Ei ikuinen tai ajaton  – vaan  aikakauden kestävä!

Kreikan sanat aion ja sen adjektiivimuoto aionion esiintyvät Uudessa Testamentissa 199 kertaa. Yleensä ne on käännetty sanoilla “iankaikkisuus”, “ikuisuus”, “iankaikkinen” tai “ikuinen”. Joskus myös ilmauksilla “maailma”, “maailmanaika”.

Aion – ja sen hebreankielinen vastine olam – ovat aina tarkoittaneet pitkää, rajoitettua aikakautta. Samoin siihen liittyvä adjektiivi aionion tarkoittaa aionia koskevaa, siihen liittyvää.

Ajattomuuden käsite ei ole peräisin raamatusta. Kirjoitukset eivät tunne lainkaan ajattomuutta, vaan se on kreikkalaisesta filosofiasta peritynyt harhainen käsite, mikä on ajan myötä saanut  “totuuden” statuksen kristillisessä teologiassa ja julistuksessa.

Aioneilla on alku:                             1. Kor. 2:7; 2. Tim.1:9
Aioneilla on myös loppu:                 Hepr. 9:26; 1. Kor. 10:11; Matt. 24:3
Siis rajoitettu kesto!

Parempi suomen kielen yhtenäinen vastine ilmaisulle aion voisi näin olla maailmankausi tai ajanjakso tai aioni. Se on raamatusta tunnistettavissa olevista ajanjaksoista pisin.

Jumala on tehnyt nämä aionit (Hepr. 1:2) ja asettanut ne (Hepr. 11:3), jotta Hän niiden kuluessa toteuttaisi suuren suunnitelmansa (Ef. 3:8-11; 1:9-10). Aionit muodostavat Jumalan suunnitelman (suunnitelmien suunnitelman) aikakehyksen, aika-asteikon. Koko Jumalan ilmoitus (raamattu) kehystyy näiden pitkien, peräkkäisten maailmanaikojen ja niiden sisältämien hallitokausien sisälle. Raamatussa on tunnistettavissa kaikkiaan viisi aionia, joista nykyistä Paavali nimittää “Täksi pahaksi maailmanajaksi”. Viimeinen ainoni on nimeltään “Aionien aioni” (vrt. “Korkea Veisu” on sanatarkasti “laulujen laulu” ja “Kaikkein Pyhin” on sanatarkasti “Pyhien Pyhä”). Tämä on yleensä käännetty ilmaisuilla “aina ja ianlaikkisesti” tai “iankaikkisesta iankaikkiseen”.

Aionien aikana pahuus, synti, kärsimys ja kuolema tulevat Jumalan luomakuntaan ja ne tulevat poistumaan viimeisten aionien aikana Herramme ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kautta. (1. Tim. 4:9-11; Kol. 1:20; 1. Kor. 15:22-28; Room. 5:18-19; Fil. 2:9-11; Joh. 12:32-33; 1. Joh. 3:8; Hepr. 9:26).

Kaikki on alkuisin Jumalasta ja koko Jumalan suuri “projekti” tähtää siihen, että Hän tulee kaikeksi kaikissa!  (Room. 11:36; 1. Kor. 15:28) !

Eräät väittävät, että toisinaan aion ja aionion tarkoittavat kyllä rajoitettua ajanjaksoa, mutta toisinaan myös ääretöntä, loputonta “ikuisuutta”. Tähän ei kuitenkaan löydy alkuteksteistä mitään perusteluja – sen sijaan aionin ja aionien loppumiset siellä mainitaan! Miten yksi ja sama vanhan puhekielen sana voisi tarkoittaa eri paikoissa aivan vastakkaisia asioita?

Ajattomuuden käsite on raamatulle täysin vieras. Se harhauttaa ja hämmentää ihmisen luottamusta Jumalaan ja Hänen suunnitelmalliselle toiminnalleen Kristuksen Jeesuksen kautta. Suunnitelma, mikä tahansa, perustuu aina aikataulutukseen ja sen aikasarjaiseen peräkkäisyyteen. Ajattomuuden legenda on lähtöisin kreikkalaisesta mytologiasta ja sinne se saisi jäädäkin.

22total visits,1visits today

Ota yhteyttä