Ei ikuinen tai ajaton  – vaan  aikakauden kestävä!

Kreikan sanat aion ja sen adjektiivimuoto aionion esiintyvät Uudessa Testamentissa 199 kertaa. Yleensä ne on käännetty sanoilla “iankaikkisuus”, “ikuisuus”, “iankaikkinen” tai “ikuinen”. Joskus myös ilmauksilla “maailma”, “maailmanaika”.

Aion – ja sen hebreankielinen vastine olam – ovat aina tarkoittaneet pitkää, rajoitettua aikakautta. Samoin siihen liittyvä adjektiivi aionion tarkoittaa aionia koskevaa, siihen liittyvää.

Ajattomuuden käsite ei ole peräisin raamatusta. Kirjoitukset eivät tunne lainkaan ajattomuutta, vaan se on kreikkalaisesta filosofiasta peritynyt harhainen käsite, mikä on ajan myötä saanut  “totuuden” merkityksen kristillisessä teologiassa ja julistuksessa.

Aioneilla on alku:                             1. Kor. 2:7; 2. Tim.1:9
Aioneilla on myös loppu:                 Hepr. 9:26; 1. Kor. 10:11; Matt. 24:3
Siis rajoitettu kesto!

Parempi suomen kielen yhtenäinen vastine ilmaisulle aion voisi näin olla (maailman) aikakausi.

Jumala on tehnyt nämä aionit (Hepr. 1:2) ja asettanut ne (Hepr. 11:3), jotta Hän niiden kuluessa toteuttaisi suuren suunnitelmansa (Ef. 3:8-11; 1:9-10). Raamatussa on tunnistettavissa kaikkiaan viisi aionia, joista nykyistä Paavali nimittää “Täksi pahaksi maailmanajaksi”. Viimeinen ainoni on nimeltään “Aionien aioni” (vrt. “Korkea Veisu” on sanatarkasti “laulujen laulu” ja “Kaikkein Pyhin” on sanatarkasti “Pyhien Pyhä”). Tämä on yleensä käännetty ilmaisuilla “aina ja ianlaikkisesti” tai “iankaikkisesta iankaikkiseen”.

Aionien aikana pahuus, synti, kärsimys ja kuolema tulevat Jumalan luomakuntaan ja ne tulevat viimeisten aionien aikana poistumaan Herramme ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kautta. (1. Tim. 4:9-11; Kol. 1:20; 1. Kor. 15:22-28; Room. 5:18-19; Fil. 2:9-11; Joh. 12:32-33; 1. Joh. 3:8; Hepr. 9:26).

Kaikki on alkuisin Jumalasta ja koko Jumalan suuri “projekti” tähtää siihen, että Hän tulee kaikeksi kaikissa!  (Room. 11:36; 1. Kor. 15:28) !

Eräät väittävät, että toisinaan aion ja aionion tarkoittavat kyllä rajoitettua ajanjaksoa, mutta toisinaan myös ääretöntä, loputonta “ikuisuutta”. Tähän ei kuitenkaan löydy alkuteksteistä mitään perusteluja – sen sijaan aionin ja aionien loppumiset siellä mainitaan! Miten yksi ja sama vanhan puhekielen sana voisi tarkoittaa eri paikoissa aivan vastakkaisia asioita?

38total visits,1visits today

Ota yhteyttä