Hämmentävää epätietoisuutta

 

Seuraavassa tuodaan esiin erään henkilön ajatuksia, jotka olivat häntä vilpittömänä ihmisenä niin kauan vaivanneet, että hän lopulta pelkäsi menettävänsä jopa järkensä. Hänen tuskansa juontui toisaalta tiukasta halusta uskoa kaikki, mitä Raamattu sanoo ja toisaalta mahdottomuudesta tehdä tätä perimätietojen sävyttämien raamatunkäännösten ja yleisten selityksien avulla. Seuraavia kysymyksiä olisi hyvä tuoda esiin erilaisilla foorumeilla, jotta ihmiset saataisiin tutkimaan ja ajattelemaan myös itse – ihan itse!

 

Tähän on tänään tarjolla erinomaisia välineitä, kuten  yhdenmukainen, vertailusanaston sisältävä Konkordanttinen käännös, jonka avulla tavallinen lukija pääsee (ilman alkukielen hallintaa, englannin tai saksan perustaidoilla) porautumaan inspiroituun alkutekstiin!

Helvetti?
Ainoastaan Jumala saattoi käsittää ikuisen tulihelvetin suunnitelman. Tekikö Hän tämän suunnitelman ennen vai jälkeen Pahan maailmaan tulon?
Jos ennen, niin miten Hän saattoi luoda ihmisen sellaista mahdollisuutta varten?
Jos jälkeen, niin miten Hän saattoi sallia, että Saatana sai vapaat kädet, myös johdattaa ihminen harhaan?
, että Saatana pysyy vuosituhansia vapaudessa?
, että helvettiin kulkeva ihmiskunta niin lisääntyy?
, että synti periytyy kaikille?

Kristuksen tulo
Miksi Kristus lähetettiin vasta vuosituhansia syntiinlankeemuksen jälkeen?
Miksi Hänet lähetettiin aikana, jolloin puhtaasti teknisesti oli mahdotonta saavuttaa kaikkia maanosia?

Teknologia
Miksi Jumala salli vasta viime vuosisadalla tekniset keinot tavoittaa kaikki kansat? Hänellähän toki on tämäkin kaikki käsissään.

Vastuullisuus?
Joutuvatko myös lapset ikuiseen helvettiin?
Jos joutuvat, niin täytyisihän raamatun edes jotain siitä sanoa, myös siitä, missä iässä ns. vastuullisuus alkaa.
Mitä ylipäätänsä koko vastuullisuudella on em. kysymyksen kanssa tekemistä?
Ovatko pakanat vastuullisia siitä, että he eivät tienneet Kristuksesta mitään?
Ovatko ihmiset vastuullisia pahoista taipumuksistaan, ympäristöstään, kasvatuksesta ja synnynnäisestä ”jumalaetäisyydestä”?
Eikö Jumala yksin ole pohjimmiltaan vastuussa kaikesta siitä, mitä Hänen luomakunnassaan tapahtuu tai voi tapahtua?

Armo?
Eivätkö kirjoitukset itse vakuuta, että kaikki pelastus on armoa ja Jumalan teko?
Kun Jumalan siis täytyy tehdä pelastuksen teko, ja Hän ei pelasta kaikkia, jotka Hän voisi pelastaa, voiko Hän silloin rakastaa heitä kaikkia tasavertaisesti?
Miten jälkimmäinen on mahdollista, koska Hän on luonut jokaisen ihmisen, myös heidän taipumuksensa ja ne olosuhteet, jotka heidät muovasivat?
Jos Hän ei kykene pelastamaan kaikkia, jotka Hän loi, niin missä on Hänen mahtinsa?
Kun sanotaan, että Hän pelastaa kaikki, jotka tahtovat, ei selitä oikeastaan yhtään mitään; sillä useimmat ihmiset eivät tätä tiedä että, pelkkä tahto pelastukseen riittäisi. Sitä paitsi kirjoituksissahan sanotaan, että Hän vaikuttaa tahtomisen (jotta Hänen hyvä tahtonsa toteutuisi).
On myös silmiinpistävää, että usein juuri sellaisia pelastetaan, jotka eivät sitä itse halua, esim. Paavali.
Niin pian kuin Jumalan Henki näyttää ihmiselle hänen turmeltuneisuutensa, ihminen tahtoo pelastua. Miksi Jumala ei näytä sitten kaikille ihmisille heidän turmeltuneisuuttaan? Hänhän jättää useimmat aavistamattomiksi siitä, miten heidän tilansa on. On selvää, ettei Hän vedä kaikkia ihmisiä tänään, ja Hänen Sanansa ilmoittaa, että ilman sitä ei kukaan voi tulla Kristuksen luo. Kun Hän haluaa, että kaikki tulevat pelastumaan, ja tämä tapahtuu ainoastaan tässä elämässä heikkojen ihmisten evankeliumin julistuksen kautta, niin miksi Hän ei menettele niin, että kaikki lähetys olisi menestyksellistä? Miksi on niin paljon sairauksista, työntekijäin ja rahan puutteesta aiheutuvia vastuksia lähetystyössä? Miksi lähetystyö tänään saavuttaa kuitenkin vain pienen osan ihmisistä?

Eläimeksi vai ihmiseksi?
Olisiko parempi syntyä eläimeksi kuin ihmiseksi? Eläimillä on ainakin toivoa, että he eivät joudu kärsimään ikuista vaivaa kadotuksessa, vaikka viettäisivätkin pahaa elämää.
Entä joutuvatko imeväisiässä kuolleet lapset ikuiseen vaivaan? Jos tämä mahdollisuus työnnetään syrjään, niin silloinhan täytyisi taivas olla suurelta osalta asutettu imeväisten sieluista. Imeväiskuolleisuus on ollut historian aikana hyvin suurta. Näin ollen täytyisi taivaassa olla miljardeja imeväissieluja.
Miksi Jumala on sallinut menestystä taistelussa imeväiskuolleisuutta vastaan: sehän riistäisi Häneltä valtavasti sieluja, jotka aikuistuttuaan eivät usko Häneen?
Kaikki keinot pelastaa lasten elämä olisivat em. tapauksessa turhaa, koska ainoastaan murto-osa heistä kaikista myöhemmin kääntyy.

Aadam?
Miten Jumala saattoi sanoa Aadamille ainoastaan, että hän tulisi kuolemaan syötyään hedelmää, sen sijaan että olisi sanonut hänelle, että ei vain hän, vaan myös kaikki hänen jälkeläisensä tulisivat sitten elämään ikuisessa tulihelvetissä?
Miten Jumala saattoi yhä uudelleen ja uudelleen vakuuttaa, että koko Israelin kansa oli Hänen, samalla kun oli mahdotonta heitä uudistaa, mikä yksin on ehtona ikuiselle elämälle? Se mitä muutamat vanhimmista tuolloin käsittivät tulevasta pelastuksesta, ei milloinkaan ollut koko kansan omaisuutta. Se ei ollut edes kaikkien leviittojen omaisuutta. Siitä huolimatta Jumala selittää koko suvun hänelle pyhitetyksi ja sallii sen tehdä Hänelle pyhäkössä palveluksia. Mutta jos suurin osa näistä ihmisistä (perityn syntisen turmeltuneisuutensa tähden) tullaan kiroamaan Hänen yhteydestään ikuisesti, niin kuinka Hän saattoi heidän aikaisemmin tulla yhteyteensä?

Vanha testamentti?
Ylipäätänsä koko vanha testamentti on arvoitus. Helvetistä ei mainita siellä missään sanallakaan, ei edes Siinailla. Ennen Danielia ei kukaan puhu ikuisesta häpeästä tai vahingosta. Miten sitten ne ihmiset, jotka elivät ennen häntä, saattavat sanoa, että Jumala on heitä varoittanut? Hän ei ole milloinkaan uhannut muilla rangaistuksilla kuin kuolemalla tai maallisella tuomiolla. Mistä lähtien tämä on sitten muuttunut? Kristuksen tulemisestako lähtien?
Silloinhan tämä tuleminen olisi mitä pahin onnettomuus suurimmalle osalle ihmiskuntaa!

Tietämättömyyden aika?
Kun sanotaan, että aikaisemmin oli juuri tietämättömyyden aika, jolloin Jumala ”katsoi syntiä läpi sormiensa”, niin tämä ehkä selittää helvetin uhkauksen puuttumisen VT:ssä.
Mutta pohjimmiltaan se tekee kaiken vielä vaikeammaksi. Tällöinhän Jeesus Kristus olisi tuonut ajan, jolloin helvetin uhka alkoi; tämä ei toki ole ”suuri ilo kaikelle kansalle” eikä ”sinun siemenessäsi (Kristuksessa) tulevat kaikki kansat siunatuiksi”.
Miten koko tämä toivo: ”imeväiset ja lapset voivat tulla autuaiksi” sopii raamatunkohtaan ”liha ja veri ei tule perimään Jumalan valtakuntaa”, niin että uusi syntymä on välttämätön?

Tietämättömyys?
Kun Kristus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät”, niin täytyy sen toki merkitä toivoa ihmisille, joilla ei ole tietoa Jumalan tahdosta! Mutta eikö silloin olisi parempi, että kaikki suljettaisiin tietämättömyyteen?
Oikeastaan on täysin käsittämätöntä, miten Jumala suhtautuu synnin mahtiin. Synnin Hän antaa periytyä, armon ja uuden elämän ei. Hänenhän täytyisi nyt sallia ainakin jokaisen ihmisen tulla neutraaliksi maailmaan nähden ja vapaasti valita kuten Aadam! Ihmisen tulisi myös saada yhtä paljon tietoa kuten Aadam, joka keskusteli välittömästi Jumalan kanssa! Ei edes Aadamia, jolla oli sellainen tiedon määrä ja jonka ei olisi tarvinnut tehdä syntiä, uhattu helvetillä!
Miten Jumala sitten voi valmistaa ikuisen helvetin niille, joilla ei milloinkaan ole ollut Aadamin tietoa ja valintavapautta?

Ristiriitaa?
Ylipäätänsä koko raamattu on suuri käsittämätön kaaos, täynnä vastaväitteitä: Jumala, joka voi kaiken, mutta jolta paholainen ottaa melkein kaiken! Jumala, joka tietää kaiken ennakolta, mutta ei estä pahinta. Jumala, joka sallii miljardien ihmisten joutua perikatoon, mutta joka säälii jopa Niiniven eläimiä. Jumala, jonka Poika liikuttuu itkevästä leskestä ja sokean vaikerruksesta, mutta joka itse ajattelee tulihelvettiä ja sen ikuisesti toiminnassa pitämistä!
Mitä hyödyttää sanoa, mikä ihana ja ihmeellinen pelastusteko Golgatalla ihmiskunnalle tapahtui, kun olosuhteet ovat sellaiset, että ehkä vain tuhannesosalla kaikista ihmisistä on ylipäätänsä ollut mahdollisuus kääntyä. Kun lääkäri keksii lääkkeen, joka vaikuttaa ainoastaan 1%:iin potilaista, ei tätä ”lääkettä” voida pitää lääkkeenä. Onko Jumalan lääke, Kristuksen uhri, tehoava ainoastaan 1%:iin ihmiskunnasta? Missä on silloin vertaus vaimon siemenestä, joka polkee rikki käärmeen pään ja riistää siltä sen koko saaliin?

Selityksiä ja selityksiä
Jos Raamattu on todella lopullinen, selvä ja pettämätön Jumalan sana, niin silloinhan täytyisi niiden, jotka tuntevat sen, olla yksimielisiä siitä, mitä se opettaa näistä asioista! Mutta kuka heistä osaa vastata? Toinen puhuu toista vastaan. Toiset sanovat: ”Lapset tulevat autuaiksi, heidän on taivasten valtakunta”. Toiset taas sanovat: ”Lapset eivät tule autuaiksi, elleivät he ole kääntyneet”. Eräät sanovat: ”Jumala tulee tuomitsemaan henkilökohtaisen tiedon mukaan”, toiset taas sanovat: ”Ei – ne, jotka ilman lakia tekevät syntiä, tulevat myös ilman lakia hukkumaan”. Eräät sanovat: ”Kuoleman jälkeen on vielä tilaisuus kääntyä, sillä Kristus mainitsee anteeksiannosta ’siinä maailmassa’ ”. Toiset taas sanovat: ”Ei – nyt on pelastuksen päivä”.

Ihmisen tahto?
Eräät sanovat: ”Ihmisen tahto on vapaa”; toiset taas väittävät: ”Ei, se on kuin savea, jota paholainen muovailee” tai ”Se on kuin ratsu, jota Jumala ja paholainen vuorotellen ohjaavat”. Muutamat ”auttavat” itsensä tästä hädästä väittämällä, että lunastamattomat tullaan lopullisesti tuhoamaan (hävittämään olemattomiin), mutta tämä johtuu aivan ilmeisestä neuvottomuudesta ja on pohjimmiltaan täysin epätyydyttävä. Toiset taas hylkäävät tämän aivan yhtä ”näyttävillä” raamatunkohdilla. Näin asetetaan Raamatun sana Raamatun sanaa vastaan. Viisaimmat vieläpä sanovat: ”Näihin kysymyksiin ei ihminen voi saada vastausta”!
Näinkö on?
Onko Jumala antanut meille sanomansa, jotta olisi mahdotonta löytää vastausta kaikkein tärkeimpään kysymykseen?

Saatana?
Näiden rivien lähettäjä ilmoittaa meille opiskelleensa kaiken saatavilla olevan aineiston apostoli Paavalin opettaman kaikkien ja kaikkeuden sovituksen puolesta ja sitä vastaan. Kuitenkaan hän ei vielä päässyt lopulliseen ratkaisuun, koska vielä eräs asia vaivasi hänen mieltään: ilman Saatanan sovitusta ei kaikkeuden sovitusta voi ajatella, ja kuka opettaisi Saatanan sovitusta vapaaehtoisemmin kuin Saatana itse?
Tämä ajatus oli jäänyt häntä vielä vaivaamaan, kunnes eräs vanha, kokenut kristitty kysyi häneltä:
”Tiedätkö muuten miksi Saatana niin vihaa kaiken sovitusta”?
Koska se ei jätä hänelle yhtään mitään omistettavaa. Koska Jumala ottaa häneltä kaikki ja vielä hänet itsensäkin. Tätä hän ei voi kuitenkaan sietää; ja siksi tätä totuutta niin vastustetaan /Tästä tarkemmin/ !!!

 

 

Alkuperäisartikkeli: Qualvolle Verzweiflung, Konkordanter Verlag, Deutschland

Pelastuminen vai kadotus?

 

Raamattu puhuu paljon pelastuksesta. Ihmisen ja koko luomakunnan pelastamisesta. Se puhuu Jumalan pelastavasta huolenpidosta sen alkulehdistä /1. Moos_3:15/ aina sen viimeisiin lehtiin saakka /Ilm_22:1-3/.
Mutta mistä tuollainen ”ikuisen kadotuksen” himmelikäsite on päässyt juurtumaan ihmisten ja etenkin uskovien ihmisten keskuuteen?
Mistä tuollainen ”helvetin” hämäräkäsite on päässyt iskostumaan monien uskovien mieliin?

Miksi käytän noista sanoista ilmausta ”himmelikäsite”?
Siksi, koska niitä ei kerta kaikkiaan löydy alkuperäisistä Raamatun kirjoituksista.
Siksi, koska ne ovat kovien kirkollisten auktoriteettien hyväksymiä tulkintoja, joita on koko kirkkohistorian aikana käytetty kirkollisen vallankäytön välineinä ja jopa pelotteina.
Siksi, koska näiden ”helvetti-kadotus” -käsitteiden takaa löytyy alkukielissä paikallinen laakso Jerusalemin eteläpuolelta: Hinnomin rotko /Tästä tarkemmin/ – ja tulevan tuhatvuotisen elämän menettäminen (kadottaminen) kuoleman tilassa nukkumisena /Tästä tarkemmin/.

Sitten kun uskonnolliset auktoriteetit vielä kylvävät ja hämmentävät ihmisten mieliä ajattomuuden ”iankaikkisuus-ikuisuus” -käsityksillä, mitkä vielä teologisiin tulkintoihin sopivina hitsataan monella eri tavalla Raamatun käännösten eri kohtiin, niin on sieltä Jumalan aikajanallista kokonaissuunnitelmaa vaikeaa (ellei jopa mahdotonta) tunnistaa.

Vilpittömälle uskovalle, joka haluaa myös oman ymmärryksensä tasolla käsittää, mistä kristinuskosta on pohjimmiltaan kysymys, heittävät epäjohdonmukaiset ja tunnustuksellisesti värittyneet raamatunkäännökset peitteitä ymmärtää mistä tämän päivän evankeliumissa on lopulta kysymys.

 

Luettelen seuraavassa joitakin Raamatun kohtia, jotka mielestäni selkeästi tuovat esiin kaikkivaltiaan ja kaikkivoivan Jumalan tahdon ja suunnitelman ihmiskuntaa kohtaan.

Ensiksi muutama jae Jumalan tahdosta ja suvereenisuudesta.

minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän. (Jes. 45:7)

Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. (Jes. 46:10)

Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. (Jes. 55:8-9)

joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat ja tulevat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:4)

Sitten totuuksia Jumalan kokonaissuunnitelmista, joissa mm. verrataan Aadamin ja Kristuksen tekojen vaikuttavuuksien laajuuksien yhtäläisyyttä.

Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni. (Joh. 12:32)

Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; (Room_5:18)

itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. (Room_8:21)

Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. (Room. 11:32)

Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen. (Room. 11:36)

Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, (1. Kor. 15:12). Mutta jokainen (ryhmä) vuorollaan.

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille (Tiit. 2:11)

Minä kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, (1. Tim. 2:1)

Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.
Tätä käske ja opeta.
(1. Tim. 4:10-11)

Sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
ja jokaisen kielen pitää ylistämän Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
(Fil. 2:9-11)

Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaa (apokatallasso) itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.
(Kol. 1:19-20)

siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – on yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. (Ef. 1:10)

Kun annamme tällaisten raamatullisten totuuksien puhutella ja puhua itsellemme – ilman että opitut ennakkoasenteet saavat niiden peittää ymmärrystämme – niin Jumala voi avata meille näitä siunauksia uskoelämäämme rikastamaan.

Mutta, molemmathan (pelastuminen ja kadotus) eivät voi olla yhtä aikaa totta! 😮

 

Joko em. jakeissa selkeästi ilmaistut – Jumalan suvereenisuuden ja rakkauden täyttämät jakeet – ovat totta. Jolloin opetukset helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta voidaan unohtaa /Tästä tarkemmin/.

Tai sitten opetukset helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta ovat totta, jolloin em. jakeiden perusteella mielestäni selkeästi voimme pitää noita Jumalan sanan kohtia (selkeitä raamatullisia argumentteja) valheellisina.

Jos emme kykene tässä valitsemaan puoliamme, niin saamme tietenkin elää uskonelämässämme (näiden asioiden osalta) jatkuvassa hämmennyksen tilassa.

Mikäli nämä asiat eivät kiinnosta tai muuten vaivaa, niin se on mielestäni ihan ok, eikä kenenkään mieltä voi (eikä saa) mennä pakottamaan mihinkään malliin.

Mutta Paavali vetoaa evankeliumissaan monin kohdin meidän ymmärrykseemme ja päättelykykyymme /Room_6:3/; /Room_6:11/. Ylösnoussut Herra on antanut tänään uskovilleen voiman, rakkauden ja terveen harkinnan Hengen, joten Kristuksen Henki on valmis tukemaan myös meidän ymmärrystämme tässä asiassa mielemme alueella.

 

Otetaan esimerkkiä Berean juutalaisista, jotka perustivat uskonsa yksin siihen mitä on kirjoitettu.

Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan Bereaan. Ja kun he olivat saapuneet sinne, menivät he juutalaisten synagoogaan.
Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.
ja monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet
. (Apt. 17:10-12)

Annetaan kunnia Israelin kansalliselle valinnalle ja sille annettuihin maanpäällisille lupauksille. Mutta arvostetaan (priorisoidaan) samalla ylösnousseen Herran kansojen apostolin kautta välittämä tämän päivän totuuden evankeliumi. Paavali toimi ylösnousseen Kristuksen valitsemana viestinvälittäjänä meihin – kansojen uskoviin – nähden /Apt_26:16/; /1. Tim_2:7/.

Eivätkä hänen kirjeensä ole mitään jälkikäteen koottuja kertomuksia, vaan hänen itsensä (valtuutetussa kansojen opettajan roolissa) kirjoittamia opetuskirjeitä. Eivätkä ne sisällä mitään itämaisia peittäviä vertauksia, vaan niitä voidaan lukea sellaisenaan niin kuin ne on alun perin kirjoitettu /2. Kor_1:13/.

 

Konkordanttinen menetelmä /Tästä tarkemmin/ on ylivertainen tavallisiin käännöstapoihin nähden siinä, että ennen kuin mitään käännöstyötä on lähdetty käynnistämään, on tehty valtava pohja- ja esityö siinä, että  koko UT:n alkuteksti on ensin käyty huolellisesti läpi sana sanalta ja kohta kohdalta. Kaikille sanailmentymille on pyritty niiden asiaympäristöjen esiintymien pohjalta löytämään ensisijainen ja tasaisesti paras nykykielen vastine. Näin on teologiset ja muut inhimilliset ennakkokäsitykset ja virheet pyritty minimoimaan jo ennen kuin varsinaiseen käännöstyöhön mennään. Tavalliselle raamatunlukijalle Konkordanttinen käännös antaa myös mahdollisuuden porautua (siihen sisältyvän hakemistonsa kautta) suoraan alkutekstiin ja nähdä sen kaikki sanailmentymät Kirjoituksissa. Tämä voi tietenkin näyttää kirkollisille ja muille kristillisille valtatahoille vaaralliselta, koska näin ihminen voi itse syvällisemmin oman ymmärryksensä taholla tehdä valintoja oman uskonelämänsä rakentamiseen ja rikastamiseen liittyen. 😉

 

 

”Iankaikkisen” elämän menettäminen

 

Mitä Kirjoitukset tarkoittavat ”iankaikkisella elämällä”?
Milloin ”iankaikkinen” elämä Raamatun mukaan alkaa?
Mitä pelastumisella ”iankaikkiseen” elämään oikein tarkoitetaan?
Mitä ”iankaikkisen” elämän menettäminen Kirjoitusten mukaan tarkoittaa?

Käännössanan ”iankaikkinen” takaa löytyy inspiroidussa alkukielessä termi aionion. Se on kreikan nominin aion adjektiivimuoto ja esiintyy UT:ssa 73 kertaa. Yleensä ne on käännetty sanoilla “iankaikkinen” tai “ikuinen”, mikä antaa siitä harhaanjohtavan epämääräisen (ja myös ”ajattomankin”) kuvan, koska siinä kuitenkin on kyse aikarajallisesta aikakaudesta; esim.  /1. Kor_2:7/;  /2. Tim_1:9/; /Hepr_9:26/; /1. Kor_10:11/; /Matt_24:3/.

Konkordanttinen menetelmä kääntää kreikan aionionin johdonmukaisesti termillä eonian, joka mielestäni voitaisiin suomentaa myös aioninen tai aikakautinen tai maailmanajallinen.

Joka tapauksessa kyse on pisimmistä ja peräkkäisistä Raamatun ilmoittamista aikakausista, joiden sisälle koko Jumalan kirjallinen ilmoitus (Kirjoitukset) sisältyy.

Termillä ikä tarkoitetaan jonkin henkilön, laitteen tai asian elinikää eli sen voimassaoloajallista kestoa.
”iankaikkinen” -adjektiivin suomen kieleen liittyvästä historiasta sen verran, että alun perin on käsite ilmaistu erillisinä sanoina: ”iän kaiken”, joka tarkoitti siis rajallista elinikää. Sittemmin kun suomenkielessä on alettu ottaa enemmän yhdyssanoja käyttöön, niin on myös ”ä” -kirjain muutettu vastaamaan yhdysosan jälkimmäistä aakkosta eli tässä ”a”-kirjainta. Näin on syntynyt kieleemme termi ”iankaikkinen” (Nykysuomen sanavarat: s. 371).

”iankaikkisella” elämällä Raamattu tarkoittaa aina tulevien maailmanaikojen yli kestävää elämää.
Tämä elämä annetaan Jumalan armovalinnan mukaan lahjaksi ihmisille uskon kautta. Tämä ”iankaikkinen” (aioninen, maailmanajallinen) elämä koskee sekä kansojen /1. Tess_4:17-18/ että Israelin pyhiä /Ilm_20:6/ ja se alkaa tulevien ylösnousemusten jälkeen. Ylösnousemuksessa valitut saavat kuolemattomat ruumiit, joissa elävät sekä tulevan tuhatvuotisen maailmanajan että sen jälkeisen uusien taivaiden ja uuden Maan aikakauden (aionin) ajan sekä siitä eteen päin.

Raamatun mukaan ”iankaikkinen” elämä alkaa vasta tulevasta ruumiillisesta ylösnousemuksesta.

Tällä hetkellä kaikki kuolleet – olivatpa he uskovia tai uskomattomia – nukkuvat kuoleman unessa. Nukkuvat syvässä tiedottomuuden tilassa (”tuonela”; hepr. sheol; kreik. hades) Jumalassa. Sellainen yleinen ”kristillinen opetus”, jossa annetaan ymmärtää uskovan siirtyvän kuollessaan heti taivaaseen, ei saa minkäänlaista tukea Kirjoituksista. Itse asiassa on kyse Saatanan vaikuttamasta strategisesta opetuksesta: ”ette te suinkaan kuole”, joka taru näyttää saavuttaneen totuuden statuksen myös monen uskovan mielessä /2. Tim_4:3-4/. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan spiritismistä /tästä tarkemmin/. Saatanahan juuri haluaa tuoda ihmisen mielen mukaisuutta opetuksissaan, eikä sitä mikä on Jumalan mielen mukaista /Matt_16:23/; /Gal_1:11-12/.

Nykyisen seurakunnan, Kristuksen hengellisen ruumiin, ylösnousemus tapahtuu ensimmäisenä. Tämä on ylösnousemus – jossa sekä Kristuksessa kuolleet ja vielä tuolloin elossa olevat – temmataan samanaikaisesti Herraa vastaan ”yläilmoihin”. Tämä on ylösnousemus ”iankaikkiseen” elämään. Meidän ylösnousemuksemme on joitakin vuosia aikaisempi kuin Israelin pyhiä koskeva ylösnousemus /Ef_1:12/.
Nykyisen seurakunnan uskovat saavat kirkastetut (avaruus/taivaskelpoiset) kehot ja tehtävät, joihin he Kristuksen ruumiin jäseninä tulevat osallistumaan kahden tulevan maailmanajan (aionin) ajan maapallon ulkopuolisella (taivaallisella) maailmankaikkeuden alueella. /Ef_1:22-23/.

Entäpä sitten tuon ”iankaikkisen elämän” kadottaminen?
Se tarkoittaa uskomattomien ihmisten osalta yli tuhannen vuoden nukkumista kuoleman unessa.
Se tarkoittaa tuon tulevan tuhatvuotisen maailmanajan (aionin) aikaisen elämän menettämistä.
Se tarkoittaa yli tuon tuhatvuotisen maailmanajan) kuoleman unessa nukkumista.
Sen ”iankaikkisen” elämän menettämistä, jonka uskovat jo saavat elää tuon ajan uudessa ylösnousemusruumiissaan.

Kaikkien vielä tulevan tuhatvuotisen ”iankaikkisuuden” aikana kuolleiden herättäminen tapahtuu tulevan tuhatvuotisen maailmanajan jälkeen ennen suuren valkean valtaistuimen tuomiota. Sitä oikeuskäsittelyä varten, jota johtaa Ihmisen Poika. Ihmisen Poika, joka on vienyt ruumiissaan jokaisen ihmisen synnin ristille /Ilm_20:11-15/. Tuo suuri oikeudenkäynti käydään jokaisen ihmisen oman tunnon tasolla / Room_2:14-16/ ja siinä kaikki uskosta osattomat näkevät syyllisyytensä Jumalan edessä ja heissä syntyy tilaus ja valmius ottaa vastaan se Kristuksen hankkima sovitus, joka on olemassa hankittuna kaikkia varten.
Uskovien osalta vastaavaa oikeudenkäyntiä (kreik. krino) Herra käy koko heidän nykyisen elämänsä ajan; muut ihmiset käyvät sen myöhemmin suuren valkean oikeusistuimen edessä (kreik. katakrima)  /1. Kor_11:31-32/; /Room_8:1/.

 

”Iankaikkisen elämän menettäminen” (tai kadottaminen tai ”kadotukseen joutuminen”) tarkoittaa sen (elämisen) kadottamista yli tuhannen vuoden ajaksi. Joidenkin osalta (niiden, joiden nimiä ei ole ”hamasta maailman alusta” kirjoitettu Elämän kirjaan) se tarkoittaa kuitenkin vielä kuolemista toiseen kertaan /Ilm_20:11-15/. Mutta tämä toinen kuolema – mikä näyttää jatkuvan vielä viimeisen maailmankauden (uuden maan ja taivaan aikakauden) yli – kukistetaan /1. Kor_15:20-26/. Näin tulee Herra Jeesus Kristus saavuttamaan sen valtavan – Jumalan rakkauden täyttämän – päämäärän, jonka Hän on Isältä Jumalalta ottanut tehtäväkseen toteuttaa /Fil_2:9-11/.

 

p.s.

Kuolleet uskovat eivät siis ole kuollessaan lentäneet suoraan taivaaseen, vaan odottavat vielä ruumiillista ylösnousemusta. Vaikka monet kirkolliset ja muut kristilliset tahot antavat toisin ymmärtää.
Ei.
Uskovat odottavat edelleen ylösnousemusta kuolemattomaan elämään; odottavat ylösnousemusta, jossa saavat taivaalliset ja kuolemattomat kehot /1. Kor_15:42-44/.
Mistä me voimme tämän vielä päätellä?
Koska kaikki Kristuksessa kuolleet ja vielä elossa olevat temmataan samanaikaisesti Herraa vastaan lähiavaruuden alueelle /1. Tess_4:17-18/ ja koska vielä elämme tätä maanpäällistä elämää, niin ei uskovien ylösnousemista ole vielä voinut tapahtua. Tämän salaisuudenhan ylösnoussut Herra paljasti ainoastaan Paavalille: meille edelleen välitettäväksi /1. Kor_15:51-55/!

 

 

Sana rististä on Jumalan voima

 

Näinhän on kirjoitettu.
Näin on kirjoitettu nimenomaan meille Armon talouskauden uskoville.

Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. (1. Kor. 1:18)

(CLV) 1Co 1:18
For the word of the cross is stupidity, indeed, to those who are perishing~, yet to us who are being saved~ it is the power of God.

Tässä Paavali opettaa aivan evankeliuminsa ydinasiasta. Hän opettaa itse ylösnousseelta Herralta ilmestysten kautta saamaansa evankeliumia. Hän ei opeta, kuten Matteus, Markus, Luukas tai Johannes opettavat; heidän opetuksensahan keskittyvät – ennen ristintapahtumia tapahtuneeseen – Jeesuksen maallisen elämän kuvaamiseen. He kertovat nimenomaan siitä, mitä Jeesus toimi ja opetti juutalaisille lihallisen elämänsä aikana. Tämä on tärkeä asia ja tämä on hyvä muistaa, kun lähdetään tarkastelemaan Sanomaa Rististä.

Ensinnäkin suomalaisen käännöksen ”kadotukseen joutuvat” ei pidä takanaan mitään ”kadotus”-nimistä paikkaa, vaan alkutekstistä löytyy tässä ilmaus apollumenois, joka voidaan kääntää ”menettävät uskon kautta tulevan pelastuksen”; eihän usko ole läheskään jokaisen /2. Tess_3:2/.

Toiseksi Paavali ei myöskään opeta lainkaan ”ristin kantamista” tai ”ristin juurelle menemistä”, jotka ilmaisut löytyvät ns. evankeliumikertomuksista. Hän itse otti vastaan Ristin sanaan kätketyn evankeliumin ja salaisuuden kohdatessaan ylösnousseen Herran Damaskoksen edustalla. Eikä Paavali suinkaan tuolloin kulkenut ”ristiä kantaen”, vaan päinvastoin: uhkui vihaa ja murhaa kaikkia ristin kantajia kohtaan /Apt_9:3-9/. Eikä hän siis valinnut Jeesusta, vaan Herra Jeesus valitsi hänet. Ristin sana lähtee siis vasta sovituksesta, joka antaa Jumalalle täydet ja oikeutetut valtuudet tehdä valintansa sen aionisen (aikakautiseen, ”iankaikkisen”) suunnitelman mukaan, jonka Hän on laatinut valmiiksi – ja päättänyt Kristuksen Jeesuksen kautta toteuttaa – jo ennen aionisia (aikakautisia, ”ikuisia”) aikoja /1. Kor_2:7/.

Risti sanan ytimessä on tämä totuus.

Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa (Gal. 2:19-20).

Ja tämä on tänään totta tietenkin Kristuksen Hengen alueella.

Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; (Room. 6:3-6)

Tämä Ristin Sanan totuus saa kasvaa ja vahvistua tämän päivän uskovassa, kun hän saa elää arkielämässään tässä todellisuudessa. Ja kaikki tämä on kirjaimellisesti totta meidän henkemme ja Kristuksen Hengen yhteen kasvamisessa /1. Kor_12:13/. Uskovahan on Kristuksessa kertakaikkisesti pelastettu (piste). Kyse on palvelusta ja palkkioista. Kyse on siitä, että Kristus saa meissä syrjäyttää yhä enemmän Aadamia, jolta perimämme kuoleman ruumis pyrkii meitä (mieltämme) fokusoimaan oman syntisyytemme tarkkailuun. Tämä ei kuitenkaan ole ollenkaan Kristuksen mielen mukaista, vaan meidän tulee suhtautua synnin ruumiisemme ikään kuin kuolleeseen ruumiiseen. Ei kuollut vaadi huomiota!

Tähän kaikkeen on ylösnoussut Kristus antanut meille välineet. Näistä välineistä tulee pitää tiukasti kiinni, koska ne ovat Jumalan Armon hallinnan välineitä. Armon, eli Jumalan lahjasuosiollisuuden periaatteiden (lainalaisuuksien) soveltaminen tulee olla uskovan elämässä päivittäistä, koska se kätkee meitä tämän nykyisen synnin ruumiin vaikutukselta /Room_7:24/!!! /tästä tarkemmin/.

Jumala on antanut meille – Hänen salatun Armon talouskaudella eläville – myös konkreettiset välineet siihen, miten omalta osaltamme voimme olla (mielemme ja rukouksemme) alueella edistämässä ja vahvistamassa meissä Kristuksen mielen mukaista elämää.
Hän on antanut meille päivittäiset välineet huoli- ja pelkoroskien puhdistamiseen sydämemme ja mielemme alueella /tästä tarkemmin/.
Hän on antanut meille konkreettiset välineet myös vanhan ihmisemme jäsenten surmaamiseen liittyen ja Kristuksen (uuden ihmisen) päälle pukemiseen liittyen /tästä tarkemmin/.

Siksi Paavali korostaa ja pitää ensiarvoisen tärkeänä sitä, että emme keskitä huomiotamme Kristuksen maallisen elämän vaiheisiin ja Israelille annettuihin lupauksiin. Hän oikein opettamalla opettaa tätä sanoessaan:
Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. (2. Kor:5:16)

Tätä kansojen apostoli korosti myös kertoessaan päättäväisestä uskon asenteestaan ja valinnastaan Korinttolaisille (ja siis myös meille):
Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. (1. Kor. 2:2)

Opetustestamentissaan Paavali vielä painottaa Timoteukselle sitä, miten hänen tulisi muistaa ja ajatella Kristusta nykyään (ei Hänen maanpäällistä elämää muistellen, vaan) nimen omaan kuolleista ylösnousseena /2. Tim_2:8-9/.

Näin voimme antaa Jumalan dynaamiselle (toiminnalliselle ja aikaansaavalle) voimalle (kreik. dunamis) luvan toimia arkielämässämme.
Tämä on oikeasti Pyhä (so. meille kansojen uskoville erotettu) evankeliumi.
Tämä on itse ylösnousseen Herran meille kansojen apostolinsa kautta välittämä, tänään voimassa oleva, armon ja totuuden sana.
Tähän saamme luottaa ja tästä voimme iloita.

 

 

 

Se ”lopullinen”, viimeinen tuomio

 

Paljon puhutaan ”Viimeisestä tuomiosta”. ”Viimeisestä” tuomiosta on tullut standardoitu totuus kristittyjen piirissä. Siitä puhutaan yleisesti sekä pää- että sivulauseissa. Se ikään kuin todetaan faktisena tietona, totuutena ja todellisuutena, kaiken päätepisteenä.

Mutta, kun koko ilmaisua ei löydy raamatusta?! Mutta kun koko käsitettä ei löydy raamatun alkuteksteistä. Mutta kun se on siitä huolimatta tullut ikään kuin normiksi kristittyjen puheissa.

Tuomioista raamatussa kyllä puhutaan. Puhutaan eri aikoihin ja eri ihmisryhmiin kohdistuvista Jumalan tuomioista.

Tuomita teonsanan takana on alkukreikassa krino [Strong 2919]. Se tarkoittaa asettaa, ohjata, tuoda esiin oikeus joko mentaalisella tai oikeudellisella päätöksellä.

Ihmisten välisissä suhteissa meitä varoitetaan asettumasta – mielemme ja käyttäytymisemme alueella – toistemme yläpuolelle ikään kuin tuomaroimaan toisia ihmisiä. Jeesus opetti tässä asiassa aina lähtemään liikkeelle itsekritiikin kautta /Matt_7:1-3/.
Samoin meitä kehotetaan välttämään ”kiivailemista” esim. mahdollisen oman kirkkokunnan tai kristillisen suunnan opillisten käsitysten oikeellisuuden puolesta, vaan luottamaan yksinomaan siihen mitä kirjoitettu on ja vielä tarkemmin: mitä juuri meitä varten on kirjoitettu! /1. Kor_4:7-8/ .

Uskovan – Kristuksessa olevan – ihmisen kohdalla Isän Jumalan kasvatus ja oikeaan ohjaus (”tuomitseminen”) tapahtuu jatkuvana koko hänen elämänsä ajan. Se on isän Jumalan rakkauden sisällä tapahtuvaa tuomarointia, jotta meidän ei enää myöhemmin ole tarvetta nousta tuomiolle muun maailman kanssa /1. Kor_11:31-32/ /tästä tarkemmin/.

Jumalan tulevat tuomiot ovat kansoihin ja yksittäisiin ihmisiin kohdistuvia oikeudenkäyntejä. Ainakin kaksi tällaista – vielä toteutumatonta – isoa joukko-oikeudenkäyntiä on tunnistettavissa Uudessa testamentissa.

Kirjoituksista ei löydy kuitenkaan lainkaan mainintaa ”Viimeisestä tuomiosta”, jota yleisesti pidetään esillä kristittyjen puheissa ja opetuksissa.

Mistä tällainen harhainen käsitys, johon ei löydy perusteluja Kirjoituksista on päässyt syntymään?
Miksi tällaiselle käsitteelle on annettu ikään kuin totuuden status uskovien keskuudessa?

Mielestäni tähän on olemassa kaksi pääsyytä!

Ensimmäinen syy on se, että kristilliset kirkot ja suunnat ovat kadottaneet ajan merkityksen käännöksissään ja opetuksissaan.
Aika, sen kuluminen, sen peräkkäisyys on korvattu kreikkalaisella ajattomuuden mytologialla. On alettu puhua ”iankaikkisuudesta” ja ”ikuisuudesta”. Käytetään sanontoja ”aina ja iankaikkisesti” ja ”iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen”.
”Iankaikkisuus” -terminologialle on isketty sellainen totuuden leima, mikä viimeistään tekee vilpittömälle totuuden etsijälle vaikeaksi hahmottaa raamatusta esiin sitä Jumalan kokonaissuunnitelmaa, mikä sinne on alun perin kirjoitettu ja minkä toteutukseen kaikki tähtää.
Lisäksi tätä hämmentävää ideologiaa vahvistetaan sellaisilla papillisilla julistuksilla kuten ”siirtyi ajasta iäisyyteen”, mikä antaa kuulijalle kuvan johonkin ajattomuuteen siirtymisestä. Tai sitten kun sanotaan ”siirtyi taivaan kotiin”, niin tämä taas herättää ison kysymyksen: mihin sitten raamatun lupaamaa tulevaa ruumiillista ylösnousemusta enää tarvitaan?
Kun sitten käännetään ”joka minuun uskoo, ei ikinä kuole”, niin tämä antaa lukijalle viestin siitä, että kuolemaa ei uskovan osalla olekaan totta, vaikka hän oikeasti kuoleekin?!
Eikö tämän tyyppisessä opetuksessa ja julistuksessa vahvasti tule esiin Vastustajan ”ette te suinkaan kuole” -opetus, jonka valheen se on päässyt kattavasti ujuttamaan kristillisten toimijoille ”tosiasiaksi”?
Eikö tämänkaltaisessa ajattelussa ole pohjimmiltaan kyse spiritismistä?
Edelleen tällaisella opetus ruokkii ajatusta ”ikuisesta” ”Viimeisestä tuomiosta” ja ”ikuisesta kadotuksesta”.
Se vie ihmiseltä kykyä ymmärtää ennaltamääräämistä pelastukseen (minkä raamattu selvästi ilmoittaa /Room_8:28-30/, kun samalla siihen vielä liitetään muiden ihmisten osalta ”loputon helvetti tai kadotus” -pelote.
Se vie uskoa rakastavaan, kaikkitietävään ja kaikkivoipaan Jumalaan, kun ei nähdä Hänen suurta suunnitelmaansa ”yhdistää lopulta Kristuksessa yhdeksi kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä” /Ef_1:10-11/.

Kun aikasarja (ajan peräkkäisyys ja kulku) raamatun kokonaisilmoituksesta kadotetaan, niin samalla kadotetaan kyky asettaa raamatun tapahtumat aikajärjestykseen! Kadotetaan kyky nähdä vielä toteutumattomat ennustukset sekä niiden ajallinen järjestys! Kadotetaan näkemys siitä, mitä kirjaimellisesti tulee tapahtumaan!

Ja siksi!
Niputetaan Ihmisen Pojan tulevat tuomiot yhdeksi ”Viimeiseksi tuomioksi”.
Kuitenkin raamattu puhuu kahdesta eri tuomiosta: Kansojen tuomiosta ja Suuren valkean valtaistuimen tuomiosta.


Kansojen tuomio tapahtuu nykyisen Pahan maailmanajan /Gal_1:4/ lopulla Jeesuksen saapuessa pelastamaan kansansa Israelin sen ahdingon alta /Matt_25:31-46/. Tämä tuomio ajoittuu tämän nykyisen pahan maailmanajan loppuun, ennen Israelille luvatun tuhatvuotisen Kuningaskunnan alkua. Tämä tuomio ajoittuu nykyisen Armon talouskauden jälkeisen Vihan Hallintokauden lopulle. Tässä oikeuskäsittelyssä tuomitaan maan päällä elossa olevat kansat sen mukaan, miten ne ovat suhtautuneet Jumalan valittuun kansaan /1. Moos_12:2-3/, Herran Jeesuksen vähimpiin juutalaisiin veljiin. ”Lammas-kansat” pääsevät nauttimaan tulevan maailmanajan (”iankaikkisuuden”) siunauksista, jotka tulevat maailmaan Kristuksen ottaessa maailmanvallan ja hallitessaan maailmaa Israelin kautta tuhannen vuoden ajan. ”Vuohi-kansat” taas eivät pääse osalliseksi kaikista noista siunauksista, vaan tuomitaan tuolloin tuhatvuotiseen kirouksen aikaan. Näihin Israelia koskeviin, ”iankaikkisiin”, kansallisiin lupauksiin viitataan monin paikoin VT:n puolella. Koko Israel on tuolloin pelastunut viimein luvattuun maahansa, sen pitkä kirouksen aika pakanakansojen keskuudessa on päättynyt; ja heidän pelastumisensa voi nyt tulla myös koko maailmalle rikkaudeksi /Room_11:12/. Tähän Hänen tulemukseensa liittyvään kansojen tuomioon Jeesus viittaa evankeliumikeromuksissa, esim. /Matt_13:49-50/. Evankeliumikertomuksissa on nykyisen ”maalmanajan päätös” aina harhaanjohtavasti käännetty ”maailman lopuksi”.

Kaikkien kuolleiden (vielä tuolloin kuoleman unessa nukkuvien) ihmisten tuomio taas tapahtuu tulevan tuhatvuotisen maailmanajan jälkeen, siis tuhannen vuotta Kansojen tuomion jälkeen. Raamattu käyttää siitä mm. nimitystä Suuren valkean valtaistuimen tuomio. /Ilm_20:7-10; Ilm_20:11-15/. Tämä Ihmisen Pojan oikeuskäsittely tapahtuu siis sitten, kun nuo tuhat vuotta ovat kuluneet. Tuolloin tapahtuu kaikkien vielä kuoleman unessa nukkuvien ihmisten ylösnouseminen vastaamaan tekemisistään. Tähän tuomiokäsittelyyn viittaa myös Paavali – /Room_2:14-16/, josta tuomiokäsittelystä taas Pietarin Ympärileikkauksen evankeliumi tyystin vaikenee!  Tästä tuomiokäsittelystä käytetään alkukielessä myös nimitystä katakrima, esim. /Room_8:1/.

Kun ajantaju katoaa virallisista raamatunkäännöksistä, niin myös Jumalan suunnitelmien suunnitelmaa on sieltä vaikeaa hahmottaa. Koskapa suunnitelmiin – ja nimenomaan projektityyppisiin suunnitelmiin – kuuluvat aina aikataulut, peräkkäiset aikavaiheet ja niihin liittyvät etapit, niin myös Jumalan suunnitelmaan ihmistä ja koko luomakuntaa kohtaan.

Toinen pääsyy on mielestäni se, että otetaan Israelilta, mikä heille oikeasti kuuluu ja sekoitetaan sitä meille osoitettuun Ympärileikkamattomuuden evankeliumiin eli Paavalin evankeliumiin.
Ei kunnioiteta sitä, mikä Israelille kuuluu eikä samalla arvosteta sitä, mikä meille kuuluu.
Kyse on pohjimmiltaan raamatun sanan oikeasta leikkaamisesta /tästä tarkemmin/. Tällä ajattelulla kiistetään se Israelin kansallinen erityisoikeus, jonka Jumala on sille antanut. Ja korvataan se jollain muulla. Korvataan kirjaimellisia totuuksia kuvaannollisilla ja tulkinnallisilla selityksillä. ”Unohdetaan” koko Kirjan kansa, ”unohdetaan” se, että ” heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken”.

Tällaisen – pohjimmiltaan antisemitistisen ajattelun – vahvistajana toimii tietenkin ”Valheen Isä”, jonka yksi päästrategioista on harhauttaa ja hyökätä kaikkea Jumalan valittua kansaansa kohtaan antamia lupauksia vastaan (nehän sijoittuvat nykyisen Maan päälle). Jumalan Vastavaikuttaja haluaa vahvistaa ja luoda sellaista antikristillistä henkeä, jossa Israel esitetään Jumalan hylkäämänä ja jossa tämä ”raamatullinen” – maailman kristinuskonnollinen hallinta – olisi delegoitu kirkollisille instituutioille ja muille vastaaville toimijoille.  Tähän Israelia koskevien lupausten poissulkemiseen ja kuvaannollistamiseen antaa paljolti pontta juuri tuo ajattomuuden mytologian vakiinnuttaminen raamatunkäännöksiin ja yleisiin opetuksiin. Isot kristilliset instituutiot saattavat kyllä osoittaa ulkoista hyväksyntää israel-mielisiä lähetysjärjestöjä kohtaan, jotka suuntaavat kristillistä maailmanlähetystoimintaa Israeliin päin. Jumala on kyllä tämänkin asian ennustanut Kirjoituksissa aivan toisin päin: Israel ja sen valitut ovat ne, jotka tulevana maailmanaikana tulevat tekemään kaikki maailman kansat Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi /tästä tarkemmin/. Kaikki tällainen ajattelu edistää kuitenkin Saatanan toimintaa, jolle maailman hallinta tänään on annettu. Kaikki tämä kuuluu sen menettelytapoihin saada uskovien mielet kiinnittymään siihen mitä maailmassa tapahtuu ja kääntämään heidän mieltään pois taivaallisista (maapallon ulkopuoliselta Maailmankaikkeuden alueelta), jossa meidän yhdyskuntamme ja toiminta-alueemme tulevat puolestaan olemaan /Fil_3:20-21/.

Kun aikasarja (ajan peräkkäisyys ja kulku) raamatun kokonaisilmoituksesta kadotetaan, niin samalla kadotetaan kyky asettaa raamatun tapahtumat aikajärjestykseen! Samalla annetaan mahdollisuus jokaiselle kristilliselle toimijalle julistaa oikean oppinsa perustuvan raamattuun, koska sieltä voidaan valita opillisia elementtejä mistä päin tahansa. Voidaan rakentaa kristillisiä ja raamatullisia uskomusjärjestelmiä ikään kuin vapaan valinnan periaatteella ja julistaa niiden perustuvan raamattuun. Raamatusta voidaan ottaa monesta paikasta ja monella tavalla, mutta itse ylösnousseen Herran välittämä ja tänään voimassa oleva evankeliumi löytyy ainoastaan Paavalilta, joka ilosanoma ei tosin ole ihmisen mielen mukaista /Gal_1: 11-12/ ja on siksi yleisesti aliarvostettu.

”Viimeisen tuomion” esillä pitäminen pikemminkin summaa sitä neuvottomuutta, minkä ajan ja sen lineaarisen jatkumisen käsittämisen puuttuminen saa aikaan kristillisissä teologioissa. Raamatun tapahtumien asettaminen niitä koskevien äärellisten ja peräkkäisten aikakausien (”ikuisuuksien”) ja niiden sisältämien hallintokausien (kreik. oikonomia) sisälle käy vaikeaksi hahmottaa. Tulevien tapahtumien horisontit hämärtyvät ja aika näyttää pysähtyvän kuin seinään.  Monet raamatun ilmoittamat keskeiset totuudet ovat kuitenkin tosia vain olemassa olevan Jumalan hallintokauden sisällä, ts. ovat hallintokausiriippuvia. Nykyinen Armon hallintokausi on täysin poikkeava Jumalan hallinnoissa, koska se on näkymätöntä ja perustuu pelkkään uskoon tämän päivän evankeliumiin. Seuraavina maailmanaikoina ja talouskausina Hänen voimansa ja hallintonsa oikeellisuus tuleekin sitten ihmisille näkyväksi.

Mutta Jumalan tuomiot ovat aina oikeita. Ne edistävät Hänen suurta suunnitelmaansa ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa /Room_8:19-22/ kohtaan. Lopulta ne avaavat Jumalan huolehtivaa ja rakastavaa sydäntä ihmistä kohtaan. Ne ovat luonteeltaan kasvattavia ja kurittaviakin, mutta sitten – tulevien maailmanaikojen täyttyessä – ne saavat koko vastahakoisen ihmiskunnan vapaaehtoisesti ylistämään Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on sittenkin Herra (Fil. 2:9-11) !

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä