Ihmisen Päivä

Armo ja rauha Jumalalta ..

kirjoittaja

 

Jumalan armo ja rauha liittyvät toisiinsa. Apostoli Paavali aloittaa useat kirjeensä tervehdyksellä:

”Armo ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta”.

Mikä viesti tähän usein toistuvaan alkutervehdykseen voisi sitten sisältyä?
Onko kyse pelkästä kohteliaisuudesta?
Vai onko kysymys lopultakin paljon suuremmasta asiasta, viestistä ja opetuksesta, joka tähän lauseeseen sisältyy?

Tämä tervehdyslause esiintyy Uudessa testamentissa 12 kertaa, joista peräti 11 kertaa Paavalin kirjeissä!

Paavali puhuu tässä tämän päivän evankeliumista, siitä evankeliumista, jonka Herra Jeesus on hänelle – meitä varten välitettäväksi – ilmoittanut /Gal_1:11-12/. ”Armo ja rauha”: ”charis kai eirene” on kirjoitettu ja sidottu tässä yhteen. Myös järjestyksellä on väliä: ensin ”Armo” ja sitten ”rauha”.

”Armo” (kreik. charis) tarkoittaa Jumalan rakkauden ilmenemis- ja huolehtimistapaa, joka tuottaa iloa (kreik. chara) sen kohteena olevalle ihmiselle ja vaikuttaa hänessä kiitollisuutta (kreik. eucharisteo) Jumalaa kohtaan. Armo on siis kaikkivaltiaan Jumalan lähestymisvaikutusta syntistä ihmistä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Armo tarkoittaa – täysin ihmisen ansiollisuuden poissulkevaa – Jumalan oman suosiollisuuden asennetta ja toimintatapaa uskovaansa kohtaan. Armo on siis alkukielen mukaan vahvasti sukua ilolle ja kiittämiselle. Suomen kielen ”armollinen” vastaava alkukielen termi on taas oikirmos, minkä Konkordanttinen menetelmä puolestaan kääntää sanalla ”pity” eli ”armahtavaisuus” tai ”myötätuntoisuus” eli myötätunteeksi ahdingossa olevan puolesta.

”Rauha” (kreik. eirene; hepr. shalom) tarkoittaa eheää ja täydellistä olemista tai eheäksi ja täydelliseksi tulemista. Vanhassa testamentissa sitä on käytetty ilmaisemaan hyvinvointia, lepoa, turvallisuutta ja sisäistä viihtyvyyttä; vastakohtina riita, levottomuus ja epäjärjestys.

Maailman tarjoama rauha ihmiselle perustuu ulkoisiin asioihin, kuten rahaan ja omaisuuteen. Myös onnettomuuksien, sairauksien, kulkutautien ja sotien poissaolo luo tunteen turvallisuudesta. Ihmiskunta kuitenkin ”rakentaa” tänään uppiniskaisesti omaa rauhaansa ja turvallisuuttaan poissulkemalla siitä Jumalan täysin pois. Ihmisen rakentamaa rauhaa toteutetaan Vastustajan valheellisella myötävaikutuksella. Mutta synnin rasittaman ihmiskunnan ponnistelut omaan ”suuruuteensa” luottaen eivät tietenkään voi mitenkään tässä onnistua. Ihmisen ”rauhan tiekartta” vie ihmisiä vain poispäin Rauhan Jumalasta. ”Rauhan tietä he eivät tunne” (Room. 3:17).

Mutta Herran Jeesuksen antama rauha on toisenlaista. Se ei perustu ulkoisiin asioihin ja olosuhteisiin. Sitä ei anneta sillä tavalla kuten maailma antaa.

Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. (Joh. 14:27)
(CLV) Jn 14:27
”Peace I/ am leaving with you. •My peace I am giving to you. Not according as the world is giving to you, am I/ giving to you. Let not your •heart be |disturbed~, neither let it be |timid.

—

Nykyisen maailmanajan – siis Ihmisen päivän – päättymiseen Hän näyttää tosin tarjoavan rauhan tilalle miekan, kuten Hän aikanaan juutalaisille opetuslapsilleen ilmoitti:
Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. (Matt. 10:34)
(CLV) Mt 10:34
”You should not be inferring that I came to be casting peace on the earth. I did not come to be casting peace, but a sword.

Alkuteksti ei puhu tässä menneessä aikamuodossa, vaan elthon balei  ”minä tulen heittämään/iskemään/pistämään..”. Herra näyttää tässä viittaavaan tuloonsa Maan päälle (Ilm. 19:15). /Tästä tarkemmin/

—

Jumalan rauha tulee tänään kuitenkin yksin armon kautta Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Jumalan rauha on Isän Kristuksen Hengen kautta antamaa sisäistä lepoa ja luottamusta Jumalan huolenpitoon.

Mihin Jumalan rauha sitten perustuu?
Jumalan rauha perustuu Kristuksen sovituskuolemaan ristillä. Jumalan viha syntiä kohtaan on kertakaikkisesti sovitettu Kristuksen kuoleman kautta. Jumalan puolelta on kaikki valmistettu ihmisen pelastumista varten. Jumala on ihmisen synnin osalta sovitettu, ”lepytetty”. Rauhantila on saavutettavissa ottamalla vastaan Jumalan ihmisen puolesta tekemä sovitus. Tällöin sovituksesta tulee sovinto. Jumalan ja ihmisen välinen, molemminpuolinen, sovinto, rauhantila. Jumala tekee ”rauhan hänen ristinsä veren kautta” (Kol. 1:20).
Jumalan rauha on uskovan elämässä Hengen hedelmää (Gal. 5:22). Jumalan rauha on Jumalalta tulevaa yliluonnollista sisäistä rauhaa. Jumalan rauhaa kuvataan Hengen hedelmänä, joka kertoo sen pyrkimyksestä myös sisäiseen, luonteenomaiseen kasvuun.

—

Miten sitten ylläpitää ja kasvaa tuossa Jumalan rauhassa?

Nyt tullaan terveen ja tervehdyttävän opin alueelle.

  • Uskossa kuulemisen kautta (Gal. 3:2). Elämällä ja ruokkimalla itseämme sen evankeliumin opin mukaan, joka on tänään voimassa ja joka meille on osoitettu /Room_6:17/.
  • Luottamalla yksinomaan Jumalaan ja hänen armoonsa Kristuksessa, armoon, jonka alaisuudessa meitä valmennetaan hylkäämään jumalattomuutta ja maailmallista menoa ja elämään oikeamielisemmin /Tiit_2:11-13/. Sillä, kuten Ef. 2:8 sanatarkasti sanotaan ”te gar chariti este sesosmenoi” eli ”Armolle (kreik. datiivi) me olemme pelastetut”, niin tämä evankeliumi kuvaa sitä, miten Jumala on itse siirtänyt (pelastanut) meidät omalle suosiollisuuden, armon vaikutusalueelleen. Hän on siis meidät pelastanut ja siirtänyt armoonsa, suosiollisuutensa piiriin! Tämä on totta tänä päivänä jokaisen uskovan kohdalta, eikä mikään luotu voi meitä siitä pois siirtää /Room_8:35-39/! Kristus on antanut Henkensä meille vakuuttamaan meitä Jumalan lapseudesta.
  • Ruokkimalla itseä niillä kehotuksen sanoilla, joita Paavali meitä kehottaa soveltamaan käyttäytymisessämme (2. Kor. 13:11; Fil. 4:8-9).

—

Entä sitten kun Jumala meitä kurittaa?

Nyt tullaan Jumalan kasvatuksen ja valmennuksen alueelle.

Jumala kurittaa tai kasvattaa jokaista lastaan. Jumalan kuritus ei ole koskaan mielivaltaista, vaan tapahtuu aina lopulta parhaaksemme. Kuritus tai kasvatus on Isän rakkauden osoitusta. Niin kuin me vanhempina asetamme rajoja ja ohjaamme lastemme käytöstä oikean suuntaan, niin miten paljon sitten enemmän meidän Taivaallinen Isämme? Vaikka kuritus voi tuntua hyvinkin raskaalta, niin Jumalan kuritus tapahtuu aina Hänen armonsa sisällä ja vaikuttaa aina meidän parhaaksemme. Eikä Jumalan kaikkitietävä kuritus koskaan mene kohdallamme liian raskaaksi: Hän tuntee meidät ja tarpeemme täysin. Isällä on ainoana viisaus valita sopiva kasvatusmenettely lastaan kohtaan. Jumalan kuritus saa aikaan Jumalan mielen mukaista murhetta ja on osoitus Hänen isällisestä rakkaudestaan lastaan kohtaan (Hepr. 12:6). Jumalan Armon hallinnossa tapahtuva kasvatus tuottaa meissä lopulta rauhan hedelmää ja eheyttää meitä yhä enemmän luottamaan hänen kaikkitietävään rakkauteensa.

Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut. (Hepr. 12:11)

Jumala on ainoa Isä, jolla on tarvittava viisaus valita sopivin tapa ohjata lapsiaan. Huolimatta siitä kuinka raskaalta Hänen kätensä saattaa tuntua, voimme olla varmoja siitä, että Hän tuntee myötätuntoa ohimenevälle ahdistuksellemme ja auttaa meitä kantamaan hedelmää omaksi parhaaksemme ja Hänen kunniakseen.

—

Entä sitten, kun pelot ja huolet pyrkivät painamaan mielentilaamme alaspäin?

Nyt tullaan Vastavaikuttajan (kreik, Diabolos; hepr. Satan) hyökkäysalueelle.

Mielen alueelle. Vastavaikuttajan menettelytapoihin (kreik. methodeias, Ef. 6:11) kuuluu hyökkäykset Kristuksessa eläviä ihmisiä kohtaan. Vastustajan päästrategioita on nimenomaan saada uskovan mieli kääntymään ja kiinnittymään maanpäällisiin huoliin ja tapahtumiin. Siis uskosta epäuskoon.

Miksi?
Koska niissä Vastustajan valta on tunnistettavissa: elämmehän nykyisessä Pahassa maailmanajassa /Gal_1:4/. Jumala on antanut Saatanalle tänään vallan villitä ja harhauttaa maailmaa: sen ihmisiä ja kansoja – tätähän ei Jeesuskaan aikanaan kiistänyt (Matt. 4:8). Mutta meillä on odotuksen ja tulevaisuuden yhdyskuntamme ylhäällä, taivaallisella alueella /Kol_3:1-3/; /Fil_3:20-21/, siis taas enemmän mieltä ylöspäin!

Paavali kehottaa meitä pukemaan yllemme Jumalan koko sota-asun, jotta voisimme kestää Vastustajan hyökkäykset ja pysyä pystyssä (Ef. 6:11-18). Sota-asuun varustautuminen tehdään kaikella rukouksella ja anomisella (jae 18). Yksi tärkeimmistä rukouksista on säännöllisesti (so. päivittäin) tuoda kunkin hetkiset huolemme rukouksessa anomisella ja kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. On tärkeää tunnistaa säännöllisesti mieltä vaivaamat ja levottomiksi tekevät huolet ja tunnustaa ne rukouksessa Jumalalle tiettäväksi. Tähän liittyy lupaus Jumalan miehittävästä rauhasta niin, että nuo huolet eivät pääse hallitsemaan ajatuksiamme ja sisintämme.

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:6-7)
CLV Php 4:6 – Php 4:7
Do not |worry about anything, but in everything, by •prayer and •petition, with thanksgiving, let your •requests be made |known~ tod •God,
and the peace of •God, •that is |superior to every frame of mind, shall be garrisoning your •hearts and your •apprehensions in Christ Jesus.

Olen itse löytänyt edellisestä Paavalin evankeliumin osoittaman työkalun päivittäiseen käyttööni ja havainnut, että tämä toimii! Rauhan Jumalan Henki ottaa sen käyttöönsä (Hengen miekka, joka on Jumalan puhetta) ja vartioi ajatusteni ja sydämeni pysymisen Hänessä (Pelastuksen kypärä).

—

Jumalan rauha ei ole tunneperusteinen kokemus, josta voitaisiin päätellä, että nyt minulla ei sitä ole, on vähän, tai sitten paljon. Jumalan armossa oleminen ja eläminen pitää meidät aina kiinni myös hänen ylivertaisessa, yliluonnollisessa ja varjelevassa rauhassaan. Kristuksen uskollisuuden kautta meidät on pysyvästi asetettu Jumalan armon ja samalla Hänen rauhansa vartioimaan vaikutuspiiriin.
olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. (Room. 5:2).
(CLV) Ro 5:2
through Whom we °have the access also, by •faith, into this •grace in which we °stand, and we may be glorying~ onin expectation of the glory of •God.

Totuus, vanhurskautus ja rauha ovat niitä siunauksia, joilla voimme jatkuvasti varustaa itseämme uskossa, kun otamme vastaan nämä siitä evankeliumista, jonka kautta Jumalan voima tulee ilmi. Näin me saamme sitten myös Jumalan armon vaikutuksesta uskossa omistaa siunausta Hengen sisäisestä työstä ja tulevan odotuksen ilosta.

 

p.s.

Paavalin evankeliumiin sisältyy myös lupaus kaikkien ihmisten (ja koko luomakunnan) sovituksesta. Kaikista on hinta maksettu. Siksi hän kehottaa meitä ”laittaman jalkaamme” valmiuden rauhan evankeliumilleen (Ef. 6:15). Siksi hän kehottaa meitä myös elämään rauhassa kaikkien ihmisten kanssa (Room. 12:18). Siksi hän kehottaa meitä myös kiittämään kaikkien ihmisten puolesta (1. Tim. 2:1).

 

 

Paavalin isot yhtälöt

kirjoittaja

 

Toteutuuko pelastuminen lopulta vain harvojen ja valittuiden kohdalla?
Tehoaako Jumalan rokote ja lääke, Kristuksen uhri, lopultakin, vain ehkä muutamaan prosenttiin ihmisistä?
Onko usko ehdottamana edellytyksen pelastumiselle, vaikka se on niin harvojen omistuksessa?
Eikö Jumalan tahto: että kaikki ihmiset pelastuvat, ole kuitenkin Jumalan ilmoittama päämäärä?
Eikö Jumala ole kuitenkin kaikivoipa, niin että Hän pystyy kaiken tahtomansa lopulta toteuttamaan?
Miksi kristilliset tahot kuitenkin viestittävät toisenlaista kuvaa, toisenlaista evankeliumia?
Miksi kristilliset tahot pitävät ihmisiä (ja myös uskovia ihmisiä) epätietoisuudessa ja ymmällä näinkin isosta asiasta?
Eikö lopulta kuitenkin ole kysymys kaikkein suurimmasta kysymyksestä: muutama prosentti vai sata prosenttia?
Pitäisitkö itse suurena ilouutisena sitä, että pandemiaan on saatavilla rokote, jolla on 2-3% teho?
Ovatko nämä kysymykset sinua vaivanneet ja oletko löytänyt niihin sellaisen vastauksen, joka antaa sisimpääsi pysyvän ilon ja rauhan?

Apostoli Paavali vetoaa useasti kirjeissään vastaanottajiensa päättelykykyyn. Hän ikään kuin kannustaa uskovaa puntaroimaan asioita myös oman mielensä alueella eikä vaan menevän valtavirran mukana. Uskonnoissa on tapana alistua sokeaan auktoriteettien palvontaan ja asettaa ymmärrys ikään kuin narikkaan. Mutta se opetus, jonka ylösnoussut Herra meille kansojen apostolinsa kautta välittää kannustaa tekstin vastaanottajaa päättelemään – siis pääsemään myös oman mielensä alueella ymmärrykseen ja sopusointuun siitä – että sanoma on myös järkeenkäypä ja vastaanottamisen arvoinen.

Mistä noita meidän ajatteluumme liittyviä ”yhtälöitä” sitten hänen kirjeistään voisi löytyä? Wikipedia määrittää, että yhtälö on kahden lausekkeen merkitty yhtäsuuruus.
Alkutekstissä on näitä vertaavia yhtälöitä tai yhtäsuuruuksia tunnistettavissa ilmaisun niin kuin (kreik. houtos kai) molemmin puolin. Tämä vertailevaa

yhtälöä kuvaava yhtäsuuruuden ilmaisu esiintyy Uuden testamentin alkukielessä 14 kertaa, joista Paavalilla peräti 13 kertaa!

Päättelyyn, mielen alueen tiedolliseen käyttöön, Paavali kehottaa usein muutenkin pyytäessään sanomansa vastaanottajaa ”päättelemään” tai ”laskemaan” jonkin esittämänsä totuuden pohjalta sen kanssa yhtäpitävän ”uuden” totuuden. Joskus hän käyttää tässä kreikan kielen termiä logizomai, joka viittaa loogiseen, johdonmukaiseen ajatteluun. Verbi esiintyy Uudessa testamentissa 39 kertaa, joista Paavalilla peräti 33 kertaa! /Tästä tarkemmin/

Paavali ei käytä opetuksessaan lainkaan sellaisia kerronnallisia (ja samalla tulkinnanvaraisia) vertauksia, joita Jeesus sovelsi aikanaan vaeltaessaan juutalaisten keskuudessa. Jeesus käytti tuolloin tulkinnallisia vertauksia (kreik. parabole; BESIDE-CAST), joiden tarinoihin oli kätkettyinä hengellinen viesti ja opetus. Noilla vertauksilla Jeesus puhui kansalle tai ”ulkopuolella oleville”, jotta he ”näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä” (Matt. 13:13). Ja kaiken tämän Hän teki ”etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi” (Matt. 13:15). Ulkopuolisten aika ei vielä tuolloin ollut tullut Jumalan suunnitelmissa ajankohtaiseksi /Matt_15:24/, joten Hän paadutti heidän sydämensä vertauksillaan. Sana parabole esiintyy Uudessa testamentissa 40 kertaa, eikä Paavali käytä sitä kirjeissään meille kertaakaan!

Päinvastoin hän valtuutettuna kansojen opettajana korostaa, että hänen evankeliuminsa on itämaisista, peittävistä vertauksista vapaata ja että hänen tekstinsä voidaan ottaa vastaan sellaisena kuin miten se on alun perin kirjoitettu – ilman hämmentäviä tulkintoja.
Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän. (2. Kor. 1:13)

Kun Paavali taas kirjoitti korittolaisille:
mutta seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä. (1. Kor. 14:19)

niin hän tässä ”epäyhtälössä” tuo esiin sen, miten muutama sana ymmärryksellä ja ymmärrykselle on parempi ja enemmän kuin monisanaiset ja epämääräisesti sanoitetut puheet. Hän ei tässä tietenkään tarkoittanut pelkästään ”kielillä puhumista”, vaan yleisemmin sitä, miten monisanallinen ja epämääräisesti sanoitettu puheen anti voi jättää kuulijan mielen ja ymmärryksen hedelmättömäksi.

Seuraavaksi nuo kaksi isoa yhtälöä, jotka ylösnoussut Kristus Jeesus on Paavalille antanut ilmestysten kautta tiedoksi meille edelleen välitettäviksi.

—

Ensiksi iso elämän vanhurskauttamisen yhtälö.

Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi,
niin myös
yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; (Room 5:18)

(CLV) Ro 5:18
Consequently, then, as it was through one offense for all =mankind for condemnation,
thus also
it is through one just award for all =mankind for life’s justifying.

Alkukielesstä löytyy käännössanojen ”niin myös” ja ”thus also” takaa kreikan houtos kai.
Jae vetää yhtäsuuruusmerkin Aadamin tottelemattomuuden teon ja Kristuksen kuuliaisuuden (vanhurskauden) teon laajuuden ja vaikuttavuuden välille.
Yhtälön vasemmanpuolinen lauseke tuo esiin Aadamin tottelemattomuuden teon vaikutuksen koko ihmiskunnalle. Sen miten maaperäisen Aadamin tottelemattomuus on periytynyt kaikille ihmisille siinä, että jokainen ihminen elää syntymisestään lähtien kuolevaisuuden tilassa. Riippumatta siitä, miten hyvin ihminen elää, niin hänet on alistettu Aadamin hankkiman heikkouden, vanhenemisen ja kuolevaisuuden tilaan.

”Sen tähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, minkä jälkeen kaikki ovat syntiä tehneet” (Room. 5:12)

Yhtälön oikeanpuoleinen lauseke taas tuo Kristuksen teon yhtäläisen laajuuden mutta päinvastaisen vaikuttavuuden koko ihmiskunnan osalle. Kaikki ihmiset saavat lopulta yhtä riippumattomasti periä Kristuksen kuuliaisuuden teon seurauksen eli vanhurskauttamisen (syyttömäksi julistamisen) kuin ovat perineet Aadamin teon seuraukset. Kristuksen täydellinen, oikeamielinen elämä (elämän vanhurskautus) luetaan lopulta kaikkien ihmisten elämän osaksi ja oikeudeksi.
Tämä on Paavalin evankeliumin suuri, kaikkia ihmisiä koskeva, ”elämän vanhurskauttamisen” totuus, joka on annettu ainoastaan Paavalille meitä varten esiin tuotavaksi.

Kun yhtälön vasen puoli on 100% voimassa niin miten sen oikea puoli voisi olla esim. vain 5% voimassa?
Yhtälössä ei puhuta lainkaan uskosta tai sen vaatimuksesta, vaan jokaisesta ihmisestä, siis myös siitä ehdottomasta ihmis-enemmistöstä, jolle ei ole annettu kykyä uskoa!

—

Toinen Paavalin välittämä yhtäsuuruuden lausekepari on iso elämän ylösnousemuksen yhtälö.

Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa,
niin myös
kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, (1. Kor. 15:22)

(CLV) 1Co 15:22
For even as, in •Adam, all are dying,
thus also,
in •Christ, shall all be |vivified.

Jae vetää yhtäsuuruusmerkin Aadamin tottelemattomuuden teon seurauksen (kuolemisen) ja Kristuksen kuuliaisuuden teon (ylösnousemuksen kuolleista) laajuuden ja vaikuttavuuden välille.

Yhtälön vasemmanpuolinen lauseke toteaa sen tosiasian, miten kaikki ihmiset Aadamin jälkeläisinä perivät kuolevaisuuden. Tässä ei ole minkäänlaista poikkeusta ja tämä koskee koko ihmiskuntaa.
Yhtälön oikeanpuolinen lauseke tuo taas esiin Kristuksen (meidän puolestamme) hankkiman ylösnousemuksen (kuolemantilasta) vastaavan laajuuden ja vaikuttavuuden kaikkien ihmisten osalle.

Kun yhtälön vasen puoli on 100% voimassa niin miten sen oikea puoli voisi olla esim. vain 5% voimassa?
Yhtälössä ei puhuta lainkaan uskosta tai sen vaatimuksesta, vaan jokaisesta ihmisestä, siis myös siitä ehdottomasta ihmis-enemmistöstä, jolle ei ole annettu kykyä uskoa!

—

Nämä molemmat kansojen apostolin välittämät totuudet eivät ole suinkaan kuvaannollisia peitetarinoita, vaan kirjaimellisia tosiasioita, eikä niissä ”ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana”. Ne eivät vaadi minkäänlaisia ns. teologisia tulkintoja. Ne voidaan valtavirtauksille vieraina kyllä ohittaa (niin kuin usein tapahtuukin), mutta tällainen ei vähennä mitenkään niiden kirjoitettuja totuusarvoja.  Myös asia- ja tekstiyhteydet vahvistavat tämän. Paavali vetoaa tässä meidän ymmärrykseemme ja sen soveltamiseen: ”Jos kerran voit vakuuttua yhtälön vasemmanpuoleisen lausekkeen totuudenmukaisuudesta niin yhtä lailla myös yhtälön oikeanpuoleinen lauseke on totta”. Nämä – lopulta ihmisestä ja hänen ponnisteluistaan riippumattomat – valtavat siunaukset ja totuudet löytyvät ainoastaan Paavalin evankeliumista. Kun alamme ymmärtää hänen evankeliuminsa pyhyyttä ja erityisyyttä juuri meitä varten /tästä tarkemmin/, niin alkavat myös näiden ”isojen yhtälöiden” sisältämät ilosanomat avautua meille aivan uudella tavalla sisäiseksi iloksi ja rauhaksi.

p.s.

Myös Jumalan armon (mielisuosiollisuuden) toiminnallisuus tapahtuu tänä päivänä sisäisesti sydämen ja mielen-ymmärryksen alueella, eikä suinkaan – enemmän tai vähemmän vaihtelevien – tuntemusten alueella.
Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi. (Ef. 1.8)

Ananian ja Safiiran kohtalo

kirjoittaja

 

Ananian ja Safiiran kohtalo Apostolien tekojen alussa on toistuvasti saanut aikaan ihmetystä.
Miten heille saattoi käydä niin kuin kävi?
Hehän näyttivät osoittavan tuolloin mitä suurinta uhrautuvaisuutta myydessään tilansa ja antaessaan osan sen tuotosta seurakunnan yhteiseen rahastoon.
Miten on mahdollista, että heille kävi kuten kävi? Eikö Jumala toiminutkaan tuolloin seurakuntalaisiaan kohden, kuten tänään: armoaan ja anteeksiantoaan osoittaen?

Miten tämä kaikki on selitettävissä ja ymmärrettävissä?
Jumalan erilaisten hallintokausien kautta!

Mitä aikaa sitten tuolloin elettiin? Elettiin ns. Helluntain jälkeistä aikaa. Elettiin aikaa, jolloin Jeesus Pietarin kautta kutsui Israelia vastaanottamaan Messiaansa. Elettiin aikaa, jolloin Israelille luvatun Kuningaskunnan ovia pidettiin avoinna. Elettiin aikaa, jolloin tulevan maailmanajan voimat – ihmeineen ja merkkeineen – alkoivat virrata noista porteista ja kutsua valittua kansaa heidän Jumalansa yhteyteen. Elettiin aikaa, jolloin kansakunnat olivat vielä Jumalan suoran kutsun ulkopuolella. Elettiin Helluntain hallinnon aikaa.

Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan, ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen.
Mutta Pietari sanoi: ”Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta? Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä.
Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat. Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat hänet ja kantoivat hänet pois ja hautasivat.
Noin kolmen hetken kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään eikä tiennyt, mitä oli tapahtunut. Niin Pietari kysyi häneltä: ”Sano minulle: siihenkö hintaan te myitte maatilan?” Hän vastasi: ”Kyllä, juuri siihen hintaan”. Mutta Pietari sanoi hänelle: ”Miksi olette yksissä neuvoin käyneet kiusaamaan Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat sinutkin pois.” Niin hän heti kaatui hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä; ja kun nuorukaiset tulivat sisään, tapasivat he hänet kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen. (Apt. 5:1-10)

Edellä kuvattu Pietarin johtama oikeuskäsittely ei kuulu nykyiseen Jumalan hallintokauteen. Se ei ole totta tänä päivänä, kun eletään vielä Jumalan Armon talouskautta. Tämä on myös helposti todennettavissa, koska eihän Jumala tänään toimi tällä tavalla niin kuin Helluntain aikana tapahtui. Mitä sitten Ananian ja Safiiran kohdalla oikein tapahtui?

  • He myivät omistavansa tilansa vapaaehtoisesti (tähän ei heitä seurakunnan kautta mitenkään velvoitettu)
  • Saadessaan rahat tilansa myynnistä he keskenään sopivat pitää osan siitä itsellään
  • He antoivat ulkopuolisten ymmärtää, että he lahjoittivat koko summan yhteiseen rahastoon
  • Pyhää Henkeä he eivät kuitenkaan voineet pettää, vaan syyllistyivät Jumalan edessä valehtelemiseen
  • Tästä tekopyhyyden synnistä Pietari (Jumalan valtuuttamana) tuomitsi molemmat välittömään kuolemanrangaistukseen

Tämä kaikki toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten Jumalan tinkimättömään oikeamielisyyteen perustava hallinto toimii (pelottavallakin tavalla) tulevan, tuhatvuotisen Jumalan Kuningaskunnan aikana, tulevana Kristuksen vanhurkauden hallinnon aikana,  (joka oli siis tuolloin murtautumassa esiin). Pietari käyttää tässä Herralta Jeesukselta saamiaan valtuuksia, tuomarioikeuksia mitkä Jeesus oli hänelle luvannut:
Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.” (Matt. 16:18-19)

Jumalan suunnitelma (suunnitelmien suunnitelma) on vaiheistettu talouskausiin eli hallintokausiin (kreik. oikonomia). Nämä hallintokaudet ovat ajallisesti peräkkäisiä ja niistä kukin ilmentää sitä ko. talouskaudelle tyypillistä tapaa, jolla Jumala lähestyy kansaansa tai ihmisiä eri kansoista.

Nykyisin elämme Jumalan Armon hallintokautta, jonka toimintatavat ylösnoussut Herra on meille ilmoittanut kansojen apostolin, Paavalin kautta. Nykyistä talouskautta voitaisiin nimittää myös (Ef. 3:2-5 mukaan) Salaisuuden hallinnoksi, joka kuvaa myös tämän päivän  talouskauden ”näkymättömyyttä”. Nykyiselle talouskaudelle kuuluu eli on totta ja voimassa olevaa mm. se, että

  • Jumala kutsuu tänään valittuja ihmisiä kaikista kansoista (Israel tässä yhtenä muiden kansojen mukana) (Joh. 11:52)
  • Ihmeet ja merkit (tulevan maailmanajan voimat) eivät toimi julkisina kutsuina tai pelotteina ihmisille lähestyä jumalaa, vaan seurakunta elää uskossa eikä näkemisessä (2. Kor. 5:7)
  • Jumala ei puutu julkisesti (näkyvällä tavalla) kansojen kohtaloihin, eletään ns. Ihmisen päivää /1. Kor_4:3/
  • Pelastuminen tapahtuu pelkän uskon kautta ilman suorituksia (Room. 3:28)
  • Seurakuntamalli on täysin hengellinen: Kristuksen ruumis, jossa kukin jäsen liittyy omalla tavallaan elimellisesti Pyhässä Hengessä päähän, joka on Kristus Jeesus ja Hänen kauttaan toisiin ruumiin jäseniin. Koska Henki on näkymätön, niin on seurakuntakin olemukseltaan näkymätön niin, ettei voida sanoa, että ”Kristus on tuolla” tai ”Kristus on täällä” (1. Kor. 12:12-; Room. 10:6-10)

Pietarin ja Pyhän Hengen toiminta ilmensivät ja ennakoivat tulevaa Kuningaskuntaa. Kuningaskuntaa, johon Jeesus oli aiemmin luvannut juutalaisille opetuslapsilleen tuhatvuotiset hallintovirat.
Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: ”Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?” Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa (Matt. 19:27-28)

Pietari tarjosi Helluntain talouskauden aikana Israelille, jota tuolloin sen aikainen Neuvosto (Sanhedrin) edusti, jo Vanhassa testamentissa moneen kertaan luvattua Jumalan Kuningaskuntaa. Hänelle Jeesus oli antanut avaimet (valtuudet ja voimavarat) avata portit Israelille heidän Messiaansa tulolle (Matt. 16:19, Apt. 4:5- ). Israel kuitenkin hylkäsi tämän tarjouksen ja heidän Voideltunsa vastaanotto ja tuleminen tuli siirretyksi tulevaisuuteen: sellaiseen ajankohtaan, jolloin Israel on valmis ottamaan vastaan Messiaansa, jonka se aikoinaan ristiinnaulitsi (Sak. 12:10).

Tulevan tuhatvuotisen maailmanajan hallintoa – Herran Päivää –  leimaa tinkimätön oikeudenmukaisuus. Se on Kristuksen maailmanhallintoa Israelin kautta. Se ei ole ns. Normaalihallintoa (tasavaltaa tai demokratiaa) kuten tänään helposti ajattelemme, vaan hallitusmuodoltaan teokratiaa, Kuninkaiden kuninkaan hallintoa, niin kuin alkukielen sana basilea myös ilmentää. Niinpä tästä seuraavan maailmanajan talouskaudesta voidaan käyttää nimitystä Oikeidenmukaisuuden hallinto. Se toimii päättäväisesti ja pelottavasti kaikkea rikollisuutta ja Jumalan säätämän järjestyksen kyseenalaistamista kohtaan. Väkivallasta tehdään loppu. Maailman köyhät saavat viimein oikeutensa.
Seuraavassa joitakin (vielä toteutumattomia) Raamatun ennustuksia, joissa kuvataan tulevan Jumalan valtakunnan piirteitä.

Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niin kuin saviastian sinä särjet heidät.” Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. Palvelkaa Herraa pelolla ja iloitkaa vavistuksella. (Ps. 2:8-11)

Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä. Sillä väkivaltaisista on tullut loppu, pilkkaajat ovat hävinneet, ja kaikki vääryyteen valppaat ovat tuhotut, (Jes. 29:18-20)

Myös kaikkien maailman kansojen opetuslapseuttamiseen kuuluu vaatimus kansojen johtajien ja edustajien vuosittaisesta osallistumisesta Jerusalemissa järjestettävään jumalanpalvelukseen (lehtimajajuhlaan). Nämä osallistumiset on sanktioitu ja niistä kieltäytymisillä on seuraamuksensa.
Ja mitkä maan sukukunnista eivät käy ylös Jerusalemiin kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, niille ei tule sadetta. (Sak. 14:17)

Nykyisenä Pahana maailmanaikana /Gal_1:4/ Jumala sallii – Vastustajan innokkaalla myötävaikutuksella –  kaikenlaisen pahuuden kasvun maailmassa täyteen mittaansa. Tänään eletään ns. Ihmisen päivää /1. Kor_4:3/, jolloin ihmiskunnalle annetaan mahdollisuus itsenäisesti järjestää maailman asiat kuntoon. Jumala ei puutu näkyvällä tai julkisella tavalla maailman menoon. Jumalan seurakunnallinen hallinto tapahtuu salassa ja se pohjautuu Hänen armon (lahjasuosiollisuuden) periaatteeseen valittujaan kohtaan. Nykyinen seurakunta on olemukseltaan hengellinen, koska se on Kristuksen ruumis Pyhässä Hengessä. Nykyisen seurakunnan lupaukset eivät liity nykyisen Maan päälle, vaan maapallon ulkopuoliselle Universumin alueelle. Jumala ei käy tänään pikaoikeudenkäyntejä (kuten Helluntain hallinnon aikana) seurakuntalaisiaan kohtaan, vaan oikeudenkäynnit käydään myöhemmin Kristuksen ns. palkkiotuomioistuimen edessä /1. Kor_3:10-15/.
Eikä Jumala suinkaan rankaise tänään uskovaansa pikakuolemantuomiolla, vaikka hän syyllistyisi epärehellisyyteen Hänen edessään, vaan Henkensä nuhtelulla ja ojentamisella. Ei, mutta tuolloin se vaati kaiken omaisuuden myyntiä ja sitten lähtemistä Jeesusta seuraamaan /Mark_10:21/.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä