Ilmestysten kaksi tasoa

 

Uusi testamentti puhuu ilmestyksistä. Mitä niillä oikein tarkoitetaan? Kuka niitä on saanut? Voidaanko niitä vielä saada? Kuka niitä antaa ja mikä tarkoitus on niiden ilmoittamisen takana?

”Ilmestyksen” takaa löytyy alkukielen sana apokalupsis, jonka Konkordanttinen menetelmä purkaa morfeemeiksi FROM-COVERing eli suomeksi ”peitteen poistaminen” tai ”paljastaminen”. Sana esiintyy UT:ssä 18 kertaa, joista Paavalilla peräti 13 kertaa!

”Apokalupsis” esiintyy raamatussa kahdella eri tavalla.

Ensinnäkin termiä käytetään Kristuksen Jeesuksen fyysisestä esiintulosta. Sitä käytetään ylösnousseen Herran näkyvästä, julkisesta esiin tulemisesta Maan päälle, ”näkymättömyyden peitteen” poistamista ihmisten silmien edestä. Jumalan näkymättömyyden ja pelottavan todellisuuden esiin tuomista Kristuksen taivaalta ilmestymisen kautta.

Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. (Matt. 24:30)
Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa, tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. (2. Tess. 1:7-8)

Termiä käytetään myös seurakunnan, Kristuksen ruumiin, fyysisestä ja julkisesta esiin tulemisesta,  koko luomakunnan eli maailmankaikkeuden alueella.

Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. (Room. 8:19)
(CLV) Ro 8:19
For the premonition of the creation is awaiting~ the unveiling of the sons of God.

Jumalan Kristuksessa tarjolla oleva sovitus tullaan seurakunnan kautta tulevaisuudessa saattamaan myös kaikkien taivaallisten asukkaiden osaksi! Koko Jumalan luomakunta tätä odottaa! Koko Jumalan luomakunta tätä huokaa ja odottaa!
Tämä sisäinen “huokaava ja hapuileva” kaipuu Jumalan pelastavaa esiintuloa kohtaan näyttää olevan rakennetun koko luomakunnan ja siis myös ihmisen sisimmän ikäväksi.

Toisekseen termiä apokalupsis käytetään Uudessa testamentissa myös toisessa yhteydessä. Sitä käytetään Jumalan salatun suunnitelman osien paljastamisessa. Sellaisten totuuksien esiin tuomisissa, mitkä ovat olleet alusta alkaen (jo ennen maailmanaikoja) Jumalan tiedossa ja suunnitelmissa mukana, mutta joita Jumala ei vielä ole viisaudessaan paljastanut profeettojensa ja apostoliensa kautta ihmiselle kirjalliseksi tiedoksi. Tämä tarkoittaa sellaista Vanhassa testamentista, Israelille osoitetusta ilmoitusosuudesta, puuttuvaa totuutta, jonka esiintuominen, paljastaminen ei vielä aikanaan ollut ajankohtaista Jumalan suunnitelmissa.

Nämä ilmestykset ovat – Kirjoitusten täyteen summautumisen myötä – tänään luettavissa Paavalin kirjeissä (nykyisessä meitä koskevassa, aiemmin salatussa, Ympärileikkaamattomuuden evankeliumissa) sekä ns. Johanneksen Ilmestyksen kautta (uskovalle Israelille suunnatussa) tulevia Maan päällisiä tapahtumia ja lupauksia koskevassa ilmoituksessa.
Ns. Johanneksen ilmestys tai Ilmestyskirja on itse asiassa ylösnousseen Herran Jeesuksen Johannekselle antama paljastus ja näky siitä, mitä tulevana Herran päivänä tapahtuu. Herra vei Johanneksen Hengessä siihen Jumalan suunnitelman kohtaan, joka koski – jo niin moneen kertaan Vanhassa testamentissa mainittua – Herran päivän tulemista ja sen läsnäoloa Maan päällä. Itse asiassa Jeesus antoi tästä paljastuksestaan jo aiemmin vihjeen Johanneksen evankeliumissa /tästä tarkemmin/.

Mutta sitten meidän apostoliimme, Paavaliin.
Kun Herra aikoinaan pysäytti seurakuntaa vainoavan Sauluksen Damaskoksen kaupungin edustalla, niin Kristus ilmoitti hänelle:

Niin minä sanoin: ‘Kuka olet, herra?’ Ja Herra sanoi: ‘Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. (Apt. 26:15-16)

Tässä tapahtui ylösnousseen Herran toimeksianto ja valtuutus valitulle apostolilleen: tuoda kirjallisesti ilmi kaikki ne paljastukset, jotka Hän vastedes tulee Paavalille ilmoittamaan. Paavali kirjaa ylös meille välitettäväksi koko sen evankeliumin, jonka ylösnoussut Herra hänelle paljastaa ilmestystensä kautta. Kyse ei siis ole apostolin omista jutuista tai siitä, että hän olisi rakentanut ”tarinansa” hyvin tuntemiensa Kirjoitusten pohjalta.
Ei. Päinvastoin tämä osoittaa sen, että kaikki valinta ja kaikki tehtävät tulevat Jumalalta, joka jo ennen maailmanaikoja on valmistanut kaikenkattavan suunnitelmansa, jonka Hän tulee vääjäämättömästi ja oman aikataulutuksensa mukaisesti viemään läpi Kristuksen Jeesuksen kautta.

Paavalin evankeliumi ei siis ole ollenkaan ihmislähtöistä, ihmisiltä opittua. Päinvastoin, se on täysin ihmismielen vastaista! Miksi? Koska siinä ei ole mitään tilaa ihmisen lihalliselle toiminnalle! Se annetaan pelkkänä ja puhtaana Jumalan (lähestymis)lahjana ihmiselle, joka ottaa se uskolla omakseen.

Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. (Gal. 1:11-12)
CLV Ga 1:11 – Ga 1:12
11  For I am making known to you, brethren, as to the evangel •which is being evbrought by me, that it is not in accord with hman.
12  For neither did I/ accept it bfrom a hman, nor was I taught it, but it came through a revelation of Jesus Christ.

Paavali saattoi päätökseen, eli tallensi kirjeisiinsä, koko sen ylösnousseen Kristuksen evankeliumin ns. vankeuskirjeissään, jotka hän 60-luvulla kirjoitti meille Rooman vankeudessaan. Hänellä ei ollut vielä aiemmin (Siirtymäkauden hallinnon aikana) lupa tuoda kaikkia meitä (kansojen uskovia) koskevia tulevia totuuksia ja siunauksiaan ilmi, koska niiden aika ei vielä tuolloin ollut käsillä /tästä tarkemmin/. Tämän ns. Kristuksen salaisuuden hän paljastaa meille – kun oli siirrytty nykyiselle, Jumalan Armon talouskaudelle – Efesolaiskirjeessään: tiivistetysti sen kahdessa ensimmäisessä luvussa.

olette kaiketi kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta, mikä on minulle teitä varten annettu, että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi, niin kuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut; josta te sitä lukiessanne voitte huomata, kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen. (Ef. 3.2-4)

Tämä Kristuksen universaalin salaisuuden paljastaminen, minkä Paavali on kirjannut, ylösnousseen Herran ilmoituksena meitä varten, löytyy tänään Kirjoituksista. Kirjoitukset ovat summautuneet täyteen /tästä tarkemmin/.

Mutta edellisestäkin löytyy vielä kaksi tasoa!
Se, että meillä on raamattu tai vaikkapa vielä se, että me täydellisesti hallitsisimme raamatun alkukielet ei suinkaan tarkoita sitä, että me ymmärtäisimme kaiken sen, mikä on kirjoitettu. Ei. Ymmärrys tulee aina Jumalalta. Kristus Jeesus ainoastaan voi avata meidän mielemme ymmärtämään kirjoitukset (Matt. 24:45).
Siksipä Paavali kehottaakin meitä rukoilemaan Hengellistä viisautta ja ilmestystä (apokalupsis), jotta meille voisi tänään avautua sisäiseen tietoisuuteemme tämä valtava evankeliumi sen koko rikkaudessaan.

anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään (Ef. 1:17-18)
CLV Eph 1:17 – Eph 1:18
17  that the God of our •Lord Jesus Christ, the Father of •glory, may be giving you a spirit of wisdom and revelation in the realization of Him,
18  the eyes of your •heart having been enlightened~, iofor you •to perceive awhat is the expectation of His •calling, and awhat the riches of the glory of the enjoyment of His allotment among the saints,

Paavali kehottaa meitä (tämän päivän kristittyjä) anomaan Jumalalta erityistä hengellistä viisautta ja ilmestystä, jotta Hänen Henkensä voisi paljastaa meille uusia siunauksia ja aarteita, joilla voimme edelleen kartuttaa uskon pääomaamme. Apostoli on kirjoittanut (paljastanut) nämä meitä koskevat ”ylimaalliset” lupaukset Efesolaiskirjeessään. Tässä meillä on mahdollisuus Kristuksen Hengen valaisemina kasvaa Jumalan ja Hänen rakkautensa tuntemisessa. Tätä salaisuutta ei löydy paljastettuna mistään muualta raamatusta – tämä totuus löytyy ainoastaan Paavalin evankeliumista!
Kun avoimesti ja vilpittömästi etsimme Jumalan tuntemista, niin Hän avaa meitä sisäisesti ymmärtämään näitä asioita. Ne voivat ikään kuin juurtua sisäiseksi todellisuudeksi ja pääomaksi. Kyse on tällöin henkilökohtaisista ilmestyksistä, joissa Jumala paljastaa eli poistaa peitteitä sisimpämme päältä ja avaa meitä katselemaan asioita entistä laajemmasta näkökulmasta. ”Kristuksessa ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä”, siis kätkettyinä ja siten myös löydettävissä!

 

 

Print Friendly, PDF & Email

Kuvattuna meille ristiinnaulittuna

 

Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? (Gal. 3:1)

Mitä Paavali tässä oikein tarkoittaa? Ei kai hän ollut tarjonnut galatalaisille aiemmin Jeesuksen Kristuksen kuvia, krusifiksejä, Ei varmaan. Konkordanttinen käännös toteaa myös saman:
(CLV) Ga 3:1
O foolish Galatians! aWho bewitches you, acbefore whose eyes Jesus Christ was graphically °crucified~?

Alkutekstistä todellakin löytyy ”kuvattuna” -termin takaa ilmaisu proegraphe, mikä tarkoittaa ”ennalta kuvata”. Tässä siis apostoli viittaa siihen alkuperäiseen evankeliumiinsa, jonka hän oli galatalaisille aiemmin esittänyt ja jonka keskiössä oli Jeesus Kristus – ei Hänen maallisen elämänsä osalta kuvattuna, kuten neljässä evankeliumikertomuksessa esitetään ­– vaan vasta alkaen siitä, kun Hän kuoli ristiinnaulittuna. Ristillä tapahtui sovitus; ristillä, jossa Jumalan Pojan uhrikuolema sovitti kaiken synnin ja valmisti kaikille luoduille tien Jumalan ja Hänen rakkautensa vastaanottamiseen ja tuntemiseen.

” tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” (Kol. 1:20)
(CLV) Col 1:20
and through Him to reconcile •all to Him (-making peace through the blood of His •cross), through Him, whether •those on the earth or •those in the heavens.

Israel hylkäsi aikoinaan Messiaansa. Tämän lankeemuksen (pahan asian) seurauksen Jumala kuitenkin käänsi hyväksi meille kansojen uskoville. Sitten kun Israel ottaa vastaan Messiaansa – ”jonka kerran olivat lävistäneet” – koituu heidän kauttansa myös siunauksen ajat maailmalle koko tulevaksi maailmanajaksi.
Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä! (Room. 11:12)

Uskonnolliset suoritukset ja monenlainen kaupankäynti Jumalan kanssa ovat valmiina ihmisen lihassa. Ne eivät tarvitse paljoakaan sytykettä käynnistyäkseen. Kristus kuvattuna ristiinnaulittuna ja itsensä näkeminen siinä mukana eivät aikanaan näyttäneet riittävän galatalaisille. Eikä se näytä monelle meille uskoville riittävän tänäkään päivänä.

Kristuksen risti vapauttaa meitä heikkoudesta.

Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan. (2. Kor. 13:4)
(CLV) 2Co 13:4
For even if He was crucified out of weakness, nevertheless He is living by the power of God. For we/ also are |weak together with Him, but we shall be living together with Him by the power of God iofor you.
for even if he was crucified from infirmity, yet he doth live from the power of God; for we also are weak in him, but we shall live with him from the power of God toward you (Youngs Literal Translation)

Inspiroitu alkuteksti puhuu, että Kristus ristiinnaulittiin heikkoudesta – ei heikkoudessa! Tämä on totta myös meidän kohdalla, jotka uskomme. Kristuksessa meidätkin ristiinnaulitaan heikkoudesta – ei vahvuudesta. Tämä on Paavalin välittämä kuva ristiinnaulitusta Kristuksesta eli Sanasta rististä.

Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, (Gal. 2:19-20)

Tämä on tänään täyttä totta Pyhässä Hengessä, jossa meidän henkemme on jo täysin lunastettu Kristuksen yhteyteen! Meidän, jotka uskomme, henki on koko ajan täysin kelvollinen Isän Jumalan edessä. Ruumiin lunastus odottaa kuitenkin vielä aikaansa, mutta tässäkin kohtaa ”Henki auttaa meitä heikkoudessamme”. Kun mielen alueella johdonmukaisesti yhdymme tähän totuuteen, niin ”elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa saa vapauttaa meitä synnin ja kuoleman lainalaisuudesta” (Room. 8:2). Meidän tulee vaan tunnistaa ja olla tietoisia lihamme heikkoudesta ja täydellisestä kelvottomuudesta Jumalan edessä ja luottaa yksinomaan Kristukseen. Lihamme Jeesus vei ristille ja tänään saamme elää vapaan Jumalan lapsen, uuden luomuksen, elämää.

Vastavaikuttajan taktiikka (koska Saatanahan ajattelee sitä, mikä ihmisestä tuntuu mieluisalta, eikä sitä mikä on Jumalan tahdon mukaista; Matt. 16:23) on haastaa kristittyä (ulkopuolella olevathan eivät tarvitse sen taholta erityistä huomiota) harjoittamaan lihallista, näkyvää jumalanpalvelustoimintaa se eri muodoissaan, mutta tällaisella ei ole kuitenkaan tänään mitään arvoa Jumalan edessä (Kol. 2:23)!

Maailmanvalloitustehtävät on Jumala jättänyt Israelin osalle, ja tämä odottaa vielä aikaansa. Jos kristitty lähtee tähän mukaan, niin samalla hän menee sellaiselle toiminta-alueelle, jonka Jumala on tänään valtuuttanut Vastustajalle (Luuk. 4:6). Tälle (sille auktorisoidulle) alueelle haluaa Saatana tänään valheellisesti meidän kristittyjen kiinnittävän huomiomme ja kiinnostuksemme. Tämä kuuluu myös sen taktiikkaan Kristuksessa uskovia kohtaan.

Paavalin evankeliumin ydin on kuvaus Jeesuksesta Kristuksesta ristiinnaulittuna. Tässä ristiinnaulitsemisessa olimme myös me mukana. Uskon kautta saamme omistaa ja ”nähdä” itsemme yhdessä Hänen kanssaan ristiinnaulittuna. Kristus ristiinnaulittiin heikkoudesta. Hänessä saamme omistaa tämän myös kohdallemme ja ristiinnauliutua omista heikkouksistamme: päästä mukaan Jumalan pyhitysprosessiin. Samalla kun saamme Hänessä vähitellen ristiinnauliutua heikkouksistamme, niin samalla voi Jumala täyttää meitä voimallaan. Tätä Paavali tarkoittaa, kun hän opettaa: ”minä en häpeä tätä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima”. Näin Kristus saa voimallaan kasvaa kristityssä samalla kun hänen vanha ihmisensä (lihansa vaikutus) saa vähetä.

Tästä apostoli puhuu myös Galatalaiskirjeessä, kun hän meitä opettaa:

Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ristis, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle! (Gal. 6:14)
(CLV) Ga 6:14
Now may it not |bec~ mine to be boasting~, except in the cross of our •Lord Jesus Christ, through which the world has been crucified~ to me, and I to the world.

 

Alkuteksti ei suinkaan puhu tässä ”rististä kerskaamisestavaan käyttää inessiivistä prepositiota en ja pitäisi kääntää: ”ristissä kerskaamiseksi”. Tästä on Paavalin evankeliumissa pelkistetysti kysymys. Tässä ilosanomassa kuvataan Kristus ristiinnaulittuna ja meidät ristiinnaulittuina mukana Hänessä. Tässä on totuus, josta saamme jopa ylpeillä, ylpeillä kaikissa heikkouksissamme, jotta Jumalan voima voisi vanhurskaudessaan kasvaa meissä täydelliseksi! (2. Kor. 12:9-10)

Näin uhkasi galatalaisille aikoinaan käydä ja meillä on sama vaara olemassa:
Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? (Gal. 3:3)

Ja tämä kaikkihan tarkoittaa – ei ristin kantamista – vaan ristin kannattamaksi tulemista!

 

 

Print Friendly, PDF & Email

Onko Jumala todellakin sanonut?

 

Kehottaako Jeesus meitä vihaamaan elämäämme, kuten näyttää seuraavasti ohjeistavan.

Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. (Joh. 12;25)

Tämän käännöksen mukaan elämää tässä maailmassa olisi pyrittävä vihaamaan, jotta saisi sen siirtyvän tulevaan elämään? Näinkö on? Vai onko kääntäjien teologinen epäusko saanut tekemään ”korjauksen” tähän Kirjoitusten kohtaan, koska itse asiassa alkuperäiset ilmaukset on tässä korvattu aivan toisenlaisella termillä. Mihin Jumalalta saadun elämän kirjaimellinen vihaaminen voisi sitten johtaa? Epätoivoon? Itsevihaan? Itsemurhaan?

Ei näin. Kyllä Jumalan voimassa olevan ylin kehote kuuluu: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi!”.
Siis itseä (ja omaa elämäänsä) tulee rakastaa ja pyrkiä samalla tämä rakastamisen taso nostamaan myös läheisen ihmisen elämän kunnioittamisen kohdalle!

Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. (Joh. 12:25)
(CLV) Jn 12:25oos.
He •who is |fond of his •soul is destroying it, and he •who is hating his •soul in this •world, shall be guarding it iofor life eonian.
Alkuteksti ei puhu tässä ollenkaan ”elämänsä vihaamisesta”, vaan ”sielunsa vihaamisesta”.

Jeesuksen puhe on osoitettu juutalaisille opetuslapsille ja koski heidän konkreettista, fyysistä seuraamistaan tuohon aikaan Hänen mukanaan.
”Elämää” tarkoittava termi on vanhassa kreikassa zoe, kun taas ”sielua” tarkoittava sana on psuche.
Mitä raamattu tarkoittaa ”sielulla”? Sen alkuperäinen määritelmä löytyy 1. Moos. 2:7.

Ei elämää, vaan sen sijaan sieluaan Jeesus kehotti juutalaisia opetuslapsiaan vihaamaan. Sielun vihaamisella Jeesus tarkoitti tuolloin ihmisen luonnollisen aistijärjestelmän vaalimisen vihaamista, ihmisen mukavuusalueelle jäämisen vihaamista – ja konkreettista lähtemistä Hänen seuraajanaan ristin kantajan tielle.
Maallisesta omaisuudesta oli luovuttava, työpaikka kirjaimellisesti jätettävä, omaisistaan luovuttava – ja lähteä tien päälle Jeesusta seuraamaan.

Niin hän sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää”  (Luuk. 18:29)

Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: “Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa”.  (Matt. 8:21-22)

“Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.  (Luuk. 14:26)
(CLV) Lk 14:26
“If anyone is coming~ tod Me and is not hating his •father and •mother and •wife and •children and •brothers and •sisters, and still more his •soul besides, he |can~ not be My disciple.

Onko väliä mitä Jumala tahtoo meille tarkalleen sanoa: Onko yhdentekevää, jos Hän Kirjoituksissa puhuu meille sielusta (kreik. psuche) ja me käännämme (= korjaamme Hänen puhettaan tarkoittamaankin) elämää (kreik. zoe), jolla kummallakin termillä on kuitenkin omat erityiset merkityksensä? Ja tämä ”väännös” on annettu jatkua sellaisenaan raamatunkäännöksestä toiseen ja vuosisatojen ajan sitä mitenkään korjaamatta?!
Niin, eihän sielua saa tänään vihata, vaan hoitaa (vrt. “sielunhoito”); mutta Jeesuksen maallisen elämän aikana tämä kuitenkin esitettiin ehdottomana vaatimuksena Hänen seuraajilleen! Meille on taas tänään voimassa 1. Kor. 7:20.

Onko väliä, että kun alkuteksti puhuu taivaasta (kreik. ouranos, [SEE-UP]), niin se ei tarkoita paratiisia (kreik. paradeisos [BESIDE-LOOSE], koska ensimmäinen merkitsee yläpuolella ilmakehässä ja ulkoavaruudessa havaittavaa, kun taas jälkimmäinen taas viittaa tulevaa, (uuden) Maan päällä sijaitsevaa puistoaluetta?

Onko väliä, jos ristin ryöväri (Ilman askeltakaan Jeesuksen seuraamista) lensi suoraan taivaaseen, kun taas itse Herra kuoli ja nousi vasta kolmantena päivänä kuolleista?

Onko väliä, kun pappi sanoo poisnukkuneen siirtyneen ajasta ns. ikuisuuteen tai päässeen taivaankotiin, kun raamatun mukaan vain Kristus on noussut (ensimmäisenä) kuolleista ja Kirjoitukset läpensä puhuu vielä toteutumattomista, tulevista, kaikkia kuolleita koskevista ylösnousemuksista?

Onko väliä, jos Paavali varottaisi hänen evankeliuminsa vastaisesta (so. ei-kristillisestä) opetuksesta, kun hän itse asiassa varoittaakin (meitä kristittyjä) hänen opetuksensa rinnalle (kreik. para) lisättävistä ihmisopeista ja traditioista?

Onko väliä, että vaikka oikeusviranomaiset pyrkivät sanatarkasti tulkitsemaan kirjoitettuja lakeja maallisissa oikeuskäsittelyissä, niin itse Jumalan ilmoittamaa alkuperäistä Kirjoitusta voidaan väännellä tilanteen ja teologian mukaan sinne ja tänne?

Onko väliä, että kun sinun pitää matkustaa junalla Helsingistä Ouluun, niin menetkin Kuopioon?

Onko väliä, että kun pappi siunaa kuolleen sanoessaan hänen vaipuneen ”ikiuneen”, kun raamattu kuitenkin opettaa kuolemanunesta ylösnousemisesta?

Onko väliä vaieta kadotuksesta, kun se kumminkin vaivaa ihmisten mieliä, kun pitäisi selittää käsite auki tarkoittamaan uskoville luvatun maailmanajallisen (kreik. aionion) elämän kadottamista eli menettämistä?

Onko väliä toissijastaa ylösnousseen Herran meille Paavalin kautta välittämä ilosanoma ja puhua Israelille suunnattua evankeliumia pyhänä, siis meille erotettuna evankeliumina, kuten jumalanpalveluskaavoissa on monesti tapana tapahtua?

Onko väliä kadottaa aika Jumalan ilmoituksesta – erilaisten ikuisuus- ja ajattomuus -myyttien alle, kun Jumalan suuri pelastussuunnitelma (niin kuin suunnitelmat aina) rakentuvat aikajanalle?

Onko väliä, että kun on harhaanjohtavasti käännetty ” Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Kun tässä kohtaa ”kadotus” -sanan takaa löytyy kreikan katakrima, mikä tarkoittaa Ihmisen Pojan oikeuskäsittelyä, joka koskee kaikkia kuolleista herätettäviä ei-uskovia ihmisiä?

 

Näin on Jumalan Vastustaja, Saatana päässyt myös käännösasioissa ihmisten mieliin vaikuttamaan ja sekavuutta aiheuttamaan: Voiko tätä kohtaa kääntää näin, kun ajatus ei enää mahdukaan teologisiin tulkintaraameihin?

“Onko Jumala todellakin sanonut?” (1. Moos. 3:1)
“Onko Jumala todellakin sanonut?” (1. Moos. 3:1)
“Onko Jumala todellakin sanonut?” (1. Moos. 3:1)

Seuraavassa kohdassa Jeesus varoittaa traditioista eli perinnetavoista, jotka pyrkivät henkisen kulttuurin ja asiantilan säilyttämiseen. Sellaisista asioista, jotka ovat saavuttaneet totuuden statuksen julkisissa jumalanpalveluskaavoissa ja muissa menoissa lähestymisen välineinä Jumalan suosiollisuuteen. Ja kuten tiedämme, että kun noita sanontoja toistetaan auktoritatiivisesti ja muuttumattomasti ”ikiaikaisiin” perinteisiin vedoten, niin näitä vakiintuneita fraaseja aletaan helposti pitää aikaa myöten myös totuuksina.
Juuri tästähän Jeesus myös aikanaan varoitti Israelin uskonnollista johtoa:

Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette.” (Mark. 7:13)
(CLV) Mk 7:13
invalidating the word of •God by your •tradition which you -°give over. And many such like things you are doing.”

 

Sanoilla ja lauseilla on merkityksensä. Varsinkin Jumalan sanoilla. Uskonelämän kannalta keskeisten termien merkitysten hämärtyminen sekä Ympärileikkaamattomuuden ja Ympärileikauksen evankeliumien yhteenpötköyttäminen johtavat vääjäämättä hämmennykseen ja alati jatkuviin ristiriitaisiin ja loputtomiin tulkintoihin. Niinpä näitä sanojen ja puheiden merkityksiä kannattaisikin aika ajoin pohdiskella..

Mutta jos en tiedä sanojen merkitystä, olen minä puhujalle muukalainen, ja puhuja on minulle muukalainen.  (1. Kor. 14:11)

Print Friendly, PDF & Email

Miksi Paavali vaikenee Jeesuksen maallisesta elämästä?

 

Tämä kysymys on mielestäni hyvin tärkeä. Vastaukset alkavat avautua Paavalin väkivaltaisesta kutsumisesta, nimittäin Damaskoksen kaupungin edustalla tapahtuneesta ylösnousseen Herran pysäytyksestä. Paavali sai kohdata hetken aikaa Jeesuksen ruumiillisesti – ei Hänen maallisessa ruumiissaan, vaan Hänen kirkastetussa ylösnousemusruumiissaan, uudessa olemuksessaan. Samalla kohtaamisessa tuli ilmi se, miten inhimillisesti mahdotonta on tänään katsoa kirkastettua Herraa siinä sokeutumatta (Apt. 9:1-9).

Niin miksiköhän Paavali vaikenee, vaikka nykyiset kirkot näyttävän nimenomaan pitävän Jeesuksen maallisen elämän vaiheita koko kirkkovuoden jatkuvana ”pyhänä evankeliumina”, päättyen pääsiäisen ajan uhrikuolemaan ristillä ja sitä seuranneeseen ylösnousemukseen. Miksi Paavali näyttää ajattelevan tässä aivan toisin?

Paavalin evankeliumi – ilosanoma rististä – alkaa siitä, mihin neljän evankelistan kertomukset Jeesuksen maallisesta elämästä päättyvät: ristinkuolemaan ja sitä seuranneeseen ylösnousemukseen.

Eikä se jää vain tähän! Vaan nimenomaan Paavalin itse ylösnousseelta Herralta saama ilmoituksen täydennysosuus – Sana rististä – käsittää kaikki Jumalan armon ja voiman lupaukset ja vaikutukset tämän päivän kansojen uskoville! Siksi hän halusi kiinnittää nimenomaan tähän huomiota kirjoittaessaan:

me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne (2. Kor. 5:16)
(CLV) 2Co 5:16
So that we/, from •now on, are °acquainted with not one according to flesh. Yet +even if we have known Christ according to flesh, btnevertheless now we |know Him so not longer.

Niin huolimatta jopa siitä, vaikka kirjeen lukijoiden joukossa oli tuolloin Jeesuksen itsensä lihan mukaan tunteneita, niin heidänkään ei tule enää perustaa uskoaan Hänen maallisen toimintansa mukaan, vaan Hänen toimintaansa ylösnousseena Kristuksena Hengen uudessa tilassa.

Tämän – Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen – jälkeen on eletty jo 2000 vuotta sitä aikaa, jolloin Herra Jeesus on asetettuna ylimmälle paikalle koko maailmankaikkeudessa. Mutta tämä nykyinen todellinen tilanne, että Kristus käyttää ylintä valtaa koko kaikkeudessa ja on Ihmisen Poikana saapuva taivaalta (kaikella voimalla ja kunnialla) tuomitsemaan kansat ja pystyttämään tänne Maan päälle 1000-vuotisen Kuningaskuntansa – niin tästä eivät kirkot puhu juuri mitään. Samalla ovat lupaukset Israelin kansalle lakaistu maton alle, koska niillä ei vain voi enää olla sijaa nykyiselle Israelin lupaukset korvanneelle ”hengelliselle Israelille”.
Mutta ei Jumala suinkaan ole yllättynyt siitä, että Israel aikanaan hylkäsi Hänen uusitun kutsunsa kansaansa kohtaan Helluntain talouskauden aikana.
”Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltä tuntenut”, kirjoittaa kansojen apostoli meille Roomalaiskirjeen luvussa 11.

Sana rististä fokusoituu nimenomaan Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen toteutumiseen ja sen vaikutuksen omistamiseen ihmisen osalle Pyhässä Hengessä uskon kautta, eikä suinkaan Jeesuksen maallisen elämän vaiheisiin ja niiden kerrontaan. Sana rististä astui voimaan vasta kun ylösnoussut Jeesus Kristus oli täyttänyt Isältään saamansa tehtävän ja sen merkkinä lähettänyt Pyhän Hengen Maan päälle sijaistamaan itseään, kunnes Hän itse kerran palaa takaisin Maa-planeetan päälle. Hänen maallinen elämänsä ja tehtävänsä rajoittui aikanaan ainoastaan Israeliin ja sen kadonneiden lammasten kutsumiseen, vaikka Hän lopulta kuolikin Jumalan Karitsana koko maailman synnin puolesta.

“Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö”. (Matt. 15:24)

Kuningaskunnan evankeliumi johtaa toisenlaiseen käyttäytymismalliin kuin meille kansoille suunnattu Armon evankeliumi!
Siksipä apostoli kehottaa meitä kohdistamaan katseemme (ei maanpäällä eläneeseen Jeesukseen, vaan) ylösnousseeseen Herraan, joka tänään hallinnoi seurakuntaansa Armon evankeliuminsa ja uskon Henkensä kautta. Tämä on tänään totta; tämä on tänään ajankohtaista todellisuutta.
Paavalin kautta on Kristus puolestaan välittänyt meille aivan erityisen ilosanomansa, jonka Herra paljasti hänelle ilmestystensä kautta (Apt. 26:16) ja jonka sisällön apostoli on taltioinut meitä varten kirjeisiinsä. Kyse on siis itse Herran Jeesuksen (aiemmin Jumalassa salattuna olleesta) evankeliumista meille, tämän päivän kansojen uskoville.

olette kaiketi kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta, mikä on minulle teitä varten annettu, että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi, niin kuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut; (Ef. 3:2-3)
CLV Eph 3:2 – Eph 3:3
since you surely hear of the administration of the grace of •God •that is |given to me iofor you,
tfor acby revelation the secret is made known to me (according as I write before, in brief,

Mutta hänen arvovaltansa Kristuksen valtuuttamana kansojen apostolina alkoi kuitenkin vähentyä jo hänen elinaikanaan. Hän myös tunnisti ja ilmoitti tämän ollessaan palaamassa viimeiseltä lähetysmatkaltaan ja hyvästellessään hengelliset veljensä. Hän tiesi jo tuolloin, miten kristityt alkavat hänen lähtönsä jälkeen lohkoontua erilaisiin ryhmiin ja miten noiden lahkojen ”armottomat” johtajat nousevat nimenomaan uskovien keskuudesta.

Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. (Apt. 20:29-30)

Paavalin evankeliumi alkoi kokea väheksyntää uskovien keskuudessa jo hänen elinaikanaan. Niinpä hän tästä kirjoittaakin viimeisessä kirjeessään (opetustestamentissaan).
Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan. Luukas yksin on minun kanssani. (2. Tim. 4:10-11)

Viimeisessä kirjeessään, hän toteaa tämän luopumisilmiön siis jo alkaneen.
Tästä syystä hän pyysikin Timoteusta tuomaan hänelle Roomaan kirjakääröt (kreik. biblion) ja erityisesti ne hänen (lampaan?)nahkaliuskoilleen kirjoittamansa kirjeet (kreik. membrana).
Tuo tullessasi päällysvaippa, jonka jätin Trooaaseen Karpuksen luo, ja kirjat, ennen kaikkea pergamentit. (2. Tim. 4:13).
(CLV) 2Ti 4:13
When you |come~, |bring the traveling cloak which I left in Troas bwith Carpus, and the scrolls, especially the vellums.

Näin Paavali saattoi tallentaa evankeliuminsa (Rooman tuolloisten arkistointipalveluiden kautta) Jumalan tahdon mukaisesti jälkipolville säilytettäväksi ja meille asti luettavaksi!

Paavalin evankeliumi on suunnattu, eriytetty eli pyhitetty nimenomaan nykyisen Jumalan Armon talouskauden totuuden sanaksi. Se on voimassa tänään ja tässä vastaanotettavaksi. Sitä myös Pyhä Henki käyttää tänään työkalunaan (”miekkanaan”), jolla vaikuttaa kristityn elämässä vanhuskautta, rauhaa ja iloa. Pyhä (kreik. hagion) tarkoittaa ”vihkiä”, ”asettaa erilleen”, ”erottaa”. Näin myös Paavalin välittämä Ilosanoma pitäisi nähdä nimenomaan meille (kansojen ihmisille) erotettuna evankeliumina.

Se, että kun esim. kansankirkkomme pitää vuosittain toistuvassa kaavassaan Israelille suunnattua Kuningaskunnan evankeliumia meille pyhänä (erotettuna) evankeliumitekstinä, niin se samalla asettaa meille oikeasti pyhitetyn Paavalin evankeliumin toisarvoiseen asemaan. Samalla se omii Israelille annetut lupaukset itselleen ja on siten sokeutunut Jumalan valitun kansan tulevaisuudelle. Samalla kirkkolaitokset ovat kadottaneet ajan käsityksen ja Jumalan aikataulutetun suunnitelman: suunnitelman, joka on täynnänsä Israelin kansalle Vanhassa testamentissa suunnattuja ”iankaikkisia” eli tuhatvuotisia kuningaskunnallisia lupauksia.

Nykyinen seurakunta kuvataan kuitenkin meille Kristuksen hengellisenä ruumiina. Se rakentuu Kristuksen Hengen yhteydessä Pään (ruumiillisesti ylösnousseen Kristuksen) kautta sen jokaisessa jäsenessä /tästä tarkemmin/. Kysymyksessä on uuden luomakunnan esikoisuudesta, uusista ihmisistä, uusista luomuksista (kreik. ktisis) Kristuksessa Jeesuksessa.

me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. (2. Kor. 5:16-17)

Niinpä Paavali kehottaa oman esikuvansa kautta nykyisen Armon talouskauden uskovia seuraamaan tai tarkemmin imitoimaan, jäljittelemään hänen opetustaan ja esimerkkiään, koska niiden kautta meillä on hyvä potentiaali Hengen yhteydessä kasvaa ylösnousseen Kristuksen seuraajina /tästä tarkemmin/.

Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja. (1.Kor. 11:1)
(CLV) 1Co 11:1

|Become~ imitators of me, according as I also am of Christ.

 

Print Friendly, PDF & Email

Paavalin välittämä seurakuntamalli

 

Kirkkolaitokset ja kristilliset suunnat erottautuvat toisistaan usein – paitsi opin – niin myös seurakuntakäsityksen osalta: muutoinhan ne kaikki voisivat toimia saman katto-organisaation alla. Isot kirkkolaitokset näyttävät puolestaan omineen itselleen Israelia koskevat lupaukset. Samalla ne ovat sokeutuneet ”hengellisenä Israelina” sille valtavalle määrälle vielä toteutumattomille – niin kansojen uskovia kuin myös valittua kansaa koskeville – raamatun lupauksille. Se, että ajan käsitys on yleisissä käännöksissä korvattu ajattomuuden ja ikuisuuden myyteillä, tekee totuuden etsijälle vaikeaksi näkemästä Jumalan aikataulutettua kokonaissuunnitelmaa ja sen edistymistä.

Mitä enemmän kristillisen liikkeen opille ja toimintamallille haetaan raamatusta perusteita Paavalin evankeliumin ulkopuolelta, niin sitä enemmän siinä näkyy erilaista hierarkkisuutta, pappisvaltaa, traditionaalisuutta, auktoriteettiuskollisuutta ”kirkko-isiin”, miesvaltaista vallankäyttöä, juutalaisuuden seremonioihin sitoutumista, sakramentti-uskovaisuutta ja muuta jäykkyyttä. Raamatusta voidaan ottaa monesta paikasta ja monella tavalla. Raamatun perustalle voidaan rakentaa monenlaisia kristillisiä uskomusjärjestelmiä.

Ylösnousseen Herran Paavalin kautta välittämä nykyisen seurakunnan malli on kuitenkin puhtaasti hengellinen. Paavali kuvaa sitä Kristuksen ruumiiksi, Kristuksen hengelliseksi organisaatioksi, jonka jokainen jäsen on liitetty uskon kautta ja Pyhän Hengen välityksellä ylösnousseeseen Herraan Kristukseen.

Paavalin ilmoittama seurakuntamalli on maailmanlaajuinen, yli kansojen, kulttuureiden ja kirkollisten rajojen ulottuva hengellinen yhteisö. Kristusta ei ole jaettu niin, että Hän olisi löydettävissä vain sieltä tai vain tuolta. Paavalin välittämä seurakuntamalli on myös yli-maallinen, sillä sen Päänä toimii ylösnoussut Kristus Jeesus, jonka kautta koko seurakunta rakentuu Jumalan antamassa kasvussa kohti sitä päämäärää, jonka Isä Jumala ennen maailmanaikoja on päättänyt toteuttaa. Sille annetut lupaukset ja siunaukset kohdistuvat maapallon ulkopuoliselle Universumin alueelle (taivaalliselle alueelle), toisin kuin on Israelin kohdalla: heidän kansalliset lupauksensa liittyvät Maan päälle.

Näin Paavali määrittelee nykyisen seurakunnan.

  1. Sillä niin kuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin;
  2. sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
  3. Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta.
  4. Jos jalka sanoisi: “Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen”, niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton.
  5. Ja jos korva sanoisi: “Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen”, niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton.
  6. Jos koko ruumis olisi silmänä, missä sitten olisi kuulo? Jos taas kokonaan kuulona, missä silloin haisti?
  7. Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itse kunkin niistä, ruumiiseen, niin kuin hän on tahtonut.
  8. Vaan jos ne kaikki olisivat yhtenä jäsenenä, missä sitten ruumis olisi?
  9. Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis.
  10. Silmä ei saata sanoa kädelle: “En tarvitse sinua”, eikä myöskään pää jaloille: “En tarvitse teitä”.
  11. Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä (1. Kor. 12:12-22).

Pyhä Henki kastaa (upottaa, liittää, yhdistää; kreik. babtizo) kunkin jäsenen ylhäällä olevaan, ruumiillisesti ylösnousseeseen Kristukseen Jeesukseen /tästä tarkemmin/.
Jumala itse (eivätkä esim. mitkään ns. kirkolliset tahot) on asettanut kunkin seurakuntajäsenen sille paikalle, missä hän nyt on Kristuksessa.
Inhimillisesti heikoilta näyttävät jäsenet ovat tässä hengellisessä, vielä näkymättömässä organisaatiossa, aivan välttämättömiä, kullakin jäsenellä on oma, edeltä määrätty paikkansa.

Kyse on Isän Jumalan ennalta valinnasta ja Hänen suunnitelmastaan.

niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, (Ef. 1:4-5)

Näin Jumala – aikataulutetun suunnitelmansa mukaisesti – Kristuksen Jeesuksen kautta toimii. Tämä kaikki tulee osaksemme ansaitsemattomana lahjana, josta voimme iloita ja olla kiitollisia. Tämä lahja tarjotaan tänään itsessään heikolle ja riittämättömälle ihmiselle pelkän uskon kautta.
Se palvelukseen liittyvä työ, mikä meille on annettu, kohdistuu nimenomaan tämän Kristuksen hengellisen organisaation rakentamiseen.

tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, (Ef. 4:12)

Lienee helppo ymmärtää, että näin kukin jäsen voi myös kasvaa Kristuksessa kohti sellaista uutta ihmistä ja luomusta, joksi Jumala on hänet tarkoittanut. Tämän seuraamuksena hän samalla saa kasvaa Kristuksen kirjeeksi ja tuoksuksi maailmaan nähden.

Jumala sinetöi (kreik. sphragizo) eli leimaa uskovansa hyväksytyksi Kristuksessa Pyhän Hengen kautta. Tämä sinetöinti leimataan ihmisen sisimpään uskon tultua häneen ja se toimii etumaksuna (vakuutena) myöhemmin tulevasta ”perinnöstä” tai paremminkin jako-osuudesta (kreik. kleronomia). Konkordanttinen menetelmä jakaa termin morfeemeiksi [LOT-APPROPRIATION], joka voitaisiin suomentaa esim. ”arpaosuus” tai ”alueosuus” ja joka viittaa tulevaan taivaalliseen ”perintö”osuuteen.

Hänessä on teihinkin, sitten kuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi. (Ef. 1:13)

joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme (2. Kor. 1:22)

Kun Jeesus aikanaan sanoi opetuslapsilleen, että ”missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä”, niin tämä tietenkin tapahtuu tänään ylösnousseen Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä. Vaikka uskovien psyko-fyysiset kokoontumiset tapahtuvat näkyvällä ja sosiaalisella tasolla, niin Hengen yhteys toimii aina Pään, ylösnousseen Kristuksen, kautta. Tämän voi kuvitella yo. kuvasta, josta näkyy, että kunkin jäsenen yhteys toimii ylösnousseen Kristuksen kautta Pyhän Hengen välityksellä, eikä suoraan uskovien välillä. Tässä kontekstissa Herra on myös uskoviensa keskellä ja rakentaa seurakuntaansa (hengellistä ruumistaan) paljastamalla jäsenilleen niitä viisauden ja tiedon aarteita, joita Kristukseen on (meitä varten) kätkettynä. Tästä (Hengen yhteyden) näkökulmasta voimme myös ymmärtää, mitä Paavali tarkoittaa kirjoittaessaan:
jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. (1. Kor. 12:26)

Kristuksen hengellisen ruumis-organisaation kautta voimme ymmärtää sen, että sen jäsenet ovat hajautettuina ympäri maapalloa ja eri kansoihin. Ja koskapa elämme vielä uskossa emmekä näkemisessä, niin emme voi myöskään sormella osoittaen väittää, että Kristus on tuossa ryhmässä tai tässä ryhmässä.

Kristuksen hengellisen seurakuntamallin pohjalta voimme myös käsittää sen, minkä Paavali paljastaa meille (aiemmin vaiettuna) salaisuutena.

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. (1. Kor. 15:51-52)
sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; (1. Tess. 4:17)

Tässä puhutaan Kristuksessa kuolleiden ja vielä elossa olevien silmänräpäyksellisestä ylösnousemisesta ja poistempauksesta ylös maapallon pinnalta lähiavaruuteen Herraa vastaan. Kristus tulee siis fyysisesti (alkutekstissä puhutaan Hänen fyysisestä läsnäolostaan; kreik. parousia) lähiavaruuden alueelle, josta Hän ikään kuin vetäisee ruumiinsa ylös luokseen. Tässä ylösvetäisyssä transformoituu myös nykyinen hengellinen ja näkymätön seurakuntaruumis silmänräpäyksessä (kreik. atomos) fyysiseksi ja kuolemattomaksi Herran taivaalliseksi seurakuntaorganisaatioksi. Kristuksen hengellinen ruumis toimii tänään myös pidäkkeenä sille, että laittomuus ei pääse Maan päällä täyteen valtaansa. Kristuksen ruumiin poistuttua Maan päältä syntyy samalla tila antikristilliselle maailmanvallalle.

Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä (2. Tess. 2:7-8).

Minä en ainakaan omassa yksinkertaisuudessani osaa kuvitella muunlaista seurakuntamallia, kuin mikä meille kansojen apostolin kautta ylösnousseen Herran valtuuttamana on välitetty. Mielestäni vaati melkoista piittaamattomuutta mennä tämän yli ja korvata se toisenlaisilla seurakuntakäsityksillä!  Jumaluusoppineet ja kirkolliset vallan käyttäjät ovat ajan saatossa kehitelleet monenlaisia ”oikeita” oppijärjestelmiä ja palveluskaavoja. Yhteistä näille opinsuunnille ja seurakuntakäsityksille kuitenkin on aina se, että ne vaativat papillisen välimieskerroksen ihmisen ja Jumalan välille. Kristuksen kertakaikkinen uhri ei näytä riittävän hengelliseen uskonyhteyteen Taivaallisen Isän kanssa!

 

p.s.
Ymmärrän kyllä sen, että kulttuurisidonnaisuus osaltaan vaikuttaa kirkkolaitosten asemaan ja toimintaan yhteiskunnissa. Itsekin tulee niihin osallistuttua. Mutta tässä on mielestäni hyvä kuitenkin muistaa Paavalin ohjeistus.
Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita. (1. Kor. 6:12)

Print Friendly, PDF & Email

Ota yhteyttä