Miksi Pietari hämmentyi Johanneksesta?

Pietari hämmentyi? Mistähän oikein oli kysymys? Tapaus liittyy Johanneksen evankeliumin loppukohtaukseen. Pietari oli aiemmin saanut vahvan nimityksen Jeesukselta tulevan seurakunnan johtajaksi. Johannes taas mainitaan erityisesti Jeesuksen rakkaana opetuslapsena. Molemmat olivat Jeesuksen läheisimpiä opetuslapsia. Heille Jeesus valtuutti aivan erityiset tehtävät. Miten nuo tehtävät erosivat toisistaan? Menivätkö nuo tehtävät sitten päällekkäin vai peräkkäin? Olivatko tehtävät ristiriidassa toisiinsa nähden?

Kun Jeesus aikanaan Maan päällä eläessään lupasi Pietarille:
Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa. (Matt. 16:19)
(CLV) Mt 16:19
I will be giving you the keys of the kingdom of the heavens, and whatsoever you should be binding on the earth shall be those things having been bound~ in the heavens, and whatsoever you should be loosing on the earth, shall be those having been loosed~ in the heavens.”

niin Jeesus ilmoittaa tässä luovuttavansa (kreik. didomi, futuuri-aikaluokka) Pietarille tulevaisuudessa avaimet taivasten Kuningaskunnan (kreik. basileia) porttien avaamiseksi. Tuo Israelille luvattu Kuningaskunta oli tullut jo tuolloin (Jeesuksen maanpäällisen elämisen aikana) lähelle: aivan edessä avattavien porttien taakse (Matt. 10:7). Ihmeet ja tunnusteot olivat tästä merkkeinä ja enteinä. Tulevan maailmanajan (kreik. aion) voimat olivat alkaneet vaikuttaa (Hepr. 6:5).

Tämä kaikki em. toistui ja toteutui sitten ns. Helluntain hallinnon aikana /tästä tarkemmin/. Pietari alkoi julistaa selkeänä opetuslasten johtajana Israelille lähelle tulleesta taivasten Kuningaskunnasta. Hän alkoi avata – Jeesukselta aiemmin saamallaan valtakirjalla – kansalle ovia tuolloin – edelleen lähellä olevaan – Kuningaskuntaan.

Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: “Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne… (Apt. 2:14-36)

Edelleen Pietari jatkoi porttien avaamista (Apt. 3:12-25; jne.). Ihmeitä ja tunnustekoja (tulevan maailmanajan voimia) tapahtui hänen kättensä kautta.
Pietari toi esiin saarnassaan myös Jeesuksen toisen tulemisen taivaalta Kuninkaiden Kuninkaana, kunhan valittu kansa tulisi valmiiksi astumaan porteista sisään (Apt. 3:21).

Jeesus oli myös luvannut Pietarille vallan Tuonelan voimien yli:
sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. (Matt. 16:18)
Tämäkin toteutui Helluntain talouskauden aikana Pietarin herätettyä Tabitan kuolleista ja vapautettuaan hänet näin Tuonelan (kreik. hades) kahleista (Apt. 9:36-41).

Mutta mitä oikein on tapahtunut aiemmin – ennen Apostolien teon alkutapahtumia – Johanneksen evankeliumin lopussa?
Jeesushan oli tuolloin noussut kuolleista ja eli kuolleista herätettynä, mutta ei vielä taivaalle nousseena, Maan päällä.

Pietarille Hän oli aiemmin (ennen uhrikuolemaansa antanut em. Jumalan Kuningaskunnan tulemisen valmisteluun liittyvät tehtävät), mutta nyt Jeesus yhtäkkiä viestittääkin Pietarille tiedon hänen väkivaltaisesta kuolemisestaan?
Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.” Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkä kaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. (Joh. 21:18-19)

Ja Pietari joutui hämilleen, tietenkin, kukapa ei olisi tuossa tilanteessa joutunut?  Hänellehän Jeesus oli jo luvannut valtuudet ja avaimet avata ovet Israelille luvatun Kuningaskunnan sisään tulolle ja valtuudet jopa Tuonelan porttien yli. Mutta Jumalan suunnitelma näyttikin nyt toteutuvan noudattaen toisenlaista polkua. Vai noudattiko sittenkään?

Ja tässä kohden astuu esiin sitten Johannes!

Jotain oli varmaan puhuttu, puhuttu sellaistakin, mitä kaikkea ei Johannes ole evankeliumiinsa voinut kirjata ylös, niin kuin hän myös kertomuksensa lopussa toteaakin (Joh. 21:25). Pietarille oli äskettäin ennustettu väkivaltainen kuolemantuomio, mutta Johannekselle näytti samalla vielä olevan aikaa ja jotain tehtävää. Ihmetellen Pietari sitten kysyikin Jeesukselta viitaten juuri Johannekseen.

Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: “Herra, kuka on sinun kavaltajasi?” Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: “Herra, kuinka sitten tämän käy?” (Joh. 21:20-21)

Jeesus sanoi hänelle: “Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.” Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: “Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?” (Joh. 2:22-23)
Vastatessaan Pietarille Jeesus antoi ymmärtää, että Johannekselle oli varattuna jotain erityistä koskien Hänen toista tulemistaan. Samalla Jeesus heti blokkasi Pietarin utelun Johanneksen tulevan tehtävän suhteen toteamalla: ”mitä se sinuun koskee?”. Ja huhut Johanneksen kuolemattomuudesta aina Jeesuksen tulemiseen asti saivat opetuslasten keskuudessa tuulta siipien alle.

Mutta mitä Jeesus tässä oikein tarkoitti? Puhuiko Hän omiaan, kun tilanne Pietarin ja Johanneksen välillä näytti ristiriitaiselta?
Ei puhunut! Jeesus eli ja toimi Isän Jumalan suunnitelmassa (suunnitelmien suunnitelmassa); oikeastaan Hän oli johtamassa sitä eli viemässä Jumalan suurta suunnitelmaa määrätietoisesti eteenpäin.

Sitten takaisin Apostolin tekoihin.
Pietari ei kuitenkaan saanut avaimillaan juutalaista kansaa avautumaan evankeliumilleen. Jumalan Kuningaskunnan avatuille porteille ei syntynyt kansallista ruuhkaa. Jumalan suunnitelman seuraava vaihe astui voimaan: siirryttiin ns. Siirtymäkauden hallintoon, jonka tunnusmerkkinä oli se, että Paavalin evankeliumi kansoille alkoi astua etualalle, kun taas Pietarin julistama evankeliumi Israelille alkoi väistyä taka-alalle. Aivan Apostolien tekojen lopussa oltiin sitten jo siirrytty nykyiseen Jumalan Armon hallintokauteen, joka oli ollut Jumalan suunnitelmissa valmiina jo ennen ”ikuisia aikoja” (Tiit. 1:2).

Sitten takaisin Johannekseen ja hänen tehtäväänsä.
Vanhassa testamentissakin niin moneen kertaan ennustettu Herran päivä oli vielä ajallisesti edessäpäin: sen toteutumisen hetki ei vielä ole Jumalan suunnitelmissa tullut ajankohtaiseksi. Tuon vielä tulevan Herran päivän, Jeesuksen toisen tulemisen, Johannes sai nähdä!

Noin 96 jKr. Johanneksen oleskellessa Patmoksen saarella ylösnoussut Herra antoi hänelle ilmestyksensä eli paljastuksensa tulevista Herran päivän tapahtumista.

Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos. Minä olin hengessä Herran päivänä, (Ilm. 1:9-10)

Ylösnoussut Herra vei Johanneksen näkemään Hänen toinen tulemuksensa tulevaisuudessa Pyhässä Hengessä. Johannes vietiin tuolloin Hengessä tulevaisuuteen, siihen Jumalan suunnitelman aikajanan kohtaan, joka oli jo tuolloin tietenkin Jumalan suunnitelmiin tallennettuna (Jumalan visiona olemassa) ja jonka tulevaa toteutumista Johannes annettiin nähdä ja siten kirjata ylös Herran päivän ja sitä seuraavat tapahtumat aina uuden Maan päälle saakka.

Paavali oli myös, ennen Johanneksen saamaa paljastusta, saanut ylösnousseelta Herralta ilmestyksen koskien – ei Maan päällisiä asioita – vaan uutta, kolmatta taivasta /tästä tarkemmin/. Tuolle taivaalliselle (maapallon ulkopuoliselle) sektorille liittyvät myös nykyisen Armon hallintokauden jäsenten lupaukset: ensin nykyisen ja sitten uuden taivaan alueelle. Toisin kuin Israelille, joille lupaukset kohdentuvat ensin nykyisen ja sitten uuden Maan päälle.

 

 

Paavali luokituksen ulkopuolelle

Paavali on tiputettu evankeliumiluokituksen ulkopuolelle. Tänään tunnustetaan neljä evankeliumia: Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit. Paavalin evankeliumia ei nähdä edes viidentenä evankeliumina, vaan sille paikalle on nimetty ns. Tuomaan evankeliumi. Ei edes reformaation juhlavuonna 2017 kirkkolaitos nostanut hänen sanomansa merkitsevyyttä esiin, vaan reformaattorit (jotka itse asiassa ”löysivät” reformaation juuri Paavalilta) ovat saaneet paistatella julkisuuden valokeiloissa.

Hyvin on Paavali osunut ennustuksessaan oikeaan: ei ole hänen evankeliuminsa myöhemmillä ajoilla kovin suosittu.
Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja (1. Tim. 4:1)

tai eihän tämä ollutkaan Paavalin ennustus, vaan Pyhän Hengen selkeä ilmoitus! 😉

ja edelleen hän toteaa terveen opetuksen sietokyvyn vähenemisen uskovien keskuudessa.
Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. (2. Tim. 4:3-4)
Saarnasta ja julistamisesta ei tule olemaan puutetta, päin vastoin, vaan terveestä, tervehdyttävästä (kreik. hugiaino, Strong 5198) opetuksesta. Tässä Paavali tarkoittaa opin vääristymistä niin, että hänen opetuksensa mukainen evankeliumin arvo ja esilläpito uskovien keskuudessa käy pieneksi.

Mitä sitten Galatian seurakunnassa aikoinaan oikein tapahtui? Siellä oli nähtävissä ensioireet noihin Paavalin opetustestamentissaan mainitsemiin opillisiin kehityssuuntiin, jotka uskovien keskuudessa saavat enemmän ja enemmän jalansijaa. Ainakin noista jakeista on luettavissa, että viihteellisyys ja kirjoitetun totuuden sanan korvaaminen erilaisilla legendoilla ja teologisilla sepityksillä valtaa alaa.

Galatian tapahtumat saivat aikanaan Paavalin niin huolestumaan, että hän aloittaa kirjeensä korostaen ylivertaista auktoriteettiaan, jonka hän oli kansojen apostolin tehtävään saanut ja saanutpa sen vielä ylösnousseelta Jeesukselta Kristukselta.
Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt. (Gal. 1:1)
Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. (Apt. 26:16)

Eikä hänen evankeliuminsa ollut ihmisen mielen mukaista uskonnollisuutta, joka aina pyrkii hakemaan Jumalan mielisuosiota erilaisin tapakulttuurin tavoin ja suorituksin. Eikä se ollut Pietarille uskottua evankeliumia, jota sävyttivät juutalaiset käytöstavat ja erilaiset vaatimukset (Apt. 2:38; Jaak. 2:14). Vaan kyseessä on Israelin määräaikaisen hyllytyksen (Room. 11) ajaksi kansojen uskoville varattu Armon talouskauden evankeliumi, jonka ylösnoussut ja maailmankaikkeuden ykköspaikalle korotettu Kristus Paavalille nyt ilmestystensä kautta paljasti.
Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. (Gal. 1:11-12)

Tämän erityisen ilosanoman sisällön ja uuden kohderyhmän ymmärsivät ja hyväksyivät lopulta myös Pietari, Jaakob ja Johannes, jotka sitten tunnustivat Paavalille myönnetyn erityisvaltuuden ympärileikkaamattomien evankeliumin ilmoittamiselle.
vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille – (Gal. 2:7)

Tämä käännös on epätarkka ja harhaanjohtava. Ja se antaa ymmärtää, että kyse on samasta evankeliumista ja että vain valtuutettu toiminta-alue on eri.  Alkukieli puhuu kuitenkin kahdesta eri evankeliumista käyttäen ilmaisussaan genetiivi- eli omistussijamuotoa.
(CLV) Ga 2:7

But, on the contrary, perceiving that I have been entrusted~ with the evangel of the Uncircumcision, according as Peter of the Circumcision

Eli todetaan kaksi evankeliumia: Paavalin ympärileikkaamattomien evankeliumi ja Pietarin ympärileikattujen evankeliumi. On muitakin raamatunkäännöksiä, jotka kääntävät kohdan sananmukaisesti. Pietari oli aikanaan saanut valtuudet ympärileikattujen evankeliumiin Jeesukselta Hänen lihansa päivinä, kun taas Paavali oli saanut valtuudet ympärileikkaamattomien evankeliumiin ylösnousseelta Kristukselta. Paitsi evankeliumien kohderyhmässä, voimassaolon ajoituksessa niin myös sisällössä on eroavaisuuksia, ytimessä tietenkin molemmissa sama valtuuden antaja: Kristus Jeesus. Pietari myönsi myös myöhemmin Paavalin evankeliumin erilaisuuden omaansa nähden toteamalla: ”niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niin kuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.”
Mitä sitten Galatian seurakunnassa oikein tapahtui vain muutama vuosi Paavalin julistaman evankeliumin jälkeen?
Seurakuntaelämässä se näkyi rauhan ja ilon hiipumisena uskovien elämässä.
Opetuksessa se näkyi yhden juutalaisperäisen uskonnollisen tavan vaatimuksen ujuttamisessa seurakunnan uskonelämään.

Vain yksi uskonnollinen rituaali, vain yksi hapate sai koko seurakunnan uskonelämän hiipumaan.
Kun tavallinen käännös kertoo tästä uskonnollisten opettajien tuomasta (ehkäpä harmittomaltakin näyttävältä) lisävaatimuksesta seuraavasti.
Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. (Gal. 1:8)

niin käännös antaa ymmärtää, että noiden täydentävän opetussuunnan edustajien tarjoama viesti olisi jotenkin vastakkaista siihen nähden, mitä Paavali oli aiemmin heille opettanut. Alkutekstissä löytyy kuitenkin sanan ”vastoin” takaa kreikankielen para [Strong G3844], mikä tarkoittaa ”rinnalla” tai ”ohessa”. Eli kyse Galatian tapauksessa oli sittenkin vain Paavalin evankeliumin rinnalle (ikään kuin lisäyksenä) liitetty opetus, joka sitten hapattavasti vaikutti koko seurakunnan uskonelämään. Eli kyse näyttää todella olevan mitättömän tuntuisesta opetussuunnitelman täydennyksestä.

Jos tämä tapahtui aikoinaan Galatiassa ja siellä vain muutan vuoden sisällä, niin voi kysyä, mikä tällaisten lisäedellytysten opettaminen on liki kahdessa tuhannessa vuodessa päässyt vaikuttamaan hämmentävästi eri kristillisissä kirkkokunnissa ja oppisuunnissa kristittyjen elämään? Kyse ei tietenkään ole siitä, etteikö uskovan pelastuminen ns. iankaikkiseen elämään olisi varma ja taattu, vaan siitä, ettei Kristuksen elämä pääse (tällaisen toisenlaisen evankeliumin kautta) vaikuttamaan sellaista rauhaa ja iloa kuin sen on tarkoitettu meille tekevän.

Jos Paavalin evankeliumille tunnustettaisiin se arvo ja merkitys, mikä sille oikeasti kuuluu, niin luokitukseksi tulisi:
ympärileikkaamattomuuden evankeliumi
ja
ympärileikkauksen evankeliumi.

Ja tuo jälkimmäisen voisi sitten alaluokitella evankeliumeiksi Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen mukaan, koska ne kaikki kuvaavat Jeesuksen maanpäällistä toimintaa Israelin kansan keskuudessa, kukin omasta näkökulmastaan.

Tässä on pohjimmaltaan kysymys Totuuden sanan oikeasta leikkaamisesta /tästä tarkemmin/. Se mikä on totta eli voimassa tänään ja tässä, löytyy meille suunnatusta kansojen apostolin opetuksessa. Pietarin opetus kohdistui ympärileikattuihin. Näiden sekoittaminen saa aikaan levottomuutta ja hämmennystä, koska evankeliumien sisällöt (oppi pelastuksesta, jumalanpalvelusmenot, seurakuntamalli, teot, toivo eli odotus) poikkeavat toisistaan. Kysymys on tietenkin myös ylösnousseen Kristuksen meille osoittaman evankeliumin vastaanottamisesta.

Ota yhteyttä