Se Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi

 

Miksi tällainen otsake?
Miksi jokin Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi, eihän sellaisesta puhuta juuri missään – vai puhutaanko sittenkin?
Eikö evankeliumi ole yksi ja sama, niinhän se on tapana esittää?
Mutta mitä evankeliumilla alkukielessä oikeastaan tarkoitettiin?

Evankeliumi, kreik. euaggelion, WELL-MESSAGE, tarkoitti vanhan kreikan puhekielessä hyvää uutista tai hyvää sanomaa jostakin asiasta, kuten ”isälle tuotavaa uutista pojan syntymästä” tai ”kuninkaalle tuotavasta uutisesta voitosta”. Raamatussa se tarkoittaa hyvää sanomaa Kristuksesta Jeesuksesta.

Evankeliumi piti siis sisällään hyvän sanoman jostakin riemullisesta asiasta tai tapahtumasta. Evankeliumilla oli sanomallinen sisältö. Mutta evankeliumilla oli myös vastaanottajakunta. Evankeliumilla oli kohderyhmä, jolle ilouutinen ilmoitettiin ja joka sai mahdollisuuden ottaa se hyvänä viestinä omalle kohdalleen vastaan.

Galatalaiskirjeen 2. luvussa Paavali kertoo, miten hän aikoinaan (noin 48 jKr.) matkusti Jerusalemiin esitelläkseen Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle sen evankeliumin, jota hän tulee julistamaan pakanain (kansojen) keskuudessa.
Miksi?  Eikö kyse sitten ollutkaan yhteisestä ja samasta evankeliumista, mikä oli uskottu Pietarille?
Ei ollut! Eikä voinutkaan olla.
Miksi? Koskapa ei hänen silloin olisi tarvinnut mennä avaamaan sen sisältöä juutalaisten apostoleille, jos kyse olisi ollut samansisältöisestä evankeliumista.

Tuossa ns. apostolien Jerusalemin kokouksessa (Apt. 15) hän esitteli ja perusteli noille johtaville juutalaisten apostoleille sitä evankeliumia, jonka hän oli suoraan ylösnousseelta Herralta Jeesukselta – ilmestysten kautta – saanut edelleen kansoille välitettäväksi. Hän matkusti niiden johtavien apostolien (”pylväiden”, Gal. 2:9) luo, joille Jeesus oli aiemmin antanut tehtäväksi kutsua Israelin kansa uskonnollisine johtajineen tekemään parannus ja uskomaan heidän välittämänsä ilosanoma (Apt. 3:19, 4:8-). He siis käyttivät aikaa evankeliumiensa sisältöjen ja kohderymien väliseen vertailuun. Mutta lopulta heille (siis ympärileikkauksen apostoleille) annettiin ymmärrys Paavalin tehtävän erityisyydestä.

vaan päin vastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille (Gal. 2:7)

Ei kuitenkaan näin, kuten tavalliset käännökset sen esittävät! Jakeesta saa helposti sen käsityksen, että kyse on samasta (ja siis samansisältöisestä) evankeliumista ja että kyse olisi pelkästään erillisestä toiminta/tehtävä -aluejaosta?!

Eihän näin voi olla!
Eipä oikeasti olekaan.

Kyse on harhaanjohtavasta käännöksestä, jota on toistuvasti ja läpi vuosisatojen pidetty esillä! Alkuteksti puhuu kahdesta eri evankeliumista!
Alkuteksti puhuu kahdesta eri sisältöisestä evankeliumista, joissa molemmissa Kristus Jeesus on keskiössä.

Oikea, alkutekstin mukainen, käännös tässä kohtaa on:

vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu ympärileikkaamattomuuden evankeliumi niin kuin Pietarille ympärileikkauksen evankeliumi. (Gal. 2:7)

Konkordanttinen menetelmä kääntää kohdan sanatarkasti.

(CLV) Ga 2:7
But, on the contrary, perceiving that I have been entrusted~ with the evangel of the Uncircumcision, according as Peter of the Circumcision

Samoin Young’s Literal Translation ja Aapeli Saarisalon UT:n käännös esittävät:

but, on the contrary, having seen that I have been entrusted with the good news of the uncircumcision, as Peter with that of the circumcision (YLT)

Vaan, päinvastoin nähdessään, että minulle oli uskottu leikkaamattomain evankeliumi niin kuin Pietarille leikattujen. (AS)

Kyseessä on sanan “evankeliumi” genetiivi eli omistussijamuoto, joka selkeästi kertoo sen, että Paavalin Ympärileikkamattomuuden evankeliumi oli/on tarkoitettu kansoille niin kuin Pietarin Ympärileikkauksen evankeliumi oli/on suunnattu Israelille.

Myöhemmin Pietari vielä kirjeessään viittaa tähän ja Paavalin evankeliumin erilaisuuteen, kun hän toteaa, että ”niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niin kuin muitakin kirjoituksia” (2. Piet. 3:16). Mitenköhän paljon on tällaista Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin “vääntämistä” eri asentoihin ja tulkintoihin mahtanutkaan aikain kuluessa tapahtua?!

Paavalin meille välittämä evankeliumi ei ole ihmisen mielen mukaista: esim. siitä puuttuvat tyystin teot pelastumisen ehtona. Eikä näin siis myöskään ole ihmisen ”luontaisen” uskonnollisuuden tai uskonnon harjoittamisen mukaista.
Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; (Gal. 1:11)

Eikä hän ole sitä ihmisiltä (kuten esim. joiltakin Jerusalemin apostoleilta) saanut, vaan suoraan itse ylösnousseelta Herralta Jeesukselta (Apt. 26:16)!
enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. (Gal. 1:12)

Itse asiassa juuri Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi on se ilosanoma, joka on tarkoitettu eli  pyhitetty (erotettu) tämän päivän kristitylle.
Siinä ilmestyy Jumalalta saatava elämänoikeus eli vanhurskautus ilmaisena lahjana pelkän uskon kautta. (Room_3:28)
Siinä ilmestyy Jumalan sovinto ihmiskuntaa kohtaan, Kristuksen uhrin kautta, koko valtavassa laajuudessaan. (Kol_1:20)
Siinä ei ihmiseltä vaadita tekoja pelastuksensa eteen. (Ef_2:8-9)
Siinä evankeliumissa ei vaadita hurskailta näyttäviä jumalanpalvelusmenoja tai muita ihmislähtöisiä toimituksia. (Kol_2:23)
Siinä eivät lupaukset ja odotukset kohdistu Maan päälle, vaan Maan ulkopuoliselle ulkoavaruuden alueelle. (Fil_3:20-21)
Siinä voi jokainen (kutsun tultua) edelleenkin pysyä sillä paikalla ja siinä asemassa kuin missä on. (1. Kor_7:20)
Paavalin evankeliumin seurakuntamalli on myös täysin hengellinen: Kristuksen ruumis, johon jokainen sen jäsen on liitetty kasvamaan omaa kasvuaan omalla paikallaan. (1. Kor. 12:27; 2. Kor. 1:21)

Ympärileikkauksen evankeliumi, jonka lupaukset kohdistuvat Maan päälle, on suunnattu Israelille ja sen tulevalle 1000-vuotiselle Kuningaskunnan ajalle. (Matt_19:28Ilm_20:4)
Siinä pelastus on ehdollista ja siihen vaaditaan uskomisen lisäksi tekoja ja sitä, että ”joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu”. (Matt_22:14; Hepr_3:6, Jaak_2:24)
Siinä temppelipalvelukset otetaan uudelleen käyttöön ja juutalaisuuteen liittyvillä uskonnollisilla muotomenoilla tulee olemaan sijansa. (Sak. 14:20-21; Miika 4:1-3; Sak. 14:7)
Siihen evankeliumiin liittyy myös maailman kaikkien kansojen opetuslapsettaminen.  (Matt. 28:19; Apt. 2:7-11; Jes. 66:18-19; Sak. 8:23)
Siinä kaikki lupaukset kohdistuvat Maan päälle, eikä Maan ulkopuolisille avaruuden alueille.
Siihen liittyy näkyvää fyysistä toimintaa sekä muuta inhimillistä ja näkyvää ryhmädynaamista käyttäytymistä.

Koskapa Ympärileikkauksen evankeliumin toteutus on suunnattu Maan päälle ja siten siihen tulee sisältymään paljon näkyviä muotomenoja, ovat valtakirkot ja monet kristilliset suunnat ottaneet sen omakseen: pyhäksi evankeliumiksi. Jumala on sen kuitenkin pyhittänyt Israelia varten, ja vaikka se Jumalan suunnitelmissa onkin tänään vielä odotustilassa, niin se tulee jälleen ajankohtaiseksi, kun nykyinen salattu Armon hallintokausi tulee päätökseensä. Se, että valtakirkot ja muut suuret uskonnolliset toimijat ovat päättäneet tuurata ”hylättyä” Israelia ja siten omineet (korvanneet) itse itsensä ”hengellisenä Israelina”, on suuri valhe: sellainen harha, joka tulee aikanaan paljastumaan. Kyse on siis kirkkojen opeista ja tunnustuksista, jotka itse asiassa muodostavat koko niiden liiketoiminnallisen ajatuksen. Niistä pidetään kiinni loppuun asti. Toki kirkot ja kristilliset järjestöt tekevä paljon hyvää esim. pitävät esillä kristillisiä arvoja ja harjoittavat sosiaalista työtä, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.

Paavalin evankeliumi, Armon evankeliumi, on täysin hengellinen. Se rakentuu meille suunnattuun Ristin sanan ja Kristuksen Hengen perustalle. Minkäänlainen uskonnollinen, lihallinen muotomeno ei tuo siihen mitään lisäarvoa. Kun ympärileikkauksessa Israelin kohdalla on  kyse fyysisestä esinahan poisleikkaamisesta, niin on meidän kohdallamme puolestaan kyse koko vanhan ihmisemme poisleikkaamisesta Kristuksen Hengessä so. sen viemisestä, mielemme alueella Kristuksesta käsin, Hänen kuolemaansa. Näin annamme Jumalan armolle luvan voimallaan kätkeä meitä nykyisen kuoleman ruumiimme vaikutuksilta /tästä tarkemmin/.

