Kuolema ja sen kukistuminen

Kuolema puhuttaa. Se puhuttaa aina. Se näyttää jotenkin lopulliselta. Se näyttää vievän kuolleet rakkaamme pois meidän ulottuvistamme. Se näyttää vääjäämättä seisovan odottamassa myös meidän edessämme. Kuolemasta saa kuulla monenlaisia selityksiä. Jotkut väittävät, että se on kaiken loppumista, että se on lopullista tyhjiin raukeamista. Toiset taas, että kuolema on vain elämän suoraan jatkumista jossain toisessa olomuodossa. Vaikuttaa myös siltä, että eivät edes kirkot ja kristilliset yhteisöt osaa antaa siihen selkeää vastausta, vaan monesti hämmentävät ihmisiä erilaisilla ulostuloillaan.

Onko näin, onko kuoleman kysymys todella vailla vastausta. Eikö meillä ole mitään luotettavaa lähdettä, jonka vastaukseen voisimme luottaa?
Kyllä on. Vastaukset löytyvät Kirjoituksista. Jumalan alkuperäisestä ilmoituksesta ihmisille.

Raamatussa käsitellään asiaa hyvinkin monin paikoin. Mitä raamattu kuolemasta itse asiassa sitten kertoo? Mikä on Kirjoitusten vastaus kuoleman kysymykseen?
Ihmisen kuolemassa on kyse sielun kuolemasta – siis ihmissielun kuolemasta.

Ihminen luotiin alun perin eläväksi sieluksi

Ensin pitäisi ymmärtää mitä Kirjoitukset tarkoittavat sielulla, elävällä sielulla tai kuolleella sielulla. Sielun alkuperäinen määritelmä löytyy kohdasta:

Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. 1. Moos. 2:7
(CLV) Gn 2:7
+ Yahweh Elohim |formed »the human out of soil from the ground, and He |blew into his nostrils the breath of life; and the human |became  a living soul.

Siis ihmisestä kokonaisuudessaan tuli elävä sielu (hepr. nephesh; kr. psuche) – eikä ihmiseen tullut sielua! Tässä on kuitenkin hyvä huomata se, että keho tehtiin ensin elottomasta maaperästä ja että elämä uuteen ihmissielu -kokonaisuuteen syntyi vasta Jumalan henkäyksen tuloksena, siis elämä ihmiseen tuli Hengen kautta.

Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. (Joh. 6:63)

Tästä voisi päätellä myös niin, että ihmisen elämän alkuperä (koko persoonallisuus: sen aihio) on lähtöisin Jumalasta, eikä elottomasta maaperästä. Siitä, että esim. uskovat ovat olleet Jumalan työpöydällä ja suunnitelmissa ”aihioina” jo kauan sitten todistavat myös seuraavat kohdat.

niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, (Ef. 1:4)

Sillä ne, jotka hän on edeltä tuntenut, hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, (Room. 8:29)

Kuolema tuli ihmiseen tottelemattomuuden tähden

Kuolema tuli ihmisen osaksi Aadamin rikottua Jumalan kieltoa.

Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: “Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman”. (1. Moos. 2:16-17)
CLV Gn 2:16 – Gn 2:17
And Yahweh Elohim |instructed on the human, › saying-: From every tree of the garden you may eat, yea eat-.
+But from the tree of the knowledge of good and evil, you must not |eat from it; for ion the day you eat- from it, to die you shall be dying.

Sanatarkasti käännettynä siis ihminen muuttui tuolloin kuolevaiseksi, jonka elämä lopulta päättyy kuolemiseen. Aadamhan eli raamatun mukaan yli 900 vuotiaaksi, joten kuoleminen eli vanheneminen näytti olleen alussa huomattavasti hitaampaa kuin tänään.
Ja tuota Aadamin tottelemattomuuden teon seurausta saamme me nyt koko ihmiskunta kantaa mukanamme.
Sen tähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet (Room. 5:12)
(CLV) Ro 5:12
Therefore, even as through one hman •sin entered into the world, and through •sin •death, and thus •death passed through into all =mankind, on which all sinned—

Alkutekstissä on käännössanan ”koska” kohdalla on ilmaisu eph ho, mikä tulisi kääntää ”minkä jälkeen”. Aadamin rikkeen seurauksena (eikä suinkaan meidän syynä: ”koska”) on tämä kuolemantila tullut kaikkien ihmisten osaksi.

Mitä sitten kuolemassa tapahtuu?

Raamatussa löytyy monia kohtia, joissa ihmisen kuolemantilaa kuvataan. Kuolleena ei ihminen siis ole enää elävä sielu, vaan kuollut sielu. Raamatun mukaan elävä (siis elävän kehon omaava) sielu menee (tai palaa) ”Tuonelaan”. Tuonelaa käytetään suomalaisissa raamatunkäännöksissä kuvaamaan kuolleiden tilaa ja olinpaikkaa. Alkuteksteissä löytyy Tuonela -sanan takaa termit heprean Scheol ja kreikan Hades.

Raamatun mukaan ihmisen kuolemassa tapahtuu päinvastoin kuin ihmisen luomisessa: ihmisen henki palaa takaisin Jumalan luo ja ihmisen keho palaa takaisin (maatuu) maaperäksi.

Ja tomu palajaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin. (Saarn. 12:7)

Ja sielu palaa Tuonelan tilaan, jonka Konkordanttinen käännös ilmaisee morfeeneina UN-SEEN, joka mielestäni voitaisiin suomentaa ilmaisuna TIEDOSTAMATTOMUUS tai TAJUTTOMUUS. Ajattelen sen olevan kuolleen persoonallisen ihmissielun nukkuva tila Jumalassa.

Siitä, että ihmissielun tila Tuonelassa on verrattavissa syvään, tiedottomaan uni- tai lepotilaan todistavat monet raamatun kohdat.

Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi? (Ps. 30:10)
Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Ps. 88:13)
Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista. (Ps. 115:17)
Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu. (Saarn. 9:5)
Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä. (Saarn. 9:10)
Sillä ei tuonela sinua kiitä, ei kuolema sinua ylistä; eivät hautaan vaipuneet pane sinun totuuteesi toivoansa. (Jes. 38:18)

Tämän, kuolleen sielun tilan raamattu kuvaa kaikkia kuolleita ihmisiä koskevaksi. Jeesuksen ylösnoustua ensimmäisenä ihmisenä kuolleista, odottaa myös poisnukkunut Daavid vielä tuolloin omaa tulevaa ylösnousemustaan.
sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta. (Apt. 2:27).

Mihin kuolema päättyy?

Kuolema päättyy aina ylösnousemukseen, ylösnousemukseen kuolleista. Jeesus on aloittanut ihmiskunnan ylösnousemuksen. Hän on nyt jo liki 2000 vuotta elänyt kirkastettuna Kristuksena koko maailmankaikkeuden ykköspaikalla (Jumalan oikealla puolella) merkkinä ja enteenä tuleville ylösnousemuksille.

Paavali, paljastettuaan seurakunnan ylösnousemuksen salaisuuden, lohduttaa meitä poisnukkuneiden rakkaittemme jälleennäkemisellä.
Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole.
Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla
. (1. Tess. 4:13-18)

Raamattu kuvaa siis kuolleita ihmisiä poisnukkuneina (kreik. koimao, [LIE]) nukkua, levätä.

Kun Jeesus meni herättämään Lasarusta, niin Hän käytti tätä samaa ilmaisua: “Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta”.
(CLV) Jn 11:11
He said these things, and after this He is saying to them, “Lazarus, our •friend, has found repose~, but I am going~ that I should be awakening him out of sleep.”

Alkukielessä on edellä perfekti-ilmaisu kekometai, mikä tarkoittaa on mennyt levolle, on mennyt nukkumaan.

Siis kuolleet ainoastaan nukkuvat Jumalalle, eli ovat Hänen herätettävissään, mutta ihmisille he ovat poisnukkuneita (ihmisen herättämisen ulottumattomiin nukahtaneita).

Nämä edellä esiintuodut Kirjoitusten kohdat määrittävät mielestäni riittävän hyvin sen, mitä kuolemaan liittyy, mitä kuolemisessa tapahtuu.
Ts. raamatun mukaan, kun ihminen (=ihmissielu) kuolee, niin hän menettää kykynsä olla tiedostava, ajatteleva, tunteva, kokeva, tahtova ja liikkuva olento. Hän lepää omana persoonanaan syvässä, tiedottomassa unessa Jumalassa mukanaan koko hänen elämänsä aikana omaksumansa sisäinen pääoma.

Miksi niin paljon hämmentyneisyyttä ja tulkintoja?

Mikä sitten on voinut vaikuttaa siihen, että näinkin yksinkertaisissa perusasioissa voi olla niin monta ”tulkintaa”?

Onko Jumala antanut ihmiselle todellakin niin hämärän ja monitulkintaisen ilmoituksen, että sitä voidaan väännellä milloin minkin teologisen oppijärjestelmän mukaan suuntaan tai toiseen? Vai onko alkuperäinen inspiroitu Jumalan ilmoitus lainkaan sisältänyt sellaisia merkityksiä, joita nykyään pidetään ”totuuksina”?

Mikä on vaikuttanut siihen, että kuolemaa ei haluta monesti nähdä (edes kristittyjenkään keskuudessa) kuolemana – vaan elämän toisena muotona? Miksi kirkollisissa julistuksissa jatkuvasti viestitetään poisnukkuneen lentäneen (yli kuoleman) suoraan taivaaseen?

Kun julistetaan:

  • ”Siirtyi ajasta iäisyyteen”, niin tällä ilmaisulla ”vedetään henkselit” Jumalan suunnitelman (johon aina sisältyy aikataulutus) yli luottamalla inhimilliseen ajattomuuden filosofiaan.
  • ”Muutti taivaan kotiin”, niin tällä viestitetään suorasiirtymistä ohi kuoleman taivaaseen ja vesitetään samalla tarve ylösnousemukselle
  • ”Ryöväri pääsi samana päivänä Paratiisiin”, niin tällä halutaan yhteenpötköyttää Kuningaskunnan evankeliumi Paavalin armon evankeliumin kanssa; samalla kiistetään Jeesuksen kuolema (koska Hän lensikin samana päivänä ryövärin kanssa suoraan paratiisiin, eikä kuollutkaan, vaikka nousikin kolmantena päivänä ylös kuolleista?!)
  • ”Herra kävi kuoltuaan julistamassa evankeliumia kuolleille”, vaikka Kirjoitukset todistavat, että Hän kävi vasta ylösnousemuksensa jälkeen julistamassa (ei evankelioimassa) vankeudessa olleille henki-olennoille (kreik. pneumas), että Hänellä on nyt kaikki valta koko maailmankaikkeudessa.

Tällaisilla ”itse-auktorisoiduilla opetuksilla” yritetään työntää kuolema pois, yritetään kuvata se ikään kuin suorana elämän jatkeena. Samalla ollaan tukemassa ja toteuttamassa Vastustajan opetussuunnitelmaa ”ette te suinkaan kuole” (1. Moos. 3:4).

Kuoleman valta kukistuu!

Mutta ylösnousseella Herralla Jeesuksella on valta ja avaimet vapauttaa ihmiset kuoleman vallasta!

“Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. (Ilm. 1:17-18)

Ja täyttymyksessä, kun toinen kuolema kukistetaan, saavuttaa Jumalan hyvyys ja rakkaus koko ihmiskunnan!

toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: “Kuolema on nielty ja voitto saatu”.  “Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?” (1. Kor. 15:54-55)

Tähän voimme luottaa ja tästä voimme iloita. Jumalan tahto tulee toteutumaan koko täyteydessään: Jumalahan ei voi tehdä syntiä. Jumala ei voi missata suuressa pelastusoperaatiossaan.

Yhteenvetona vielä edellä esitetystä

  • Ihmisen luomisessa Jumala rakensi ensin ihmiselle maaperäisen, elottoman kehon. Tähän kehoon Hän puhalsi omasta Hengestään elämän, jolloin ihmisestä tuli elävä sielu. Elämä tuli Jumalan Hengestä. Hengen ja kehon synteesinä ihmisestä tuli elävä, ajatteleva, aistiva ja liikkuva sielu. Näinhän Jumala itse asiassa tänäänkin ihmisen rakentaa: sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa (Ps. 139:13)
  • Kuolemassa tapahtuu päinvastoin kuin luomisessa: ihmisen elementit palaavat alkulähteilleen. Henki palaa Jumalan tykö, keho maatuu maaperään ja ihmisen sielu palaa tiedottomuuden lepotilaan ”Tuonelaan”, joka on myös Jumalassa.
    jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä (Ps. 139:8). Ihminen (niin kuin eläinkin) vaatii aina toiminnallisen kehon elääkseen.
  • Syvässä Jumalassa olevassa lepotilassa ihminen on kuin syvässä nukutuksen tilassa: kaikki aistiminen on poissa ja ajan kulumisen taju katoaa. Tässä ei ole uskovalla tai uskomattomalla sielulla eroa, muuten kuin että uskovat nukkuvat Pyhän Hengen sinetillä leimattuina.
  • Kuoleman unesta herättäminen tapahtuu aina ylösnousemusten kautta. Ylösnousemuksessa Jumala luo ihmiselle uuden kehon, jossa ihminen taas muuttuu tiedostavaksi olennoksi ja on valmis käymään läpi tilinpäätöksen eletystä elämästään. Ylösnousemuksia on raamatussa tunnistettavissa neljä: kaksi pyhien ylösnousemusta ja kaksi yleistä ylösnousemusta. Ylösnousemus tarkoittaa aina nousemista ylös kuoleman unesta. Ihmisen elämä ei ala ylösnousemuksessa enää  aihiosta, kuten hänen aikaisemmassa syntymisessään maan päälle, vaan hänellä on nyt lihallisen elämänsä aikana hankkima tieto ja kokemus sisäisenä pääomanaan ja tieto myös siitä, mikä on hyvää ja mikä on pahaa.

p.s.

Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia. (Saarn 7:29)

Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua. (Ps. 12:7)

 

Seurakunnan ylösnousemus

Raamatussa on tunnistettavissa neljä joukko-ylösnousemusta. Kaikkien näiden juurena ja alkuna on Jeesuksen nouseminen ensimmäisenä ihmisenä kuolleista. Nämä ylösnousemukset odottavat vielä aikaansa, hetkeä, jolloin ne tulevat Jumalan suunnitelmissa ajankohtaisiksi. Ylösnousemus tarkoittaa aina kuolleista (kuoleman unesta) ylösnousemista, heräämistä ja ylösnousemista uuteen keholliseen elämään.

Paavalin kirjeissä esiin tuotu poistempaus, josta käytetään myös nimityksiä ylöstempaus, tempaus tai ylösotto, herättää jatkuvasti keskusteluja ja ihmettelyä. Pohdintoja nimenomaan siitä, milloin sellainen tapahtuu? Keitä se koskee? Kysymyksessä näyttää olevan kuitenkin ylösnousemus, mutta raamattuhan puhuu muistakin ylösnousemuksista. Miten nämä suhteutuvat toisiinsa? Mikä on niiden ajallinen toteutumisjärjestys?

Seurakunnan ylösnousemus tarkoittaa Kristuksen ruumiin, hengellisen organisaation, ylösottoa ennen seuraavan hallintokauden: Vihan hallintokauden alkamista. Tämä Kristuksen seurakuntaruumiin eli nykyisen seurakuntamallin mukaisen seurakunnan ylösnousemus on ollut Jumalassa kätkettynä salaisuutena läpi raamatun historian, kunnes ylösnoussut Herra sen aikanaan Paavalille paljasti. Tämä ylösnousemus – joka koskee kaikkia kuolleita kansojen uskovia sekä tuona tulevana hetkenä elossa olevia uskovia ihmisiä – päättää nykyisen Armon (salatun) hallintokauden (Ef. 3:9), jonka apostoliuus ja opettajuus Paavalille myönnettiin. Niin kuin nykyinen Armon talouskausikin on ollut Jumalan suunnitelmissa salattuna (siitä ei Israelille suunnatussa raamatun ilmoituksessa mainita sanallakaan) niin myös sen päätös (Kristuksen ruumiin ylösotto) on ollut salattuna Jumalassa maailmanaikojen alusta alkaen.

Seurakunnan ylösnousemus tarkoittaa aikaisempaa toivoa eli odotuksen tilan päättymistä kuin mitä Israel odottaa. Eli tämä ylösotto toteutuu ennen ensimmäistä (uskovaa Israelia koskevaa) ylösnousemusta. Paavali paljastaa

että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen. (Ef. 1:12)
(CLV) Eph 1:12
iothat we should •be iofor the laud of His glory, •who are °pre-expectant in the Christ.

Lihavoidun Efesolaiskirjeen kohdan takaa löytyy alkukielessä ilmaus proelpikotas, mikä tarkoittaa aikaisemman odotuksen tilan omistamista [Strong G4276].

Entäpä sitten, miten paljon ennen ensimmäistä ylösnousemusta?

Ennen seitsemän vuotista Vihan eli Tuomion hallintokautta, joka tarkoittaa antikristuksen maailmanvallan haltuunottamista (kun Saatana sen hänelle luovuttaa) ja Jumalan vihan maljojen vuodatuksia maailman kansojen ylle. Tämä näytettiin aikanaan Danielille.
Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.” (Dan 9:27)

Vuosiviikkohan tarkoittaa seitsemää vuotta. Mutta vaikka tämä ajanjakso ei olekaan pidempi, niin kaikki tämä riittää kaiken sen pahuuden ilmitulolle, jota pilkkaava antikristillinen hallinto saa aikaan. Kaikki tulee tapahtumaan nopeasti: vain muutaman vuoden sisällä ja siksi juuri, että ”ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään” (Matt.24:22). Ja tämä Danielin kautta annettu profetia on suunnattu nimenomaan Israelille, koska meitä koskevat asiat ja lupaukset olivat vielä tuolloin salattuina Jumalassa.

Toisekseen eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan?

Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa, (Ef. 5:29)

Ja tämä koskee tietysti myös Kristusta, ei Hän vihaa omaa ruumistaan eli seurakuntaansa, vaan tempaisee sen pois Jumalan vihan alta. Mehän olemme Kristuksessa sovitettuja Jumalan kanssa, eikä Jumalalla tietenkään ole (eikä voikaan olla) näin ollen mitään vihamielisiä ajatuksia meitä kohtaan – päinvastoin!

Niinpä Paavali tämän totuuden vielä tässä vahvistaa:

Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, (1. Tess. 5:19)

Ja näin kansojen apostoli meille ilmoittaa tämän (aiemmin Jumalan suunnitelmissa salattuna olleen) meitä koskevan ylösnousemuksen:

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. (1. Kor. 15:51-52)
CLV 1Co 15:51 – 1Co 15:52

|Lo~! a secret to you am I telling! We all, indeed, shall not be put to |repose, yet we all shall be |changed~,

in an instant, in the twinkle of an eye, iat the last trump. For He will be trumpeting, and the dead will be |roused incorruptible, and we/ shall be |changed~.

Ja toisessakin kohdin

Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. (1. Tess. 4:15-18)

Tämä on siis ylösnousseen Herran sanana ja totuutena meille tässä ilmoitettu.

Kansojen uskovat ylösnousevat ja temmataan Kristuksen palkkiotuomioistuimen eteen lähiavaruuteen.

Elossa olevien muuttuminen Kristuksen ruumiin kaltaisiksi näyttää tapahtuvan yhtäkkiä (kreik. en atomo, eli jakamattomassa aikayksikössä) ja silmänräpäyksessä. Heidän tempaamisensa ylös näyttää tapahtuvan pilviin verhottuna (koska ovat jo hetkessä muuttuneet Kristuksen kirkastetun ruumiin kaltaisuuteen).

Ja mihin temmataan?
Ylös lähiavaruuteen.
Kristuksen palkkiotuomiokorokkeen (kreik. bema) eteen.

Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa. (2. Kor. 5:10)
(CLV) 2Co 5:10

For all of us |must be manifested in front of the dais of Christ, that each should be |requited~ tdfor •that which he puts into practice through the body, whether good or bad.

Tämä oikeuskäsittelyssä käydään läpi uskovien, Kristuksen perustukselle rakentamat teot: kestävätkö ne jumalallisen tulen koestuksen. Vain Jumalan armon vaikuttamat teot palkitaan, sillä Jumala ei anna kunniaansa kenellekään.

Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi. (1. Kor. 3:11-15)

Niin kuin ei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa niin ei myöskään lihan teot – näyttivätpä ne miten hurskailta ja vaikuttavilta tahansa – ei, ja vaikka
Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sen tähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. (Kol. 2:23)

Tässä Armon hallintokauden uskovia koskeva oikeuskäsittelyssä testataan ihmisen teot: kestävätkö ne koestuksen (omaavat Jumalan hyväksymän laadun) vai palavatko ne niin kuin puu, heinät ja oljet tulessa palavat.
Tässä kohtaa voisi ajatella, että parempi vähän tulikokeen kestävää kuin paljon siinä palavaa.

Ja tämän oikeudenkäsittelyn aikana on alhaalla Maan päällä antikristuksen maailmanhallinto alkanut pelastaa maailmaa valheellisilla rauhan ja turvallisuuden lupauksillaan, Israelin ahdinko on alkanut syventyä ja Jumalan viha käynnistyä kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan (Room. 1:18).

Seurakunnan ylösnousemus tapahtuu siis raamatussa ilmoitetuista joukko-ylösnousemuksista ensimmäisenä. Siinä ylösnoussut Herra tempaa ruumiinsa jäsenet Maan pinnalta ”yläilmoihin” käynnistyvän Vihan ajan alta. Uskovien teot punnitaan Kristuksen palkkiokorokkeen edessä ja he saavat jaloista teoistansa kiitokset. Tämä salaisuus ilmoitettiin ainoastaan kansojen apostolille ja tämä tuli meille tiedoksi Israelin määräaikaisen hyllytyksen tapahduttua Helluntain hallintokauden jälkeen. Ensimmäinen – Israelin uskovia koskeva – ylösnousemus tapahtuu seitsenvuotisen Vihan talouskauden jälkeen ja Tuomion ylösnousemus sitten yli tuhat vuotta myöhemmin messiaanisen Kuningaskunnan jälkeen.

Vielä kuitenkin yksi joukko-ylösnousemus jää odottamaan aikaansa…

Tuomion ylösnousemus

Raamatussa on tunnistettavissa neljä joukko-ylösnousemusta. Kaikkien näiden juurena ja alkuna on Jeesuksen nouseminen ensimmäisenä ihmisenä kuolleista. Nämä ylösnousemukset odottavat vielä aikaansa, hetkeä, jolloin ne tulevat Jumalan suunnitelmissa ajankohtaisiksi.

Ylösnousemus tarkoittaa aina kuolleista (kuoleman unesta) ylösnousemista, heräämistä ja ylösnousemista uuteen keholliseen elämään.

Tuomion ylösnousemukselle annetaan monesti synkkä ja loputtomuuden mielikuva. Jo ilmaisu ”Tuomio” sisältää ihmisissä paljon perittyä ja sisältä päin kehiteltyjä kuvia ja merkityksiä. Tästäpä esimerkkinä ”totuuden statuksen” saanut ilmaisu ”Viimeinen tuomio”. ”Viimeinen tuomio” toistuu tuon tuostakin erilaisissa opetuspuheissa, vaikka koko termi on raamatulle vieras: sitä ei vaan siellä ole. Toisaalta tämän “Viimeinen tuomion” otsikko tunnutaan yleisissä opetuksissa liitettävän kaikkiin Herran Jeesuksen oikeuskäsittelyihin, Kansojen tuomio Matt. 25:31-46 mukaan lukien. Tämä kaikki kuitenkin antaa kuvan siitä hämmennyksestä ja epävarmuudesta, mitä ajattomuuden myytin ja evankeliumeiden yhteenpötköyttäminen ovat saaneet teologioissa aikaan.

Ensin kuitenkin lyhyesti sielusta. Raamattu määrittelee ihmisen (ihmis-sielun) luomisen seuraavasti:
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. (1. Moos. 2:7)

Eli ihmiseen ei tuolloin tullut sielua, vaan ihminen syntyi Jumalan henkäyksen ja maaperäisen kehon synteesinä eläväksi sieluksi. Ihminen tarvitsee elääkseen (niin kuin eläimetkin) siis aineellisen ruumiin.
Mitä sitten raamatun mukaan tapahtuu kuolemisessa. Päinvastoin kuin edellä. Ihmisen henki palaa Jumalan luo, keho palaa maaperään ja ihmisen ”aistijärjestelmä”, sielu palaa Tuonelan tilaan (Saarn. 2:7). Ihmisestä tulee kuollut sielu. Tuonela (hepr. scheol, kreik. hades), voitaisiin mielestäni kääntää suomeksi nimellä ”Tiedostamattomuus”, koska raamatun mukaan se vaikuttaa tiedottomalta unitilalta (esim. Ps. 115:17; Jes. 38:18). Konkordanttinen käännös jakaa ”hadeksen” morfeemeiksi [UN-PERCEIVED] ja kääntää sen termiksi unseen.

Tämä kaikki edellä siksi, että sielun ja kuoleman käsitteille on tärkeää saada niiden alkuperäiset merkitykset, koska esimerkiksi ihmisen kuollessa hän ei suinkaan ”lennä suoraan taivaaseen” tai siirry ”ajasta ikuisuuteen”, mitkä julistukset tulevat yleisesti papillisissa manifesteissä tuon tuostakin esille. Näin ei suinkaan ole, vaan raamattu puhuu kuolleista ihmisistä ”poisnukkuneina” (Luuk. 8:52-46; 1. Tess. 4:13).

Itse asiassa edellä olevat ”totuudet” noudattavat juuri Vastustajan opetussuunnitelmaa: ”ette te suinkaan kuole”. Oikeastaan tämänkaltainen opetus vesittää koko ylösnousemuksen, koska se kieltää sen tarpeellisuuden ihmisen ollessa kuoleman jälkeen heti elävänä ja taivaassa. Eikö tällainen opetus olekin spiritismiä? Mutta raamattu opettaa kuitenkin selkeästi, että vain yksi on tähän mennessä noussut kuolleista:

 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. (Kol. 1:18)
(CLV) Col 1:18
And He/ is the Head of the body, the ecclesia, Who is •Sovereign, Firstborn ofrom among the dead, that in all He/ may be becoming~ |first,

Kaikilla tulevilla joukko-ylösnousemuksilla on siis juurensa ja syynsä Jeesuksen ylösnousemuksessa ensimmäisenä uutena ihmisenä, ensimmäisenä uuden ihmissuvun edustajana. Näin, jotta Hän voi tulla kaikessa ensimmäiseksi.

Tuomion ylösnousemus on niistä ylösnousemuksista, jotka Jeesus tuo esiin Johanneksen evankeliumissa, jälkimmäinen.

Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. (Joh. 5:28-29)

CLV Jn 5:28 – Jn 5:29
28  |Marvel not at this, tfor coming~ is the hour in which all •who are in the tombs shall |hear His •voice,
29  and •those who do •=good shall |go~ out into a resurrection of life, yet •those who commit •bad things, into a resurrection of judging.

Alkukielessä löytyy ilmaisun ”Tuomion ylösnousemus” taustalta teksti anastanin kriseos, mikä tarkoittaa Oikeudenkäynnin ylösnousemusta. Tämän tulevan kaikkia tuolloin kuolleina olevia ihmisiä koskevan oikeuskäsittelyn ylösnoussut Kristus paljastaa myöhemmin tarkemmin Johannekselle.

Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. (Ilm. 20.12)

Tämä tuomio koskee kaikkia kuoleman unesta herätettyjä uskomattomia ihmisiä.
Nykyisiä Armon hallintokaudella eläviä kristittyjä tämä ei koske, koska heidän tempaus-ylösnousemuksensa on tapahtunut jo yli tuhat vuotta aikaisemmin. Ja meitähän tuomitaan (kasvatetaan ja valmennetaan) jo eläessämme, ”ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi.” (1. Kor. 11:32)

Kysymyksessä on ylösnousemus Suuren valtaistuimen oikeuskäsittelyyn. Tätä oikeuskäsittelyä edeltää maailmanlaajuinen tuhat vuotta kestänyt rauhan aika, jolloin Kansojen villitsijä, Paha, on vangittuna. Tämän messiaanisen Kuningaskunnan lopussa päästetään Vastustaja kuitenkin hetkeksi vapaaksi, mutta se saa kokea nopeasti pikaisen tuomionsa.

Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti. (Ilm. 20: 7-10)

Tämän jälkeen nousevat kaikki kuoleman unessa olevat ei-uskovat ihmiset ylös kuolleista Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyyn ­– ja tässähän täytyy olla edustettuna valtaosa ihmiskuntaa!

Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, (Ilm. 20: 11-12)

Ihmiset saavat tuomionsa tekojensa mukaan, kaikki ihmisten teot on tallennettu kirjoihin. ”Sillä ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi” (Matt. 10:26)

Elämän kirjaan kirjoitetut kokevat tässä Ihmisen Pojan johtamassa oikeusmenettelyssä syntisyytensä, riittämättömyytensä Jumalan tahdon mukaiseen elämään, kun heille näytetään heidän hyvät ja pahat tekonsa. Heihin ei enää kuolemalla kuitenkaan ole valtaa, vaan he saavat tulla tuntemaan Kristuksessa tarjottavan pelastuksen.

ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. (Ilm. 20:12-13)

Niiden, joiden nimeä ei löydy Elämän kirjasta kuolevat toiseen kertaan.

Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen (Ilm. 20:14-15)

Näin on kirjoitettu.
Näin näyttää Jumalan kaikenkattava pelastussuunnitelma vaiheittain toteutuvan.

Ensimmäiseen, vanhurskasten ja elämän ylösnousemukseen laittaa uskova Israel toivonsa. Odotus koskee nykyisen Maan päälle luvattua – tuhat vuotta kestävää – siunauksen maailmanaikaa, jolloin myös muut kansakunnat saavat kokea ennen näkemätöntä rauhan ja hyvinvoinnin aikaa Israelin Messiaan alaisuudessa. Tuolloin toteutuu myös Paavalin antama ennustus kansastaan: ”Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä!”.

Ylösnousemus Tuomion eli Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyyn tapahtuu sitten tuhatvuotisen, messiaanisen Kuningaskunnan jälkeen ja koskee kaikkia tuolloin kuoleman unessa nukkuvia ihmisiä. Tuomiot tässä tilinpäätöksessä toteutuvat ihmisten tekojen mukaan. Ne, joiden nimeä ei löydy Elämän kirjasta, kuolevat toiseen kertaan.
Viimeisen maailmanajan (kreik. aion) alkaessa uusissa taivaissa ja uuden Maan päällä (Ilm. 21:1) on toinen kuolema kuitenkin edelleen voimassa: sen lakkaamisesta ei Johannekselle ilmoiteta.

 

Ensimmäinen ylösnousemus

Raamatussa on tunnistettavissa neljä joukko-ylösnousemusta. Kaikkien näiden juurena ja alkuna on Jeesuksen nouseminen ensimmäisenä ihmisenä kuolleista. Nämä ylösnousemukset odottavat vielä aikaansa, hetkeä, jolloin ne tulevat Jumalan suunnitelmissa ajankohtaisiksi.

Ylösnousemus tarkoittaa aina kuolleista (kuoleman unesta) ylösnousemista, heräämistä ja ylösnousemista uuteen keholliseen elämään.

Ensin kuitenkin lyhyesti sielusta. Raamattu määrittelee ihmisen (ihmis-sielun) luomisen seuraavasti:
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. (1. Moos. 2:7)

Eli ihmiseen ei tuolloin tullut sielua, vaan ihminen syntyi Jumalan henkäyksen ja maaperäisen kehon synteesinä eläväksi sieluksi. Ihminen tarvitsee elääkseen (niin kuin eläimetkin) siis aineellisen ruumiin.
Mitä sitten tapahtuu raamatun mukaan kuolemisessa. Päinvastoin kuin edellä. Ihmisen henki palaa Jumalan luo, keho palaa maaperään ja ihmisen ”aistijärjestelmä”, sielu palaa Tuonelan tilaan (Saarn. 2:7). Ihmisestä tulee kuollut sielu. Tuonela (hepr. scheol, kreik. hades), voitaisiin mielestäni kääntää suomeksi nimellä ”Tiedostomattomuus”, koska raamatun mukaan se vaikuttaa tiedottomalta unitilalta (esim. Ps. 115:17; Jes. 38:18). Konkordanttinen käännös jakaa ”hadeksen” morfeemeiksi [UN-PERCEIVED] ja kääntää sen termiksi unseen.

Tämä kaikki edellä siksi, että sielun ja kuoleman käsitteille on tärkeää saada niiden alkuperäiset merkitykset, koska esimerkiksi ihmisen kuollessa hän ei suinkaan ”lennä suoraan taivaaseen” tai siirry ”ajasta ikuisuuteen”, mitkä julistukset tulevat yleisesti papillisissa julistuksissa tuon tuostakin esille. Näin ei suinkaan ole, vaan raamattu puhuu kuolleista ihmisistä ”poisnukkuneina” (Luuk. 8:52-46; 1. Tess. 4:13).

Itse asiassa edellä olevat ”totuudet” noudattavat juuri Vastustajan opetussuunnitelmaa: ”ette te suinkaan kuole”. Oikeastaan tämänkaltainen opetus vesittää koko ylösnousemuksen, koska se kieltää sen tarpeellisuuden ihmisen ollessa kuoleman jälkeen heti elävänä ja taivaassa. Eikö tällainen opetus olekin spiritismiä? Mutta raamattu opettaa kuitenkin selkeästi, että vain yksi on tähän mennessä noussut kuolleista:

 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. (Kol. 1:18)
(CLV) Col 1:18

And He/ is the Head of the body, the ecclesia, Who is •Sovereign, Firstborn ofrom among the dead, that in all He/ may be becoming~ |first,

Kaikilla tulevilla joukko-ylösnousemuksilla on siis juurensa ja syynsä Jeesuksen ylösnousemuksessa ensimmäisenä uutena ihmisenä, ensimmäisenä uuden ihmissuvun edustajana. Näin, jotta Hän voi tulla kaikessa ensimmäiseksi.

Ensimmäineni ylösnousemus tulee esille seuraavasta raamatunkohdasta
Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. (Ilm. 20:5)

(CLV) Re 20:5

(The rest of the dead do not live until the thousand years should be |finished.) This is the former resurrection.

Alkutekstissä sanan ”ensimmäinen” takaa löytyy vanhan kreikan termi protos, minkä Konkordanttinen käännös kääntää ilmaisulla ”edeltävä”. Tämä käännös linjautuukin mielestäni paremmin Joh. 5:28-29 kohtaan, jossa Jeesus tuo esiin elämän ylösnousemuksen ja myöhemmän (kaikkia koskevan) tuomion ylösnousemuksen.

Ensimmäinen ylösnousemus toteutuu ainoastaan Israelin pyhille.

Koskapa Kirjoitukset (Vanha testamentti) on annettu juutalaisille, heitä koskevat kaikki profeettojen lupaukset ja kaikki myös Uuden testamentin puolella esiintyvä ei-Paavalillinen opetus (eli kansojen uskoville kohdistunut ilmoitus): isät ovat heistä, temppelipalvelukset ovat heitä varten.

ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen! (Room 9:4-5)

Ja Kristuskin oli lihan puolesta heistä ja oli lähetetty aikanaan ainoastaan Israelin keskuuteen.
Hän vastasi ja sanoi: “Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö”. (Matt. 15:24)

Jeesus käytti lihansa päivinä ensimmäisestä ylösnousemuksesta myös nimityksiä elämän ylösnousemus ja vanhurskasten ylösnousemus.

Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. (Joh. 5:28-29)

niin sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle; sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa.” Tämän kuullessaan eräs pöytäkumppaneista sanoi hänelle: “Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!” (Luuk. 14:14-15)

Ensimmäinen ylösnousemus ei koske kansojen valittuja, vaan on kohdennettu ainoastaan Israelin uskoville.
Kansojen valittuja kokeva ylösnousemus paljastetaan (Israelin määräaikaisen hyllyttämisen jälkeen) kansojen opettajalle, Paavalille, ylösnousseen Herran Jeesuksen toimesta.

Ensimmäinen ylösnousemus tarkoittaa kuolleiden (”haudassa makaavien”) Israelin vanhurskasten ruumiillista ylösnousemista kuoleman unesta nykyisen Maan päälle 1000-vuotisen Kuningaskunnan alussa.

Enteenä tästä tulevasta vanhurskasten ylösnousemuksesta voitaneen pitää tapahtumasarjaa, joka alkoi välittömästi Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemisen jälkeen. Tuolloinhan oli Israelille luvattu Kuningaskunta tullut lähelle ja tulevat maailmanajan voimat: ihmeet ja merkit alkoivat tulla esiin. Ja juuri tuhatvuotisen Kuningaskunnan toteutuessahan tapahtuu Israelin pyhien ylösnousemus – ensimmäinen ylösnousemus.

Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat, ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle. (Matt. 27:51-53)

Ensimmäisestä ylösnousemisesta osalliset Israelin pyhät saavat siis hallita Kristuksen kanssa nykyisen Maan päällä tuhannen vuoden ajan. Muut kuolleet saavat vielä jatkaa kuoleman unessa nukkumistaan. Ensimmäinen ylösnousemus tapahtuu heti ns. Kansojen tuomion (Matt. 25:32-46) jälkeen tuhatvuotisen Kuningaskunnan aloittaessa Israelin Messiaan johdolla maailmanhallinnan.

Ensimmäinen ylösnousemus koskee yksistään Israelin pyhiä. Siksipä se on tullut heille ilmoituksena VT:n profeettojen, lihaksi tulleen Jeesuksen ja Johanneksen Herralta saadun ilmestyksen kautta.
Kansojen apostolille on ylösnoussut Herra taas erikseen ilmoittanut pakanakansojen uskovia koskevan ylösnousemuksen, joka kohdistuu Maan ulkopuoliselle alueelle, tästä lisää myöhemmin.

Ensimmäinen ylösnousemus tapahtuu ns. Vihan hallintokauden lopussa Herran Jeesuksen palatessa lupauksensa mukaan Maan päälle ja perustaessa Israelille sille luvatun Kuningaskunnan.

Tällöin myös Jeesuksen antamat lupaukset Israelin pyhille heidän hallinnollisista ja uskonnollisista viroistaan toteutuu. Tämä tapahtuu siis seuraavan maailmankauden (kreik. aion) alussa Herran Jeesuksen perustaessa Israelille Jumalan sille lupaaman ”ikuisen” so. tuhatvuotisen Kuningaskunnan nykyisen Maan päälle. Tähän joukkoon kuuluvat myös Vihan hallinnon eli Israelin suuren ahdistuksen aikana uskonsa tähden teloitetut ihmiset.

Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. (Ilm. 20:4)

Kaikki muut siihen asti kuolleena nukkuvat ihmiset jäävät vielä hautoihinsa odottamaan tulevaa tilinpäätöstapahtumaansa: Suuren valkean valtaistuimen oikeudenkäsittelyä, mikä tapahtuu tuhatvuotisen Kuningaskunnan jälkeen, tästä lisää myöhemmin.

Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, (Ilm. 20:5-6)

Johannes sai näyssään – Jumalan suunnitelman paljastuksena – nähdä (tuhatvuotisen Kuningaskunnan jälkeisen) uuden Maan päälle. Johanneksen annettiin nähdä kuitenkin ainoastaan uuden Maan päälle (koska Israelin lupaukset ovat aina maanpäällisiä). Paavalille Herra taas paljasti uuden, meitä kansojen uskovia koskevan, (kolmannen) taivaan /tästä tarkemmin/.

Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. (Ilm. 20: 4-5)

Ja kaikkien muiden kuolleiden tuomion ylösnousemus – se Joh. 5:n mukaan jälkimmäinen – tapahtuu siis sitten, kun nuo tuhat vuotta ovat kuluneet: Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet.

Kirkkolaitokset, jotka ovat omineet itselleen Israelille luvatun  papillisen vallankäytön, vaikenevat näistä asioista miltei tyystin. Ne ovat ottaneet itselleen ns. ”hengellisen Israelin” roolin ja välimiesaseman Jumalan ja ihmisten välille. Ne eivät kuitenkaan tuo systemaattisesti esille opetuksissaan Israelin kansan ainoalaatuisuutta Jumalan valittuna kansana. Vaikenemalla tästä ne myös osallistuvat antisemitistisen hengen levittämiseen maailmalla. Kirkkolaitokset ovat pötköyttäneet Kuningaskunnan evankeliumin ja Paavalin evankeliumin ihmisissä ristiriitoja ja hämmennystä herättäväksi julistukseksi. Mutta tämähän ei tule ajan myötä menestymään eikä se voi saada kaikilta osiltaan Jumalalta siunausta.
Kunnioitetaan sitä, mitä Israelille on luvattu ja arvostetaan sitä mitä meille on osoitettu ja luvattu!

Ensimmäiseen, vanhurskasten ja elämän ylösnousemukseen laittaa uskova Israel toivonsa. Odotus koskee nykyisen Maan päälle luvattua siunauksen aikaa, jolloin myös muut kansakunnat saavat kokea ennen näkemätöntä siunausta ja tässä toteutuu myös Paavalin antama ennustus kansastaan: ” Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä!”.  Mutta apostoli kirjoittaa, että meillä (toisin kuin Israelilla) ”on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi”.

 

Ota yhteyttä