me, joilla on Hengen esikoislahja

 

Esikoisellahan me tarkoitamme arkikielessä perheen ensimmäistä lasta. Raamattu puhuu kuitenkin monella tapaa esikoislahjasta tai esikoisuudesta. En ole itse aiemmin tämän ilmaisun kohdalla pysähtynyt niin kuin äskettäin. Esikoisuuteen näyttää kuitenkin Kirjoituksissa liittyvän läpi ilmoituskokonaisuuden mukana oleva lainalaisuus. Esikoisuus näyttää aina viittaavan ensimmäiseen jossain ryhmässä tai joukossa. Sillä näyttää myös olevan tietynlainen yhteys Jumalan suvereeniin valintaan nähden.

Paavali puhuu esikoislahjasta, joka koskee myös nykyisen, salatun Armon talouskauden uskovia. Mistähän tässä voisi olla lopulta kysymys?

Jumalalla, kaiken luojana ja antajana on oikeus sekä ihmisten että eläinten esikoisiin.
Aabel uhrasi Jumalalle esikoisen laumastaan ja sai Jumalan katsomaan hänen ja hänen uhrilahjansa puoleen /1. Moos_4:4/.
Israelin esikoiset pelastuivat Egyptin vitsauksesta, kun israelilaiset sivelivät oviensa pielet karitsan verellä, jolloin taloissa olevat esikoiset pelastuivat kuolemalta /2. Moos_12:12-13/.
Nämä ovat kuitenkin myös esikuvallisia. Esikuvallisia siinä mielessä, että ne kuvaavat tulevaa Jumalan Karitsan sovittavan veren vaikutusta kaikkiin ihmisiin ja koko luomakuntaan /Kol_1:20/.

Esikoislahja tai esikoisuus näyttää Raamatussa tarkoittavan sellaista Jumalan hyväksi näkemää pelastavaa siunausta, jossa siunaus periytyy esikoisen kautta hänen jälkijoukolleen Jumalan säätämän periaatteen mukaisesti.
Tämä periaate näyttää olevan Jumalan oma rakkaus ja siihen perustuva armo ja sen toimintaperiaatteet.

Israelin kansaa sanotaan Jumalan esikoiseksi: ”Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani” (2. Moos. 4:22) ja ”Herralle pyhitetty oli Israel, hänen satonsa esikoinen” (Jer. 2:3).
Israel on esikoinen kansojen joukossa. Israelin kautta tulee siunaus kaikille maailman kansoille /Jes_2:3-4/. Koko Israelin kansa saa ottaa pelastuksen vastaan heidän Messiaansa saapuessa (nykyisen maailmanajan lopulla) pelastamaan kansansa /Sak_12:9-10/; /Room_11:25-26/. Israel on ensimmäinen, esikoinen, joka saa kokea Jumalan siunauksen kohdalleen kaikkien kansojen joukossa. Myös muut kansat pääsevät sitten nauttimaan Israelin saamasta siunauksesta /Room_11:12/.

Kristus on noussut esikoisena (ensimmäisenä) ihmisten joukosta.
Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. (1. Kor_15:20)
Minkä ryhmän ensimmäisenä Kristus on sitten noussut?
Mikä ihmisjoukko ensimmäisenä pääsee kokemaan Kristuksen esikoisuuden periytyvyyden lainalaisuuden?
Tässä täytyy olla kysymys Israelin ja kansojen pyhistä, jotka seuraavina – ylösnousseen Kristuksen Jeesuksen jälkeen – pääsevät nauttimaan Kristuksen esikoisuuden hedelmästä.
Sillä ne, jotka hän on edeltä tuntenut, hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; (Room. 8:29).

Mutta ei tässä vielä kaikki.
Apostoli Paavali jatkaa ja kuvaa myös uskovia (sekä Israelista että kansoista) esikoisiksi, esikoislahjan omistaviksi joukoiksi. Ja nimenomaan Hengen esikoislahjan omistaviksi:
itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. (Room. 8:21-23)

”Esikoisuus” tai ”esikoislahja” takana on alkukielen aparche, joka tarkoittaa ensihedelmää tai ensiksi kypsyvää hedelmää.

Kun nykyisen Armon hallintokauden valitut kokevat ruumiillisen ylösnousemuksen /1. Kor_15:42-44/, niin he saavat ”uuden kehon”, ”uuden varren”, ”kypsyneen hedelmän”.
Koska ylösnoussut Kristus on heidän esikoisensa.
Entäpä sitten otsakkeessa mainittu uskovien Hengen esikoisuus?
Missä joukossa he ovat ensimmäisiä?
Muiden ihmisten joukossa! Loppuosan ihmiskunnan joukossa /1. Kor_15:20-24/!
Koko luomakunnan joukossa! Koko Universumin, koko maailmankaikkeuden joukossa /Room_8:19-22/!
Kaikki on Jumalasta.
Kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. (2. Kor. 5:18)


Kristuksen kaiken sovittava pelastus toteutuu Isän Jumalan suunnitelman mukaisesti vaiheittain ja ajallisessa vuorojärjestyksessä
. Tämän valtavan Evankeliumin on itse ylösnoussut Herra Jeesus paljastanut apostoli Paavalille edelleen meille välitettäväksi:

22. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
23. mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;
24. sitten tulee täyttymys (kreik. telos eli loppuosuus kaikista), kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. (1. Kor. 15)

Siis ”niin kuin kaikki niin myös kaikki”.
Ei siis ”niin kuin kaikki niin vain uskovat”. Kattaus on laajudessaan täydellinen. Kristuksen kuuliaisuuden teon vaikutukset tulevat olemaan yhtä laajat kuin näemme Aadamin teon vaikutuksien olevan. Pelastusjärjestys vaan on peräkkäinen!

Kaikkivaltiaan Jumalan suunnitelma etenee Kristuksen Jeesuksen kautta vääjäämättömästi kohti maalia: kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan pelastamista. Kaikki etenee ajassa ja järjestyksessä. ”Iankaikkisuuksien” ja ”ikuisuuksien” himmeli-käsitteiden takaa alkukielessä löytyvät aikarajalliset aikakaudet. Valitettavasti kirkot ja monet muut kristilliset tahot ovat päästäneet kreikkalaisen ajattomuuden mytologian vaikuttamaan käännöksiinsä ja samalla himmentämään ihmisten (ja myös itsensä) käsitystä hahmottaa myös tulevia (Jumalan suunnitelmiin kirjattuja) totuuksia ja ennustuksia Raamatun kokonaisilmoituksessa. Näin on voitu myös antaa itselle ”lupa” häivyttää esim. Israelia koskevat maanpäälliset (vielä toteutumattomat) lupaukset. Tämähän taitaa ollakin sitä kuuluisaa korvausteologiaa 🤔.

Se että Isän Jumalan lahjoittama pelastus toteutuu Kristuksen Jeesuksen kautta kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan osalle vahvistaa myös seuraava maailmankausien (”ikuisuuksien”) päätökseen liittyvä siunaava totuus /Fil_2:9-11/. Tässä ylösnousseen Herran Paavalin kautta meille välittämässä lupauksessa käy selvästi ilmi, miten jokainen olento tulee lopulta sydämestään ylistämään Isän jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on todellinen Herra.
Ja tämän he tekevät vapaaehtoisesti sydämestään (niin kuin alkukielen ilmaisu exomologeo merkitsee). Ja kirjoitettuhan on, ettei kukaan voi sanoa (sydämestään), että Jeesus Kristus on Herra, paitsi Pyhässä Hengessä /1. Kor_12:3/.

Näin myös me – nykyisen salatun armon hallintokauden uskovat – saamme kantaa ”toivossa” eli odotuksen tilassa meissä ilmenevää Hengen esikoislahjaa ja sen jakamista eteenpäin kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan osalle /Ef_1:22-23/!

 

 

 

Jätä kommentti

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä