mutta kun meitä tuomitaan

 

Mitä Paavali mahtaa tässä oikein tarkoittaa?
Meitäkö, jotka uskomme, tuomitaan?
Eikö tuomiot odota vain ns. ulkopuolella olevia?
Eikö tuomiot koske ainoastaan niitä, jotka eivät usko?
Eikö tämä ole vastakkaista kristillisten valtasuuntien viestille, että tuomitseminen kohdistuu uskomattomia ihmisiä kohtaan?
Eikö ”viimeisellä tuomiolla” anneta lopullinen isku kaikkea jumalattomuutta vastaan?

Kyllä kansojen apostoli näyttää tässä kuitenkin selkeästi opettavan, että emme mekään – jotka uskomme – selviä ilman tuomioita. Mitähän hän tässä mahtaa oikein tarkoittaa?
Minkä kaltaisista ”tuomioista” mahtaa oikein olla kyse? Mitä tuomiolla yleensäkin Raamatussa tarkoitetaan?

Jae on tässä.

mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. (1. Kor. 11:32)

(CLV) 1Co 11:32
Yet, being judged~, we are being disciplined~ by the Lord, that we may not be |condemned with the world.

Ensinnäkin tästä Paavalin opetuksesta on pääteltävissä se, että eivät uskovatkaan selviä ilman ”tuomiota”.  Paavali ei sano tässä, että ”jos meitä tuomitaan”, vaan ”kun meitä tuomitaan”. Tällä hän viittaa siihen, että tämä on jokaisen Jumalan lapsen osa.

Seuraavaksi jakeesta on pääteltävissä, että uskovan kohdalla ”tuomiot” ovat kurituksen ja kasvatuksen luonteisia.

Sitten jae opettaa, että koska näin on, niin meidät – jotka uskomme – vapautetaan tulevasta, koko maailmaa koskevasta, ”tuomiosta”.

Alkuteksti ei tunne lainkaan ilmaisuja ”kadotustuomio” tai ”tuomita kadotukseen”, samoin kuin se ei missään kohdin opeta paikasta tai tilasta nimeltä ”ikuinen Kadotus” /tästä tarkemmin/.
Käännös ”tuomita kadotukseen” on harhaanjohtava, tyly ja valheellinen ja antaa selvästi ymmärtää, että vain ne, jotka uskovat saavat pelastuksen ja että kaikille lopuille ihmisille ”jää Musta Pekka käteen”. Tällaisen harhaisen mielikuvan esillä pitäminen luo kuvaa heikosta Jumalasta, jolta suuri Saatana lopulta riistää miltei koko saaliin!

Käännössanan ”tuomitaan” tai ”being judget” takaa löytyy vanhan kreikan krinomenoi. Verbi on tässä ns. middle-pääluokassa (medium) ja tarkoittaa sitä, että myös ”tuomittavat” osallistuvat oman ”tuomionsa” toteutukseen, ovat siinä suhtautumisellaan mukana. Käännössana ”tuomita” taas sisältää nykykielessä ja merkityksessä negatiivisen näkökulman ja sisällön, mielipiteen jostain yksipuolisesta rankaisemisesta. Parempi käännös tässä on mielestäni nykykielen ilmaisu ”arvioiden ohjata oikeaan”. Jumalan lapsina Hän armonsa periaatteiden mukaisesti valmentaa ja ohjaa meitä uuden ihmisemme mukaiseen käyttäytymiseen /Tiit_2:11-13/. Tässä Isä Jumala käyttää usein ohjaavaa testaamistaan, jonka me ihmiset koemme monesti erilaisina kiusauksina ja kärsimyksinä.

Käännöstermin ”kuritusta” tai ”disciplined” takaa löytyy taas alkutekstin paideuometh. Tämäkin teonsana on middle-luokassa ja tarkoittaa ”valmentamista” /tästä tarkemmin/. Eli tässä Paavali opettaa, että Jumalan arvioidessa meitä sallimiensa kärsimystemme kautta, niin kyse on valmennuksesta: valmentautumisesta ja fokusoimisesta elämään enemmän uuden ihmisemme mielen mukaisesti. Tässä siis Isä Jumala toimii – armonsa periaatteittensa mukaisesti – valmentajana ja me Hänen lapsensa valmennettavina.

Sitten em. jakeen kolmanteen kohtaan, jossa puhutaan ”kadotukseen tuomitsemisesta”.
Alkukielessä käännössanojen ”kadotustuomio” ja ”condemnation” takaa löytyy inspiroidun alkutekstin katakrima [Strong 2631]. Konkordanttinen menetelmä purkaa tämän nominin verbi-muodon morfeemeiksi DOWN-JUDGE ja selitteeksi ”tuomita vastakkaisesti”.
Zodhiateksen ”The Complete WORD STUDY DICTIONARY” (TCWSD) antaa myös verbille katakrino selityksen: ”tuomita vastakkaisesti, mikä tarkoittaa osoittaa yhden hyvän käytöksen kautta toiset kaltaiset syyllisiksi”.

Katakrimaa voidaan näin ollen pitää vertaistuomiona, johon täydelliselle vertaisella (tässä Ihmisen Pojalla) on oikeus toteuttaa oikeudenkäynti toisia ”vastakkaisia”, ”epätäydellisiä” ihmisiä kohtaan.

Eli vastakkaisuus tässä löytyy akselilta “synnitön – syntiset”. Kysymys on Ihmisen Pojan johtamasta oikeudenkäsittelystä uskomattomia ihmisiä kohtaan. Ja tämän tuomion tavan myös Jeesus vahvisti aikanaan puhuessaan itsestään: ”Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.” (Joh. 5:27)

—

Mutta voimmeko ja miten sitten itse vaikuttaa siihen, että meitä ei tarvitsisi Jumalan puolelta niin usein kurittaa? Tämä selviää edellisestä em. kohdan johdantojakeesta. Kyse on viime kädessä oppimisesta. Kyse on lopulta kasvamisesta ”Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden määrään” /Ef_4:12-13/. Kyse on koko eliniän kestävästä juurtumisesta Häneen, joka on Pää (Ef. 4:15).

Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; (1. Kor. 11:31)
(CLV) 1Co 11:31
For if we adjudicated ourselves, we would not be judged~.

Kyse näyttää liittyvän itsetutkiskeluun. Jakeen mukaan vaikuttaa siltä, että juuri itsearvioinnin kautta voimme osallistua (oppimalla) siihen, ettei Isän Jumalan tarvitsisi ”ulkoa päin” puuttua meidän kasvatukseemme. Vaikka jae 32 sitten totuuden mukaisesti toteaakin, että ”kun meitä kuritetaan”. Eli oppimisen ja kantapään kautta näyttää tämä Jumalan lapsen kasvaminenkin etenevän. Onneksi tuo Isä on Rakkaus. Onneksi tuo Isä on kaikkitietävä. Onneksi tuo Isä on kaikkivaltias. Hänen lapsenaan saamme Kristuksessa turvallisesti kasvaa sellaisiksi uusiksi ihmisiksi, joiksi Hän on meidät tarkoittanut!

Käännössanojen ”tutkisimme” ja ”we adjudicated” takaa löytyy vanhan kreikan diakrino. Konkordanttinen menetelmä purkaa verbin morfeemeiksi THROUGH-JUDGE eli jotenkin lävitse-arvioida.  TCWSD selittää sanan tarkoittavan mm. ”erottautua itsestään” tai ”tarkastella itseään ulkopuolelta”.

Ajattelen tämän tarkoittavan ihmisen itsetarkkailua tai itsetutkiskelua. Uskovan ihmisen kohdalla ajattelen tämän tarkoittavan ihmisen katsovan tilaansa ja käyttäytymistään uudesta ihmisestä käsin. Ikään kuin arviointia itsensä lävitseen vanhaa ihmistä kohti, Egoaan kohti. Erottautumista oman vanhan minänsä ulkopuolelle tarkastelemaan käyttäytymistään Kristuksesta käsin. Tunnistamaan ja samalla tiedostamaan heikkouksiansa – jopa kerskaamaan niistä – ja samalla ottamaan vastaan Kristuksen voimaa ja piirteitä näihin heikkouksiin (so. täyttymään heikkouksia Pyhän Hengen voiman kautta).

—

Kaikki tämä – uuden ihmisen kasvu ja vanhan ihmisen väheneminen – tapahtuu Kansojen apostolin mukaan ihmisen mielen kautta. Tiedostamisen kautta. Ei tuntemusten kautta, koska nehän eivät vaadi uskoa: luottamusta lupauksiin Kristuksessa Jeesuksessa.

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. (Room. 12:2)
(CLV) Ro 12:2
and not to be |configured~ to this •eon, but to be |transformed~ by the renewing of your •mind, for you •to be testing what is the will of •God, •good and well pleasing and perfect.

 

Vaikka kirkkolaitokset ja muut kristilliset valtasuuntaukset ovat pitäneet (ja edelleen pitävät) ihmisiä pelossa ja hämmennyksessä tuomioiden tai ”viimeisen tuomion” suhteen, niin kaikki Jumalan tuomiot ovat kuitenkin Kirjoitusten mukaan oikeudenmukaisia ja kaikki Hänen tuomionsa käydään Hänen rakkaudestaan käsin. Uskovat elävät koko ajan tämän Jumalan ohjaavan ”tuomion” alla. Uskovat kokevat sen jo eläessään, sillä ”meidän ei ole suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä” (Fil. 1:29). Juuri salliessaan kärsimyksiä lapsilleen, ne Hän tekee kaikki huolenpitonsa ja rakkautensa sisällä. Ja kaikki nämä kärsimykset tapahtuvat Kristuksen tähden: jotta Kristus saisi enemmän muotoa omissaan. Uskomattomat ihmiset ovat osattomia tällaisista ”Kristuksen tähden” -kärsimyksistä, koska niiden kautta meitä valmistellaan sellaisiksi Kristuksen ruumiin jäseniksi, miksi Jumala on ylitsevuotavassa suosiollisuudessaan ja rakkaudessaan meidät säätänyt /2. Kor_5:4-5/. Maailman ihmisten oikeudenkäsittely tapahtuu sitten myöhemmin Ihmisen Pojan kautta Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyn (katakrima) kautta.