Seuraavassa tuodaan esiin erään henkilön ajatuksia, jotka olivat häntä vilpittömänä ihmisenä niin kauan vaivanneet, että hän lopulta pelkäsi menettävänsä jopa järkensä. Hänen tuskansa juontui toisaalta tiukasta halusta uskoa kaikki, mitä Raamattu sanoo ja toisaalta mahdottomuudesta tehdä tätä perimätietojen sävyttämien raamatunkäännösten ja yleisten selityksien avulla. Seuraavia kysymyksiä olisi hyvä tuoda esiin erilaisilla foorumeilla, jotta ihmiset saataisiin tutkimaan ja ajattelemaan myös itse – ihan itse!

Tähän on tänään tarjolla erinomaisia välineitä, kuten  yhdenmukainen, vertailusanaston sisältävä Konkordanttinen käännös, jonka avulla tavallinen lukija pääsee (ilman alkukielen hallintaa, englannin tai saksan perustaidoilla) porautumaan inspiroituun alkutekstiin!

Helvetti?
Ainoastaan Jumala saattoi käsittää ikuisen tulihelvetin suunnitelman. Tekikö Hän tämän suunnitelman ennen vai jälkeen Pahan maailmaan tulon?
Jos ennen, niin miten Hän saattoi luoda ihmisen sellaista mahdollisuutta varten?
Jos jälkeen, niin miten Hän saattoi sallia, että Saatana sai vapaat kädet, myös johdattaa ihminen harhaan?
, että Saatana pysyy vuosituhansia vapaudessa?
, että helvettiin kulkeva ihmiskunta niin lisääntyy?
, että synti periytyy kaikille?

Kristuksen tulo
Miksi Kristus lähetettiin vasta vuosituhansia syntiinlankeemuksen jälkeen?
Miksi Hänet lähetettiin aikana, jolloin puhtaasti teknisesti oli mahdotonta saavuttaa kaikkia maanosia?

Teknologia
Miksi Jumala salli vasta viime vuosisadalla tekniset keinot tavoittaa kaikki kansat? Hänellähän toki on tämäkin kaikki käsissään.

Vastuullisuus?
Joutuvatko myös lapset ikuiseen helvettiin?
Jos joutuvat, niin täytyisihän raamatun edes jotain siitä sanoa, myös siitä, missä iässä ns. vastuullisuus alkaa.
Mitä ylipäätänsä koko vastuullisuudella on em. kysymyksen kanssa tekemistä?
Ovatko pakanat vastuullisia siitä, että he eivät tienneet Kristuksesta mitään?
Ovatko ihmiset vastuullisia pahoista taipumuksistaan, ympäristöstään, kasvatuksesta ja synnynnäisestä ”jumalaetäisyydestä”?
Eikö Jumala yksin ole pohjimmiltaan vastuussa kaikesta siitä, mitä Hänen luomakunnassaan tapahtuu tai voi tapahtua?

Armo?
Eivätkö kirjoitukset itse vakuuta, että kaikki pelastus on armoa ja Jumalan teko?
Kun Jumalan siis täytyy tehdä pelastuksen teko, ja Hän ei pelasta kaikkia, jotka Hän voisi pelastaa, voiko Hän silloin rakastaa heitä kaikkia tasavertaisesti?
Miten jälkimmäinen on mahdollista, koska Hän on luonut jokaisen ihmisen, myös heidän taipumuksensa ja ne olosuhteet, jotka heidät muovasivat?
Jos Hän ei kykene pelastamaan kaikkia, jotka Hän loi, niin missä on Hänen mahtinsa?
Kun sanotaan, että Hän pelastaa kaikki, jotka tahtovat, ei selitä oikeastaan yhtään mitään; sillä useimmat ihmiset eivät tätä tiedä että, pelkkä tahto pelastukseen riittäisi. Sitä paitsi kirjoituksissahan sanotaan, että Hän vaikuttaa tahtomisen (jotta Hänen hyvä tahtonsa toteutuisi).
On myös silmiinpistävää, että usein juuri sellaisia pelastetaan, jotka eivät sitä itse halua, esim. Paavali.
Niin pian kuin Jumalan Henki näyttää ihmiselle hänen turmeltuneisuutensa, ihminen tahtoo pelastua. Miksi Jumala ei näytä sitten kaikille ihmisille heidän turmeltuneisuuttaan? Hänhän jättää useimmat aavistamattomiksi siitä, miten heidän tilansa on. On selvää, ettei Hän vedä kaikkia ihmisiä tänään, ja Hänen Sanansa ilmoittaa, että ilman sitä ei kukaan voi tulla Kristuksen luo. Kun Hän haluaa, että kaikki tulevat pelastumaan, ja tämä tapahtuu ainoastaan tässä elämässä heikkojen ihmisten evankeliumin julistuksen kautta, niin miksi Hän ei menettele niin, että kaikki lähetys olisi menestyksellistä? Miksi on niin paljon sairauksista, työntekijäin ja rahan puutteesta aiheutuvia vastuksia lähetystyössä? Miksi lähetystyö tänään saavuttaa kuitenkin vain pienen osan ihmisistä?

Eläimeksi vai ihmiseksi?
Olisiko parempi syntyä eläimeksi kuin ihmiseksi? Eläimillä on ainakin toivoa, että he eivät joudu kärsimään ikuista vaivaa kadotuksessa, vaikka viettäisivätkin pahaa elämää.
Entä joutuvatko imeväisiässä kuolleet lapset ikuiseen vaivaan? Jos tämä mahdollisuus työnnetään syrjään, niin silloinhan täytyisi taivas olla suurelta osalta asutettu imeväisten sieluista. Imeväiskuolleisuus on ollut historian aikana hyvin suurta. Näin ollen täytyisi taivaassa olla miljardeja imeväissieluja.
Miksi Jumala on sallinut menestystä taistelussa imeväiskuolleisuutta vastaan: sehän riistäisi Häneltä valtavasti sieluja, jotka aikuistuttuaan eivät usko Häneen?
Kaikki keinot pelastaa lasten elämä olisivat em. tapauksessa turhaa, koska ainoastaan murto-osa heistä kaikista myöhemmin kääntyy.

Aadam?
Miten Jumala saattoi sanoa Aadamille ainoastaan, että hän tulisi kuolemaan syötyään hedelmää, sen sijaan että olisi sanonut hänelle, että ei vain hän, vaan myös kaikki hänen jälkeläisensä tulisivat sitten elämään ikuisessa tulihelvetissä?
Miten Jumala saattoi yhä uudelleen ja uudelleen vakuuttaa, että koko Israelin kansa oli Hänen, samalla kun oli mahdotonta heitä uudistaa, mikä yksin on ehtona ikuiselle elämälle? Se mitä muutamat vanhimmista tuolloin käsittivät tulevasta pelastuksesta, ei milloinkaan ollut koko kansan omaisuutta. Se ei ollut edes kaikkien leviittojen omaisuutta. Siitä huolimatta Jumala selittää koko suvun hänelle pyhitetyksi ja sallii sen tehdä Hänelle pyhäkössä palveluksia. Mutta jos suurin osa näistä ihmisistä (perityn syntisen turmeltuneisuutensa tähden) tullaan kiroamaan Hänen yhteydestään ikuisesti, niin kuinka Hän saattoi heidän aikaisemmin tulla yhteyteensä?

Vanha testamentti?
Ylipäätänsä koko vanha testamentti on arvoitus. Helvetistä ei mainita siellä missään sanallakaan, ei edes Siinailla. Ennen Danielia ei kukaan puhu ikuisesta häpeästä tai vahingosta. Miten sitten ne ihmiset, jotka elivät ennen häntä, saattavat sanoa, että Jumala on heitä varoittanut? Hän ei ole milloinkaan uhannut muilla rangaistuksilla kuin kuolemalla tai maallisella tuomiolla. Mistä lähtien tämä on sitten muuttunut? Kristuksen tulemisestako lähtien?
Silloinhan tämä tuleminen olisi mitä pahin onnettomuus suurimmalle osalle ihmiskuntaa!

Tietämättömyyden aika?
Kun sanotaan, että aikaisemmin oli juuri tietämättömyyden aika, jolloin Jumala ”katsoi syntiä läpi sormiensa”, niin tämä ehkä selittää helvetin uhkauksen puuttumisen VT:ssä.
Mutta pohjimmiltaan se tekee kaiken vielä vaikeammaksi. Tällöinhän Jeesus Kristus olisi tuonut ajan, jolloin helvetin uhka alkoi; tämä ei toki ole ”suuri ilo kaikelle kansalle” eikä ”sinun siemenessäsi (Kristuksessa) tulevat kaikki kansat siunatuiksi”.
Miten koko tämä toivo: ”imeväiset ja lapset voivat tulla autuaiksi” sopii raamatunkohtaan ”liha ja veri ei tule perimään Jumalan valtakuntaa”, niin että uusi syntymä on välttämätön?

Tietämättömyys?
Kun Kristus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät”, niin täytyy sen toki merkitä toivoa ihmisille, joilla ei ole tietoa Jumalan tahdosta! Mutta eikö silloin olisi parempi, että kaikki suljettaisiin tietämättömyyteen?
Oikeastaan on täysin käsittämätöntä, miten Jumala suhtautuu synnin mahtiin. Synnin Hän antaa periytyä, armon ja uuden elämän ei. Hänenhän täytyisi nyt sallia ainakin jokaisen ihmisen tulla neutraaliksi maailmaan nähden ja vapaasti valita kuten Aadam! Ihmisen tulisi myös saada yhtä paljon tietoa kuten Aadam, joka keskusteli välittömästi Jumalan kanssa! Ei edes Aadamia, jolla oli sellainen tiedon määrä ja jonka ei olisi tarvinnut tehdä syntiä, uhattu helvetillä!
Miten Jumala sitten voi valmistaa ikuisen helvetin niille, joilla ei milloinkaan ole ollut Aadamin tietoa ja valintavapautta?

Ristiriitaa?
Ylipäätänsä koko raamattu on suuri käsittämätön kaaos, täynnä vastaväitteitä: Jumala, joka voi kaiken, mutta jolta paholainen ottaa melkein kaiken! Jumala, joka tietää kaiken ennakolta, mutta ei estä pahinta. Jumala, joka sallii miljardien ihmisten joutua perikatoon, mutta joka säälii jopa Niiniven eläimiä. Jumala, jonka Poika liikuttuu itkevästä leskestä ja sokean vaikerruksesta, mutta joka itse ajattelee tulihelvettiä ja sen ikuisesti toiminnassa pitämistä!
Mitä hyödyttää sanoa, mikä ihana ja ihmeellinen pelastusteko Golgatalla ihmiskunnalle tapahtui, kun olosuhteet ovat sellaiset, että ehkä vain tuhannesosalla kaikista ihmisistä on ylipäätänsä ollut mahdollisuus kääntyä. Kun lääkäri keksii lääkkeen, joka vaikuttaa ainoastaan 1%:iin potilaista, ei tätä ”lääkettä” voida pitää lääkkeenä. Onko Jumalan lääke, Kristuksen uhri, tehoava ainoastaan 1%:iin ihmiskunnasta? Missä on silloin vertaus vaimon siemenestä, joka polkee rikki käärmeen pään ja riistää siltä sen koko saaliin?

Selityksiä ja selityksiä
Jos Raamattu on todella lopullinen, selvä ja pettämätön Jumalan sana, niin silloinhan täytyisi niiden, jotka tuntevat sen, olla yksimielisiä siitä, mitä se opettaa näistä asioista! Mutta kuka heistä osaa vastata? Toinen puhuu toista vastaan. Toiset sanovat: ”Lapset tulevat autuaiksi, heidän on taivasten valtakunta”. Toiset taas sanovat: ”Lapset eivät tule autuaiksi, elleivät he ole kääntyneet”. Eräät sanovat: ”Jumala tulee tuomitsemaan henkilökohtaisen tiedon mukaan”, toiset taas sanovat: ”Ei – ne, jotka ilman lakia tekevät syntiä, tulevat myös ilman lakia hukkumaan”. Eräät sanovat: ”Kuoleman jälkeen on vielä tilaisuus kääntyä, sillä Kristus mainitsee anteeksiannosta ’siinä maailmassa’ ”. Toiset taas sanovat: ”Ei – nyt on pelastuksen päivä”.

Ihmisen tahto?
Eräät sanovat: ”Ihmisen tahto on vapaa”; toiset taas väittävät: ”Ei, se on kuin savea, jota paholainen muovailee” tai ”Se on kuin ratsu, jota Jumala ja paholainen vuorotellen ohjaavat”. Muutamat ”auttavat” itsensä tästä hädästä väittämällä, että lunastamattomat tullaan lopullisesti tuhoamaan (hävittämään olemattomiin), mutta tämä johtuu aivan ilmeisestä neuvottomuudesta ja on pohjimmiltaan täysin epätyydyttävä. Toiset taas hylkäävät tämän aivan yhtä ”näyttävillä” raamatunkohdilla. Näin asetetaan Raamatun sana Raamatun sanaa vastaan. Viisaimmat vieläpä sanovat: ”Näihin kysymyksiin ei ihminen voi saada vastausta”!
Näinkö on?
Onko Jumala antanut meille sanomansa, jotta olisi mahdotonta löytää vastausta kaikkein tärkeimpään kysymykseen?

Saatana?
Näiden rivien lähettäjä ilmoittaa meille opiskelleensa kaiken saatavilla olevan aineiston apostoli Paavalin opettaman kaikkien ja kaikkeuden sovituksen puolesta ja sitä vastaan. Kuitenkaan hän ei vielä päässyt lopulliseen ratkaisuun, koska vielä eräs asia vaivasi hänen mieltään: ilman Saatanan sovitusta ei kaikkeuden sovitusta voi ajatella, ja kuka opettaisi Saatanan sovitusta vapaaehtoisemmin kuin Saatana itse?
Tämä ajatus oli jäänyt häntä vielä vaivaamaan, kunnes eräs vanha, kokenut kristitty kysyi häneltä:
”Tiedätkö muuten miksi Saatana niin vihaa kaiken sovitusta”?
Koska se ei jätä hänelle yhtään mitään omistettavaa. Koska Jumala ottaa häneltä kaikki ja vielä hänet itsensäkin. Tätä hän ei voi kuitenkaan sietää; ja siksi tätä totuutta niin vastustetaan /Tästä tarkemmin/ !!!

Alkuperäisartikkeli: Qualvolle Verzweiflung, Konkordanter Verlag, Deutschland