Jaakobia minä rakastin, mutta ..

 

Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin (Room. 9:13)

(CLV) Ro 9:13
according as it is °written~, “Jacob I love, yet Esau I hate.”

Mitä tämä oikein tarkoittaa?
Miksi Jumala rakasti Jaakobia ja samalla ilmoitti vihaavansa Eesauta?
Mikä laittoi Jaakobin etusijalle?
Missä on Jumalan oikeudenmukaisuus?
Miten Jumala, joka on Rakkaus voi vihata?

Tämä kohta on varmaan monelle tuonut ihmetystä. Minulle ainakin.
Tarkastellaan ensin asiayhteyttä, Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 9. luvun alussa:

”Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen! Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, eivät kaikki ole lapsia sen tähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: “Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset”;  se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.”

Paavali viittaa tässä kohdin juutalaisiin veljiinsä. Israelilaisiin, joiden ovat liitot ja joille kaikki Vanhan testamentin lupaukset on osoitettu. Apostoli tuo edellä esiin myös sen, että eivät kaikki, jotka ovat Israelista muodosta kuitenkaan lupauksen Israelia. Paavali viittaa Aabrahamia, Iisakia ja tässä Jaakobia koskeviin Jumalan lupauksiin ja valintoihin. Pääosa Israelia ei sisälly tähän valittujen joukkoon, vaan muodostavat ns. lihallisen Israelin. Koko Israelin pelastuminen tapahtuu, kun nykyinen Armon talouskauden seurakunta on Kristuksessa ylösnostettu ja israelilaiset ovat valmiit ottamaan vastaan taivaalta saapuvan Messiaansa. (Room. 10:25-26)

Jaakobin voidaan sanoa olleen hiljainen, kotioloissa viihtyvä. Hän oli myös viekas ja vilpillinen pyrkiessään hankkimaan itselleen esikoisoikeuden. Esikoisoikeuden, joka syntymäjärjestyksen mukaan kuului Eesaulle.

Eesau taas näyttää olleen suoraviivainen toiminnan mies. Mies, joka oli taitava metsästyksessä ja aseenkäytössä.

Vaikka Eesau aluksi (ja syystäkin) vihasi Jaakobia hänen petollisuutensa tähden, niin myöhemmin Jaakobin kohdatessa veljensä Eesaun, niin Eesau osoittikin veljeään kohtaan mitä suurinta sovinnollisuutta ja armollisuutta (1. Moos. 33:4,9). Jumala oli siunannut myös Eesauta suurella omaisuudella.

ja ennen kuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennen kuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden
– sanottiin hänelle: “Vanhempi on palveleva nuorempaa”
(Room. 9:11-12)

CLV Ro 9:11 – Ro 9:12
11  For, not as yet being born, nor -putting into practice anything good or bad, that the purpose of God may be remaining acas a choice, not out of acts, but o of Him Who is calling,
12  it was declared to her that “The greater shall be slaving for the inferior,”

 

Jumalan rakkaus Jaakobia kohtaan ja Hänen vihansa Eesauta kohtaan ei kohdistunut heihin henkilökohtaisella tasolla tai heidän elämänsä aikana. Eihän vanhempi Eesau koskaan palvellut nuorempaa Jaakobia heidän eläessään!

Lupaus (9:13) koskee Jaakobin jälkeläisiä: israelilaisia ja Eesaun jälkeläisiä: edomilaisia.

Jumala antoi Edomilaisen kansan Israelin kansan käsiin, ensin kuningas Saulin kautta (1. Sam. 14:47) ja sitten myöhemmin kuningas Daavidin kukistettua edomilaiset (2. Sam. 8:13-14). Tämän vahvistaa myös otsakkeen jakeen verbien ”rakastaa” (kreik. eagapesa) ja ”vihata” (kreik. emisesa) aoristimuodot, jotka Konkordanttinen menetelmä kääntää aina preesensissä, eikä imperfektissä, mikä mennyt aikamuoto antaisi ymmärtää rakastamisen ja vihan tapahtuneen vain Jaakobin ja Eesaun itsensä kohdalla.

Mutta Jumala ei ole niin kuin ihminen. Ei Jumala vihaa niin kuin ihminen vihaa. Jumalan viha tapahtuu aina Hänen rakkautensa sisällä. Jumala on Rakkaus (1. Joh. 4:8). Jumalan viha on vapaa kaikenlaisesta pahuudesta. Jumalan viha ei ole mielivaltaista. Jumalan viha ei ole milloinkaan loputonta, vaan aina tietyn ajan kestävää. Kirjoitettu maailmanhistoria sisältää paljon kansoja, kulttuureita ja valtioita koskevia kohtaloita, jotka ovat tulleet ja menneet. Yksittäiset ihmiset eivät sen sijaan koskaan ole Jumalan kadottamia, ei vaikka meidän pitää kärsiä ja kuolla. Aikansa kesti myös Jumalan viha Eesaun kansaa kohtaan ja muuttui lopulta siunaukseksi.

Edomilaista älä inhoa, sillä hän on sinun veljesi. Älä inhoa egyptiläistä, sillä sinä olet asunut muukalaisena hänen maassaan. Lapset, jotka heille syntyvät kolmannessa polvessa, pääskööt Herran seurakuntaan. (5. Moos. 23:7-8).

Jumalalla on suunnitelma. Kaiken takana on Hänen suunnitelmien suunnitelmansa. Jumala ohjaa ylivertaista pelastusoperaatioitaan oman yliviisaan aivoituksensa mukaan. Hänellä yksin on Iso Kuva, jumalallinen visio, jota Hän vie vääjäämättömästi eteenpäin oman aikataulutuksensa mukaisesti Kristuksen Jeesuksen kautta. Hänellä yksin on tiedossa aikataulutus: milloin, miten ja missä järjestyksessä asiat tapahtumat (Matt. 24:36). Tämän Hänen suunnitelmansa päämääränä on saattaa kaikki Hänen luotunsa Hänen rakkautensa tuntemiseen.
Tässä jumalallisessa suunnitelmassaan Hän on – aivoituksensa mukaisesti – valinnut vähäisimmän kansan toteuttamaan pelastussuunnitelmaansa Maan päällä (5. Moos. 7:7).
Tässä jumalallisessa suunnitelmassaan Hän on – aivoituksensa mukaisesti – valinnut meidät itsessämme heikot ja vähäiset (1. Kor. 1:26-29) Kristuksen ruumiin jäseniksi toteuttamaan pelastussuunnitelmaansa Maan ulkopuoliselle, ulkoavaruuden alueelle.

Näin kaikkivaltias Jumala näyttää vaan toimivan. Hän on aivoitellut koko maailmankaikkeutta koskevan suunnitelmansa jo kauan sitten: jo ennen maailmanaikoja (kreik. aion).

Sinä kaiketi sanot minulle: “Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?” Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: “Miksi minusta tällaisen teit?” Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltä valmistanut kirkkauteen? (Room. 9:19-23).

Kaiken takana on Jumalan tarkoitus (kreik. boulema), eikä suinkaan ”tahto” (kreik. thelema), kuten suomalainen käännös virheellisesti edellä kääntää. Kaiken takana on Jumalan aivoituksen ja päämäärän sisältämä suunnitelma.  Jumala on tehnyt Kristuksen kautta sovinnon ihmisten kanssa. Ei Jumala vihaa ihmistä. Jumala vihaa kyllä vääryyttä ja kaikenlaista epäoikeudenmukaisuutta, joka maailmassa vielä vallitsee (Room. 1:18). Jumala vihaa ihmisen epäoikeudenmukaista käyttäytymistä. Mutta Jumalan viha on aina määräajallista ja aina Hänen rakkautensa sisällä tapahtuvaa ja Hänen rakkautensa tuntemiseen tähtäävää. Jumalan viha on kurituksen ja kasvatuksen luonteista ja päättyy aina, kun se on saanut toteuttaa Hänen sille asettamansa tarkoituksenmukaisuuden. Jumala rakastavassa pitkämielisyydessään sietää edelleen myös ei-lupauksen ”astioitaan” (Room. 9:22). Jumalan pitkämielisyys kuuluu Hänen rakkauteensa ja myös Hänen ”pitkään” pelastussuunnitelmaansa.

Koska Jumalan suurena tarkoituksena on siunata lopulta koko ihmiskunta, on hänen etuoikeutensa muodostaa ja käyttää sopivia kansoja ja ihmisastioita armonsa välittämiseen. Jumalan vanhurskaus toteutuu suvereenisella tavalla koko luomakunnan kohdalla, kun taas ihminen tarkastelee oikeudenmukaisuutta inhimillisestä, subjektiivisesta ja hyvin aikarajoitetusta näkökulmastaan.
Israelin kohdalla Hän noudattaa tässä kansallista periaatetta.
Ensin Kristus hallitsee tulevan tuhatvuotisen Kuningaskuntansa ajan kansoja vanhurskaudella eli Jumalan oikeudenmukaisuudella Israelin kautta (Jes. 32:1; Jer. 23:5).
Sitten lopulta täyttymyksessä koko ihmiskunta vanhurskautuu Kristuksessa (Room. 5: 18; Ef. 1:23).

Ei Jumala näytä valinneen läheskään aina fiksuja, viisaita ja hyvin käyttäytyviä (”mallikelpoisia”) ihmisiä rakkautensa välikappaleiksi. Jaakobin esimerkki sen myös meille osoittaa. Jumala toteuttaa aivoituksensa Hänen itse valitsemallaan tarkoituksenmukaisella tavalla. Hän valitsi siihen Jaakobin: toteuttaakseen Israelin vähäisen kansan kautta maanpäällisen suunnitelmansa muille kansoille sen kautta. Hän valitsi/valitsee ja valmistelee sitten eri kansoista erilaisia, vähäisiä ja itsessään heikkoja ihmisiä toteuttaakseen suunnitelmansa maapallon ulkopuolisella, taivaallisella alueella. Kaiken takana on, että Hän kerran tulee ”kaikeksi kaikissa” (1. Kor. 15:28). Tähän saamme luottaa ja tästä saamme iloita!

 

 

Print Friendly, PDF & Email

Traditiota vai inspiraatiota?

 

Traditio eli perimätiedot ja -tavat elävät vahvasti uskonnon harjoittamisessa. Ovat tehneet sitä koko ihmiskunnan historian ajan. Eikä kristillisen uskon ympärille vuosisatojen aikana rakennetut perinteet, tavat ja rituaalit ole missään nimessä näistä vapaita. Puhutaan ns. kristillisistä traditioista. Oletko joutunut pohtimaan näitä asioita? Miten kulttuurit, perinteet ilmenevät ns. julkisissa tai ”virallisissa” jumalanpalvelusmenoissa, ”oikeissa” opeissa ja uskonnonharjoitustavoissa? Itse olen pohtinut tätä usein. Pohtinut myös sitä, miten tällaiset traditiot voivat ottaa uskovien mielissä ja kielissä sijaa siitä, mitä alun perin on meille kirjoitettu; sitä, miten perinteet ja perimätiedot voivat toimia suoranaisina pidäkkeinä uusien asioiden oppimiselle.

Inspiroitu, Jumalan Hengen vaikuttama, ihmiselle (Jumalan itsensä valitsemilla alkukielillä) annettu Kirjoitus on kuitenkin inhimillisistä traditioista vapaa. Siinä Jumalan Henki tulee eläväksi ja sen kautta Jumalan voima ja Kristuksen rakkaus tulee todellisuudeksi ihmisen mielen alueella ja koko hänen elämässään.

Jeesus moitti aikanaan Israelin uskonnollista johtoa siitä, että he olivat aikojen kuluessa rakentaneet valtavan temppelipalvontajärjestelmän lukuisine sääntöineen. Nämä papit ja teologit pitivät yllä uskonnollista valtaa Israelissa ja antoivat tavalliselle kansalle kuvan Jumalan edustajistosta Maan päällä. Oikeastaan Jeesus arvosteli hyvin ankarasti kaikkea sellaista tekopyhyyttä, joka viestitti tavalliselle kansalle heidän erinomaisuudestaan Jumalan pyhinä palvelijoina.

He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. (Matt. 23:4-5)

Uskontoon liittyy aina traditioita. Uskontoon liittyy aina hierarkioita ja arvojärjestyksiä. Uskontoon liittyy aina vallankäyttöä. Kielitoimiston sanakirjan mukaan uskonnolla tarkoitetaan oppijärjestelmää, joka ilmenee erilaisina tapoina ja palvontamenoina. Palvonnan kohde on yleensä Jumala, jumaluus tai jumalat, joita yritetään lepyttää ja joiden edessä pyritään saavuttamaan kelpoisuutta.

Jeesus oli aikanaan hyvin jyrkkä silloista Israelin valtauskontoa ja sen edustajia kohtaan. Hän antoi sille täystuomion. Eikä Hän kelpuuttanut yhtäkään noista teologeista kahdentoista valitsemansa (ydin)opetuslastensa joukkoon. Ei. Vaan sinne Hän valitsi erilaisia tavallisia, ”oppimattomia” ja itsessään heikkoja ihmisiä. Näin Jeesus ruoski Israelin uskonnollista johtoa.

turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’. Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.” Ja hän sanoi heille: “Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. Sillä Mooses on sanonut: ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ja: ‘Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman’. Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: ‘Se, minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi, on korban’ – se on uhrilahja – ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään avustusta isälleen tai äidilleen.
Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette.
(Mark. 7:8-13)

Tässähän on kyse aivan samoista ihmisten itsesäätämistä jumalanpalvelusmenoista kuin mistä Paavalikin meitä varoittaa.
Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sen tähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. (Kol. 2.23)

Näin pidetään totuutta – mikä siis tänään löytyy ainoastaan Kristuksessa – vääryyden (=valetiedon) vallassa. Isot kirkolliset instituutiot ja kaikki ns. maailmanuskonnot ovat betonoineet omat ”oikeat” oppinsa, joiden loukkaamattomuutta niiden johtajat mustasukkaisesti vartioivat. Näin ne ”pitävät totuutta vääryytensä vallassa” (Room. 1:18) ja altistavat itsensä lopulta Jumalan vihan alle. Näinhän oli myös Jeesuksen aikana: avaintiedot totuudesta peitettiin papiston laatimilla opeilla ja säädöksillä.

Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet.” (Luuk. 11:52).
(CLV) Lk 11:52
Woe to you •who are learned in the law! tfor you take away the key of knowledge—you syourselves do not enter, and •those who are entering~ you prevent.”

Uskonnolliset traditiot ovat myös ihmismielen mukaisia – toisin kuin meille osoitettu Paavalin evankeliumi (Gal. 1:11). Ne ovat ihmisten laatimia tapoja ja sääntöjä. Perimätavat liitettyinä uskonnonharjoitukseen näyttävät ihmisestä luonnostaan hyviltä, arvokkailta ja myös siltä, että Jumalakin voisi niitä arvostaa. Tämä on ihmiselle toki sallittua, mutta jos siitä tulee hänelle vallitseva tapa harjoittaa uskonnollisuutta, niin siinä sisäinen kasvu Kristuksessa jää väistämättä toisarvoiseksi. Vaikka tällainen kulttuurikristillisyys onkin minulle luvallista, niin en saa antaa sen muodostua hallitsevaksi Jumala-suhteessani. Uskovan kannalta uskonnolliseen kulttuurikristillisyyteen sitoutuminen voi muodostua kavalaksi ansaksi, koska se näyttää hyvältä ja jumaliselta, vaatii myös inhimillisiä ponnisteluita ja näyttää usein maailman silmissä kauniilta ja hyväksyttävältä. Maailmalle se voi olla ihan ok-asia silloin, kun se vie eteenpäin ja vahvistaa kristillisiä arvoja ja tukee yhteiskunnallisesti sen sosiaalista hyvinvointia. Maailmalle se voi antaa välineitä ikään kuin hapuilla Jumalaa kohti.

Paavali sisällyttää uskonnolliset traditiot maailman alkeisvoimiin ja varottaa niiden viekkaista ja taidokkaista houkutuksista, jotka voivat saada uskovan kääntämään katsettaan pois Kristuksesta.
Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. (Kol. 2:8)
(CLV) Col 2:8
Beware that no aone shall be •despoiling you through •philosophy and empty seduction, in accord with •human •tradition, in accord with the elements of the world, and not in accord with Christ,

Vilpitön uskova pitäytyy kuitenkin vain siihen, mikä on kirjoitettu. Meitä koskeva inspiroitu Jumalan ilosanoma löytyy tänään kansojen apostolin välittämästä Armon evankeliumista, Ristin sanasta. Tässä ja vain tässä ilmestyy Kristuksen Hengen vaikutuksesta myös Jumalan voima ihmisen elämään; eikä vain voima, vaan myös Jumalan rakkaus ja tervehdyttävä ymmärrys (2. Tim. 1:7). Berean juutalaiset antavat meille tästä hyvän esimerkin.

Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin. (Apt. 17:11)
(CLV) Ac 17:11
Now these were more noble than •those in Thessalonica, whoa receive~ the word with eall eagerness, examining the scriptures day acby day, to see if these |have it thus.

Käännössanojen ”jalo” tai ”noble” takaa löytyy alkukielen eugenes, minkä Konkordanttinen menetelmä purkaa morfeemeiksi WELL-BECOME. Termi esiintyy UT:ssa ainoastaan kolme kertaa; muut kohdat ovat Luuk. 19:12 ja 1. Kor. 1:26. Eli tätä siunaavaa viisautta näyttää olevan ammennettavissa säännöllisellä Kirjoitusten tutkistelulla!
Eikä pitäytyä pelkästään yleisiin kristillisiin opetuksiin ja saarnoihin, koska niissä usein on häivytettyinä sellaisia tiedon avaimia, jotka avaavat Kristuksen Hengelle tilaa ihmisessä.
Myös uskosta osaton, Jumalan luoma, ihminen voi kuitenkin mielestäni hapuillen lähestyä Luojaansa näidenkin opetusten kautta; saada kokea aavistusta siitä Jumalan kaikkivoivasta rakkaudesta, joka kerran tulee myös hänenkin osakseen.

Mutta kristityn ”jalous”, kreik. eugenes ilmenee siinä, että hän säännöllisesti tutkii sitä, mitä inspiroidut Kirjoitukset hänelle tarjoavat. Tämä asenne vaikuttaa uskovassa ”jalostumista” tai niin kuin alkutekstin termin jäsentäminen WELL-BECOME tuo ilmi: tervehdyttävästi tulla (Kristuksen) kaltaisuuteen.

 

 

Print Friendly, PDF & Email

.. koska Hän on Ihmisen Poika

 

Jeesus käytti usein Maan päällä eläessään itsestään nimitystä Ihmisen Poika.

Miksi näin?
Mihin nimike oikein viittaa?
Miten ja miksi tämä nimike näyttää viittaavan myös tuomiovaltaan?

Ihmisen luomisessa näytti Ihmisen Pojan piirustukset olleen mukana:
”Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa” (1. Moos. 1:27)
tai tarkemmin:
”And creating is the Elohim humanity in His image” (Concordant Old Testament)

Eli Jumala loi alun perin ihmisen Jumalan Pojan, Kristuksen Jeesuksen, kuvassa ja kuvaan.
Jumala haluaa nähdä ihmisen lopulta rakkaassa Pojassaan, Ihmisen Pojassa.

Jeesus viittasi tällä nimellään myös Danielin ennustukseen, siihen kun Ihmisen Poika tulee kunniassaan Maan päälle; (myös Johannes myöhemmin: Ilm.1:13 ja 14:14).
”Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen” (Dan. 7:13)

Ihmisen Poika viittaa myös Daavidin Poikaan, joka korostaa Jeesuksen juutalaista syntyperää ja sukulaisuutta Israelin kuningas Daavidin kanssa.

Ihmisen poika viittaa myös Jeesuksen ihmisyyteen, siihen että Hän on myös ihmissuvun edustaja.

Ihmisen Poika (kreik. ton huion tou anthropou) viittaa vahvasti maailman syntien sovittajaan, Israelin tulevaan Messiaaseen ja kansojen ja ihmisten Tuomariin. Käsite ei kuulu apostoli Paavalin sanastoon lainkaan: se esiintyy Uudessa testamentissa 86 kertaa, mutta Paavalilla 0 kertaa!

Miksi näin?
Koska kansojen apostolin evankeliumi on kohdistettu nykyisen Armon talouskauden uskoville, eikä heitä ole säädetty tuomittavaksi Ihmisen Pojan oikeusistuimen edessä. Niin kuin Paavali Roomalaiskirjeessä kirjoittaa:

nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat (Room. 8:1)
(CLV) Ro 8:1
Nothing, consequently, is now condemnation to •those in Christ Jesus

Alkukielessä käännössanojen ”kadostustuomio” ja ”condemnation” takaa löytyy inspiroidun alkutekstin katakrima [Strong 2631]. Konkordanttinen menetelmä purkaa tämän nominin verbi-muodon morfeemeiksi DOWN-Judge ja selitteeksi ”tuomita vastakkaisesti”.
Zodhiateksen ”The Complete WORD STUDY DICTIONARY” antaa verbille katakrino myös selityksen: ”tuomita vastakkaisesti, mikä tarkoittaa osoittaa yhden hyvän käytöksen kautta toiset kaltaiset syyllisiksi”.

Katakrimaa voidaan näin pitää vertaistuomiona, johon täydelliselle vertaisella (tässä Ihmisen Pojalla) on oikeus toteuttaa oikeudenkäynti toisia ”vastakkaisia”, ”epätäydellisiä” ihmisiä kohtaan.
Eli vastakkaisuus tässä löytyy akselilta “synnitön – syntiset”.

Tästä tullaankin sitten otsikon julistukseen:

:Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika. (Joh. 5:27)
(CLV) Jn 5:27
“And He gives Him authority to |do judging, seeing that He is a son of mankind.

Isä Jumala on antanut kaiken tuomiovallan Jeesukselle Kristukselle kaikkiin ihmisiin nähden, koska Hän on täydellinen ihminen, Ihmisen Poika. Hän on elänyt itse synnittömän, Jumalan tahdon mukaisen elämän ja kantanut ihmisen synnin ristille. Isä Jumala on antanut Ihmisen Pojalle vallan ”istuutua vastakkain”, käymään oikeutta, syntisten ihmisten kanssa.
Kysymys on siis ihmisen kohdalla vertaistuomiosta, vertaisoikeudenkäsittelystä, siis ”ihminen vastaan ihminen” -tilanteesta.  Ei Isän Jumalan itsensä suorittamasta tuomiosta, vaan täydellisen ihmisen, Ihmisen Pojan suorittamasta oikeuskäsittelystä. Nyt puhutaan Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelystä (Ilm. 20:11-15) /tästä tarkemmin/, johon kaikki kuolemanunessa tuolloin (tuhatvuotisen Kuningaskunnan jälkeen) vielä nukkuvat ihmiset herätetään tekemään tiliä elämästään. Tarkoitetaan tulevaa ”Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päivää” (Room. 2:5).

Jeesus antoi Maan päällä eläessään myös esimerkin tästä: Ihmisen Pojan oikeuskäsittelystä. Kohta löytyy Joh. 8:3-11.
Kirjanoppineet ja fariseukset laahasivat Hänen eteensä aviorikoksesta kiinni saadun naisen. He vaativat naiselle kivitystuomiota. Ja jeesus vastasi heille kuuluisilla sanoillaan: “Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä”. Syyttäjien omatunnot todistivat heidät itse kunkin syyllisiksi. Niin Jeesus, Ihmisen Poikana, antoi vapauttavan tuomion naiselle sanomalla hänelle: “En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”. Tässä on esimerkki ja esikuva Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelystä, jolla Ihmisen Poika – täydellinen ja synnitön ihminen – tuomitsee syntisen ihmisen. Isän Jumalan hyväksymä ja nimittämä vanhurskas Tuomari, Ihmisen Poika, joka tulee tekemään vaikutuksen myös syyllisiin, uskomattomiin ihmisiin.

Miksi Paavali ei sitten sanallakaan puhu meille Ihmisen Pojasta ja Hänen tuomiovallastaan?
Koska uskova Kristuksessa ei tarvitse enää syyllisyytensä esiin tuomista ylösnousemuksessa.
Koska juuri synti ja heikkous on ajanut hänet eläessään vastaanottamaan Kristuksessa koko Hänen täyteytensä.
Uskova on päässyt Isän Jumalan pelastavan ja kasvattavan armon hoitoon Kristuksessa (Tiit. 2:11-12). Uskova elää taas ”tuomiotaan” (kreik. krino; ohjata oikeaan) läpi elämänsä Herransa rakastavassa ja valmentavassa otteessa.

 

mutta kun meitä tuomitaan (kreik. krino), niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen (kreik. katakrima) tuomittaisi. (1. Kor. 11:32)

 

Print Friendly, PDF & Email

Ne tulevat vainot

 

Tiedän, että monet raamattuun hartaasti uskovat pohdiskelevat tätä kysymystä. Nyt puhutaan lopunajan suurista vainoista. Evankeliumikertomuksissa ja Ilmestyskirjassa Jeesus selvästi kertoo Hänen tulemustaan edeltävistä ahdistuksen ajoista. Ajoista, jolloin Häneen uskovat, Häneen nimeensä todistavat, saavat kokea vainoa. Monesti pohdiskellaan sitä, miten nuo ennustetut tapahtumat koskettavat meitä, tämän päivän kansojen uskovia. Joudummeko elämään mukana noita ennustettuja (seitsemän vuoden sisälle ajoittuvia) vainon aikoja? Vai onko meitä ollenkaan säädetty kokemaan tulevaa Vihan aikaa? Kyse on kuitenkin pelottavista, myös koko maailmaa koskettavista, tapahtumista. Oletko tullut pohtineeksi tätä kysymystä? Oletko saanut siihen erilaisia selityksiä? Oletko löytänyt tähän tyydyttävän ja perustellun vastauksen?

Inspiroidun alkukielen sana ”vainota” takaa löytyy vanhan kreikan diako. Sanalla on Uudessa testamentissa merkityksensä sekä pahassa että myös hyvässä mielessä. Konkordanttinen menetelmä antaa sille perusmerkityksen CHASE, mikä tarkoittaa ”jahdata”. Sana tarkoittaa toistuvaa pyrkimistä, tavoittelemista ja jahtaamista jonkin asiantilan saavuttamisen suhteen.

Raamatussa ja ”pahassa mielessä” se tarkoittaa Jumalan totuuden esiintuojien vainoamista, systemaattista jahtaamista, väkivaltaa käyttämällä.
Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet, (Apt. 7:52)
(CLV) Ac 7:52
aWhich of the prophets do not your •fathers persecute? And they kill •those who announce before concerning the coming of the Just One, of Whom now you/ became~ the traitors and murderers-

”Hyvässä mielessä” alkukielen sana diako taas esiintyy, kun Paavali esim. kehottaa uskovaa toistuvasti (säännöllisesti) pyrkimään tavoittelemaan (ei harrastelemaan) jumalallisia hyveitä.
Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä. (2. Tim. 2:22)
(CLV) 2Ti 2:22
Now •youthful desires |flee: yet |pursue righteousness, faith, love, peace, with all •who are invoking~ the Lord out of a clean heart.

Jeesus maan päällä eläessään ja sitten ylösnousseena Johanneksen kautta suuntaa sanomansa nimenomaan juutalaisille opetuslapsille. Niille ihmisille, jotka Herran Päivän lähestyessä tulevat kokemaan vainoja /tästä tarkemmin/. Helluntain talouskauden aikana – jolloin Kuningaskunnan evankeliumia julistettiin ja se oli tullut lähelle – saivat opetuslapset kokea vainoa Israelin uskonnollisen johdon taholta.
Danielin ennustama viimeinen vuosiviikko (seitsemän vuotta) – ennen Israelin Messiaan saapumista Maan päälle – on kuitenkin säädetty Jumalan omaisuuskansalle ja Jerusalemille.

Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi (9:24)
Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.”
 (Dan 9:27)

Tässä kannattaa huomata se, että tätä ennustetta ei ole annettu nykyisen salatun Armon talouskauden uskoville (eihän heille vielä tuolloin – noin 700 eKr. – ole annettu minkäänlaista ilmoitusta), vaan se annettiin nimenomaan koskemaan Israelin kansaa ja siis tuo viimeinen (seitsemäänkymmeneen vuosiviikkoon sisältyvä) vuosiviikko koskee ainoastaan juutalaista kansaa ja sen uskovia. Aikaa, jolloin Kristus valmistelee tuloaan omiensa luo. Tuon tulevan 7. vuoden jakson on Jumala säätänyt tai määrännyt tai erottanut (hepr. hatak) vain Israelille. Myös tätä jaksoa Jeesus tarkoitti, kun Hän viittasi aikaan ennen tulemistaan Maan päälle:
Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat (Matt. 24:34).
Yksi sukupolvihan mahtuu hyvinkin seitsemään vuoteen. (Wikipedian mukaan sukupolvi on suunnilleen samanikäisten ihmisten ryhmä, joita yhdistää 17–25-vuotiaana koettu avainkokemus.)

Tuo viimeinen vuosiviikko alkaa valeKristuksen ilmestymisellä. Tuo antikristus esiintyy aluksi maailmalle sen pelastuksen tuojana: rauhan ja turvallisuuden tuojana pelokkaalle maailmalle; myös maailmantalouden kuntoon saattajana. Saatana antaa sille maailmanvallan, sen vallan mitä se yritti 2000 vuotta sitten tarjota Jeesukselle /tästä tarkemmin/.
Viimeisen vuosiviikon puolivälissä siirrytään varsinaiseen Jaakobin ahdistuksen aikaan. Silloin antikristus paljastaa todelliset kasvonsa ja Israelin pyhien vainot alkavat. Silloin maailmantalous alistetaan antikristuksen vallan alle (Ilm. 13:17). Silloin hän pyrkii muuttamaan myös ajanlaskut (Dan. 7:25). Saatana syöstään tuolloin taivaalliselta alueelta alas Maan päälle (Ilm. 12.9). Myös suuret onnettomuudet kohtaavat koko ihmiskuntaa (Ilm. 9:6). Kunnes Herra Jeesus saapuu taivaalta pelastamaan kansansa (Luuk. 21:25-27; Sak. 14:3-6) – ja koko planeetan.
Tämän suuren ahdinkonsa kautta Israel kääntyy Jumalansa puoleen, ottavat Hänet vastaan, itkevät Häntä, jonka kerran olivat lävistäneet (Sak. 12:10).

Niin kuin nuo, tämän maailmankauden Jumalan ennustusta koskevat lopunajan ahdistukset, on säädetty Jaakobille – siis Jaakobin jälkeläisille, Israelille – niin meitä, kansojen uskovia tämä ei mitenkään koske.
Miksi?
Koska kyserssä on Herran Päivän tulemukseen liittyvä hallintokaudesta, Vihan ja tuomion kaudesta.
Koska meidän valintamme perustuu pelkkään uskoon ja siihen armoon (suosioon), jonka Jumala jo ennen maailmanaikoja on päättänyt osaksemme.
Koska Jumalan viha ilmestyy taivaalta ihmisten jumalattomuutta vastaan (Room. 1:18).
Koska nykyinen Armon talouskausi on päättynyt, eivätkä Kristuksen seurakuntaruumiin jäsenet ole enää Maan päällä, vaan temmattuina Herraansa vastaan (pois Maan päältä) yläilmoihin.
Koska Kirjoitukset puhuvat selkeästi näin. Totuuden sana tämän päivän uskoville välitetään Paavalin evankeliumin kautta ja siellä monin kohdin tuodaan tämä asia esille. Meitä ei ole säädetty tai määrätty Vihan aikaan (toisin kuin Israelin kohdalla on kysymys: Dan. 9:27).

Ei.
Meitä ei ole nimenomaan määrätty tuohon Israelille erotettuun vuosiviikon aikaan, eikä varsinkaan tuohon viimeiseen 3,5 vuoden suuren ahdingon aikaan.

Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (1. Tess. 5:9)
(CLV) 1Th 5:9
for God did not appoint~ us ioto indignation, but ioto the procuring of salvation through our •Lord Jesus Christ,

 

Kuunnellaan tässä Paavalia. Mikäli tässäkin yhteenpötköytämme Israelille kohdistetun Ympärileikkauksen evankeliumin ja meille kohdistetun Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin, niin joudumme väistämättä hämmentäviin ja ristiriitaisiin tulkintoihin: tulkintoihin, joille ei loppua näy.

Paavalin välittämä evankeliumi taas kehottaa meitä soveltamaan elämässämme Kristuksen mielenmukaista rauhaisan elämän mallia. Mallia, jossa rukoillaan ja kiitetään kaiken esivallan ja kaikkien ihmisten puolesta. Mallia elämään, joka olisi vainoista vapaa – eihän meitä ole pantu maailman kansoja opetuslapseuttamaan. Näin koska Jumala haluaa meidän tänään elävän rauhaisaa ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.

Minä kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:1-4)

CLV 1Ti 2:1 – 1Ti 2:5
I am entreating, then, first of all, that petitions, prayers, pleadings, thanksgiving be made~ fors all =mankind,
for kings and all •those being in a superior station, that we may be leading a mild and quiet life in eall devoutness and gravity,
for this is ideal and welcome in the sight of our •Saviour, God,
Who |wills that all =mankind be saved and |come into a realization of the truth.
For there is one God, and one Mediator of God and =mankind, a hMan, Christ Jesus,

 

 

 

 

Print Friendly, PDF & Email

Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois

 

Jeesuksen vertaus Viinipuusta ja sen oksista herättää helposti epäilyksen ja kysymyksen.
Voiko uskova langeta pois uskosta ja menettää pelastuksensa?
Jeesuksen opetuksen mukaan, jonka Hän esitti juutalaisille oppilailleen, tämä on mahdollista.
Onko tämä vertauksen opetus Viinipuussa pysymisessä sitten voimassa tänään?
Onko ylösnoussut Herra välittänyt meille kuitenkin toisenlaisen seurakuntamallin?
Onko tämä kysymys askarruttanut sinua?

Jeesus esitti aikanaan vertauksen, jossa Hän kuvasi itseään totiseksi Viinipuuksi ja opetuslapsiaan tämän puun oksiksi (Joh. 15:1-7).

Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. (Joh. 15:6)

(CLV) Jn 15:6
“If anyone should not be remaining in Me, he was cast out as a •branch, and it withered. And they are gathering them, and into the fire are they casting them, and they are being burned~.

Tuolloin elettiin Jeesuksen maallisen elämän aikaa. Elettiin aikaa, jolloin Hänet oli lähetetty ainoastaan Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö (Matt. 15:24). Elettiin ns. Jeesuksen lihaksitulon hallintokautta.

Tämä varoitus oli tuolloin aiheellinen. Tämä Jeesuksen antama varoitus oli suunnattu Hänen opetuslapsilleen. Opetuslapsille, joiden osana oli myös kokea vainoa. Monet olivat tuohon aikaan kutsutut, mutta vain harvat valitut (Matt. 22:14).

Kun ylösnoussut Herra pysäytti Paavalin Damaskoksen edustalla (Apt. 9) ja valtuutti hänet kansojen apostolin tehtävään, niin siirryttiin Helluntain hallinnon ajasta ns. Siirtymäkauden hallintoon. Tuolle talouskaudelle oli tyypillistä se, että Paavalin julistus kansoille alkoi astua etualalle samalla kuin Pietarin toiminta alkoi häipyä taka-alalle. Israel oli hylännyt Pietarin tarjoaman Ympärileikkauksen evankeliumin ja Jumalan suunnitelmissa alettiin siirtyä nykyiselle – aiemmin täysin vaietulle – Armon hallintokaudelle.

Ankarat vainot veivät Ympärileikkauksen evankeliumin kautta uskoon tulleita moniin koetuksiin. Toiset noista opetuslapsista kestivät vainoja loppuun asti, toiset ilmeisesti ottivat vastaan Paavalin julistaman evankeliumin, mutta monet luopuivat ja siirtyivät takaisin juutalaisen temppelipalvelun harjoittamiseen. Nämä olivat niitä, jotka ”kestivät ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois” (Matt. 13:21).

Heprealaiskirje on kirjoitettu (noin 62 jKr.) juuri näille juutalaisille uskoville, joilla oli vaarana langeta pois uskostaan Herraansa. Heitä kehotetaan pysymään kuulemassaan opetuksessa, jotta eivät ajautuisi pois.

Sen tähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. (Hepr. 2:1)
(CLV) Hb 2:1
Therefore we |must more exceedingly be heeding •what is being heard, lest at some time we may be drifting by.

Heitä kehotettiin pysymään vainoissaan loppuun asti rohkeina ja pitää kunnianaan asua Herran huoneessa (eli pysyä Viinipuussa).
mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen. (Hepr. 3:6)
(CLV) Hb 3:6
Yet Christ, as a Son onover His •house—Whose house we/ are, that is, if we should be retaining the boldness and the glorying of the expectation confirmed unto the consummation.

Heillä oli vaarana luopua elävästä Jumalasta ja palata juutalaisiin muotomenoihin.
Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta (Hepr. 3:12)
(CLV) Hb 3:12
|Beware, brethren, lest at some time there shall be in any one of you a wicked heart of unbelief, in •withdrawing from the living God.

Monet heistä olivat saaneet maistaa tulevan maailmanajan voimia ja päässeet Pyhän Hengen osallisuuteen, mutta vainojen tultua luopuneet. Heistä oli tullut niitä hedelmättömiä oksia, jotka karsittiin todellisesta Viinipuusta pois ja heitettiin tuleen (Joh. 15:6).

6:4. Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
6:5. ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6:6. ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.
(Hepr. 6:4-6)

Me emme kuitenkaan ole Viinipuussa, vaan Kristuksen Hengellisessä ruumiissa /tästä tarkemmin/. Eikä elävän kehon jäseniä voi repäistä pois, koska koko ruumis silloin invalidisoituu! Meidät on itse Jumala sinetöinyt omaisuudekseen toisin kuin oli tuolloin heprealaisten kohdalla. Meidän valintamme Kristuksen ruumiin jäseneksi perustuu Jumalan omaan armovalintaan, jonka Hän on tehnyt jo ennen maailmanaikoja (2. Tim. 1:9). Pelastuksemme perustuu pelkkään Jumalan lahjoittamaan uskoon, eikä lainkaan omiin suorituksiimme (Ef. 2:8-9). Eikä mikään luotu eikä mikään voima voi meitä reväistä irti tästä jäsenyydestämme ja asemastamme (Room. 8:35-39).
Uskovan Israelin kohdalla oli toisin: ”Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään” (Luuk. 12:48).
Me kuitenkin olemme tänään elintärkeä ja orgaaninen osa itse Kristusta. Hänen ruumiinsa jäsenten pois-leikkaaminen vahingoittaisi Häntä itseään. Meidät Jumala on sinetöinyt (toisin kuin oli Viinipuun oksien kohdalla) Pyhällä Hengellä omikseen (2. Kor. 1:22). Kuinka kiitollisia meidän pitäisi ollakaan siitä, ettemme ole oksia tuossa Viinipuussa!

 

 

Print Friendly, PDF & Email
WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä