Pysyköön kukin siinä asemassa ..

 

missä hänet on kutsuttu.
Mitä Paavali mahtaa oikein tällä tarkoittaa? Eikö uskon tielle astuvan pitäisi lähteä viemään ilosanomaa eteenpäin? Eikö Jeesuksen seuraaminen tarkoitakaan tänään osallistumista maailman kansojen opetuslapseuttamiseen? Puhuikohan Paavali tässä sittenkin vailla parempaa tietoa? Onko Paavalin kehotus sitten ristiriidassa Jeesuksen aikanaan juutalaisille oppilailleen antamaan käskyyn: sehän puhuu aivan muuta? Vai onko Herran seuraamisen lähtökohdat ja tavat muuttuneet? Miksi kirkolliset laitokset ja hengelliset liikkeet vaikenevat tästä? Oletko itse joutunut kohdallasi pohtimaan tätä asiaa?

Kun Jeesus aikanaan – kun elettiin ns. Jeesuksen Lihaksitulon hallintokautta – esitti ehdottoman vaatimuksensa ihmisille kutsuessaan heitä Hänen seuraajakseen:

joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. (Matt. 10:38)

niin tämä tarkoitti tuolloin myös fyysisesti Hänen mukaansa tien päälle lähtemistä. Se tarkoitti myös sen ammatin ja aseman jättämistä, jolla he elättivät itsensä ja perheensä. Se tarkoitti myös irrottautumista läheissuhteista.
Myöhemmin – Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen – kun Pyhä Henki oli vuodatettu – alkoi Herra rakentaa seurakuntaansa Pietarin papillisen ja hallinnollisen toiminnan varaan. Seurakunta organisoitui ja sen talous ja sosiaalinen elämä rakentui paljolti yksityisten lahjoitusten (kuten myytyjen tilojen, peltojen ja talojen) varaan /tästä tarkemmin/. Elettiin ns. Helluntain hallinnon aikaa, joka enteili ja antoi esikuvaa myös luvatun maanpäällisen Kuningaskunnan tulemisesta ja sen periaatteista.

Mutta takaisin Paavaliin. Apostoli opettaa:

Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu. (1. Kor. 7:20)

(CLV) 1Co 7:20
Each one in the calling in which he was called, in this let him be remaining.

Näin Paavali selvästi meitä ohjeistaa: pysykää, älkää pyrkikö toiseen asemaan!
Mutta millä valtuudella hän näin opettaa?
Ylösnousseen Herran Jeesuksen nimittämällä Kansojen opettajan erityisvaltuudella:

minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu – minä puhun totta, en valhettele – pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa. (1. Tim. 2:7)
(CLV) 1Ti 2:7
for which I/ was appointed a herald and an apostle (I am telling the truth, I am not lying~), a teacher of the nations in knowledge and truth.

Ja sitten kun hän vielä toteaa saaneensa evankeliuminsa suoraan Ylösnousseelta Herralta Jeesukselta:
Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. (Gal. 1:11-12)
CLV Ga 1:11 – Ga 1:12
11  For I am making known to you, brethren, as to the evangel •which is being evbrought by me, that it is not in accord with hman.
12  For neither did I/ accept it bfrom a hman, nor was I taught it, but it came through a revelation of Jesus Christ.

Tämä on tärkeää huomata: kyse ei siis ole Paavalin omasta – tai hänelle toisten apostolien kautta opetetusta – evankeliumista, vaan itse Herran Jeesuksen ohjeesta tämän päivän uskoville!  Hänen Totuuden sanastaan nykyiselle Jumalan salatulle Armon hallintokaudelle.
Siksi kehotus kristitylle pysyä juuri siinä asemassa kuin hän oli Herran kutsun saadessaan, on totta tänä päivänä. Se on Totuuden sana, joka on suunnattu tämän päivän Kristuksen ruumiin jäsenille.

Jeesuksen kutsu, jonka Hän osoitti lihansa päivinä, juutalaisille opetuslapsilleen oli puolestaan  totta tuohon aikaan. Jos tuohon aikaan olisi noudatettu otsikossa olevaa seuraamisen kehotetta, niin ei olisi tehty totuutta, eikä osoittauduttu kelvollisiksi lähteä Jeesuksen seuraajaksi Hänen ristinsä tiellä. Paavalin otsakkeessa antama kehotus ei olisi ollut taas totta eli voimassa ko. Jumalan hallintokauden suunnitelmassa tuohon aikaan.
Siksipä Paavali vielä mainitsee tästä asiasta em. jakeessa 11. Hänen julistamansa evankeliumi ei perustu ihmisten omiin sielullisiin mieltymyksiin harjoittaa uskontoa. Ei mihinkään sellaiseen, johon lihallinen ihminen luonnostaan on valmis: lähteä uskonnollisiin tapoihin ja perimätietoihin perustuen seuraamaan Herraansa.
Paavalin evankeliumi tämän päivä ihmiselle ei ole ihmisen mielen mukaista!

 Apostoli ei kehota meitä tehtävissämme laumautumaan eri näkemyspiirien mukaan, lähtemään ja erottautumaan maailman silmissä monenlaisina uskonnollisina suuntauksina: maailman ihmisten kutsumisessa “kadotuksen alta pelastukseen”. Tällaista kuvaahan on yleensä pidetty ja edelleen pidetään ns. virallisten tahojen puolesta esillä. Sovituksen sanoman tarjonta ja esillä pitäminen on toki eri asia kuin julkinen maailman käännyttäminen. Tämän kun vaan Jumala näyttää suunnitelmissaan jättävän Israelille.

Ei näin, vaan Jumalan toiminta ja seurakunnan rakentuminen tapahtuu tänään hengellisellä alueella. Se tapahtuu näkymättömällä tavalla uskossa. Se tapahtuu Pyhän Hengen kautta armon ja totuuden Sanan voimasta. Se tapahtuu kunkin jäsenen yksilöllisyyttä kunnioittaen Jumalan itsensä valitsemalla tavalla. Ja kaikella tällä Jumala armossaan valmentaa meitä yhä vahvemmin lujittumaan Kristuksen ruumiin jäseneksi: sille paikalle, johon hän itse kunkin on viisaudessaan ja kaikkitietävyydessään kutsunut:

tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen (Ef. 4:12)

Kun puhutaan palveluksen työstä tänään, niin se tarkoittaa Paavalin mukaan seurakunnan, Kristuksen ruumiin rakentamista, uskon yhteyden vahvistamista Kristuksessa Jeesuksessa. Tätä on nykyisen seurakunnan hengellinen (Kristuksen Hengessä) tapahtuva palveluksen työ.
Tänään kuitenkin puhutaan paljon Herran työhön lähtemisestä. Kuitenkin Paavali kehottaa (aivan päinvastoin) pysymään sillä paikalla, jossa ihminen on Herran kutsun saadessaan. Hän kehottaa pikemminkin tekemään ansiotyötä omilla käsillä, siis niissä ammateissa, mitkä itse kullekin on olemassa:

 me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme; (1. Kor. 4:12)
ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niin kuin olemme teitä käskeneet (1. Tess. 4:11)
Ja kaiken tämän hän vielä vahvistaa olevan meille Herran käskynä (1. Kor.  7:24).

Galatiassa kävi aikoinaan niin, että kun Paavalin välittämän opetuksen rinnalle oli alettu lisätä ihmisen mielen mukaisia (viattomiltakin näyttäviä) uskonnollisia tapoja, niin ilo ja rauha uskosta alkoi uskovien keskuudessa hiipua. Paavalin julistaman evankeliumin rinnalle oli alettu rakentaa julkista ja näkyvää jumalanpalvelusjärjestelmää ja yhteisöä. Kuitenkin pyynnöt lähteä erilaisten ns. hengellisten liikkeiden työhön mukaan voivat olla myös inhimillisesti motivoituneita:
Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä. (Gal. 4:17)

Siispä apostolin kehotus ja säädös meille kuuluukin:
Vaeltakoon vain kukin sen mukaan, kuin Herra on hänelle hänen osansa antanut, ja siinä
asemassa, missä hänet Jumala on kutsunut; näin minä säädän kaikissa seurakunnissa
. (Gal. 4:17)

Kyse (tässä näennäisessä ristiriitaisuudessa) on pohjimmiltaan kuitenkin erilaisista seurakuntamalleista. Kun Jeesuksen Lihaksitulon ja Helluntain hallinnot vaativat opetuslapsia lähtemään ja noudattamaan näkyvää, yhteistä ja jaettua elämäntapaa omissa joukoissaan, niin nykyisellä Jumalan Armon salatulla hallintokaudella seurakuntaelämä perustuu pelkkään uskoon ja toteutuu kunkin jäsenen rakentuessa Kristuksessa Jeesuksessa Jumalan hänelle osoittamallaan paikalla. Vaikka me harjoittaisimmekin uskoamme tänään erilaisissa kirkkokunnissa ja opinsuunnissa, niin niiden ei tulisi kuitenkaan antaa sitoa omaa sisäistä hengellistä kasvua, koska se kuitenkin tapahtuu itse kunkin uskovan kohdalla yksilöllisellä tavalla. (1. Kor. 6:12; 10:23)

On ilmeistä, että Jumala kutsuu aikanaan jokaisen pyhänsä. Jotkut ovat tuolloin yhdessä asemassa elämässään ja toiset toisessa; jotkut yhdessä ammatissa ja toiset toisessa – oli sitten kyse ns. maallisesta virasta tai ns. hengellisestä virasta. Tässä asetetaan tärkeä periaate, jota pyhien olisi hyvä noudattaa. Se on tämä: Ammatti ja tila, jossa olimme, kun Jumala meidät kutsui, ilmaisee yleisellä tavalla, minkälaisia hän haluaisi meidän olevan. Hän on tuntenut jokaisen meistä kauan ennen syntymäämme ja valinnut meidät Kristuksessa Jeesuksessa olemaan pyhät ja nuhteettomat Hänen rakkaudessaan. Hän on jo äitimme kohdusta saakka valmistellut meidät yksilöllisesti omille paikoillemme (Gal. 1:15). Ja tämä – Jumalan itsensä säätämä paikka ja tila – on itse kullekin se paras ja soveltuvin osuus. Tätä paikkaa ei mikään ulkopuolinen ”kirkollinen” tai ”hengellinen” taho voi määrätä, koska on kyseessä paikka Kristuksen hengellisessä ruumiissa eikä missään maallisissa organisaatioissa.  Tämä muuttaa alaisen Herran vapaaksi ja tekee johtajasta Kristuksen orjan. Tämä on tärkeä periaate, joka korvaa kaikki ulkoiset riitit.
Maailman valloitustehtävät on Jumala suunnitelmassaan varannut Israelille; meidän tulevat tehtävämme taas liittyvät maapallon ulkopuoliselle avaruuden alueelle. Tuonne taivaallisiin on meidät myös tänään kytketty ja asetettu Kristuksessa Hengen välityksellä. Tuolla samoin Kristus, meidän Päämme, tällä hetkellä myös fyysisesti on. Meidän toivomme ja yhdyskuntamme ei ole Maan päällä (kuten Israelilla) vaan Maan ulkopuolisella tähtitaivaan alueella /tästä tarkemmin/.

 

 

Print Friendly, PDF & Email

.. ja joka ei saisi satakertaisesti nyt tässä ajassa ..

 

Mitähän Jeesus mahtoi tarkoittaa puhuessaan aikanaan juutalaisille opetuslasilleen sillä, mitä he tulisivat saamaan palkkioksi siitä, että lähtevät Häntä seuraamaan? Hänhän lupasi tuolloin seuraajilleen satakertaisia – jo tässä ajassa toteutuvia – siunauksia. Hän lupasi seuraajilleen myös tulevaa ”iankaikkista” elämää. Toteutuiko tämä sitten Hänen opetuslastensa kohdalla – ja miten? Koskevatko nämä lupaukset lainkaan meitä: tämän päivän kansojen uskovia? Oletko kohdallasi joutunut pohtimaan tätä asiaa?

Markuksen evankeliumissa Jeesuksen puhuessa oppilailleen tulevista kärsimyksistään ja myös Hänen opetuslastensa kohdalle tulevista kärsimyksistä Hän sanoo:

10:29 Jeesus sanoi: “Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista,
10:30 ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää. (Mark. 10:29-30)

CLV Mk 10:29 – Mk 10:30
29  •Jesus averred to him, “Verily, I am saying to you that there is not one who -°leaves a house, or brothers, or sisters, or father, or mother, or wife, or children, or fields, on My account and on account of the evangel,
30  who should not be getting back a hundredfold now, in this era, houses and brothers and sisters and mother and father and children and fields, with persecutions, and in the coming~ eon, life eonian.

Tämä Jeesuksen opetuspuhe lähti liikkeelle Pietarin toteamisesta: “Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua” ja opetuslasten uteliaisuudesta, odotuksista siitä, mitä he tulevat saamaan tulevaisuudessa palkaksi Herran seuraamisesta. Tulevaisuus näytti siis heitäkin hieman huolettavan.

Tämä kohta on tietenkin täyttä totta; näin on kirjoitettu. Se on myös jo osittain toteutunut, mutta sen sovittaminen nykyiselle salatulle Armon hallintokaudelle johtaa vääjäämättömästi hämmentäviin ja ristiriitaisiin tulkintoihin.
Kirjoituksia lukiessa on aina hyvä tulla tietoiseksi siitä: keille kyseinen ilmoituksen kohta on osoitettu, milloin siihen liittyvät lupaukset on tarkoitus toteutua ja koskevatko ne nykyistä Armon hallintokautta eli ovatko ne totta ja voimassa nykyisellä Jumalan talouskaudella.

 

Ensinnäkin.

Jeesuksen sana oli osoitettu Hänen juutalaisille opetuslapsilleen, jotka olivat tuolloin – Hänen lihansa päivinä – lähteneet Häntä seuraamaa. Jeesuksen seuraaminen tarkoitti tuolloin ja myös myöhemmän ns. Helluntain hallinnon aikana sitä, että heidän tuli konkreettisesti jättää kaikki maallinen omaisuutensa ja verisiteensä ja lähteä kulkemaan Hänen jalanjäljissään. Kyse oli yhdessä Mestarinsa kanssa ristin tielle lähtemisestä, ”kärsimyksen maljan” juomisesta.

Jeesus puhuu noiden satakertaisten siunausten toteutuvan ”tässä ajassa”, kreik. en to kairo. Alkukielen kairos tarkoittaa sellaista ajanjaksoa, joka täyttää tietyt tunnusmerkit.
Tässä tuon ajan tai ajanjakson tunnusmerkit täyttyivät Helluntain hallinnon aikana. Silloin tapahtui Pyhän Hengen vuodatus ja silloin alkoivat opetuslapset Pietarin johdolla julistaa Israelille Kuningaskunnan evankeliumia, Ympärileikkauksen evankeliumia (Gal. 2:7). Elettiin ihmeitten ja merkkien aikaa.

Helluntain aikana olivat opetuslapset saaneet satakertaisesti taloja, veljiä, sisaria, äitejä, lapsia ja peltoja. Helluntain aikana opetuslapsille oli kaikki yhteistä. Kaikki sosiaalinen ja taloudellinen tuki oli yhteistä ja jaettua:
Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. (Apt. 2:44-45).
Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä. (Apt. 4:32)

Myöskään kukaan uskovista ja heidän perhekuntalaisistaan ei kärsinyt tuolloin puutteesta eikä minkäänlaisesta köyhyydestä, koska kaikki möivät omaisuutensa ja antoivat niistä syntyneet varat kokonaisuudessaan yhteiseksi hyväksi:
Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan. (Apt. 4:34)

Helluntain hallinnon aika oli uskoville myös vainon aikaa: tämä tulee ilmi jakeen 30 alussa, jossa Jeesus kertoo tuon satakertaisen siunauksen tulevan opetuslastensa osaksi ”keskellä vainon aikaa” (kreik. meta diogmon). /tästä tarkemmin/

Tämä kaikki on siis ollut totta ja toteutunut Helluntain taloukauden aikana.

 

Toiseksi.

Jeesus antaa juutalaisille opetuslapsilleen samalla myös lupauksen maailmanajallista elämästä tulevana maailmanaikana (kreik. en to eo to erchomeno) (jae 30). Tässä Hän viittaa seuraavaan tuhatvuotiseen, “iankaikkiseen” Kuningaskuntaansa ja koko sen ajan kestäviin lupauksiin.

Tämä taas on totta ja tulee toteutumaan Jeesuksen tullessa taivaalta Messiaana ja perustaessaan Israelille sille lupaamansa Kuningaskunnan.

 

Yritykset näiden jakeiden lupausten soveltamiseksi nykyisen Kristuksen hengellisen ruumiin (seurakunnan) kohdalle on monelle uskovalle osoittautunut kompastuskiveksi. Vaikka tällaista esim. kirkollisten jumalanpalveluskaavojen kautta annetaan ymmärtää, niin se ei tarkoita sitä, että se olisi voimassa, olisi totta tänään meille Kristuksen seurakunnan jäsenille. Perinnäistiedoilla ja -opetuksilla tehdään tänään ”tyhjäksi” Jumalan sanaa aivan samalla lailla kuin sitä tehtiin Jeesuksen maallisen elämänkin aikana (Mark. 7:13).

Kristuksen ruumiin jäsenten yhteys tänään on hengellistä. Se rakentuu ja toimii jokaisen jäsenen kohdalla Pyhän Hengen ja ylösnousseen Pään, Kristuksen kautta. Se toimii pelkän uskon kautta ja se “näkyy” Uskon Hengen vaikuttamana kirjeenä tai tuoksuna maailmalle. Olen monesti miettinyt sitä, miten tämänkaltaiset opetukset (joissa omitaan uskovalle Israelille luvattua) on saanut historian aikana (ja yhä edelleen) hämmennystä, epäuskoa ja monenlaista heikkoutta ja kärsimystä uskovien keskuudessa.

 

 

 

 

Print Friendly, PDF & Email

Isäni talossa on monta asuinsijaa

 

Kun Jeesus aikanaan piti juutalaisille opetuslapsilleen jäähyväispuhetta, niin Hän lohdutti heitä sanomalla

Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? (Joh. 14:2)
(CLV) Jn 14:2

In My Father’s house are many abodes; yet if not I would have told =you, tfor I am going~ to make ready a place for =you.

Mitä Jeesus tarkoitti Isänsä kodilla tai Isänsä talolla?
Käännöksissä esiintyvän sanan ”koti” tai ”talo” tai ”huone” takaa löytyy kreikan oikia, joka tarkoittaa asuinrakennusta. Jeesus osoitti nämä sanat juutalaisille opetuslapsilleen. Hänen opetuslapsensa tiesivät mitä Hän tällä tarkoitti, muutenhan he eivät olisi voineet tulla lohdutetuiksi (Joh. 14.1).

Jeesus tarkoitti Isänsä talolla Jerusalemin temppeliä, temppelirakennusta. Tämän myös hänen opetuslapsensa tunnistivat Jumalan taloksi, rakennukseksi tai huoneeksi. Tämän vahvistaa myös se, miten Jeesus oli aiemmin vihastunut Jerusalemin temppelissä oleileviin kauppiaisiin

Ja hän sanoi kyyhkysten myyjille: “Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi.” (Joh. 2:16)
(CLV) Jn 2:16

And to •those selling •doves He said, “Take these away hence, and do not be making My Father’s house a house for a merchant’s store.”

Tästä jakeesta löytyy käännössanan ”huone” takaa sama vanhan kreikan ”oikia”.
Jerusalemin temppelin muureihin oli rakennettu papeille ja leeviläisille omia asuinsijoija, eräänlaisia soluja (kreik. topon) [POSITION], joissa he saattoivat – palvelustehtävää suorittaessaan – asustaa.

Juutalaiset eivät odota, eivätkä tunnusta mitään taivaallista, so. taivaissa sijaitsevaa, heille luvattua valtakuntaa. Sen sijaan he odottavat taivaalta Maan päälle tulevaa Messiaan kuningaskuntaa. Taivaiset lupaukset olivat myös Israelin opettajalle Nikodemukselle täysin vieraita (Joh. 3:12).

Jeesuksen puhe opetuslapsilleen oli lohdutus ja lupaus heidän tulevista hallinnollisista ja papillisista viroistaan, jotka he tulevat saamaan, kun Hän Messiaana tulee taivaalta takaisin Maan päälle. Kuvaannollisesti Hän käytti tässä puheessaan Jerusalemin temppeliä, jossa myös heillä tulee tuhatvuotisessa Kuningaskunnassa olevat sijat ja positiot, kuten papeilla ja leeviläisillä on ollut aiemman temppelin (Isän talon) sisällä.

Tästä myös apostoli Pietari muistuttaa ja lohduttaa juutalaisia opetuslapsia:

Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto (1. Piet. 2:9)

Niin Jeesus sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. (Matt. 19:28)

Opetuslasten tulevissa (tuhatvuotisen Kuningaskunnan) tehtävissä yhdistyvät sekä hallinnolliset että papilliset tehtävät. Tästä ennakoivana havaintona meille on annettu esimerkkinä Ananian ja Safiiran oikeuskäsittely, jossa Pietari Pyhän Hengen johdolla sovelsi noita tulevia tuomarin ja papin tehtäviä. /tästä tarkemmin/

 

Jeesus ei todellakaan tarkoita tässä sitä, että Hän menee taivaaseen valmistelemaan opetuslapsilleen asuinsijoja ja ottaisi heidät sitten sinne (heidän kuoltuaan) kanssaan asumaan. Tätä selitystä kuulee toisinaan, mutta tällaisessa selittelyssä sekoitetaan jälleen hämmentävällä tavalla Ympärileikkauksen ja Ympärileikkaamattomuuden evankeliumit keskenään. Tehdään tarpeettomiksi myös kuolleista ylösnousemukset, joiden kautta ihmiset vasta (raamatun mukaan) herätetään kuoleman unesta uuteen elämään. Kirjoituksista ei löydy mitään vihjettä siihen, että opetuslapset menisivät taivaaseen!

Taivaallinen tulevaisuus ja odotus paljastettiin vasta Paavalin ollessa Rooman vankeudessa. Sen ylösnoussut Herra välitti meille Paavalin kautta hänen Efesolaiskirjeessään. Meillä, kansojen uskovilla, on puolestaan yhdyskuntamme taivaissa (Fil. 3:20). Israelin odotukset kohdistuvat taivaalta maan päälle tuleviin siunauksiin; myös uusi Jerusalem laskeutuu taivaalta uuden Maan päälle (Ilm. 21:2).

Jeesuksen jäähyväispuhe oli tarkoitettu lupaukseksi Hänen juutalaisille opetuslapsilleen siitä, että vaikka Hän meneekin Isän luo, niin Hän tulee Messiaana takaisin Maan päälle ja ottaa oppilaansa taas ”siipiensä suojaan”:
Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. (Joh. 14:3)

Ja hän lupasi olla myös fyysisesti läsnä heidän kanssaan koko tulevat tuhatvuotisen maailmankauden ajan: sen päätökseen asti:
Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
(CLV) Mt 28:20
teaching them to be keeping all, whatever I direct~ you. And |lo~! I/ am with you all the days till the conclusion of the eon! Amen!”

 

 

 

Print Friendly, PDF & Email

Kaikki sovintoon Jumalan kanssa

 

Miksi sovitusta tarvitaan?

Synti on vieraannuttanut ihmisen Jumalan elämästä (Ef. 4:17-19); ja saanut aikaan hänen ajatuksenkulussaan turhamaisuutta (Room. 1:21; 1. Kor. 3:18-20). Ihminen on etääntynyt Jumalasta ja vihoittunut Häneen mielessään ja pahoissa teoissaan (Kol. 1:21; Room. 8:7); jotkut ovat jopa Jumalan vihaajia (Room. 1:28-32). Tällainen Jumalasta vieraantuminen tekee nykyisen elämän tarkoituksettomaksi, turhauttavaksi ja vailla todellista rauhaa ja tyydytystä sisältäväksi.
Kaikki tämä on vaikutusta Aadamin tottelemattomuuden teosta, jonka seurauksena ihmissuku elää luonnostaan erossa Jumalasta. Aadamin perintönä on sielullisen (maaperäisen) ihmisen osaksi tullut kuolevaisuus ja täydellinen heikkous ja kyvyttömyys elää Jumalan yhteydessä Hänen mielensä mukaista elämää.

Mikä on sovituksen tarkoitus? Mihin sovitusta tarvitaan?

Rauhan ja sovinnon tekemiseen.
Rauhan ja sovinnon tekemiseen Jumalan ja ihmisen välillä.
Vieraantumisen, vihamielisyyden ja kylmäkiskoisuuden poistamiseen ihmisen suhteessa Jumalaan.

Kuka on aloittanut sovinnonteon?

Jumala itse. Jumala on rakentanut tien ihmisen luo. Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan vaikutti niin, että Hän uhrasi Poikansa Tieksi yhteyteensä.

Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa (2. Kor. 5:19)
(CLV) 2Co 5:19
God was in Christ, conciliating the world to Himself

Jumala on tehnyt aloitteen. Jumala on ottanut vastuun luomastaan ihmisestä ja hänen tilastaan. Jumala on kertakaikkisesti sovitettu Kristuksen uhrin kautta. Kaikki Jumalaa ja ihmistä erottava syntivelka on maksettu. Rangaistus jokaisen ihmisen osalta kärsitty. Kaikki on tältä osin valmistettu ihmisen tulemiseksi Jumalan yhteyteen.

Uudessa testamentissa esiintyy kaksi verbiä teonsanalla ”sovittaa”:

Ensinnäkin:
katallasso
[DOWN-CHANGE], mikä tarkoittaa vieraantumis- ja vihollisuussuhteessa tapahtuvaa yksipuolisen sovinnon tekemistä.
Verbi esiintyy UT:ssa 6 kertaa ja ainoastaan Paavalin evankeliumissa.

Toinen UT:ssa sovitusta esiintyvä teonsana on:
apokatallasso [FROM-DOWN-CHANGE]. Teonsana kuvaa sovinnon tulemista molemminpuoliseksi eli sovinnon toteutumista ja täyttymistä.
Tämä teonsana esiintyy UT:ssä ainoastaan 3 kertaa, ja nämä kaikki Paavalilla hänen Efesolais- ja Kolossalaiskirjeissään.

Tavanomaiset käännökset eivät tunnista näiden kahden teonsanan merkitysten ratkaisevaa eroavaisuutta!

 

Ensinnäkin.
Niin kuin Konkordanttinen menetelmä jäsentää sanan katallasso morfeemeiksi DOWN-CHANGE, niin tämä kuvaa sitä ”ylhäältä-alaspäin” eli ”Jumalasta luotujaan” kohti tulevaa sovittelemista, sovinnontekoa. Kuten kohdassa

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. (2. Kor. 5:19)

(CLV) 2Co 5:19
how that God was in Christ, conciliating the world to Himself, not reckoning~ their •offenses to them, and placing~ in us the word of the conciliation.

Tässä meillä on Jumalan edessä heikolle ja riittämättömälle ihmiselle Evankeliumi: Sana rististä.


Toisekseen.
Sitten kun oli siirrytty nykyiselle Jumalan Armon tai Salaisuuden talouskaudelle, niin ylösnoussut Herra paljastaa meille koko sovituksen salaisuuden. Sen Jumalan käsittämättömän rakkauden osoituksen salaisuuden, joka oli tuohon asti (noin 60 jKr.) ollut kätkettynä Jumalan suunnitelmissa. Nyt Paavali välittääkin tämän ilosanoman meille termin apokatallasso kautta. Tämä sana taas jäsentyy morfeemeiksi FROM-DOWN-CHANGE, mikä hyvin kuvaa sitä, miten ylhäältä tulleeseen sovinnon ele on otettu vastaan, miten siihen on ihmisen puolelta tartuttu; miten sovinto on tullut kaksipuoleiseksi.
Konkordanttinen käännös soveltaa tässä englannin kielen standardia ”reconcile”. Teonsana esiintyy alkutekstissä ainoastaan Paavalin evankeliumissa ja siellä kohdissa: Ef. 2:16; Kol. 1:20 ja Kol 1:21.

Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.
(Kol. 1:19-20)

CLV Col 1:19 – Col 1:20
19  tfor in Him the entire complement delights to dwell,
20  and through Him to reconcile all to Him (making peace through the blood of His cross), through Him, whether •those on the earth or •those in the heavens.

Sovitus on tapahtunut 2000 vuotta sitten Kristuksen ristin veren kautta. Ristin alttarin veri on peittänyt ihmisen synnin vaatiman rangaistuksen Jumalan puolelta. Sovituksen vastaanottaminen tänään tapahtuu uskon kautta. Tämä usko ei ole inhimillistä uskottelua, vaan  Jeesuksen uskoa, koska se on Hänen Henkensä vaikuttamaa yliluonnollista luottamusta ihmisessä (2. Kor. 4:13).

Sovinnon rakentaminen on siis alkanut meistä, jotka uskomme. Mutta se ei tietenkään pääty vain muutamaan prosenttiin. Sovinnon laajeneminen ei jää ainoastaan heihin, jotka tänään uskovat.
Ei, vaan se tulee Jumalan suunnitelman mukaan saavuttamaan kaikki ihmiset. Eikä vaan kaikkia ihmisiä, vaan kaikki hänen luotunsa koko maailmankaikkeudessa.
Jumala tulee lopulta sovittamaan – saattamaan molemminpuoliseen ja täydelliseen sovinnon tilaan – ”kaikki sekä maan päällä että taivaissa”.
Näin on kirjoitettu. /katso myös/

Vanhurskautettuina eli Jumalan edessä  – Jeesuksen uskon kautta – syyttömäksi julistettuina (Room. 3:26) saamme tänä Jumalan Armon hallintokautena luottavaisina kasvaa Isän Jumalan huolenpidon ja rakkauden tuntemisessa. Saamme elää molemminpuolisessa sovinnossa ja kasvaa Isä-lapsi -suhteessa. Kasvaa Hänen armonsa ja rauhansa tuntemisessa. Tästä voimme kiittää ja tästä voimme iloita!

 

 

Print Friendly, PDF & Email

Armo ja rauha Jumalalta ..

 

Jumalan armo ja rauha liittyvät toisiinsa. Apostoli Paavali aloittaa useat kirjeensä tervehdyksellä:

Armo ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta”.

Mikä viesti tähän usein toistuvaan alkutervehdykseen voisi sitten sisältyä? Onko kyse pelkästä kohteliaisuudesta? Vai onko kysymys lopultakin paljon suuremmasta asiasta, viestistä ja opetuksesta, joka tähän lauseeseen sisältyy?
Tämä lause esiintyy Uudessa testamentissa 12 kertaa, joista peräti 11 kertaa Paavalin kirjeissä!

Paavali puhuu tässä tämän päivän evankeliumista, siitä evankeliumista, jonka Herra Jeesus on hänelle – meitä varten välitettäväksi – ilmoittanut (Gal. 1:11-12). ”Armo ja rauha”: ”charis kai eirene” on kirjoitettu ja sidottu tässä yhteen. Myös järjestyksellä on väliä: ensin ”Armo” ja sitten ”rauha”.

Armo” (kreik. charis) tarkoittaa Jumalan rakkauden ilmenemis- ja huolehtimistapaa, joka tuottaa iloa (kreik. chara) sen kohteena olevalle ihmiselle ja vaikuttaa hänessä kiitollisuutta (kreik. eucharisteo) Jumalaa kohtaan. Armo on siis kaikkivaltiaan Jumalan lähestymislahjaa syntistä ihmistä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Armo tarkoittaa – täysin ihmisen ansiollisuuden poissulkevaa – Jumalan oman suosiollisuuden asennetta ja toimintatapaa uskovaansa kohtaan. Armo on siis alkukielen mukaan vahvasti sukua ilolle ja kiittämiselle. Suomen kielen ”armollinen” vastaava alkukielen termi on taas oikirmos, minkä Konkordanttinen menetelmä puolestaan kääntää sanalla ”pity” eli ”armahtavaisuus” tai ”myötätuntoisuus” eli tunteeksi ahdingossa olevan puolesta.

Rauha” (kreik. eirene; hepr. shalom) tarkoittaa eheää ja täydellistä olemista tai eheäksi ja täydelliseksi tulemista. Vanhassa testamentissa sitä on käytetty ilmaisemaan hyvinvointia, lepoa, turvallisuutta ja sisäistä viihtyvyyttä; vastakohtina riita, levottomuus ja epäjärjestys.

Maailman tarjoama rauha ihmiselle perustuu ulkoisiin asioihin, kuten rahaan ja omaisuuteen. Myös onnettomuuksien, sairauksien, kulkutautien ja sotien poissaolo luo tunteen turvallisuudesta. Ihmiskunta kuitenkin ”rakentaa” tänään uppiniskaisesti omaa rauhaansa ja turvallisuuttaan poissulkemalla siitä Jumalan täysin pois. Ihmisen rakentamaa rauhaa toteutetaan Vastustajan valheellisella myötävaikutuksella. Mutta synnin rasittaman ihmiskunnan ponnistelut omaan ”suuruuteensa” luottaen eivät tietenkään voi mitenkään tässä onnistua. Ihmisen ”rauhan tiekartta” vie ihmisiä vain poispäin Rauhan Jumalasta. ”Rauhan tietä he eivät tunne” (Room. 3:17).

Mutta Herran Jeesuksen antama rauha on toisenlaista. Se ei perustu ulkoisiin asioihin ja olosuhteisiin. Sitä ei anneta sillä tavalla kuten maailma antaa.

Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. (Joh. 14:27)
(CLV) Jn 14:27
“Peace I/ am leaving with you. •My peace I am giving to you. Not according as the world is giving to you, am I/ giving to you. Let not your •heart be |disturbed~, neither let it be |timid.

Nykyisen maailmanajan – ja Ihmisen päivän – päättymiseen Hän näyttää tosin tarjoavan rauhan tilalle miekan, kuten Hän aikanaan opetuslapsilleen ilmoitti:
Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. (Matt. 10:34)
(CLV) Mt 10:34
“You should not be inferring that I came to be casting peace on the earth. I did not come to be casting peace, but a sword.

Alkuteksti ei puhu tässä menneessä aikamuodossa, vaan elthon balei  ”minä tulen heittämään/iskemään/pistämään..”. Herra näyttää tässä viittaavaan tuloonsa Maan päälle (Ilm. 19:15). /tästä tarkemmin/

Jumalan rauha tulee tänään kuitenkin yksin armon kautta Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Jumalan rauha on Isän Kristuksen Hengen kautta antamaa sisäistä lepoa ja luottamusta Jumalan huolenpitoon.

Mihin Jumalan rauha sitten perustuu?
Jumalan rauha perustuu Kristuksen sovituskuolemaan ristillä. Jumalan viha syntiä kohtaan on kertakaikkisesti sovitettu Kristuksen kuoleman kautta. Jumalan puolelta on kaikki valmistettu ihmisen pelastumista varten. Jumala on ihmisen synnin osalta sovitettu, ”lepytetty”. Rauhantila on saavutettavissa ottamalla vastaan Jumalan ihmisen puolesta tekemä sovitus. Tällöin sovituksesta tulee sovinto. Jumalan ja ihmisen välinen, molemminpuolinen, sovinto, rauhantila. Jumala tekee ”rauhan hänen ristinsä veren kautta” (Kol. 1:20).
Jumalan rauha on uskovan elämässä Hengen hedelmää (Gal. 5:22). Jumalan rauha on Jumalalta tulevaa yliluonnollista sisäistä rauhaa. Jumalan rauhaa kuvataan Hengen hedelmänä, joka kertoo sen pyrkimyksestä myös sisäiseen, luonteenomaiseen kasvuun.

Miten sitten ylläpitää ja kasvaa tuossa Jumalan rauhassa?

Nyt tullaan terveen ja tervehdyttävän opin alueelle.

  • Uskossa kuulemisen kautta (Gal. 3:2). Elämällä ja ruokkimalla itseämme sen evankeliumin opin mukaan, joka on tänään totta ja joka meille on osoitettu (Room. 6:17).
  • Luottamalla yksinomaan Jumalaan ja hänen armoonsa Kristuksessa, armoon, jonka alaisuudessa meitä valmennetaan hylkäämään jumalattomuutta ja maailmallista menoa ja elämään oikeamielisemmin (Tiit. 2:11-12). Sillä, kuten Ef. 2:8 sanatarkasti sanotaan ”te gar chariti este sesosmenoi” eli ”Armolle (kreik. datiivi) me olemme pelastetut”, niin tämä evankeliumi kuvaa sitä, miten Jumala on itse siirtänyt (pelastanut) meidät omalle suosiollisuuden, armon vaikutusalueelleen. Hän on siis meidät pelastanut ja siirtänyt armoonsa, suosiollisuutensa piiriin! Tämä on totta tänä päivänä jokaisen uskovan kohdalta, eikä mikään luotu voi meitä siitä pois siirtää (Room. 8:35-39)! Kristus on antanut Henkensä meille vakuuttamaan meitä Jumalan lapseudesta.
  • Ruokkimalla itseä niillä kehotuksen sanoilla, joita Paavali meitä kehottaa soveltamaan käyttäytymisessämme (2. Kor. 13:11; Fil. 4:8-9).

Entä sitten kun Jumala meitä kurittaa?

Nyt tullaan Jumalan kasvatuksen ja valmennuksen alueelle.

Jumala kurittaa tai kasvattaa jokaista lastaan. Jumalan kuritus ei ole koskaan mielivaltaista, vaan tapahtuu aina lopulta parhaaksemme. Kuritus tai kasvatus on Isän rakkauden osoitusta. Niin kuin me vanhempina asetamme rajoja ja ohjaamme lastemme käytöstä oikean suuntaan, niin miten paljon sitten enemmän meidän Taivaallinen Isämme? Vaikka kuritus voi tuntua hyvinkin raskaalta, niin Jumalan kuritus tapahtuu aina Hänen armonsa sisällä ja vaikuttaa aina meidän parhaaksemme. Eikä Jumalan kaikkitietävä kuritus koskaan mene kohdallamme liian raskaaksi: Hän tuntee meidät ja tarpeemme täysin. Isällä on ainoana viisaus valita sopiva kasvatusmenettely lastaan kohtaan. Jumalan kuritus saa aikaan Jumalan mielen mukaista murhetta ja on osoitus Hänen isällisestä rakkaudestaan lastaan kohtaan (Hepr. 12:6). Jumalan Armon hallinnossa tapahtuva kasvatus tuottaa meissä lopulta rauhan hedelmää ja eheyttää meitä yhä enemmän luottamaan hänen kaikkitietävään rakkauteensa.

Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut. (Hepr. 12:11)

Jumala on ainoa Isä, jolla on tarvittava viisaus valita sopivin tapa ohjata lapsiaan. Huolimatta siitä kuinka raskaalta Hänen kätensä saattaa tuntua, voimme olla varmoja siitä, että sitä pitää sydän, joka tuntee myötätuntoa ohimenevälle ahdistuksellemme ja auttaa meitä kantamaan hedelmää omaksi hyödyksemme ja Hänen kunniakseen.

Entä sitten, kun pelot ja huolet pyrkivät painamaan mielentilaamme alaspäin?

Nyt tullaan Vastavaikuttajan (kreik, Diabolos; hepr. Satan) hyökkäysalueelle.

Mielen alueelle. Vastavaikuttajan menettelytapoihin (kreik. methodeias, Ef. 6:11) kuuluu hyökkäykset Kristuksessa eläviä ihmisiä kohtaan. Vastustajan päästrategioita on nimenomaan saada uskovan mieli kääntymään ja kiinnittymään maanpäällisiin huoliin ja tapahtumiin. Siis uskosta epäuskoon.

Miksi?
Koska niissä Vastustajan valta on tunnistettavissa: elämmehän nykyisessä Pahassa maailmanajassa (Gal. 1:4). Jumala on antanut Saatanalle tänään vallan villitä ja harhauttaa maailmaa: sen ihmisiä ja kansoja – tätähän ei Jeesuskaan aikanaan kiistänyt (Matt. 4:8). Mutta meillä on odotuksen ja tulevaisuuden yhdyskuntamme ylhäällä, taivaissa (Kol. 3:2; Fil. 3:20), siis taas enemmän mieltä ylöspäin!

Paavali kehottaa meitä pukemaan yllemme Jumalan koko sota-asun, jotta voisimme kestää Vastustajan hyökkäykset ja pysyä pystyssä (Ef. 6:11-18). Sota-asuun varustautuminen tehdään kaikella rukouksella ja anomisella (jae 18). Yksi tärkeimmistä rukouksista on säännöllisesti (so. päivittäin) tuoda kunkin hetkiset huolemme rukouksessa anomisella ja kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. On tärkeää tunnistaa säännöllisesti mieltä vaivaamat ja levottomiksi tekevät huolet ja tunnustaa ne rukouksessa Jumalalle tiettäväksi. Tähän liittyy lupaus Jumalan vartioimasta rauhasta niin, että nuo huolet eivät pääse hallitsemaan ajatuksiamme ja sisintämme.

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:6-7)
CLV Php 4:6 – Php 4:7
Do not |worry about anything, but in everything, by •prayer and •petition, with thanksgiving, let your •requests be made |known~ tod •God,
and the peace of •God, •that is |superior to every frame of mind, shall be garrisoning your •hearts and your •apprehensions in Christ Jesus.

Olen itse löytänyt edellisestä Paavalin evankeliumin osoittaman työkalun päivittäiseen käyttööni ja havainnut, että tämä toimii! Rauhan Jumalan Henki ottaa sen käyttöönsä (Hengen miekka, joka on Jumalan puhetta) ja vartioi ajatusteni ja sydämeni pysymisen Hänessä (Pelastuksen kypärä).

Jumalan rauha ei ole tunneperusteinen kokemus, josta voitaisiin päätellä, että nyt minulla ei sitä ole, on vähän, tai sitten paljon. Jumalan armossa oleminen ja eläminen pitää meidät aina kiinni myös hänen ylivertaisessa, yliluonnollisessa ja varjelevassa rauhassaan. Kristuksen uskon kautta meidät on pysyvästi asetettu Jumalan armon ja samalla Hänen rauhansa vartioimaan vaikutuspiiriin.
olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. (Room. 5:2).
(CLV) Ro 5:2
through Whom we °have the access also, by •faith, into this grace in which we °stand, and we may be glorying~ onin expectation of the glory of •God.

Totuus, vanhurskautus ja rauha ovat niitä siunauksia, joilla voimme jatkuvasti varustaa itseämme uskossa, kun otamme vastaan nämä siitä evankeliumista, jonka kautta Jumalan voima tulee ilmi. Näin me saamme sitten myös Jumalan armon vaikutuksesta uskossa omistaa siunausta Hengen sisäisestä työstä ja tulevan odotuksen ilosta.

 

p.s.

Paavalin evankeliumiin sisältyy myös lupaus kaikkien ihmisten (ja koko luomakunnan) sovituksesta. Kaikista on hinta maksettu. Siksi hän kehottaa meitä ”laittaman jalkaamme” valmiuden rauhan evankeliumilleen (Ef. 6:15). Siksi hän kehottaa meitä myös elämään rauhassa kaikkien ihmisten kanssa (Room. 12:18). Siksi hän kehottaa meitä myös kiittämään kaikkien ihmisten puolesta (1. Tim. 2:1).

 

 

Print Friendly, PDF & Email
WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä