Ne muut lampaat?

 

Johanneksen evankeliumin kohta Jeesuksen maininnasta muistakin lampaista herättää silloin tällöin ihmettelyä ja tulkintoja.

Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
Joh. 10:16

Tässä tulee tietenkin ottaa huomioon ympäristö ja olosuhteet, jossa Jeesus lausui nämä sanat – ja keille Hän tämän kertoi. Lammastarhalla Hän tarkoittaa Israelin huoneen kadonneita lampaita, joiden luo Hänet lähetettiin.

“Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö”.
Matt. 15:24

Eli Hän tarkoittaa nimenomaan juutalaisen kansan kadonneita lampaita, joiden luo Hänet oli kokoavana paimenena lähetetty. Myös antaessaan oppilailleen tuolloin ohjeen mennä etsimään kadonneita lampaita, niin hän rajasi sen vain Israelin sisälle. Pakanat (muut kansat) saisivat vielä odottaa aikaansa.

Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: “Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.
Matt. 10:5-6

Mutta mitä nämä toisesta lammastarhasta olevat lampaat sitten ovat.? Yhtä ja samaa laumaa ainakin näyttävät olevan. Milloin nuo muut lampaat saavat kuulla paimenen äänen? Tekstikohta näyttää  viittaavan tulevaan aikaan (kreik. akousousin, ”tulevat kuulemaan”). Mitä Jeesus tarkoitti tällä, kun Hän paljasti sen juutalaisille opetuslapsilleen? Tällä Hän viittasi kansojen (kaikkien muiden kansojen kuin Israel) alueeseen, johon Hänen tehtävänsä ei vielä tuona hetkenä ulottunut. Tämän Hän kuitenkin viestitti vain juutalaisille opetuslapsilleen, koska asia tulisi koskemaan jatkossa heitä. Tässä Hän viittasi ylösnousemisensa ja Pyhän Hengen lähettämisen jälkeiseen aikaan, johon hän oli Pietarille antanut erityisvaltuudet seurankunnan johtajana.

Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.”
Matt. 16:19

Tätä tehtävää Pietari sitten toteutti kirjoittaessaan myöhemmin kirjeensä; huom. ei vain Israelin huoneen kadonneille lampaille, vaan nyt myös kansojen valituille, jotka sijoittuivat Israelin ulkopuolelle.

Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa,  ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha.
1. Piet. 1-2

Tähän Jeesus siis mielestäni viittasi puheestaan muista lampaista, nimittäin Israelin kansan ulkopuolella oleviin muihin kansakuntiin ja sen valittuihin.

Paavali ja hänen evankeliuminsa tuli salassa olleena erityisilmoituksena vasta sen jälkeen esiin, kun Israel hylkäsi Pietarin julistuksen.

On mielenkiintoista, miten Jeesus puhuu myös takaisin paluunsa jälkeisestä kansojen tuomiosta. Tuolloin Hän erottelee myös Israelin ulkopuoliset  kansat  lampaisiin ja vuohiin.

Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
Matt. 25:  32-33

Print Friendly, PDF & Email

Mieli voittaa materian!

Tämä iskulause oli aikoinaan juniorijalkapallojoukkueemme tunnuslauseena – tosin versiona ”Henki voittaa materian”, mutta ajatus oli sama. Pojat eivät joukkueen perustamishetkellä edustaneet ihan sitä ”ykkösluokkaa”, mutta aikaa myöten – kunkin pojan omiin asenteisiin ja lahjoihin sekä joukkueen yhteishenkeen luottaen – joukkueesta kehittyi  hieno ja menestyksekäs jalkapallojoukkue. Varmaan joillekin muillekin tutuntapainen kokemus.

Itseäni on hämmästyttänyt (ja edelleen yhä uudelleen yllättää) miten paljon raamattu puhuu mielen ja ajatusmaailman merkityksestä ihmisen hyvinvoinnin perustana. Meitä kehotetaan siellä uudistumaan mielemme hengeltä (Ef. 4:23).

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä (Room. 12:2).

