Armo kätkee – armo kasvattaa!

Mitä armolla oikeastaan tarkoitetaan? Onko se vain Jumalasta lähtöisin olevaa armahtavaisuutta vai myös Jumalan lahjarakkauden ja huolenpidon vaikuttamaa kiitollisuutta ja iloa Hänessä?

Kun Uuden testamentin alkukielessä puhutaan armosta, niin sen takana on ilmaisu charis. Kun alkutekstissä puhutaan ilosta, niin sieltä löytyy sana chara. Kun Uuden testamentin käsikirjoitukset puhuvat kiittämisestä, niin se on kirjoitettu termillä eucharisteo. Suomenkielisessä raamatussa nämä ilmaukset on käännetty vastaavasti ”armo” – ”ilo” – ”kiittää”. No mitä tämä voisi kertoa? Ainakin sen, että äidinkielessä nämä sanat näyttävät olevan melko etäällä toisistaan, kun taas inspiroidussa alkukielessä armo, ilo ja kiittäminen paljastuvat myös vahvoiksi sukulaisilmauksiksi. Toisin sanoen voitaisiin kuvata armon olevan jotain sellaista Jumalan suurta suosiollisuutta, joka saa aikaan vastaanottajassaan iloa ja kiitosmieltä. Ja myös niin päin, että kiitollisuutta osoittamalla Jumalaan päin avaamme samalla väylää Jumalan armon tulolle voimavaraksi elämäämme.

Kun Paavali puhuu ja huokailee nykyisen ns. alennustilan  ruumiin vaikutuksista ihmisen elämään Roomalaiskirjeen 7. luvussa, niin se on tavallisissa raamatunkäännöksissä ilmaistu:
Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? (Room. 7:24)

Konkordanttinen käännös ilmaisee puolestaan em. kohdan seuraavasti:
(CLV) Ro 7:24
A wretched man am I! What will |rescue~ me out of this •body of •death? Grace!

Eli tuo vastaus ”Armo” puuttuu tavallisista käännöksistä, mutta se on kirjoitettu Codex Sinaitukseen (ehkä täydellisimmän Uuden testamentin käsikirjoituksen aikalais-tarkistettuun versioon) ja Konkordanttinen käännös on sen ottanut mukaan tekstiinsä. Siis alkutekstissä annetaan näin myös suora vastaus Paavalin pitkään huokailuun ja kysymykseen! Jumalan armo kätkee, pelastaa meitä myös alennustilamme ruumiin vaikutuksilta! /tästä takemmin/  Tämänhän Paavali on antanut esimerkiksi meille siitä, miten Jumalan armo tänä päivänä meissä toimii.

Kun Paavali taas sanoo, että
Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani. (1. Kor. 15:10)
niin hän tunnustaa, että kaiken takana hänen tehtävässään on Jumalan armon (lahjasuosiollisuuden) voimavaikutukset, eikä suinkaan hänen oma erinomaisuutensa.

Edelleen kun katsotaan kirjettä Tiitukselle, jossa Paavali kirjoittaa:
Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa (Tiit. 2:11-12)
CLV Tit 2:11 – Tit 2:12
For the saving grace of •God made its advent to all =humanity,
training us that, -disowning~ •irreverence and •worldly desires, we should be living sanely and justly and devoutly in the current eon,

Niin apostoli ensin mainitsee, että tämä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. Sitten Paavali puhuu Jumalan armon kasvattavasta tai paremminkin valmentavasta (kreik. paideuousa) vaikutuksesta elämäämme. Tässä alkukielen verbi esiintyy kreikan ns. middle-pääluokassa, mikä tarkoittaa sitä, että myös tekijä (armo) on (enemmän tai vähemmän), sen tekemisen kohteen (ihminen) kohteena.  Tämän voi ymmärtää ajattelamalla esim. valmentaja-valmennettava -suhdetta. Miten välttämätöntä on myös valmennettavalla ottaa roolinsa tässä uuden ihmisen kasvussa Kristuksen kanssa. Kansojen apostoli pitää tätä totuutta ja siunausta niin tärkeänä, että kehottaa meitä kiittämään joka tilanteessa (1. Tess. 5:18).

Kiitollisuus meidän taholta on luottamuksen osoitusta Jumalan huolenpitoa kohtaan ja samalla Hänen armonsa hallinnan vahvistamista elämässämme. Kiitollisuus taas osoittaa meidän taholta luottavaisuutta ja tyytyväisyyttä Jumalaa ja Hänen palkitsevaisuuttaan kohtaan:

suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. (1. Tim 6:6)

Tai vielä täsmällisemmin:

(CLV) 1Ti 6:6
Now •devoutness with contentment is great capital;
Eli jumalisuus sidottuna tyytyväisyyteen on suurta pääomaa (kreik. porismos), suurta varallisuutta!

Jumala toimii tänään Armon talouskauden periaatteiden mukaisesti. Uskonelämä paketoituna näyttävään, hyvältä ja juhlalliseltakin vaikuttavaan jumalanpalvelustoimintaan ja muuhun ”virallisesti hyväksyttyyn” uskonnolliseen käyttäytymiseen ei sinällään tee vaikutusta Jumalaan.
Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: ”Älä tartu, älä maista, älä koske!”  – sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta -ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. (Kol. 2:19-23)

Niin kuin Kristuksen seurakuntakin on hengellinen (so. yli kristinuskonnollisten rajojen) toimiva organisaatio (Kristuksen ruumis), niin myös Jumalan armo toimii kristityn elämässä ainoastaan hänen omaa henkeään vahvistavan Pyhän Hengen yhteydessä.
Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa. (Fil. 4:23)