iankaikkinen

Paavalin evankeliumi – voimassa NYT!

kirjoittaja

 

Mikä ihmeen Paavalin evankeliumi?
Mistä sellainen löytyy ja miksi sen olemassaolosta ei juurikaan puhuta?
Uuden testamentin alkuteksti puhuu kuitenkin aivan nimenomaisesta Paavalin evankeliumista /Gal_2:7/, joka eroaa sisällöltään monessa suhteessa Israelille kohdistetusta ns. Kuningaskunnan evankeliumista, vaikka molempien ytimenä on Jeesus Kristus.

Paavali sai evankeliuminsa suoraan ylösnousseelta Kristukselta /Gal_1:11-12/, eikä siis Jeesuksen seurassa aiemmin vaeltaneilla apostoleilta. Esimerkiksi Pietarilla oli vaikeuksia Paavalin sanoman ymmärtämisessä /2. Piet_3:16/. Paavalin evankeliumissa oli kuitenkin aivan mullistava – ennen kuulumaton – ilmoitus ja hänellä oli täysi työ pitää se puhtaana erilaisilta lisäopeilta (esim. Galatalaiskirje, 1. Korintolaiskirje). Hänen evankeliuminsa kohderyhmänä ovat tänään – ensimmäistä kertaa koko raamatunhistoriassa – kansat (joiden joukossa Israelilla ei tällä hetkellä ole mitään erityisasemaa). Vain hänen evankeliumissaan esiintyy vanhurskautus (syyttömäksi julistaminen) pelkän uskon perusteella! Vain hänen evankeliumissaan tuodaan sovitus koko laajuudessaan esiin! Mitä sitten ns. uskonpuhdistuksessa aikoinaan oikeastaan tapahtui? Ei kai mitään muuta kuin, että reformaattorit  löysivät tuon Paavalin evankeliumin ja sen opetuksen ja toivat sen sisältöä esille!

Paavali sai ylösnousseelta Kristukselta nimityksen ja toimeksiannon /Apt_26:16/.

Hänet erotettiin (eriytettiin) juutalaisten apostolien joukosta kansoja varten (Room. 1:1).

Hänelle uskottiin aivan erityinen ilosanomasanoma kansoille /Gal_2:7/; /1. Tess_2:4/; /1. Tim_1:11/; /Tiit_1:3/.

—

Miksi tämä evankeliumi sitten julkaistiin?

Koska tämä evankeliumi on ollut Jumalassa salattuna maailmanaikojen alusta alkaen odottamassa Hänen julkaisuhetkeään /Ef_3:8-11/.

Ja koska oikea aika tämän evankeliumin julkistamiselle käynnisti Israelin tilapäinen ”hyllytys” (so. vielä meneillään oleva määräaikainen kirouksenaika). Ja juuri tämä Israelin määräaikanen ”sivuunlaitto” on koitunut tämän ajan kristityille rikkaudeksi, koskapa Jumala kokoaa tänä aikana eri kansoista Kristuksen seurakuntaruumiin jäsenistön /Room_11:12/ sen myöhempiä, taivaallisia tehtäviä varten /Fil_3:20-21/.

—

Paavalin sanoma eroaa olennaisesti sisältönsä, vastaanottajakuntansa ja lupaustensa puolesta siitä evankeliumista eli Kuningaskunnan evankeliumista, joita kaksitoista apostolia julisti juutalaisille. Jälkimmäisillä oli tehtävä Herralta nimenomaan Israelille. He julistivat profeettojen ja Herran Jeesuksen lupaamaa maanpäällistä valtakuntaa (tarkemmin kreik. basileia so. kuningaskuntaa) ja sen toteutumista /Apt_1:3/; (Jaak. 2:5; 2 Piet. 1:11; Ilm. 1:9, 11;5).
Tämä kuningaskunta (ei siis mikään tasavalta) ja sen periaatteet olivat heidän sanomansa elementtejä /Matt_28:18-19/; /Apt_2:38/; (Mark. 1:4; Matt. 3:2, 4:17; Apt. 3:19).
Hän, joka tämän uskossa tuolloin vastaanotti, sai syntien anteeksiannon ja lupauksen tulevan kuningaskunnan (eli tuhatvuotisen, maanpäällisen valtakunnan) kuninkaallisista ja papillisista viroista /1. Piet_2:9/; (Ilm. 1:6, 5:10).
Ei-israelilaiset – siis kansat – oli suljettu näiden lupausten ulkopuolelle. He saattoivat, kun he Jumalaan ja Kristukseen uskoivat, odottaa vaatimattomampaa siunausosuutta kuningaskunnan vieraina ja asukkaina.

Myös Paavali julisti lyhyen aikaa evankeliumia kuningaskunnasta maanmiehilleen ulkomailla samalla kun myös kansoja kutsuttiin uskomaan Kristukseen (Apt. 17:30-31) . Mutta kun juutalaiset niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin – joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta – hylkäsivät kuningaskunnan evankeliumin , niin samalla he hylkäsivät myös Messiaansa tulemisen /Apt_28:25-28/ (Apt. 13:45-47).

Tämän (ns. ylimenokauden talouskauden) päättyessä juutalaiset tuomittiin paatumuksen tilaan ja – jo Vanhassa testamentissa moneen kertaan heille luvattu – Kuningaskunnan toteutuminen tuli siirretyksi tuntemattoman pitkään tulevaisuuteen /Room_11:25/ . Samoin kahdentoista apostolin evankeliumia juutalaisille lakattiin julistamasta. Kuitenkin tänään on voimassa /2. Tim_3:16-17/.

—

Nyt astui Paavalin erityinen evankeliumi (60 luvun alusta alkaen) voimaan!
Tämän ilosanoman olemassaolo ja koko sisältö oli ollut tuohon asti vaiettu salaisuus /Room_16:25-27/; /Ef_3:2-3/.

Nyt uskon kautta Kristuksen vastaanottaneet on määrätty taivaallisia (maapallon ulkopuolisia) tehtäviä varten ja omistamaan taivaalliset siunaukset /Ef_1:3/; /Ef_2:6/. Heidän pelastumisensa, sovituksensa, vanhurskautuksensa ja kirkastumisensa on yksin ylitsevuotavan ja ylivoimaisen armon (Jumalan lahjasuosiollisuuden) hedelmää! Tämän Jumalan armon vaikutuksen ensimmäisenä malliesimerkkinä (kreik. typos) /Fil_3:17/ ja prototyyppinä (kreik. proton) /1. Tim_1:16/ meillä on Paavali /Tästä tarkemmin englanniksi/.
Israelin toivo ja odotus taas liittyy tuleviin maanpäällisiin lupauksiin.

—

Miksi sitten tätä ilosanomaa ei nykyään juurikaan julisteta?

Tänä päivänä – kun liki 2000 vuotta on kulunut hänen evankeliuminsa julkistamisesta – on maailma täynnä erilaisia, eri opillisin painotuksin suuntautuneita kristillisiä suuntia, joista jokainen uskoo olevansa tulkinnoissaan oikeassa. No, täytyyhän sitä tietenkin asiaansa uskoa. Mutta, mikä tämän on voinut saada aikaan? Miksi ylösnousseen Herran meille kansoille Paavalin kautta antama evankeliumi ja sen voima on päässyt hiipumaan? Eikö Paavali korostanut kirjeissään, että nimenomaan hänet on asetettu kansojen opettajaksi? Onko Jumala määrännyt meille kansoille sellaisen opettajan, jonka opetus on epäselvää, moninaisia tulkintoja vaativaa tai erilaisiin vertauksiin kätkettyä? Eikö hyvä opettaja tunne oppilaitaan ja muodostaa opetuksensa niin, että se on selkeää ja ymmärrettävää ja niin, ettei tulkkeja välissä tarvita? Eikä siinä ole mitään muuta kuin mitä siinä on suoraviivaisella maalaisjärjellä luettavissa /2. Kor_1:13/.

Tätä ei ehkä tarvitse ihmetellä, kun muistaa, miten jo muutaman vuoden kuluttua siitä, kun Paavali julisti evankeliuminsa Galatian seurakunnalle, oli seurakuntaan tullut uusia ”mestareita”, jotka opettivat, että tämä ei aivan  riitä! Tähän ilmoitukseen pitää vielä lisätä jotakin! /Tästä tarkemmin/
Ja näin – harmittomilta vaikuttaneet lisävaatimukset saivatkin aikaan sen, että ilo katosi uskovien elämästä! Galatalaiskirjeen 1. luvussa Paavali moneen kertaan ennustaa näiden  oppien tulon ja julistaa, että ”kun joku julistaa evankeliumia vastoin sitä, minkä te olette saaneet, olkoon kirottu”! Alkukielessä on suomennoksen ”vastoin” takana kreikan sana para, joka tarkoittaa ohessa, rinnalla; Näin Paavalin mukaan hänen evankeliumiinsa rakennetut lisäykset (kuten erilaiset ihmissuoritteiset rituaalit) tuovat kirouksen (siunauksen vastakohdan) niin opettajilleen kuin niille jotka siitä ravinnon saavat: usko horjuu, hämmennystä syntyy ja ilo alkaa hiipua.

Paavali näki tämän toisenlaisen evankeliumin tai ”sekaevankeliumin” leviämisen uhkan (ja koki myös sen toteutumisen jo elinaikanaan) kirjoittaessaan viimeiseen kirjeeseensä jälkisäädöksensä /2. Tim_2:2/.

 

p.s.

Ja näinhän tämä on tähän päivään mennessä todella toteutunut.
Kirkot näyttävät pitävän ”pyhänä” evankeliuminaan nimenomaan Jeesuksesta 2000 vuotta sitten kertovia neljää evankeliumikertomusta. Kertomuksia, joissa Jeesus oli kuitenkin tuolloin lähetetty yksinomaan Israelin kansan ”kadonneiden lammasten” tykö /Matt_15:24/. Mutta samalla ne toissijaistavat tai jopa kieltävät Paavalin ristin evankeliumin merkityksen (sanoma rististähän alkaa vasta Kristuksen ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemisesta) tämän päivän evankeliumina. Kieltävät, vaikka itse ylösnoussut Herra on sen meille välittänyt apostoli Paavalin kautta juuri tämän päivän voimassaolevaksi, pyhäksi ilosanomaksi /Gal_1:11-12/. Tämä tuli vahvistetuksi jälleen kerran, kun esim. luterilainen kirkko häivytti tyystin Paavalin välittämän evankeliumin merkityksen ns. uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuonna /Tästä tarkemmin/.

Kirkkolaitokset puhuvat mielellään Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneken kertomuksista pyhinä (meille erotettuina) evankeliumeina, vaikka kyseiset otsakkeet tyystin puuttuvat alkuteksteistä.
Sen sijaan Paavalin evankeliumi, joka tuodaan suoraan hänen kirjeittensä kautta esille, ei kirkollisille tahoille ole koskaan kelvannut Evankeliumiksi. Ei, vaikka Paavali käyttää ”evankeliumi” -termiä kirjeissään tilastollisesti merkitsevästi useammin kuin mitä se muuaalla Uudessa testamentissa esiintyy /Katso tilasto esiintymisistä!/.

 

 

Ei ikuinen tai ajaton – vaan aikakauden kestävä!

kirjoittaja

 

 

Kreikan sanat aion ja sen adjektiivimuoto aionion esiintyvät Uudessa Testamentissa 199 kertaa. Yleensä ne on käännetty sanoilla ”iankaikkisuus”, ”ikuisuus”, ”iankaikkinen” tai ”ikuinen”. Joskus myös ilmauksilla ”maailma” ja ”maailmanaika”, joka em. käännössanoista parhaiten vastaa termin aion alkuperäistä merkitystä.

Aion – ja sen hepreankielinen vastine olam – ovat aina tarkoittaneet pitkää mutta rajoitettua aikakautta. Samoin siihen liittyvä adjektiivi aionion tarkoittaa aionia koskevaa, siihen liittyvää.

Ajattomuuden käsite ei ole peräisin Raamatusta. Kirjoitukset eivät tunne lainkaan ajattomuutta, vaan se on kreikkalaisesta filosofiasta periytynyt harhainen käsite, mikä on ajan myötä saanut ”totuuden” statuksen kristillisessä teologiassa ja julistuksessa.

Aioneilla on alku:                              /1. Kor_2:7/;  /2. Tim_1:9/

Aioneilla on myös loppu:                 /Hepr_9:26/; /1. Kor_10:11/; /Matt_24:3/

Siis rajoitettu kesto!

Parempi suomen kielen yhtenäinen vastine ilmaisulle aion voisi näin olla maailmankausi tai maailmanaika tai aioni. Se on Raamatusta tunnistettavissa olevista ajanjaksoista pisin /Tästä tarkemmin/.

Jumala on tehnyt nämä maailmanajat eli aionit /Hepr_1:2/ ja säätänyt ne /Hepr_11:3/, jotta Hän niiden kuluessa toteuttaisi suuren suunnitelmansa /Ef_3:8-11/; /Ef_1:10-11/. Aionit muodostavat Jumalan suunnitelman (suunnitelmien suunnitelman) aikakehyksen, aika-asteikon. Koko Jumalan ilmoitus (Raamattu) kehystyy näiden pitkien, peräkkäisten maailmanaikojen ja niiden sisältämien hallintokausien sisälle. Raamatussa on tunnistettavissa kaikkiaan viisi aionia, joista nykyistä Paavali nimittää ”Täksi pahaksi maailmanajaksi”. Viimeinen ainoni on nimeltään ”Aionien aioni” (vrt. ”Korkea Veisu” on sanatarkasti ”laulujen laulu” ja ”Kaikkein Pyhin” on sanatarkasti ”Pyhien Pyhä”). Tämä on yleensä käännetty ilmaisuilla ”aina ja ianlaikkisesti” tai ”iankaikkisesta iankaikkiseen”. Taustalta löytyy siis heprean idiomi (sanontatapa), jota vasten asia tullee ymmärrettäväksi /Tästä tarkemmin/.

Aionien aikana pahuus, synti, kärsimys ja kuolema tulevat Jumalan luomakuntaan ja ne tulevat poistumaan viimeisten aionien aikana Herramme ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kautta. /1. Tim_4:10-11/; /Kol_1:20/; /1. Kor_15:20-28/; /Room_5:18/; Fil. 2:9-11; Joh. 12:32-33; 1. Joh. 3:8; Hepr. 9:26).

Kaikki on alkuisin Jumalasta ja koko Jumalan suuri ”projekti” tähtää siihen, että Hän tulee kaikeksi kaikissa!  /Room_11:36/; /1. Kor_15:28 / !

Eräät väittävät, että toisinaan aion ja aionion tarkoittavat kyllä rajoitettua ajanjaksoa, mutta toisinaan myös ääretöntä, loputonta ”ikuisuutta”. Tähän ei kuitenkaan löydy alkuteksteistä mitään perusteluja – sen sijaan aionin ja aionien loppumiset siellä mainitaan! Miten yksi ja sama vanhan puhekielen sana voisi tarkoittaa eri paikoissa aivan vastakkaisia asioita?

Ajattomuuden käsite on Raamatulle täysin vieras. Se harhauttaa ja hämmentää ihmisen luottamusta Jumalaan ja Hänen suunnitelmalliselle toiminnalleen Kristuksen Jeesuksen kautta. Suunnitelma, mikä tahansa, perustuu aina aikataulutukseen ja sen aikasarjaiseen peräkkäisyyteen. Ajattomuuden legenda on lähtöisin kreikkalaisesta mytologiasta ja sinne se saisi jäädäkin.

Myös Wikipedia (niin kuin tämä päivän tiede yleensäkin) määrittää ajan, ja sen lineaarisen, peräkkäisen jatkuvuuden, seuraavasti:
Aika on olemassaolon ja tapahtuminen jatkuvaa ilmeisen peruuttamatonta etenemistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta.

—

Oletko koskaan miettinyt mitä ajallisuuden poisriisuminen (ja samalla Jumalan kokonaissuunnitelman hälventäminen) raamatunkäännöksissä on voinut saada aikaan?
Miksi näin on ns. virallisissa käännöksissä perinteisesti tehty, vaikka aioneilla on selvästi Raamatun mukaan rajoitetut kestot?
Miten tällaiset käännös-himmelit ovat vuosisatojen saatossa vaikuttaneet ilmaisujen kuten ”Ikuinen kadotus” tai ”Iankaikkinen elämä” käsityksiin ihmisten mielissä.
Oletko pohtinut myös sitä miten kirkot – jotka esiintyvät Jumalan maanpäällisinä edustajina ja Hänen omaisuuskansansa korvaajina – ovat vallankäytössään vaikuttaneet näiden ilmaisujen alkuperäismerkitysten hämärtymiseen?

 

Konkordanttinen käännösmenetelmä /Tästä tarkemmin englanniksi/ on kuitenkin ollut tässä johdonmukainen eli se on joka kohdassaan kääntäntänyt ko. termin uskollisesti alkukielen mukaan.

p.s.

