Uusi Testamentti puhuu talouskausista (kreik. oikonomia). Talouskaudet tai hallintokaudet ovat Jumalan valitsemia ja määrittämiä hallintokausia, joiden mukaisesti Hän toteuttaa pelastussuunnitelmansa etenemistä ihmiskunnan kohdalla /Tästä tarkemmin/. Kussakin hallintokaudessa on kysymys Jumalan valitsemasta lähestymistavasta uskoviaan ja maailmaa kohtaan. Kussakin talouskaudessa on voimassa sille määritetyt ja ominaiset lainalaisuudet, joiden mukaan Jumala lähestyy ihmistä. Talouskaudet sisältyvät maailmanaikojen (kreik. aion, ”iankaikkisuus”) sisälle /Tästä tarkemmin/, niin myös nykyinen salattu Armon hallintokausi sisältyy nykyisen Pahan maailmanajan /Gal_1:4/ sisälle.
Apostolien tekojen aikakirja kuvaa havainnollisesti sitä, miten nykyiselle Armon talouskaudelle siirryttiin Israelin hylättyä Pietarin tarjouksen sille luvatusta maanpäällisestä Kuningaskunnasta, ”Taivasten valtakunnasta”. Mutta Jumalahan ei silti ole kuitenkaan hylännyt Israelia /Room_11:1-2/.
—
Apostolien teoissa Luukas kuvaa aikaa, joka alkaa Jeesuksen ylösotosta taivaalle (”taivaiseen astumisesta”) /Apt_1:9/ ja päättyy Paavalin Rooman vankeuteen ja hänen lopetettuaan Evankeliuminsa julistamisen Israelille /Apt_28:25-28/. Kyse oli tuolloin Paavalin ensimmäisestä vankeudesta Roomassa ja se ajoittui vuosille 60-62 jKr. Kun sitten arvioidaan Jeesuksen kuolleen 30-33 vuoden iässä, niin voidaan päätellä, että apostolien tekojen historiallisen kerronnan aikajana on noin 30 vuoden pituinen. Kaikkien Apostolinteoissa kuvattujen tapahtumien voidaan näin ollen olettaa mahtuvan 30. vuoden sisälle.
Jeesuksen Lihaksi tulemisen talouskausi oli takana, kun siirryttiin ns. Helluntain talouskaudelle.
—
Helluntain talouskausi alkaa Pyhän Hengen vuodatuksesta Jeesuksen juutalaisten opetuslasten ylle /Apt_2:1-4/. Tästä alkaa Apostolien tekojen kuvaus Isän Jumalan ja Hänen oikealle puolelleen korotetun Jeesuksen Kristuksen lähettämän edustajan: Pyhän Hengen lähettämisestä vahvistamaan omiaan Maan päällä.
Tämä Helluntain tapahtuma (”Hengen vuodatus”) tapahtui taas melko pian Herran ”taivaaseen astumisen” jälkeen, koska ”Helluntai” on kreikaksi pentecoste (FIVE-tieth) ja tarkoittaa yksinkertaisesti ”viisikymmentä”, koska se oli viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen.
Ja mitä sitten tuona Helluntaina tapahtui.
Jumalan Pyhä Henki tuli Jeesuksen juutalaisten opetuslasten päälle (joka ilmeni tuolloin myös tulenkieli–merkkeinä). Opetuslapsia alettiin varustaa ylhäältä niitä tehtäviä varten, jotka Jeesus ole heille lihansa päivinä ilmoittanut tehtäväksi /Matt_28:19-20/. He saivat myös kyvyn julistaa Jumalan suuria tekoja eri kielillä, joiden edustajia oli tuolloin runsaasti Jerusalemissa todistamassa tapahtumaa /Apt_2:7-11/. Opetuslapsia alettiin tuolloin varustaa tekemään kaikki maailman kansat Jeesuksen opetuslapsiksi.
Pietarin johdolla kehotettiin kansaa tekemään parannus ja ottamaan sitten kasteen, jotta Pyhän Hengen lahjan saattoi ottaa vastaan /Apt_2:38/.
Järjestys oli tuolloin siis tämä: ensin mielenmuutos (kreik. metanoia), sitten vesikaste, ja lopuksi tuli kelvolliseksi saamaan Pyhän Hengen lahjan.
Jumala toimi tuolloin voimallisesti ja näkyvästi ihmein ja merkein. Vaikka Israelin valtaa pitävä papisto toimitti apostolit vankilaan, niin Herran enkeli puuttui näkyvästi tilanteeseen ja vapautti heidät sieltä /Apt_5:17-20/. Nämä olivat niitä yliluonnollisia Jumalan asioihin puuttumisia ja myötävaikuttamisia, jotka takasivat apostoleille voimavarat ja kyvyt evankeliumin levittämiseen. Nämä olivat niitä näkyviä merkkejä, jotka kuvastavat myös sitä, miten Jumala tulee tulevana Jaakobin ahdistuksen aikana Israelin pyhien avuksi.
Jumala kehotti Israelin johtoa apostoliensa kautta kääntymään elävän Jumalan puoleen ja olla vastustamatta Pyhää Henkeä /Apt_5:17-20/. Eikä Stefanuskaan, täynnä Pyhää Henkeä, saanut Israelin uskonnollista neuvostoa (Sanhedrinia) vakuuttumaan (Apt_7).
—-
Ylimenon hallintokausi
Ylimenon tai Siirtymän hallintokauden alkamisen merkkinä voidaan pitää Israelin uskonnollisen johdon määrätietoista ja väkivaltaista vastustusta Pietarin julistamaa evankeliumia kohtaan. Se hylkäsi Pietarin tarjouksen kerta toisensa jälkeen.
Tässä kohtaa Jumala kuitenkin käynnisti tuohon asti salatun suunnitelmansa, joka johti Israelin tilapäiseen hylkäykseen ja Hänen kääntymisensä kansojen valittujen puoleen. Ylösnoussut Kristuksen pysäytti Saulus Tarsolaisen Damaskoksen edustalla ilmestyessään hänelle kirkastetussa fyysisessä olemuksessaan (hengellisessä ruumiissaan) /Apt_9:3-9/.
Ylimenon hallintokausi näyttää puolestaan alkaneen hyvin pian: noin 1-3 vuotta Helluntain talouskauden alkamisen jälkeen: noin 35 jKr. Tämän voi päätellä Paavalin Galatalaiskirjeen kirjoitusajankohdasta ja apostolin kirjeen 2. luvun kertomuksesta ylösnousseen Kristuksen kohtaamisen jälkeen kuluneesta ajasta.
Tämä täysin ja yksinomaan Jumalan puolelta tapahtunut kristittyjen ykkösvainoojan pysäytys ja valinnan ilmoittaminen /Apt_9:15/ on esimerkkinä meille myös siitä, miten valinta tänään todellakin perustuu yksin Jumalan suosiollisuuteen, eivätkä kääntymys tai ”parannuksen teko” ole tänä päivänä edellytyksiä Kristuksen Hengen vastaanottamiselle. Eikä näin ollen ole totta myöskään puhua Paavalin kääntymyksestä, mitä monesti kuulee julistettavan.
Ylimenokauden hallinnolle on leimallista se, että Jumala muutti menettelytapojaan siten, että Helluntain hallinnon lainalaisuudet alkoivat vähitellen muuttua nykyisen Armon hallintokauden lainalaisuuksien mukaisiksi, kunnes Siirtymäkauden hallinnon päätyttyä kaikki Helluntain hallintoon ja Israelin erityisasemaan liittyvät siunaukset päättyivät. Esille nousseet Taivasten Kuningaskunnan voimat alkoivat hiipua ja siirtyvät odottamaan myöhempää (maanpäällisen, tuhatvuotisen Kuningaskunnan esiin tulon, Herran Päivän tulemisen) aikaa.
Vesikasteen edellytykset Pyhän Hengen saamiseen alkoivat muuttua Korneliuksen tapauksen myötä /Apt_10:44-48/ niin, että nyt Henki voitiin saada ensin ja vasta sitten seurasi vesikaste.
Ns. Apostolien kokouksessa Jerusalemissa (noin 48 jKr.) soviteltiin muuttuvaa linjaa eli sitä miten molemmat (Israelin pyhät ja kansojen uskovat) voisivat elää Ylimenon ajan rinnakkain. Tuolloin apostoli Jaakob myös antoi pakanoita rajoittavan säädöksensä /Apt_15:19-20/.
Pietaria ei enää mainita Apostolien tekojen 15. luvun jälkeen, mikä myös kertoo siitä, että Paavalin evankeliumi alkaa nousta etualalle samalla kun Pietarin evankeliumi alkaa väistyä taka-alalle.
Ylimenokausi päättyi noin vuonna 62, jolloin Paavali oli kärsimässä ensimmäistä Rooman vankeuttaan. Samalla tapahtui siirtyminen nykyiselle Armon talouskaudelle /Apt_28:25-28/.
—
Armon hallintokausi
Nykyisen Jumalan Armon talouskauden voidaan siis päätellä alkaneen noin vuonna 62 Paavalin julistettua evankeliuminsa tarjoamisen Israelille päättyneeksi ja kääntyneensä kokonaan sanomallaan pakanain puoleen.
Nykyisen Armon hallintokauden Paavali kuvaa myös hänelle uskotuksi Salaisuuden (kreik. musterion, CLOSE-KEEP) taloudenhoidoksi /Ef_3:9-10/.
Kreikan musterion esiintyy Paavalin kirjeissä tilastollisesti merkitsevästi useammin (tekstivolyymiin suhteutettuna) kuin muualla UT:ssa: Paavalilla peräti 20 kertaa, kun muualla vain 7 kertaa.
Salaisuus tarkoittaa Paavalilla yleisesti ottaen kaikkea sitä, mikä on ollut Jumalan suunnitelmissa alusta alkaen, mutta salattuna aina hänen apostoliuteensa saakka.
Salaisuus tarkoittaa hänellä myös sitä puuttuvaa ilmoitusosuutta, joka saavutti täyttymyksensä vasta hänen Armon hallintokaudella (60-luvulla) kirjoittamissaan vankeuskirjeissään: Efesolais-, Kolossalais- ja Filippiläskirjessään /Kol_1:25-26/. Esimerkiksi Efesolaiskirjeessään mainitaan ”salaisuus” peräti 6 kertaa.
Jumalan salainen hallinto tänä päivänä kuvaa myös sitä, miten Herra Jeesus toimii tänään salatusti ja näkymättömästi, Henkensä kautta, eikä julkisesti ja näkyvästi.
Edellisellä – Ylimenon hallintokaudella – oli kirjallinen ilmoitus vielä kesken ja siis puutteellinen; silloin Jumala käytti seurakuntakokouksissa erilaisia armolahjoja seurakunnan rakentamiseen. Tuohon menettelytapaan liittyi kuitenkin epävarmuutta, joten sille asetettiin arvioiva laatujärjestelmä /1. Kor_14:26-31/. Mutta tuo vaihe (seurakunnan opetuksessa) oli tilapäinen ja sai väistyä, kun ilmoitus tuli täydelliseksi ja nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus jäävät vaikuttamaan /1. Kor_13:10-13/.
Myös Jaakobin Apostolien kokouksessa laatimat – pakanoita rajoittavat säädökset – purettiin /Kol_2:14/. Ne eivät ole enää totta eli voimassa nykyisellä talouskaudella.
Myös juutalaisten etuoikeus pakana-uskoviin nähden purettiin /Kol_3:11/. Kun vielä edellisellä siirtymäkaudella oli voimassa ”juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16).
Myös vesikaste lakkasi olemasta pelastumisen ehtona. Tänään riittää yksi kaste Hengessä uskon kautta pelastumiseen /Ef_4:4-6/.
Suuri salaisuus, joka Paavalin kautta nyt paljastetaan on kaikkien sovittaminen Kristuksen kautta tulevana ”aikojen täyttymyksen hallintokaudella” /Kol_1:20/; /Ef_1:10-11/. Paavali käyttääkin näissä viimeisissä kirjeissään sovittamisesta kreikan kielen sanaa apokatallasso, jonka Konkordanttinen menetelmä kääntää ”reconcile” ja mikä tarkoittaa vastaanotettua sovitusta tai molempiin suuntiin voimassa olevaa sovintoa.; siis sellaista sovintoa, joka uskovalla tänään on Kristuksessa Jeesuksessa.
—
Näin Jumalan pelastussuunnitelma eteni vaiheittain Apostolien teoissa Helluntain talouskaudesta nykyiselle Armon talouskaudelle. Tältä pohjalta lienee helppo käsittää, mitä hämmennystä ja mitä opillisia ristiriitaisuuksia voi syntyä, jos me arvotamme näiden kausien ilmoitukset (evankeliumit) meille samanarvoisiksi. Tai, jos otamme vaikka pelastumiseen, kastamiseen, seurakuntaan tai käyttäytymiseen liittyvän opetuksen edellisiltä talouskausilta silloin, kun ne ovat ristiriidassa kansojen apostolin opetuksen kanssa.
Se, että tietyt Raamatun totuudet ja niihin liittyvät siunaukset ovat olleet totta ja siis voimassa joskus menneisyydessä ei tarkoita sitä, että ne olisivat voimassa enää tänä päivänä.
Tulevana Tuomion hallintokaudella kutsutaan ihmisiä tunnustamaan Jumala edes Luojana /Ilm_14:6-7/. Sillä ihmisen viisaushan yrittää tänään kaikella voimallaan kiistää Luojansa tekijänoikeudet Hänen luomakuntaansa nähden ja korvata se luonnon omalla itseriittoisuudella /Room_1:21-25/.
p.s.
Kun nykyiselle Jumalan Armon talouskaudelle (Helluntaihallinnosta Siirtymäkauden kautta) siirtymiseen vaati aikaa noin 30 vuotta, niin nykyinen talouskausi puolestaan päättyy yhtäkkiä: kuin veitsellä leikaten /1. Kor_15:51-55/.
Tämän jälkeen Jumala taas kääntyy (ns. Vihan tai Tuomion hallintokauden alkaessa) kansansa Israelin puoleen .
