vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi. (1. Kor. 9:27)
(CLV) 1Co 9:27
but I am belaboring my •body and leading it into slavery, lest somehow, when –heralding to others, I smyself may |become~ disqualified.
Puhuuko Paavali tässä asketismista?
Vai puhuuko hän tässä jopa masokismista, oman kehon fyysisestä kiduttamisesta?
Mitähän Paavali mahtaa tarkoittaa oman ruumiinsa ”kurittamisella” ja ”masentamisella”???
Kyse ei voi tässä kuitenkaan olla asketismista, maailmasta erottautumisesta. Paavalihan kehottaa esimerkillään olemaan ”jokaiselle jotakin” /1. Kor_9:19-22/. Samoin hän ennustaa esim. selibaatti -vaatimuksen harhan yleistyvän kirkollisissa piireissä hänen poislähtönsä jälkeen /1. Tim_4:1-3/.
Kyse ei voi myöskään olla oman ruumiinsa vihaamisesta, koska apostoli kehottaa meitä päinvastoin vaalimaan ja hoitamaan omaa ruumistamme /Ef_5:29/.
—
”Kurittaa”, ”belabouring”, kreik. hupopiazo, tarkoittaa ”lyödä silmien alle” tai kuvainnollisella kielellä ”väsyttää rukouksin” (Zodhiateksen ”The Complete WORD STUDY DICTIONARY”, ZCWSD).
”Masentaa”, leadin in to slaverity”, kreik. doulagogo, [Strong G1396], tarkoittaa taas ”alistaa orjuuteen” tai ”alistaa alamaisuuteen” (ZCWSD).
Tässä ei siis ole kuitenkaan kysymys mistään masennus-ilmiöstä niin kuin suomalaisesta käännöksestä voisi päätellä.
—
Edeltävien jakeiden luoma asiayhteys antaa ymmärrystä jakeen tulkintaan:
9:24. Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niin kuin hän, että sen saavuttaisitte.
9:25. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
9:26. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niin kuin ilmaan hosuen,
Tässä Paavali viittaa muinaisten Olympian kisojen nyrkkeilykilpailuun.
Kreikan kisoissa kilpailijoiden piti vannoa vala, että he olivat harjoitelleet kymmenen kuukautta eivätkä riko mitään annetuista säännöistä. He elivät määrätyllä ruokavaliolla ja harjoittivat vakavaa itsehillintää. Niinpä ei nyrkkeilijänkään – jos meinaa menestyä – kannata hosua lyöntejään sinne tai tänne, vaan suunnata niitä vastustajan ”silmien alle”. Suunnata iskujaan niin, että ne sumentavat ja heikentävät vastapuolen taisteluvoimaa. Vaaditaan siis kurinalaisuutta; vaaditaan itsekontrollia.
Aiheena ei apostolin opetuksessa ole tässä pelastus, vaan menettelytapa ja tuleva palkkio.
Ajattelen, että tässä Paavali opettaa meille tämän nyrkkeily -esimerkin kautta sitä, miten Jumalan armon hallinnan menettelytapojen mukaista on se, että myös me osaltamme myötävaikutamme armon vaikuttavuuteen omassa elämässämme. Kyseessä näyttää pohjimmiltaan olevan kyse Jumalan armon valmentaja-roolista meidän valmennettava-roolimme suhteen /Tiit_2:11-13/; /Room_7:24/. Tässä ei siis voi olla kysymys uskon kautta pelastumisesta ”iankaikkiseen” elämään, koska tämä toteutuu pelkästään Jumalan suvereeniin armovalinnan kautta /Room_9:15-16/.
Ajattelen, että tässä on lopulta kysymys rukouselämästämme. Säännöllisestä vanhan ihmisemme jäsenten poisriisumisesta (iskujen kohdistamisesta vanhan minämme jäseniin) ja uuden ihmisen (Kristuksen) piirteiden päälle pukemisesta. Kyse on lopulta Elämän Hengen lainalaisuudesta, jonka alaisuudessa voimme laittaa vanhan ihmisemme jäseniä (ruumiin tekoja) Kristuksen kuolemaan niin, että Kristuksen elämän vaikutus voi kasvaa elämässämme /Room_8:13/; /Room_8:11/. Ja tämä kiittäen rukouksessa ja mielemme alueella.
Näin on myös Jumalan armon vastaanottaneen ihmisen kohdalla. Kahta asiaa tarvitaan: itsekontrollia ja pelisääntöjen noudattamista.
Apostoli antaa meille tässä opetuksen siitä, miten ylösnoussut Herra on hänelle itselleen opettanut Jumalan Armon toiminta-alueella käyttäytymisestä. Kyse ei ole pelastumisesta, vaan menettelytavasta ja tulevasta palkkiosta: menettelytavasta, jonka mukaan Jumala toimii nykyisellä Armon talouskaudella suhteessa uskovaansa. Ylösnoussut Herra ei omassa kirkastetussa ylimaallisessa olemuksessaan ole voinut tätä meille suoraan ilmoittaa, vaan siihen Hän on valinnut yhden ihmisen kansojen apostoliksi ja viestinsä välittäjäksi /Apt_26:16/; /Apt_9:15/. Juuri siitä syystä joutui Paavali niin paljon kärsimään, jotta Kristus saisi kasvaa hänessä niin suureksi, että hän kykeni ottamaan Kristuksen ilmestykset (paljastukset) omakohtaisesti vastaan edelleen meille välitettäväksi /Apt_9:16/; /2. Kor_11:23-31/ /tästä tarkemmin/.
Siksipä kannattaa herkällä korvalla kuunnella Paavalin opetusta ja esimerkkiä, koska se on itse ylösnousseen Herran opetusta tämän päivän uskovalle ja kertoo meille, mitä Kristuksen Jeesuksen ”seuraaminen” tai tarkemmin imitointi (kreik. mimeomai) eli Paavalin esimerkin noudattaminen tänä päivänä tarkoittaa. Tätä kautta ylösnoussut Herra tänään opastaa meitä kansojen uskovia.
tulkaa minun seuraajikseni niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja.
Become~ imitators of me, according as I also am of Christ. (1. Kor. 11:1)