Termillä ikä tarkoitetaan jonkin henkilön, laitteen tai asian elinikää eli sen voimassaoloajallista kestoa.
”iankaikkinen” -adjektiivin suomen kieleen liittyvästä historiasta sen verran, että alun perin on käsite ilmaistu erillisinä sanoina: ”iän kaiken”, joka tarkoitti siis rajallista elinikää. Sittemmin kun suomen kielessä on alettu ottaa enemmän yhdyssanoja käyttöön, niin on myös ”ä” -kirjain muutettu vastaamaan yhdysosan jälkimmäistä vokaalia eli tässä ”a”-kirjainta. Näin on syntynyt kieleemme termi ”iankaikkinen” (Nykysuomen sanavarat: s. 371). Siten ei myös suomen kielessä ole ”Iankaikkinen” -termillä alun perin ollut ”loputtomuuden” tai ”ajattomuuden” merkitystä.

 

 

 

Kristuksen tuleva maanpäällinen hallinto

kirjoittaja

 

Kristityt odottavat taivaallisia (kreik. epouranion) osuuksia ja siunauksia. Taivaallisilla, [CLV-morfeemeina: ON-SEE-UP-ed], Kirjoitukset tarkoittavat maapallon ilmakehän ulkopuolella olevaa maailmankaikkeuden aluetta: sitä aluetta, joka on ylhäällä tähtitaivaana nähtävissä.

—

Israel ei taas odota tällaista taivasosuutta, vaan maanpäällistä luvattua osuutta.  Juutalaiset odottavat pääsyä Luvattuun maahansa ja sen siunauksiin eli tulevaan maanpäälliseen Kristuksen Kuningaskuntaan. Tästä Uuden testamentin evankeliumikertomukset ja koko Vanha testamentti puhuvat. Ne puhuvat juutalaisille, koska pakanain (kansojen uskovien) osa oli vielä tuolloin salattu. Israel odottaa edelleen Messiastaan.
Kaikki Vanhassa testamentissa ja evankeliumikertomuksissa Israelia koskevat lupaukset ovat luonteeltaan kansallisia, ja koskevat Israelia ja sille annettuja lupauksia sen pääsemisestä Luvattuun maahansa ja hallitsemaan Kristuksen kautta koko tulevaa maailmanjärjestelmää.

Se mitä myöhemmin ylösnoussut Herra on Paavalin kautta tuonut meille ilosanomaksi, on jo voimassa tänään. Paavalin ilosanoman lupaukset kohdistuvat maapallon ulkopuolelle eikä Maan päälle. Israelin Jeesuksen aikaisilla teologeillakin, jotka eivät tuolloin ymmärtäneet edes heitä koskevia maanpäällisiä lupauksia /Joh_3:10-12/, oli vaikeuksia tavaallisten asioiden käsittämisessä. Tietenkin kaikki se mitä aiemmin on kirjoitettu on opetukseksi myös meille, kun sovellamme sitä niin, että se on sopusoinnussa Paavalin evankeliumin kanssa /2. Tim_3:16-17/. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että se mitä sovellamme omaan elämäämme muualta Raamatusta, tulee olla sopusoinnussa (ei ristiriidassa) sen kanssa mitä meille on kirjoitettu. Näin myös saamme merkittävästi häivytettyä niitä ristiriitoja, joilla tämän päivän kristittyjä voidaan hämmentää, kun Raamatusta ikään kuin pyyhitään Israelia koskeva valtava ilmoitusosuus pois Israelin valtiota koskevana ennustuksena.

Niin kuin jokaisen maailmanajan (hepr. olam; kreik. aion) päätös on tapahtunut mullistavissa olosuhteissa ja Jumalan tuomioissa, niin tulee tapahtumaan myös nykyisen Pahan maailmanajan kohdalla. Ensimmäinen maailmanaika päättyi /1. Moos_1:2/ tapahtumiin, jossa silloinen maailma koki katastrofin (kreik. katabole). Toinen maailmanaika taas päättyi vedenpaisumuksen tuomioihin. Nykyinen, kolmas maailmanaika, puolestaan tulee päättymään maailmaa ja sen kansoja kohtaaviin katastrofeihin ja mullistuksiin ja sitä seuraavaan Kristuksen kansoihin kohdistuviin oikeuskäsittelyyn /tästä tarkemmin/. Tulevan (tuhatvuotisen) maailmanajan päätös taas huipentuu Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyyn, nykyisen Maan ja taivaitten tuhoutumiseen ja uusien taivaiden ja uuden Maan luomiseen /2. Piet_3:12-13/.

Ennen tulevaa tuhatvuotista (”iankaikkista”) Israelin kuningaskunnan aikaa tulee nykyiselle, Pahalle, maailmanajalle tilinpäätös, jossa maailman kansat tuomitaan heidän suhtautumisestaan Jumalan valittua kansaa ja Kristuksen vähäisiä veljiä kohtaan /tästä tarkemmin/. Tilinpäätöksen jälkeen seuraa tulevan maailmanajan tilinavaus, jolloin uusi maailmanjärjestys ajetaan moodiin.

—

Tulevan, tuhat vuotta kestävän, maailmankauden alussa saattaa Jumala heti kaikille maailman kansoille tiedoksi sen, että nyt Israel – Hänen valittu kansansa – tulee olemaan Hänen silmäteränänään ja tahdon toteuttajana kaikkien maailman kansojen keskellä /tästä tarkemmin / .

Saatana, kansojen villitsijä, sidotaan vankeuteen tuhannen vuoden ajaksi; sille ei anneta enää oikeutta toimia kansojen yllyttäjänä ja Jumalan vastavoimana /Ilm_20:1-3/.
Näin myös Jeesuksen juutalaisille opetuslapsille opettamansa rukous ”Päästä meidät Pahasta” saa vihdoin toteutuksensa.

Maailmanlaajuinen aseriisunta aloitetaan pikimmiten, tuhotun Googin asevarustusta käytetään polttoaineena seitsemän vuoden ajan /Hes_39:9-10/. Kaikista nykyisen maailman asevarustelun tuotoksista valmistetaan maatalousvälineitä ruuan tuotantoa varten /Miika_4:3/. Muuten, maailman valtiot käyttävät nykyään arviolta peräti 2000 miljardia dollaria vuodessa asevarusteluun!

Rauha tulee myös eläinkunnan osalle ja ihmisten ja eläinten välille /Jes_11:6-8/.

Hyvinvointi saatetaan aivan uudelle tasolle /Jes_65:20/.

Maailman köyhät ja vähäosaiset saavat viimein oikeuden säälliseen elämään /Ps_72:4-5/; /Ps_140:13/.

Temppelipalvelukset käynnistyvät jälleen. Nyt eivät sellaisina kuin mitä oli Vanhan testamentin ja Jeesuksen maallisen elämän aikana. Silloinen Israelin kansa ja sen uskonnollinen johto ei ollut täydellisen kuuliainen Jumalan laille ja niin he saivat jäädä matkalle Luvattuun – tulevana maailmanaikana avautuvaan – maahan /2. Moos_19:5-6/ . Nyt Israelin pappeus ja hallinto tullaan antamaan niille Jeesuksen opetuslapsille, jotka olivat kuuliaiset Hänelle /1. Piet_2:9/. Koko tulevan maailmanajan hallinto tapahtuu Isän Jumalan nimeämien Israelin uskollisten kautta /Matt_20:23/.  

Kaikilta maailmankansoilta vaaditaan kunnioitusta Israelin Messiasta ja hänen maailmanhallintoansa kohtaan. Kaikkien maiden johtajien ja edustajien on säännöllisesti matkustettava Jerusalemiin antamaan kunnia Israelin Jumalalle. Tulevana maailmanaikana ei enää ole voimassa sana ”Hän antaa sataa niin pahoille kuin hyvillekin”, sillä niskuroivilta kansoilta evätään tuolloin viljankasvun kannalta välttämätön sateen tulo /Sak_14:17/ . Siis kansojen uppiniskaisuuksiin tullaan soveltamaan rankaisevia sanktioita.

Kristus hallitsee täysin oikeudenmukaisesti mutta myös rautaisella tavalla /Ps_2:8-11/; /Ilm_19:15-16/. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. kaikkea rikollista toimintaa tullaan rankaisemaan ankaralla kädellä /tästä tarkemmin/. Herran Jeesuksen hallinto ei ole tasavaltalaista hallintoa, vaan teokraattista, kuningaskunnallista (kreik. basileia) hallintoa, niin kuin kreikankielinen alkuteksti puhuukin. Alkuteksti puhuu aina ”kuningaskunnasta” eikä ”valtakunnasta” niin kuin viralliset käännökset sen kääntävät, vaikka tuo kreikan ”basileia” kertoo myös tulevan maailmanajan hallitusmuodon.

Kirkastettu Kristus hallitsee ”kuninkaiden kuninkaana” ja vanhurskaus ja oikeus pääsee viimein toteutumaan koko Maan päällä ja kaikilla sen mantereilla ja saarilla. Mutta koska Kristus on ylösnoussut ja elää jo nykyään kirkastetussa voimallisessa kehossaan, niin Hänen läsnäolonsa Maan päällä on tuolloin verhottuna suojaavaan pilveen /Ps_97:1-2/

Saulus Tarsolainen – ennen kuin hänestä tuli apostoli Paavali – on ainoa Raamatun mainitsema ihminen, joka on kohdannut Herran Hänen kirkastetussa ylösnousemusolemuksessaan /Apt_9:3-9/ ja seurauksena oli – sokeutuminen. Kyse Paavalin kohdalla ei siis ollut mistään näystä tai visiosta, jossa esim. apostoli Johannekselle kuvattiin tulevia tapahtumia.

—

Sen, että tuleva ”iankaikkisuus” kestää kirjaimellisesti tuhat vuotta vahvistetaan moneen kertaan seuraavassa Ilmestyskirjan jaeryhmässä: /Ilm_20:2-7/.

Tuleva tuhat vuotta kestävä Herran Jeesuksen hallintoaikaan viittaa mielestäni myös Pietari, kun hän kehotti kirjeensä vastaanottajia pitkämielisyyteen Jumalan suunnitelman toteutumisen suhteen /2. Piet_3:8/. Suomalainen käännös on eo. jakeessa epätarkka, koska se kääntää alkukielen preposition para ilmaukseksi ”edessä” eikä ”rinnalla”, kuten oikein olisi. Eli jotenkin ”yksi päivä Herran kanssa tai rinnalla (hallitessa) (on) kuin tuhat vuotta”. Herran päivähän viittaa juuri tuohon tulevaan tuhat vuotta kestävään siunauksen aikaan, joka on juuri Pietarin evankeliumin keskiössä /tästä tarkemmin/.

—

Tulevina maailmanaikoina (raamatun ilmoituksessa on tunnistettavissa vielä kaksi edessä päin olevaa maailmankautta) Jumalan hallinto tulee ihmisille näkyväksi. Tänään eletään vielä Ihmisen päivää /1. Kor_4:3/, jolloin ihminen saa ilman Luojaansa yrittää rakentaa globaalia rauhan, turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden maailmaa. Mutta nykyinen maailmanaika on jumalaton (se ei turvaa Luojaansa) ja siis paha /Gal_1:4/, ja Jumala on antanut Saatanalle vallan viedä uppiniskaista ihmiskuntaa harhaan.

Tulevana Herran päivänä taas Jumala Kristuksen kautta tulee julki ja saa aikaan tuhat vuotta kestävän rauhan ja oikeudenmukaisuuden ajan Maan päälle. Tällöin osoittautuu myös todeksi se, miten ihmisen ahneuden murjova planeetta ja elämä sillä saadaan vielä elinkelpoiseen kukoistukseen – ja vieläpä tuhannen vuoden ajaksi! Herran Jeesuksen vanhurskas hallinto Maan päällä pyhiensä kanssa kestää koko tulevan maailmankauden ajan; kestää aina uuden Maan päälle, jolloin aurinkoa ja kuuta ei enää tarvita valon lähteiksi /Ps_72:7/; /Ilm_21:23/!

—

Nykyisen seurakunnan, Kristuksen hengellisesti orgaanisen organisaation, tulevat tehtävät taas (toisin kuin Israelin kohdalla on) suuntautuvat Maa -planeetan ulkopuolelle /Fil_3:20-21/. Kristuksen ruumiin jäsenet (kuolleet ja elävät) temmataan taivaallisille Maailmankaikkeuden alueille samanaikaisesti /1. Kor_15:11-15/ ennen Herran Päivän tuloa. Siihen mennessä on Herra saattanut hyvän työnsä seurakuntansa jäsenten valmiuksien osalta täytetyksi /Fil_1:6/. Siellä sen tehtävät ovat samankaltaiset kuin mitä on uskovan Israelin tehtävät kansoja kohtaan Maan päällä: kirkastaa sitä pelastusta, joka Kristuksessa Jeesuksessa on tarjolla – ei vain ihmiskunnalle, vaan koko luomakunnalle. Tätä salaisuutta Paavali paljastaa meille, kun hän tiedottaa tulevasta Täyttymyksen hallintokaudesta, jolloin Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä tulee yhdistämään Kristuksessa yhdeksi kaikki: kaikki mitä on taivaissa ja mitä on Maan päällä /Ef_1:10-11/.

 

 

Se ”iankaikkinen” evankeliumi

kirjoittaja

 

 

Mikä ihmeen ”iankaikkinen” evankeliumi?
Mistä sellainen löytyy?
Mikä mahtaa olla sen sisältö?
Mihin aikaan se ajoittuu ja keille se on oikein kohdistettu?

”Iankaikkinen evankeliumi”, kreik. euaggelion eonian, esiintyy Uudessa testamentissa ainoastaan yhden kerran. Tämä – nykyiselle maailmanajalle (kreik. eonian) annettu – evankeliumi, on viimeinen hyvä sanoma, jonka Jumala ihmiskunnalle tässä ”iankaikkisuudessa” eli maailmanajassa kohdistaa.
Kohta on tässä.

Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille.
ja hän sanoi suurella äänellä: ”Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet”. (Ilm. 14:6-7)

CLV Re 14:6 – Re 14:7
And I perceived another messenger flying~ in mid-heaven, having an eonian evangel to bring~ to •those |situated~ on the earth, and to every nation and tribe and language and people,
saying with a loud voice, ”Be ye |afraid of •God and |give glory to Him, for the hour of His •judging came; and worship the -Maker of •heaven and the land and the sea and the springs of =water.”


Tuolloin eletään nykyisen maailmanajan viimeisiä vuosia. Antikristus on vaatinut ihmisiltä ehdotonta palvontaa itseään kohtaan.

Hänen profeettansa harhauttaa ihmisiä sellaisella Jumalan profeetan Eliaan ihmeellä, jolla hän todistaisi itse Israelin Jumalan olevan kaiken Antikristuksen toiminnan takana; 1. Kun_18:24-39 .
” se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden.” (Ilm. 13:13)

Antikristuksen annetaan matkia myös Kristusta kuolleista nousemisessa:
”Se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki” (Ilm. 13:14)

Mutta Antikristuksen henki tuottaa kuolemaa toisin kuin Kristuksen Henki, joka tuottaa elämää ja rauhaa.
Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin. (Ilm. 13:15)

Ja tämä kaikki siksi, että Jumala lähettää heille (ihmiskunnalle) väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen; (1. Tess. 2:11).

—

Keskitaivaalla lentävä Jumalan sanansaattaja ei julista armon evankeliumia! Ei, koska Jumalan armon hallintokausi on tuolloin jo päättynyt. Enkeli kehottaa julkisesti ihmisiä tunnustamaan ja kunnioittamaan Jumalaa kaiken Luojana:
ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet!

—


Tuo ”Iankaikkinen” evankeliumi on myös eri kuin Pietarin Ympärileikkauksen evankeliumi, joka vaati myös parannusta valtakuntaan menon edellytykseksi.
Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. (Apt. 2:38)

—


Tuo ”iankaikkinen” evankeliumi ei kuitenkaan ole meitä varten, jotka uskomme.
Tänä päivänä voimassa oleva Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin, Paavalin evankeliumin, sisältö on aivan toinen:

Sen tähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä (Room. 4:16)
Elämme tänään laimentamattoman Armon aikaa. Emmekä ole enää tuolloin Maan päällä.

—


Tämä Suuren Ahdistuksen ajan evankeliumi kehottaa pelkäämään ja kunnioittamaan Häntä, joka on luonut koko maailmankaikkeuden. Se tullaan kohdistamaan nykyisen maailmanajan viime hetkiä elävälle ihmiskunnalle. Se vaatii palvomaan yksin Häntä, jolla on kaikki tapahtumat hallinnassaan ja joka on kaiken Luoja! Se kehottaa kunnioittamaan yksin Häntä, joka lopulta on kaiken historian takana! Se kehottaa pelkäämään ja kunnioittamaan yksin Häntä, joka lopulta on se, joka on valmistanut pelastuksen koko ihmiskunnalle Kristuksen Jeesuksen kautta!


Antikristuksen henki, joka tänään vahvasti maailmassa vaikuttaa, johtaa ihmiskuntaa palvomaan itseään kaiken yläpuolella. Tässä se vahvasti liittoutuu Jumalan Vastustajan kanssa, ”joka ajattelee sitä mikä ihmisen on, eikä sitä mikä Jumalan on”. Pahuus kuitenkin saavuttaa nykyisen Pahan maailmanajan lopulla täyttymyksensä ja se tulee kohtaamaan Jumalan pelottavan vihan ilmestymisen taivaalta.

Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
sen tähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. (Room. 1:18-21)

 

Paavalin isot yhtälöt

kirjoittaja

 

Toteutuuko pelastuminen lopulta vain harvojen ja valittuiden kohdalla?
Tehoaako Jumalan rokote ja lääke, Kristuksen uhri, lopultakin, vain ehkä muutamaan prosenttiin ihmisistä?
Onko usko ehdottamana edellytyksen pelastumiselle, vaikka se on niin harvojen omistuksessa?
Eikö Jumalan tahto: että kaikki ihmiset pelastuvat, ole kuitenkin Jumalan ilmoittama päämäärä?
Eikö Jumala ole kuitenkin kaikivoipa, niin että Hän pystyy kaiken tahtomansa lopulta toteuttamaan?
Miksi kristilliset tahot kuitenkin viestittävät toisenlaista kuvaa, toisenlaista evankeliumia?
Miksi kristilliset tahot pitävät ihmisiä (ja myös uskovia ihmisiä) epätietoisuudessa ja ymmällä näinkin isosta asiasta?
Eikö lopulta kuitenkin ole kysymys kaikkein suurimmasta kysymyksestä: muutama prosentti vai sata prosenttia?
Pitäisitkö itse suurena ilouutisena sitä, että pandemiaan on saatavilla rokote, jolla on 2-3% teho?
Ovatko nämä kysymykset sinua vaivanneet ja oletko löytänyt niihin sellaisen vastauksen, joka antaa sisimpääsi pysyvän ilon ja rauhan?

Apostoli Paavali vetoaa useasti kirjeissään vastaanottajiensa päättelykykyyn. Hän ikään kuin kannustaa uskovaa puntaroimaan asioita myös oman mielensä alueella eikä vaan menevän valtavirran mukana. Uskonnoissa on tapana alistua sokeaan auktoriteettien palvontaan ja asettaa ymmärrys ikään kuin narikkaan. Mutta se opetus, jonka ylösnoussut Herra meille kansojen apostolinsa kautta välittää kannustaa tekstin vastaanottajaa päättelemään – siis pääsemään myös oman mielensä alueella ymmärrykseen ja sopusointuun siitä – että sanoma on myös järkeenkäypä ja vastaanottamisen arvoinen.

Mistä noita meidän ajatteluumme liittyviä ”yhtälöitä” sitten hänen kirjeistään voisi löytyä? Wikipedia määrittää, että yhtälö on kahden lausekkeen merkitty yhtäsuuruus.
Alkutekstissä on näitä vertaavia yhtälöitä tai yhtäsuuruuksia tunnistettavissa ilmaisun niin kuin (kreik. houtos kai) molemmin puolin. Tämä vertailevaa

yhtälöä kuvaava yhtäsuuruuden ilmaisu esiintyy Uuden testamentin alkukielessä 14 kertaa, joista Paavalilla peräti 13 kertaa!

Päättelyyn, mielen alueen tiedolliseen käyttöön, Paavali kehottaa usein muutenkin pyytäessään sanomansa vastaanottajaa ”päättelemään” tai ”laskemaan” jonkin esittämänsä totuuden pohjalta sen kanssa yhtäpitävän ”uuden” totuuden. Joskus hän käyttää tässä kreikan kielen termiä logizomai, joka viittaa loogiseen, johdonmukaiseen ajatteluun. Verbi esiintyy Uudessa testamentissa 39 kertaa, joista Paavalilla peräti 33 kertaa! /Tästä tarkemmin/

Paavali ei käytä opetuksessaan lainkaan sellaisia kerronnallisia (ja samalla tulkinnanvaraisia) vertauksia, joita Jeesus sovelsi aikanaan vaeltaessaan juutalaisten keskuudessa. Jeesus käytti tuolloin tulkinnallisia vertauksia (kreik. parabole; BESIDE-CAST), joiden tarinoihin oli kätkettyinä hengellinen viesti ja opetus. Noilla vertauksilla Jeesus puhui kansalle tai ”ulkopuolella oleville”, jotta he ”näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä” (Matt. 13:13). Ja kaiken tämän Hän teki ”etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi” (Matt. 13:15). Ulkopuolisten aika ei vielä tuolloin ollut tullut Jumalan suunnitelmissa ajankohtaiseksi /Matt_15:24/, joten Hän paadutti heidän sydämensä vertauksillaan. Sana parabole esiintyy Uudessa testamentissa 40 kertaa, eikä Paavali käytä sitä kirjeissään meille kertaakaan!

Päinvastoin hän valtuutettuna kansojen opettajana korostaa, että hänen evankeliuminsa on itämaisista, peittävistä vertauksista vapaata ja että hänen tekstinsä voidaan ottaa vastaan sellaisena kuin miten se on alun perin kirjoitettu – ilman hämmentäviä tulkintoja.
Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän. (2. Kor. 1:13)

Kun Paavali taas kirjoitti korittolaisille:
mutta seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä. (1. Kor. 14:19)

niin hän tässä ”epäyhtälössä” tuo esiin sen, miten muutama sana ymmärryksellä ja ymmärrykselle on parempi ja enemmän kuin monisanaiset ja epämääräisesti sanoitetut puheet. Hän ei tässä tietenkään tarkoittanut pelkästään ”kielillä puhumista”, vaan yleisemmin sitä, miten monisanallinen ja epämääräisesti sanoitettu puheen anti voi jättää kuulijan mielen ja ymmärryksen hedelmättömäksi.

Seuraavaksi nuo kaksi isoa yhtälöä, jotka ylösnoussut Kristus Jeesus on Paavalille antanut ilmestysten kautta tiedoksi meille edelleen välitettäviksi.

—

Ensiksi iso elämän vanhurskauttamisen yhtälö.

Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi,
niin myös
yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; (Room 5:18)

(CLV) Ro 5:18
Consequently, then, as it was through one offense for all =mankind for condemnation,
thus also
it is through one just award for all =mankind for life’s justifying.

Alkukielesstä löytyy käännössanojen ”niin myös” ja ”thus also” takaa kreikan houtos kai.
Jae vetää yhtäsuuruusmerkin Aadamin tottelemattomuuden teon ja Kristuksen kuuliaisuuden (vanhurskauden) teon laajuuden ja vaikuttavuuden välille.
Yhtälön vasemmanpuolinen lauseke tuo esiin Aadamin tottelemattomuuden teon vaikutuksen koko ihmiskunnalle. Sen miten maaperäisen Aadamin tottelemattomuus on periytynyt kaikille ihmisille siinä, että jokainen ihminen elää syntymisestään lähtien kuolevaisuuden tilassa. Riippumatta siitä, miten hyvin ihminen elää, niin hänet on alistettu Aadamin hankkiman heikkouden, vanhenemisen ja kuolevaisuuden tilaan.

”Sen tähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, minkä jälkeen kaikki ovat syntiä tehneet” (Room. 5:12)

Yhtälön oikeanpuoleinen lauseke taas tuo Kristuksen teon yhtäläisen laajuuden mutta päinvastaisen vaikuttavuuden koko ihmiskunnan osalle. Kaikki ihmiset saavat lopulta yhtä riippumattomasti periä Kristuksen kuuliaisuuden teon seurauksen eli vanhurskauttamisen (syyttömäksi julistamisen) kuin ovat perineet Aadamin teon seuraukset. Kristuksen täydellinen, oikeamielinen elämä (elämän vanhurskautus) luetaan lopulta kaikkien ihmisten elämän osaksi ja oikeudeksi.
Tämä on Paavalin evankeliumin suuri, kaikkia ihmisiä koskeva, ”elämän vanhurskauttamisen” totuus, joka on annettu ainoastaan Paavalille meitä varten esiin tuotavaksi.

Kun yhtälön vasen puoli on 100% voimassa niin miten sen oikea puoli voisi olla esim. vain 5% voimassa?
Yhtälössä ei puhuta lainkaan uskosta tai sen vaatimuksesta, vaan jokaisesta ihmisestä, siis myös siitä ehdottomasta ihmis-enemmistöstä, jolle ei ole annettu kykyä uskoa!

—

Toinen Paavalin välittämä yhtäsuuruuden lausekepari on iso elämän ylösnousemuksen yhtälö.

Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa,
niin myös
kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, (1. Kor. 15:22)

(CLV) 1Co 15:22
For even as, in •Adam, all are dying,
thus also,
in •Christ, shall all be |vivified.

Jae vetää yhtäsuuruusmerkin Aadamin tottelemattomuuden teon seurauksen (kuolemisen) ja Kristuksen kuuliaisuuden teon (ylösnousemuksen kuolleista) laajuuden ja vaikuttavuuden välille.

Yhtälön vasemmanpuolinen lauseke toteaa sen tosiasian, miten kaikki ihmiset Aadamin jälkeläisinä perivät kuolevaisuuden. Tässä ei ole minkäänlaista poikkeusta ja tämä koskee koko ihmiskuntaa.
Yhtälön oikeanpuolinen lauseke tuo taas esiin Kristuksen (meidän puolestamme) hankkiman ylösnousemuksen (kuolemantilasta) vastaavan laajuuden ja vaikuttavuuden kaikkien ihmisten osalle.

Kun yhtälön vasen puoli on 100% voimassa niin miten sen oikea puoli voisi olla esim. vain 5% voimassa?
Yhtälössä ei puhuta lainkaan uskosta tai sen vaatimuksesta, vaan jokaisesta ihmisestä, siis myös siitä ehdottomasta ihmis-enemmistöstä, jolle ei ole annettu kykyä uskoa!

—

Nämä molemmat kansojen apostolin välittämät totuudet eivät ole suinkaan kuvaannollisia peitetarinoita, vaan kirjaimellisia tosiasioita, eikä niissä ”ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana”. Ne eivät vaadi minkäänlaisia ns. teologisia tulkintoja. Ne voidaan valtavirtauksille vieraina kyllä ohittaa (niin kuin usein tapahtuukin), mutta tällainen ei vähennä mitenkään niiden kirjoitettuja totuusarvoja.  Myös asia- ja tekstiyhteydet vahvistavat tämän. Paavali vetoaa tässä meidän ymmärrykseemme ja sen soveltamiseen: ”Jos kerran voit vakuuttua yhtälön vasemmanpuoleisen lausekkeen totuudenmukaisuudesta niin yhtä lailla myös yhtälön oikeanpuoleinen lauseke on totta”. Nämä – lopulta ihmisestä ja hänen ponnisteluistaan riippumattomat – valtavat siunaukset ja totuudet löytyvät ainoastaan Paavalin evankeliumista. Kun alamme ymmärtää hänen evankeliuminsa pyhyyttä ja erityisyyttä juuri meitä varten /tästä tarkemmin/, niin alkavat myös näiden ”isojen yhtälöiden” sisältämät ilosanomat avautua meille aivan uudella tavalla sisäiseksi iloksi ja rauhaksi.

p.s.

Myös Jumalan armon (mielisuosiollisuuden) toiminnallisuus tapahtuu tänä päivänä sisäisesti sydämen ja mielen-ymmärryksen alueella, eikä suinkaan – enemmän tai vähemmän vaihtelevien – tuntemusten alueella.
Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi. (Ef. 1.8)

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä