Julistus vankeudessa oleville hengille

kirjoittaja

 

Pietari ja Juudas mainitsevat kirjeissään rangaistuksista kärsivistä henkiolennoista, jotka ovat teljettynä vankeuteen maan uumeniin. Monesti tätä asiaa selitetään niin, että Jeesus kävi kuolemansa jälkeen saarnamassa evankeliumia Tuonelassa oleville kuolleille. Seuraavat Raamatun kohdat puhuvat kuitenkin aivan toista!

Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille (1. Piet. 3:18-19)

Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi. Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle. (2. Piet. 2:4-5)


ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon; (Juud. 6)
CLV:
Besides, messengers •who keep not •their own sovereignty, but leave •their own habitation, He has kept in imperceptible bonds under gloom for the judging of the great day.

Koskapa Raamatun mukaan ihmisen kuollessa hänen henkensä palaa Jumalan tykö, ruumis maatuu maaksi ja sielu nukahtaa Tuonelan tiedottomaan tilaan (kreik. Hades) /Saarn_9:10/; /Ps_6:6/, niin myös Jeesus todellisesti kuoli ristillä, Hänhän antoi henkensä Isän käsiin /Luuk_23:45)/. Tämä tarkoittaa taas sitä, että Hän ei ennen kuolleista herättämistä voinut käydä (ikään kuin elävänä) saarnaamassa vangituille hengille, vaikka teologinen runokieli ”astui alas Tuonelaan” siihen suuntaan viitteitä antaakin. Tämän vahvistaa myös Pietari yo. tekstissä todetessaan, että Jeesus toteutti tämän julistuksen vasta eläväksi tehtynä.

Jeesus kävi siis ylösnousemuksensa jälkeen – ei Tuonelassa eikä ”helvetissä” – vaan paikassa, josta alkukieli käyttää nimitystä Tartaros. Tämä pimeyden luolastoa kuvaava nimitys esiintyy Raamatussa vain yhden kerran ja tässä em. 2. Pietarin kirjeen kohdassa. Edelleen alkutekstissä puhutaan henkiolennoista (kreik. pneumasin) eikä ihmisistä. Henget ovat Raamatun mukaan sellaisia olentoja, jotka eivät tarvitse fyysistä kehoa (kuten ihmiset ja eläimet) elääkseen.

Mutta keitä nämä elävät, vankeuteen suljetut henkiolennot sitten ovat?
Juudaan kirjeen mukaan näyttää siltä, että kyse on henkiolennoista, jotka aikoinaan jättivät Jumalan tahdon vastaisesti oman asuinalueensa ulkoavaruudessa ja tulivat Maan päälle.

Entäpä julistiko Herra heille tuossa tilanteessa evankeliumia? Tuo suomennos ”saarnasi” voi antaa tällaisen vaikutelman. Alkukieli käyttää kuitenkin tässä tekstikohdassa ilmausta ekeruxen, mikä tarkoittaa ”juhlallista julistusta” tai ”tiedoksiantamista” (siitä, että Hänellä on nyt kaikki valta sekä Maan päällä että koko Universumissa). Ehkäpä nämä rangaistusvangit saivat siitä myös toivoa oman tulevaisuutensa suhteen…

Niin.
Isälle Jumalalle Hän antoi henkensä eli kuoli. Yli kaksi päivää kuolemanunessa nukuttuaan Jumala herätti Hänet kuolleista /Ef_1:19-20/. Raamattu kuvaa kuolleita ihmisiä aina ”poisnukkuneina” (kreik. koimao) /1. Tess_4:13-14/. Tämä tarkoittaa sitä, että kuolleet nukkuvat syvässä ja tiedottomassa unitilassa /Ps_115:17/; /Jes_38:18/ Jumalassa ja ovat siis Isän Jumalan herätettävissä.

 

p.s.
Nuo Juudan kirjeessä mainittuja henkiolentoja siis pidetään edelleen vangittuna edessä olevaa Suurta tuomiopäivää varten. Niillä näyttää siis oleva edessä päin tehtävä, jota Kristus tulee käyttämään Jumalan Jumalan Vihan päivän aikana, siis Herran Päivän tulemuksen yhteydessä. Mielestäni juuri tämän takia Kävi herra niitä ylösnousemuksensa jälkeen tervehtimässä ja muistuttamassa. Tekstiyhteys antaa siis ymmärtää, että niitä säilytettiin tiettyä Herran päivän tulemiseen /Sef_1:14-17/ liittyvää tehtävää varten. Tämä tehtävä näyttää seuraavalta:

 

Ja viides enkeli puhalsi pasunaan; niin minä näin tähden, taivaasta maan päälle pudonneen, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain;
ja se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta pätsistä, ja kaivon savu pimitti auringon ja ilman.
Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta;
ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.
Ja niille annettiin valta vaivata heitä viisi kuukautta, vaan ei tappaa heitä; ja ne vaivasivat, niinkuin vaivaa skorpioni, kun se ihmistä pistää.
Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä. (Ilm. 9:1-6)

 

 

 

Maailman, ikuisuuden vai aikakauden loppu?

kirjoittaja

 

Maailma, ikuisuus, iankaikkisuus, maailmanaika?
Uuden testamentin vanhoissa alkuteksteissä (vanhalla kreikalla kirjoitetuissa käsikirjoituksissa) esiintyy ainoastaan yksi ilmaisu näiden sanojen takana: aion (ja sen adjektiivimuoto aionion) 199 kertaa. Vanhassa testamentissa sen tarkka heprean sanavastine on olam. Tämän sanan alkuperäinen merkitys tarkoittaa pitkää aikakautta: aikakautta, jolla on alku ja jolla on loppu – siis rajoitettu kesto.

Mutta tavanomaisiin raamatunkäännöksiin tämä aikarajoitteinen ilmaisu on käännetty milloin maailmaksi, milloin iankaikkisuudeksi, milloin ikuisuudeksi, joskus tosin myös maailmanajaksi. Miksi näin epäyhtenäinen käännös eri kohdissa? Miten perimätiedot, teologiset näkemykset ja kreikkalainen filosofia ovat lopulta vaikuttaneet käännöskirjavuuteen? Ja ennen kaikkea, miten tällainen epäjohdonmukaisuus on voinut vaikuttaa oppisisältöihin ja myös kristillisten lahkojen suhtautumisiin ulkopuolella olevia kohtaan?

Lisäksi esim. sanonnalla ”siirtyi ajasta ikuisuuteen” linkitetään ikuisuus ajattomuuteen, mitä käsitettä Raamattu ei tunne ollenkaan. Ns. ajattomuuden idea yhdistettynä Kirjoitusten maailmanaikoihin (so. aioneihin) on tuonut hämmentävän kaaoksen ymmärtää koko Jumalan pelastavaa suunnitelmaa.

Otanpa tässä esille joitakin kohtia Uudesta testamentista, joissa alun perin puhutaan rajallisista aikakausista eli aioneista.

”… mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?”. (Matt. 24:3)
(CLV) Mt 24:3
Now at His sitting~ on the Mount of •Olives, the disciples came to Him privately, saying, ”|Tell us, when will these things be? And awhat is the sign of Thy •presence and of the conclusion of the eon?”

Tässä ei toki tarkoiteta nykyisen maailman katastrofaalista tuhoutumista, vaan nykyisen maailmanajan loppumista eli päättymistä.


hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, (2. Tim 1:9)
(CLV) 2Ti 1:9
•Who saves us and calls us with a holy calling, not in accord with our •acts, but in accord with His own purpose and the grace •which is |given to us in Christ Jesus before times eonian,

Edellä kyllä tunnustetaan, että ”ikuisia” (aionisia) aikoja ennenkin on ollut aika, mutta käännössana on sitten harhaanjohtava.


mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. (Sf92; Hepr 1:2)
(CLV) Hb 1:2
onin the last of these •days speaks to us in a Son, Whom He -°appoints enjoyer of the allotment of all, through Whom He also makes the eons;

Tämä kohta näyttää taas hassulta, koska siinä väitetään Jumalan luoneet monta maailmaa. Alkukielessä puhutaan aioneista eli aikakausista. Tässä tarkoitetaan sitä, että Jumala on suunnitellut ja perustanut maailmankaudet (eli ajallisen vaiheistuksen) Kristuksen pelastustyön toteuttamista varten.


korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. (Ef. 1;21)
(CLV) Eph 1:21
up over every sovereignty and authority and power and lordship, and every name that is |named~, not only in this •eon, but also in •that which is impending:

Tämä jae on taas yhdenmukainen alkutekstin kanssa, koska siinä käy ilmi maailmanaikojen rajallisuus ja peräkkäisyys.

Kun raamatunkäännös puhuu teksteillä ”aina ja iankaikkisesti” tai ”iankaikkisesta iankaikkiseen”, niin alkutekstissä puhutaan ”aionien aionista” tai ”aionien aioneista”; näillä tarkoitetaan tulevia maailmankausia, jolloin Jumalan näkyvä hallinto Kristuksen kautta tulee ilmi ja julkiseksi. Ilmaukset ovat analogiset termien ”laulujen laulu” (korkea veisu) tai ”pyhien pyhä” (kaikkein pyhin) kanssa /Tästä tarkemmin/.

Konkordanttinen käännös on kääntänyt tämän avainsanan yhtenäisellä tavalla ja alkuperäismerkityksensä mukaisesti. Ajattelepa noiden kaikkien yo. jakeiden kohdalle johdonmukaisesti käännössana ”ikuinen”, niin miltä jakeiden sisältö kuulostaisi. Ajattelepa sitten jokaiseen paikkaan käännössanaksi ”maailmanaika”, niin tuntuuko jakeiden ilmoitusten sisältö toisenlaiselta?

Mielestäni nämä iankaikkisuus/ikuisuus –hokemat hämärtävät Raamatun perusilmoitusta, jonka taustalla on Jumalan ajastettu (maailmanaikoihin ja niihin sisältyvien hallintokausiin perustuva) suunnitelma. Näinhän ei kuitenkaan ole alun perin kirjoitettu, vaan näillä tulkinnoilla on ollut, ja edelleen on,  käyttöä ”kirkollisessa” vallankäytössä. Käännössana ei tuo kunniaa Jumalan ja Kristuksen kaiken kattavalle rakkaudelle ja prosessissa olevalle pelastustyölle, vaan siirtää kunniaa ja ratkaisuvaltaa ihmiselle. Se antaa musta-valkoisen ja lopullisen vaikutelman pelastuksesta ihmisavusteisena toimenpiteenä ja saa ajattomuuden harhallaan horisontit sekaisin ymmärtää Raamatun ilmoituksen kokonaiskuvaa.

 

 

Tuskallista epätietietoisuutta ..

kirjoittaja

 

Seuraavassa tuodaan esiin erään henkilön ajatuksia, jotka olivat häntä vilpittömänä ihmisenä niin kauan vaivanneet, että hän lopulta pelkäsi menettävänsä jopa järkensä. Hänen tuskansa juontui toisaalta tiukasta halusta uskoa kaikki, mitä Raamattu sanoo ja toisaalta mahdottomuudesta tehdä tätä perimätietojen sävyttämien raamatunkäännösten ja yleisten selityksien avulla. Seuraavia kysymyksiä olisi hyvä tuoda esiin erilaisilla foorumeilla, jotta ihmiset saataisiin tutkimaan ja ajattelemaan myös itse – ihan itse!

Tähän on tänään tarjolla erinomaisia välineitä, kuten  yhdenmukainen, vertailusanaston sisältävä Konkordanttinen käännös, jonka avulla tavallinen lukija pääsee (ilman alkukielen hallintaa, englannin tai saksan perustaidoilla) porautumaan inspiroituun alkutekstiin!

Helvetti?
Ainoastaan Jumala saattoi käsittää ikuisen tulihelvetin suunnitelman. Tekikö Hän tämän suunnitelman ennen vai jälkeen Pahan maailmaan tulon?
Jos ennen, niin miten Hän saattoi luoda ihmisen sellaista mahdollisuutta varten?
Jos jälkeen, niin miten Hän saattoi sallia, että Saatana sai vapaat kädet, myös johdattaa ihminen harhaan?
, että Saatana pysyy vuosituhansia vapaudessa?
, että helvettiin kulkeva ihmiskunta niin lisääntyy?
, että synti periytyy kaikille?

Kristuksen tulo
Miksi Kristus lähetettiin vasta vuosituhansia syntiinlankeemuksen jälkeen?
Miksi Hänet lähetettiin aikana, jolloin puhtaasti teknisesti oli mahdotonta saavuttaa kaikkia maanosia?

Teknologia
Miksi Jumala salli vasta viime vuosisadalla tekniset keinot tavoittaa kaikki kansat? Hänellähän toki on tämäkin kaikki käsissään.

Vastuullisuus?
Joutuvatko myös lapset ikuiseen helvettiin?
Jos joutuvat, niin täytyisihän Raamatun edes jotain siitä sanoa, myös siitä, missä iässä ns. vastuullisuus alkaa.
Mitä ylipäätänsä koko vastuullisuudella on em. kysymyksen kanssa tekemistä?
Ovatko ”pakanat” vastuullisia siitä, että he eivät tienneet Kristuksesta mitään?
Ovatko ihmiset vastuullisia pahoista taipumuksistaan, ympäristöstään, kasvatuksesta ja synnynnäisestä ”jumalaetäisyydestä”?
Eikö Jumala yksin ole pohjimmiltaan vastuussa kaikesta siitä, mitä Hänen luomakunnassaan tapahtuu tai voi tapahtua?

Armo?
Eivätkö kirjoitukset itse vakuuta, että kaikki pelastus on armoa ja Jumalan teko?
Kun Jumalan siis täytyy tehdä pelastuksen teko, ja Hän ei pelasta kaikkia, jotka Hän voisi pelastaa, voiko Hän silloin rakastaa heitä kaikkia tasavertaisesti?
Miten jälkimmäinen on mahdollista, koska Hän on luonut jokaisen ihmisen, myös heidän taipumuksensa ja ne olosuhteet, jotka heidät muovasivat?
Jos Hän ei kykene pelastamaan kaikkia, jotka Hän loi, niin missä on Hänen mahtinsa?
Kun sanotaan, että Hän pelastaa kaikki, jotka tahtovat, ei selitä oikeastaan yhtään mitään; sillä useimmat ihmiset eivät tätä tiedä että, pelkkä tahto pelastukseen riittäisi. Sitä paitsi kirjoituksissahan sanotaan, että Hän vaikuttaa tahtomisen (jotta Hänen hyvä tahtonsa toteutuisi).
On myös silmiinpistävää, että usein juuri sellaisia pelastetaan, jotka eivät sitä itse halua, esim. Paavali.
Niin pian kuin Jumalan Henki näyttää ihmiselle hänen turmeltuneisuutensa, ihminen tahtoo pelastua. Miksi Jumala ei näytä sitten kaikille ihmisille heidän turmeltuneisuuttaan? Hänhän jättää useimmat aavistamattomiksi siitä, miten heidän tilansa on. On selvää, ettei Hän vedä kaikkia ihmisiä tänään, ja Hänen Sanansa ilmoittaa, että ilman sitä ei kukaan voi tulla Kristuksen luo. Kun Hän haluaa, että kaikki tulevat pelastumaan, ja tämä tapahtuu ainoastaan tässä elämässä heikkojen ihmisten evankeliumin julistuksen kautta, niin miksi Hän ei menettele niin, että kaikki lähetys olisi menestyksellistä? Miksi on niin paljon sairauksista, työntekijäin ja rahan puutteesta aiheutuvia vastuksia lähetystyössä? Miksi lähetystyö tänään saavuttaa kuitenkin vain pienen osan ihmisistä?

Eläimeksi vai ihmiseksi?
Olisiko parempi syntyä eläimeksi kuin ihmiseksi? Eläimillä on ainakin toivoa, että he eivät joudu kärsimään ikuista vaivaa kadotuksessa, vaikka viettäisivätkin pahaa elämää.
Entä joutuvatko imeväisiässä kuolleet lapset ikuiseen vaivaan? Jos tämä mahdollisuus työnnetään syrjään, niin silloinhan täytyisi taivas olla suurelta osalta asutettu imeväisten sieluista. Imeväiskuolleisuus on ollut historian aikana hyvin suurta. Näin ollen täytyisi taivaassa olla miljardeja imeväissieluja.
Miksi Jumala on sallinut menestystä taistelussa imeväiskuolleisuutta vastaan: sehän riistäisi Häneltä valtavasti sieluja, jotka aikuistuttuaan eivät usko Häneen?
Kaikki keinot pelastaa lasten elämä olisivat em. tapauksessa turhaa, koska ainoastaan murto-osa heistä kaikista myöhemmin kääntyy.

Aadam?
Miten Jumala saattoi sanoa Aadamille ainoastaan, että hän tulisi kuolemaan syötyään hedelmää, sen sijaan että olisi sanonut hänelle, että ei vain hän, vaan myös kaikki hänen jälkeläisensä tulisivat sitten elämään ikuisessa tulihelvetissä?
Miten Jumala saattoi yhä uudelleen ja uudelleen vakuuttaa, että koko Israelin kansa oli Hänen, samalla kun oli mahdotonta heitä uudistaa, mikä yksin on ehtona ikuiselle elämälle? Se mitä muutamat vanhimmista tuolloin käsittivät tulevasta pelastuksesta, ei milloinkaan ollut koko kansan omaisuutta. Se ei ollut edes kaikkien leviittojen omaisuutta. Siitä huolimatta Jumala selittää koko suvun hänelle pyhitetyksi ja sallii sen tehdä Hänelle pyhäkössä palveluksia. Mutta jos suurin osa näistä ihmisistä (perityn syntisen turmeltuneisuutensa tähden) tullaan kiroamaan Hänen yhteydestään ikuisesti, niin kuinka Hän saattoi heidän aikaisemmin tulla yhteyteensä?

Vanha testamentti?
Ylipäätänsä koko Vanha testamentti on arvoitus. Helvetistä ei mainita siellä missään sanallakaan, ei edes Siinailla. Ennen Danielia ei kukaan puhu ikuisesta häpeästä tai vahingosta. Miten sitten ne ihmiset, jotka elivät ennen häntä, saattavat sanoa, että Jumala on heitä varoittanut? Hän ei kuitenkaan ole milloinkaan uhannut muilla rangaistuksilla kuin kuolemalla tai maallisella tuomiolla. Mistä lähtien tämä on sitten muuttunut? Kristuksen tulemisestako lähtien?
Silloinhan tämä tuleminen olisi mitä pahin onnettomuus suurimmalle osalle ihmiskuntaa!

Tietämättömyyden aika?
Kun sanotaan, että aikaisemmin oli juuri tietämättömyyden aika, jolloin Jumala ”katsoi syntiä läpi sormiensa”, niin tämä ehkä selittää helvetin uhkauksen puuttumisen VT:ssä.
Mutta pohjimmiltaan se tekee kaiken vielä vaikeammaksi. Tällöinhän Jeesus Kristus olisi tuonut ajan, jolloin helvetin uhka alkoi; tämä ei toki ole ”suuri ilo kaikelle kansalle” eikä ”sinun siemenessäsi (Kristuksessa) tulevat kaikki kansat siunatuiksi”.
Miten koko tämä toivo: ”imeväiset ja lapset voivat tulla autuaiksi” sopii raamatunkohtaan ”liha ja veri ei tule perimään Jumalan valtakuntaa”, niin että uusi syntymä on välttämätön?

