Erilaiset toivot

Uusi testamentti puhuu paljon toivosta. Myös Vanha testamentti puhuu toivosta. Raamatussa toivo ei ole toiveajattelua, vaan se on luottavaista tulevan odotusta (kreik. elpis) siihen nähden, mitä Kirjoituksissa on luvattu. Toivo on sukua uskolle ja usko katsoo toivoon luottavaisin mielin: ”usko on lujaa luottamusta siihen mitä toivotaan” (Hepr. 10:1). Toivo liittyy siis tulevan, luvatun odottamiseen.

Vanha testamentti on täynnä lupauksia Israelin kansalle, ja nimenomaan lupauksia heille luvatusta maanpäällisestä Kuningaskunnasta: ensin nykyisen Maan päällä ja sen jälkeen uuden Maan päällä. Myös ns. evankeliumikertomukset ja muu ”ei-Paavalillinen” osuus Uudesta testamentista fokusoituu tämän Israelille luvatun Kuningaskunnan tulolle ja siihen liittyville lupauksille.

Tullessaan suurella voimalla ja kunnialla ulkoavaruudesta Herra suorittaa tilinpäätöksen sen mukaan, miten muut kansat ovat suhtautuneet Hänen valitsemaan kansaansa, vähimpiin veljiinsä.
Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. (Matt. 25:31-32)
Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan. (Ps. 9:9)
Sen tähden ennusta Israelin maasta ja sano vuorille ja kukkuloille, puronotkoille ja laaksoille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, kiivaudessani ja vihassani minä puhun, koska teidän täytyy kärsiä pakanakansain pilkkaa. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Minä kohotan käteni: totisesti saavat pakanakansat, jotka teidän ympärillänne ovat, itse kärsiä oman pilkkansa. (Hes. 36:6-7)

Kansojen villitsijä vangitaan (”Päästä meidät Pahasta” -rukouspyyntö toteutuu), asevarustelu lakkautetaan ja pysyvä rauhan tila saavutetaan.
Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi (Ilm. 20:2)
hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa. (Ps. 46:10)

Herra Jeesus hallitsee Israelin kautta vanhurskaalla mutta rautaisella otteella maailman kansoja.
Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä (Ps. 66:7)
Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niin kuin saviastian sinä särjet heidät.” Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. (Ps. 2:8-10)

Ennen kokematon hyvinvointi Messiaan ja Israelin kautta kohtaa ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa.
Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen. (Jes. 65:20)
Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niin kuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra. (Jes. 65:25)

Myös Uuden testamentin evankeliumikertomuksissa opetuslapset haikailivat malttamattomina tuon Israelille luvatun maanpäällisen Kuningaskunnan perään, valtakunnan, jossa heille oli luvattu erityiset hallintotehtävät.
Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: “Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” Hän sanoi heille: “Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, (Apt. 1:6-7)

Myös uuden Maan päälle sijoittuvat lupaukset kuuluvat edelleen Israelille.
Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä (Ilm. 21:1-2)

Meidän toivomme taas toteutuu ennen Israelin toivoa. Meidän toivomme tai odotuksemme voi taas toteutua puolestaan minä hetkenä tahansa, nimittäin silloin, kun ”pakanain täysi luku on sisälle tullut” (Room. 11:25). Meidän odotuksemme täyttymisen ajankohtaa  ei voi ennustaa näkyvien merkkien kautta (2. Kor. 5:7). Meillä on aikaisempi toivo kuin Israelilla, mikä tarkoittaa, että meidän odotuksemme uskossa toteutuu ennen Israelia, ennen Vihan hallintokauden alkamista. Israel taas joutuu – niin kuin Kirjoitukset sanovat – käymään ensin läpi suuren ahdistuksen (ns. Jaakobin ahdistuksen ajan) ennen kuin he voivat ottaa vastaan Messiaansa (Jer. 30:7; Matt. 24:21).

että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen. (Ef. 1:12)

(CLV) Eph 1:12
that we should •be iofor the laud of His glory, •who are °pre-expectant in the Christ.

Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, (1. Tess. 5:9)

Lihavoidun Efesolaiskirjeen kohdan takaa löytyy alkukielessä ilmaus proelpikotas, mikä tarkoittaa aikaisemman odotuksen tilan omistamista [Strong G4276].

Paavali kehottaa meitä nimenomaan nostamaan mielemme ja odotuksemme ylöspäin Maapallon ulkopuolelle, muun Universumin alueelle. Samalla hän varoittaa mieltämme kiinnittymästä Maan päällisiin asioihin, huoliin ja tapahtumiin, koska Pahan valta täällä koko ajan lisääntyy.
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. (Kol. 3:2)

Miksi näin? Koskapa meidän odotuksemme ja lupauksemme sijoittuvat taivaalliselle alueelle. Jeesushan oli ”lihansa päivinä” lähetetty ainoastaan Israelin kansan keskuuteen. Maan päälle ja tänne Hän tulee aikanaan myös perustamaan Kuningaskuntansa, maailmanvallan, jota Hän teokraattisesti hallitsee Israelin kautta tuhannen vuoden ajan. Meille, kansojen uskoville, Hän taas on ilmestynyt ylösnousemisensa jälkeen Henkensä kautta: Pyhän Hengen, jonka kautta nykyinen seurakuntaruumis pysyy koossa, rakentuu ja kasvaa Jumalan antamaa kasvua.
Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. (2. Kor. 5:16-17)

Niinpä taistelummekin Vastustajaa vastaan tapahtuu myös eri alueilla. Näin ympärileikattujen apostoli varoitti juutalaisia opetuslapsia Saatanasta ja sen maanpäällisestä toiminnasta:
Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. (1. Piet. 5:8)

Paavali taas varoittaa meitä suuntaamaan taisteluamme Maan päällisiä (ympärillämme olevia) voimia vastaan, vaan suuntaamaan mielemme ylöspäin, taivaalliselle (so. ylimaalliselle) sektorille:
Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. (Ef. 6:12)

Jos 95 % koko raamatun tekstivolyymista kertoo Israelille luvatusta kansallisesta, maanpäällisestä toivosta, niin onko tavatonta, että siihen on ”ihmisen mielen” mukaisesti houkutus tarttua ja korvata meille Paavalin kautta ilmoitettu kansojen ihmisten odotus ja osuus sillä, mitä itse asiassa on Israelille luvattu?!

Myös tieteellinen (alkutekstiin perustuvien) sanaesiintymien tilastollisesti merkitsevä eroavaisuus Kuningaskunnan evankeliumin ja Paavalin evankeliumin välillä vahvistaa tämän toivon suunnan:

Sana kreik. & kon. elements Paavali muu UT
earth, maa ge, land 17 190
celestial, taivaallinen epouranion, ON-SEE-UP-ed 12 7

Paavali kuvaa myös maallisiin asioihin fokusoimista Kristuksen ristin vihollisuudeksi ja muistuttaa meitä kiinnittämään mieltämme taivaallisiin, jonne tulevat lupauksemmekin sijoittuvat.
..maallisiin on heidän mielensä, mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi. (Fil. 3:18-21)

Se kolmas taivas

Vaikka fokstrotissa haaveillaan lemmen seitsemännestä taivaasta, niin raamattu ei tunnista kuin kolme taivasta. Vaikka islamissa uskotaan seitsemään päällekkäiseen taivaskerrokseen, niin raamattu kertoo meille kolmesta – ei päällekkäisestä – vaan ajallisesti peräkkäisestä taivaasta.

Mitä taivaalla sitten raamatussa tarkoitetaan? Vanhassa kreikassa on taivasta tarkoittava sana ouranos, mikä sanaelementteihin purettuna tarkoittaa NÄHDÄ-YLÄPUOLELLA. Se esiintyy sekä yksikkö- että monikkomuodossa ja tarkoittaa yleensä kaikkea Maan ulkopuolella olevaa Universumia. Yksikkömuodossa se toisinaan tarkoittaa Maata ympäröivää ilmakehää. Kirjoituksissa esiintyy myös termi epouranos, joka taas selvästi viittaa ilmakehän ulkopuolella olevan maailmankaikkeuden alueeseen ”ylitaivaalliseen”, esim. 1. Kor. 15:40.

Ensimmäiset taivaat paljastetaan 2. Pietarin kirjeestä, jossa mainitaan niiden olleen jo ”ikivanhastaan olemassa”.
Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta (2. Piet. 3:5)
Kyse täytyy olla alkuluomisesta, siitä kun “Alussa jumala loi tavaan ja maan” (1. Moos. 1:1).

Toiset taivaat mainitaan taas nykyisinä, siis tänään olemassa olevina taivaina, ne tuodaan esiin heti kaksi jaetta myöhempänä.
Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään. (2. Piet. 3:7)

Taivaat ja Maa luodaan pareittain ja peräkkäin. Johannes vietiin Hengessä kolmannen Maan päälle näkemään ja ihmettelemään sen siunauksia.
Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää oleJa pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. (Ilm. 21:1-2)

Edellisessä jakeessa käännössanan ”ensimmäinen” takaa löytyy kreikan protos, joka voidaan kääntää myös sanalla ”edellinen”.
Johannes siis vietiin Hengessä – ei ainoastaan näkemään Herran päivän tapahtumia – vaan vielä kauemmaksi: uuden, kolmannen Maan päälle.

Entäpä sitten Paavali. Hänelle ylösnoussut Herra puolestaan paljasti ilmestyksensä kautta kolmannen taivaan.
Minun täytyy kerskata; se tosin ei ole hyödyllistä, mutta minä siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen – oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää.  Ja minä tiedän, että tämä mies – oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää – temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua. (2. Kor. 12:1-4)

Tämä Paavalin kokema Herran ilmestys tapahtui ilmeisesti silloin, kun juutalainen teloituskomppania oli hänet kivittänyt ja todennut kuolleeksi.
Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia, ja he suostuttivat kansan puolellensa ja kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle, luullen hänet kuolleeksi. (Apt. 14:19)

On hyvä huomata, että Johannekselle näytettiin ainoastaan uuden Maan siunauksia, koska Israelille annetut lupaukset paikantuvat nykyisen ja uuden Maan päälle. Paavalille taas näytettiin uuden taivaan siunauksia, koska kansojen uskovien lupaukset kohdistuvat taivaalliselle sektorille. Näitä asioita hän myös välittää meille viimeisissä kirjeissään. Paavali tahtoo korostaa tämän toivon eli odotuksen erilaisuuden /tästä tarkemmin/ ja suunnan merkityksen tärkeyttä tämän päivä uskoville sanoessaan:

Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. (Kol. 3:2)

Ja siksi hän ylistää Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää näistä ”ylitaivaallisista” siunauksista, jotka ovat osaksemme tulleet:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, (Ef. 1:3)
(CLV) Eph 1:3
Blessed be the God and Father of our •Lord Jesus Christ, •Who blesses us iwith every spiritual blessing among the celestials, in Christ,

 

 

 

Paratiisi

 

Paratiisi herättää ihmisissä paljon erilaisia ja kaihoisia mielikuvia. On niin aina tehnyt. Paratiisi esiintyy myös eri uskonnoissa kuten islamissa ja hindulaisuudessa. Katsotaan kuitenkin, mitä raamattu tietää Paratiisista kertoa. Raamatussa on tunnistettavissa kaksi Paratiisia: muinainen ja tuleva. Raamatun kuvaamat Paratiisit sijaitsevat aina Maan päällä.

Paratiisi -sana tulee alun perin muinaisen persian sanasta pairidaeza, joka tarkoitti rajattua puisto- ja puutarha-aluetta, josta tuolloin lähti neljä virtaa, yhtenä niistä Eufrat. Muinainen Paratiisi, Eedenin Paratiisi, oli konkreettinen puistomainen alue, joka sijaitsi aikoinaan nykyisen Maan päällä. Tämän Edenin Paratiisin oli Jumala antanut ihmiselle hänen hallittavakseen ja hoidettavakseen (1. Moos. 2.15).

Ensimmäinen Paratiisi sijaitsi nykyisen Maa-planeetan päällä ja sen keskellä oli Elämän puu.
Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun. (1. Moos. 2:9)
Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt. (1.Moos. 2:8)

Koskapa Elämän puusta syöminen olisi taannut ihmiselle jatkuvan elämän, niin Jumala karkotti langenneen, kuolevaisuuden tilaan siirtyneen ihmisen pois Eedenin paratiisista ja asetti kerubit sekä leimuavan miekan vartioimaan Elämän puulle johtavaa tietä.
Ja Herra Jumala sanoi: “Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!” Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. Ja hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä. (1. Moos. 3:22-24)

Niin kuin Elämän puu sijaitsi muinaisen Paratiisin keskiössä, niin myös tulevassa Paratiisissa Maan päällä.

Uudessa testamentissa sana ”Paratiisi” (kreik. Paradeisos) esiintyy kolme kertaa (Luuk. 23:43, 2. Kor. 12:4, Ilm. 2:7). Uusi testamentti puhuukin pelkästään tulevasta, uuden Maan päälle sijoittuvasta, Paratiisista. Tämä Paratiisi toteutuu vasta Israelille luvatun tuhatvuotisen Kuningaskunnan jälkeen, kun uudet taivaat ja Maa tulevat luoduiksi.
Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. (Ilm. 21:1)

Täällä uuden Maan päällä tulee Paratiisi sijaitsemaan ja siitä käytetään nyt nimitystä Jumalan Paratiisi, eikä Edenin paratiisi. Tänne Jeesus lupasi  (ristin ryövärin lisäksi) kaikki tulevana Herran päivänä vainoista voittajina selviytyvät juutalaiset uskovat.
Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.’ (Ilm. 2:7)

Elämän puu sijaitsee siis myös tulevassa Jumalan paratiisissa.
Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi. (Ilm. 22:2)

Tästä kaikesta voimme päätellä, että tällä hetkellä ei ole olemassa mitään paikkaa nimeltä Paratiisi. Voimme myös edellä olevan perusteella tulla johtopäätökseen, että ensimmäinen Paratiisi oli nykyisen Maan päällä ja että toinen Paratiisikin tulee sijaitsemaan tulevan, uuden Maan päällä. Myös sen voimme päätellä, että Paratiisi ei sijaitse, eikä tule sijaitsemaan taivaallisella so. Maan ulkopuolisella Universumin alueella, jonne taas tämän päivän uskovien odotukset kohdistuvat (Ef. 1:3), vaan uuden Maa-planeetan pinnalla.

Paratiisilla ei ole mitään tekemistä kuolleiden eli poisnukkuneiden paikkana kuvatun hepr. Sheol, kreik. Hades, suom. Tuonelan kanssa. Eikä myöskään Geennan (joskus harhaanjohtavasti ”Helvetiksi” käännetyn) Hinnomin kaatopaikkarotkon kanssa. Eikä myöskään kreik. Tartaroksen kanssa, mihin aikoinaan teljettiin Nooan päivinä kapinoineet henkiolennot.

Puhe ristillä ristiriitaista?

Jeesuksen puhe ryövärille ristillä on pitkin aikaa – yleensä pääsiäisen aikoihin – herättänyt monissa ihmettelyä, niin taas varmaan tänäkin pääsiäisenä. Kun perinteinen raamatunkäännös kääntää Jeesuksen puheen:

Ja hän sanoi: “Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi”. Niin Jeesus sanoi hänelle: “Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:42-43)

niin tulee mielikuva siitä, että tämä ryöväri sai lupauksen pyyntönsä täyttymiselle jo samana päivänä. Eli ryöväri olisi lentänyt suoraan paratiisiin, kun taas Herra kärsi ristinkuoleman. Tämä tulkinta johtaa kuitenkin perustavanlaatuisiin ristiriitoihin tulevan ylösnousemuksen (joka on siis vielä edessäpäin) kanssa. Koska raamattu selkeästi opettaa, että Kristus on noussut ensimmäisenä kuolemaan nukkuneista ja että tämä ylösnousu muun ihmiskunnan osalta odottaa vielä aikaansa (1. Kor. 15:20-28).

Jos ryöväri olisi lentänyt ristiltä suoraan paratiisiin, niin eikö hänestä olisi siten tullut ensimmäinen kuolleista nousseista, koskapa Jeesuskin herätettiin kuolleista vasta kolmantena päivänä? Daavidkihan nukkui vielä tuohon aikaan Tuonelassa tulevaa ylösnousemusta odottamassa (Apt. 2:26-27; Ps. 16:10). Ja jos suoralennot edelleen jatkuisivat, niin eikö koko tuleva ylösnousemus jäisi turhaksi, kun jo kaikki olisivat päässeet perille? Eikö tällainen opetus ole itse asiassa spiritismiä, joka väittää, että elämä jatkuu välittömästi kuoleman jälkeen? Eikö tällainen opetus noudata Vastustajan opetussuunnitelmaa “Ette suinkaan kuole” (1. Moos. 3:4)?

Ryöväri pyytää siis Jeesusta muistamaan häntä, kun Hän tulee valtakuntaansa (alkukielellä Kuningaskuntaansa). Tämän tulevan Israelille luvatun Kuningaskunnan lupaukset ovat olleet esillä läpi Vanhan testamentin. Kuningaskunta oli tullut lähelle evankeliumikertomuksissa ja sen ilmestymistä odotettiin vielä Helluntain tapahtumien jälkeen. Tähän tulevaan valtakuntaan ei Jeesus ryöväriä luvannut, vaan sen jälkeiseen Jumalan paratiisiin /tästä tarkemmin/. Eli kun otetaan asiayhteys ja sanatarkka puhe ristillä, niin ryöväri sai mennä vielä odottelemaan tulevaa ylösnousemista ja paratiisipaikkaansa.

Alkukieli ei käytä lainkaan välimerkkejä, vaan teksti näyttää katsojan silmissä “yhdeltä pötkyltä”. Konkordanttinen käännös laittaa tässä pilkun sanan tänään jälkeen, jolloin ko. jae saa toisenlaisen merkityksen.

CLV Lk 23:42 – Lk 23:43
And he said to •Jesus, “Be |reminded of me, Lord, whenever Thou mayest be coming in Thy •kingdom.”
And •Jesus said to him, “Verily, to you am I saying today, with Me shall you be in •paradise.”

Eli nyt puhe ristillä saa aivan toisenlaisen sisällön ja merkityksen:

Ja hän sanoi: “Jeesus, muista minua, kun tulet kuningaskuntaasi“. Niin Jeesus sanoi hänelle: “Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä: sinun pitää oleman minun kanssani paratiisissa.”

Tässä puheessa painottuu nyt tuo maailmanhistoriaa mullistava päivä – päivä jolloin ihmiskunnan synti sovitettiin; eikä suinkaan ryövärin paratiisiin lentopäivä. Jeesus lupasi katuvalle ryövärille paikan vasta tuhatvuotisen Kuningaskunnan jälkeen ajoittuvasta, uuden Maan päällä sijaitsevasta, paratiisista (Ilm. 21). Eikä Herra luvannut olla tuona päivänä ryövärin kanssa paratiisissa, koska Hän tuona päivänä itse oikeasti kuoli antamalla henkensä Isänsä käsiin (Luuk. 23:46). Kuningaskuntaan menohan vaati tuolloin työpaikan jättämistä, Jeesuksen konkreettista seuraamista, valmiutta kärsimään ristinkuolema Mestarinsa tavoin ja monista asioista kieltäytymistä – siis tekoja.
Hyvin on Harhauttaja saanut tänään opetustaan ujutettua kristikunnan piiriin. Tällainen ”suoralento-taivaaseen” opetus, joka itse asiassa kumoaa kuolemisen ja ylösnousemisen tarpeellisuuden, elää vahvasti perinteisissä käännöksissä ja piispatason opetuksissa. Eli kuten Herra aikanaan ylösnousemuksen ja sen merkityksen kieltäneille saddukeuksille vastasi:

“Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.” (Matt. 22:29)

 

 

 

 

Ota yhteyttä