Efesolaiskirje – johdanto

 

Efesolaiskirje ja sitä tarkentavat ja täydentävät Filippiläis- ja Kolossalaiskirjeet muodostavat sen ilmoituksellisen loppuosuuden, joiden kautta ylösnousseen Kristuksen ilmoitus kansojen uskoville summautuu täyteen. Tämän opetusosuutensa täydennyksen Paavali kirjoitti Rooman vankeudesta 60-luvun alkupuolella. Nämä kirjeensä hän kirjoitti aikana, jolloin kutsu Israelia kohden oli astunut ns. PAUSE-vaiheeseen, ja jolloin oli siirrytty nykyiselle Jumalan Armon salatulle hallintokaudella.

Pohjan tälle viimeiseille ja täydentävälle ilmoitukselle luovat aikaisemmat opetuskirjeet Roomalaisille, Korintolaisille, Galatalaisille ja Tessalonikalaisille, kuten siellä paljastetut uskon vanhurskautukseen, seurakuntamalliin ja seurakunnan ylösottoon liittyvät paljastukset. Efesolaiskirje on johdonmukainen ylösnousseen Herran kansojen apostolille antaman ilmoitusketjun täyttymys, joka paljastaa vielä aiemmissa kirjeissä salassa olevat totuudet tämän päivän uskovalle. Koko Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi (Gal. 2:7) rakennettiin johdonmukaisesti ja vaiheittain Jumalan suunnitelman mukaisesti Herran Paavalille antamien ilmestysten kautta. Sen suurin ja kirkkain loppuosuus ilmestyy Paavalin kolmen ns. vankeuskirjeen – joita myös mielestäni osuvammin täydellistämiskirjeiksi kutsutaan – kautta. Tätä kirjeryhmää voisi nimittää – niiden toisiinsa kietoutuneiden sanomasisältöjen tähden – myös Efesolaisryhmäksi.

Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. (Apt. 26:16)

Ja tämän apostoli halusi vielä selvästi meille vahvistaa:

Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. (Gal. 1:11-12)

Efesolaiskirjeessä on kyse kiertokirjeestä, jonka Paavali oli ehkä ensiksi lähettänyt Efeson seurakunnalle. Teksti Efesolaisille on kuitenkin jälkikäteen lisätty codex Vaticanuksen reunahuomautuksena, mutta sitä ei esiinny muissa tärkeissä koodekseissa. Ao. kuvassa kohta kuvattuna.

On hyvä kuitenkin muistaa, että kirjeisiinhän tai sen saatteisiin piti laittaa myös osoite, jotta teksti tavoittaisi vastaanottajansa ja säilyttäisi periytyvyyden myös myöhemmille lukijoille. Tuolloin apostolin lähettämät kirjeet tavoittivat seurakuntansa, jossa sitä huolellisesti edelleen kopioitiin ja edelleen jaettiin yhteisissä tilaisuuksissa luettaviksi.

Vankeuskirjeiden kirjoittamisen olosuhteet todistavat meille myös siitä, miten ympäristötekijät eivät tänä päivänä voi rajata tai poistaa kristityn Hengen yhteyttä ylösnousseeseen Herraansa. Nämä viimeisimmät ja jaloimmat totuudet hän sai olosuhteissa, jotka inhimillisesti ottaen olivat äärimmäisen aliarvostetut. Paavali ei suinkaan saanut nauttia minkäänlaisista piispallisista arvon- ja huomionosoituksista, vaan nämä kirkkaimmat ilmestyksensä hän sai Herralta fyysisesti seurakunnasta erotettuna Rooman vankilassa.  Hänen toimintansa oli noissakin olosuhteissa tuolloin osoitus siitä, miten Jumalan Armon hallinto tänä päivänä toimii. Kaikki tapahtuu Hengen välityksellä ja ylösnousseen Herran Kristuksen kautta. Samalla tämä ilmentää nykyistä Armon talouskauden salaisuutta, jossa Jumala vaikenee (ei julkisesti vielä puutu) maailman epäoikeudenmukaisuuteen. Jumala ei puuttunut siihen tuolloinkaan, vaikka Hänen, maailmankaikkeuden Herran , suurlähettiläänsä oli vangittuna maailman tuolloisen supervallan toimesta! Tässäkin kohtaa on voimassa apostolin meille osoittama kasvamisen kehotus:

Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja
(CLV) 1Co 11:1

|Become~ imitators of me, according as I also am of Christ.

Monet teologit epäilevät sitä, että näiden vankeuskirjeiden kirjoittaja ei olisikaan Paavali. Epäilevät epäuskossaan mm. siksi, että niiden esitystapa ja sisältökin poikkeavat paljon Paavalin aiemmista kirjeistä. Mutta Efesolaiskirjeen sanoma ei aukeakaan ilman että Paavalin aiemman ilmoitusosuuden erityisyys on käsitetty. Efesolaiskirjeen sanoma ei avaudu, ellei Jumala anna siihen meille erityistä Hengellistä viisautta ja ilmestystä. Olen tavannut esim. rovastin, joka rehellisesti tunnusti, ettei hän ymmärrä lainkaan Efesolaiskirjeen sanomaa. Mutta sen ymmärtämistä ei suinkaan ole poislukittu. Avain tähän on Jumalalla; avain on Paavalin erityisen evankeliumin vastaanottamisessa ja sen arvottamisesta yli Ympärileikkauksen evankeliumin, arvottamisesta tämän päivän ilosanomaksi ja viestiksi meille itseltään ylösnousseelta Herralta! Efesolaisryhmän kautta Kristus paljastaa meille ne viimeiset nykyistä Armon talouskautta koskevat totuudet, jotka tekevät Jumalan ilmoituksen meille täydelliseksi /tästä tarkemmin/.

Efesolaisryhmän täyttymyskirjeet summaavat Jumalan kirjallisen ilmoituksen täydelliseksi. Aiemman Siirtymäkauden hallinnon totuuksien pohjalle rakentuva loppuosuus lukitsee myös Jumalan ilmoituksen vajaamittaisesta täysimittaiseksi Totuuden sanaksi /tästä tarkemmin/. Samalla se antaa eväitä kristityn sisäiselle kasvulle Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden määrään  asti (Ef. 4:13-15).

Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. (1. Kor. 13:10-13)

Käytän Efesolaiskirjeen tarkastelussa sekä suomalaisen 38-käännöksen että englanninkielisen Konkordanttisen käännöksen jakeita rinnakkain. Myös ne jakeet, joihin ei kommentteja sisälly, ovat mukana ja näin koko kirjeen teksti on esillä. Tarkastelu tapahtuu jaeryhmissä, useassa osassa ja esiintyy tässä Efesolaiskirjeestä -artikkelisarjassa luonnollisessa järjestyksessä.

 

 

Print Friendly, PDF & Email

Efesolaiskirje – luku 1:1-5

 

Kirje alkaa Paavalin alkutervehdyksellä

  1. Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, (Efesossa oleville) pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa.
    (CLV) Eph 1:1
    Paul, an apostle of Christ Jesus through the will of God, to all the saints •who |are also believers in Christ Jesus:

Arvonimike Kristus Jeesus on merkkinä ylennetystä Jeesuksesta, kun taas Jeesus Kristus viittaa Hänen nöyryytyksen aikaansa, aikaan Hänen elämäänsä maan päällä Jumalan Karitsana. Kun Martta aikoinaan vastasi Jeesuksen kysymykseen: kuka Minä Olen?, niin hänen vastauksensa kuului: “Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli on tuleva maailmaan”. Martan vastaus perustui Vanhan testamentin (juutalaisten raamatun) lupauksiin tulevasta Messiaasta. Nimenomaan Messiaasta, joka tulee pelastamaan kansansa ahdingon alta. Alkuteksitissä on ”tuleva” käännössanan takana teonsana ercomenos, mikä ei ole menneessä muodossa, vaan preesens-aikamuodossa.

Vanhasta testamentista löytyy ehkä 100 kertaa enemmän lupauksia Israelille Messias-Kuninkaasta, joka tulee taivaalta Maan päälle perustamaan kansalleen luvatun Kuningaskunnan. Tätä valmistelevaa, kärsivän Jumalan Pojan tulemisesta, sieltä taas löytyy ehkä yhden prosentin verran lupauksia. Nuo prosentin lupaukset oli suunnattu sitten yhdelle (sadan lampaan katraasta: koko Israelista) kadonneelle lampaalle. Ja juuri näiden Israelin huoneen kadonneiden lammasten luo Jeesus alun perin lähetettiin (Matt. 15:24).

Se, että nimenomaan Paavali käyttää evankeliumissaan tätä ylösnousseeseen ja ylennettyyn Herran liittyvää arvonimikettä ”Kristus Jeesus”, vahvistaa myös sanaparin esiintymien määrän tilastollisesti erittäin merkitsevä poikkeavuus Paavalin ilmoituksen vs. muun UT:n ilmoituksen välillä: Paavalilla peräti 98 kertaa, kun taas muualla UT:ssä vain 3 kertaa!

Myös tämän kirjeen osoite on tärkeä ottaa huomioon: se ei nyt ole tietylle seurakunnalle tai tietyn seurakunnan johonkin tilanteeseen, joka vaatisi erityistä apostolin opastusta – ei, vaan Efesolaiskirje on suunnattu nyt kaikille uskoville Kristuksessa Jeesuksessa! Niin kuin johdannossa tuli todetuksi, niin vanhimmat käsikirjoitukset eivät tekstissään sisällä ”Efesossa”-osoitetta, vaan se on yhteen niistä jälkikäteen reunatekstinä lisätty.

  1. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
    (CLV) Eph 1:2
    Grace to you and peace from God, our Father, and the Lord Jesus Christ.

Ensin Jumalan armo (mielisuosion vastaanottaminen) ja sitten sitä seuraava rauha: tässä järjestyksessä.

  1. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
    (CLV) Eph 1:3
    Blessed be the God and Father of our •Lord Jesus Christ, •Who blesses us iwith every spiritual blessing among the celestials, in Christ,

Jumala siunaa (aoristi) meitä taivaallisissa (kreik. epouraniois) kaikella hengellisellä siunauksella. Taivaallinen tarkoittaa vastakohtaa maanpäälliselle. Taivaallisella tarkoitetaan Maan ilmakehän ulkopuolista Maailmankaikkeuden aluetta. Israelin lupaukset kohdistuvat aina Maan päälle, meidän taas Maan ulkopuoliselle tähtitaivaan alueelle (Fil. 2:10).

  1. niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,
    (CLV) Eph 1:4
    according as He chooses~ us in Him before the disruption of the world, we to be holy and flawless in His sight,

Tässä ei alkutekstissä puhuta suinkaan maailman perustamisesta, vaan tuhoutumisesta! Perustamista tarkoittava nomini on vanhassa kreikassa themeilos [PLACE-CARE], joka tarkoittaa kiveä tai muuta materiaalia, jonka päälle rakennus harkitusti pystytetään. Sen sijaan alkutekstistä löytyy tässä kohden termi katabole [DOWN-CASTing], mikä oikeastaan tarkoittaa aika lailla päinvastaista asiaa kuin perustaminen. Tässä Paavali viittaa alkuluomisen (1. Moos. 1:1) jälkeen tapahtuneeseen maailman katastrofiin, jonka seurauksen maailma joutui vesikaaoksen valtaan (1. Moos. 1:2). Maatahan ei alunperin luotu kaaottiseen tilaan, vaan asuttavaksi (Jes. 45:18) ja jonka loistokkuudesta myös taivaalliset joukot silloin riemuitsivat (Job. 38:7). Tämä kohta on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten alkukielen sanamerkityksistä tulisi pitää sellaisenaan kiinni, eikä niille tulisi antaa (vaikka asiaa ei käännösvaiheessa ymmärretäkään) muunlaisia tulkintoja – tässä kohtaan suorastaan päinvastainen merkitys.

  1. edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,
    (CLV) Eph 1:5
    in love designating us beforehand iofor the place of a son iofor Him through Christ Jesus; in accord with the delight of His •will,

”edeltäpäin määräten”, ”edeltäpäin suunnitellen”, ”edeltäpäin korvamerkiten” (kreik. pro orizo; [BEFORE-SEEize]), tarkoittaa todellakin Jumalan oman mielen mukaista (kauan sitten tapahtunutta) ennalta valintaa Hänen lapseuteensa Kristuksen Jeesuksen kautta. Meidän kohdallamme (jotka uskomme) on kyse uuden luomakunnan edustajista, uusista luomuksista Kristuksessa Jeesuksessa (2. Kor. 5:17); uudestisyntyminen koskee taas Israelia, sen kansallista heräämistä (Hes. 36:26).

 

 

 

Print Friendly, PDF & Email

Efesolaiskirje – luku 1:6-14

 

1:6. sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,
1:7. jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.
1:8. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,

CLV Eph 1:6 – Eph 1:8
for the laud of the glory of His •grace, which graces us in the °Beloved~:
in Whom we are having the deliverance through His •blood, the forgiveness of offenses in accord with the riches of His •grace, which He lavishes on us; in all wisdom and prudence

Tämä onnekas lahja tulee osaksemme Kristuksessa Isän Jumalan armon eli mielisuosiollisuuden pohjalta. Kristuksessa meillä on tänään vapautus Hänen verensä kautta, Jumalan lapsen vapauteen.  Me saamme ”lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 3:24). Olemme Jumalan edessä Kristuksessa Hänen rakkaita lapsiaan.
Hänessä meillä on myös loukkausten anteeksianto (kreik. paraptoma; [BESIDE-FALL]). ”Loukkaus” tarkoittaa huonon käyttäytymisemme aiheuttamaa syntiä /tästä tarkemmin/, jolla haavoitetaan toisen tunteita. Tunnustaessamme huonon käytöksemme (loukkauksemme) Hänen antamassa valossaan saamme saman tien ottaa vastaan puhdistautumisen Hänen veressään: ”Kristus pesee jalat.” (Joh. 13:8-10). Näin Jumalan ansaitsematon armo toimii ja kasvattaa meitä Hänen todellisuuteensa, Hänen rakkautensa tuntemisessa. Näin Hän saa kasvaa ja minun vanha ihmiseni samalla vähetä.

1:9. tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä –
1:10. siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.

CLV Eph 1:9 – Eph 1:10
9  -making known to us the secret of His will (in accord with His •delight, which He purposed~ in Him)
10  to have an administration of the complement of the eras, to head~ up all in the Christ—both •that in the heavens and •that on the earth—

Paavali välittää tässä sen Jumalan tahdon salaisuuden, joka koskee kansojen valittuja ja jossa Israelilla ei enää ole etuoikeutta eikä erityislupausta.
Apostoli ei tässä puhu nykyisestä Armon talouskaudesta, vaan viittaa ns. Kristuksen salaisuuteen (Ef. 3:4-5). Hän puhuu tässä tulevasta talouskaudesta, viimeisestä hallintokaudesta, jonka täyttymyksenä Jumalan rakkaus tulee voittamaan koko luomakunnan, tulee yhdistämään Kristuksessa yhdeksi kaikki.  Jumalan pelastustyön läpivieminen koko maailmankaikkeuden osalta (siis kaikki ihmiset mukaan luettuna) vahvistetaan jälleen kerran. Tämä tapahtuu viimeisen maailmanajan (kreik. aion) päättyessä Jumalan rakkauden tavoittaessa koko luomakunnan /tästä tarkemmin/. Kansalliset, kaikkien kansojen opetuslapseuttamiset, tapahtuvat taas tätä edeltävän, tuhatvuotisen maanpäällisen Kuningaskunnan aikana Israelin opettajien toimesta.

Paavali oli aiemmin – Siirtymäkauden hallinnon aikana – paljastanut uusina totuuksina uskovien ylöstempauksen Herraa vastaan yläilmoihin (1. Tess. 4:7) ja uskovien tulevan muuntumisen Kristuksen kaltaisiksi (1. Kor. 15:49). Nyt uutena totuutena ylösnoussut Herra paljastaa tässä, mitä ylöstempauksen jälkeen on seurakunnan osaksi varattuna. Kun Israelin osalle on varattuna Jumalan tuntemisen levittäminen tulevana maailmanaikana Maan päälle kaikkien kansojen keskuuteen, niin samoin on nykyisen seurakunnan tehtävänä oleva Jumalan tuntemuksen levittäminen Maan ulkopuoliselle – taivaalliselle, tähtitaivaan alueelle – kaikkien niiden asukkaiden osalle!!!

1:11. Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltä määrätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,
1:12. että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen

CLV Eph 1:11 – Eph 1:12
11  in Him in Whom our lot was cast also, being designated beforehand according to the purpose of the One Who is operating •all in accord with the counsel of His •will,
12  that we should •be for the laud of His glory, •who are °pre-expectant in the Christ.

Jumalan oman päätökseen perustuva onnekas osuus, jonka Hän jo kauan ennen syntymäämme on päättänyt Kristuksessa toteuttaa, tulee taas esille. Kyseessä ei ole kuitenkaan perintöosuus, perintöhän edellyttää perinnönantajan kuolemaa, vaan pikemminkin jako-osuus (kreik. kleroo; [LOT]) tai arpaosuus; tästä lienee tulee sanontakin ”arpa on heitetty”. Tämä kaikki korostaa Jumalan suvereenisuutta ja päättäväisyyttä aikasarjoitetun pelastussuunnitelmansa toteuttamisessa.
Tässä apostoli puhuu meidän (kansojen uskovien) erilaisesta, aikaisemmasta toivosta Israeliin nähden. Lupauksesta, joka odotuksena kohdistuu taivaalliselle alueelle – toisin kuin Israelin kohdalla – ja jonka odotus toteutuu ajallisesti ennen Israelin odotuksen toteutumista /tästä tarkemmin/. Tämän salaisuuden hän on aiemmin paljastanut Korintolaiskirjeessään (1. Kor. 15:51-54), tässä Paavali myös täsmentää meille sen ajallisen toteutuvuuden ajankohdan suhteessa Israelin toivon täyttymiseen: sen Messiaan tulemiseen Maan päälle perustamaan tuhatvuotinen Kuningaskuntansa.

1:13. Hänessä on teihinkin, sitten kuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
1:14. sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi.

CLV Eph 1:13 – Eph 1:14
13  In Whom you also—on -hearing the word of •truth, the evangel of your •salvation—in Whom on -believing also, you are sealed with the holy spirit of promise
14  (which is an earnest of the enjoyment of our allotment, to the deliverance of •that which has been procured) for the laud of His •glory!

”teihinkin” eli ”myös teihin”, tällä Paavali viittaa siihen, että myös kansojen uskovat ovat nyt (kun oli siirrytty Armon talouskaudelle) saaneet yhdenvertaiset vakuudet, etumaksun tulevan lupauksen toteutumisesta. Israelilla ei enää ole nykyisellä talouskaudella priorisaatiota kansoihin nähden: Jumalan armovalinta perustuu kauan sitten Hänen itsensä tekemään päätökseen.

Tässä ei tarkalleen ottaen puhuta luvatusta Pyhästä Hengestä vaan lupauksen Pyhästä Hengestä. Lupauksen Henki ei ole luvattu, vaan pikemminkin se on lupaus, eräänlainen ”ennakkomaksu”, pantti siitä, mikä vielä odottaa täyttymystään.

 

Print Friendly, PDF & Email

Ota yhteyttä