Yhdessä Kristuksen kanssa ristiinnaulittu

kirjoittaja

 

 

kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; (Room. 6:6)

(CLV) Ro 6:6
knowing this, that our old •humanity was crucified together with Him, that the body of •Sin may be |nullified, for us by no means •to be still slaving for •Sin

Mitä Paavali mahtaa oikein tarkoittaa sillä, että me olemme yhdessä Kristuksen kanssa ristiinnaulitut?
Mitä hän tahtoo tällä evankeliumissaan opettaa, että sinä ja minä ristiinnaulittiin yhdessä Hänen kanssaan?
Onko kyse ns. ”ristin kantamisesta” tai ”ristin juurelle menemisestä”, mitä ilmaisuja nykyään monesti käytetään?

Paavali ei kuitenkaan näytä ollenkaan viittaavan Jeesuksen maanpäälliseen elämään tai sen matkimiseen, nimittäin Hänen noin kolmivuotiseen palvelukauteensa Israelin kansan keskuudessa 2000 vuotta sitten. Apostoli näyttää pikemminkin painottavan sitä, miten meidän (tämän päivän kansojen uskovien) pitää vaihtaa tällainen tarkastelukulma Herraan nähden /2. Kor_5:14-16/. Hän ei ole läsnä tänään elämässämme fyysisesti vaan Henkensä kautta /2. Kor_3:17-18/.

Sana rististä alkaa kuitenkin vasta Kristuksen ristinkuolemasta.
Se alkaa Hänen sijaiskuolemisestaan minun ja sinun puolestasi!

—

Tämänhän täytyy olla Sanomaa rististä, koska mistään muualta (Paavalin kirjeiden ulkopuolelta) ei tällaista opetusta Raamatusta löydy.

Paavalin evankeliumissa on kyse Sanasta rististä. Pietarin evankeliumista sitä ei löydy.
Tässä sanomassa Rististä ei ole kysymys Jeesuksen maallisesta elämästä /2. Kor_5:14-16/, vaan Hänen kirkastetuksitulemisensa jälkeen Kansojen apostolille ilmoittamastaan evankeliumistaan /Apt_26:16/.

—

”Yhdessä-ristiinnaulittu” ilmaisuiden takaa löytyy vanhan kreikan verbi sunestauro.

kreikan sun, on hyvin voimakas prepositio, joka voitaisiin suomentaa ”yhdistetty”, ”liitetty”, ”istutettu”, ”kytketty”, ”asetettu”. Ilmaisu on voimakkaampi prepositio kuin kreik. meta ”kanssa”, ”mukana”.

Ilmaisu voidaan mielestäni hyvin suomentaa ”sisään-istutettu”, ts. Kristuksen sisälle istutettu.
Tämä tapahtui siis 2000 vuotta sitten ja on uskon kautta täysin totta tänä päivänä ja joka hetki Kristuksessa Jeesuksessa; siis Herrassa joka todentuu elämäämme tänään Henkenä/2. Kor_3:17-18/. Tämän totuuden: ”me olemme Kristukseen sisään-istutettuina ristiinnaulitut”,

saamme uskon kautta periä kohdallemme: . Saamme omistaa tämän todellisuudeksemme Kristuksen Hengessä.

Em. jakeessa on verbi passiivin menneessä muodossa sunestaurothe, joka viittaa, että vanha ihmisemme ristiinnaulittiin yhdessä Kristuksen kanssa, siis ristiinnaulittiin Kristuksessa 2000 vuotta sitten.

Suomalainen käännös on tässä epätarkka, koska se voi antaa lukijalle vaikutelman siitä, että kyseessä olisi vertaus Jeesuksen rinnalla teloitettuihin pahantekijöihin.

—

Yhdessä-ristiinnaulitsemisen ja siis yhdessä-kuolemisen saamme omistaa kohdallemme Paavalin evankeliumin kautta Kristuksen Hengen vahvistamana. Muualta sitä ei  löydy. Yhdessä-ristiinnaulitseminen kuvaa vanhan ihmisemme häpeäkuolemaa: kuvaa sitä, miten se on täysin käyttökelvoton Jumalalle /Room_3:10-12/.
Koska Herra on tänään meille Henkensä kautta todellisuutta, niin tähän siunaavaan totuuteen voidaan tarttua tänään ainoastaan uskon kautta /2. Kor_5:7/; /2. Kor_4:18/.

—

Mutta koska meidät on Kristuksessa myös yhdessä-herätetty /tästä tarkemmin/, niin meille on tänään annettu Herrassa vahvat valmiudet myös yhdessä-elämiseen Hänen yhteydessään.

Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme (luotamme) saavamme myös elää hänen kanssaan, (Room. 6:8)

(CLV) Ro 6:8
Now if we died together with Christ, we |believe that we shall be living together with Him also,

 

Yhdessä-elämisessä ei ihminen elä enää vanhana ihmisenä, vaan uutena ihmisenä: ”en enää minä, vaan Kristus elää minussa” (Gal. 2:19). Kristuksen Henki auttaa uskovaa hänen heikkoudessaan. Kristuksen Henki vahvistaa uskovaa hänen henkensä ja mielensä alueella voimallaan, rakkaudellaan ja terveellä harkinnalla /2. Tim_1:7/. Auttaa Kristuksen läsnäolon vahvistamiseen hänen elämässään.  Auttaa synnin ruumiin toiminnan rajoittamisessa. Tähän siunaavaan todellisuuteen ihminen voi osaltaan vahvistua mielensä ja rukouksen kautta.

Kyse on Jumalan armon (suosiollisuuden) mukaisesta valmennuksesta ihmisen elämässä /Tiit_2:11-13/. Jumala hoitaa tänään talouttaan salatusti ja armon periaatteiden mukaan /Ef_3:2-3/. Tämä armon hallinto tapahtuu ihmisen mielen ja hengen tasolla, siis sisäisen ihmisen tasolla. Ruumiin osalta emme elä uskossa vaan ”toivossa” eli odotuksen tilassa. Sen lunastus tapahtuu ihmisen osalta viimeisenä eli tulevassa ylösnousemuksessa.

Kyse on yksinkertaisesti vanhan ihmisemme (egon) piirteiden päivittäisestä poisriisumisesta ja uuden ihmisen (Kristuksen) piirteiden  päälle pukemisesta /Ef_4:22-24/. Ja tämä kaikki mielen ja rukouksen alueella ja Kristuksen Hengen vahvistamana /Room_8:9-11/.

Ja näitä vanhan ihmisen (Aadamin) piirteitä /Kol_3:5/ voi itse kukin päivittäin mielensä alueella surmauttaa (viedä Kristuksen kuolemaan).
Sitten on hyvä rukouksessa pukea (ottaa vastaan) päällensä uuden ihmisen (Kristuksen) piirteitä /Kol_3:12/.
Ja tässä kaikessahan  Henki auttaa heikkoudessamme /Room_8:26/. 😉

 

 

Jumalan suveriniteetti ja usko

kirjoittaja

 

Jumala vie vääjäämättä eteenpäin sitä suunnitelmaa, jonka Hän on itsessään päättänyt toteuttaa Kristuksen Jeesuksen kautta.
Jumala on täysin suvereeni toimija toteuttaessaan tahtoaan ihmistä ja koko luomakuntaa kohtaan.
Jumala on täysin itsenäinen toimija Luojana, koska Hän on luonut kaiken ja koska Hänellä on yksinoikeus kaikkeen luomaansa nähden, myös ihmiseen.
Jumalalla on täysi itsemääräämisoikeus kaikkeen luotuunsa nähden.
Jumala on Jumala.

Tästähän Raamattu meitä monin kohdin muistuttaa:

Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. (Jes. 55:8-9)

Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. (Jes. 46:10)

Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. (Room. 9:18)

Jumala on luonut myös Pahan tarkoitusperiensä toteuttamiseen /Jes_45:7/. Saatana on Jumalan alkuperäinen luomus /Joh_8:44/, joka pahuuden kautta osallistuu Jumalan suuren pelastussuunnitelman toteuttamiseen /tästä tarkemmin/. Koska Jumala on rakkaus ja pahuus ei kuulu Hänen luonteenmukaisuutensa, niin Hän on luonut itselleen Vastakohdan, jota käyttää suuren pelastussuunnitelmansa toteuttamiseen.
Mutta tämä kaikki kärsimys lopulta tapahtuu Hänen rakkautensa ja kaikkivaltiutensa sisällä. Hän myös paaduttaa (sulkee, heittää peitteitä ihmisten sydänten päälle) viedessään ylivertaista ja aikataulutettua suunnitelmaansa eteenpäin.

Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. (Room. 9:16)

 

—

Miksi kristillisten liikkeiden kautta sitten niin paljon korostetaan sitä, että ainoastaan uskon kautta on pelastuminen saavutettavissa?
Monet uskonnolliset auktoriteetit vielä suorastaan pitävät yllä tällaista käsitystä: ”ellet usko, niin joudut ikuiseen kadotukseen”.
Ja miten monet uskovat ovat sitoutuneet tällaisiin viimeisten päivien ”laatikko-oppeihin”, joissa liikkeen ”kirkkoisät” ja johtajat määrittävät, mikä on oikea tapa uskoa ja mikä ei.
Tämän on kuitenkin Paavali selkeänä Pyhän Hengen ilmoituksena meille välittänyt opetustestamentissaan; nimittäin sen, että jotkut uskovat tulevat hakeutumaan sellaisiin seuroihin, joiden opetus hivelee heidän omaa fiilistään /1. Tim_4:1/.

Pelastava usko ei ole mitään uskottelua, vaan Jumalan antama ansaitsematon lahja /Ef_2:8-9/. Jokainen uskovahan on saanut tämän kertakaikkisena ja täysin ansiottomana lahjana, niin miksi sitä pitää sitten ikään kuin vaatia muilta ihmisiltä pelastumisen ehtona, kun on itse sen Jumalalta ilman omaa ansiota kuitenkin saanut /1. Kor_4:7-8/?
Tämä pelastava usko, joka siis Jumalan ennalta valitsemilleen tänään annetaan, on täysin Hänen oma, meistä riippumaton, valintansa /Ef_1:4/.
Tämä pelastava usko on täysin Jumalan oma, meistä riippumaton, aikaansaannoksensa / Joh_6:29/.
Tämä usko vastaanotetaan ja eletään tänään yksin Jumalan salatun Armon taloudenhoidon lainalaisuudessa ja sen periaatteiden mukaisesti /Room_7:24/; /1. Tim_1:14/.
Tämän Pyhän Hengen vaikuttaman uskon (säilymisen ja kasvamisen) on Herra itse luvannut viedä päätökseen uskovan elämässä /Fil_1:6/.
Tähän uskoon ”sisäänveto” tapahtuu Jumalan itsensä käynnistämänä ja Hänen oman aikataulutetun suunnitelmansa mukaisesti /Joh_6:44/.

—

Pelastava usko on vain väline ja instrumentti, jolla Kristuksen uhrikuolema voidaan tänä päivänä vastaanottaa. Sen sijaan Kristuksen sijaiskuoleminen meidän puolestamme on se itse asia. Siksipä Paavali toistuvasti opettaakin ”Ettekö tiedä – te olette kuolleet”! Kristuksen sovitus kaikkien puolesta on se juttu. Tätä sovituksen sanomaa meitä kehotetaan pitämään esillä ja tarjolla /2. Kor_5:18-19/. Maailman kansojen tekeminen (järjestäminen) opetuslapsiksi on annettu puolestaan Israelille ja odottaa Jumalan suunnitelmissa sille määrättyä aikaansa /tästä tarkemmin/. Meitä (Kristuksen hengellistä ruumista) taas valmistellaan (rakennetaan) tänään tulevia taivaallisia tehtäviä varten /Ef_4:12-13/.

Koska usko ei ole jokaisen /2. Tess_3:2/ ja koska Jumala antaa nykyisenä Armon hallintokaudella ainoastaan valituilleen uskon välineeksi vastaanottaa Kristuksen sovitustyö ja elämä omalle kohdalleen, niin valtaosalle ihmisiä se jää mahdottomaksi.
Mutta koska Jumala on kuitenkin täydellisesti sovitettu Kristuksen uhrin kautta jokaisen ihmisen osalta, niin kaikkien ihmisten synnin hinta on jo kertakaikkisesti maksettu. Tämä tapahtui 2000 vuotta sitten Golgatan suuressa oikeuskäsittelyssä.
Ihmistä – jolle ei ole annettu kykyä uskoa – ei siten voida tuomita ”ikuiseen kadotukseen”, koska hänellä ei ole yksinkertaisesti annettu instrumenttia pelastuksen sanoman vastaanottamiseen nykyaikana omalle kohdalleen. Jumala on reilu ja oikeudenmukainen. Sen sijaan Saatanan opetuksiin tämä sopii vallan mainiosti, koska se toisi sen haltuun valtaosan ihmiskunnasta!
Miten uskoa kun ei voi uskoa?

Kristuksen hengellinen ruumis koostuu uskon kautta siihen liitetyistä jäsenistä. Nämä ihmiset ovat niitä, joille on luvattu taivaalliset (maapallon ulkopuoliset, univeraaalit siunaukset) ja pääsevät seurakunnan ylösnousemuksessa sitten ”taivaaseen” /Fil_3:20-21/. Israelin lupaukset kohdistuvat taas nykyisen maapallon päälle ja ovat luoteeltaan kansallisia. Pelastava usko on täysin Jumalan Pyhän Hengen aikaansaannosta /Gal_2:19-20/; täysin ihmisen ulkopuolelta tuleva kyvykkyys. Kaikki ihmiset (olivatpa he uskovia tai uskottomia) ovat omassa lihallisessa olemuksessaan täysin kelvottomia Jumalan käyttöön /Room_3:10-12/.

—

Jumala haluaa voittaa jokaisen ihmisen sydämen.
Hän on valmistanut tätä varten aivan ylivertaisen suunnitelman /Ef_1:10-11/.
Tämän Suunnitelmien suunnitelman Hän toteuttaa maailmankausien (kreik. aion) ja niihin sisältyvien talouskausien (kreik. oikonomia) aikana /Jes_55:8-9/ – ja Kristuksen Jeesuksen kautta!

Tämä Isän Jumalan projektin projektipäällikkönä toimii Herra Jeesus, jolle Isä on tätä toimeksiantoa varten antanut kaiken vallan sekä maan päällä että taivaissa – siis koko Universumissa. Tämä on se Jumalan suuri suunnitelma päämäärä: ”että Hän tulee kaikeksi kaikissa” /1. Kor_15:20-28/.

—

”Kadotukseen joutuvat” uskomattomat menettävät (kadottavat) yli tulevan tuhatvuotisen maailmanajan kestävän ”ikuisen” elämän elämisen siihen saakka, kunnes heidät herätetään Ihmisen Pojan suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyyn /Ilm_20:11-15/. He lepäävät siihen asti kuoleman unessa, kunnes Jumala heidät herättää. Ja heille Ihmisen Pojan oikeuskäsittelyssä ( heidän omien tuntojensa tasolla /Room_2:14-16/) näytetään heidän tilansa (siis se tila, minkä Pyhä Henki näyttää tänään uskoville) niin, että heissä syntyy tilaus ja tarve ottaa vastaan tuo Kristuksen heille 2000 vuotta sitten hankkima sovitus. Näin uskomattomat saavat ikään kuin näkemisen (havaitsemisen) välineen kautta ottaa vastaan Pelastuksen Kristuksessa Jeesuksessa.

—

Uskovat pääsevät ensimmäisenä ryhmänä ihmisistä kiinni tuohon ”iankaikkiseen” elämään Kristuksen tullessa tempaamaan seurakuntansa (samanaikaisesti sekä Kristuksessa kuolleet että elävät) ennen tulevan tuhatvuotisen maailmanajan alkua /1. Kor_15:51-55/.

Koko loppuosa ihmiskunnasta (ja katoavaisuuden alle alistetusta luomakunnasta) pääsee Jumalan pelastuksen ja rakkauden syliin, kun kuolema ja kaikki Jumalaa vastustava valta on kokonaan kukistettu ja kun Kristus luovuttaa vallan takaisin Isälle Jumalalle /1. Kor_15:20-26/ saatuaan valmiiksi sen toimeksiannon, jonka Hän Isältään on saanut.

Jumalan tahto on suurempi kuin ihmisen tahto.
Jumalan tahto toteutuu suvereenisella tavalla kaikkien osalle.
Jumala on Kirjoitusten kautta ilmoittanut tahtonsa ja suunnitelmansa, joka ilmoitus sisältää kirjallisesti paljastukset (ilmestykset) Hänen suunnitelmansa toteutusvaiheista, tavoitteista ja päämäärästä. Henki voi sitten elävöittää noita ilmestyksiä uskovan ihmisen sisäiseksi todellisuudeksi.
Jumala tekee kaiken mitä Hän tahtoo.
Kirjoitusten kautta Hän on meille tuonut julki kaikkivoivan tahtonsa:

Hän tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat ja tulevat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:4)

—

Miksi tämä koko Kirjoitusten selkeä opetus täydellistettynä Paavalin evankeliumilla / Kol_1:25-26/ voi olla monelle kristillisiin suuntiin kuuluvalle ahdistavaa?
Miksi hyvä sanoma siitä, että Jumalan rakkaus tavoittaa lopulta kaikki voi joillekin olla loukkaavaa?
Miksi Kristuksen 100%:n evankeliumi, johon Kirjoituksista löytyy selkeät todisteet, voi joitain uskovia ahdistaa?
Miksi 1%:n evankeliumi (vain uskovat pelastuvat ja muut joutuvat ”ikuiseen kadotukseen”) pysyy itsepintaisesti monen uskovan vakaumuksena?
Miksi?

En voi tätä muuten itselleni selittää kuin sillä, että jo Korintton seurakunnassa alkanut kristittyjen lahkoutuminen – joka siis on Vastavaikuttajan, kreik. diabolos, ”halki-heittäjän”) päämenetelmiä – on saanut aikaan melkoisen hajaannuksen uskovien keskuuteen.
Paavalin evankeliumin toissijaistaminen, uskonnollisiin auktoriteetteihin sitoutuminen, epäjohdonmukaisuudet raamatunkäännöksissä, perimätiedot ja avainsanojen alkuperäisten merkitysten katoaminen ovat vuosisatojen aikana häivyttäneet totuuden sanan juurtumisen monien uskovien sydämissä. Murheellistahan tämä on, mutta ei kuitenkaan yllättävää: Paavalillehan tämä asia aikanaan ilmoitettiin ja tämän tulevan hajaannuksen tilan hän  viimeisessä kirjeessään (opetustestamentissaan) meille välitti:

 

Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. (2. Tim. 4:3-4)

For the era will be when they will not |tolerate~ •|sound teaching, but, •their hearing being tickled~, they will |heap up for themselves teachers in accord with •their own desires,
and, indeed, they will be turning •their hearing away from the truth, yet will be |turned~ aside onto •myths.

 

 

”Iankaikkisen” elämän menettäminen

kirjoittaja

 

Mitä Kirjoitukset tarkoittavat ”iankaikkisella elämällä”?
Milloin ”iankaikkinen” elämä Raamatun mukaan alkaa?
Mitä pelastumisella ”iankaikkiseen” elämään oikein tarkoitetaan?
Mitä ”iankaikkisen” elämän menettäminen Kirjoitusten mukaan tarkoittaa?

—

Käännössanan ”iankaikkinen” takaa löytyy inspiroidussa alkukielessä termi aionion. Se on kreikan nominin aion adjektiivimuoto ja esiintyy UT:ssa 73 kertaa. Yleensä ne on käännetty sanoilla “iankaikkinen” tai “ikuinen”, mikä antaa siitä harhaanjohtavan epämääräisen (ja myös ”ajattomankin”) kuvan, koska siinä kuitenkin on kyse aikarajallisesta aikakaudesta; esim.  /1. Kor_2:7/;  /2. Tim_1:9/; /Hepr_9:26/; /1. Kor_10:11/; /Matt_24:3/.

Konkordanttinen menetelmä kääntää kreikan aionionin johdonmukaisesti termillä eonian, joka mielestäni voitaisiin suomentaa myös aioninen tai aikakautinen tai maailmanajallinen.

Joka tapauksessa kyse on pisimmistä ja peräkkäisistä Raamatun ilmoittamista aikakausista, joiden sisälle koko Jumalan kirjallinen ilmoitus (Kirjoitukset) sisältyy.

—

Termillä ikä tarkoitetaan jonkin henkilön, laitteen tai asian elinikää eli sen voimassaoloajallista kestoa.
”iankaikkinen” -adjektiivin suomen kieleen liittyvästä historiasta sen verran, että alun perin on käsite ilmaistu erillisinä sanoina: ”iän kaiken”, joka tarkoitti siis rajallista elinikää. Sittemmin kun suomenkielessä on alettu ottaa enemmän yhdyssanoja käyttöön, niin on myös ”ä” -kirjain muutettu vastaamaan yhdysosan jälkimmäistä aakkosta eli tässä ”a”-kirjainta. Näin on syntynyt kieleemme termi ”iankaikkinen” (Nykysuomen sanavarat: s. 371).

—

”iankaikkisella” elämällä Raamattu tarkoittaa aina tulevien maailmanaikojen yli kestävää elämää.
Tämä elämä annetaan Jumalan armovalinnan mukaan lahjaksi ihmisille uskon kautta. Tämä ”iankaikkinen” (aioninen, maailmanajallinen) elämä koskee sekä kansojen /1. Tess_4:17-18/ että Israelin pyhiä /Ilm_20:6/ ja se alkaa tulevien ylösnousemusten jälkeen. Ylösnousemuksessa valitut saavat kuolemattomat ruumiit, joissa elävät sekä tulevan tuhatvuotisen maailmanajan että sen jälkeisen uusien taivaiden ja uuden Maan aikakauden (aionin) ajan sekä siitä eteen päin.

—

Raamatun mukaan ”iankaikkinen” elämä alkaa vasta tulevasta ruumiillisesta ylösnousemuksesta.

Tällä hetkellä kaikki kuolleet – olivatpa he uskovia tai uskomattomia – nukkuvat kuoleman unessa. Nukkuvat syvässä tiedottomuuden tilassa (”tuonela”; hepr. sheol; kreik. hades) Jumalassa. Sellainen yleinen ”kristillinen opetus”, jossa annetaan ymmärtää uskovan siirtyvän kuollessaan heti taivaaseen, ei saa minkäänlaista tukea Kirjoituksista. Itse asiassa on kyse Saatanan vaikuttamasta strategisesta opetuksesta: ”ette te suinkaan kuole”, joka taru näyttää saavuttaneen totuuden statuksen myös monen uskovan mielessä /2. Tim_4:3-4/. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan spiritismistä /tästä tarkemmin/. Saatanahan juuri haluaa tuoda ihmisen mielen mukaisuutta opetuksissaan, eikä sitä mikä on Jumalan mielen mukaista /Matt_16:23/; /Gal_1:11-12/.

—

Nykyisen seurakunnan, Kristuksen hengellisen ruumiin, ylösnousemus tapahtuu ensimmäisenä. Tämä on ylösnousemus – jossa sekä Kristuksessa kuolleet ja vielä tuolloin elossa olevat – temmataan samanaikaisesti Herraa vastaan ”yläilmoihin”. Tämä on ylösnousemus ”iankaikkiseen” elämään. Meidän ylösnousemuksemme on joitakin vuosia aikaisempi kuin Israelin pyhiä koskeva ylösnousemus /Ef_1:12/.
Nykyisen seurakunnan uskovat saavat kirkastetut (avaruus/taivaskelpoiset) kehot ja tehtävät, joihin he Kristuksen ruumiin jäseninä tulevat osallistumaan kahden tulevan maailmanajan (aionin) ajan maapallon ulkopuolisella (taivaallisella) maailmankaikkeuden alueella. /Ef_1:22-23/.

—

Entäpä sitten tuon ”iankaikkisen elämän” kadottaminen?
Se tarkoittaa uskomattomien ihmisten osalta yli tuhannen vuoden nukkumista kuoleman unessa. Se tarkoittaa ainakin tuon tulevan tuhatvuotisen maailmanajan (aionin) aikaisen elämän menettämistä.
Se tarkoittaa yli tuon tuhatvuotisen maailmanajan) kuoleman unessa nukkumista.
Sen ”iankaikkisen” elämän menettämistä, jonka uskovat jo saavat elää tuon ajan uudessa ylösnousemusruumiissaan.

Kaikkien vielä tulevan tuhatvuotisen ”iankaikkisuuden” aikana kuolleiden herättäminen tapahtuu tulevan tuhatvuotisen maailmanajan jälkeen ennen suuren valkean valtaistuimen tuomiota. Sitä oikeuskäsittelyä varten, jota johtaa Ihmisen Poika. Ihmisen Poika, joka on vienyt ruumiissaan jokaisen ihmisen synnin ristille /Ilm_20:11-15/. Tuo suuri oikeudenkäynti käydään jokaisen ihmisen oman tunnon tasolla / Room_2:14-16/ ja siinä kaikki uskosta osattomat näkevät syyllisyytensä Jumalan edessä ja heissä syntyy tilaus ja valmius ottaa vastaan se Kristuksen hankkima sovitus, joka on olemassa hankittuna kaikkia varten.
Uskovien osalta vastaavaa oikeudenkäyntiä (kreik. krino) Herra käy koko heidän nykyisen elämänsä ajan; muut ihmiset käyvät sen myöhemmin suuren valkean oikeusistuimen edessä (kreik. katakrima)  /1. Kor_11:31-32/; /Room_8:1/.

—

 

”Iankaikkisen elämän menettäminen” (tai kadottaminen tai ”kadotukseen joutuminen”) tarkoittaa sen (elämisen) kadottamista yli tuhannen vuoden ajaksi. Joidenkin osalta (niiden, joiden nimiä ei ole ”hamasta maailman alusta” kirjoitettu Elämän kirjaan) se tarkoittaa kuitenkin vielä kuolemista toiseen kertaan /Ilm_20:11-15/. Mutta tämä toinen kuolema – mikä näyttää jatkuvan vielä viimeisen maailmankauden (uuden maan ja taivaan aikakauden) yli – kukistetaan /1. Kor_15:20-26/. Näin tulee Herra Jeesus Kristus saavuttamaan sen valtavan – Jumalan rakkauden täyttämän – päämäärän, jonka Hän on Isältä Jumalalta ottanut tehtäväkseen toteuttaa /Fil_2:9-11/.

 

p.s.

Kuolleet uskovat eivät siis ole kuollessaan lentäneet suoraan taivaaseen, vaan odottavat vielä ruumiillista ylösnousemusta. Vaikka monet kirkolliset ja muut kristilliset tahot antavat toisin ymmärtää.
Ei.
Uskovat odottavat edelleen ylösnousemusta kuolemattomaan elämään; odottavat ylösnousemusta, jossa saavat taivaalliset ja kuolemattomat kehot /1. Kor_15:42-44/.
Mistä me voimme tämän vielä päätellä?
Koska kaikki Kristuksessa kuolleet ja vielä elossa olevat temmataan samanaikaisesti Herraa vastaan lähiavaruuden alueelle /1. Tess_4:17-18/ ja koska vielä elämme tätä maanpäällistä elämää, niin ei uskovien ylösnousemista ole vielä voinut tapahtua. Tämän salaisuudenhan ylösnoussut Herra paljasti Paavalille meille edelleen välitettäväksi /1. Kor_15:51-55/!

 

 

me, joilla on Hengen esikoislahja

kirjoittaja

 

Esikoisellahan me tarkoitamme arkikielessä perheen ensimmäistä lasta. Raamattu puhuu kuitenkin monella tapaa esikoislahjasta tai esikoisuudesta. En ole itse aiemmin tämän ilmaisun kohdalla pysähtynyt niin kuin äskettäin. Esikoisuuteen näyttää kuitenkin Kirjoituksissa liittyvän läpi ilmoituskokonaisuuden mukana oleva lainalaisuus. Esikoisuus näyttää aina viittaavan ensimmäiseen jossain ryhmässä tai joukossa. Sillä näyttää myös olevan tietynlainen yhteys Jumalan suvereeniin valintaan nähden.

Paavali puhuu myös esikoislahjasta, joka koskee myös nykyisen, salatun Armon talouskauden uskovia. Mistähän tässä voisi olla lopulta kysymys?

—

Jumalalla, kaiken luojana ja antajana on oikeus sekä ihmisten että eläinten esikoisiin.
Aabel uhrasi Jumalalle esikoisen laumastaan ja sai Jumalan katsomaan hänen ja hänen uhrilahjansa puoleen /1. Moos_4:4/.
Israelin esikoiset pelastuivat Egyptin vitsauksesta, kun israelilaiset sivelivät oviensa pielet karitsan verellä, jolloin taloissa olevat esikoiset pelastuivat kuolemalta /2. Moos_12:12-13/.
Nämä ovat kuitenkin myös esikuvallisia. Esikuvallisia siinä mielessä, että ne kuvaavat tulevaa Jumalan Karitsan sovittavan veren vaikutusta kaikkiin ihmisiin ja koko luomakuntaan /Kol_1:20/.

—

Esikoislahja tai esikoisuus näyttää Raamatussa tarkoittavan sellaista Jumalan hyväksi näkemää pelastavaa siunausta, jossa siunaus periytyy esikoisen kautta hänen jälkijoukolleen Jumalan säätämän periaatteen mukaisesti.
Tämä periaate näyttää olevan Jumalan oma rakkaus ja siihen perustuva armo ja sen toimintaperiaatteet.

—

Israelin kansaa sanotaan Jumalan esikoiseksi: ”Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani” (2. Moos. 4:22) ja ”Herralle pyhitetty oli Israel, hänen satonsa esikoinen” (Jer. 2:3).
Israel on esikoinen kansojen joukossa. Israelin kautta tulee siunaus kaikille maailman kansoille /Jes_2:3-4/. Koko Israelin kansa saa ottaa pelastuksen vastaan heidän Messiaansa saapuessa (nykyisen maailmanajan lopulla) pelastamaan kansansa /Sak_12:9-10/; /Room_11:25-26/. Israel on ensimmäinen, esikoinen, joka saa kokea Jumalan siunauksen kohdalleen kaikkien kansojen joukossa. Myös muut kansat pääsevät sitten nauttimaan Israelin saamasta siunauksesta /Room_11:12/.

—

Kristus on noussut esikoisena (ensimmäisenä) ihmisten joukosta.
Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. (1. Kor_15:20)
Minkä ryhmän ensimmäisenä Kristus on sitten noussut?
Mikä ihmisjoukko ensimmäisenä pääsee kokemaan Kristuksen esikoisuuden periytyvyyden lainalaisuuden?
Tässä täytyy olla kysymys Israelin ja kansojen pyhistä, jotka seuraavina – ylösnousseen Kristuksen Jeesuksen jälkeen – pääsevät nauttimaan Kristuksen esikoisuuden hedelmästä.
Sillä ne, jotka hän on edeltä tuntenut, hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; (Room. 8:29).

—

Mutta ei tässä vielä kaikki.
Apostoli Paavali jatkaa ja kuvaa myös uskovia (sekä Israelista että kansoista) esikoisiksi, esikoislahjan omistaviksi joukoiksi. Ja nimenomaan Hengen esikoislahjan omistaviksi:
itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. (Room. 8:21-23)

—

”Esikoisuus” tai ”esikoislahja” takana on alkukielen aparche, joka tarkoittaa ensihedelmää tai ensiksi kypsyvää hedelmää.

—

Kun nykyisen Armon hallintokauden valitut kokevat ruumiillisen ylösnousemuksen /1. Kor_15:42-44/, niin he saavat ”uuden kehon”, ”uuden varren”, ”kypsyneen hedelmän”.
Koska ylösnoussut Kristus on heidän esikoisensa.
Entäpä sitten otsakkeessa mainittu uskovien Hengen esikoisuus?
Missä joukossa he ovat ensimmäisiä?
Muiden ihmisten joukossa! Loppuosan ihmiskunnan joukossa /1. Kor_15:20-24/!
Koko luomakunnan joukossa! Koko Universumin, koko maailmankaikkeuden joukossa /Room_8:19-22/!
Kaikki on Jumalasta.
Kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. (2. Kor. 5:18)

Kristuksen kaiken sovittava pelastus toteutuu Isän Jumalan suunnitelman mukaisesti vaiheittain ja ajallisessa vuorojärjestyksessä. Tämän valtavan Evankeliumin on itse ylösnoussut Herra Jeesus paljastanut apostoli Paavalille edelleen meille välitettäväksi:

22. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
23. mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;
24. sitten tulee täyttymys (kreik. telos eli loppuosuus kaikista), kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. (1. Kor. 15)

Kaikkivaltiaan Jumalan suunnitelma etenee Kristuksen Jeesuksen kautta vääjäämättömästi kohti maalia: kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan pelastamista. Kaikki etenee ajassa ja järjestyksessä. ”Iankaikkisuuksien” ja ”ikuisuuksien” himmeli-käsitteiden takaa alkukielessä löytyvät aikarajalliset aikakaudet. Valitettavasti kirkot ja monet muut kristilliset tahot ovat päästäneet kreikkalaisen ajattomuuden mytologian vaikuttamaan käännöksiinsä ja samalla himmentämään ihmisten (ja myös itsensä) käsitystä hahmottaa myös tulevia (Jumalan suunnitelmiin kirjattuja) totuuksia ja ennustuksia Raamatun kokonaisilmoituksessa. Näin on voitu myös antaa itselle ”lupa” häivyttää esim. Israelia koskevat maanpäälliset (vielä toteutumattomat) lupaukset. Tämähän taitaa ollakin sitä kuuluisaa korvausteologiaa 🤔.

Se että Isän Jumalan lahjoittama pelastus toteutuu Kristuksen Jeesuksen kautta kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan osalle vahvistaa myös seuraava maailmankausien (”ikuisuuksien”) päätökseen liittyvä siunaava totuus /Fil_2:9-11/. Tässä ylösnousseen Herran Paavalin kautta meille välittämässä lupauksessa käy selvästi ilmi, miten jokainen olento tulee lopulta sydämestään ylistämään Isän jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on todellinen Herra.
Ja tämän he tekevät vapaaehtoisesti sydämestään (niin kuin alkukielen ilmaisu exomologeo merkitsee). Ja kirjoitettuhan on, ettei kukaan voi sanoa (sydämestään), että Jeesus Kristus on Herra, paitsi Pyhässä Hengessä /1. Kor_12:3/.

Näin myös me – nykyisen salatun armon hallintokauden uskovat – saamme kantaa ”toivossa” eli odotuksen tilassa meissä ilmenevää Hengen esikoislahjaa ja sen jakamista eteenpäin kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan osalle!

 

 

Minä kuritan ruumistani

kirjoittaja

 

 

vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi. (1. Kor. 9:27)
(CLV) 1Co 9:27
but I am belaboring my •body and leading it into slavery, lest somehow, when –heralding to others, I smyself may |become~ disqualified.

Puhuuko Paavali tässä asketismista?
Vai puhuuko hän tässä jopa masokismista, oman kehon fyysisestä kiduttamisesta?
Mitähän Paavali mahtaa tarkoittaa oman ruumiinsa ”kurittamisella” ja ”masentamisella”???

Kyse ei voi tässä kuitenkaan olla asketismista, maailmasta erottautumisesta. Paavalihan kehottaa esimerkillään olemaan ”jokaiselle jotakin” /1. Kor_9:19-22/. Samoin hän ennustaa esim. selibaatti -vaatimuksen harhan yleistyvän kirkollisissa piireissä hänen poislähtönsä jälkeen /1. Tim_4:1-3/.

Kyse ei voi myöskään olla oman ruumiinsa vihaamisesta, koska apostoli kehottaa meitä päinvastoin vaalimaan ja hoitamaan omaa ruumistamme /Ef_5:29/.

—

”Kurittaa”, ”belabouring”, kreik. hupopiazo, tarkoittaa ”lyödä silmien alle” tai kuvainnollisella kielellä ”väsyttää rukouksin” (Zodhiateksen ”The Complete WORD STUDY DICTIONARY”, ZCWSD).

”Masentaa”, leadin in to slaverity”, kreik. doulagogo, [Strong G1396], tarkoittaa taas ”alistaa orjuuteen” tai ”alistaa alamaisuuteen” (ZCWSD).
Tässä ei siis ole kuitenkaan kysymys mistään masennus-ilmiöstä niin kuin suomalaisesta käännöksestä voisi päätellä.

—

Edeltävien jakeiden luoma asiayhteys antaa ymmärrystä jakeen tulkintaan:

9:24. Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niin kuin hän, että sen saavuttaisitte.
9:25. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
9:26. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niin kuin ilmaan hosuen,

 

Tässä Paavali viittaa muinaisten Olympian kisojen nyrkkeilykilpailuun.
Kreikan kisoissa kilpailijoiden piti vannoa vala, että he olivat harjoitelleet kymmenen kuukautta eivätkä riko mitään annetuista säännöistä. He elivät määrätyllä ruokavaliolla ja harjoittivat vakavaa itsehillintää. Niinpä ei nyrkkeilijänkään – jos meinaa menestyä – kannata hosua lyöntejään sinne tai tänne, vaan suunnata niitä vastustajan ”silmien alle”. Suunnata iskujaan niin, että ne sumentavat ja heikentävät vastapuolen taisteluvoimaa. Vaaditaan siis kurinalaisuutta; vaaditaan itsekontrollia.

Aiheena ei apostolin opetuksessa ole tässä pelastus, vaan menettelytapa ja tuleva palkkio.

Ajattelen, että tässä Paavali opettaa meille tämän nyrkkeily -esimerkin kautta sitä, miten Jumalan armon hallinnan menettelytapojen mukaista on se, että myös me osaltamme myötävaikutamme armon vaikuttavuuteen omassa elämässämme. Kyseessä näyttää pohjimmiltaan olevan kyse Jumalan armon valmentaja-roolista meidän valmennettava-roolimme suhteen /Tiit_2:11-13/; /Room_7:24/. Tässä ei siis voi olla kysymys uskon kautta pelastumisesta ”iankaikkiseen” elämään, koska tämä toteutuu pelkästään Jumalan suvereeniin armovalinnan kautta /Room_9:15-16/.

Ajattelen, että tässä on lopulta kysymys rukouselämästämme. Säännöllisestä vanhan ihmisemme jäsenten poisriisumisesta (iskujen kohdistamisesta vanhan minämme jäseniin)  ja uuden ihmisen (Kristuksen) piirteiden päälle pukemisesta. Kyse on lopulta Elämän Hengen lainalaisuudesta, jonka alaisuudessa voimme laittaa vanhan ihmisemme jäseniä (ruumiin tekoja) Kristuksen kuolemaan niin, että Kristuksen elämän vaikutus voi kasvaa elämässämme /Room_8:13/; /Room_8:11/. Ja tämä kiittäen rukouksessa ja mielemme alueella.

Näin on myös Jumalan armon vastaanottaneen ihmisen kohdalla. Kahta asiaa tarvitaan: itsekontrollia ja pelisääntöjen noudattamista.
Apostoli antaa meille tässä opetuksen siitä, miten ylösnoussut Herra on hänelle itselleen opettanut Jumalan Armon toiminta-alueella käyttäytymisestä. Kyse ei ole pelastumisesta, vaan menettelytavasta ja tulevasta palkkiosta: menettelytavasta, jonka mukaan Jumala toimii nykyisellä Armon talouskaudella suhteessa uskovaansa. Ylösnoussut Herra ei omassa kirkastetussa ylimaallisessa olemuksessaan ole voinut tätä meille suoraan ilmoittaa, vaan siihen Hän on valinnut yhden ihmisen kansojen apostoliksi ja viestinsä välittäjäksi /Apt_26:16/; /Apt_9:15/. Juuri siitä syystä joutui Paavali niin paljon kärsimään, jotta Kristus saisi kasvaa hänessä niin suureksi, että hän kykeni ottamaan Kristuksen ilmestykset (paljastukset) omakohtaisesti vastaan edelleen meille välitettäväksi /Apt_9:16/; /2. Kor_11:23-31/ /tästä tarkemmin/.

 

Siksipä kannattaa herkällä korvalla kuunnella Paavalin opetusta ja esimerkkiä, koska se on itse ylösnousseen Herran opetusta tämän päivän uskovalle ja kertoo meille, mitä Kristuksen Jeesuksen ”seuraaminen” tai tarkemmin imitointi (kreik. mimeomai) eli Paavalin esimerkin noudattaminen tänä päivänä tarkoittaa. Tätä kautta ylösnoussut Herra tänään opastaa meitä kansojen uskovia.

tulkaa minun seuraajikseni niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja.
Become~ imitators of me, according as I also am of Christ. (1. Kor. 11:1)

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä