

Onko väliä vaieta kadotuksesta, kun se kumminkin vaivaa ihmisten mieliä, kun pitäisi selittää käsite auki tarkoittamaan uskoville luvatun maailmanajallisen (kreik. aionion) elämän kadottamista eli menettämistä?

Onko väliä toissijastaa ylösnousseen Herran meille Paavalin kautta välittämä ilosanoma ja puhua Israelille suunnattua evankeliumia pyhänä, siis meille erotettuna evankeliumina, kuten jumalanpalveluskaavoissa on monesti tapana tapahtua?

Onko väliä kadottaa aika Jumalan ilmoituksesta – erilaisten ikuisuus- ja ajattomuus -myyttien alle, kun Jumalan suuri pelastussuunnitelma (niin kuin suunnitelmat aina) rakentuvat aikajanalle?

Onko väliä, että kun on harhaanjohtavasti käännetty ” Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Kun tässä kohtaa ”kadotus” -sanan takaa löytyy kreikan katakrima, mikä tarkoittaa Ihmisen Pojan oikeuskäsittelyä, joka koskee kaikkia kuolleista herätettäviä ei-uskovia ihmisiä?

 

Näin on Jumalan Vastustaja, Saatana päässyt myös käännösasioissa ihmisten mieliin vaikuttamaan ja sekavuutta aiheuttamaan: Voiko tätä kohtaa kääntää näin, kun ajatus ei enää mahdukaan teologisiin tulkintaraameihin?

“Onko Jumala todellakin sanonut?” (1. Moos. 3:1)
“Onko Jumala todellakin sanonut?” (1. Moos. 3:1)
“Onko Jumala todellakin sanonut?” (1. Moos. 3:1)

Seuraavassa kohdassa Jeesus varoittaa traditioista eli perinnetavoista, jotka pyrkivät henkisen kulttuurin ja asiantilan säilyttämiseen. Sellaisista asioista, jotka ovat saavuttaneet totuuden statuksen julkisissa jumalanpalveluskaavoissa ja muissa menoissa lähestymisen välineinä Jumalan suosiollisuuteen. Ja kuten tiedämme, että kun noita sanontoja toistetaan auktoritatiivisesti ja muuttumattomasti ”ikiaikaisiin” perinteisiin vedoten, niin näitä vakiintuneita fraaseja aletaan helposti pitää aikaa myöten myös totuuksina.
Juuri tästähän Jeesus myös aikanaan varoitti Israelin uskonnollista johtoa:

Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette.” (Mark. 7:13)
(CLV) Mk 7:13
invalidating the word of •God by your •tradition which you -°give over. And many such like things you are doing.”

 

Sanoilla ja lauseilla on merkityksensä. Varsinkin Jumalan sanoilla. Uskonelämän kannalta keskeisten termien merkitysten hämärtyminen sekä Ympärileikkaamattomuuden ja Ympärileikauksen evankeliumien yhteenpötköyttäminen johtavat vääjäämättä hämmennykseen ja alati jatkuviin ristiriitaisiin ja loputtomiin tulkintoihin. Niinpä näitä sanojen ja puheiden merkityksiä kannattaisikin aika ajoin pohdiskella..

Mutta jos en tiedä sanojen merkitystä, olen minä puhujalle muukalainen, ja puhuja on minulle muukalainen.  (1. Kor. 14:11)

Efesolaiskirje – luku 1:6-14

 

1:6. sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,
1:7. jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.
1:8. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,

CLV Eph 1:6 – Eph 1:8
for the laud of the glory of His •grace, which graces us in the °Beloved~:
in Whom we are having the deliverance through His •blood, the forgiveness of offenses in accord with the riches of His •grace, which He lavishes on us; in all wisdom and prudence

Tämä onnekas lahja tulee osaksemme Kristuksessa Isän Jumalan armon eli mielisuosiollisuuden pohjalta. Kristuksessa meillä on tänään vapautus Hänen verensä kautta, Jumalan lapsen vapauteen.  Me saamme ”lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 3:24). Olemme Jumalan edessä Kristuksessa Hänen rakkaita lapsiaan.
Hänessä meillä on myös loukkausten anteeksianto (kreik. paraptoma; [BESIDE-FALL]). ”Loukkaus” tarkoittaa huonon käyttäytymisemme aiheuttamaa syntiä /tästä tarkemmin/, jolla haavoitetaan toisen tunteita. Tunnustaessamme huonon käytöksemme (loukkauksemme) Hänen antamassa valossaan saamme saman tien ottaa vastaan puhdistautumisen Hänen veressään: ”Kristus pesee jalat.” (Joh. 13:8-10). Näin Jumalan ansaitsematon armo toimii ja kasvattaa meitä Hänen todellisuuteensa, Hänen rakkautensa tuntemisessa. Näin Hän saa kasvaa ja minun vanha ihmiseni samalla vähetä.

1:9. tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä –
1:10. siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.

CLV Eph 1:9 – Eph 1:10
9  -making known to us the secret of His will (in accord with His •delight, which He purposed~ in Him)
10  to have an administration of the complement of the eras, to head~ up all in the Christ—both •that in the heavens and •that on the earth—

Paavali välittää tässä sen Jumalan tahdon salaisuuden, joka koskee kansojen valittuja ja jossa Israelilla ei enää ole etuoikeutta eikä erityislupausta.
Apostoli ei tässä puhu nykyisestä Armon talouskaudesta, vaan viittaa ns. Kristuksen salaisuuteen (Ef. 3:4-5). Hän puhuu tässä tulevasta talouskaudesta, viimeisestä hallintokaudesta, jonka täyttymyksenä Jumalan rakkaus tulee voittamaan koko luomakunnan, tulee yhdistämään Kristuksessa yhdeksi kaikki.  Jumalan pelastustyön läpivieminen koko maailmankaikkeuden osalta (siis kaikki ihmiset mukaan luettuna) vahvistetaan jälleen kerran. Tämä tapahtuu viimeisen maailmanajan (kreik. aion) päättyessä Jumalan rakkauden tavoittaessa koko luomakunnan /tästä tarkemmin/. Kansalliset, kaikkien kansojen opetuslapseuttamiset, tapahtuvat taas tätä edeltävän, tuhatvuotisen maanpäällisen Kuningaskunnan aikana Israelin opettajien toimesta.

Paavali oli aiemmin – Siirtymäkauden hallinnon aikana – paljastanut uusina totuuksina uskovien ylöstempauksen Herraa vastaan yläilmoihin (1. Tess. 4:7) ja uskovien tulevan muuntumisen Kristuksen kaltaisiksi (1. Kor. 15:49). Nyt uutena totuutena ylösnoussut Herra paljastaa tässä, mitä ylöstempauksen jälkeen on seurakunnan osaksi varattuna. Kun Israelin osalle on varattuna Jumalan tuntemisen levittäminen tulevana maailmanaikana Maan päälle kaikkien kansojen keskuuteen, niin samoin on nykyisen seurakunnan tehtävänä oleva Jumalan tuntemuksen levittäminen Maan ulkopuoliselle – taivaalliselle, tähtitaivaan alueelle – kaikkien niiden asukkaiden osalle!!!

1:11. Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltä määrätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,
1:12. että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen

CLV Eph 1:11 – Eph 1:12
11  in Him in Whom our lot was cast also, being designated beforehand according to the purpose of the One Who is operating •all in accord with the counsel of His •will,
12  that we should •be for the laud of His glory, •who are °pre-expectant in the Christ.

Jumalan oman päätökseen perustuva onnekas osuus, jonka Hän jo kauan ennen syntymäämme on päättänyt Kristuksessa toteuttaa, tulee taas esille. Kyseessä ei ole kuitenkaan perintöosuus, perintöhän edellyttää perinnönantajan kuolemaa, vaan pikemminkin jako-osuus (kreik. kleroo; [LOT]) tai arpaosuus; tästä lienee tulee sanontakin ”arpa on heitetty”. Tämä kaikki korostaa Jumalan suvereenisuutta ja päättäväisyyttä aikasarjoitetun pelastussuunnitelmansa toteuttamisessa.
Tässä apostoli puhuu meidän (kansojen uskovien) erilaisesta, aikaisemmasta toivosta Israeliin nähden. Lupauksesta, joka odotuksena kohdistuu taivaalliselle alueelle – toisin kuin Israelin kohdalla – ja jonka odotus toteutuu ajallisesti ennen Israelin odotuksen toteutumista /tästä tarkemmin/. Tämän salaisuuden hän on aiemmin paljastanut Korintolaiskirjeessään (1. Kor. 15:51-54), tässä Paavali myös täsmentää meille sen ajallisen toteutuvuuden ajankohdan suhteessa Israelin toivon täyttymiseen: sen Messiaan tulemiseen Maan päälle perustamaan tuhatvuotinen Kuningaskuntansa.

1:13. Hänessä on teihinkin, sitten kuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
1:14. sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi.

CLV Eph 1:13 – Eph 1:14
13  In Whom you also—on -hearing the word of •truth, the evangel of your •salvation—in Whom on -believing also, you are sealed with the holy spirit of promise
14  (which is an earnest of the enjoyment of our allotment, to the deliverance of •that which has been procured) for the laud of His •glory!

”teihinkin” eli ”myös teihin”, tällä Paavali viittaa siihen, että myös kansojen uskovat ovat nyt (kun oli siirrytty Armon talouskaudelle) saaneet yhdenvertaiset vakuudet, etumaksun tulevan lupauksen toteutumisesta. Israelilla ei enää ole nykyisellä talouskaudella priorisaatiota kansoihin nähden: Jumalan armovalinta perustuu kauan sitten Hänen itsensä tekemään päätökseen.

Tässä ei tarkalleen ottaen puhuta luvatusta Pyhästä Hengestä vaan lupauksen Pyhästä Hengestä. Lupauksen Henki ei ole luvattu, vaan pikemminkin se on lupaus, eräänlainen ”ennakkomaksu”, pantti siitä, mikä vielä odottaa täyttymystään.

 

Page 1 of 16
1 2 3 16

Ota yhteyttä