Tiede on viime aikoina lähestynyt ja vahvistanut tätä perustotuutta: mieli, ajatusmaailma on kaiken hyvinvoinnin lähtökohtana!  Nykyään monin neurofysiologisin kokein on pystytty osoittamaan miten aivojen fyysiset rakenteet neuroplastisesti mukautuvat ajattelun (havainnointi, valinnat, päätökset,…) kautta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että

  • ajattelu luo signaaleja, jotka avaavat dna:n, mikä sitten ilmenee geenejä valmistavina proteiineina
  • asenteemme ja reagoimisemme tilanteisiin saa hypotalamuksen erittämään kemikaaleja, jotka taas vaikuttavat joko ”hyvänlaatuisten” tai ”pahanlaatuisten” hermosolujen välittäjäaineiden tuottamiseen
  • ihmiselle syntyy päivittäin uusia aivosoluja ns. vauvasoluja

Viime vuosikymmenen aivotutkimuksen tulokset ovat siis laittaneet teorioita uusiksi. Nyt tiedämme enemmän kuin kaksikymmentä tai kymmenen vuotta sitten. Ihmisen fyysiset aivot eivät siis rappeudukaan deterministisen solukuolemien kautta ihmisen ikääntyessä! Fyysinen Dna ei siis määrääkään miten elämä muodostuu! Vaan ajattelu ja oppiminen uudistaa aivojamme!

Luin jokin aika sitten pitkään aivotutkijana toimineen Caroline Leaf:n kirjan Kytke aivosi päälle, joka on saanut minut innostumaan asiasta. Viimeisimpien aivotutkimusten koostekirjassa Aivojen arvoitukset tuodaan esille tutkija Aida Gomez-Roblesi:n vuonna 2015 tekemä laaja ihminen-apina aivotutkimu tuloksesta ihmisen aivojen ainutlaatuisuudesta mm.

  • että ihmisen aivot voivat valita vapaasti kaikista geenien antamista hyvistä vaihtoehdoista ja mukauttaa rakennettaan ja toimintojaan ympäristön vaatimuksiin. Tätä mahdollisuutta ei ole esimerkiksi simpansseilla.

Ihminen pystyy siis oman ajatusmaailmansa ja valintojensa kautta vaikuttamaan omien aivojensa toiminnalliseen ja fyysiseen muokkautuvuuteen! Vau – vaikuttaa tosi isolta jutulta!.

.Ja näitä raamatun kohtiahan tosiaan löytyy, jotka ihmisen Luoja (tekijänoikeuden omistajana ja parhaana asiantuntijana) on meille vinkkeinä antanut.

Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa (Fil. 4:8).

 

Print Friendly, PDF & Email

Iankaikkisuuden ja ajattomuuden käsitekonflikti

 

”Iankaikkisesti”, ”ikuisesti”, ”iankaikkisesta iankaikkiseen”, ”aina ja iankaikkisesti”, ”maailma”, ”maailmanaika”, ”aikakausi”. Mitä nämä käsitteet ihmiselle nykyään merkitsevät? Veikkaanpa että usein jonkinlaista ajattomuutta, rajattomuutta, loputtomuutta – joka tapauksessa kuitenkin jonkin asteista epämääräisyyttä.

Tiesitkö että näiden kaikkien käännössanojen takana on vanhassa kreikassa (kielessä, jolla Uusi testamentti on kirjoitettu) yksi ja sama ilmaisu: substantiivi aion ja sen adjektiivimuoto aionion. Se on alun perin merkinnyt pisintä maailmankautta, joka raamatusta löytyy ja joiden varaan Jumalan pelastussuunnitelma rakentuu. Hepreankielessä – siis Vanhassa testamentissä tämän sanavastine on olam.

Näillä maailmankausilla tai aioneilla on alku (esim.  1. Kor. 2:7; 2. Tim.1:9) ; niillä on myös loppu (ks.  Heb. 9:26; 1. Kor. 10:11; Matt. 24:3). Siis rajoitettu kesto!

Jumala on tehnyt nämä aionit (Heb. 1:2) ja asettanut ne (Heb. 11:3), jotta Hän niiden kuluessa toteuttaisi suuren suunnitelmansa (Ef. 3:8-11; 1:9-10). Raamattu tuntee kaikkiaan viisi aionia, joista nykyistä nimittää “Täksi pahaksi maailmanajaksi” (Gal. 1:4). Viimenen ainoni on nimeltään “Aionien aioni” (vrt. Korkea Veisu on sanatarkasti “laulujen laulu”). Tämä on yleensä käännetty joko “aina ja ianlaikkisesti” tai “iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen”.

Minulle tämän asiantilan tajuaminen oli aikoinaan yksi merkittävimmistä oivalluksista: tajuta ettei kaikki olekaan ehdottoman kohtalonomaista, lopullista ja epämääräistä. Ymmärtää, että Jumalalla on aikataulutettu suunnitelma tahtonsa toteuttamiseen. Ymmärtää, että koko ihmisen pelastumiseen liittyvä projekti toteutuu Kristuksen Jeesuksen kautta kaikessa kunniassaan maaimankausien ja niihin sisältyvien hallintokausien (kreik. oikonomia) aikana. Olen miettinyt myös usein sitä, miten paljon yhden tällaisen avainkäsitteen alkuperäisen merkityksen hämärtyminen on ajan myötä  päässyt vaikuttamaan kristillisiin teologioihin ja raamatunkäännöksiin.

 

Print Friendly, PDF & Email

Ulos, sielua hoitamaan!

 

Sielun peruskäsitteelle on paikallaan hakea määritelmää sieltä, missä se ensimmäistä kertaa esiintyy eli 1. Mooseksen kirjan 2. luvusta. Siellä sanotaan (jae 7):

”Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu”.

Toisin sanoen, ihmiseen ei tullut sielua, vaan ihmisestä kokonaisuudessaan tuli elävä sielu Jumalan elämän henkäyksen ja maaperäisen kehon synteesinä. Tosin sana sielu (hepr. nphsh) esiintyy VT:n alkutekstissä jo neljä kertaa ennen tätä: (1. Moos. 1:20,21,24,30). Näin kirjoitukset kertovat myös eläinten olevan sieluja – näin myös lukuisissa myöhemmissä kohdissa, vaikka raamatunkäännöksissä yleensä käytetään sielusta erilaisia ilmauksia.

Sielun kuolemassa taas raamattu kertoo näiden osien palaavan takaisin alkuperäisiin lähteisiinsä. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen ihmiselle antanut, ruumis taas maatuu alkuperäänsä (Saarn. 12:7) ja sielu palaa kuollessaan Tuonelaan (hepr. scheol, kreik. hades). Tämän tunnusti myös Daavid todetessaan Jumalalle, että ”sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan” (Apt. 2:27). Sielun kuolleena olosta raamattu käyttää myös kuvausta “pois-nukkuminen”; edelleen tästä sielun kuoleman tilassa olevien todetaan lepäävän syvässä unessa vailla ylistämistä ja vailla minkäänlaista tietoisuutta (Saarn. 9:10; Jes. 38:18).
Konkordanttinen menetelmä kääntääkin sanan hades  termillä “unseen” [UN-PERCEIVED], joka voitaisiin (mielestäni kuvaavammin) suomentaa sanalla “tiedottomuus” tai “tajuttomuus”.

Ihmisen ylösnousemus on jo alkanut: Kristus on noussut ensimmäisenä ihmisenä kuolleista. Tulevassa ylösnousemuksessa ihminen saa hengellisen ruumiin, joka on siis aineellinen, mutta kuolematon. Ylösnousemus on aina ruumiillinen ja siinä Herra Jeesus kutsuu ihmisen Tuonelassa (tai Tuonelan tilassa) lepäävän sielun elämään uuden ihmisen elämää.

 

 

 

Kun kerran elävä ihminen on elävä sielu, niin eikö myös liikunnan harjoittaminen  – vaikkapa sauvakävelyn muodossa – ole siten myös sielunhoitoa?

 

 

Print Friendly, PDF & Email

Parantumaton ohiampuja

 

Kun homma ei mene ns. putkeen, niin tulee huti ja monesti myös pettymys. Näin ainakin minulle usein käy. Mutta miten tämä asia on kirjattu ylös myös raamattuun? Siellä käytetään tästä ilmaisua “synti”. Ja tämä synti saa ihmisissä vilkasta kuvittelua. Onko kyse jostain sellaisesta, josta on tehtävä ns. parannus, vai jostain sellaisesta joka maistuu “syntisen hyvältä”, vai mitä tällä termillä alunperin on tarkoitettu? Ensimmäisen kerran tämä käsite määritellään Tuomareiden kirjan luvun 20 jakeessa 16, jossa puhutaan 700:sta valiomiehestä, jotka “kykenevät linkoamaan kiven hiuksenleveyden tarkkuudella ilman että tekevät syntiä”.

Eli synnissä on alunperin kysymys nykykielellä ilmaistuna harhalaukauksesta, ohiampumisesta, kyvyttömyydestä  ja “lyhyeksi jäämisestä” jonkin tavoitteen tai vaatimustason suhteen. Raamatussa synti kuvaa ihmisen riittämättömyyttä, kyvyttömyyttä ja heikkoutta päästä täyttämään Jumalan tahto kaikessa täyteydessään: rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Ja tätä kaikkea ajatuksen sanojen ja tekojen tasoilla. Ja tätä kaikkea joka kerta, kertaakaan missaamatta.  Ihmisen rahkeet eivät tähän – kiitos ensimmäisen ihmisen, Aadamin perinnön – kertakaikkisesti alkuunkaan riitä, vaan tähän tarvitaan viimeiseen Aadamiin – Kristukseen Jeesukseen (1. Kor. 15:45) – turvautuminen. Olemme Hänessä, täydellisessä Ihmisessä, kelvollistettu so. vanhurskautettu Jumalan edessä, vaikka “liha” vielä riippuukin meissä kiinni. Tämä uuden ihmissuvun “perintö” on tänään omistettavissa  lahjana, pelkän luottamuksen kautta Jeesukseen Kristukseen.
Tehdä syntiä  on alkukielissä (hepr. hetah; kreik. hamartano) arkikielen sana ja tarkoittaa kyvyttömyytt suoriutua täydellisesti ja joka kerta jostakin vaatimustasosta ts. olla kertaakaan missaamatta suorituksessa tai tehtävässä. Lähtökohtana tälle on ns. lihan heikkous, kyvyttömyys ja kertakaikkinen kelvottomuus mukautua Kristuksen mielen mukaiseen elämään. Sen ainoa paikka on ristillä, jonne Herra sen itsessään kantoi.

Pari esimerkkiä arkisynneistä:

  • Mikäli projektipäällikkö ei pääsee maaliin projektisuunnitelman mukaisesti, niin hän rikkoo projektin tavoiteasetuksia vastaan. Näin hän syyllistyy syntiin täydellisen projektipäällikön vaatimustasoa vastaan. Esimerkiksi jonkin resurssin: vaikkapa rahoituksen tai ajan loppuminen alkuperäisen projektisuunnitelman vastaisesti on melko yleinen syy projektityössä “lyhyeksi jäämiseen”.
  • Kun joukkuepelin hyökkääjä missaa yhden maalintekopaikan, niin hän tekee syntiä täydellisen pelaajan/hyökkääjän vaatimustasoa vastaan, koska ei kykene joka kerta täydelliseen tilannesuoritukseen.

Kristukseen Jeesukseen voi itsessään heikko ihminen uskossa turvautua ja kätkeytyä. Hänessä Jumala näkee meidät Hänessä. Hän on kantanut meidän vanhan ihmisemme (himoineen ja haluineen) ristille ja näin me synnistä poiskuolleina saamme elää Hänessä ja Hänelle, joka on meidän sijastamme kuollut ja ylösnoussut. Elää uuden luomuksen, uuden ihmisen elämää. Elää ja jopa iloita myös tulevan ylösnousemuksen odotuksessa.

 

p.s.

Eikä Jumala voi tietenkään tahdossaan ja suunnitelmassaan missata eli tehdä syntiä. Kun Hän on ilmoittanut: “että Hän tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat ja tulevat tuntemaan totuuden” (1. Tim. 2:4), niin tietenkin Hän tulee viemään tämän tahtonsa mukaisen päätöksensä Kristuksen Jeesuksen kautta, maailmankausien aikana, tähän loistavaan päämääräänsä! Eikä edes meidän ihmisten epäusko voi tätä Häneltä estää.

 

Print Friendly, PDF & Email
WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä