Pietari ja Juudas mainitsevat kirjeissään rangaistuksista kärsivistä henkiolennoista, jotka ovat teljettynä vankeuteen maan uumeniin. Monesti tätä asiaa selitetään niin, että Jeesus kävi kuolemansa jälkeen saarnamassa evankeliumia Tuonelassa oleville kuolleille. Seuraavat Raamatun kohdat puhuvat kuitenkin aivan toista!
Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille (1. Piet. 3:18-19)
Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi. Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle. (2. Piet. 2:4-5)
ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon; (Juud. 6)
CLV:
Besides, messengers •who keep not •their own sovereignty, but leave •their own habitation, He has kept in imperceptible bonds under gloom for the judging of the great day.
Koskapa Raamatun mukaan ihmisen kuollessa hänen henkensä palaa Jumalan tykö, ruumis maatuu maaksi ja sielu nukahtaa Tuonelan tiedottomaan tilaan (kreik. Hades) /Saarn_9:10/; /Ps_6:6/, niin myös Jeesus todellisesti kuoli ristillä, Hänhän antoi henkensä Isän käsiin /Luuk_23:45)/. Tämä tarkoittaa taas sitä, että Hän ei ennen kuolleista herättämistä voinut käydä (ikään kuin elävänä) saarnaamassa vangituille hengille, vaikka teologinen runokieli ”astui alas Tuonelaan” siihen suuntaan viitteitä antaakin. Tämän vahvistaa myös Pietari yo. tekstissä todetessaan, että Jeesus toteutti tämän julistuksen vasta eläväksi tehtynä.
Jeesus kävi siis ylösnousemuksensa jälkeen – ei Tuonelassa eikä ”helvetissä” – vaan paikassa, josta alkukieli käyttää nimitystä Tartaros. Tämä pimeyden luolastoa kuvaava nimitys esiintyy Raamatussa vain yhden kerran ja tässä em. 2. Pietarin kirjeen kohdassa. Edelleen alkutekstissä puhutaan henkiolennoista (kreik. pneumasin) eikä ihmisistä. Henget ovat Raamatun mukaan sellaisia olentoja, jotka eivät tarvitse fyysistä kehoa (kuten ihmiset ja eläimet) elääkseen.
Mutta keitä nämä elävät, vankeuteen suljetut henkiolennot sitten ovat?
Juudaan kirjeen mukaan näyttää siltä, että kyse on henkiolennoista, jotka aikoinaan jättivät Jumalan tahdon vastaisesti oman asuinalueensa ulkoavaruudessa ja tulivat Maan päälle.
Entäpä julistiko Herra heille tuossa tilanteessa evankeliumia? Tuo suomennos ”saarnasi” voi antaa tällaisen vaikutelman. Alkukieli käyttää kuitenkin tässä tekstikohdassa ilmausta ekeruxen, mikä tarkoittaa ”juhlallista julistusta” tai ”tiedoksiantamista” (siitä, että Hänellä on nyt kaikki valta sekä Maan päällä että koko Universumissa). Ehkäpä nämä rangaistusvangit saivat siitä myös toivoa oman tulevaisuutensa suhteen…
Niin.
Isälle Jumalalle Hän antoi henkensä eli kuoli. Yli kaksi päivää kuolemanunessa nukuttuaan Jumala herätti Hänet kuolleista /Ef_1:19-20/. Raamattu kuvaa kuolleita ihmisiä aina ”poisnukkuneina” (kreik. koimao) /1. Tess_4:13-14/. Tämä tarkoittaa sitä, että kuolleet nukkuvat syvässä ja tiedottomassa unitilassa /Ps_115:17/; /Jes_38:18/ Jumalassa ja ovat siis Isän Jumalan herätettävissä.
p.s.
Nuo Juudan kirjeessä mainittuja henkiolentoja siis pidetään edelleen vangittuna edessä olevaa Suurta tuomiopäivää varten. Niillä näyttää siis oleva edessä päin tehtävä, jota Kristus tulee käyttämään Jumalan Jumalan Vihan päivän aikana, siis Herran Päivän tulemuksen yhteydessä. Mielestäni juuri tämän takia Kävi herra niitä ylösnousemuksensa jälkeen tervehtimässä ja muistuttamassa. Tekstiyhteys antaa siis ymmärtää, että niitä säilytettiin tiettyä Herran päivän tulemiseen /Sef_1:14-17/ liittyvää tehtävää varten. Tämä tehtävä näyttää seuraavalta:
Ja viides enkeli puhalsi pasunaan; niin minä näin tähden, taivaasta maan päälle pudonneen, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain;
ja se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta pätsistä, ja kaivon savu pimitti auringon ja ilman.
Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta;
ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.
Ja niille annettiin valta vaivata heitä viisi kuukautta, vaan ei tappaa heitä; ja ne vaivasivat, niinkuin vaivaa skorpioni, kun se ihmistä pistää.
Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä. (Ilm. 9:1-6)