 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella (Kol. 2:11)

Näiden kahden evankeliumin sekoittaminen – ”yhteenpötköyttäminen” – johtaa vääjäämättä hämmentäviin ja ristiriitaisiin uskonkäsityksiin. Se hapattaa Paavalin voimassa olevan Ilosanoman vaikutusta uskovan elämässä, koska se vetoaa myös ihmisen omaan ansioon. Tästä on esimerkkinä koko 2000-vuotinen kirkkohistoria. Sekoittaminen tuo epävarmuutta uskonelämään, saa aikaan siinä ”kausivaihteluita” ja vie pois sitä sisäistä rauhaa ja iloa, jota meille raamatusta ositettu (erotettu) Totuuden evankeliumi voi tarjota /tästä tarkemmin/. Paavali myös nimittää sellaista evankeliumia, joka on rakennettu lisäämällä hänen Ympärileikkaamattomuuden evankeliuminsa rinnalle Ympärileikkauksen evankeliumin opetusta toisenlaiseksi evankeliumiksi (Gal. 1:6). Ja tässähän hän tarkoittaa myös sellaisia kirjoitettuja totuuksia, jotka vaikkakin löytyvät raamatusta, eivät kuitenkaan ole monelta osin voimassa tänä päivänä, kun elämme Jumalan salatun Armon talouskauden aikaa. Kun Paavalin evankeliumi saa aueta meille tämän päivän Totuuden ilosanomaksi, niin on siltä pohjalta turvallista ja ristiriidatonta hyödyntää myös koko raamatun ilmoitusta omaksi parhaaksi.

p.s.

Toisenlainen evankeliumi – ”sekaevankeliumi” – saa aikaan jatkuvaa hämmennystä vilpittömässä totuuden etsijässä. Paavalin evankeliumin rinnalle lisätyt ihmisen mielen mukaiset uskonnolliset muodot ja tavat toimivat tämän päivän totuuden sanan, Armon evankeliumin, tiedostamisen epävakauttajana. Se on kuin viattomalta näyttävä hapate, jonka hapattavat vaikutukset voivat levitä koko uskonelämään. Se tuo epävakautta ja epävarmuutta juurtua siihen rauhaan ja iloon, jota Kristus Jeesus tahtoo meille tänä päivänä tarjota. Itse muistan omalta kohdaltani (noin 45 vuotta sitten) Jumalan armon ilmestymisen kokemisen aivan uudenlaisena rauhana ja ilona, kun Konkordanttisen menetelmän ja kirjallisuuden paljastavat suuret totuudet saivat avautua uskonelämääni. Se valtava, ylitsevuotava armo ja rakkaus, joka Kristuksen kautta on varattuna jokaista ihmistä varten ja joka Jumalan aikataulutetun suunnitelman mukaisesti tulee myös toteutumaan jokaisen ihmisen kohdalla. Ensin Kristus, sitten Hänen omansa (kansojen ja Israelin uskovat) ja sitten loppuosuus (täyttymys) ihmiskunnasta (1. Kor. 15:20-28)!

Ne Kristuksen puuttuvat ahdistukset

 

Mitä Paavali tarkoitti Kristuksen ahdistuksilla? Mitä hän tarkoitti Kristuksen puuttuvilla ahdistuksilla? Mitä Kristuksen ahdistuksista voi enää puuttua, kun Herran ristinkuolema ja ylösnousemus olivat jo tuolloin takana ja elettiin 60 -luvun alkua, kun apostoli kirjoittaa tästä Kolossalais-kiertokirjeessään Rooman vankeudesta käsin.

Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta (Kol. 1:24)
(CLV) Col 1:24
I am now rejoicing in my •sufferings fors you, and am filling up in my flesh, in His stead, the deficiencies of the afflictions of Christ, for His •body, which is the ecclesia

Suomalainen käännös on jättänyt pois tärkeän kohdan ja tarkennuksen: Paavali kirjoittaa tässä (niin kuin Konkordanttinen menetelmä on sen kääntänyt) täyttävänsä Kristuksen – vielä puuttuvat – ahdistukset Hänen sijastaan (kreik. antanaplErO) lihassaan nykyisen seurakunnan hyväksi. Konkordanttinen menetelmä jäsentää verbin I-AM-INSTED-UPFILLING. Eli Kristuksen vielä puuttuvat ahdistukset kanavoituivat Paavalin kärsimysten kautta; Paavali toimi meille Kristuksen evankeliumin synnyttäjänä, sijaiskärsijänä. Hän ei ainoastaan kärsinyt ”Kristuksen tähden” niin kuin on meidän kohdallamme laita (Fil. 1:29), vaan vielä hänen erityistehtävänsä tähden. Tämä kohta pitäisi osaltaan esiin tuoda myös se, että apostoli Paavalin ja hänen tehtävänsä kohdalla ei ole kysymys pelkästään ns. lähetystyöstä, vaan uuden opin, Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin esiintuomisesta ja sen kirjallisesta julkistamisesta!

Paavali ilmoittaa em. jakeessaan kärsivänsä seurakunnan tähden. Hän ilmoittaa mittavien (tekisipä sanoa inhimillisesti katsoen mahdottoman suurten) kärsimysten hänen kohdallaan lopulta tähtäävän nykyisen seurakunnan, Kristuksen ruumiin, hyväksi.
Paavalilla näytti siis olevan kahdenlaisia kärsimyksiä uskovan kärsimyksiin nähden. Ensinnäkin henkilökohtaisessa elämässä tapahtuvaan Kristuksen kasvuun liittyvät kärsimykset tai kasvukivut, mutta tämän lisäksi vielä Kristuksen evankeliumivälitykseen, kirjeittensä julkaisemisiin tähtäävät erityiskärsimykset. Nämä kärsimykset oli ylösnoussut Herra hänelle luvannut nimetessään Paavalin kansojen apostolin tehtävään.
Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden“. (Apt. 9:16)

Paavalin ”kärsimyskertomus” löytyy 2. Kor. 11:22-30. Tuo kertomus vaikuttaa inhimillisestä näkökulmasta uskomattomalta. Voisi kuvitella, että pitäisi olla eräänlainen ”Supermies” kestääkseen kaikki nuo vastoinkäymiset ja saadakseen vielä erityisen tehtävänsä täytetyksi. Mutta tällä kaikella oli kuitenkin tarkoituksensa: Kristuksen Sanan piti Paavalin kohdalla ensin ”tulla lihaksi”, tulla ihmisen tasolla sisäistetyksi!

Kristuksen piti työstää Paavalissa tila ja valmius ottaa vastaan Hänen ilmestyksensä, jotta apostoli kykenisi sisäistämään ja edelleen välittämään se evankeliumi, joka on suunnattu tämän päivän kansojen uskoville.

Kristuksen sanomasta puuttui vielä jotain. Jumalan suunnitelmissa salattuna ollut, kansoille suunnattu Armon evankeliumi piti tuoda ihmisille tiedoksi. Vasta tämän – Jumalan ilmoituksen loppuosuuden – julkistaminen mahdollisti Kirjoitusten summautumisen täyteen /tästä tarkemmin/. Tätä varten ylösnoussut Herra tarvitsi lihallisen edustajan ja sijaistajan tätä Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin ilmoittamista varten.

Mutta Herra sanoi hänelle: “Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen. (Apt. 9:15)
(CLV) Ac 9:15

Yet the Lord said tod him “|Go~, tfor he/ is a choice instrument of Mine, •to bear My •name before both the nations and kings, besides the sons of Israel,

Alkutekstissä löytyy sanojen ”ase” tai ”instrumentti” takaa kreikan skeus, joka nykysuomeksi voitaisiin kääntää: ”viestintäväline”. Mistään sota-termistä ei tässä ole kysymys, vaan siitä, että Paavali oli ylösnousseen Herran Jeesuksen nimenomaisesti valitsema ”viestintäväline” sille ”Kristuksen salaisuudelle” (Kol. 4:3-4), jota ei vielä tuolloin (ennen 50-lukua) oltu ihmisten tiedoksi evankeliumina annettu. Herra Jeesus ei voinut enää jumalallisessa ylösnousemusominaisuudessaan suoraan taivaasta julistaa Kirjoitusten loppuosuutta, vaan Hän tarvitsi siihen inhimillisen viestintävälineen samoin kuten aiemmatkin kirjalliset ilmoitusosuudet on ihmisten kautta esiin tuotu. Juuri tätä varten piti apostolin kärsiä, tulla pieneksi, tulla heikoksi, jotta Kristus voisi kasvaa hänessä niin suureksi, että Hän voisi ilmestyksensä kautta kasvaa Paavalissa ”lihaksi”: Hengessä hänen sisäisen tietoisuuden ja todellisuuden osaksi. Sana ei voinut tulla nyt vain Sanaksi, niin kuin oli aiemmin tapahtunut Israelin profeettojen kohdalla, jotka ainoastaan välittivät eteenpäin sen puheen, mitä olivat Jumalalta kuulleet. Nyt oli kysymys sisäisestä ilmoituksesta, Kristuksen Hengen ilmoituksesta: siitä, että Kristus tulee ihmiselle todeksi Hengessä hänen lihallisessa olemuksessaan uskon kautta.

Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?  Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani. (2. Kor. 11:29-30)

Paavali sai Kristukselta ilmestyksiä eli paljastuksia meitä varten sitä mukaan kuin hän oli niitä valmis sisäisen ihmisensä puolesta vastaanottamaan. Kärsimykset tekivät hänessä Kristukselle enemmän ja enemmän tilaa. Hän kirjoitti nuo Herran vaiheittaiset paljastukset sitten kirjeisiinsä meitä varten. Viimeisimmät paljastukset meille välitetään noissa Paavalin Efesolais-Filippiläis- ja  Kolossalais -kiertokirjeissä. Hänen kirjeissään on uskonelämämme kannalta kaikki se olennainen mitä tänään tarvitsemme. Kaikki se sanallinen ravinto, jota tervehdyttävä kasvu Kristuksessa edellyttää. Meille suunnattu Evankeliumi on niistä luettavissa. Ja Kristuksen Henki avaa (paljastaa) meille näitä totuuden aarteita sitä mukaa kun olemme niitä valmiita sydämen tasolla vastaanottamaan /tästä tarkemmin/.

Eli vielä tuo suomalaisesta käännöksestä pois jätetty tekstiosuus antanaplErO mukaanotettuna:
Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani, Hänen sijastaan, hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta (Kol. 1:24)

 

Kristuksen tuolloin vielä puuttuvat ahdistukset tulivat ilmi Paavalin kärsimysten ja uhrin kautta (Fil. 2.17). Näillä Kristuksen ahdistuksilla oli tehtävänä apostolin kautta synnyttää se Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi, joka on tänään tarjolla, totta ja voimassa olevaa hengellistä ravintoa uskovalle. Paavali toimi tässä erityistehtävässään ikään kuin Kristuksen salaisuuden ja evankeliumin viestintävälineenä ja sijaissynnyttäjänä, jonka kautta Armon evankeliumi tuli meille luettavaksi (2. Kor. 1:13).

 

 

Kuvattuna meille ristiinnaulittuna

 

Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? (Gal. 3:1)

Mitä Paavali tässä oikein tarkoittaa? Ei kai hän ollut tarjonnut galatalaisille aiemmin Jeesuksen Kristuksen kuvia, krusifiksejä, Ei varmaan. Konkordanttinen käännös toteaa myös saman:
(CLV) Ga 3:1
O foolish Galatians! aWho bewitches you, acbefore whose eyes Jesus Christ was graphically °crucified~?

Alkutekstistä todellakin löytyy ”kuvattuna” -termin takaa ilmaisu proegraphe, mikä tarkoittaa ”ennalta kuvata”. Tässä siis apostoli viittaa siihen alkuperäiseen evankeliumiinsa, jonka hän oli galatalaisille aiemmin esittänyt ja jonka keskiössä oli Jeesus Kristus – ei Hänen maallisen elämänsä osalta kuvattuna, kuten neljässä evankeliumikertomuksessa esitetään ­– vaan vasta alkaen siitä, kun Hän kuoli ristiinnaulittuna. Ristillä tapahtui sovitus; ristillä, jossa Jumalan Pojan uhrikuolema sovitti kaiken synnin ja valmisti kaikille luoduille tien Jumalan ja Hänen rakkautensa vastaanottamiseen ja tuntemiseen.

” tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” (Kol. 1:20)
(CLV) Col 1:20
and through Him to reconcile •all to Him (-making peace through the blood of His •cross), through Him, whether •those on the earth or •those in the heavens.

Israel hylkäsi aikoinaan Messiaansa. Tämän lankeemuksen (pahan asian) seurauksen Jumala kuitenkin käänsi hyväksi meille kansojen uskoville. Sitten kun Israel ottaa vastaan Messiaansa – ”jonka kerran olivat lävistäneet” – koituu heidän kauttansa myös siunauksen ajat maailmalle koko tulevaksi maailmanajaksi.
Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä! (Room. 11:12)

Uskonnolliset suoritukset ja monenlainen kaupankäynti Jumalan kanssa ovat valmiina ihmisen lihassa. Ne eivät tarvitse paljoakaan sytykettä käynnistyäkseen. Kristus kuvattuna ristiinnaulittuna ja itsensä näkeminen siinä mukana eivät aikanaan näyttäneet riittävän galatalaisille. Eikä se näytä monelle meille uskoville riittävän tänäkään päivänä.

Kristuksen risti vapauttaa meitä heikkoudesta.

Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan. (2. Kor. 13:4)
(CLV) 2Co 13:4
For even if He was crucified out of weakness, nevertheless He is living by the power of God. For we/ also are |weak together with Him, but we shall be living together with Him by the power of God iofor you.
for even if he was crucified from infirmity, yet he doth live from the power of God; for we also are weak in him, but we shall live with him from the power of God toward you (Youngs Literal Translation)

Inspiroitu alkuteksti puhuu, että Kristus ristiinnaulittiin heikkoudesta – ei heikkoudessa! Tämä on totta myös meidän kohdalla, jotka uskomme. Kristuksessa meidätkin ristiinnaulitaan heikkoudesta – ei vahvuudesta. Tämä on Paavalin välittämä kuva ristiinnaulitusta Kristuksesta eli Sanasta rististä.

Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, (Gal. 2:19-20)

Tämä on tänään täyttä totta Pyhässä Hengessä, jossa meidän henkemme on jo täysin lunastettu Kristuksen yhteyteen! Meidän, jotka uskomme, henki on koko ajan täysin kelvollinen Isän Jumalan edessä. Ruumiin lunastus odottaa kuitenkin vielä aikaansa, mutta tässäkin kohtaa ”Henki auttaa meitä heikkoudessamme”. Kun mielen alueella johdonmukaisesti yhdymme tähän totuuteen, niin ”elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa saa vapauttaa meitä synnin ja kuoleman lainalaisuudesta” (Room. 8:2). Meidän tulee vaan tunnistaa ja olla tietoisia lihamme heikkoudesta ja täydellisestä kelvottomuudesta Jumalan edessä ja luottaa yksinomaan Kristukseen. Lihamme Jeesus vei ristille ja tänään saamme elää vapaan Jumalan lapsen, uuden luomuksen, elämää.

Vastavaikuttajan taktiikka (koska Saatanahan ajattelee sitä, mikä ihmisestä tuntuu mieluisalta, eikä sitä mikä on Jumalan tahdon mukaista; Matt. 16:23) on haastaa kristittyä (ulkopuolella olevathan eivät tarvitse sen taholta erityistä huomiota) harjoittamaan lihallista, näkyvää jumalanpalvelustoimintaa se eri muodoissaan, mutta tällaisella ei ole kuitenkaan tänään mitään arvoa Jumalan edessä (Kol. 2:23)!

Maailmanvalloitustehtävät on Jumala jättänyt Israelin osalle, ja tämä odottaa vielä aikaansa. Jos kristitty lähtee tähän mukaan, niin samalla hän menee sellaiselle toiminta-alueelle, jonka Jumala on tänään valtuuttanut Vastustajalle (Luuk. 4:6). Tälle (sille auktorisoidulle) alueelle haluaa Saatana tänään valheellisesti meidän kristittyjen kiinnittävän huomiomme ja kiinnostuksemme. Tämä kuuluu myös sen taktiikkaan Kristuksessa uskovia kohtaan.

Paavalin evankeliumin ydin on kuvaus Jeesuksesta Kristuksesta ristiinnaulittuna. Tässä ristiinnaulitsemisessa olimme myös me mukana. Uskon kautta saamme omistaa ja ”nähdä” itsemme yhdessä Hänen kanssaan ristiinnaulittuna. Kristus ristiinnaulittiin heikkoudesta. Hänessä saamme omistaa tämän myös kohdallemme ja ristiinnauliutua omista heikkouksistamme: päästä mukaan Jumalan pyhitysprosessiin. Samalla kun saamme Hänessä vähitellen ristiinnauliutua heikkouksistamme, niin samalla voi Jumala täyttää meitä voimallaan. Tätä Paavali tarkoittaa, kun hän opettaa: ”minä en häpeä tätä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima”. Näin Kristus saa voimallaan kasvaa kristityssä samalla kun hänen vanha ihmisensä (lihansa vaikutus) saa vähetä.

Tästä apostoli puhuu myös Galatalaiskirjeessä, kun hän meitä opettaa:

Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ristis, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle! (Gal. 6:14)
(CLV) Ga 6:14
Now may it not |bec~ mine to be boasting~, except in the cross of our •Lord Jesus Christ, through which the world has been crucified~ to me, and I to the world.

 

Alkuteksti ei suinkaan puhu tässä ”rististä kerskaamisestavaan käyttää inessiivistä prepositiota en ja pitäisi kääntää: ”ristissä kerskaamiseksi”. Tästä on Paavalin evankeliumissa pelkistetysti kysymys. Tässä ilosanomassa kuvataan Kristus ristiinnaulittuna ja meidät ristiinnaulittuina mukana Hänessä. Tässä on totuus, josta saamme jopa ylpeillä, ylpeillä kaikissa heikkouksissamme, jotta Jumalan voima voisi vanhurskaudessaan kasvaa meissä täydelliseksi! (2. Kor. 12:9-10)

Näin uhkasi galatalaisille aikoinaan käydä ja meillä on sama vaara olemassa:
Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? (Gal. 3:3)

Ja tämä kaikkihan tarkoittaa – ei ristin kantamista – vaan ristin kannattamaksi tulemista!

 

 

Vastoin vai rinnalla? – se galatalainen kavaluus

 

Vastoin vai rinnalla? Miksi tämä termien keskinäinen vertailu? Miksi tämä kysymys juuri Galatalaiskirjeen kohdalla? Kysymys on epätarkasta, väittäisin jopa harhaanjohtavasta käännöksestä. Siksi, että em. termien merkitykset ovat pohjimmiltaan vastakkaiset ja että niiden huolimaton käyttö voi saada viestin sisällön ratkaisevalla tavalla vääristymään, kuten on tapahtunut Galatalaiskirjeen 1. luvussa.

Suomisanakirja määrittää termin vastoin merkityksen seuraavasti: Toisin kuin jokin muu, jonkin vastaisesti.
Termi rinnalla tarkoittaa taas vieressä, ohessa, rinnalla, lisänä olevaa.

Kun Paavali aikoinaan ihmetteli ja moitti Galatian seurakuntalaisia heidän uskonnollisiin rituaaleihin kääntymisestä, niin hän taisi tehdä sen aiheesta. Nimittäin Paavali oli aiemmin julistanut ylösnousseelta Herralta saamansa evankeliumin galatalaisille ja he olivat sen tuolloin sellaisenaan vastaanottaneet ja saaneet siitä hedelmänä rauhan ja ilon uskonelämäänsä. Apostoli oli tuolloin kuvannut Kristuksen Jeesuksen heidän silmäin eteensä – ei Hänen maanpäällisen toimintansa osalta, vaan – ristiinnaulittuna (Gal. 3:1). Ylösnousseen Herran Paavalille paljastama evankeliumi alkaa (vasta) Jeesuksen ristinkuolemasta (Room. 6:6) ja Hänen hautaamisestaan (2. Kor. 5:14) ja jatkuu Hänen ylösnousemisensa jälkeisenä uskovan elämänyhteytenä Kristuksen Hengessä (Gal. 2:20). Hänen evankeliuminsa liittyy kaikkien näiden osuuksien omistamiseen omalle kohdalleen Hänessä pelkän uskon kautta.

Kun Paavali sitten ojentaa ja ohjeistaa galatalaisia pysymään siinä evankeliumissa, jonka hän heille alun perin ilmoitti, niin hän painotti sitä, että tämä evankeliumi oli nyt täydellinen ja Jumalan puolelta loppuun saatettu ja tullut siten lukituksi lisäopeille. Kun perinteinen käännös ilmoittaa,

Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. (Gal. 1: 6-8)

niin tämä tulkinta antaa helposti ymmärtää, että kyse on jostain Paavalin julistaman evankeliumiin nähden vastakkaisesta, aivan toisenlaisesta evankeliumista. Konkordanttinen käännös on tässä alkukielelle uskollinen:
CLV Ga 1:6 – Ga 1:8
But if ever we also, or a messenger out of heaven, should be bringing an evangel~ to you beside that which we evbring~ to you, let him be anathema!

Paavali ei tässä suinkaan puhu hänen evankeliuminsa vastaisesta evankeliumista. Paavali ei tässä viittaa mihinkään kristillisen uskon ulkopuolella olevaa uskonnon harjoittamiseen! Paavali kohdistaa tässä vakavan varoituksensa nimenomaan sellaista kristillistä opetusta ja julistusta kohtaan, joka tuo hänen evankeliuminsa rinnalle, ikään kuin täydennykseksi tai lisäykseksi, inhimillisiä eli lihallisia tapoja ja toimituksia. Käännössanan ”vastoin” takaa löytyy alkutekstissä kreikan para, mikä tarkoittaa rinnakkaisuutta ja samankaltaisuutta. ”Vastakkaisuutta” tai ”päinvastaisuutta” ilmaiseva adverbi on taas vanhassa kreikassa enantion (esim. Apt. 28:17) ja tounantion (esim. Gal. 2:7).

Tämä kristilliseen uskonharjoitukseen herkästi liimautuva funktionaalinen hapatus on siinäkin mielessä harhauttavaa, että se tukee ainoastaan ihmisen omaa toimintaa ja tapahtuu siten ”lihan tyydyttämiseksi” (Kol. 2.23). Ja tätä strategiaa on tietysti tämän maailman ruhtinas, Vastustaja vahvasti tukemassa, sillä hänhän ei ajattele sitä, ”mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten” (Matt. 16:23).

Uskosta osallinen voi tietenkin olla varma siitä, että Hän, joka on aloittanut hänessä hyvän työn, on voimallinen viemään sen myös loppuun asti. Nykyisenä Jumalan Armon hallintokautena kuitenkin Jumalan siunaava, rauhaa ja iloa Kristuksessa vahvistava, tuki on sidottu siihen hengelliseen ravintoon, mikä on totta eli voimassa tänään. Kristitty voi täysin luottaa Jumalan alkamaan pelastustyöhön kohdallaan, mutta uskova voi itse vaikuttaa siihen, mitä hän hengellisen elämänsä vahvistamiseksi lukee, kuuntelee ja ”syö”. Kristitylle
“Kaikki on luvallista”, mutta ei kaikki ole hyödyksi; “kaikki on luvallista”, mutta ei kaikki rakenna. (1. Kor. 10:23)

Tuo toisenlainen evankeliumi, mikä näyttää tänään nauttivan varsin vahvaa suosiota, saa kuitenkin jatkuvasti aikaan hämmennystä, epävarmuutta ja häilyvyyttä uskovien elämässä. Ja niin sen on tarkoitus tehdäkin. Toisenlaisella evankeliumilla Paavali tarkoittaa esim. hänen evankeliuminsa (so. tänään voimassa olevan Kristuksen evankeliumin) rinnalle lisättyjä juutalaisperäisiä, myöhempiä kirkkoisiltä perittyjä tai erilaisten kristillisten kirkkokuntien perustajien lisäämiä oppeja ja toimituksia.

Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. (Gal. 1:6-7)

Ja tämä evankeliumihan ei ole Paavalin omaa saarnaa, niin että hänet voitaisiin opetuksessaan samaistaa esim. uskonpuhdistajien (hehän löysivät uskoa puhdistavat opilliset elementit juuri Paavalilta!) tai kuuluisten saarnamiesten tasolle, vaan se on yksinkertaisesti itse ylösnousseen Herran Kristuksen evankeliumi tämän päivän kansojen ihmisille!

Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. (Gal. 1:11-12)

Paavali edellä mainitsee tässä toisenlaisen (kreik. heteron) evankeliumin. ”Heteron merkitsee erilaista ”epähomogeenista”, ”epäyhtenäistä”. Se tarkoittaa tässä sellaista sanomaa, joka ei yhdy, ole homogeeninen (yhteensopiva) Paavalin julistaman evankeliumin sisällön kanssa, evankeliumin, jossa lahjoitetaan Jumalan rakkaus ja pelastus pelkän uskon kautta. Nykyaikaan yleistettynä Paavali ei tässä kuitenkaan viestitä meille esim. Jehovan todistajista, juutalaisuudesta tai islamista.
Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. (2. Kor. 5:12-13)
Ei, vaan Paavali puhuu niille, jotka uskovat, joilla on Jeesuksen usko. Hän tarkoittaa uskovia, joita on kuormitettu erilaisilla lisäopeilla ja lisätavoilla, jotka antavat lihalle aihetta harjoittaa jumalisuutta. Tämä on tosin aina ollut muodissa, niin tänäänkin. Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. (Kol. 2:3)

Kirkkolaitokset ja monet kristilliset suunnat ovat määritelleet ja betonoineet viralliset oppinsa, jumalanpalveluskaavansa ja muut ”sakramenttinsa”. Galatiassa ei suinkaan ollut kyse Paavalin julistaman evankeliumin vastakkaisuudesta, vaan siitä, että hänen julistamansa Armon evankeliumin rinnalle (kreik. para) olivat juutalaiset teologit tuoneet rituaaleja (ympärileikkaus ja muut juutalaiset lakisääteiset tavat). Missähän määrin tänä päivänä (liki 2000 vuotta myöhemmin) on kristillisissä menoissa mukana ”itsevalittuja” elementtejä, joiden kautta kuvitellaan lihallisin suorituksin saatavan varmistusta ja kelpoisuutta Jumalan edessä? Kristuksessa meillä on Hengen kautta kuitenkin suorapääsy ja elämä Isän yhteydessä. Ihmisen lihallisuus sai tuomionsa ristillä ja sinne kuuluvat myös kaikki Jumalan kanssa kaupankäyntiin pyrkivät inhimilliset, uskonnolliset suoritukset. Esimerkiksi protestanttisten kirkkolaitosten sakramentit – kuten ehtoollinen ja vesikaste – on jälkikäteen (Augustinuksen toimesta) tuotu Paavalin evankeliumin rinnalle. Sakramentti (lat. sacramentum), salaisuus, on teologinen käsite, jonka kirkkoisä Augustinus on jälkikäteen tuonut Paavalin evankeliumin rinnalle kirkolliseen jumalanpalvelustoimintaan. Voimassaolevan evankeliumin puhtaus on niin olennainen ja niin tärkeä asia, että apostoli vielä toistaa (so. painottaa) varotuksensa:

Niin kuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, lisättynä siihen, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. (Gal. 1:9)

 

Mistä kannattaa kehuskella ja ylpeillä?

 

Mikä voisi tänään olla kristitylle Jumalan mielen mukainen, käyttäytymisen perusmalli? Erilaisia prototyyppejä on varmaankin tunnistettavissa. Yksi on raskas ristin kantajan malli. Toinen voisi olla syntisyydellään huokailevan malli. Kolmas malli voisi olla nöyryyteen ja ehkäpä nöyristelyynkin liittyvä ”minä mato matkamies maan” malli. Neljäs voisi olla kristillis-uskonnollisiin tapoihin ja perinteisiin tukeutuva malli. Viidennessä mallissa voitaisiin tavoitella kansallisia ja maailmanlaajuisia herätyksiä ja “sielujen voittoja”. Löytyy niitä varmaan muitakin prototyyppejä. Tunnistan itsenikin olleen osallinen kaikista em. malleista.

Mutta mitä ylösnoussut Herra Paavalin kautta meille tästä opettaa? Eikö kristitty voi myös ylpeillä?
Kyllä voi, ja pitääkin. Eikä vain joskus, vaan alati, yhä uudelleen!

Paavali puhuu meille kerskaamisesta (kreik. kaukhaomai). Sana tarkoittaa kerskaamista, ylpeilyä, leveilyä, ylvästelyä. Tämä ylpeily on osoitettu kehotuksena itsessään Jumalan edessä riittämättömyyttä ja syntisyyttä kokevalle ihmiselle, ihmiselle joka turvaa Kristukseen Jeesukseen. Ei ihmiselle, joka luottaa itseensä (omaan lihaansa) ja omiin suorituksiinsa pätevöityä Jumalan edessä.

Kun Paavali kehottaa lukijoitaan ottamaan opiksi ja käyttöönsä sen sanaston mallin, jota hän meille evankeliumissaan ja opetustestamentissaan välittää:

Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (1. Tim. 1:13)
(CLV) 2Ti 1:13
|Have a pattern of |sound words, which you hear bfrom me, in faith and love •which are in Christ Jesus.

niin hän painottaa sanojen ja niiden merkitysten keskeistä tärkeyttä. Alkutekstissä tosiaan puhutaan terveiden tai tervehdyttävien sanojen mallista (kreik. typos). Ja apostoli tarkoittaa tässä nimenomaan oman evankeliuminsa merkitystä ja sitä, että siihen liittyy myös tietynlainen sanasto ja niiden merkitykset, jotka tietyin osin myös poikkeavat ns. Kuningaskunnan evankeliumin ilmaisuista. Tässä on hyvä esimerkki siitä!
Verbi kaukhaomai ja sen nominimuodot kauchema ja kauchesis esiintyvät Uudessa testamentin alkutekstissä 49 kertaa. Mutta Paavalilla peräti 48 kertaa! Tästä voidaan päätellä, että tämän kristityn peruskäyttäytymiseen kuuluva kehote on erityisen omaleimainen ja erityisen tärkeä nykyisellä Armon hallintokaudella elävälle ihmiselle.

Mihin Paavali sitten kehottaa uskovaa kohdistamaan tämän ylpeilyn?
Kahteen kohteeseen!

Ensinnäkin hän kehottaa meitä kerskaamaan ja ylpeilemään heikkoudestamme. Hän kehottaa meitä kerskailemaan ristin sanomasta: siitä että meidän vanha ihmisemme on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, vanha ihmisemme on Hänessä ”laitettu hyllylle”.
Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle! (Gal. 6:14)

Sitten hän jatkaa
ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, (Gal. 2:20)

Tässä Paavali korostaa uskovan elämän tapahtuvan nyt Kristuksen Hengessä. Liha heikkouksineen on viety ristille. Kyse on tänään uudesta luomuksesta, uuden ihmisen elämisestä Hengessä Kristuksessa. Tämän tosiasian mukaan hän kehottaa kristittyä ojentautumaan, elämään Jumalan armon ja rakkauden vaikuttamaa elämää. Kristillis-uskonnollisilla suorituksilla ja toimilla ei ole tänään mitään merkitystä hankkia Jumalalta suosiollisuutta.
Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. (Gal. 6:15)

Jumalan pelastava toiminta perustuu yksinomaan armoon ja tämä Armon evankeliumi on leikattavissa raamatusta esiin ainoastaan Paavalin kirjeiden kautta! Kun kerskaamme heikkoudestamme, niin osoitamme näin menetellen luottavamme Jumalan kertakaikkiseen pelastustekoon Kristuksessa ja samalla siihen, että meidän heikkoutemme (lihallinen kyvyttömyytemme pätevöityä Jumalan edessä) vietiin ristille.

Toisekseen ja yhtäaikaisesti meidän tulee ylpeillä myös Herrasta ja Hänen väkevyytensä voimasta. Sillä Hän on tämän kaiken valmistanut: vienyt vanhan ihmisemme ristille ja tullut meihin elämään uuden ihmisen elämää Pyhän Henkensä kautta.

Ja hän sanoi minulle: “Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. (2. Kor. 12:9)
niin kuin kirjoitettu on: “Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra (1. kor. 1:31)

Näistä kansojen apostolin meille osoittamista tervehdyttävien ja eheyttävien sanojen mallista kannattaa ottaa vaarin. Saamme rohkeasti kerskailla kyvyttömyyksistämme Hänen tahtonsa täyttämisen suhteen (tuoda niitä säännöllisesti rukouksessa kiitoksen kanssa Hänelle tiettäväksi) ja samalla turvata Hänen armonsa auttavaan ja pelastavaan voimaan.

Sillä tämän periaatteen mukaisesti Hän toimii ylösnousseena tänäänkin:
Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen.” (Luuk. 5:31-32)

 

 

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä