Herran päivän tuleminen

 

(suurenna kuva näpäyttämällä sitä kahdesti)

 

Herran päivän tulemisesta puhutaan monissa kohdin Vanhan testamentin puolella. Tämä Herran päivän odotus on osoitettu Israelille aikaan, jolloin heidän Messiaansa tulee pelastamaan kansansa suuren ahdingon alta. Herran päivän tuleminen liittyy samalla suureen murroskauteen ihmiskunnan historiassa. Herran päivällä ei raamattu suinkaan tarkoita sunnuntai-päivää, mitä selitystäkin on joskus tuotu esiin, vaan Herran päivän tuleminen liittyy Herran Jeesuksen tulemisen valmisteluun Maan päälle.

Tänään eletään vielä ns. Ihmisen päivää. Tämän tuo esiin Paavali Korinttolaiskirjeessään, vaikka sitä ei suomalaisesta käännöksestä voikaan helposti päätellä.

Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni (1. Kor. 4:3)

Konkordanttinen käännös ja Young’s Literal Translation kääntävät tästä jakeesta ”Ihmisen päivän” (kreik. anthrOpin hEmeras) esiin.
(CLV) 1Co 4:3
Now to me it is io the least trifle that I may be being examined by you or by man’s day. But neither am I examining myself.
and to me it is for a very little thing that by you I may be judged, or by man’s day, but not even myself do I judge (YLT)

Ihmisen päivää on eletty pitkään ja luonteenomaista sille on, että Jumala sallii ihmisen hallita maailmaa ilman, että julkisesti puuttuu sen menoon. Voidaan sanoa, että Ihmisen päivä on alkanut vedenpaisumisesta ja jatkuu nykyisenä kansojen aikana, kunnes ”pakanain ajat” tulevat täyteen (Luuk. 21:24).

Herran päivän tulemista kuvaa Danielin viimeinen vuosiviikko /tästä tarkemmin/.
Herran päivän tuleminen ajoittuu seuraavalle ns. Jumalan Vihan tai Tuomion hallintokaudelle /tästä tarkemmin/.
Herran päivän tuleminen käynnistyy nykyisen Armon hallintokauden päätyttyä Kristuksen temmattua ylös jäsenensä pois Maan päältä lähiavaruuden alueelle (1. Tess. 5:9; 4:17).
Herran päivän tulemisen aikaa raamattu nimittää myös Vihan Päiväksi ja ”päivien lopuksi” (Sef. 1:15; Hes. 38:16; Dan. 10.14; Hoos. 3:5).

Herran päivän tuleminen valmistelee Herran Jeesuksen näkyvää maailmanvallan haltuunottoa.
Herran tulemusta edeltävä maailmantila on verrattava sellaiseen laittomuuden maailmantilaan, mikä päätti edellisen maailmankauden (kreik. aion) vedenpaisumukseen (Matt. 24: 37-38; 2. Piet. 2:5). Maailmankaudet (ns. ”iankaikkisuudet”) päättyvät aina katastrofeihin ja Jumalan tilinpäätös-tuomioihin. Niin myös nykyinen Paha maailmanaika (Gal. 1:4) tulee päättymään. Ihmisen päivä tulee päättymään suuriin onnettomuuksiin ja Jumalan näkyvään puuttumiseen maailman tilanteeseen. Ihmiskunnan syntien määrä tulee Jumalan ”pitkämielisyyden mittarissa” täyteen.
Vastustajan vaikuttama antikristillinen viha ja pahuus tulee kohdistumaan ”maailman rauhan viholliseen” Israeliin ja sen valittuihin.
Jumalan viha taas kohdistuu taivaalta tulevana Tuomion hallintokautena kaikkea ihmisen jumalattomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan: ”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa” (Room. 1:18). Israelin valituille suunnattu ilmestyskirja kuvaa näitä tulevia, Jumalan ns. Jaakobin ahdistuksen ajan, tapahtumia.

Tuo tuleva Tuomion hallintokausi tai Herran päivän tulemisen valmistelukausi päättyy ahdingossa olevan Israelin ottaessa vastaan Messiaansa, jonka kerran olivat ristiinnaulinneet (Sak. 12:10). Välittömänä enteenä ja merkkinä Kristuksen tulolle ulkoavaruudesta Maan päälle on auringon ja kuun pimeneminen ja ilmakehän tasapainon järkkyminen.

Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella (Matt. 24:29-30).

Ajattelen tässä noiden pimentävien tekijöiden olevan niitä lukuisten pyhien joukkoja, jotka Herran Jeesuksen johdolla tulevat tuomitsemaan jäljelle jääneet kansat.
Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: “Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet”. (Juud. 1:14)

Kaikki elossa olevat kansat (heidän johtajansa ja edustajansa) kootaan Herran oikeuskäsittelyyn – ns. Kansojen tuomiokäsittelyyn – vastaamaan siitä, miten he ovat suuren ahdingon aikana suhtautuneen Hänen vähäisiin veljiinsä, juutalaisiin (Matt. 25:31-45). Tuomio koskee kansojen asemaa ja siunauksia tulevan, Kristuksen hallitseman, tuhatvuotisen Kuningaskunnan aikana.

Tämän kansoihin kohdistuvan oikeuskäsittelyn ja tilinpäätösmenettelyn jälkeen koittaa viimein se aika, josta Israelin profeetat ovat Vanhassa testamentissa ennustaneet: Herran päivä. Herran päivä tarkoittaa siis tulevaa, tuhat vuotta kestävää (ns. ”iankaikkista”) maanpäällistä kuningaskuntaa, jossa Herra Jeesus Israelin kanssa hallitsee maailman kansoja. Tätä myös ilmoitettu totuus: “yksi päivä on Herran edessä niin kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä” kirjaimellisena tarkoittaa. Tuo tuleva Jumalan ”valtakunta” ei ole muodoltaan suinkaan tasavalta, vaan teokratia, jota alkukielen mukainen hallintotapa basileia ”kuningaskunta” myös tarkoittaa. Kyse on siis Kuninkaiden Kuninkaan, Herran Jeesuksen, hallinnosta. Hallinnosta, jonka alaisuudessa oikeamielisyys täyttää Maan (Ps. 48:11). Hallinnosta, jossa kaikkea rikollista kapinointia rankaistaan ankaralla kädellä (Ps. 2.9) /Tästä tarkemmin/. Herran päivän aikana tapahtuu myös kaikkien kansojen opetuslapseuttaminen Israelin valittujen kautta; Herra Jeesus on tuolloin myös fyysisesti läsnä juutalaisten opetuslastensa kanssa joka päivä aina tuhatvuotisen Kuningaskunnan loppuun (”maailman loppuun”) saakka (Matt. 28:20).

Sitten raamatussa on tunnistettavissa myös kolmas suuri päivä: Jumalan päivä. Niin kuin Herran päivä kattaa tulevan oikeudenmukaisuuden maailmankauden, niin Jumalan päivä pitää sisällään seuraavan ­– viimeisen raamatussa tunnistettavissa olevan – maailmankauden (Ef. 3:21). Jumalan päivä koittaa Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyn ja uusien taivaitten ja Maan luomisen jälkeen (Ilm. 21:1).

teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! (2. Piet. 3:12). Aikaa, jolloin Jumalan suuri sovitus tulee kaikkien ihmisten vastaanotettavaksi /tästä tarkemmin/.

Tulevina maailmankausina tulee siis Jumalan näkyvä hallinto ihmisille ja koko luomakunnalle ilmi. Herran päivä ja Jumalan päivä ovat Jumalan näkyväksi tulevan oikeudenmukaisuuden ja rakkauden täyttämiä maailmankausia (ns. ”iankaikkisuuksia”). Nykyinen Ihmisen päivä, ihmisen ”itsellisen” hallinnon päivä, tuottaa hedelmänään lopulta vain lustetta. Kaikki nämä aikasarjaiset, peräkkäiset ”Päivät” muodostavat Jumalan suuren suunnitelman maailmanajalliset vaihejaot, joiden aikana Jumala tulee viemään kärsimysten kautta ihmiset rakastavaan yhteyteensä. Hänestä on kaikki ja kaikki lopulta johtaa Kristuksen Jeesuksen kautta Isän Jumalan kunnian ja kirkkauden tunnistamiseen ja tunnustamiseen (Fil. 2:11).

Kun Jeesus noin 2000 vuotta sitten syntyi Maan päälle ihmiseksi, niin Hänen tehtävänsä tuolloin oli Jumalan Poikana elää Isälleen kuuliaisena synnittömän ihmisen elämä, etsiä Israelin huoneen kadonneet lampaat (Matt. 15:24) ja kuolla viattomana Jumalan Karitsana maailman synnin tähden. Eikä Hän jäänyt hautaan eivätkä Tuonelan voimat voineet Häntä pidätellä, sillä kirjoitettu on: ”sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta” (Apt. 2.24).
Hänen ns. toinen tulemisensa tapahtuu ylhäältä taivaalta Israelin Messiaan ominaisuudessa. Se on julkinen ja Maan päällä asuville pelottava tapahtuma, jossa Herrojen Herra ottaa maailman ja se hallinnon haltuunsa. Tämä Hänen tulemuksensa Maan pinnalle tapahtuu samalla tavalla kuin miten Hän noin 2000 vuotta sitten nousi ylös taivaalle: pilvissä (Apt. 1:11; Ilm. 1:7), ja myös samalle paikalle kuin miltä Hän aikanaan nousi ylös taivaalle: Öljymäelle (Apt. 1:12; Sak. 14: 4).
Kaikki Herran päivän tuloon liittyvät tapahtumat toteutuvat Danielin mainitseman viimeisen vuosiviikon so. seitsemän vuoden aikana. Kaikki nämä tapahtumat toteutuvat siis myös yhden sukupolven aikana (Matt. 24:34). Kaikki nämä tapahtumat toteutuvat Israelin kansalle ja Jerusalemille määrätyn viimeisen vuosiviikon aikana (Dan. 9:24).

Tuo viimeinen, koko 7 vuotta kestävä, jakso on siis säädetty nimenomaan Israelin kansalle eikä koske nykyistä kansoista koostuvaa seurakuntaa. Paavali ei puhu sanallakaan meitä koskettavasta Herran päivän tulemuksesta tai Vihan päivästä. Päinvastoin! Paavali muistuttaa meitä tästä monin kohdin: meitä ei ole säädetty kokemaan tuota tulevaa Vihan Päivää, vaan nykyinen Armon talouskausi tulee päättymään sitä ennen (Room. 2:5; 1. Tess. 5:9). Siksi ylösnoussut Herra onkin hänen kauttaan paljastanut meille nimenomaisen, meitä kansojen uskovia koskevan, ylösnousemuksen salaisuuden /Tästä tarkemmin/.

 

 

 

 

Paavalin isot yhtälöt

 

Apostoli Paavali vetoaa useasti kirjeissään vastaanottajiensa päättelykykyyn. Hän ikään kuin kannustaa uskovaa puntaroimaan asioita myös oman mielensä alueella eikä vaan menevän valtavirran mukana. Uskonnoissa on tapana alistua sokeaan palvontaan ja asettaa ymmärrys ikään kuin narikkaan. Mutta se opetus, jonka ylösnoussut Herra meille kansojen apostolinsa kautta välittää kannustaa tekstin vastaanottajaa päättelemään – siis pääsemään myös oman mielensä alueella ymmärrykseen ja sopusointuun siitä – että sanoma on myös järkeenkäypä ja vastaanottamisen arvoinen.

Mistä noita meidän ajatteluumme liittyviä ”yhtälöitä” sitten hänen kirjeistään voisi löytyä? Wikipedia määrittää, että yhtälö on kahden lausekkeen merkitty yhtäsuuruus.
Alkutekstissä on näitä vertaavia yhtälöitä tai yhtäsuuruuksia tunnistettavissa ilmaisun niin kuin (kreik. houtos kai) molemmin puolin. Tämä yhtälöä kuvaava yhtäsuuruuden ilmaisu esiintyy Uuden testamentin alkukielessä 14 kertaa, joista Paavalilla peräti 13 kertaa!

Päättelyyn, mielen alueen tiedolliseen käyttöön, Paavali kehottaa usein muutenkin pyytäessään sanomansa vastaanottajaa ”päättelemään” tai ”laskemaan” jonkin esittämänsä totuuden pohjalta sen kanssa yhtäpitävän ”uuden” totuuden. Joskus hän käyttää tässä kreikan kielen termiä logizomai, joka viittaa loogiseen, johdonmukaiseen ajatteluun. Verbi esiintyy Uudessa testamentissa 39 kertaa, joista Paavalilla peräti 33 kertaa! /Tästä tarkemmin/

Paavali ei käytä opetuksessaan lainkaan sellaisia kerronnallisia (ja samalla tulkinnanvaraisia) vertauksia, joita Jeesus sovelsi aikanaan vaeltaessaan juutalaisten keskuudessa. Jeesus käytti tuolloin tulkinnallisia vertauksia (kreik. parabole; BESIDE-CAST), joiden tarinoihin oli kätkettyinä hengellinen viesti ja opetus. Noilla vertauksilla Jeesus puhui kansalle tai ”ulkopuolella oleville”, jotta he ”näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä” (Matt. 13:13). Sana parabole esiintyy Uudessa testamentissa 40 kertaa, eikä Paavali käytä sitä kirjeissään kertaakaan!

Päinvastoin hän valtuutettuna kansojen opettajana korostaa, että hänen evankeliuminsa on itämaisista, peittävistä vertauksista vapaata ja että hänen tekstinsä voidaan ottaa vastaan sellaisena kuin miten se on alun perin kirjoitettu – ilman hämmentäviä tulkintoja.
Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän. (2. Kor. 1:13)

Kun Paavali taas kirjoitti korittolaisille:
mutta seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä. (1. Kor. 14:19)

niin hän tässä ”epäyhtälössä” tuo esiin sen, miten muutama sana ymmärryksellä ja ymmärrykselle on parempi ja enemmän kuin monisanaiset ja epämääräisesti sanoitetut puheet. Hän ei tässä tietenkään tarkoittanut pelkästään ”kielillä puhumista”, vaan yleisemmin sitä, miten monisanallinen ja epämääräisesti sanoitettu puheen anti voi jättää kuulijan mielen ja ymmärryksen hedelmättömäksi.

Seuraavaksi nuo kaksi isoa yhtälöä, jotka ylösnoussut Kristus Jeesus on Paavalille antanut ilmestysten kautta tiedoksi meille edelleen välitettäviksi.

Ensiksi iso elämän vanhurskauttamisen yhtälö.

Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi,
niin myös
yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi
; (Room 5:18)

(CLV) Ro 5:18
Consequently, then, as it was through one offense for all =mankind for condemnation,
thus also
it is through one just award
for all =mankind for life’s justifying.

Alkukielesstä löytyy käännössanojen ”niin myös” ja ”thus also” takaa kreikan houtos kai.
Jae vetää yhtäsuuruusmerkin Aadamin tottelemattomuuden teon ja Kristuksen kuuliaisuuden (vanhurskauden) teon laajuuden ja vaikuttavuuden välille.
Yhtälön vasemmanpuolinen lauseke tuo esiin Aadamin tottelemattomuuden teon vaikutuksen koko ihmiskunnalle. Sen miten maaperäisen Aadamin tottelemattomuus on periytynyt kaikille ihmisille siinä, että jokainen ihminen elää syntymisestään lähtien kuolevaisuuden tilassa. Riippumatta siitä, miten hyvin ihminen elää, niin hänet on alistettu Aadamin hankkiman heikkouden, vanhenemisen ja kuolevaisuuden tilaan.

”Sen tähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, minkä jälkeen kaikki ovat syntiä tehneet” (Room. 5:12)

Yhtälön oikeanpuoleinen lauseke taas tuo Kristuksen teon yhtäläisen laajuuden mutta päinvastaisen vaikuttavuuden koko ihmiskunnan osalle. Kaikki ihmiset saavat lopulta yhtä riippumattomasti periä Kristuksen kuuliaisuuden teon seurauksen eli vanhurskauttamisen (syyttömäksi julistamisen) kuin ovat perineet Aadamin teon seuraukset. Kristuksen täydellinen, oikeamielinen elämä (elämän vanhurskautus) luetaan lopulta kaikkien ihmisten elämän osaksi ja oikeudeksi.
Tämä on Paavalin evankeliumin suuri, kaikkia ihmisiä koskeva, ”elämän vanhurskauttamisen” totuus, joka on annettu ainoastaan Paavalille meitä varten esiin tuotavaksi.

Kun yhtälön oikean puoli on 100% voimassa niin miten sen vasen puoli voisi olla esim. vain 5% voimassa?
Yhtälössä ei puhuta lainkaan uskosta tai sen vaatimuksesta, vaan jokaisesta ihmisestä, siis myös siitä ehdottomasta ihmis-enemmistöstä, jolle ei ole annettu kykyä uskoa!

Toinen Paavalin välittämä yhtäsuuruuden lausekepari on iso elämän ylösnousemuksen yhtälö.

Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa,
niin myös
kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa
,
(1. Kor. 15:22)

(CLV) 1Co 15:22
For even as, in Adam, all are dying,
thus also,
in Christ, shall all be |vivified.

Jae vetää yhtäsuuruusmerkin Aadamin tottelemattomuuden teon seurauksen (kuolemisen) ja Kristuksen kuuliaisuuden teon (ylösnousemuksen kuolleista) laajuuden ja vaikuttavuuden välille.

Yhtälön vasemmanpuolinen lauseke toteaa sen tosiasian, miten kaikki ihmiset Aadamin jälkeläisinä perivät kuolevaisuuden. Tässä ei ole minkäänlaista poikkeusta ja tämä koskee koko ihmiskuntaa.
Yhtälön oikeanpuolinen lauseke tuo taas esiin Kristuksen (meidän puolestamme) hankkiman (kuolemantilasta) ylösnousemuksen vastaavan laajuuden ja vaikuttavuuden kaikkien ihmisten osalle.

Kun yhtälön vasen puoli on 100% voimassa niin miten sen oikea puoli voisi olla esim. vain 5% voimassa?
Yhtälössä ei puhuta lainkaan uskosta tai sen vaatimuksesta, vaan jokaisesta ihmisestä, siis myös siitä ehdottomasta ihmis-enemmistöstä, jolle ei ole annettu kykyä uskoa!

Nämä molemmat kansojen apostolin välittämät totuudet eivät ole suinkaan kuvaannollisia peitetarinoita, vaan kirjaimellisia tosiasioita, eikä niissä ”ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana”. Ne eivät vaadi minkäänlaisia ns. teologisia tulkintoja. Ne voidaan valtavirtauksille vieraina kyllä ohittaa, mutta tällainen ei vähennä mitenkään niiden kirjoitettuja totuusarvoja.  Myös asia- ja tekstiyhteydet vahvistavat tämän. Paavali vetoaa tässä meidän ymmärrykseemme ja sen soveltamiseen: ”Jos kerran voit vakuuttua yhtälön vasemmanpuoleisen lausekkeen totuudenmukaisuudesta niin yhtä lailla myös yhtälön oikeanpuoleinen lauseke on totta”. Nämä – lopulta ihmisestä ja hänen ponnisteluistaan riippumattomat – valtavat siunaukset ja totuudet löytyvät ainoastaan Paavalin evankeliumista. Kun alamme ymmärtää hänen evankeliuminsa pyhyyttä ja erityisyyttä juuri meitä varten /tästä tarkemmin/, niin alkavat myös näiden ”isojen yhtälöiden” sisältämät ilosanomat avautua meille aivan uudella tavalla sisäiseksi iloksi ja rauhaksi.

p.s.

Myös Jumalan armon (mielisuosiollisuuden) toiminnallisuus tapahtuu tänä päivänä sisäisesti sydämen ja mielen-ymmärryksen alueella, eikä suinkaan – enemmän tai vähemmän vaihtelevien – tuntemusten alueella.
Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi (Ef. 1.8)

Vertaus kymmenestä neitsyestä

 

Vertaus kymmenestä neitsyestä: viidestä tyhmästä ja viidestä viisaasta (Matt. 25:1-13) näyttää vaikeatulkinnalliselta. Keitä nämä vertauksen neitsyet ovat? Mitä Jeesus tahtoo tässä sanoa? Mihin tilanteeseen tämä vertaus liittyy? Koskeeko vertaus lainkaan meitä, kansojen uskovia?

Vertaus on tämä:

  1. Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.
  2. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.
  3. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.
  4. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.
  5. Mutta yösydännä kuului huuto: ‘Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.’ 7. Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
  6. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: ‘Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat’.
  7. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: ‘Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.’
  8. Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
  9. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: ‘Herra, Herra, avaa meille!’
  10. Mutta hän vastasi ja sanoi: ‘Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä’.
  11. Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.

Tarkastellaan ensin kontekstia, jossa Jeesus maan päällä eläessään tämän vertauksen esitti. Hän esitti sen juutalaisille opetuslapsilleen, kun he uteliaisuudessaan ja tietämyksen janossaan tulivat Hänen luokseen ja kysyivät:
“Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?” (Matt. 24:3)
(CLV) Mt 24:3
“|Tell us, when will these things be? And awhat is the sign of Thy •presence and of the conclusion of the eon?”

Jeesuksen opetuslapsia näytti suuresti kiinnostavan Hänen toisen tulemuksensa (voimalla ja kunnialla) ajankohta Hänen saapuessaan perustamaan Israelille Jumalan sille lupaama maanpäällinen Kuningaskunta ja samalla tämän maailmanajan (kreik. tou aionos) päättyminen. Edellisestä kysymyksestä alkoi koko vertausten sarja (Matt. 24-25), jossa yhtenä vertauksena esiintyy kuvaus kymmenestä neitsyestä.

Vertaus ei koske nykyisen seurakunnan aikaa

Tämä vertaus liittyy lopun aikaan, eikä se koske nykyistä seurakuntaa, jonka jäsenten valinta perustuu (Paavalin evankeliumin mukaisesti) Jumalan kauan sitten tehtyyn armovalintaan, siis koska Hän
ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, (Ef. 1:4)

Eikä tätä armovalinnan voimassaoloa voi mikään horjuttaa, koska
Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room. 8:38-39)

Toisin on Israelille suunnatun Ympärileikkauksen evankeliumin kohdalla, koska siihen liittyy ehdollisuutta, eivätkä kaikki kutsutut tule siinä valituiksi (toisin kuin Ympärileikkaamattomuuden evankeliumissa Room. 8:28-30)).
“Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” (Matt. 22:14)

Tätä vertausta voidaan pitää malliesimerkkinä siitä, minkä hämmennyksen ja jatkuvan ymmällään olon saa aikaiseksi se, että sekoitetaan eli yhteenpötköytetään Israelille suunnattu Ympärileikkauksen evankeliumi ja Kansojen uskoville suunnattu Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi. Nämä evankeliumit ovat yhteensovittamattomia ja ristiriidassa monin kohdin keskenään. Edellinen on pelastuksen kysymyksessä ehdollinen ja vaatii uskon lisäksi myös tekoja, kun taas jälimmäisessä pelastuminen perustuu Jumalan armovalintaan ja pelkkään uskoon Kristuksessa.

Milloin tämä toteutuu?

Tämän vertauksen tulkinta liittyy siis nykyisen Pahan maailmanajan lopulle (jae 1: Silloin), sen seisemään viimeiseen vuoteen (viimeiseen vuosiviikkoon), jolloin Jumalan viha ja tuomiot alkavat vyöryä Maan päälle (Dan. 9:27; 12:4).
Kysymys on Israelille ja Jerusalemille säädetystä (erotetusta) viimeisen vuosiviikon ajasta.
Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi. (Dan. 9:24)

Tämä liittyy siis nykyisen Pahan maailmanajan viimeiseen talouskauteen: Vihan eli Tuomion hallintokauteen, eikä koske nykyisen – Armon talouskauden – uskovia, koska heitä ei enää tuolloin ole Maan päällä. Kristuksen ruumiin jäseniä ei ole säädetty (toisin kuin on Israelin ja uskomattoman maailman kohdalla)
vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, (1. Tess. 5:9)

Vertaus liitty aikaan, jolloin pimeys saavuttaa maailmassa huippunsa maailman Valon (Kristuksen) otettua pois hengellisen läsnäolonsa seurakunnan poistempauksen kautta maailmasta. On tultu yösydämen aikaan (jae 6).

Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä. Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus.” (Joh. 9:4-5)
(CLV) Jn 9:4
I must be working~ the works of Him •Who sends Me while it is day. Coming~ is the night, when not one |can~ |work~.

Jeesus puhuu edellä alkutekstissä ainoastaan itsestään: miten Hän tekee lähettäjänsä teot (kreik. eme dei orgazesthai ta erga) – ei siis meistä, niin kuin suomalainen käännös asian esittää!
Jae kertoo, miten Herran poissaolo maailmasta tarkoittaa täydellistä pimeyttä, koska Hän yksin on mailman valo. Samalla se osaltaan vahvistaa tuon vertauksen toteutumisen ajankohdan.

Kuka sitten on ylkä?

Hän on Herra Jeesus.

Niin Jeesus sanoi heille: “Eiväthän häävieraat voi surra, niinkauan kuin ylkä on heidän kanssaan? Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat. (Matt. 9:15)

Kuka on morsian?

Morsian on Israel.

Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. (Joh. 3:29)

Ks. myös Jes. 61:10; 62:5.

Viimeisenä maailmanaikana (kreik. aion) morsian tarkoittaa myös uuden Jerusalemin kaupungin asukkaita.
Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: “Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon.” Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä, (Ilm. 21:9-10)

Keitä ovat neitsyet?

Neitsyet (kreik. parthenos) ovat niitä kansoja, jotka ovat kutsutut Karitsan hääjuhliin. Tässä vertauksessa puhutaan kahdesta ryhmästä, joista toinen saa osallistua tulevan tuhatvuotisen Kuningaskunnan vieraanvaraisuuteen häävieraan ominaisuudessa, kun taas toiselta kansojen ryhmältä se evätään. Tämä vertaus on linjassa vähän myöhemmin esitetyn kansojen tuomioiden ennustuksen kanssa (Matt. 25:31-46).

Keitä ovat viisaat neitsyet? 

Viisaat neitsyet ovat niitä morsiusneitoja ja kansoja, jotka ovat kutsutut ja jotka ovat myös valmistautuneet tuleviin Kuningaskunnan hääjuhliin. Viisasta tarkoittava alkukielen sana on phronimos [Strong G5429], jolla tarkoitetaan järkevää, ajattelevaa, käytännön elämän viisauden mukaista mielenlaatua. 

Keitä ovat tyhmät neitsyet? 

Tyhmät neitsyet ovat niitä morsiusneitoja ja kansoja, jotka ovat kutsutut, mutta joilta valmistautumattomina evätään pääsy osallistumaan avautuvan Kuningaskunnan hääjuhliin. Tyhmää tarkoittava sana alkukielessä on moros [Strong G3474], joka tarkoittaa ylimielistä, piittaamatonta, moraalista pölkkypäisyyttä. Sanan kantana on luultavasti musterion [Strong G3466], jonka johdannaisena on taas muo, mikä tarkoittaa vaikenemista. Tässä tyhmyys kuvaa mielenlaatua.

Kauanko hääjuhlat kestävät 

Kyse on kutsusta koko tulevan maailmanajan, kun Taivasten kuningaskunta on tullut Maan päälle, kestävästä, tuhatvuotisesta Karitsan hääjuhlasta – siunauksen ajasta.
Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen. Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.
(Ilm. 19:6-7)

Ks. myös Hepr. 4:1-11.

Hääjuhla toimii myös johdantona Jumalan ja Israelin väliseen uuteen liittoon.
Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; (Jer. 31:31).

Miten tyhmille neitsyeille käy?

Tyhmät neitsyet jäävät Karitsan (tulevan maailmanajan kestävän) hääjuhlan ulkopuolelle. Nämä kansat eivät pääse osallisiksi kaikista niistä siunauksista, jotka Israelin kautta tulevat viisaitten kansojen osalle. Seuraava kohta kertoo tästä:
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ‘Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. (Matt. 25:40-41)
CLV Mt 25:40 – Mt 25:41
“And, answering, the King shall be declaring to them, `Verily, I am saying to you, onIn as much as you do it to one of these, the least of My •brethren, you do it to Me.’
“Then shall He be declaring to •those also oat His left, `|Go~ from Me, you •°cursed~, into the fire eonian, •made °ready~ for the Adversary and his •messengers.

Tässä ei puhuta koston tuomiosta (kreik. timoria), vaan aikakauden kestävästä kasvattavasta rangaistuksesta (kreik. kolasis). Messias ja Israel tulevat hallitsemaan näitä kansoja rautaisella (mutta oikeudenmukaisella) valtikalla (Ilm. 2:27; Ps. 2:9).

 

Kymmenen neitsyen vertaus näyttää liittyvän tämän maailmanajan viimeisiin vuosiin, Danielille ilmoitettuun, Israelia koskevaan, viimeisen vuosiviikon aikaan. Tätä aikaa voidaan nimittää myös Vihan tai Tuomion hallintokaudeksi, tulevan Vihan ajaksi, johon nykyisiä Kristuksen ruumiin jäseniä ei ole säädetty. Kun seurakunta (Kristuksen valon edustajana Pyhässä Hengessä) tempaistaan Maan päältä ylös avaruuteen (1. Tess. 5:9), niin sydänyön pimeys pääsee valtaamaan Maan piirin ja “silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä” (2. Tess. 2:8). Tuolloin tullaan elämään ns. Jaakobin ahdistuksen aikaa, joka on päättyvä Israelin pelastukseen.

Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, (Room. 11:25-26)

Kyse on lopulta näissä rinnakkaisissa Matt. 25 vertauksissa kansojen käyttäytymisestä ja suhtautumisesta Israeliin yleensäkin ja nimen omaan sen tulevan ahdistuksen aikana. Ahdistuksen aikana julistetaan vielä tulevan maailmanajan hääjuhlaan kutsuvaa “iankaikkista” evankeliumia. Vielä sen vastaanottamalla on ihmisten mahdollisuus pelastua kohta perustettavaan Taivasten Kuningaskuntaan.
Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille.Ja hän sanoi suurella äänellä: “Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet”. (Ilm. 14:6-7)

 

p.s.

Jeesuksen aikanaan juutalaisille opetuslapsilleen antama ns. lähetyskäsky: “Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” toteutetaan tulevana tuhatvuotisena maailmanaikana. Siihen tarjotaan juutalaisille opetuslapsille, joista on nyt – totta kai – valmentautunut opettajia, riittävät valtuudet ja voimavarat tuon maailmanlaajuisen tehtävän suorittamiseen. Opetuslapseuttaminen koskee tietenkin kaikkia elossa olevia kansoja, myös noita “tyhmien neitsyeiden tai vuohien” kansoja, jotka saavat osalleen oikedenmukaisen kasvatuksen Kuningaskunnan vaatiman käyttäytymismallin mukaisuuteen.

 

 

Tuomion ylösnousemus

 

Raamatussa on tunnistettavissa neljä joukko-ylösnousemusta. Kaikkien näiden juurena ja alkuna on Jeesuksen nouseminen ensimmäisenä ihmisenä kuolleista. Nämä ylösnousemukset odottavat vielä aikaansa, hetkeä, jolloin ne tulevat Jumalan suunnitelmissa ajankohtaisiksi.

Ylösnousemus tarkoittaa aina kuolleista (kuoleman unesta) ylösnousemista, heräämistä ja ylösnousemista uuteen keholliseen elämään.

Tuomion ylösnousemukselle annetaan monesti synkkä ja loputtomuuden mielikuva. Jo ilmaisu ”Tuomio” sisältää ihmisissä paljon perittyä ja sisältä päin kehiteltyjä kuvia ja merkityksiä. Tästäpä esimerkkinä ”totuuden statuksen” saanut ilmaisu ”Viimeinen tuomio”. ”Viimeinen tuomio” toistuu tuon tuostakin erilaisissa opetuspuheissa, vaikka koko termi on raamatulle vieras: sitä ei vaan siellä ole. Toisaalta tämän “Viimeinen tuomion” otsikko tunnutaan yleisissä opetuksissa liitettävän kaikkiin Herran Jeesuksen oikeuskäsittelyihin, Kansojen tuomio Matt. 25:31-46 mukaan lukien. Tämä kaikki kuitenkin antaa kuvan siitä hämmennyksestä ja epävarmuudesta, mitä ajattomuuden myytin ja evankeliumeiden yhteenpötköyttäminen ovat saaneet teologioissa aikaan.

Ensin kuitenkin lyhyesti sielusta. Raamattu määrittelee ihmisen (ihmis-sielun) luomisen seuraavasti:
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. (1. Moos. 2:7)

Eli ihmiseen ei tuolloin tullut sielua, vaan ihminen syntyi Jumalan henkäyksen ja maaperäisen kehon synteesinä eläväksi sieluksi. Ihminen tarvitsee elääkseen (niin kuin eläimetkin) siis aineellisen ruumiin.
Mitä sitten raamatun mukaan tapahtuu kuolemisessa. Päinvastoin kuin edellä. Ihmisen henki palaa Jumalan luo, keho palaa maaperään ja ihmisen ”aistijärjestelmä”, sielu palaa Tuonelan tilaan (Saarn. 2:7). Ihmisestä tulee kuollut sielu. Tuonela (hepr. scheol, kreik. hades), voitaisiin mielestäni kääntää suomeksi nimellä ”Tiedostamattomuus”, koska raamatun mukaan se vaikuttaa tiedottomalta unitilalta (esim. Ps. 115:17; Jes. 38:18). Konkordanttinen käännös jakaa ”hadeksen” morfeemeiksi [UN-PERCEIVED] ja kääntää sen termiksi unseen.

Tämä kaikki edellä siksi, että sielun ja kuoleman käsitteille on tärkeää saada niiden alkuperäiset merkitykset, koska esimerkiksi ihmisen kuollessa hän ei suinkaan ”lennä suoraan taivaaseen” tai siirry ”ajasta ikuisuuteen”, mitkä julistukset tulevat yleisesti papillisissa manifesteissä tuon tuostakin esille. Näin ei suinkaan ole, vaan raamattu puhuu kuolleista ihmisistä ”poisnukkuneina” (Luuk. 8:52-46; 1. Tess. 4:13).

Itse asiassa edellä olevat ”totuudet” noudattavat juuri Vastustajan opetussuunnitelmaa: ”ette te suinkaan kuole”. Oikeastaan tämänkaltainen opetus vesittää koko ylösnousemuksen, koska se kieltää sen tarpeellisuuden ihmisen ollessa kuoleman jälkeen heti elävänä ja taivaassa. Eikö tällainen opetus olekin spiritismiä? Mutta raamattu opettaa kuitenkin selkeästi, että vain yksi on tähän mennessä noussut kuolleista:

 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. (Kol. 1:18)
(CLV) Col 1:18
And He/ is the Head of the body, the ecclesia, Who is •Sovereign, Firstborn ofrom among the dead, that in all He/ may be becoming~ |first,

Kaikilla tulevilla joukko-ylösnousemuksilla on siis juurensa ja syynsä Jeesuksen ylösnousemuksessa ensimmäisenä uutena ihmisenä, ensimmäisenä uuden ihmissuvun edustajana. Näin, jotta Hän voi tulla kaikessa ensimmäiseksi.

Tuomion ylösnousemus on niistä ylösnousemuksista, jotka Jeesus tuo esiin Johanneksen evankeliumissa, jälkimmäinen.

Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. (Joh. 5:28-29)

CLV Jn 5:28 – Jn 5:29
28  |Marvel not at this, tfor coming~ is the hour in which all •who are in the tombs shall |hear His •voice,
29  and •those who do •=good shall |go~ out into a resurrection of life, yet •those who commit •bad things, into a resurrection of judging.

Alkukielessä löytyy ilmaisun ”Tuomion ylösnousemus” taustalta teksti anastanin kriseos, mikä tarkoittaa Oikeudenkäynnin ylösnousemusta. Tämän tulevan kaikkia tuolloin kuolleina olevia ihmisiä koskevan oikeuskäsittelyn ylösnoussut Kristus paljastaa myöhemmin tarkemmin Johannekselle.

Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. (Ilm. 20.12)

Tämä tuomio koskee kaikkia kuoleman unesta herätettyjä uskomattomia ihmisiä.
Nykyisiä Armon hallintokaudella eläviä kristittyjä tämä ei koske, koska heidän tempaus-ylösnousemuksensa on tapahtunut jo yli tuhat vuotta aikaisemmin. Ja meitähän tuomitaan (kasvatetaan ja valmennetaan) jo eläessämme, ettei meitä maailman kanssa “kadotukseen” tuomittaisi. (1. Kor. 11:32)

Kysymyksessä on ylösnousemus Suuren valtaistuimen oikeuskäsittelyyn. Tätä oikeuskäsittelyä edeltää maailmanlaajuinen tuhat vuotta kestänyt rauhan aika, jolloin Kansojen villitsijä, Paha, on vangittuna. Tämän messiaanisen Kuningaskunnan lopussa päästetään Vastustaja kuitenkin hetkeksi vapaaksi, mutta se saa kokea nopeasti pikaisen tuomionsa.

Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti. (Ilm. 20: 7-10)

Tämän jälkeen nousevat kaikki kuoleman unessa olevat ei-uskovat ihmiset ylös kuolleista Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyyn ­– ja tässähän täytyy olla edustettuna valtaosa ihmiskuntaa!

Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, (Ilm. 20: 11-12)

Ihmiset saavat tuomionsa tekojensa mukaan, kaikki ihmisten teot on tallennettu kirjoihin. ”Sillä ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi” (Matt. 10:26)

Elämän kirjaan kirjoitetut kokevat tässä Ihmisen Pojan johtamassa oikeusmenettelyssä syntisyytensä, riittämättömyytensä Jumalan tahdon mukaiseen elämään, kun heille näytetään heidän hyvät ja pahat tekonsa. Heihin ei enää kuolemalla kuitenkaan ole valtaa, vaan he saavat tulla tuntemaan Kristuksessa tarjottavan pelastuksen.

ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. (Ilm. 20:12-13)

Niiden, joiden nimeä ei löydy Elämän kirjasta kuolevat toiseen kertaan.

Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen (Ilm. 20:14-15)

Näin on kirjoitettu.
Näin näyttää Jumalan kaikenkattava pelastussuunnitelma vaiheittain toteutuvan.

Ensimmäiseen, vanhurskasten ja elämän ylösnousemukseen laittaa uskova Israel toivonsa. Odotus koskee nykyisen Maan päälle luvattua – tuhat vuotta kestävää – siunauksen maailmanaikaa, jolloin myös muut kansakunnat saavat kokea ennen näkemätöntä rauhan ja hyvinvoinnin aikaa Israelin Messiaan alaisuudessa. Tuolloin toteutuu myös Paavalin antama ennustus kansastaan: ”Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä!”.

Ylösnousemus Tuomion eli Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyyn tapahtuu sitten tuhatvuotisen, messiaanisen Kuningaskunnan jälkeen ja koskee kaikkia tuolloin kuoleman unessa nukkuvia ihmisiä. Tuomiot tässä tilinpäätöksessä toteutuvat ihmisten tekojen mukaan. Ne, joiden nimeä ei löydy Elämän kirjasta, kuolevat toiseen kertaan.
Viimeisen maailmanajan (kreik. aion) alkaessa uusissa taivaissa ja uuden Maan päällä (Ilm. 21:1) on toinen kuolema kuitenkin edelleen voimassa: sen lakkaamisesta ei Johannekselle (toisin kuin Paavalille)  ilmoiteta.

 

 

Isä meidän joka olet taivaissa ..

 

Isä-meidän -rukous lienee kristillisen maailman yleisimpiä – ellei yleisin – rukous. Itsekin on tullut sen mukaan monesti rukoiltua ja sitä sovelletaan yleisesti myös raamattupiireissä rukouksena, joka osataan ulkoa. Mutta missä tilanteessa ja miksi Jeesus aikanaan antoi tämän rukouksen mallin juutalaisille opetuslapsilleen?

Taustana Isä-meidän -rukouksen syntymiselle oli tilanne, jossa Jeesus vaelteli opetuslastensa kanssa pitkin Jerusalemin synagoogeja ja katuja, joiden varrella fariseukset julkisesti harjoittivat uskontoaan ääneen rukouksiaan toistaen.

Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa (Matt. 6:1)
Ja kun rukoilette, älkää olko niin kuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. (Matt. 6:5)
Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niin kuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. (Matt. 6:7)

Eli lähtökohtana uudenlaisen rukouksen mallin antamiselle Jeesuksella näytti olevan se, että rukouksen ei tarvitse olla ”katu-uskottava”, eikä monisanaista ja hokematyyppistä, joka tulee huulilta, mutta jossa sydän ei välttämättä ole mukana. Niinpä Hän jatkaa.

Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

Eli kun rukoilet, niin tee se itsessäsi, pois julkisuudesta ja tee se Hengessä ja totuudessa.
”Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:24)

Jeesus tarkoitti oppilailleen Isä-meidän -rukouksensa lyhyen rukouksen malliksi: malliksi, johon Hän sisällytti kaiken tärkeän, malliksi, jossa vähin sanoin kerrotaan olennainen.

Itse olen monesti rukoillut tämän mallin mukaan. Mutta myönnän, että olen tehnyt sen monesti hokemaluontoisesti huulilla, enkä Hengessä ja totuudessa. Seuraavassa rukous, lihavoituna olen merkinnyt ne kohdat, joiden merkitystä mielestäni kannattaa hieman mietiskellä.

9. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
10. tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa;
11. anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;
12. ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
13. äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, [sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti
. Amen. (Matt. 6)


Jakeesta 10:

Tämä rukous viittaa tulevaan aikaan ja tässä Jeesus kehottaa opetuslapsiaan yhtymään Jumalan tahdon ja suunnitelman toteutumiseen: Jumalan Israelille luvatun Kuningaskunnan (tuhatvuotisen valtakunnan) tulemiseen Maan päälle, jolloin Jumalan tahto pääsee toteutumaan myös Maan päällä.
Jakeessa annetaan edelleen ymmärtää, että Jumalan tahdon pitää ensin toteutua taivaallisella (maapallon ulkopuolisella) alueella ja sitten myös Maan päällä. Tässä voidaan ajatella sitä Paavalin meille välittämää salaisuutta ja totuutta: ”emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme”. Eli uskovat temmataan ennen seitsenvuotista vihanaikaa Maan pinnalta pois ylös tähtitaivaan alueelle. Eikä Saatanalla ole enää sijaa (tilaa) oleskella siellä, vaan se syöstään Maan päälle vihaa pitämään (Ilm. 12:8-9). Toisaalta seurakunnan poistempaus mahdollistaa (tekee tilan) myös antikristillisen vallan kehittymisen huippuunsa. Jumalan tahdon toteutuminen tapahtuu ns. Vihan hallinnon päättyessä ja Kristuksen maanpäällisen Kuningaskunnan astuessa tulevan maailmanajan maailmanvallaksi.


Jakeesta 12:

Anteeksiantamus tai armahdus olivat tuolloin ehdollisia. Armahdus johti koeaikaan. Tämä tarkoitti sitä, että se voitiin peruuttaa, mikäli velkansa anteeksisaanut ei menetellyt vastaavalla, armahtavalla tavalla velallistaan kohtaan. Tästä ovat esimerkkeinä vertaus armottomasta palvelijasta (Matt. 18:25-35) ja kertomus Ananiasta ja Safiirasta, jotka (osallistuakseen seurakunnan taloudenhoitoon) myivät ensin peltonsa kokonaan uhrina Jumalalle, mutta sitten salasivat siitä Häneltä (jolle tämä koko uhri kuului) osan (Apt. 5:1-10) /tästä tarkemmin/

Myös tuohon tulevaan tuhatvuotiseen Kuningaskuntaan kuuluva päättäväinen oikeudenmukaisuuden vaatimus ja ankarat, välittömät tuomiot rikoksista rankaisuun tulevat em. kohdissa esille. Jeesuksen julkisen toiminnan ja Helluntain hallinnon aikana oli Israelille luvattu Jumalan Kuningaskunta tullut Apostolien tekojen alussa lähelle, aivan ”porteille”.
Mutta tällainen hallinto ja menettely ei koske lainkaan nykyistä Armon hallintokautta, jonka lainalaisuudet ovat erilaiset kuin mitä ne olivat tuolloin ja tulevat olemaan tulevassa tuhatvuotisessa, maanpäällisessä Jumalan ”maallisen regimentin” Kuningaskunnassa.

Jae kertoo tuosta Kuningaskunnan ehdottomasta armahdusvaatimuksesta. Anteeksianto lähtee tässä (Jeesuksen juutalaisille opetuslapsilleen mallintaman rukouksen kohdassa) ihmisestä, ei Jumalasta. Eli armahdus koskee ainoastaan ”palvelijaa” silloin, kun hän osoittaa samaa armahtavaisuutta myös ”velallistaan” kohtaan. Toisin sanoen Jumalalta tuleva anteeksianto on ehdollinen ja ihmisestä itsestään lähtevä. Tämä anteeksianto tarkoittaa myös velkojen anteeksiantoa, mikä viittaa sen tarkoittavan myös tulevan Kuningaskunnan raha-asianhoitoa.

Toisin on kuitenkin voimassa nykyisellä (Israelin määräaikaisen hyllytyksen tähden voimaan tulleella) Jumalan armon hallintokaudella, jonka taloudenhoidon periaatteet ja säännöt käyvät ilmi Paavalin evankeliumissa. Tänään Armon hallintokaudella on puolestaan voimassa:

Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut. (Ef. 4:32)
(CLV) Eph 4:32

yet |become~ kind ioto one another, tenderly compassionate, dealing graciously~ among yourselves, according as God also, in Christ, deals graciously~ with you.

Nyt kaikki anteeksianto lähteekin sovitetusta Jumalasta, ei ihmisestä. Tämä kehotus kohdistuu tänään uudelle ihmiselle (uudelle luomukselle) Kristuksessa ja kuuluu: niin kuin Jumalakin antaa teille anteeksi, niin myös te edelleen anteeksiantakaa. Kyseessä on Jumalan ylitsevuotavan armon vaikutuksesta kristityn elämässä ja sen eteen päin jakamisessa. Ja tämä anteeksianto on paitsi ehdotonta niin myös ylitsevuotavan tuhlailevaa ja ylivertaista siihen nähden, mitä Israelille on luvattu.

jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. (Ef 1:7)
(CLV) Eph 1:7

in Whom we are having the deliverance through His •blood, the forgiveness of offenses in accord with the riches of His grace,

Tässä alkukieli puhuu kuitenkin – ei rikkomusten vaan – loukkausten anteeksisaamisesta. Loukkaus (kreik. paraptoma, BESIDE-FALL) on synti, joka tarkoittaa henkilökohtaista satuttamista, jolla toisen persoona tulee loukatuksi, niin kuin morfeemi-elementit myös antavat ymmärtää. Rikkomuksella (kreik. parabasis, BESIDE-STEPPINg) taas tarkoitetaan Jumalan lain ja tahdon (Matt. 22:37-40) rikkomista /tästä tarkemmin/. Tämän Jumalan lain vaatimuksineen on kuitenkin Jeesus kertakaikkisesti täyttänyt puolestamme  elämällä puolestamme täydellisen ihmisen elämän ja viemällä vanhan ihmisemme ristille!

Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, (Ef. 1:8)

Tämä Armon evankeliumi avautuu kuitenkin ja yksinomaan ylösnousseen Herran Paavalille välittämän evankeliumin kautta! Siihen kuuluu uskovan vanhurskautus (so. syyttämäksi julistaminen) Kristuksessa; eikä tässä ole kyse mistään ehdollisuudesta tai vaatimuksesta siihen, että ihmisen pitäisi tässä jotakin ensin suorittaa. Nykyisen Jumalan Armon talouskauden rikkaudet annetaan riittämättömälle, köyhälle ihmiselle ilmaiseksi ilman minkäänlaisia suorituksia; toisin kuin oli Israelin kohdalla (Jaak. 2:14-20).

Armon hallintokauden uskova saa palkan teoistaan (toisin kuin Israelin kohdalla oli) vasta jälkikäteen, ylösnousemisensa jälkeen Kristuksen palkkiotuomioistuimen (kreik. bema) edessä (1. Kor. 3:11-15; 4:5). Ihminen ei saa tuolloin kiitosta kuitenkaan itse vaikuttamistaan teoista, vaan Jumalan armon vaikuttamista teoista, koska Jumala ei anna kunniaansa kenellekään.


Sitten jakeeseen 13:

Alkuteksti puhuu tässä tarkkaan ottaen testaamisesta (kreik. peirasmos), ei ”mielivaltaisesta kiusaamisesta”, kuten suomalaisesta käännöksestä voisi päätellä. Kyse jakeessa on Pahan eli Vastustajan tai Vastavaikuttajan (hepr. Satan, kreik. Diabolos) testattavana, koestettavana olemisesta /tästä tarkemmin/. Lisäksi jakeesta käy ilmi, että lupa testaamiseen tulee Isältä “äläkä saata..”. Edelleen jae kertoo, että Isä Jumala käyttää Vastustajaa testaajanaan, tämä käy taas ilmi yhdyssanan “vaan” jälkeisestä osiosta.

Jeesus ei tarkoita, että tämä rukous toteutettaisiin heti, maailmahan on edelleen (vielä 2000 vuotta tästä rukousopetuksesta) Pahan vallassa.
Ei, Vastustaja saa harjoittaa toimeliaisuuttaan koko nykyisen Pahan maailmanajan loppuun asti (Gal. 1:4). Pyyntö Pahan testattavana olemisen päättymisestä ei tarkoittanut Jumalan kuningaskunnan ”ilmestymiseen saakka”, vaan vasta Jumalan maanpäällisen kuningaskunnan ”ilmestymisestä alkaen”!

Eli Jeesus kehottaa tässä anomaan sellaista, jonka Hän tietää toteutuvan, on totta tulevaisuudessa, kun Jumalan suunnitelmissa on edetty siihen vaiheeseen. Hän kehottaa oppilaitaan palvoen yhtymään Hengessä ja totuudessa tähän Jumalan tulevan valtakunnan tuloon: Kuningaskunnan, jolloin Hänen valtansa ja kunniansa tulevat näkyväksi “iankaikkisesti” eli koko tulevan maailmanajan kestäviksi (jae 13). Tuolloin myös Jumalan valtuuttama Pahan testausaika tulee päätökseensä.
Nykyisten kansojen uskovien kohdalla se (Pahan vallasta poispääsy) toteutuu taas Kristuksessa kuolleiden ja tuolloin elävien poistempauksen jälkeen. Meillähän on edelleen taistelu pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa (Ef. 6:12).  Kun Vastustajalle ei löydy (seurakunnan ylösoton jälkeen) enää tilaa taivaissa, niin se tulee sieltä Maan päälle heitetyksi. Israelin kohdalla Pahan vallasta vapautuminen taas toteutuu hieman myöhemmin, kun Saatana (Paha) sidotaan tulevan Kuningaskunnan ajaksi eli tuhanneksi vuodeksi (Ilm. 20:2). Tätä tulevaa tuhatvuotista Kuningaskunnan aikaa raamattu nimittää myös Herran Päiväksi. Näin ”päästä meidät Pahasta” sitten tulevaisuudessa kirjaimellisesti toteutuu! Tällä mielellä rukoillen anomme Jumalan mielen ja suunnitelman toteutumiseen luottaen ja Hänen rakkauteensa, voimaansa ja kaikkitietävyyteensä luottaen.

Isä meidän -rukousta voidaan hokea (kuten mitä tahansa muutakin rukousta) ääneen niin, että ymmärrys on siitä irti.  Sen Jeesus opetti aikanaan oppilailleen lyhyeksi salatun kammiorukouksen malliksi. Mutta siinäkin on hyvä olla ymmärrys mukana ja siihen meitä kehottaa myös Paavali. Tässä on vaarana syyllistyä sellaiseen ”kielilläpuhumiseen”, jossa sanat pulppuavat ulkomuistista, mutta ymmärrys jää hedelmättömäksi.

Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni. (1. Kor. 14:15)

Niin ja kun meitä kehotetaan rukoilemaan Hengessä ja totuudessa, niin tuo totuus (kreik. altheia) tarkoittaa nimenomaan ymmärryksen pitämistä kiinni siinä, mikä on tällä hetkellä totta eli faktaa, eikä valhetietoon perustuvaa.

Vanhan ihmisemme Herra Jeesus vei ristille. Ja Hänessä nyt kertakaikkisesti synnille kuolleina voimme elää vapaan Jumalan lapsen elämää. Huonosta vaelluksestamme tai käyttäytymisestämme johtuvat toisten loukkaukset saamme puolestaan kiittäen pestä päivittäin jaloistamme Hänen armonsa rikkauden kylvyssä (Ef. 1:7)! Tähän saamme luottaa ja tästä voimme iloita. Tämä on totta eli voimassa tänään, nykyisellä Armon hallintokaudella. Ihminen kokee Jumalan salliman koestuksen kiusaamisena, koska se asettaa ihmisen kiusalliseen tilanteeseen. Todellisuudessa kyse on kuitenkin (tunteista riippumatta) Jumalan lähestymisestä, Hänen ihmiseen kohdistuvasta kuuliaisuuden testaamisesta.

Ota yhteyttä