Tietämättömyys?
Kun Kristus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät”, niin täytyy sen toki merkitä toivoa ihmisille, joilla ei ole tietoa Jumalan tahdosta! Mutta eikö silloin olisi parempi, että kaikki suljettaisiin tietämättömyyteen?
Oikeastaan on täysin käsittämätöntä, miten Jumala suhtautuu synnin mahtiin. Synnin Hän antaa periytyä, armon ja uuden elämän ei. Hänenhän täytyisi nyt sallia ainakin jokaisen ihmisen tulla neutraaliksi maailmaan nähden ja vapaasti valita kuten Aadam! Ihmisen tulisi myös saada yhtä paljon tietoa kuten Aadam, joka keskusteli välittömästi Jumalan kanssa! Ei edes Aadamia, jolla oli sellainen tiedon määrä ja jonka ei olisi tarvinnut tehdä syntiä, uhattu helvetillä!
Miten Jumala sitten voi valmistaa ikuisen helvetin niille, joilla ei milloinkaan ole ollut Aadamin tietoa ja valintavapautta?

Ristiriitaa?
Ylipäätänsä koko Raamattu on suuri käsittämätön kaaos, täynnä vastaväitteitä: Jumala, joka voi kaiken, mutta jolta paholainen ottaa melkein kaiken! Jumala, joka tietää kaiken ennakolta, mutta ei estä pahinta. Jumala, joka sallii miljardien ihmisten joutua perikatoon, mutta joka säälii jopa Niiniven eläimiä. Jumala, jonka Poika liikuttuu itkevästä leskestä ja sokean vaikerruksesta, mutta joka itse ajattelee tulihelvettiä ja sen ikuisesti toiminnassa pitämistä!
Mitä hyödyttää sanoa, mikä ihana ja ihmeellinen pelastusteko Golgatalla ihmiskunnalle tapahtui, kun olosuhteet ovat sellaiset, että ehkä vain tuhannesosalla kaikista ihmisistä on ylipäätänsä ollut mahdollisuus kääntyä. Kun lääkäri keksii lääkkeen, joka vaikuttaa ainoastaan 1%:iin potilaista, ei tätä ”lääkettä” voida pitää lääkkeenä. Onko Jumalan lääke, Kristuksen uhri, tehoava ainoastaan 1%:iin ihmiskunnasta? Missä on silloin vertaus vaimon siemenestä, joka polkee rikki käärmeen pään ja riistää siltä sen koko saaliin?

Selityksiä ja selityksiä
Kun Raamattu on todella lopullinen, selvä ja pettämätön Jumalan sana, niin silloinhan täytyisi niiden, jotka tuntevat sen, olla yksimielisiä siitä, mitä se opettaa näistä asioista! Mutta kuka heistä osaa vastata? Toinen puhuu toista vastaan. Toiset sanovat: ”Lapset tulevat autuaiksi, heidän on taivasten valtakunta”. Toiset taas sanovat: ”Lapset eivät tule autuaiksi, elleivät he ole kääntyneet”. Eräät sanovat: ”Jumala tulee tuomitsemaan henkilökohtaisen tiedon mukaan”, toiset taas sanovat: ”Ei – ne, jotka ilman lakia tekevät syntiä, tulevat myös ilman lakia hukkumaan”. Eräät sanovat: ”Kuoleman jälkeen on vielä tilaisuus kääntyä, sillä Kristus mainitsee anteeksiannosta ’siinä maailmassa’ ”. Toiset taas sanovat: ”Ei – nyt on pelastuksen päivä”.

Ihmisen tahto?
Eräät sanovat: ”Ihmisen tahto on vapaa”; toiset taas väittävät: ”Ei, se on kuin savea, jota paholainen muovailee” tai ”Se on kuin ratsu, jota Jumala ja paholainen vuorotellen ohjaavat”. Muutamat ”auttavat” itsensä tästä hädästä väittämällä, että lunastamattomat tullaan lopullisesti tuhoamaan (hävittämään olemattomiin), mutta tämä johtuu aivan ilmeisestä neuvottomuudesta ja on pohjimmiltaan täysin epätyydyttävä. Toiset taas hylkäävät tämän aivan yhtä ”näyttävillä” raamatunkohdilla. Näin asetetaan Raamatun sana Raamatun sanaa vastaan. Viisaimmat vieläpä sanovat: ”Näihin kysymyksiin ei ihminen voi saada vastausta”!
Niinkö?
Onko Jumala antanut meille ilmoituksensa, jotta olisi mahdotonta löytää vastausta kaikkein tärkeimpään kysymykseen?

Saatana?
Näiden rivien lähettäjä ilmoittaa meille opiskelleensa kaiken saatavilla olevan aineiston apostoli Paavalin opettaman kaikkien ja kaikkeuden sovituksen puolesta ja sitä vastaan. Kuitenkaan hän ei vielä päässyt lopulliseen ratkaisuun, koska vielä eräs asia vaivasi hänen mieltään: ilman Saatanan sovitusta ei kaikkeuden sovitusta voi ajatella, ja kuka opettaisi Saatanan sovitusta vapaaehtoisemmin kuin Saatana itse?
Tämä ajatus oli jäänyt häntä vielä vaivaamaan, kunnes eräs vanha, kokenut kristitty kysyi häneltä:
”Tiedätkö muuten miksi Saatana niin vihaa kaiken sovitusta”?
Koska se ei jätä hänelle yhtään mitään omistettavaa. Koska Jumala ottaa häneltä kaikki ja vielä hänet itsensäkin. Tätä hän ei voi kuitenkaan sietää; ja siksi tätä totuutta niin vastustetaan”!!!


Alkuperäisartikkeli: Qualvolle Verzweiflung, Konkordanter Verlag, Deutschland

 

Ne muut lampaat?

kirjoittaja

 

Johanneksen evankeliumin kohta Jeesuksen maininnasta muistakin lampaista herättää silloin tällöin ihmettelyä ja tulkintoja.

Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
Joh. 10:16

Tässä tulee tietenkin ottaa huomioon ympäristö ja olosuhteet, jossa Jeesus lausui nämä sanat – ja keille Hän tämän kertoi. Lammastarhalla Hän tarkoittaa Israelin huoneen kadonneita lampaita, joiden luo Hänet lähetettiin.

”Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö”.
Matt. 15:24

Eli Hän tarkoittaa nimenomaan juutalaisen kansan kadonneita lampaita, joiden luo Hänet oli kokoavana paimenena lähetetty. Myös antaessaan oppilailleen tuolloin ohjeen mennä etsimään kadonneita lampaita, niin hän rajasi sen vain Israelin sisälle. Pakanat (muut kansat) saisivat vielä odottaa aikaansa.

Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: ”Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.
Matt. 10:5-6

Mutta mitä nämä toisesta lammastarhasta olevat lampaat sitten ovat.? Yhtä ja samaa laumaa ainakin näyttävät olevan. Milloin nuo muut lampaat saavat kuulla paimenen äänen? Tekstikohta näyttää  viittaavan tulevaan aikaan (kreik. akousousin, ”tulevat kuulemaan”). Mitä Jeesus tarkoitti tällä, kun Hän paljasti sen juutalaisille opetuslapsilleen? Tällä Hän viittasi kansojen (kaikkien muiden kansojen kuin Israel) alueeseen, johon Hänen tehtävänsä ei vielä tuona hetkenä ulottunut. Tämän Hän kuitenkin viestitti vain juutalaisille opetuslapsilleen, koska asia tulisi koskemaan jatkossa heitä. Tässä Hän viittasi ylösnousemisensa ja Pyhän Hengen lähettämisen jälkeiseen aikaan, johon hän oli Pietarille antanut erityisvaltuudet seurankunnan johtajana.

Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.”
Matt. 16:19

Tätä tehtävää Pietari sitten toteutti kirjoittaessaan myöhemmin kirjeensä; huom. ei vain Israelin huoneen kadonneille lampaille, vaan nyt myös kansojen valituille, jotka sijoittuivat Israelin ulkopuolelle.

Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa,  ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha.
1. Piet. 1-2

Tähän Jeesus siis mielestäni viittasi puheestaan muista lampaista, nimittäin Israelin kansan ulkopuolella oleviin muihin kansakuntiin ja sen valittuihin.

Paavali ja hänen evankeliuminsa tuli salassa olleena erityisilmoituksena vasta sen jälkeen esiin, kun Israel hylkäsi Pietarin julistuksen.

On mielenkiintoista, miten Jeesus puhuu myös takaisin paluunsa jälkeisestä kansojen tuomiosta. Tuolloin Hän erottelee myös Israelin ulkopuoliset  kansat  lampaisiin ja vuohiin.

Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
Matt. 25:  32-33.

 

Mieli voittaa materian!

kirjoittaja

 

Tämä iskulause oli aikoinaan juniorijalkapallojoukkueemme tunnuslauseena – tosin versiona ”Henki voittaa materian”, mutta ajatus oli sama. Pojat eivät joukkueen perustamishetkellä edustaneet ihan sitä ”ykkösluokkaa”, mutta aikaa myöten – kunkin pojan omiin asenteisiin ja lahjoihin sekä joukkueen yhteishenkeen luottaen – joukkueesta kehittyi  hieno ja menestyksekäs jalkapallojoukkue. Varmaan joillakin muillakin on tämänkaltainen kokemus.

Itseäni on hämmästyttänyt (ja edelleen yhä uudelleen yllättää) miten paljon Raamattu puhuu mielen ja ajatusmaailman merkityksestä ihmisen hyvinvoinnin perustana.
Meitä kehotetaan siellä uudistumaan mielemme hengeltä /Ef_4:22-24/.

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä (Room. 12:2).
(CLV) Ro 12:2
and not to be |configured~ to this •eon, but to be |transformed~ by the renewing of your •mind, for you •to be testing what is the will of •God, •good and well pleasing and perfect.

Tiede on viime aikoina lähestynyt ja vahvistanut tätä perustotuutta: mieli, ajatusmaailma on kaiken hyvinvoinnin lähtökohtana!  Nykyään monin neurofysiologisin kokein on pystytty osoittamaan miten aivojen fyysiset rakenteet neuroplastisesti mukautuvat ajattelun (havainnointi, valinnat, päätökset,…) kautta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että

  • ajattelu luo signaaleja, jotka avaavat dna:n, mikä sitten ilmenee geenejä valmistavina proteiineina
  • asenteemme ja reagoimisemme tilanteisiin saa hypotalamuksen erittämään kemikaaleja, jotka taas vaikuttavat joko ”hyvänlaatuisten” tai ”pahanlaatuisten” hermosolujen välittäjäaineiden tuottamiseen
  • ihmiselle syntyy päivittäin uusia aivosoluja ns. vauvasoluja

Viime vuosikymmenen aivotutkimuksen tulokset ovat siis laittaneet teorioita uusiksi. Nyt tiedämme enemmän kuin kaksikymmentä tai kymmenen vuotta sitten. Ihmisen fyysiset aivot eivät siis rappeudukaan deterministisesti solukuolemien kautta ihmisen ikääntyessä! Fyysinen Dna ei siis määrääkään miten elämä muodostuu! Vaan ajattelu ja oppiminen uudistaa aivojamme!

Luin jokin aika sitten pitkään aivotutkijana toimineen Caroline Leaf:n kirjan Kytke aivosi päälle, joka on saanut minut innostumaan asiasta. Viimeisimpien aivotutkimusten koostekirjassa Aivojen arvoitukset tuodaan esille tutkija Aida Gomez-Roblesi:n vuonna 2015 tekemä laaja ihminen-apina aivotutkimustuloksena ihmisen aivojen ainutlaatuisuudesta mm.

  • että ihmisen aivot voivat valita vapaasti kaikista geenien antamista hyvistä vaihtoehdoista ja mukauttaa rakennettaan ja toimintojaan ympäristön vaatimuksiin. Tätä mahdollisuutta ei ole esimerkiksi simpansseilla.

Ihminen pystyy siis oman ajatusmaailmansa ja valintojensa kautta vaikuttamaan omien aivojensa toiminnalliseen ja fyysiseen muokkautuvuuteen! Vaikuttaa tosi isolta jutulta!

Ja näitä Raamatun kohtiahan tosiaan löytyy, jotka ihmisen Luoja (tekijänoikeuden omistajana ja parhaana asiantuntijana) on meille vinkkeinä antanut.

Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa,
.. niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne (Fil. 4:8-9)

 

 

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä