Mitä Paavali mahtaa oikein tarkoittaa sillä, että me olemme yhdessä Kristuksen kanssa herätetyt?
Ja mistä tilasta sitten olemme oikein herätetyt?
Herätetyksi tulemisestahan puhutaan yleisesti unesta heräämisen yhteydessä.
Mistähän heräämisestä apostoli seuraavissa jakeissa kuitenkin mahtaa opettaa?
Entä sitten nuo joukkoherätykset, joita aika ajoin tunnutaan odottavan, mitä Uusi testamentti niistä tietää kertoa?
—
Todettakoon heti aluksi, että ”herätys” -sanaa ilmiönä – ja nimenomaan joukkoilmiönä – ei Uusi testamentti tunnista lainkaan.
Mutta teonsana ”herättää” (kreik. egeiro) esiintyy UT:ssa 124 kertaa. Egeiro tarkoittaa heräämistä unesta tai uneliaisuudesta, mutta myös kielikuvana heräämistä kuolemasta. Idiomaattisesti sana on välttämätöntä joskus myös kääntää ”nousta ylös”, esim. /Matt_8:25-26/.
—
Mainittakoon vielä lyhyesti kaksi muuta ”herättää” -termiin läheisesti liittyvää alkukielen ilmaisua.
Ensiksi anastasis ” ylösnouseminen”, joka erityisesti viittaa ruumiin (so. kehon) ylösnousemiseen. Anastasis esiintyy Uudessa testamentissa 42 kertaa, esim. /1. Kor_15:42-44/
Toinen kontekstiin liittyvä termi on kreikan zoopoieo, joka tarkoittaa ”tehdä eläväksi” tai ”elävöittää”. Sana esiintyy Uudessa testamentissa 14 kertaa, josta Paavalilla peräti 10 kertaa! Eläväksi tekeminen liittyy taas Hengen yhteyteen /Joh_6:63/; /Room_8:11/.
—
Herättää, egeiro, tarkoittaa UT:ssa siis heräämistä unesta tai kuolemasta (kuoleman unesta). Se tarkoittaa valveille tuloa, tietoiseksi tulemista, heräämistä unenomaisesta tilasta. Se tarkoittaa sekä heräämistä että nousemista, ”liikkumiskelpoiseksi tulemista”. Ihmisen kohdalla tämä tapahtuu Jumalan vaikuttaman uskon kautta, joka ilmentyy ihmisen mielen ja hengen alueella /Kol_2:12/.
Entäpä sitten yhdessä-herättää?
Inspiroitu alkukieli ja Paavalin opetus puhuu nimenomaisesta Kristuksen kanssa yhdessä heräämisestä; puhuu Kristuksen kanssa yhdessä-heräämisen tilasta, jossa todellisuudessa uskova saa elää.
”Yhdessä-herättää” ja ”yhdessä-nousta” ilmaisuiden takaa löytyy vanhan kreikan sunegeiro.
kreikan sun, on hyvin voimakas prepositio, joka voitaisiin suomentaa ”yhdistetty”, ”liitetty”, ”istutettu”, ”kytketty”, ”asetettu”. Ilmaisu voimakkaampi kuin prepositio kuin kreik. meta ”kanssa”, ”mukana”.
Ilmaisu voidaan mielestäni hyvin suomentaa ”sisään-istutettu”, ts. Kristuksen sisälle istutettu.
Tämä tapahtui siis 2000 vuotta sitten ja on uskon kautta täysin totta tänä päivänä ja joka hetki Kristuksessa Jeesuksessa. Kristuksessahan tarkoittaa Kristuksen sisällä so. Kristuksen Hengessä /Room_8:9/. Ei Jeesuksen tarvinnut itsensä puolesta mennä ristille ja kuolla (siihen hänellä ei ollut mitään syytä), vaan minun vuokseni ja sinun vuoksesi. Täten voin uskossa ”nähdä” itseni Häneen yhdistettynä ja Hänessä ristiinnaulittuna Kristuksen Hengen vahvistamana /Room_8:16/! Hän kuoli minun sijastani ristillä; ts. Hän sijaisti minut ristinkuolemallaan.
—
Yhdessä-Herääminen tapahtuu heräämisenä Kristuksen ristinkuolemasta; se tarkoittaa uuden ihmisen heräämistä uuteen elämään samalla kun vanha ihminen jää Hänen kuolemaansa.
Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. (Room. 6:3-4)
Pyhään Henkeen kastettuina – yhteen ja samaan Kristuksen Henkeen upotettuina – omistamme (so. perimme) Kristuksen kuoleman oman vanhan ihmisemme (egomme) kuolemaksi. Tässä todellisuudessa tulee meidänkin uudessa elämässämme vaeltaa (”liikkua”).
Kristuksessa – Hänen Hengessään – omistamme uskon kautta Hänen ristinkuolemisensa, heräämisensä ja ylösnousemisensa kuoleman unesta uuden ihmisemme osalle ja uuden luomuksen – uuden ihmisemme – todellisuudeksi. Vanha ihmisemme sai täyden tuomionsa ristillä. Siihen ei ole meillä mitään tarvetta kiinnittää odotuksia: kuollut mikä kuollut.
—
Yhdessä-heräämisessä olemme siis päässeet Kristuksen mielen ja Hengen alueelle ja sen vaikutuspiiriin! Jumalan Armon hallinta-alueelle! Saamme uutena ihmisenä ja uutena luomuksena Hänessä kasvaa eli uudistua mielemme alueella Kristuksen mielen mukaisuuteen. Tämä on totta Hänessä ja tähän todellisuuteen voimme mielemme ja tietoisuutemme alueella kasvaa ja uskossa vahvistua. Vaikka emme vielä täysin ymmärtäisikään tätä siunaavaa totuutta, niin se on joka tapauksessa todellisuutta jokaisen Kristukseen luottavan kohdalla.
Wikipedia määrittelee mielen seuraavasti:
Mieli ymmärretään yksilön sisäisenä, henkisenä olemuksena, jossa ajatukset, tunteet ja tietoisuus ilmenevät.
Ihmisen henki on alisteinen ihmisen mieleen nähden. Siksi ihmiselle on annettu mielensä alueella kyky valita, miten suhtautua tilanteisiin, miten tehdä valintoja. Ihminen voi tietoisuutensa varassa tehdä päätöksiä, valintoja. Hän voi valita ”elämän ja kuoleman” välillä /5. Moos_30:19/.
Siksi Paavalin opetus keskittyykin nimenomaan mielen alueella uudistumiseen. Ei ”parannuksen tekoon”, vaan uudistumaan mielemme hengeltä:
että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,
ja uudistua mielenne hengeltä
ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. (Ef. 4:22-24)
Tässä Paavali tuo mielestäni aivan keskeisen näkökulman ja totuuden, jonka ylösnoussut Herra on hänelle paljastanut edelleen meille välitettäväksi. Ja tästä syystä hän meitä kehottaakin kaiken aikaa uudistumaan mielen hengen (kreik. pneumati tou noos) alueella /Ef_4:22-24/. Inspiroitu alkuteksti puhuu nimenomaan tässä omistussuhteesta (genetiivi); siis siitä, että ihmisen mielen hallinnalla voidaan vaikuttaa ihmisen hengen toimintaan ja siten yhdessä-vaikuttaa Kristuksen mielen mukaisuuteen ja sen kasvamiseen meissä. Kyse on tässä myös ihmisen omasta aktiivisuudesta Jumalan Armon toiminta-alueella. Asiasta, jossa uskova itse pystyy sallimaan ja säätelemään Jumalan armon vaikutusta omassa elämässään.
Kun virallinen käännös taas puhuu ”Hengen mielestä” /Room_8:5-6/, niin alkuteksti puhuukin Hengen taipumuksesta (kreik. phronema), eikä suinkaan mielestä (kreik. nous). ”Lihan mieli” ja ”Hengen mieli” tarkoittavatkin siis ”Lihan taipumusta” ja ”Hengen taipumusta”, siis lihan ja hengen luontaista kykyä ja taipumusta omanlaiseen toimintaan.
Päättelen, että ”yhdessä-herääminen” tarkoittaa ihmisen hengen eläväksi tekemistä Pyhän Hengen, Elämän Hengen, kautta. Herätyksessä Kristuksen henki yhdistyy ihmisen henkeen (tapahtuu kastaminen, upotus, Kristuksen Henkeen), jolloin ihmisen mieli tulee tietoiseksi Kristuksen todellisuudesta. Ihminen syntyy ylhäältä mielensä ja henkensä alueella uudeksi ihmiseksi, uudeksi luomukseksi Herrassa. Tämän jälkeen voi Jumala alkaa elävöittää myös meidän ruumistamme niin, että voi taivuttaa sen ”jäseniä” toteuttamaan henkemme mukaisia käskyjä /Room_8:11/. /Tästä tarkemmin/
Yo. jakeessa esiintyvät ilmaisut egeirantos ”herätti” ja zoopoiesei ”eläväksitekevä”. Edellinen tarkoittaa koko ihmisen herättämistä ja kuolleista nousemista uuteen elämään ja jälkimmäinen ihmisen hengen elävöittämistä Kristuksen Hengen kautta. Kyseessä on siis ihmisen sisäinen ”herääminen” uuteen tietoisuuteen ja todellisuuteen Kristuksessa. Tämä tapahtuu, kun ihminen saa Kristuksen uskon.
Yhdessä-kuoleminen, yhdessä-herättäminen ja yhdessä-elävöittäminen annetaan ihmiselle armosta ja Jumalan lahjana, joka vastaanotetaan uskon kautta. Kaksi ensimmäistä saamme yhdessä paketissa ja yhtä aikaa uskon kautta /Kol_2:12/. Kolmannen kanssa sitten saamme elää koko uuden elämämme ajan. Taivaallisen, kuolemattoman kehon osalta elämme kuitenkin vielä odotuksen tilassa (”toivossa”). Taivaallisen ruumiin saamme omaksemme seurakunnan ylösnousemuksessa, jossa meidät (sekä Kristuksessa kuolleet että yhä tuolloin Maan päällä elävät) temmataan pilviverhottuina Hänen luokseen lähiavaruuteen /1. Kor_15:51-55/. Tuolloin saamme Kristuksessa periä myös yhdessä-kirkastumisen siunauksen /Room_8:29-30/, jossa kuolevainen ruumiimme vaihdetaan Hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisuuteen!
p.s.
Kun Jeesus aikoinaan herätettiin kuolleista, niin Hän vielä vaelsi (”liikkui”) 40 päivän ajan tuossa (Israelin pyhille luvatussa) ylösnousemusruumiissaan Maan päällä /Apt_1:3/. Hän ilmestyi näkymättömistä, antoi Tuomaksen koskettaa itseään /Joh_20:24-27/ ja aterioi opetuslastensa kanssa /Joh_21:10-12/. Samaan aikaan – Hänen ylösnousemisensa jälkeen – ilmestyi myös Israelin pyhiä ylösnousseina ja näyttäytyivät monille /Matt_27:52-53/. Nämä olivat niitä enteitä ja merkkejä, joita Israelille tuolloin annettiin ja jotka todistivat siitä, että Jumalan Kuningaskunta oli tullut heitä lähelle. Israelille annetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa tämänlaiset maanpäälliset (”iankaikkiset”) ruumiit, jotka pysyvät kuolemattomina koko tulevan tuhatvuotisen maailmankauden ajan /Ilm_20:4/.
Toisin on meidän kohdallamme; sen sai Kansojen Apostoli kokea kohdattuaan ylösnousseen ja kirkastetun Herran Hänen taivaallisessa olemuksessaan ja sokeutuessaan Hänen ylimaallisesta kirkkaudestaan /Apt_9:3-9/. Tämä taivaallinen keho valmistetaan meille nimenomaan maaplaneetan ulkopuolista (taivaallista) elämää varten.
