evankeliumi

Terveiden sanojen malli

kirjoittaja

 

Kun Paavali opetustestamentissaan kehotti ja painotti Timoteusta pitämään kiinni terveiden sanojen mallista, niin mitä hän tällä oikein tarkoitti?
Miksi hän teroitti tervettä oppia ja siinä pysymistä niin voimakkaasti?
Tarkoittaako Paavali tässä fyysisesti tervehdyttäviä sanoja vai puhuuko hän sisäisen ihmisen tervehdyttävään kasvuun liittyvästä hengellisestä totuudesta?

Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (2. Tim. 1:13)
(CLV) 2Ti 1:13
Have a pattern of |sound words, which you hear from me, in faith and love •which are in Christ Jesus.

Tarkastellaan ensin otsakejakeen avainsanoja ja niiden alkukielisiä merkityksiä.

—

Ensinnäkin termien ”esikuva” ja ”pattern” takaa löytyy alkukreikan hupotuposis [Strong G5296]. Konkordanttinen menetelmä jäsentää sanan morfeemeiksi [UNDER-BEAT], joka voitaisiin ilmaista  ALLE-TAHDISTAA tai ALLE-MUKAUTTAA.

Zodhiateksen ”The Complete WORD STUDY DICTIONARY” (TCWSD) antaa sanalle hupotuposis mm. selityksen: kuvaa taidemaalarin luonnosta, jonka mukaisesti ja sisällä maalaus tulee toteuttaa.

Kreikan hupotuposis tarkoittaa siis mallia tai kehystä (soveltamiskehystä), jonka mukaisesti jokin asia tulee mukauttaa (soveltaa). Termi esiintyy Uudessa testamentissa ainoastaan kaksi kertaa ja molemmat Paavalin kirjeissä Timoteukselle (toinen kohta on /1. Tim_1:16/) – siis kansojen apostolin opetustestamentissa.

—

Sitten avaintermien ”terveelliset” ja ”sound” taakse. Sieltä löytyy alkukielen hugiaino [Strong G5198], joka tarkoittaa tervettä ja myös järkeenkäypää.

—

Sitten kolmannet avainsanat ”sanat” ja ”words” takaa löytyy vanhan kreikan logos, joka on laajamerkityksinen ilmaisu ja tarkoittaa – ei ainoastaan yksittäisiä sanoja – vaan myös puhuttuja tai sanallisia ilmaisuja ja julistuksia, ja tietenkin myös puhuttua ja sanallista opetusta ja oppia. Logokseen sisältyy myös merkitys älyllisyydestä, järjellisyydestä tai järkeenkäypyydestä, jolloin mielestäni voidaan päätellä otsakejakeessa puhuttavan hyvinkin ihmisen mielen alueella tunnistettavasta opetuksesta.

—

Paavali näyttää tässä tarkoittavan ”terveellisen sanojen esikuvalla” niitä hänen opetuksensa avainasioita, jotka tosiasiat muodostavat sen soveltamiskehyksen ja mallin, jotka tulee olla mukana kaikessa uuden ihmisen terveellistä kasvua edistävässä opetuksessa. Se on ikään kuin se kristillisen elämän soveltamisen sanallinen kehys, jonka varaan Jumalan Armon hallinto ja kaikki siihen liittyvä siunaus voi toteutua uskovan elämässä Hengen kautta ja vahvistamana.

—

Mitä tämä tervehdyttävän evankeliumin soveltamisen kiinteät opetukselliset kehykset sitten ovat?
Ne ovat niitä itse ylösnousseen Herran Paavalin kautta meille välittämiä totuuksia, jotka ovat voimassa tänä päivänä; muodostavat nimenomaan sen Armon evankeliumin, joka luo vapautta, rauhaa ja iloa kristityn elämään.

Näitä ovat esimerkiksi

  • Vanhurskautus (kelpuutus) pelkän uskon kautta ilman minkäänlaisia tekoja /Room_3:28/; /Room_1:17/ – toisin kuin muualla UT:ssä /Mark_10:21/; /Jaak_2:14/; /Jaak_2:24/.
  • Kehotus rauhassa ja sovinnossa elämiseen kaikkien ihmisten kanssa /1. Tim_2:1-4/ – toisin on luvattu Israelin uskoville, heitä odottaa Jaakobin ahdistuksen aika /Jer_30:7-9/; /Matt_24:9-10/.
  • Nykyisen Armon talouskauden uskovan on Jumala peruuttamattomasti valinnut jo ennen maailmanaikoja Kristuksessa /1. Kor_2:7/; /Room_8:35-39/ ja kaikki, jotka Hän kutsuu ovat myös valittuja /Room_8:28-30/ – toisin on Israelin kohdalla /Matt_22:14/; /Joh_15:2/; /Hepr_6:4-6/.
  • Sovituksen ilosanoma koko laajuudessaan tulee esiin ainoastaan Paavalin evankeliumin kautta. Siihen kuuluu sanoma siitä, että Jumala on sovitettu Kristuksen uhrin kautta, ei ainoastaan ihmiskunnan kanssa, vaan koko luomakunnan (koko Universumin) kanssa. Hänessä kaikki ihmiset lopulta pelastetaan ja vanhurskautetaan /Kol_1:20/; /1. Kor_15:20-28/; /1. Tim_4:10-11/ – Israelille suunnatusta Ympärileikkauksen evankeliumista tämä suuri näköala kuitenkin kokonaan puuttuu.
  • Lupaukset ja odotukset tulevaisuuden suhteen poikkeavat. Meidän lupauksemme ja tulevaisuutemme liittyy taivaallisille alueille /Fil_3:20-21/ – kun taas Israelin lupaukset koskevat maanpäällisiä ja kansallisia siunauksia /Matt_19:28/; /Jes_2:4/.
  • Meidän seurakuntamallimme on täysin hengellinen ja seuraamisen kehotteet liittyvät Kristuksen jäljittelyyn Paavalin esimerkin kautta /1. Kor_12:13/; /1. Kor_11:1/ – kun taas Israelin opetuslasten kohdalla on kyse fyysisestä seuraamisesta paikasta paikkaan /Luuk_5:27-28/; /Luuk_14:26-27/; /Apt_12:7-10/.
  • Meidän tulevat tehtävät liittyvät maapallon ulkopuoliselle, taivaalliselle alueelle /Ef_1:22-23/ – Israelin opetuslapsille on taas annettu tehtäväksi tehdä kaikki maanpäälliset kansat Kristuksen opetuslapsiksi /Matt_28:19-20/.
  • Tänään viholliset löytyvät molemmilta ryhmiltä omilta tulevaisuuden lupausten alueiltaan: alueilta, joita viholliset tällä hetkellä miehittävät. Meidän vihollisemme, jotka ovat pahuuden henkiolentoja, ­ miehittävät vielä taivaallisia alueita, kunnes Saatana heitetään sieltä alas /Ef_6:12/; /Ilm_12:7-9/ – Israelia koskevat lupaukset taas liittyvät Maa-planeetalle ”Luvattuun maahan” ja Israelin taistelut ovat olleet ja ovat edelleenkin maanpäällistä taistelua ”verta ja lihaa” vastaan. Maan päällä on hallintavalta vielä Saatanalla, kunnes se otetaan siltä pois /1. Piet_5:8/; /Ilm_12:10/.

Otsakejakeen sisällöstä voidaan päätellä, että Paavalilla oli syvä huoli oman evankeliuminsa pysymisestä puhtaana ja vapaana uskonnollisista lisäyksistä hänen kuolemansa jälkeen. Jo hänen elinaikanaan: jo hyvinkin pian, alkoivat uskovat muodostaa kristillisiä lahkoja, joissa he asettuivat kuka kenenkin puolelle toinen toistaan vastaan omassa ”oikeassa” opissaan /1. Kor_1:12/; /1. Kor_2:3-4/.
Näin kävi nopeasti 2000 vuotta sitten, entäpä mikähän mahtaa olla tilanne tänään?

—

Terveiden sanojen mallin voidaan ajatella koostuvat niistä sanoista ja niiden muodostamista opetuksista, kehotuksista, ja rohkaisuista, jotka ovat voimassa tänään ja tässä ja siis totta tämän päivän ihmiselle. Sanoista ja niiden alkuperäisistä merkityksistä, jotka ylösnoussut Herra on valitsemallaan alkukielellä, vanhalla kreikalla, tuonut kansojen apostolin kautta välitettäviksi meille evankeliuminsa kautta. Välitettäväksi niin, että opetuksen ja siihen liittyvän sanaston alkuperäiset merkitykset tulisivat mahdollisimman yhdenmukaisesti ja totuudenmukaisesti välitetyiksi nykylukijalle. Ja nimenomaan tähän kaikkeen Konkordanttinen käännösmenetelmä juuri pyrkii.

Hän oli jo tuolloin (tätä viimeistä kirjettään roomalaisesta vankilasta kirjoittaessaan) joutunut kokemaan melkoista joukkopakoa ”kannattajistaan”. Uskonnolliset johtajat teologioineen ottivat (ja edelleen ottavat) hänen paikkansa kristikunnan ”virallisina” edustajina ja niin alkoi myös Paavalin sanoman auktoriteetti jo tuolloin nopeasti vähetä ja sekoittua Maan päällisiin vaatimuksiin ja lupauksiin liittyvän ns. Kuningaskunnan evankeliumin kanssa. Tällainen ”evankeliumihan” oli maallisten kirkko-instituutioiden luontevaa omia itselleen, koska se näyttää sijoittuvan Maan päälle ja koska Israel näyttää niiden silmissä tulleen hylätyksi.

Terveiden, tervehdyttävien ja hengellistä elämää eheyttävien sanojen esikuva ja malli on annettu. Se löytyy Paavalin kirjeistä. Muualta sitä ei kannata hakea, koska sieltä sitä ei löydy. Tämä Terveiden sanojen malli sisältää sekä perussanaston ja sen merkitykset että myös niiden pohjalta muodostetun opetuksen, joka on voimassa tänään – siis totta tänä päivänä.
Se muodostaa totuudenmukaisen kehyksen, jonka mukaisuuteen kaiken terveen kristillisen opetuksen olisi ideaalista tänään mukautua.
Se resonoi Kristuksen Hengen vahvistavan armon kantovoiman kanssa.
Se saa aikaan tervehdyttävää ja eheyttävää kasvua sisäiselle ihmiselle Kristuksessa.

Terveet sanat ja niistä koostuva malli, opetus, tarkoittavat sellaista uskonelämää tervehdyttävää ja eheyttävää ravintoa, joiden kautta kristityn elämä voi tänään rakentua ja kasvaa Kristuksessa Jumalan tahtomalla ja tukevalla tavalla. Terveiden sanojen malli perustuu inspiroidun alkukielen sanastoon ja niiden alkuperäisiin merkityksiin. Sen vaikutukset toteutuvat ensisijaisesti ihmisen mielen ja hengen alueella: siis uskon eikä näkemisen (havainnoinnin) alueella.

Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana oli paljolti kysymys ihmisen fyysisen kunnon palauttamisesta sairauden tilasta terveyden tilaan, esim. /Matt_12:13/; /Mark_5:34/; /Joh_5:4-6/. Niinpä Hän totesikin juutalaisille tuolloin: “Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko“. Usko oli tuolloin israelilaisten keskuudessa vähäistä, ulkopuolisilta sitä tosin löytyi.

 

Vastakohtana terveille sanoille voidaan pitää sellaista oppia ja opetusta, johon on lisätty uutta, Paavalin evankeliumiin nähden ristiriitaista ja hämmentävää opetusta. Otettu kaikki tämä lisäys tietenkin irti laajasta Raamatun tarjoamasta ilmoituskokonaisuudesta, jotta voidaan sanoa opin perustuvan raamattuun. Paavali kutsuu tätä kuitenkin toisenlaiseksi evankeliumiksi /Gal_1:6-7/; toisenlaiseksi ilosanomaksi inhimillisin ja hapattavin lisäyksin.

 

Apostoli tiesi, miten helposti kristittyjen keskuudessa alkaa levitä erilaisia ”paranneltuja” tai ”kehiteltyjä” opetuksia ja teologioita hänen evankeliuminsa rinnalle. Erilaisia uskonnollisia tunnustuksia, rituaaleja, lahkoutumista erilaisiin kirkkokuntiin jne. Nämä havainnot hänelle olivat tuttuja jo Korintton ja Galatian seurakunnista.
Aivan elämänsä lopulla hän joutuikin toteamaan Timoteukselle:

Sinä tiedät, että kaikki aasialaiset ovat kääntyneet minusta pois; niiden joukossa ovat Fygelus ja Hermogenes. (2. Tim. 1:15)
ja että
tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan. (2. Tim. 4:10)

Ja tämän hän tiesi evankeliuminsa tulevaisuuden suhteen:

Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia
ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. (2. Tim. 4:3-4)
CLV 2Ti 4:3 – 2Ti 4:4
For the era will be when they will not |tolerate~ •|sound teaching, but, •their hearing being tickled~, they will |heap up for themselves teachers in accord with •their own desires,
and, indeed, they will be turning •their hearing away from the truth, yet will be |turned~ aside onto •myths.

 

 

Se ”iankaikkinen” evankeliumi

kirjoittaja

 

 



Mikä ihmeen ”iankaikkinen” evankeliumi? Mistä sellainen löytyy? Mikä mahtaa olla sen sisältö? Mihin aikaan se ajoittuu ja keille se on oikein kohdistettu?

”Iankaikkinen evankeliumi”, kreik. euaggelion eonian, esiintyy Uudessa testamentissa ainoastaan yhden kerran. Tämä – nykyiselle maailmanajalle (kreik. eonian) annettu – evankeliumi, on viimeinen hyvä sanoma, jonka Jumala ihmiskunnalle tässä “iankaikkisuudessa” eli maailmanajassa kohdistaa.
Kohta on tässä.

Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille.
ja hän sanoi suurella äänellä: “Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet“. (Ilm. 14:6-7)

CLV Re 14:6 – Re 14:7
And I perceived another messenger flying~ in mid-heaven, having an eonian evangel to bring~ to •those |situated~ on the earth, and to every nation and tribe and language and people,
saying with a loud voice, “Be ye |afraid of •God and |give glory to Him, for the hour of His •judging came; and worship the -Maker of •heaven and the land and the sea and the springs of =water.”

Tuolloin eletään nykyisen maailmanajan viimeisiä vuosia. Antikristus on vaatinut ihmisiltä ehdotonta palvontaa itseään kohtaan.

Hänen profeettansa harhauttaa ihmisiä sellaisella Jumalan profeetan Eliaan ihmeellä, jolla hän todistaisi itse Israelin Jumalan olevan kaiken Antikristuksen toiminnan takana 1. Kun_18:24-39 .
” se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden.” (Ilm. 13:13)

Antikristuksen annetaan matkia myös Kristusta kuolleista nousemisessa:
”Se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki” (Ilm. 13:14)

Mutta Antikristuksen henki tuottaa kuolemaa toisin kuin Kristuksen Henki, joka tuottaa elämää ja rauhaa.
Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin. (Ilm. 13:15)

Ja tämä kaikki siksi, että Jumala lähettää heille (ihmiskunnalle) väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen. (1. Tess. 2:11)

—

Keskitaivaalla lentävä Jumalan sanansaattaja ei julista armon evankeliumia! Ei, koska Jumalan armon hallintokausi on tuolloin jo päättynyt. Enkeli kehottaa julkisesti ihmisiä tunnustamaan ja kunnioittamaan Jumalaa kaiken Luojana:
ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet!

—

Tuo ”Iankaikkinen” evankeliumi on myös eri kuin Pietarin Ympärileikkauksen evankeliumi, joka vaati myös parannusta valtakuntaan menon edellytykseksi.
Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. (Apt. 2:38)

—

Tuo ”iankaikkinen ” evankeliumi ei kuitenkaan ole meitä varten, jotka uskomme. Tänä päivänä voimassa oleva Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin, Paavalin evankeliumin, sisältö on aivan toinen:
Sen tähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä (Room. 4:16)
Elämme tänään laimentamattoman Armon aikaa. Emmekä ole enää tuolloin Maan päällä.

—

Tämä Suuren Ahdistuksen ajan evankeliumi kehottaa pelkäämään ja kunnioittamaan Häntä, joka on luonut koko maailmankaikkeuden. Se tullaan kohdistamaan nykyisen maailmanajan viime hetkiä elävälle ihmiskunnalle. Se vaatii palvomaan yksin Häntä, jolla on kaikki tapahtumat hallinnassaan ja joka on kaiken Luoja! Se kehottaa kunnioittamaan yksin Häntä, joka lopulta on kaiken historian takana! Se kehottaa pelkäämään ja kunnioittamaan yksin Häntä, joka lopulta on se, joka on valmistanut pelastuksen koko ihmiskunnalle Kristuksen Jeesuksen kautta!


Antikristuksen henki, joka tänään vahvasti maailmassa vaikuttaa, johtaa ihmiskuntaa palvomaan itseään kaiken yläpuolella. Tässä se vahvasti liittoutuu Jumalan Vastustajan kanssa, ”joka ajattelee sitä mikä ihmisen on, eikä sitä mikä Jumalan on”. Pahuus kuitenkin saavuttaa nykyisen Pahan maailmanajan lopulla täyttymyksensä ja se tulee kohtaamaan Jumalan pelottavan vihan ilmestymisen taivaalta.

Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
sen tähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. (Room. 1:18-21)

Se Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi

kirjoittaja

 

Miksi tällainen otsake?
Miksi jokin Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi, eihän sellaisesta puhuta juuri missään – vai puhutaanko sittenkin?
Eikö evankeliumi ole yksi ja sama, niinhän se on tapana esittää?
Mutta mitä evankeliumilla alkukielessä oikeastaan tarkoitettiin?

Evankeliumi, kreik. euaggelion, WELL-MESSAGE, tarkoitti vanhan kreikan puhekielessä hyvää uutista tai hyvää sanomaa jostakin asiasta, kuten ”isälle tuotavaa uutista pojan syntymästä” tai ”kuninkaalle tuotavasta uutisesta voitosta”. Raamatussa se tarkoittaa hyvää sanomaa Kristuksesta Jeesuksesta.

Evankeliumi piti siis sisällään hyvän sanoman jostakin riemullisesta asiasta tai tapahtumasta. Evankeliumilla oli sanomallinen sisältö. Mutta evankeliumilla oli myös vastaanottajakunta. Evankeliumilla oli kohderyhmä, jolle ilouutinen ilmoitettiin ja joka sai mahdollisuuden ottaa se hyvänä viestinä omalle kohdalleen vastaan.

—

Galatalaiskirjeen 2. luvussa Paavali kertoo, miten hän aikoinaan (noin 48 jKr.) matkusti Jerusalemiin esitelläkseen Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle sen evankeliumin, jota hän tulee julistamaan pakanain (kansojen) keskuudessa.
Miksi?  Eikö kyse sitten ollutkaan yhteisestä ja samasta evankeliumista, mikä oli uskottu Pietarille?
Ei ollut! Eikä voinutkaan olla.
Miksi? Koskapa ei hänen silloin olisi tarvinnut mennä avaamaan sen sisältöä juutalaisten apostoleille, jos kyse olisi ollut samansisältöisestä evankeliumista.

Tuossa ns. apostolien Jerusalemin kokouksessa (Apt. 15) hän esitteli ja perusteli noille johtaville juutalaisten apostoleille sitä evankeliumia, jonka hän oli suoraan itseltään ylösnousseelta Herralta Jeesukselta – ilmestysten kautta – saanut edelleen kansoille välitettäväksi. Hän matkusti niiden johtavien apostolien (”pylväiden”, Gal. 2:9) luo, joille Jeesus oli aiemmin antanut tehtäväksi kutsua Israelin kansa uskonnollisine johtajineen tekemään parannus ja uskomaan heidän välittämänsä ilosanoma (Apt. 3:19, 4:8-). He siis käyttivät aikaa, kahden viikon ajan, evankeliumiensa sisältöjen ja kohderymien väliseen vertailuun. Mutta lopulta heille (siis ympärileikkauksen apostoleille) annettiin ymmärrys Paavalin tehtävän erityisyydestä.

vaan päin vastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille (Gal. 2:7)

Ei kuitenkaan näin, kuten tavalliset käännökset sen esittävät! Jakeesta saa helposti sen käsityksen, että kyse on samasta (ja siis samansisältöisestä) evankeliumista ja että kyse olisi pelkästään erillisestä toiminta/tehtävä -aluejaosta?!

Eihän näin voi olla!
Eipä oikeasti olekaan.

Kyse on harhaanjohtavasta käännöksestä, jota on toistuvasti ja läpi vuosisatojen pidetty esillä! Alkuteksti puhuu kahdesta eri evankeliumista!
Alkuteksti puhuu kahdesta eri sisältöisestä evankeliumista, joissa molemmissa Kristus Jeesus on keskiössä.

—

Oikea, alkutekstin mukainen, käännös tässä kohtaa on:

vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu ympärileikkaamattomuuden evankeliumi niin kuin Pietarille ympärileikkauksen evankeliumi. (Gal. 2:7)

Konkordanttinen menetelmä kääntää kohdan sanatarkasti.

(CLV) Ga 2:7
But, on the contrary, perceiving that I have been entrusted~ with the evangel of the Uncircumcision, according as Peter of the Circumcision

Samoin Young’s Literal Translation ja Aapeli Saarisalon UT:n käännös esittävät:

but, on the contrary, having seen that I have been entrusted with the good news of the uncircumcision, as Peter with that of the circumcision (YLT)

Vaan, päinvastoin nähdessään, että minulle oli uskottu leikkaamattomain evankeliumi niin kuin Pietarille leikattujen. (AS)

—

Kyseessä on sanan “evankeliumi” genetiivi eli omistussijamuoto, joka selkeästi kertoo sen, että Paavalin Ympärileikkamattomuuden evankeliumi oli/on tarkoitettu kansoille niin kuin Pietarin Ympärileikkauksen evankeliumi oli/on suunnattu Israelille.

Myöhemmin Pietari vielä kirjeessään viittaa tähän ja Paavalin evankeliumin erilaisuuteen, kun hän toteaa, että ”niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niin kuin muitakin kirjoituksia” (2. Piet. 3:16). Mitenköhän paljon on tällaista Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin “vääntämistä” eri asentoihin ja tulkintoihin mahtanutkaan aikain kuluessa tapahtua?!

Paavalin meille välittämä evankeliumi ei ole ihmisen mielen mukaista: esim. siitä puuttuvat tyystin teot pelastumisen ehtona. Eikä näin siis myöskään ole ihmisen ”luontaisen” uskonnollisuuden tai uskonnon harjoittamisen mukaista.
Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; (Gal. 1:11)

Eikä hän ole sitä ihmisiltä (kuten esim. joiltakin Jerusalemin apostoleilta) saanut, vaan suoraan itse ylösnousseelta Herralta Jeesukselta /Apt_26:16/:
enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. (Gal. 1:12)

—

Itse asiassa juuri Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi on se ilosanoma, joka on tarkoitettu eli  pyhitetty (erotettu) tämän päivän kristitylle.
Siinä ilmestyy Jumalalta saatava elämänoikeus eli vanhurskautus ilmaisena lahjana pelkän uskon kautta. (Room_3:28)
Siinä ilmestyy Jumalan sovinto ihmiskuntaa kohtaan, Kristuksen uhrin kautta, koko valtavassa laajuudessaan. (Kol_1:20)
Siinä ei ihmiseltä vaadita tekoja pelastuksensa eteen. (Ef_2:8-9)
Siinä evankeliumissa ei vaadita hurskailta näyttäviä jumalanpalvelusmenoja tai muita ihmislähtöisiä toimituksia. (Kol_2:23)
Siinä eivät lupaukset ja odotukset kohdistu Maan päälle, vaan Maan ulkopuoliselle ulkoavaruuden alueelle. (Fil_3:20-21)
Siinä voi jokainen (kutsun tultua) edelleenkin pysyä sillä paikalla ja siinä asemassa kuin missä on. (1. Kor_7:20)
Paavalin evankeliumin seurakuntamalli on myös täysin hengellinen: Kristuksen ruumis, johon jokainen sen jäsen on liitetty kasvamaan omaa kasvuaan omalla paikallaan. (1. Kor. 12:27; 2. Kor. 1:21)

Ympärileikkauksen evankeliumi, jonka lupaukset kohdistuvat Maan päälle, on suunnattu Israelille ja sen tulevalle 1000-vuotiselle Kuningaskunnan ajalle. (Matt_19:28;  Ilm_20:4)
Siinä pelastus on ehdollista ja siihen vaaditaan uskomisen lisäksi tekoja ja sitä, että ”joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu”. (Matt_22:14; Hepr_3:6, Jaak_2:24)
Siinä temppelipalvelukset otetaan uudelleen käyttöön ja juutalaisuuteen liittyvillä uskonnollisilla muotomenoilla tulee olemaan sijansa. (Sak. 14:20-21; Miika 4:1-3; Sak. 14:7)
Siihen evankeliumiin liittyy myös maailman kaikkien kansojen opetuslapsettaminen.  (Matt. 28:19; Apt. 2:7-11; Jes. 66:18-19; Sak. 8:23)
Siinä kaikki lupaukset kohdistuvat Maan päälle, eikä Maan ulkopuolisille avaruuden alueille.
Siihen liittyy näkyvää fyysistä toimintaa sekä muuta inhimillistä ja näkyvää ryhmädynaamista käyttäytymistä.

—

Koskapa Ympärileikkauksen evankeliumin toteutus on suunnattu Maan päälle ja siten siihen tulee sisältymään paljon näkyviä muotomenoja, ovat valtakirkot ja monet kristilliset suunnat ottaneet sen omakseen: pyhäksi evankeliumiksi. Jumala on sen kuitenkin pyhittänyt Israelia varten, ja vaikka se Jumalan suunnitelmissa onkin tänään vielä odotustilassa, niin se tulee jälleen ajankohtaiseksi, kun nykyinen salattu Armon hallintokausi tulee päätökseensä. Se, että valtakirkot ja muut suuret uskonnolliset toimijat ovat päättäneet tuurata ”hylättyä” Israelia ja siten omineet (korvanneet) itse itsensä ”hengellisenä Israelina”, on suuri valhe: sellainen harha, joka tulee aikanaan paljastumaan. Kyse on siis kirkkojen opeista ja tunnustuksista, jotka itse asiassa muodostavat koko niiden liiketoiminnallisen ajatuksen. Niistä pidetään kiinni loppuun asti. Toki kirkot ja kristilliset järjestöt tekevä paljon hyvää esim. pitävät esillä kristillisiä arvoja ja harjoittavat sosiaalista työtä, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.

Paavalin evankeliumi, Armon evankeliumi, on täysin hengellinen. Se rakentuu meille suunnattuun Ristin sanan ja Kristuksen Hengen perustalle. Minkäänlainen uskonnollinen, lihallinen muotomeno ei tuo siihen mitään lisäarvoa. Kun ympärileikkauksessa Israelin kohdalla on  kyse fyysisestä esinahan poisleikkaamisesta, niin on meidän kohdallamme puolestaan kyse koko vanhan ihmisemme poisleikkaamisesta Kristuksen Hengessä so. sen viemisestä, mielemme alueella Kristuksesta käsin, Hänen kuolemaansa. Näin annamme Jumalan armolle luvan voimallaan kätkeä meitä nykyisen kuoleman ruumiimme vaikutuksilta /tästä tarkemmin/.

 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella (Kol. 2:11)

Näiden kahden evankeliumin sekoittaminen – ”yhteenpötköyttäminen” – johtaa vääjäämättä hämmentäviin ja ristiriitaisiin uskonkäsityksiin. Se hapattaa Paavalin voimassa olevan Ilosanoman vaikutusta uskovan elämässä, koska se vetoaa myös ihmisen omaan ansioon. Tästä on esimerkkinä koko 2000-vuotinen kirkkohistoria. Sekoittaminen tuo epävarmuutta uskonelämään, saa aikaan siinä ”kausivaihteluita” ja vie pois sitä sisäistä rauhaa ja iloa, jota meille raamatusta ositettu (erotettu) Totuuden evankeliumi voi tarjota /tästä tarkemmin/. Paavali myös nimittää sellaista evankeliumia, joka on rakennettu lisäämällä hänen Ympärileikkaamattomuuden evankeliuminsa rinnalle Ympärileikkauksen evankeliumin opetusta toisenlaiseksi evankeliumiksi (Gal. 1:6). Ja tässähän hän tarkoittaa myös sellaisia kirjoitettuja totuuksia, jotka vaikkakin löytyvät raamatusta, eivät kuitenkaan ole monelta osin voimassa tänä päivänä, kun elämme Jumalan salatun Armon talouskauden aikaa. Kun Paavalin evankeliumi saa aueta meille tämän päivän Totuuden ilosanomaksi, niin on siltä pohjalta turvallista ja ristiriidatonta hyödyntää myös koko raamatun ilmoitusta omaksi parhaaksi.

p.s.

Toisenlainen evankeliumi – ”sekaevankeliumi” – saa aikaan jatkuvaa hämmennystä vilpittömässä totuuden etsijässä. Paavalin evankeliumin rinnalle lisätyt ihmisen mielen mukaiset uskonnolliset muodot ja tavat toimivat tämän päivän totuuden sanan, Armon evankeliumin, tiedostamisen epävakauttajana. Se on kuin viattomalta näyttävä hapate, jonka hapattavat vaikutukset voivat levitä koko uskonelämään. Se tuo epävakautta ja epävarmuutta juurtua siihen rauhaan ja iloon, jota Kristus Jeesus tahtoo meille tänä päivänä tarjota. Itse muistan omalta kohdaltani (noin 45 vuotta sitten) Jumalan armon ilmestymisen kokemisen aivan uudenlaisena rauhana ja ilona, kun Konkordanttisen menetelmän ja kirjallisuuden paljastavat suuret totuudet saivat avautua uskonelämääni. Se valtava, ylitsevuotava armo ja rakkaus, joka Kristuksen kautta on varattuna jokaista ihmistä varten ja joka Jumalan aikataulutetun suunnitelman mukaisesti tulee myös toteutumaan jokaisen ihmisen kohdalla. Ensin Kristus, sitten Hänen omansa (kansojen ja Israelin uskovat) ja sitten loppuosuus (täyttymys) ihmiskunnasta /1. Kor_15:20-28/ !

Maanpäälliset lupaukset Israelille

kirjoittaja

 

Raamatussa on useita kohtia, jotka sisältävät lupauksia Israelille. Vanhassa testamentissa on paljon vielä toteutumattomia lupauksia Israelille. Jumalan lupaukset valitulle kansalleen odottavat edelleen aikaansa. Lupaukset valitulle kansalle eivät kuitenkaan liity nykyiseen maailmanaikaan. Lupaukset Israelin maanpäällisille lupauksille liittyvät tuleviin maailmankausiin (kreik. aion): tulevaan tuhatvuotiseen maailmanaikaan ja sitä seuraavaan (uuden Maan) aikaan.

Jumalan lupaukset valitsemaansa kansaa kohtaan sisältävät kansallisen näkökulman. Jumalan lupaukset valitsemaansa kansaa kohtaan asettavat sen erityisasemaan maailman muihin kansoihin nähden. Jumalan lupaukset valitsemaansa kansaa kohtaan ovat aina maanpäällisiä: ensin nykyisen Maa-planeetan päälle sijoittuvia ja sitten myöhemmin uuden Maan päälle sijoittuvia.

Toisin kuin meille annetut Maa-planeetan ulkopuoliset, taivaalliset lupaukset, raamatun sisältämät lupaukset Israelille kohdistuvat Maan päälle ja sen kansojen keskuuteen. Seuraavassa joitain Vanhan testamentin – Israelia koskevia – lupauksia, jotka eivät siis vielä ole toteutuneet, mutta ne odottavat Jumalan suunnitelmien mukaista vääjäämätöntä toteutumistaan.

—

Jumala lupasi jo Daavidille tulevan maailmanajan kestävän (ei ”ikuisen”) Kuningaskunnan.
Ja sukusi ja kuninkuutesi pysyvät edessäni ikuisesti lujina, ja valtaistuimesi on kestävä ikuisesti.” (2. Sam. 7:16).
(CLV)  and stedfast [is] your house and your kingdom unto the eon before you, your throne is established unto the eon.

Samoin Danielin kautta vahvistettiin tämä tuleva lupaus Israelin kansalle.
Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset.” (Dan. 7:27)
(CLV)  And the kingdom and the jurisdiction and the majesty of the kingdom under the entire heavens will be granted to the people of the saints of the supremacies. Their kingdom is an eonian kingdom, and all other authorities shall serve and hearken to them.”

Samoin Danielille näytettiin, miten tuo Israelille luvattu maanpäällinen Kuningaskunnan lupaus toteutuu heidän Messiaansa saapuessa Maan päälle.
Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä. (Dan. 7:13-14)
(CLV) Perceiving am I in the visions of the night, and behold, on the clouds of the heavens, One as a son of a mortal is arriving: Unto the Transferrer of Days He reaches, and they bring Him near before Him;” to Him is granted jurisdiction and esteem and a kingdom, and all the peoples and leagues and language-groups shall serve Him; His jurisdiction, as an eonian jurisdiction, will not pass away, and His kingdom shall not be confined.”

Edellä puhutaan siis taas maailmanajallisesta (koko tulevan maailmanajan keskeytymättömästi jatkuvasta) vallasta ja kuningaskunnasta, jolla ei ole rajoja. Eikä siis mistään “ikuisesta” tai ajallisesti rajattomasti jatkuvasta kuningaskunnasta!

—

Jeremia kirjoittaa, miten tuona tulevana lupauksen aikakautena (tuhatvuotisena maailmanaikana) tulee Jerusalem (”Siionin vuori”) fokusoitumaan kaikkien maailman kansojen kokoontumispaikaksi.
Siihen aikaan sanotaan Jerusalemia Herran valtaistuimeksi, ja kaikki kansat kokoontuvat sinne, Jerusalemiin, Herran nimen tähden eivätkä enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa. (Jer. 3:17)

(CLV)  At that time they cry to Jerusalem, `O throne of Yahweh,’ And gathered unto her has been all the nations, For the name of Yahweh, to Jerusalem, Nor do they go any more after the stubbornness of their evil heart.”

Myös Psalmien kirja mainitsee tästä: miten Jumala tulee asettamaan Kuninkaansa Jerusalemiin.
“Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni”. (Ps. 2:6)

(CLV) I will pour a libation on My King, On Zion, My holy mountain.

Tässä viitataan tulevaan aikaan, ei menneeseen, niin kuin suomalasesta käännöksestä voisi päätellä.

—

Lähettiläs (”enkeli”) ilmoitti Marialle, että hänen pojalleen, Jeesukselle,  on säädetty tulevien maailmankausien kestävä kuninkuus: Hänen esi-isälleen Daavidille luvattu valtaistuin.
Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” (Luuk. 1:32-33)

CLV Lk 1:32 – Lk 1:33
32  He/ shall be great, and Son of the Most High shall He be |called. And the Lord •God shall be giving Him the throne of David, His •father,
33  and He shall |reign onover the house of Jacob for the eons. And of His •kingdom there shall be not consummation.”

—

Israelin pyhille luvattu ensimmäinen ylösnousemus /tästä tarkemmin/ toteutuu seuraavan, tuhatvuotisen  maailmanajan murtautuessa esiin.

Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta. (Ilm. 20:4-6)

Tulevana maailmanaikana toteutetaan myös globaali aseistariisunta, jota nykyisenä pahana maailmankautena (Gal. 1:4) ei ihminen ole saanut aikaiseksi. Rauhan tila saadaan viimein aikaan, Rauhan Ruhtinas ottaa maailmanvallan.

Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan. (Jes. 2:4)

—

Kristus hallitsee rautaisella oikeudenmukaisuudella koko tulevan tuhatvuotisen, pysyvän rauhan maailmanajan, minkä jälkeen luodaan uudet taivaat ja uusi Maa. Tuolloin ei enää myöskään aurinkoa ja kuuta tarvita /Ilm_21:23/.

Hänen päivinänsä vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole. /Ps_72:7/

—

Missään edellisessä jakeessa ei alkuteksti käytä ajattomuutta tai loputtomuutta ilmaisevaa termiä, vaan ”iankaikkinen” -käännössanan takaa löytyvät joko hepren olam tai kreikan aion, jotka molemmat tarkoittavat pitkää – mutta rajattua – maailmankautta. Eikä myöskään em. käännöskohta  ”ei pidä loppua oleman” tarkoita ajallista loputtomuutta, vaan viittaa Kristuksen rajattomaan, alueelliseen valtaan (vrt. Matt_28:18; 1. Kor_15:28).

—

Kristilliset kirkot ovat teologioissaan vesittäneet nämä Jumalan valitsemalle kansalleen antamat lupaukset kuvaannollisiksi puheiksi. Kreikkalainen ajattomuuden mytologia on antanut välineitä häivyttää aika ja sen peräkkäisyys – aikasarjat – käännöksistä ja yleisistä opetuksista. Samalla on vaikeutettu Jumalan suuren suunnitelman tunnistamista raamatusta /tästä tarkemmin/ . Jos raamatussa ei ole tunnistettavissa aikasarjaisuutta ja tapahtuminen peräkkäisyyttä (eikä siis mennyttä ja tulevaa), niin vaikea sieltä on hahmottaa myös mitään toteutuksen alla olevaa suunnitelmaakaan. Samalla kun Jumalan suuri suunnitelma häivytetään erilaisten ajattomuuden mytologioiden taakse, niin samalla voidaan myös hylätä raamatun tulevat ennustukset. Voidaan hylätä tulevat – vielä toteutumattomat lupaukset – koska ne tulkitaan pelkäksi kuvakieleksi. Samalla voidaan hylätä Israelille kuuluvat kansalliset lupaukset ja korvata ne nykyisten kristillisten kirkollisten instituutioiden valtaopeilla. Mutta tämä ei tee tyhjäksi sitä, mitä on alun perin kirjoitettu. Tämänkaltainen Kirjoitusten määrätietoinen vääristely ei tee tyhjäksi niihin kirjoitettuja jumalallisia totuuksia.

Samalla kun kirkolliset instituutiot ovat omineet eli korvanneet itsensä ”hengellisenä Israelina”, niin samalla ne opetuksissaan ovat hylänneet Jumalan tahdon ja suunnitelman mukaisen Israelin kansallisen erityisvalinnan ja -aseman. Tämä on johtanut myös siihen, että Ympärileikkauksen evankeliumi on tullut niille ”pyhäksi” eli ykkös-evankeliumiksi, jota säännöllisesti pidetään esillä. Kristillisten valtasuuntien betonoimat uskomusjärjestelmät hakevat eri raamatun kohdista itselleen aineksensa ”oikeaan” oppiinsa. Nämä opit muodostavat ytimen myös niiden liiketoiminta-ajatuksiin; ja nämä opit ovat oikeita, koska niihin on löydetty kohtia raamatusta: ovat “raamatun mukaisia”. Nämä opit pitävät sisällään erilaisia jumalisilta näyttäviä tapoja ja toimintamenoja, jotka antavat niille näkyvän, uskonnollisen leiman ulkopuolella olevia kohtaan. Kristilliset valtasuunnat ovat koko historiansa ajan – ja edelleenkin – suuren ja kaikkitietävän Egonsa vankeja. Nämä suunnat tunnistaa myös siitä, että ne opettavat ”evankeliumiaan” aikuisille ihmisille niin kuin lukutaidottomille pyhäkoululapsille. Ihmisen omalle ymmärrykselle ei anneta sitä arvoa ja kunnioitusta kuin mitä sille pitäisi antaa. Ihmisiä ei kehoteta mitenkään ottamaan itse selvää siitä, mitä on kirjoitettu – ei. Pikemminkin päinvastoin.

Tämä kaikki on luonnollisesti johtanut myös siihen, että Ympärileikkaamattomuuden evankeliumia (Paavalin evankeliumia)  /tästä tarkemmin/ ei kyetä selkeästi ja johdonmukaisesti opettamaan. Lähdetään ns. evankeliumikertomuksista meille erotettuna, pyhänä ilosanomana ja otetaan sitten sen rinnalle jotain Paavalin opetuksesta. Mutta tällainen johtaa väistämättä jatkuvaan hämmennykseen ja epävarmuuteen uskonelämässä.

Tämän päivän evankeliumi kutsuu kuitenkin itsessään heikkoa ihmistä turvautumaan yksin Kristukseen ja siihen Isän Jumalan tarjoamaan mielisuosioon, joka ilman tekoja ja ponnistuksia lahjana meille tarjotaan. Ja tässä Ilosanomassa lupaukset ja odotukset kohdistuvatkin aivan toiselle alueelle kuin mitä Israelin kohdalla on: taivaallisille, Maan ulkopuolisille, Maailmankaikkeuden alueille.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa (Ef. 1:3)

(CLV) Eph 1:3
Blessed be the God and Father of our •Lord Jesus Christ, •Who blesses us iwith every spiritual blessing among the celestials, in Christ,

 

Ne Kristuksen puuttuvat ahdistukset

kirjoittaja

 

Mitä Paavali tarkoitti Kristuksen ahdistuksilla? Mitä hän tarkoitti Kristuksen puuttuvilla ahdistuksilla? Mitä Kristuksen ahdistuksista voi enää puuttua, kun Herran ristinkuolema ja ylösnousemus olivat jo tuolloin takana ja elettiin 60 -luvun alkua, kun apostoli kirjoittaa tästä Kolossalais-kiertokirjeessään Rooman vankeudesta käsin.

Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta (Kol. 1:24)
(CLV) Col 1:24
I am now rejoicing in my •sufferings fors you, and am filling up in my •flesh, in His stead, the deficiencies of the afflictions of •Christ, for His •body, which is the ecclesia

Suomalainen käännös on jättänyt pois tärkeän kohdan ja tarkennuksen: Paavali kirjoittaa tässä (niin kuin Konkordanttinen menetelmä on sen kääntänyt) täyttävänsä Kristuksen – vielä puuttuvat – ahdistukset Hänen sijastaan (kreik. antanaplErO) lihassaan nykyisen seurakunnan hyväksi. Konkordanttinen menetelmä jäsentää verbin I-AM-INSTED-UPFILLING. Eli Kristuksen vielä puuttuvat ahdistukset kanavoituivat Paavalin kärsimysten kautta; Paavali toimi meille Kristuksen evankeliumin synnyttäjänä, sijaiskärsijänä. Hän ei ainoastaan kärsinyt ”Kristuksen tähden” niin kuin on meidän kohdallamme laita /Fil_1:29/, vaan vielä hänen erityistehtävänsä tähden. Tämä kohta pitäisi osaltaan esiin tuoda myös se, että apostoli Paavalin ja hänen tehtävänsä kohdalla ei ole kysymys pelkästään ns. lähetystyöstä, vaan uuden opin, Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin esiintuomisesta ja sen kirjallisesta julkistamisesta!

Paavali ilmoittaa em. jakeessaan kärsivänsä seurakunnan tähden. Hän ilmoittaa mittavien (tekisipä mieli sanoa, että jopa inhimillisesti katsoen mahdottoman suurten) kärsimysten hänen kohdallaan lopulta tähtäävän nykyisen seurakunnan, Kristuksen ruumiin, hyväksi.
Paavalilla näytti siis olevan kahdenlaisia kärsimyksiä uskovan kärsimyksiin nähden. Ensinnäkin henkilökohtaisessa elämässä tapahtuvaan Kristuksen kasvuun liittyvät kärsimykset tai kasvukivut, mutta tämän lisäksi vielä Kristuksen evankeliumivälitykseen, kirjeittensä julkaisemisiin tähtäävät erityiskärsimykset. Nämä kärsimykset oli ylösnoussut Herra hänelle luvannut nimetessään Paavalin kansojen apostolin tehtävään.
Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden“. (Apt. 9:16)

Paavalin ”kärsimyskertomus” löytyy 2. Kor. 11:22-30. Tuo kertomus vaikuttaa inhimillisestä näkökulmasta uskomattomalta. Voisi kuvitella, että pitäisi olla eräänlainen ”Supermies” kestääkseen kaikki nuo vastoinkäymiset ja saadakseen vielä erityisen tehtävänsä täytetyksi. Mutta tällä kaikella oli kuitenkin tarkoituksensa: Kristuksen Sanan piti Paavalin kohdalla ensin ”tulla lihaksi”, tulla ihmisen tasolla sisäistetyksi!

Kristuksen piti työstää Paavalissa tila ja valmius ottaa vastaan Hänen ilmestyksensä, jotta apostoli kykenisi sisäistämään ja edelleen välittämään se evankeliumi, joka on suunnattu tämän päivän kansojen uskoville.

Kristuksen sanomasta puuttui vielä jotain. Jumalan suunnitelmissa salattuna ollut, kansoille suunnattu Armon evankeliumi piti tuoda ihmisille tiedoksi. Vasta tämän – Jumalan ilmoituksen loppuosuuden – julkistaminen mahdollisti Kirjoitusten summautumisen täyteen /tästä tarkemmin/. Tätä varten ylösnoussut Herra tarvitsi lihallisen edustajan ja sijaistajan tätä Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin ilmoittamista varten.

Mutta Herra sanoi hänelle: “Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen. (Apt. 9:15)
(CLV) Ac 9:15

Yet the Lord said tod him “|Go~, tfor he/ is a choice instrument of Mine, •to bear My •name before both the nations and kings, besides the sons of Israel,

Alkutekstissä löytyy sanojen ”ase” tai ”instrumentti” takaa kreikan skeus, joka nykysuomeksi voitaisiin kääntää: ”viestintäväline”. Mistään sota-termistä ei tässä ole kysymys, vaan siitä, että Paavali oli ylösnousseen Herran Jeesuksen nimenomaisesti valitsema ”viestintäväline” sille ”Kristuksen salaisuudelle” /Kol_4:3-4/, jota ei vielä tuolloin (ennen 50-lukua) oltu ihmisten tiedoksi evankeliumina annettu. Herra Jeesus ei voinut enää jumalallisessa ylösnousemusominaisuudessaan suoraan taivaasta julistaa Kirjoitusten loppuosuutta, vaan Hän tarvitsi siihen inhimillisen viestintävälineen samoin kuten aiemmatkin kirjalliset ilmoitusosuudet on ihmisten kautta esiin tuotu. Juuri tätä varten piti apostolin kärsiä, tulla pieneksi, tulla heikoksi, jotta Kristus voisi kasvaa hänessä niin suureksi, että Hän voisi ilmestyksensä kautta kasvaa Paavalissa ”lihaksi”: Hengessä hänen sisäisen tietoisuuden ja todellisuuden osaksi. Sana ei voinut tulla nyt vain Sanaksi, niin kuin oli aiemmin tapahtunut Israelin profeettojen kohdalla, jotka ainoastaan välittivät eteenpäin sen puheen, mitä olivat Jumalalta kuulleet. Nyt oli kysymys sisäisestä ilmoituksesta, Kristuksen Hengen ilmoituksesta: siitä, että Kristus tulee ihmiselle todeksi Hengessä hänen lihallisessa olemuksessaan uskon kautta.

Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?  Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani. (2. Kor. 11:29-30)

Paavali sai Kristukselta ilmestyksiä eli paljastuksia meitä varten sitä mukaan kuin hän oli niitä valmis sisäisen ihmisensä puolesta vastaanottamaan. Kärsimykset tekivät hänessä Kristukselle enemmän ja enemmän tilaa. Hän kirjoitti nuo Herran vaiheittaiset paljastukset sitten kirjeisiinsä meitä varten. Viimeisimmät paljastukset meille välitetään noissa Paavalin Efesolais-Filippiläis- ja  Kolossalais -kiertokirjeissä. Hänen kirjeissään on uskonelämämme kannalta kaikki se olennainen mitä tänään tarvitsemme. Kaikki se sanallinen ravinto, jota tervehdyttävä kasvu Kristuksessa edellyttää. Meille suunnattu Evankeliumi on niistä luettavissa. Ja Kristuksen Henki avaa (paljastaa) meille näitä totuuden aarteita sitä mukaa kun olemme niitä valmiita sydämen tasolla vastaanottamaan /tästä tarkemmin/.

Eli vielä tuo suomalaisesta käännöksestä pois jätetty tekstiosuus antanaplErO mukaanotettuna:
Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani, Hänen sijastaan (sijaisenaan), hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta. (Kol. 1:24)

 

Kristuksen tuolloin vielä puuttuvat ahdistukset tulivat ilmi Paavalin kärsimysten ja uhrin kautta /Fil_2:17/. Näillä Kristuksen ahdistuksilla oli tehtävänä apostolin kautta synnyttää se Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi, joka on tänään tarjolla, totta ja voimassa olevaa hengellistä ravintoa uskovalle. Paavali toimi tässä erityistehtävässään ikään kuin Kristuksen salaisuuden ja evankeliumin viestintävälineenä ja sijaissynnyttäjänä, jonka kautta Armon evankeliumi tuli meille luettavaksi  /1. Kor_4:15/.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä