Aadamin teko versus Kristuksen teko

 

Paavali vertaa Aadamin tekoa ja Jeesuksen tekoa toisiinsa. Hän asettaa vaikuttavuuden laajuuden yhtäläisyysmerkit Aadamin teon ja Kristuksen teon välille. Kysymys on suuresta kuvasta. Kysymys on Aadamin tottelemattomuuden teon vaikutuksesta koko ihmissukuun. Tottelemattomuuden teon perinnöllisestä vaikutuksesta koko jälkeen tulevaan ihmisvirtaan. Tottelemattomuuden teon seurauksista synnin ja kuolemisen periytymiseen jokaisen ihmisen kohdalla, kuten tämä asiantila on helposti todettavissa.

Sentähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet (Room. 5:12)
(CLV) Ro 5:12
Therefore, even as through one hman •sin entered into the world, and through •sin •death, and thus •death passed through into all =mankind, on which all sinned—

Suomalainen käännös on tässä epätarkka ja epälooginen. Kysymys on syy-seuraus -suhteesta, niin kuin Konkordanttinen käännös sen alkukielen mukaisesti ilmaisee. Ei ”koska”, vaan ”siten” (kreik. houtos), kuten alun perin on inspiroituun alkutekstiin kirjattu. Siis kyse ei ole siitä, että synti ja kuolema on tullut meidän osaksemme, koska teemme syntiä ja kuolemme, vaan Aadamin aikoinaan tekemän tottelemattomuuden teon seurauksena. Meistä täysin riippumattomin syin on siis synti ja kuolema istutettu meihin jo syntymästämme alkaen. Nämä Aadamin tottelemattomuuden hedelmät saamme siis luonnostaan perintönä nykyiseen ”lihan ruumiissa” elämiseemme ja oppimiseemme.

Kansojen apostoli kuvaa Aadamia tulevan Kristuksen esikuvaksi.
kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva. (Room. 5:14)

Esikuva (kreik. tupos) tarkoittaa perustyyppiä, malliyksilöä. Edellä olevan mukaan siis Aadam toimi tulevan, uuden ihmissuvun perustyypin Kristuksen esikuvana. Kristuksen, jonka teon hedelmät tulevat aikanaan periytymään yhtä laajasti ja yhtä riippumattomasti kuin perustyyppi-Aadaminkin kohdalla on tapahtunut.

Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; (Room. 5:18)

Apostoli ei siis totea edellä ”kaikille-ei kun-muutamille”, vaan ”kaikille-niin kuin-kaikille”. Paavali kuvaa Kristusta myös viimeiseksi Aadamiksi.
Niin on myös kirjoitettu: “Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu”; viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki. (1. Kor. 15:45)

Eli tästä voidaan selvästikin päätellä, miten Jumalan suunnitelma Kristuksen Jeesuksen kautta tulee toteutumaan lopulta kaikkien ihmisten osalle, yhtä lailla kuin se on toteutunut ensimmäisen ihmisen Aadamin kautta kaikkien ihmisten osalle.

Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; (Room. 5:18)

Kristuksen Jeesuksen kuuliaisuuden teon vaikuttavuus tulee siis Paavalin ilmoituksen mukaan peittämään täysin ensimmäisen ihmisen Aadamin tottelemattomuuden teon seuraukset. Eikä tätä vain synnin osalta, vaan plussana siinä lahjoitetaan ihmiselle myös uusi, Jumalalle kelpaava, vanhuskas elämä. Tähän yksinkertaiseen ja selkeään Evankeluimiin minä yksinkertaisena (ja itsessäni Jumalalle täysin riittämättömänä) ihmisenä uskon. Näin siksi, koska näin on kirjoitettu ja koska Kristuksen Henki tuntuu vakuuttavan sen aina vaan todeksi. 😉

Sovituksesta sovintoon

 

Vanhurskautettuna pelkän uskon kautta ihminen saa lahjana omistaa Kristuksen vanhurskauden so. lopullisen vapautuksen kaikista synneistään. Se tarkoittaa, että uskova saa nyt olla, kasvaa ja elää Kristuksessa Jumalan edessä vapaata Jumalan lapsen elämää Jumalan armon ohjauksessa. Se tarkoittaa sitä, että uskova on Jumalan kertakaikkisella päätöksellä julistettu kokonaan vapaaksi synnistä ja syyllisyydestä Kristuksessa. Ihminen saa lahjana Jumalan lapsen aseman. Tämä siunaus löytyy ainoastaan Paavalilta.

Mutta mihin sitten sovitusta tarvitaan?
Sovinnontekoon. Vihollisuuden lopettamiseen. Rauhan tekoon. Uudessa Isä-lapsi –suhteessa elämiseen Jumalan kanssa. Vihollisuuden ja vieraantumisen poistamiseen Jumalan ja ihmisen välillä. Jumalan rakkaudessa kasvamiseen.

Synti on vierottanut ihmisen elämän Jumalasta ja harhauttanut ihmisen ajatuksen juoksun irti Jumalasta ja siitä tiedosta, mikä Hänestä ihan järkisyinkin olisi havaittavissa (Room. 1:21). Näin ihminen on kadottanut yhteyden Jumalaan ja osoittaa vihamielisyytensä Häntä kohtaan sekä mielensä alueella että pahoissa teoissaan.

Jumala ei kuitenkaan enää pidä vihollisuutta yllä ihmistä kohtaan hänen syntisyytensä tähden. Ei Golgatalla toteutuneen oikeuskäsittelyn: sovitusuhrauksen jälkeen. Ristillä Jumala itse otti vastuun ihmisestä ja koko luomakunnastaan ja sen kadotetusta tilasta.

Alkutekstissä löytyy ”sovittaa” käännössanan takaa kaksi ilmaisua: katallasso ja apokatallasso.

katallasso [DOWN-CHANGE; Strong G2644] tarkoittaa yksipuolista, toisen osapuolen tekemää sovintoa, vihamielisyyden päättämistä toista osapuolta kohden.

Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. (2. Kor. 5:18)

Esim. tässä Korintolaiskirjeen kohdassa Jumala kertoo tehneensä sovinnon koko maailman kanssa. Jumalan Karitsa on uhrattu ristillä.

CLV 2Co 5:18 – 2Co 5:19
18  Yet •all is o of  •God, •Who conciliates us to Himself through Christ, and is giving us the dispensation of the conciliation,
19  how that God was in Christ, conciliating the world to Himself, not reckoning~ their •offenses to them, and placing~ in us the word of the conciliation.

Tekstissä sovittanut verbin takana on kreikan katallaxantos, mikä on ko. teonsanan aoristi muoto. Tämä taas tarkoittaa sitä, että se voidaan kääntää (ja ehkä pitäisikin kääntää) preesenssissä. Kreikan aoristi merkitsee myös voimassa olevaa faktaa, eikä vain menneessä toteutunutta tapahtumaa, nimittäin tosiasiaa, joka johtaa pysyvään, muuttumattomaan asiantilaan. Aoristi tarkoittaa tässä sitä, että Kristuksen sovituskuoleman tapahtuminen ristillä, on saanut aikaan Jumalan puolelta pysyvän, voimassa olevan sovinnon tilan koko ihmiskuntaa kohden.

Tämä on Paavalin evankeliumin ydinsanoma: että tänään Jumala on Kristuksen ristin kautta sovittanut koko maailman synnin, eikä enää suhtaudu vihamielisesti ihmistä kohti. Jokaisen ihmisen jokainen synti on saanut Kristuksen kuolemassa rangaistuksensa, eikä ihmistä siis enää voida rangaista toiseen kertaan rikkomuksista, joista rangaistus on jo suoritettu! Tämä on oikeudenmukaisen tuomiokäsittelyn perusperiaate. Tänään – Jumalan Armon hallintokaudella – ihminen voi tehdä sovinnon Hänen kanssaan tarjoamalla uskossa ja luottamuksessa kätensä Hänen käteensä. Tämän sovinnon vastaanottaminen ei siis tänään vaadi minkäänlaisia suorituksia (ei myöskään uskonnollisia sellaisia), vaan se tarjotaan pelkästään ja ainoastaan ilmaisena lahjana uskon kautta! Tämä siunaus löytyy ainoastaan Paavalilta.

apokatallasso [FROM-DOWN-CHANGE; Strong G604] tarkoittaa puolestaan molemminpuolista sovintoa, siis sitä, että kumpikin osapuoli on tehnyt sovinnon toistensa kanssa. Ihminen on ottanut vastaan Jumalan tarjoaman sovituksen Kristuksessa. Osapuolet voivat elää hyvässä sovussa keskenään. Termi esiintyy kolmessa kohdin Uudessa testamentissa, ja vain Paavalilla. Tämän molemminpuolisen sovinnon sovituksen suuruuden ja kattavuuden apostoli avaa vasta viimeisimmissä (Armon hallintokaudella kirjoittamissaan) kirjeissään.

Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut (Kol. 1:21)

Tässä apostoli tarkoittaa uskovia ihmisiä, jotka ovat ottaneet vastaan Jumalan toteuttaman sovitustyön kohdalleen. Eli sovinto on heidän kohdallaan tänään molemminpuolinen.

Seuraavassa kohdassa Paavali taas puhuu siitä, miten ns. Jerusalemin kokouksessa annetut juutalaisperäiset säädökset (Apt.15:20, 16;4) lakkautuivat, kun oli kokonaan siirrytty Armon talouskaudelle. Nämä mm. ruokailuun liittyvät säädökset olivat siis ns. siirtymäkauden /tästä tarkemmin/ kompromissisopimuksia, jotka saivat väistyä, koska Kristuksessa ei nyt enää juutalaisuudella ja pakanuudella ole erottavaa merkitystä suhteessa molemminpuoliseen sovintoon Jumalan kanssa.

ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. (Ef. 2:16)

Kolmannen kohdan ”apokatallasso” paljastaa suuren ilouutisen siitä, miten Kristuksen hankkima sovitus tulee tulevaisuudessa kaikkien osalle!

 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. (Kol. 1:20)
(CLV) Col 1:20
and through Him to reconcile all ioto Him (-making peace through the blood of His •cross), through Him, whether those on the earth or those in the heavens.

Tavallinen käännös tässä jälleen ”pihtaa” Jumalan suuruutta. Alkukielessä ei puhuta ehdollisesti ”sovittaisi” tai ”ehkä sovittaa”, vaan jälleen löytyy käännössanan takaa aoristinen muoto, ja kohta tulee kirjaimellisesti kääntää ”sovittaa”. Eikä alkuperäisessä ilmoituksessa puhuta sovinnon tulemaan tavoittamaan vain muutamaa prosenttia tai tiettyä osaa ihmisistä, vaan ihan kaikki.
Tämä Ylösnousseen Herran Kristuksen Paavalille paljastama salaisuus tuo kirkkaasti esille Jumalan suuren suunnitelman päämäärän, jonka Hän Kristuksen Jeesuksen kautta tulee viemään maaliin. Eikä vain ihmiskunnan osalta, vaan myös koko Universumin, sen kaikkien asukkaiden, osalta!

Kaikkien saattaminen sovintoon Jumalan kanssa on koko Jumalan pelastussuunnitelman punainen lanka, sen ydin. Tämän Hän toteuttaa kaikkivaltiudessaan ja kaikkiviisaudessaan vääjäämättömästi peräkkäisten maailmanaikojen (kreik. aion) ja niihin sisältyvien hallintokausien (kreik. oikonomia) aikana. Ja tämä kaikki toteutuu Kristuksen Jeesuksen kautta ja tämä kaikki saavuttaa myös lopulta täyttymyksensä Hänessä.

Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen. (Room. 11:36)

Vaikka kirkkolaitokset ja kristilliset lahkot ikään kuin pitävät peitettä ja epätietoisuutta ihmisen ja Jumalan välillä tässä asiassa, niin näin on kuitenkin kirjoitettu alkuperäisiin inspiroituihin alkuteksteihin. Se, että tällainen Jumalan suuruuden opetus, mitä Paavali piti esillä, ei taivu nykyisin vallalla oleviin teologioihin, ei tee tyhjäksi apostolin opetusta Kristuksen pelastustyön toteutumisesta sen koko laajuudessaan. Kaikkivaltias Jumala ei voi tehdä syntiä eli missata tässäkään asiassa /tästä tarkemmin/.

 

Vanhurskautus – enemmän kuin syntien anteeksianto

 

Jumala on valinnut Israelin kansojen joukosta omaisuuskansakseen. Heidän ovat ”liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta” (Room. 9:4-5). Israelille Jumala antoi Vanhan testamentin kirjakokoelman ja siihen liittyvät vaatimukset ja lupaukset. Vanhassa testamentissa Hän myös lupasi Israelille ”iankaikkisen” (so. tuhatvuotisen) maan päällisen Kuningaskunnan, jonka kautta he saisivat hallita koko maailmaa ja kaikkia sen kansoja.

Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: “Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana”. (Jes. 2:2-3)

Tuossa edessäpäin olevassa, tällä maapallolla sijaitsevassa, Kuningaskunnassaan he myös suorittavat ”kansojen kansana” ylikansallisen, Herran heille osoittaman tehtäväksiannon: tekemällä kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen (Matt. 28:18).

Minä saavun kokoamaan kaikki kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni. Ja heidän keskellään minä teen ihmeen ja heidän joukostaan lähetän eloon jääneitä vieraiden kansojen luo Tarsisiin, Putiin, Ludiin, Mesekiin, Tubaliin ja Javaniin, kaukaisille saarille ja rannikoille, jotka eivät ole kuulleet minusta puhuttavan eivätkä nähneet minun kirkkauttani. Nuo, jotka lähtevät, kertovat vieraiden kansojen keskuudessa minun kirkkaudestani. (Jes. 66:18-19)

Tämä on Kuningaskunnan evankeliumia, lupauksia Israelille valinnasta, lupauksia tulevasta siunauksen ajasta maan päällä. Herra luovutti tämän Kuningaskunnan evankeliumin avaimet Pietarille (Matt. 16:13-20). Helluntaina Pietari sitten käytti näitä avaimia, jotka Herra oli hänelle uskonut. Tuolloin oli koittanut aika, jolloin Kuningaskunnan eli Ympärileikkauksen evankeliumi (Gal. 2:7) voitiin avata ja sitä vapaasti julistaa. Jumala vaikutti vielä lyhyen aikaa siunaavasti, Pietarin ja toisten apostolien kautta, Israelin kansan keskuudessa.

Apostoli Pietarin ydinsanoma oli: Jumalan Kuningaskunta maan päälle; tähän kuuluivat julistus parannuksesta (so. mielenmuutoksesta), vesikasteesta ja syntien anteeksiannosta. Pelastumisen ehtona olivat siis nuo kolme vaatimusta. Lisäksi Kuningaskunnan sanomassa voitiin pelastuminen peruuttaa, mikäli henkilö ei voinut kutsumustaansa ja valintaansa tekojen kautta vielä erikseen vahvistaa (toisin kuin Paavali tästä meille opettaa esim. Room. 8:29; Ef. 1:4).
Pyrkikää sen tähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; (2. Piet. 1:10)

Mutta Israel hylkäsi uusitun tarjouksen Jumalan Kuningaskunnasta.
Niinpä Herra aloitti Paavalin kautta jotain aivan uutta!

Paavali julistaakin nyt jokaiselle, joka uskoo, ei vain syntien anteeksiantoa, vaan ylösnousseen Kristuksen jumalallisessa vanhurskaudessa kokonaan syyttömäksi julistamista; siis vapautusta pelkän uskon kautta kaikesta syyllisyydestä ja kaikesta synnistä. Tämä on Jumalan evankeliumi nykyiselle Armon hallintokaudelle /tästä tarkemmin/ Enää ei ihmisiä moitita Jeesuksen raa’asta ristiinnaulitsemisesta (Apt. 2:36), vaan sanoma tästä rististä annetaankin tänään meille Jumalan voimaksi (1. Kor. 1:18). Paavalin evankeliumissa ei ole kysymys inhimillisestä uskonnosta miellyttää ja suorittaa Jumalan edessä, vaan ilmaisena lahjana saadusta vanhurskautuksesta. Tässä evankeliumissa ei ole kyse siitä, mitä ihminen tekee, vaan mitä Jumala teki. Kun tavanomainen raamatunkäännös kääntää tästä evankeliumista:
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: “Vanhurskas on elävä uskosta”. (Room. 1:17)

niin Konkordanttinen käännös ja Young’s Literal Translation (YLT) kääntävät alkutekstille uskollisemmin:

(CLV) Ro 1:17
For in it God’s righteousness is being revealed~, out of faith for faith, according as it is °written~: “Now the just one by faith shall be living~.”

For the righteousness of God in it is revealed from faith to faith, according as it hath been written, `And the righteous one by faith shall live,’ (YLT)

Eli ”Vanhurskas uskosta on elävä”. Tämän kohdan alkukielinen tutkiminen lienee myös paljastanut eräälle reformaattorille uskonvanhurskauden merkityksen. Eivätkä mitkään lain vaatimukset ole tänään voimassa estämästä Jumalan lahjavanhurskauden todellisuutta. ”Vanhurskas uskosta” merkitsee samaa kuin ”vanhurskautettu uskosta”, koska kyseessä on Jumalan vapauttava kertapäätös Kristuksessa.
Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, (Room. 3:21)

Kun Jumalan vanhurskaus oli aiemmin ilmoitettu vaatimuksena kaikkia vastaan, niin se Kristuksen uskon kautta ilmoitetaan tänään lahjana kaikkia varten. Golgata toimi tämän jumalallisen vanhurskautuspäätöksen oikeussalina, siellä Jumala teki Hänet meidän synniksemme (2. Kor. 5:21). Ja vanhurskautettuna (syyttömäksi julistettuina) Hänessä olemme nyt pyhiä, syyttömiä ja moitteettomia Jumalan edessä (Room. 8:1,33-34). Paavalille paljastetaan vielä tämän Jumalan vanhurskautuksen lopullinen kaikenkattavuus ja ulottuvuudet, mikä käy ilmi seuraavista jakeista:

Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; sillä niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. (Room. 5:18-19)

Paavali rinnastaa ensimmäisen Aadamin tottelemattomuuden tekoa ja sen laajavaikutteisuutta ihmissukuun siihen, miten Kristuksen (so. viimeisen Aadamin) kuuliaisuuden teko taas tulee vaikuttamaan yhtä laajamittaisesti ihmiskuntaan, mutta aivan toiseen suuntaan; ja tämä kaikki ikään kuin perintönä, meistä riippumatta! Muuten jakeen 19 ”monet” takaa löytyy kreikan polu [Strong G4183], mikä tarkoittaa määristä puhuttaessa paljoutta, mikä käännös paremmin sopisi (myös asiayhteys huomioon ottaen) kyseiseen kohtaan.

Nyt voimme ehkä käsittää, että evankeliumi vanhurskautuksesta pelkän uskon kautta on ylivertaisempi kuin Ympärileikkauksen, Kuningaskunnan evankeliumi. Ympärileikkaamattomuuden, Paavalin evankeliumi kohottaa uskovan vapauteen, jota Paavali kutsuu ”Jumalan lasten vapaudeksi” ja joka myös toimii ennusmerkkinä kaiken muun luomakunnan vapauttamisesta (Room. 8:21). Myös Pietarin julistama vesikaste on vaihtunut ihmisen kasteeksi Hengessä yhtenäiseen ruumiiseen Herrassa (Room. 6:3-4; Kol. 2:11-12). Tämä Jumalan oma kaste pätee ja riittää ainoana sellaisena tänä päivänä meille, jotka uskomme.

yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. (Ef. 4:5)

Ympärileikatattujen evankeliumi (eli Kuningaskunnan sanoma) tulee nykytilanteesta huolimatta vielä uudelleen julistettavaksi, kun pakanain täysi luku on tullut sisälle, ja Jumala taas kääntyy omaisuuskansansa puoleen.

Vanhurskautus on kuitenkin vasta alku ja edellytys Isä-lapsi -suhteelle. Vanhurskautus määrittää meidän asemamme Jumalan lapsina. Tämäkin totuus löytyy vain Paavalilta, jonka evankeliumista se on leikattavissa /tästä takemmin/  esiin.

 

 

Pelollako ja vavistuksellako pelastumiseen?

 

Kun raamatunkäännöksessä mainitaan:

Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; (Fil. 2:12)

niin eikö tämä kohta anna ymmärtää, että ihmisen pitäisi pinnistellä ja ponnistella pelkäämällä ja vapisemalla, jotta hän voisi (ehkä) pelastua? Eikö tämä vaikuta ristiriitaiselta siihen nähden, että kristillisen uskon ytimessä loistaa kirkkaana ajatus, että armosta me olemme pelastettuja, pelkän uskon kautta?

Konkordanttinen käännös ilmaisee taas asian näin:
(CLV) Php 2:12
So that, my beloved, according as you always obey, not as in my •presence only, but now much rather in my •absence, with fear and trembling, be carrying •your own salvation into effect~,

Eli tässä kohtaa kehotetaan uskovaa asettamaan ”pelolla ja vavistuksella” oma (lahjaksi saamansa) pelastuksensa (Jumalan kautta) vaikuttamaan;
ja heti seuraavassa jakeessa tämä perustellaan:
sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

(CLV) Php 2:13
for it is God •Who is operating in you •to |will as well as •to |work for the sake of His •delight.

Samankaltainen perinteisen synkkämielisesti käännetty kohta esiintyy myös edellisissä jakeissa.
niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra
. (Fil. 2:10-11)

Paavalille oli ylösnoussut Kristus tuonut tämän tulevaisuuteen liittyvän riemullisen asiantilan ilmestyksen kautta tiedoksi. Tällainen käännös antaa kuitenkin ymmärtää, että jokainen ihminen pakotetaan tulevaisuudessa polvistumaan ja tunnustamaan Jeesuksen herraus. Mutta alkukielessä käytetään edellä ilmausta exomologeo, mikä tarkoittaa vapaaehtoista ja palvovaa tunnustamista ylistämällä ja kunniaa osoittamalla. Eli nämä jakeet ilmaisevat selkeästi, että eräänä päivänä kaikki koko maailmankaikkeudessa polvistuvat ja tunnustavat. että Isän todistus Pojasta on totta ja että Herran Jeesuksen hankkima pelastus on tullut kaikkien osaksi.

CLV Php 2:10 – Php 2:11
that in the name of Jesus every knee should be bowing, celestial and terrestrial and subterranean,
and every tongue should be acclaiming~ that Jesus Christ is Lord, for the glory of God, the Father

Onhan myös kirjoitettu, että
ettei kukaan voi sanoa: “Jeesus olkoon Herra”, paitsi Pyhässä Hengessä. (1. Kor. 12:3)

Näin nämä kohdat vakuuttavat siitä, että Jumala saavuttaa päämääräänsä: saattaa Kristuksen kautta pelastuminen voimaan koko Universumissa. Uskossa sen voi omistaa jo tänään – eikä ihmisen epäusko voi sitä tyhjäksi tehdä.

 

Jumalan tahto vai tarkoitus?

 

Ihmisen tahdosta raamattu toteaa mm. että vaikka ihmisen ajatus ja mieli tahtoo toteuttaa hyvää, Jumalan tahdon mukaista elämää, niin monesti joudumme kokemaan vastoinkäymisiä ja riittämättömyyttä elää sitä todeksi.
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
(Room. 7:21)

Jumalan tahdosta kansoja kohtaan taas on kirjoitettu, että Paavali on niille Jumalan valinnan mukainen apostoli, niin kuin hän kirjeittensä alussa toteaa.
Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, (2. Kor. 1:1)

Jumalan tahto on myös uskosta pelastuvien takana.
joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan! (Gal. 1:4)

Seurakunnan jäsenten paikat, sijoittumiset Kristuksen ruumiiseen eli hengelliseen organisaatioon (eikä tässä tarkoiteta kirkollisia vakansseja) toteutuvat Jumalan tahdosta käsin.
Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut.  (1. Kor. 12:18)

Jumalan pelastustahto ilmenee kaikkia ihmisiä koskevana.
joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:4)

Alkukielessä ei tässä esiinny ehdollista ilmaisua “pelastuisivat”, vaan siinä ilmoitetaan selkeästi Jumalan pelastustahto koskemaan kaikkia ihmisiä; myös tahtoa kuvaava verbi on luokaltaan keskeneräistä (käynnissä, mutta vielä vailla täyttymystä olevaa) toimintaa ilmaiseva termi. Konkordanttinen käännös ilmaisee asian näin:

Who |wills that all =mankind be saved and |come into a realization of the truth.

Nyt siihen tarkoitukseen. Kun alkukielessä puhutaan tahdosta, niin sen lähtökohtana on ilmaisu thelema, kun taas puhutaan tarkoituksesta, niin takaa löytyy sana boulema. Tarkoituksen takaa löytyy aina suunnitelma tai ajatus tai syy viedä asiaa eteenpäin päämäärän saavuttamiseksi. Shakissa tämä voisi tarkoittaa sommitelmaa (siirtosarjaa), joka ensinäkemältä vaikuttaa hurjalta ja uhrauksia vaativalta siirtokombinaatiolta, mutta joka lopulta johtaa pelin voittamiseen eli maaliin pääsemiseen.

Roomalaiskirjeen 9. luvussa puhutaan tästä tarkoituksesta, kun Paavali kertoo Jumalan tahdon vaikutuksesta ihmisten ja kansojen kohtaloissa, siis siitä miten ihmisen tahdon mukainen toiminta ei kuitenkaan mene yli Jumalan tarkoituksellisen, ison kuvan mukaisen toiminnan.  Kun hän sitten toteaa:

Sinä kaiketi sanot minulle: “Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa? (Room. 9:19)

niin tässä kohtaa ei alkutekstissä suinkaan puhuta Jumalan tahdosta, vaan tarkoituksesta (boulema) tai syystä: tarkoituksellisesta toiminnasta osana päämääriensä saavuttamiseksi! Nyt voidaankin kysyä: kumpi on suurempi, kumpi tahto lopulta voittaa: ihmisen vai Jumalan tahto?

You will be protesting to me, then, “aWhy, then, is He still blaming~? for awho has withstood His •intention?

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä