Peräkkäiset talouskaudet Apostolien teoissa

 

 

Uusi Testamentti puhuu talouskausista (kreik. oikonomia). Talouskaudet tai hallintokaudet ovat Jumalan valitsemia ja määrittämiä hallintokausia, joiden mukaisesti Hän toteuttaa pelastussuunnitelmansa etenemistä ihmiskunnan kohdalla /Tästä tarkemmin/. Kussakin hallintokaudessa on kysymys Jumalan valitsemasta lähestymistavasta uskoviaan ja maailmaa kohtaan. Kussakin talouskaudessa on voimassa sille määritetyt ja ominaiset lainalaisuudet, joiden mukaan Jumala lähestyy ihmistä. Talouskaudet sisältyvät maailmanaikojen (kreik. aion, ”iankaikkisuus”) sisälle /Tästä tarkemmin/, niin myös nykyinen salattu Armon hallintokausi sisältyy nykyisen Pahan maailmanajan /Gal_1:4/ sisälle.

Apostolien tekojen aikakirja kuvaa havainnollisesti sitä, miten nykyiselle Armon talouskaudelle siirryttiin Israelin hylättyä Pietarin tarjouksen sille luvatusta maanpäällisestä Kuningaskunnasta, ”Taivasten valtakunnasta”. Mutta Jumalahan ei silti ole kuitenkaan hylännyt Israelia /Room_11:1-2/.

Apostolien teoissa Luukas kuvaa aikaa, joka alkaa Jeesuksen ylösotosta taivaalle (”taivaiseen astumisesta”) /Apt_1:9/ ja päättyy Paavalin Rooman vankeuteen ja hänen lopetettuaan Evankeliuminsa julistamisen Israelille /Apt_28:25-28/. Kyse oli tuolloin Paavalin ensimmäisestä vankeudesta Roomassa ja se ajoittui vuosille 60-62 jKr. Kun sitten arvioidaan Jeesuksen kuolleen 30-33 vuoden iässä, niin voidaan päätellä, että apostolien tekojen historiallisen kerronnan aikajana on noin 30 vuoden pituinen. Kaikkien Apostolinteoissa kuvattujen tapahtumien voidaan näin ollen olettaa mahtuvan 30. vuoden sisälle.

Jeesuksen Lihaksi tulemisen talouskausi oli takana, kun siirryttiin ns. Helluntain talouskaudelle.

Helluntain talouskausi alkaa Pyhän Hengen vuodatuksesta Jeesuksen juutalaisten opetuslasten ylle /Apt_2:1-4/. Tästä alkaa Apostolien tekojen kuvaus Isän Jumalan ja Hänen oikealle puolelleen korotetun Jeesuksen Kristuksen lähettämän edustajan: Pyhän Hengen lähettämisestä vahvistamaan omiaan Maan päällä.
Tämä Helluntain tapahtuma (”Hengen vuodatus”) tapahtui taas melko pian Herran ”taivaaseen astumisen” jälkeen, koska ”Helluntai” on kreikaksi pentecoste (FIVE-tieth) ja tarkoittaa yksinkertaisesti ”viisikymmentä”, koska se oli viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen.

Ja mitä sitten tuona Helluntaina tapahtui.
Jumalan Pyhä Henki tuli Jeesuksen juutalaisten opetuslasten päälle (joka ilmeni tuolloin myös tulenkielimerkkeinä). Opetuslapsia alettiin varustaa ylhäältä niitä tehtäviä varten, jotka Jeesus ole heille lihansa päivinä ilmoittanut tehtäväksi /Matt_28:19-20/. He saivat myös kyvyn julistaa Jumalan suuria tekoja eri kielillä, joiden edustajia oli tuolloin runsaasti Jerusalemissa todistamassa tapahtumaa /Apt_2:7-11/. Opetuslapsia alettiin tuolloin varustaa tekemään kaikki maailman kansat Jeesuksen opetuslapsiksi.

Pietarin johdolla kehotettiin kansaa tekemään parannus ja ottamaan sitten kasteen, jotta Pyhän Hengen lahjan saattoi ottaa vastaan /Apt_2:38/.
Järjestys oli tuolloin siis tämä: ensin mielenmuutos (kreik. metanoia), sitten vesikaste, ja lopuksi tuli kelvolliseksi saamaan Pyhän Hengen lahjan.

Jumala toimi tuolloin voimallisesti ja näkyvästi ihmein ja merkein. Vaikka Israelin valtaa pitävä papisto toimitti apostolit vankilaan, niin Herran enkeli puuttui näkyvästi tilanteeseen ja vapautti heidät sieltä /Apt_5:17-20/. Nämä olivat niitä yliluonnollisia Jumalan asioihin puuttumisia ja myötävaikuttamisia, jotka takasivat apostoleille voimavarat ja kyvyt evankeliumin levittämiseen. Nämä olivat niitä näkyviä merkkejä, jotka kuvastavat myös sitä, miten Jumala tulee tulevana Jaakobin ahdistuksen aikana Israelin pyhien avuksi.

Jumala kehotti Israelin johtoa apostoliensa kautta kääntymään elävän Jumalan puoleen ja olla vastustamatta Pyhää Henkeä /Apt_5:17-20/. Eikä Stefanuskaan, täynnä Pyhää Henkeä, saanut Israelin uskonnollista neuvostoa (Sanhedrinia) vakuuttumaan (Apt_7).

—-

Ylimenon hallintokausi

Ylimenon tai Siirtymän hallintokauden alkamisen merkkinä voidaan pitää Israelin uskonnollisen johdon määrätietoista ja väkivaltaista vastustusta Pietarin julistamaa evankeliumia kohtaan. Se hylkäsi Pietarin tarjouksen kerta toisensa jälkeen.

Tässä kohtaa Jumala kuitenkin käynnisti tuohon asti salatun suunnitelmansa, joka johti Israelin tilapäiseen hylkäykseen ja Hänen kääntymisensä kansojen valittujen puoleen. Ylösnoussut Kristuksen pysäytti Saulus Tarsolaisen Damaskoksen edustalla ilmestyessään hänelle kirkastetussa fyysisessä olemuksessaan (hengellisessä ruumiissaan) /Apt_9:3-9/.

Ylimenon hallintokausi näyttää puolestaan alkaneen hyvin pian: noin 1-3 vuotta Helluntain talouskauden alkamisen jälkeen: noin 35 jKr. Tämän voi päätellä Paavalin Galatalaiskirjeen kirjoitusajankohdasta ja apostolin kirjeen 2. luvun kertomuksesta ylösnousseen Kristuksen kohtaamisen jälkeen kuluneesta ajasta.

Tämä täysin ja yksinomaan Jumalan puolelta tapahtunut kristittyjen ykkösvainoojan pysäytys ja valinnan ilmoittaminen /Apt_9:15/ on esimerkkinä meille myös siitä, miten valinta tänään todellakin perustuu yksin Jumalan suosiollisuuteen, eivätkä kääntymys tai ”parannuksen teko” ole tänä päivänä edellytyksiä Kristuksen Hengen vastaanottamiselle. Eikä näin ollen ole totta myöskään puhua Paavalin kääntymyksestä, mitä monesti kuulee julistettavan.

Ylimenokauden hallinnolle on leimallista se, että Jumala muutti menettelytapojaan siten, että Helluntain hallinnon lainalaisuudet alkoivat vähitellen muuttua nykyisen Armon hallintokauden lainalaisuuksien mukaisiksi, kunnes Siirtymäkauden hallinnon päätyttyä kaikki Helluntain hallintoon ja Israelin erityisasemaan liittyvät siunaukset päättyivät. Esille nousseet Taivasten Kuningaskunnan voimat alkoivat hiipua ja siirtyvät odottamaan myöhempää (maanpäällisen, tuhatvuotisen Kuningaskunnan esiin tulon, Herran Päivän tulemisen) aikaa.

Vesikasteen edellytykset Pyhän Hengen saamiseen alkoivat muuttua Korneliuksen tapauksen myötä /Apt_10:44-48/ niin, että nyt Henki voitiin saada ensin ja vasta sitten seurasi vesikaste.

Ns. Apostolien kokouksessa Jerusalemissa (noin 48 jKr.) soviteltiin muuttuvaa linjaa eli sitä miten molemmat (Israelin pyhät ja kansojen uskovat) voisivat elää Ylimenon ajan rinnakkain. Tuolloin apostoli Jaakob myös antoi pakanoita rajoittavan säädöksensä /Apt_15:19-20/.

Pietaria ei enää mainita Apostolien tekojen 15. luvun jälkeen, mikä myös kertoo siitä, että Paavalin evankeliumi alkaa nousta etualalle samalla kun Pietarin evankeliumi alkaa väistyä taka-alalle.

Ylimenokausi päättyi noin vuonna 62, jolloin Paavali oli kärsimässä ensimmäistä Rooman vankeuttaan. Samalla tapahtui siirtyminen nykyiselle Armon talouskaudelle /Apt_28:25-28/.

 

Armon hallintokausi

Nykyisen Jumalan Armon talouskauden voidaan siis päätellä alkaneen noin vuonna 62 Paavalin julistettua evankeliuminsa tarjoamisen Israelille päättyneeksi ja kääntyneensä kokonaan sanomallaan pakanain puoleen.

Nykyisen Armon hallintokauden Paavali kuvaa myös hänelle uskotuksi Salaisuuden (kreik. musterion, CLOSE-KEEP) taloudenhoidoksi /Ef_3:9-10/.

Kreikan musterion esiintyy Paavalin kirjeissä tilastollisesti merkitsevästi useammin (tekstivolyymiin suhteutettuna) kuin muualla UT:ssa: Paavalilla peräti 20 kertaa, kun muualla vain 7 kertaa.

Salaisuus tarkoittaa Paavalilla yleisesti ottaen kaikkea sitä, mikä on ollut Jumalan suunnitelmissa alusta alkaen, mutta salattuna aina hänen apostoliuteensa saakka.

Salaisuus tarkoittaa hänellä myös sitä puuttuvaa ilmoitusosuutta, joka saavutti täyttymyksensä vasta hänen Armon hallintokaudella (60-luvulla) kirjoittamissaan vankeuskirjeissään: Efesolais-, Kolossalais- ja Filippiläskirjessään /Kol_1:25-26/. Esimerkiksi Efesolaiskirjeessään mainitaan ”salaisuus” peräti 6 kertaa.

Jumalan salainen hallinto tänä päivänä kuvaa myös sitä, miten Herra Jeesus toimii tänään salatusti ja näkymättömästi, Henkensä kautta, eikä julkisesti ja näkyvästi.

Edellisellä – Ylimenon hallintokaudella – oli kirjallinen ilmoitus vielä kesken ja siis puutteellinen; silloin Jumala käytti seurakuntakokouksissa erilaisia armolahjoja seurakunnan rakentamiseen. Tuohon menettelytapaan liittyi kuitenkin epävarmuutta, joten sille asetettiin arvioiva laatujärjestelmä /1. Kor_14:26-31/. Mutta tuo vaihe (seurakunnan opetuksessa) oli tilapäinen ja sai väistyä, kun ilmoitus tuli täydelliseksi ja nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus jäävät vaikuttamaan /1. Kor_13:10-13/.

Myös Jaakobin Apostolien kokouksessa laatimat – pakanoita rajoittavat säädökset – purettiin /Kol_2:14/. Ne eivät ole enää totta eli voimassa nykyisellä talouskaudella.

Myös juutalaisten etuoikeus pakana-uskoviin nähden purettiin /Kol_3:11/. Kun vielä edellisellä siirtymäkaudella oli voimassa ”juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16).

Myös vesikaste lakkasi olemasta pelastumisen ehtona. Tänään riittää yksi kaste Hengessä uskon kautta pelastumiseen /Ef_4:4-6/.

Suuri salaisuus, joka Paavalin kautta nyt paljastetaan on kaikkien sovittaminen Kristuksen kautta tulevana ”aikojen täyttymyksen hallintokaudella” /Kol_1:20/; /Ef_1:10-11/. Paavali käyttääkin näissä viimeisissä kirjeissään sovittamisesta kreikan kielen sanaa apokatallasso, jonka Konkordanttinen menetelmä kääntää ”reconcile” ja mikä tarkoittaa vastaanotettua sovitusta tai molempiin suuntiin voimassa olevaa sovintoa.; siis sellaista sovintoa, joka uskovalla tänään on Kristuksessa Jeesuksessa.

Näin Jumalan pelastussuunnitelma eteni vaiheittain Apostolien teoissa Helluntain talouskaudesta nykyiselle Armon talouskaudelle. Tältä pohjalta lienee helppo käsittää, mitä hämmennystä ja mitä opillisia ristiriitaisuuksia voi syntyä, jos me arvotamme näiden kausien ilmoitukset (evankeliumit) meille samanarvoisiksi. Tai, jos otamme vaikka pelastumiseen, kastamiseen, seurakuntaan tai käyttäytymiseen liittyvän opetuksen edellisiltä talouskausilta silloin, kun ne ovat ristiriidassa kansojen apostolin opetuksen kanssa.
Se, että tietyt Raamatun totuudet ja niihin liittyvät siunaukset ovat olleet totta ja siis voimassa joskus menneisyydessä ei tarkoita sitä, että ne olisivat voimassa enää tänä päivänä.
Tulevana Tuomion hallintokaudella kutsutaan ihmisiä tunnustamaan Jumala edes Luojana  /Ilm_14:6-7/. Sillä ihmisen viisaushan yrittää tänään kaikella voimallaan kiistää Luojansa tekijänoikeudet Hänen luomakuntaansa nähden ja korvata se luonnon omalla itseriittoisuudella /Room_1:21-25/.

p.s.

Kun nykyiselle Jumalan Armon talouskaudelle (Helluntaihallinnosta Siirtymäkauden kautta) siirtymiseen  vaati aikaa noin 30 vuotta, niin nykyinen talouskausi puolestaan päättyy yhtäkkiä: kuin veitsellä leikaten /1. Kor_15:51-55/.
Tämän jälkeen Jumala taas kääntyy (ns. Vihan tai Tuomion hallintokauden alkaessa) kansansa Israelin puoleen .

Pietarin vs. Paavalin pidätys

 

Apostolien teot tuo esiin mielenkiintoisen havainnon siitä, mitä Ympärileikkauksen apostolin (Pietarin) ja toisaalta Ympärileikkaamattomuuden apostolin (Paavalin) vangitsemisissa tapahtui? Miten Pietari ja toisaalta myöhemmin Paavali vapautettiin selleistään? Miten näiden pidätysten seuraukset vaikuttivat ympäristöön? Miksi ne näyttävät kovasti poikkeavan toisistaan? Mitä ne kertovat eroista Jumalan suhtautumisesta ja toiminnasta eri hallintokausien välillä?

Kyseessä on apostoli Pietarin pidätys Apt. 12:1-11 ja apostoli Paavalin pidätys Apt. 16:23-31.

Pietarin pidätyksen aikana elettiin vielä ns. Helluntain hallinnon aikaa, jolloin Israelille pidettiin yhä yllä kutsua avautumassa olevaan Kuningaskuntaan. Taivasten Kuningaskunta oli tullut tuolloin lähelle, sen portit olivat avautumassa. Ihmeiden ja merkkien kautta Israelia kutsuttiin kansana ”tekemään parannus ja ottamaan kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen”. Se esitettiin koko Israelille, myös sen johdolle, joka kuitenkin edelleen vastusti tätä tarjousta.

Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: ”Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut, niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt. 4:8-12)

Pietari pidätettiin Herodeksen määräyksestä ja hänet oli määrä tuoda oikeuden eteen seuraavana päivänä. Koskapa monet ihmeet ja merkit olivat tulleet Pietarin kautta julki, niin hänelle määrättiin erityisen tiukka ja vahva vartiointi:
Pietari nukkui kahden sotamiehen välissä, sidottuna kaksilla kahleilla; ja vartijat vartioitsivat oven edessä vankilaa (Apt. 12:6).
Mutta sitten yöllä Herran enkeli ilmestyi vapauttamaan Pietarin:
Ja katso, hänen edessään seisoi Herran enkeli, ja huoneessa loisti valo, ja enkeli sysäsi Pietaria kylkeen ja herätti hänet sanoen: ”Nouse nopeasti!” Ja kahleet putosivat hänen käsistään. (Apt. 12:7)

Herra vapautti siis Pietarin viemään fyysisesti eteenpäin sitä johtamis- ja julistustehtävää, jonka tuloksena maanpäällinen, luvattu Kuningaskunta Israelia odotti.

Mutta miten kävi vanginvartioille?
He saivat maksaa omalla hengellään siitä, että olivat ”päästäneet” (heidän keskelleen kahlehditun) vankinsa pakenemaan. Tämä näyttää meistä varmaankin kohtuuttomalta. Kyse on kuitenkin samasta ilmiöstä, mikä kohtasi esim. Ananiasta ja Safiiraa.  Tämä Herran menettelytapa ilmentää sitä ankaran oikeudenmukaisuuden hallintomenettelyä, jota Hän tulee soveltamaan tulevassa tuhatvuotisessa Taivasten Kuningaskunnassa (Ps. 2:29; Ilm. 2:27, 12:5, 19:15).

Näin Herran toiminta Helluntain hallinnon aikana voidaan nähdä ennakoivan Hänen suhtautumistaan vastustajiaan vastaan myös tulevana Herran päivänä, tulevana tuhatvuotisen maailmanhallinnon aikana, Vanhurskauden hallintokautena.

Entäpä miten Jumalan toiminta sitten näkyi Paavalin kohdalla, Paavalin, jonka toimeksianto Pyhän Hengen käskystä käynnistyi Apt. 13:ssa. Paavalille – tuolloin jo ylösnoussut Herra – oli uskonut aivan erityisen evankeliumin kansojen valittuja varten. Tämä evankeliumi rakentui Paavalin työuran kautta vaiheittain kirjalliseksi Jumalan ilmoitukseksi, joilla Kirjoitukset summautuivat täyteen (Kol. 1:25). Jonkin aikaa Pietarin vangitsemistapahtuman jälkeen saivat myös Paavali ja Silas kokea saman kohtalon. Heidät pidätettiin ja laitettiin erittäin tiukkaan vartiointiin: vanginvartija ”heitti heidät sisimpään vankihuoneeseen ja pani heidät jalkapuuhun” (Apt. 16:24). Mutta mitä Paavali ja Silas tekivät: ei niin kuin Pietari, joka nukkui – vaan alkoivat kaikkien kuullen rukoilla ja ylistää Herraa.
Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä. Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat. (Apt. 16:25-26)

Mitä heidän vartijansa aikoi silloin tehdä? Tappaa itsensä, koska vangit olivat hänen vastuullaan. Mutta, mitä sitten tapahtui? Kuului Paavalin huuto pimeästä:
Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä!” (Apt. 16:28).

Kun vanginvartija sitten pyysi valoa ja huomasi kaikkien kahleista vapautettujen vankien yhä olevan sisällä, niin hän suuresti hämmästyi ja kysyi:
”Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?”  Niin he sanoivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi”.

Ja näin todella tapahtui, myös vanginvartijan perheväki sai Paavalin puheen kautta ottaa vastaan pelastuksen. Ja näin uskon, että sama saattoi hyvinkin tapahtua myös noiden (fyysisistä kahleistaan vapautettujen), kanssavankien kohdalla, jotka kuuntelivat Paavalia ja Silasta, nimittäin että heidän vapautuksensa kahleistaan ei ollut pelkästään fyysistä, vaan lopulta myös hengellistä.

Paavalin vapautus ilmentää hyvin Jumalan menettelytapoja nykyisen Armon hallintokauden aikana. Se tapahtuu armon periaatteella eikä tinkimättömän oikeudenmukaisuuden (vanhurskauden) periaatteella kuten Pietarin tapauksessa.

Vanginvartijan henki säästettiin ja hän ja jopa hänen perhekuntansa sai kokea pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa.

Se, että Paavalin ja Silaksen jäätyä vapaaehtoiseen vankeuteen, vaikka heidät fyysisesti vapautettiin, on osoitus nykyisen Armon hallintokauden ja siihen liittyvän toivon (odotuksen) erilaisuudesta. Nykyinen seurakunta on täysin hengellinen ja Pyhän Hengen kautta Kristuksen (pään) kautta toisiinsa liittynyt organisaatio. Kristuksen ruumis, jonka toivo eli odotus kohdistuu maapallon ulkopuoliseen Universumin alueeseen, eikä kiiruhtaa maanpäällisiä tehtäviä suorittamaan kuten oli Pietarin tapauksessa kyse.
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. (Kol. 3:2).

Pietaria taas odottivat maan päälliset tehtävät, jonka takaajana Herran enkeli, ihmeitten ja merkkien mukaisesti, hänen kohdallaan toimi. Vanginvartijat saivat kokea ankarat kuolemanrangaistukset, koska Jumalan tahtoa vastustaen pitivät ympärileikkauksen apostolia vangittuna.

Pietarin kohdalla vapautus tapahtui näkyvästi Herran enkelin valon loisteessa.
Paavalin kohdalla taas pimeydessä (hengellisesti, näkymättömästi), mikä ilmentää myös nykyisen Armon hallintokauden periaatetta: ”sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä” (2. Kor. 5:7).

Kyseessä kummankin ”leirin” kohdalla on taistelusta Vastavaikuttajaa (hepr. Satan; kreik. Diabolos) vastaan. Pietarin evankeliumin mukaan taistelut tapahtuvat Maan päällä, koska Israelin lupauksetkin liittyvät maanpäällisiin siunauksiin.
Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. (1. Piet. 5:8)

Paavali taas opettaa taistelustamme aivan toisin kuin Pietari!
Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. (Ef. 6: 12)
Meidän lupauksemme ovat Maan ulkopuolella olevalla Universumin alueella. Tässä Saatanan strategiana on pyrkiä hämärtämään tämän päivän uskovien mielet siltä lupauksen alueelta, jossa heidän siunauksensa tosiasiallisesti odottavat.
Saatanahan tässäkin toimittaa Jumalan Vastavaikuttajan virkaansa: ”Valehtelija ja sen Isä””, pyrkien kääntämään Jumalan ilmoittamat totuudet uskovien mielissä taruiksi.

Paavalin (Armon evankeliumin mukainen) vankeus ilmeni paikka- ja olosuhderiippumattomana. Jumalan toiminta ihmisen kohdalla on tänään hengellistä, näkymätöntä ja Kristuksessa tapahtuvaa. Myös fyysisesti rajoitettuna hän pystyy olemaan Herrassa vapaa.
Pietarin kohdalla fyysinen vankeus johti taas nukkumisen tilaan, josta Herran enkeli joutui hänet herättämään ja vapauttamaan, jotta hän pääsisi ympärileikkauksen apostolina suorittamaan maanpäällistä kutsumustehtäväänsä.

Vapautuksen jälkeen Pietari pakeni pimeässä vältellen Herodeksen kiinniottoa. Myös Herodes sai vähän myöhemmin ankaran kuolemantuomion Herran apostolin vangitsemisesta: madot söivät hänet elävältä (Apt. 12:23)!
Paavalin vapautus tapahtui taas päivänvalossa hallitusmiesten suorastaan pyydellessä anteeksi hänen vangitsemistaan. Mitenkähän tällaiseen käyttäytymiseen olivat vaikuttaneet Paavalin ja Silaksen rukoukset vankeudessa esivallan puolesta (1. Tim. 2:2)?

Pietarin vangitsemisen kohdalla saivat hallitusmiehet maistaa tulevan maailmanajan sääntöjä ja voimia; saivat ikään kuin enteenä kokea sitä, mitä on Jumalan työn vastustaminen lähelle tulleessa Kuningaskunnassa; kokea sitä, mitä tulevana maailmanaikana (Herran päivänä) tarkoittaa ehdottoman oikeudenmukaisuuden hallinto.

Meidän lupauksemme liittyvät taas maapallon ulkopuoliselle Maailmankaikkeuden alueelle. Siksipä meidän olisi hyvä pyrkiä noudattamaan ylösnousseen Herran Paavalin kautta antamia Ef. 6 -ohjeita, joilla voimme varustautua Vastustajan hyökkäyksiä vastaan ja pysyä pystyssä. Vastustajan keskeisenä strategiana on pyrkiä suuntaamaan kristityn mieli ja ajatukset nimenomaan maanpäällisiin asioihin ja tapahtumiin, joissa Saatanan valta ja laittomuus (Kirjoitustenkin mukaan) koko ajan vain kasvaa. Kristuksessa uskovalla ihmisellä on tietenkin täysi varmuus pelastumisestaan, mutta kristityn käyttäytymisen ja kasvamisen kannalta on hyvä turvautua Jumalan tarjoamaan ja tukemaan koko taisteluvarustukseen.

 

p.s.

Tässä on lopulta kyse totuuden sanan oikeasta leikkaamisesta tai osittamisesta (2. Tim. 2:15) /tästä tarkemmin/. Se mikä oli totta – eli voimassa olevaa – Helluntain hallinnon aikana tai on totta tulevassa ns. Vanhurskauden hallinnossa, ei tarkoita sitä, että kaikki tuo olisi totta eli voimassa nykyisen salatun Armon hallinnon aikana. Niinpä kun osaamme leikata Paavalin evankeliumin erityisen sanoman ja sisällön koskemaan meitä, tämän päivän kansojen uskovia, voimassa olevana siunauksena, niin myös koko raamatun sanoma: se mikä on Israelille luvattu, mitä taas meille luvattu ja mitä on koko ihmiskunnalle luvattu voi avautua meille aivan uudella tavalla (2. Tim. 3:15).

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä