Pysyköön kukin siinä asemassa ..

 

missä hänet on kutsuttu.
Mitä Paavali mahtaa oikein tällä tarkoittaa? Eikö uskon tielle astuvan pitäisi lähteä viemään ilosanomaa eteenpäin? Eikö Jeesuksen seuraaminen tarkoitakaan tänään osallistumista maailman kansojen opetuslapseuttamiseen? Puhuikohan Paavali tässä sittenkin vailla parempaa tietoa? Onko Paavalin kehotus sitten ristiriidassa Jeesuksen aikanaan juutalaisille oppilailleen antamaan käskyyn: sehän puhuu aivan muuta? Vai onko Herran seuraamisen lähtökohdat ja tavat muuttuneet? Miksi kirkolliset laitokset ja hengelliset liikkeet vaikenevat tästä? Oletko itse joutunut kohdallasi pohtimaan tätä asiaa?

Kun Jeesus aikanaan – kun elettiin ns. Jeesuksen Lihaksitulon hallintokautta – esitti ehdottoman vaatimuksensa ihmisille kutsuessaan heitä Hänen seuraajakseen:

joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. (Matt. 10:38)

niin tämä tarkoitti tuolloin myös fyysisesti Hänen mukaansa tien päälle lähtemistä. Se tarkoitti myös sen ammatin ja aseman jättämistä, jolla he elättivät itsensä ja perheensä. Se tarkoitti myös irrottautumista läheissuhteista.
Myöhemmin – Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen – kun Pyhä Henki oli vuodatettu – alkoi Herra rakentaa seurakuntaansa Pietarin papillisen ja hallinnollisen toiminnan varaan. Seurakunta organisoitui ja sen talous ja sosiaalinen elämä rakentui paljolti yksityisten lahjoitusten (kuten myytyjen tilojen, peltojen ja talojen) varaan /tästä tarkemmin/. Elettiin ns. Helluntain hallinnon aikaa, joka enteili ja antoi esikuvaa myös luvatun maanpäällisen Kuningaskunnan tulemisesta ja sen periaatteista.

Mutta takaisin Paavaliin. Apostoli opettaa:

Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu. (1. Kor. 7:20)

(CLV) 1Co 7:20
Each one in the calling in which he was called, in this let him be remaining.

Näin Paavali selvästi meitä ohjeistaa: pysykää, älkää pyrkikö toiseen asemaan!
Mutta millä valtuudella hän näin opettaa?
Ylösnousseen Herran Jeesuksen nimittämällä Kansojen opettajan erityisvaltuudella:

minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu – minä puhun totta, en valhettele – pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa. (1. Tim. 2:7)
(CLV) 1Ti 2:7
for which I/ was appointed a herald and an apostle (I am telling the truth, I am not lying~), a teacher of the nations in knowledge and truth.

Ja sitten kun hän vielä toteaa saaneensa evankeliuminsa suoraan Ylösnousseelta Herralta Jeesukselta:
Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. (Gal. 1:11-12)
CLV Ga 1:11 – Ga 1:12
11  For I am making known to you, brethren, as to the evangel •which is being evbrought by me, that it is not in accord with hman.
12  For neither did I/ accept it bfrom a hman, nor was I taught it, but it came through a revelation of Jesus Christ.

Tämä on tärkeää huomata: kyse ei siis ole Paavalin omasta – tai hänelle toisten apostolien kautta opetetusta – evankeliumista, vaan itse Herran Jeesuksen ohjeesta tämän päivän uskoville!  Hänen Totuuden sanastaan nykyiselle Jumalan salatulle Armon hallintokaudelle.
Siksi kehotus kristitylle pysyä juuri siinä asemassa kuin hän oli Herran kutsun saadessaan, on totta tänä päivänä. Se on Totuuden sana, joka on suunnattu tämän päivän Kristuksen ruumiin jäsenille.

Jeesuksen kutsu, jonka Hän osoitti lihansa päivinä, juutalaisille opetuslapsilleen oli puolestaan  totta tuohon aikaan. Jos tuohon aikaan olisi noudatettu otsikossa olevaa seuraamisen kehotetta, niin ei olisi tehty totuutta, eikä osoittauduttu kelvollisiksi lähteä Jeesuksen seuraajaksi Hänen ristinsä tiellä. Paavalin otsakkeessa antama kehotus ei olisi ollut taas totta eli voimassa ko. Jumalan hallintokauden suunnitelmassa tuohon aikaan.
Siksipä Paavali vielä mainitsee tästä asiasta em. jakeessa 11. Hänen julistamansa evankeliumi ei perustu ihmisten omiin sielullisiin mieltymyksiin harjoittaa uskontoa. Ei mihinkään sellaiseen, johon lihallinen ihminen luonnostaan on valmis: lähteä uskonnollisiin tapoihin ja perimätietoihin perustuen seuraamaan Herraansa.
Paavalin evankeliumi tämän päivä ihmiselle ei ole ihmisen mielen mukaista!

 Apostoli ei kehota meitä tehtävissämme laumautumaan eri näkemyspiirien mukaan, lähtemään ja erottautumaan maailman silmissä monenlaisina uskonnollisina suuntauksina: maailman ihmisten kutsumisessa kadotuksen alta pelastukseen. Tällaista kuvaahan on yleensä pidetty ja edelleen pidetään ns. virallisten tahojen puolesta esillä. Sovituksen sanoman tarjonta ja esillä pitäminen on toki eri asia kuin julkinen maailman käännyttäminen. Tämän kun vaan Jumala näyttää suunnitelmissaan jättävän Israelille.

Ei näin, vaan Jumalan toiminta ja seurakunnan rakentuminen tapahtuu tänään hengellisellä alueella. Se tapahtuu näkymättömällä tavalla uskossa. Se tapahtuu Pyhän Hengen kautta armon ja totuuden Sanan voimasta. Se tapahtuu kunkin jäsenen yksilöllisyyttä kunnioittaen Jumalan itsensä valitsemalla tavalla. Ja kaikella tällä Jumala armossaan valmentaa meitä yhä vahvemmin lujittumaan Kristuksen ruumiin jäseneksi: sille paikalle, johon hän itse kunkin on viisaudessaan ja kaikkitietävyydessään kutsunut:

tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen (Ef. 4:12)

Kun puhutaan palveluksen työstä tänään, niin se tarkoittaa Paavalin mukaan seurakunnan, Kristuksen ruumiin rakentamista, uskon yhteyden vahvistamista Kristuksessa Jeesuksessa. Tätä on nykyisen seurakunnan hengellinen (Kristuksen Hengessä) tapahtuva palveluksen työ.
Tänään kuitenkin puhutaan paljon Herran työhön lähtemisestä. Kuitenkin Paavali kehottaa (aivan päinvastoin) pysymään sillä paikalla, jossa ihminen on Herran kutsun saadessaan. Hän kehottaa pikemminkin tekemään ansiotyötä omilla käsillä, siis niissä ammateissa, mitkä itse kullekin on olemassa:

 me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme; (1. Kor. 4:12)
ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niin kuin olemme teitä käskeneet (1. Tess. 4:11)
Ja kaiken tämän hän vielä vahvistaa olevan meille Herran käskynä (1. Kor.  7:24).

Galatiassa kävi aikoinaan niin, että kun Paavalin välittämän opetuksen rinnalle oli alettu lisätä ihmisen mielen mukaisia (viattomiltakin näyttäviä) uskonnollisia tapoja, niin ilo ja rauha uskosta alkoi uskovien keskuudessa hiipua. Paavalin julistaman evankeliumin rinnalle oli alettu rakentaa julkista ja näkyvää jumalanpalvelusjärjestelmää ja yhteisöä. Kuitenkin pyynnöt lähteä erilaisten ns. hengellisten liikkeiden työhön mukaan voivat olla myös inhimillisesti motivoituneita:
Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä. (Gal. 4:17)

Siispä apostolin kehotus ja säädös meille kuuluukin:
Vaeltakoon vain kukin sen mukaan, kuin Herra on hänelle hänen osansa antanut, ja siinä
asemassa, missä hänet Jumala on kutsunut; näin minä säädän kaikissa seurakunnissa
. (Gal. 4:17)

Kyse (tässä näennäisessä ristiriitaisuudessa) on pohjimmiltaan kuitenkin erilaisista seurakuntamalleista. Kun Jeesuksen Lihaksitulon ja Helluntain hallinnot vaativat opetuslapsia lähtemään ja noudattamaan näkyvää, yhteistä ja jaettua elämäntapaa omissa joukoissaan, niin nykyisellä Jumalan Armon salatulla hallintokaudella seurakuntaelämä perustuu pelkkään uskoon ja toteutuu kunkin jäsenen rakentuessa Kristuksessa Jeesuksessa Jumalan hänelle osoittamallaan paikalla. Vaikka me harjoittaisimmekin uskoamme tänään erilaisissa kirkkokunnissa ja opinsuunnissa, niin niiden ei tulisi kuitenkaan antaa sitoa omaa sisäistä hengellistä kasvua, koska se kuitenkin tapahtuu itse kunkin uskovan kohdalla yksilöllisellä tavalla. (1. Kor. 6:12; 10:23)

On ilmeistä, että Jumala kutsuu aikanaan jokaisen pyhänsä. Jotkut ovat tuolloin yhdessä asemassa elämässään ja toiset toisessa; jotkut yhdessä ammatissa ja toiset toisessa – oli sitten kyse ns. maallisesta virasta tai ns. hengellisestä virasta. Tässä asetetaan tärkeä periaate, jota pyhien olisi hyvä noudattaa. Se on tämä: Ammatti ja tila, jossa olimme, kun Jumala meidät kutsui, ilmaisee yleisellä tavalla, minkälaisia hän haluaisi meidän olevan. Hän on tuntenut jokaisen meistä kauan ennen syntymäämme ja valinnut meidät Kristuksessa Jeesuksessa olemaan pyhät ja nuhteettomat Hänen rakkaudessaan. Hän on jo äitimme kohdusta saakka valmistellut meidät yksilöllisesti omille paikoillemme (Gal. 1:15). Ja tämä – Jumalan itsensä säätämä paikka ja tila – on itse kullekin se paras ja soveltuvin osuus. Tätä paikkaa ei mikään ulkopuolinen ”kirkollinen” tai ”hengellinen” taho voi määrätä, koska on kyseessä paikka Kristuksen hengellisessä ruumiissa eikä missään maallisissa organisaatioissa.  Tämä muuttaa alaisen Herran vapaaksi ja tekee johtajasta Kristuksen orjan. Tämä on tärkeä periaate, joka korvaa kaikki ulkoiset riitit.
Maailman valloitustehtävät on Jumala suunnitelmassaan varannut Israelille; meidän tulevat tehtävämme taas liittyvät maapallon ulkopuoliselle avaruuden alueelle. Tuonne taivaallisiin on meidät myös tänään kytketty ja asetettu Kristuksessa Hengen välityksellä. Tuolla samoin Kristus, meidän Päämme, tällä hetkellä myös fyysisesti on. Meidän toivomme ja yhdyskuntamme ei ole Maan päällä (kuten Israelilla) vaan Maan ulkopuolisella tähtitaivaan alueella /tästä tarkemmin/.

 

 

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat ..

 

Kaksituhatta vuotta on kulunut Jeesuksen antamasta ns. lähetyskäskystä. Ihmisten määrä maapallolla on tuona aikana kasvanut jo liki kahdeksaan miljardiin, samoin pahuus ja sen valta näyttää sen kuin vaan kasvavan. Jeesus antoi aikanaan lähetyskäskynsä juutalaisille opetuslapsilleen:

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19-20)
CLV Mt 28:19 – Mt 28:20
Going, then, disciple all the nations, baptizing them into the name of the Father and of the Son and of the holy spirit, teaching them to be keeping all, whatever I direct~ you. And |lo~! I/ am with you all the days till the conclusion of the eon! Amen!”

Tämä tehtäväksianto puhuu selkeästi ja määrätyssä muodossa maailman kaikkien kansojen tekemisestä Hänen opetuslapsikseen. Kristilliset kirkot ja monet ns. hengelliset liikkeet ovat tunnustautuneet vuosisatojen ajan tämän vaativan tehtävän tekijöiksi. Osa niistä on tosin luopunut lähetyskäskyn kaikenkattavuudesta, mutta moniko kristillinen yhteisö on julkisesti sanoutunut sen ehdottomuudesta irti? Sitähän koko ajan kuitenkin pidetään esillä ikään kuin se olisi voimassa ja koskisi nykyistä kristillistä ”maailmankirkkoa”. Miksi Jumala ei ole antanut viimeisen kahden vuosituhannen aikana valtakirjaa ja resursseja tätä kaikkia maailman kansoja koskevaa opetuslapseuttamista varten? Puhuiko Jeesus vain pehmeitä tämän ehdottoman ja laajavaikutteisen käskynsä antaessaan? Ei varmasti. Ei Hän puhunut missään asiassaan sellaista, mitä Hän ei ole tarkoittanut todesta otettavaksi ja minkä toteuttamista, maaliin saattamista, Hän itse ei ole takaamassa ja varmistamassa. Ei Herra ole tehnyt syntiä eli missannut (eihän Jumala voi tehdä syntiä) tämänkään kokonaisvaltaisen ja koko maailmaa kattavan lähetystehtävän antaessaan.

Ei Hän ole missannut, kyse on vain siitä, ettei se ole Jumalan suunnitelmassa – Suunnitelmien suunnitelmassa – tullut vielä ajankohtaiseksi. Missaukset ovat tapahtuneet muualla. Eihän Jeesus tätä käskyään alun perin antanutkaan kristillisille kirkoille, eihän niitä vielä tuolloin ollut edes olemassa, vaan juutalaisille opetuslapsilleen. Osoite oli selvä ja suoraviivainen. Käsky ja siihen liittyvät lupaukset odottavat aikaansa ja niihin liittyvä Jumalan lupaus tulee täydellisesti toteutumaan, täyttymään Hänen suunnitelmansa tehtäväjaon ja aikataulutuksen mukaisesti.

Em. jakeiden suomalainen käännös on tässä epätarkka. Ensinnäkään jakeissa ei puhuta maailmasta (kreik. kosmos), vaan maailmanajasta (kreik. aion). Toisekseen tässä ei puhuta maailman lopusta vaan tarkemmin maailmanajan päätöksestä, täyttymisestä (kreik. sunteleia). Käsite ”maailman loppu” on alkutekstille täysin vieras ja tässäkin puhutaan tulevasta aikakaudesta ja sen täyttymyksen tilan saavuttamisesta. Esimerkkejä jälleen siitä, että jos kääntäjäkunta ei saa tekstiä mahtumaan ”viralliseen” teologiseen viitekehykseensä, niin väännetään sille yhteiseen teologiseen ymmärrykseen mukautuvampi käännössana – mutta tämänhän täytyy lopulta johtaa vain ristiriitaisiin ja hämmentäviin tulkintoihin.

Jeesus ei antanut käskyään ja lupaustaan tälle pahalle maailmanajalle (Gal. 1:4), vaan seuraavalle, tulevalle maailmanajalle, jonka tulo oli tuohon aikaan lähellä ja johon liittyviä voimia ja merkkejä alkoi ilmetä Helluntain hallinnon [∼Apt. 2:1 – 9:3-4] aikana. Pietari julisti tuolloin evankeliumiaan tulevasta, ”jo huulilla olevasta” Kuningaskunnasta Israelille (Matt. 16:16-19). Juutalaisia opetuslapsia alettiin myös tuolloin varustamaan kaikkien kansojen opetuspaseuttamis-tehtävää varten mm. antamalla heille kyky julistaa evankeliumia eri kansojen kielillä (Apt. 2:6). Tämän jälkeen tuli kuitenkin Jumalan suunnitelmissa PAUSE-vaihe Israelin suhteen ja siirryttiin ns. Siirtymäkauden hallinnon kautta nykyiselle (aiemmin täysin salatulle ja vaietulle) Armon hallintokaudelle, jonka sanoma ja sisältö avautuu Paavalin evankeliumin kautta.

Seuraavat kohdat vahvistavat sen, että Jeesus tarkoittaa lähetyskäskyssään juutalaisia opetuslapsiaan ja tulevaa maailmanaikaa.

Ensinnäkään Jumala ei ole ollut tukemassa lähetyskäskyn kaikenkattavuuden toteuttamista nykyisenä maailmanaikana, niin kuin artikkelin alussa tuli todetuksi. Päin vastoin pahuus saa kasvaa nykyisen maailmanajan loppuun saakka ennen kuin siihen puututaan (Matt. 13:25-30).

Toiseksi Jeesus ennusti pahuuden kehityksen ja sen kasvun täyteen mittaansa nykyisen Pahan maailmankauden loppuun tultaessa (esim. Matt. 13:25-40). Eli maailman kansojen opetuslapseus vaikuttaa vielä tuolloinkin olevan kovin kaukana.

Kolmanneksi Jeesuksen puhuessa tulevasta, toisesta tulemisestaan, jolloin Hän (ennen Kuningaskuntansa perustamista) suorittaa tilinpäätöksen, kaikkia maailman kansoja koskevan oikeuskäsittelyn, Hän toteaa:
Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat ja hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. (Matt. 25:32-33)
Tämä tilanne kuvaa nykyisen, Pahan maailmanajan päätöstä, jossa Jeesus tulee Kuninkaiden kuninkaana kaikessa voimassaan pelastamaan kansansa Israelin sen suuresta ahdingosta. Jae osoittaa, miten paljon tuona ajankohtana (joka siis päättää nykyisen maailmankauden) on maailmassa Israeliin vihamielisesti suhtautuvia kansoja, ”vuohi-valtioita”, jotka siis vielä tuolloin ”odottavat” Israelin paimennusta ja Jeesuksen opetuslapsiksi pääsemistä. Maailman kansojen johtajat ja edustajat seisovat tässä tilillä.

Neljänneksi Jeesus puhuu seuraavassa tulevasta, tuhatvuotisen Kuningaskunnan ajasta ja sen aikana julistettavasta Kuningaskunnan evankeliumista kaikkeen maailmaan, minkä jälkeen Jumala saavuttaa tavoitteensa Maan päällä kaikkien kansojen osalta.
Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu. (Matt. 24:14)
(CLV) Mt 24:14
And |heralded shall be this •evangel of the kingdom in the whole inhabited~ earth iofor a testimony to all the nations, and then the consummation shall be arriving.
Minkä jälkeen saavutetaan täyttymys eli kaikki kansat on tehty Jeesuksen opetuslapsiksi. Käännössanan ”loppu” takaa löytyy alkukielen telos, mikä tarkoittaa täyttymystä, päämäärän saavuttamista.

Viidenneksi Jeesus kehottaa lähetyskäskyssään oppilaitaan kastamaan muiden kansojen ihmiset Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Juutalaisten apostolit eivät aikanaan kastaneet ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen” nimeen. Vaan kastoivat ”Jeesuksen Kristuksen” nimeen israelilaisia ja ”Herran Jeesuksen” nimeen samarialaisia (Apt. 8:16).
Joten tämä ”Pyhän kolminaisuuden” nimeen tapahtuva kastemenettely kansojen kohdalla (Joka liittyy kiinteästi Jeesuksen lähetyskäskyyn) näyttää vielä odottavan aikaansa.

Kuudenneksi Jeesus lupaa lähetyskäskyssään olla päivittäin myös fyysisesti läsnä ja hallita Israelin ja opetuslastensa kanssa koko tulevan, tuhat vuotta kestävän, Kuningaskunnan ajan (Luuk. 22:30; Ilm. 20:6).

Se, että kristilliset kirkot ja erilaiset kristilliset yhteisöt ovat omineet itselleen Israelille annetut käskyt ja lupaukset tässä kohtaa, ei ole saanut Jumalalta siunausta, ei vaikka paavit ja kaikki maailman piispat olisivat tässä toista mieltä. Miksi Jumala ei ole antanut tähän siunaustaan ja resursseja? Koska lupaukset kaikkien kansojen tekemisestä Jeesuksen opetuslapsille on annettu ainoastaan Israelille ja tarkoitettu tulevan Kuningaskunnan ajalle. Eikä Jumala ole tätä valintaansa ja lupaustaan suinkaan mitenkään muuttanut tai kansaansa hylännyt tai sitä kristillisillä kirkoilla korvannut (Room. 11:1-2).

Ja sitten vielä, mitä sanoo UT:n “opetuslapsi” sanaesiintymien tilastollinen vertailu: Israelille suunnattu osuus vs. Kansoille suunnattu osuus.
Paavali ei käytä kirjeissään (so. evankeliumissaan) yhtään kertaa vanhan kreikan mathetes (opetuslapsi, oppilas) termiä. Muualla UT:ssä alkukielen sana “mathetes” esiintyy peräti 271 kertaa, mutta Paavalilla 0 kertaa!
Paavalin välittämä seurakuntamalli on todella erilainen kuin mitä on Israelille suunnattu Kuningaskunnan seurakuntamalli.

Tämän päivän evankeliumin esillä pito on kiteytetty seuraavaan Paavalin julistukseen.

Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. (2. Kor. 5:18-20).

Eli tänään kyse on Sovituksen sanoman, Ristin sanan esillä pitämisestä ja sen tarjonnasta. Mutta on kyse vielä muustakin: Ef. 4:12!

 

 

Opetuslapsi vai hengellinen jäsen?

Opetuslapsi tai oppilas mainitaan moneen kertaan Uudessa testamentissa. Kyseessä ovat Jeesuksen valitsemat juutalaiset seuraajat, joille hän valtuutti isoja asioita. Mutta ei vaan antanut oikeuksia, vaan myös vaatimuksia ja velvoitteita. Ensinnäkin opetuslasten oli omistauduttava uuteen tehtäväänsä siten, että vanha ammatti korvattiin uudella. Oli tehtävä ratkaisu ja lähdettävä mukaan maailmaa valloittamaan.

Rikkaan tuli kirjaimellisesti luopua maallisesta omaisuudestaan ja lähdettävä Jeesuksen perässä kulkemaan.
Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: “Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua”. (Mark. 10:21)

Kaikki entinen oli konkreettisesti jätettävä pois ja lähdettävä seuraamaan Jeesusta.
Ja sen jälkeen hän lähti sieltä ja näki tulliasemalla istumassa publikaanin, jonka nimi oli Leevi, ja sanoi hänelle: “Seuraa minua”. Niin tämä jätti kaikki, nousi ja seurasi häntä. (Luuk. 5:27-28)

Oli valmistauduttava todellisesti kuolemaan, niin kuin Opettajansakin: häpeälliseen ristinkuolemaan.
ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. (Matt. 10:38)

Jeesuksen vaatimukset juutalaisille olivat ehdottoman tiukat.
Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. (Luuk. 14:26)

Muuten edellisen jakeen käännös on virheellinen siinä kohdin, että siinä ei puhuta elämän vihaamisesta, vaan sielun vihaamisesta, jotka ovat alkukielessä kaksi eri sanaa ja merkitystä.
(CLV) Lk 14:26
“If anyone is coming~ tod Me and is not hating his •father and •mother and •wife and •children and •brothers and •sisters, and still more sfhis soul besides, he |can~ not be My disciple.

Seuraavassa Jeesus antaa juutalaisille opetuslapsilleen maailman laajuisen ja kaikkia kansoja koskevan tehtävän.
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19-20)

Tässä on taas alkuteksti ei puhu ”maaliman lopusta”, vaan maailmanajan (kreik. aion) lopusta. Jakeessa tarkoitetaan tulevaa, Israelille luvatun (tuhatvuotisen) Kuningaskunnan aikaa.
CLV Mt 28:19 – Mt 28:20
Going, then, disciple all the nations, baptizing them into the name of the Father and of the Son and of the holy spirit, teaching them to be keeping all, whatever I direct~ you. And |lo~! I/ am with you all the days till the conclusion of the eon! Amen!”

Tulevassa Kuningaskunnassa juutalaisille opetuslapsille annetaan myös valtuudet ja kaikki varustukset toteuttaa em. ns. lähetyskäsky. Vaikka kansojen seurakunnat ovat tässä omineet Israelille tarkoitetun tulevan mission itselleen, niin Jumala ei kuitenkaan ole ollut tällaista toimintaa tukemassa kahteen tuhanteen vuoteen; tämän voi päätellä vaikka tarkastelemalla nykyisen maailman ja sen kansojen tilannetta.

 

Paavalin esittämä seurakuntamalli on taas toisenlainen. Ensinnäkin se on luonteeltaan hengellinen. Siinä jokainen uskova toimii (sijoittuu ja kasvaa) omalla paikallaan Hengessä sellaiseksi uudeksi ihmiseksi, joksi hänet on tarkoitettu.
Sillä niin kuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä; (Room. 12: 4-5)

Paavali kuvaa nykyistä seurakuntaa Kristuksen ruumiiksi, jonka päänä toimii itse ylösnoussut Herra Jeesus. Tätä seurakuntaa ei taas kehoteta kiinnittämään huomiota näkyväisiin (ihmeisiin, merkkeihin tai ylipäätänsä maan päällisiin näkyviin asioihin ja tapahtumiin) vaan näkymättömiin (2. Kor.  4:18). Tämän seurakunnan kutsu, rakentuminen ja lupaukset ovat olleet Jumalan salaisuutena Vanhan testamentin ja vielä evankeliumikertomustenkin aikaan.
Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta, (Room. 16: 25)

Tässä Kristuksen ruumiissa – johon jokainen uskova on Hengen kasteen kautta liitetty (1. Kor. 12:13) – kukin elää sillä paikalla, mihin Jumala on hänet määrännyt, vaikka oma olo tuntuisikin välillä mitättömältä.
Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä; (1. Kor. 12: 22)

Tässä seurakunnassa kukin jäsen voi toimia juuri sillä paikalla millä sattuu olemaan, kun kutsu tulee.
Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu (1. Kor. 7: 24)

Eikä nyt siis myöskään tarvitse lähteä valloittamaan maailmaa Kristukselle, vaan pitämään tarjolla sovituksen sanaa.
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. (2. Kor. 5: 19-20)

Kun opetuslapsia kehotettiin seuraamaan Jeesusta, niin alkukielessä käytetään termiä akolouthéō, mikä tarkoittaa seurata tai kulkea samaa tietä. Kun Paavali puolestaan kehottaa meitä oleman hänen seuraajiaan niin kuin hän on Kristuksen seuraaja (1. Kor. 11:1), niin alkukieli käyttääkin eri ilmaisua: mimetes, joka taas tarkoittaa imitointia tai matkimista.

Sitten vielä lopuksi hiukan tilastotieteellistä näkökulmaa, joka sanailmentymien vertailun kautta vahvistaa edellisen.
Opetuslapsi on alkukielessä mathetes. Sen esiintymistaajuus ja sen eroavaisuus Paavalin evankeliumin ja muun Uuden testamentin välillä on merkittävä: Paavali ei käytä tätä termiä kertaakaan puhuessaan seurakunnan jäsenistä, eikä muutenkaan – sen sijaan muualla Uudessa testamentissa sana esiintyy peräti 271 kertaa! Ajattelepa tätä.

Jaella, saarnata vai leikata oikein Totuuden sanaa

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä