Hengen taipumus vs. lihan taipumus

 

Mistä ihmeen taipuvuudesta tai taipuvaisuudesta on tässä kysymys?
Onko Hengellä olemassa jokin taipuvuus ja herkkyys johonkin käyttäytymiseen?
Onko lihallakin olemassa taipuvaisuutta ja määräytyvyyttä jonkin suuntaiseen toiminnallisuuteen?

Kyllä on.
Molemmilla sekä Hengellä että lihalla näyttää olevan luontainen taipumus ja suuntaus vaikuttaa tietynlaiseen käyttäytymiseen.

Raamattu antaa ymmärtää, että Hengellä on taipumus ja että myös lihalla on taipumus. Nämä asiat ilmoitetaan vielä suhteessa toisiinsa siten, että Hengen taipumus mukauttaa elämään ja rauhaan ja sitten myös sen, että lihan taipumus suuntautuu kuolevaisuuteen, siis rappeutumiseen ja lopulta kuolemaan.
Lisäksi Raamattu toteaa niiden toimivan – suhteessa Jumalan tahtoon – vastakkaisesti toisiinsa nähden.

Roomalaiskirjeen 8:5-6 jakeet ovat jakeet ovat tässä:

Sf38:
Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;

CLV:
For those who |are in accord with flesh are |disposed to that which is of the flesh, yet those who are in accord with spirit to that which is of the spirit.
For the disposition of the flesh
is death, yet the disposition of the spirit is life and peace

 

1—

Kyseessä ei kuitenkaan ole tässä tekstissä Hengen tai lihan ”mielestä” (kreik. nous), vaan niiden taipumuksista (kreik. phroneo).
Siis taipumuksesta, mukautuvuudesta, herkkyydestä, ohjautuvuudesta tai määräytyvyydestä jonkin käyttäytymiskaavan mukaisesti. Konkordanttinen menetelmä kääntää tämän alkutekstinmukaisesti termillä dispose, ”määräytyvyys”.

Taipumushan tarkoittaa yleisesti ottaen luontaista alttiuttasuuntausta tai viettiä tehdä tai olla jotakin, eli jonkin asian tapahtumisen tai jonkin luonteenpiirteen ilmenemisen todennäköisyyttä, kuten taipumus sairastua tiettyyn tautiin, taipumus olla ahkera tai taipumus johonkin toimintaan. (OpenAI)

2—

Lisäksi alkutekstissä ei puhuta ”lihan mukaan elämisestä” ikään kuin ihmisellä olisi luonnostaan mahdollista elää toisella tavalla, vaan ihmisen luontaisesta taipumuksesta lihallisuuteen, lihan tarpeiden mukaisuuksien perusteella elämiseen. Alkutekstissä puuttuvat em. jakeista tyystin ”elää” -verbit.  Tekstissä viitataan Aadamilta perittyyn lihan ruumiiseen, joka on luonnostaan alistettu heikkouteen ja kuolevaisuuteen /Room_8:3/; /1. Kor_15:42-44/. Siksi lihan taipuvuus eli luontainen mukautuvuus on heikentyä kuolevaisuuden tilassa ja siinä aina lopulta kuolemaan asti /1. Moos_2:16-17/.
Muuten tämän lihan mukaanhan myös me – jotka tänään uskomme – ennen vaelsimme aivan niin kuin muutkin ihmiset /Ef_2:2-3/. Siis tuo liha ikään kuin ohjasi luonnostaan meidän elämäämme, valintojamme ja käyttäytymistämme.

3—

Alkuteksti ei siis puhu tässä elämisestä jonkin valitun periaatteen mukaisesti vaan pikemminkin alisteisesta suhteesta Jumalan Henkeen.

Otsakkeen jakeissa esiintyy alkutekstissä kreikan prepositio kata (kata sarka ja kata pneuma). Se tarkoittaa ylhäältä alaspäin tai sisään suuntautuvaa vaikutusta [Strong G2596]. Tämän mukaan mielestäni loogisempi ja parempi käännös jakeissa olisi:

Lihan alaisuuteen taivutettuna ja Hengen alaisuuteen taivutettuna.

Yo. tarkastelujen mukaan kääntäisinkin otsakkeen lauseet jotenkin näin:

Sillä niillä, jotka ovat (luonnostaan) taipuvaisia lihallisuuteen, on lihan ohjautuvuus, mutta niillä, jotka ovat (uudessa luonnossaan) taipuvaiset Hengen mukaisuuteen, on Hengen ohjautuvuus.
Sillä lihan ohjautuvuus tuottaa kuolemista, mutta Hengen ohjautuvuus tuottaa elämää ja rauhaa;

 

Mutta valinta tehdään kuitenkin ihmisen mielen alueella!

(Ihmisen mielihän ymmärretään yksilön sisäisenä, henkisenä olemuksena, jossa ajatukset, tunteet ja tietoisuus ilmenevät. (Wikipedia))

Ja vaikka lihalla ei olekaan Raamatun mukaan mieltä (kreik. nous), niin hengellä kuitenkin on!

Jeesus tunsi hengessään, mitä Hänen aikansa teologit ajattelivat /Mark_2:8/.
Meitä taas kehotetaan uudistumaan mielemme hengessä /2. Tim_1:7/; /Ef_4:22-24/.
Henki on elämä; Hengessä on elämä /Joh_6:63/.

Mieli siis toimii Raamatun mukaan hengessä ja henki mielessä – eikä ihmisen liha (esim. uskonnollisuus) siinä mitään hyödytä!

 

Näin ollen Kristuksen Henki – jonka kautta tulemme osallisiksi myös Kristuksen mielestä – luo uskovalle tietoisen todellisuuden uuden ihmisen elämästä Kristuksessa. Kristuksen Hengen yhdistettyä ihmisen henkeen, niin on myös elämän ja rauhan rajapinta ihmisen ja ylösnousseen Kristuksen kanssa vaikuttamassa. Uskova on Tiellä, uskova saa olla mukana pyhitysprosessissa, jossa Kristus vähitellen saa syrjäyttää Aadamia /2. Kor_5:4/.

Kannattaa siis suunnata mieli ylös, missä Kristus on /Kol_3:1-3/. Vanhan ihmisemme Hän on vienyt ristille ja kuolemansa hautaan, siihen ei kannata kiinnittää huomiota, koska me olemme Kristuksessa kuolleet sille /Kol_2:20-23/.Kristuksen Hengessä meillä on tänään uusi elämä uutena luomuksina, katse kannattaa kiinnittää siis tähän todellisuuteen /Gal_6:15-16/.

Uskovan on hyvää ja terveellistä leikata oikein sitä Elämän Leipää, mikä antaa perusravinnon hänen hengelliselle elämälleen /2. Tim_1:13/; /Tästä tarkemmin/.
Uskovan on hyvää ja terveellistä noudattaa niitä pelisääntöjä, jotka ovat nykyisen salataun Armon hallintokauden mukaisia ja siis voimassa tänä päivänä /2. Tim_2:5/; /1. Kor_9:24-26/; /Tästä tarkemmin/
Meitä kehotetaan viemään kaikki huolemme Jumalalle tiedoksi /Fil_4:6-7/.
Meitä kehotetaan pitämään esirukouksia kaikkien ihmisten ja kaiken esivallan puolesta /1. Tim_2:1-4/.
Meitä ottamaan mallia apostoli Paavalin opetuksesta ja käytöksestä /1. Kor_11:1/.
Meitä kehotetaan kaikessa tulemaan toisiamme ja kiittämään Isää Jumalaa kaikesta!
Tällaiseen kaikkeen Kristuksen Henki tänään meissä mukautuu ja yhdistyy.

 

 

Emme enää tunne ketään lihan mukaan

 

Miksi Paavali antaa otsikonmukaisen, jyrkältäkin kuulostavan, ohjeen?
Mitä lihan mukaan tunteminen oikein mahtaa tarkoittaa?
Mihin hän tällaisella ohjeistuksella oikein mahtaa pyrkiä?
Millaisessa tilanteessa tällainen opetus oikein syntyi?

 

Paavali opettaa tässä (noin 54-55 jKr.) Korintton seurakuntaa. Hän oli edellisessä kirjeessään heille (noin 53 jKr.) mm. todennut Kristuksesta, ”hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä tuohon aikaan olivat elossa” (1. Kor. 15:6), olihan Kristuksen ylösnousemuksesta kulunut tuolloin vasta 20 vuotta. Hän opettaa seurakuntaa, joka on annettu hänen toimeksiantonsa sinetiksi /1. Kor_9:2/. Korintton suuri seurakunta oli Paavalin apostolitoimen vahvistus ja merkki siitä, miten ylösnoussut Herra oli juuri hänelle antanut kansojen apostoliuden ja opettamisen valtuudet.

Ajattelen, että tuohon sinetöintiin sisältyy myös valtava kuva ja haaste, jonka Paavali esittää tuleville seurakunnille. Esittää siis myös tämän päivän kristillisille kirkoille ja suunnille.

Mihin lihanmukaisuuteen Paavali sitten otsakkeen jakeessa /2. Kor_5:16/ oikein  viittaa?
Paavali oli nähnyt paljon vaivaa sille, että Korintton seurakunnasta tulisi hänen apostolitehtävänsä esikuva ja että kaikenlaiseen eriseuraisuuteen oli puututtava ankaralla kädellä. Hän oli itse laskenut seurakunnalle Kristuksen valtuuttaman perustuksen /1. Kor_4:15/; mutta eriseuraisuus eli lahkolaisuus oli alkanut pian pesiytyä seurakunnan keskuuteen.

olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?
Kun toinen sanoo: ”Minä olen Paavalin puolta”, ja toinen: ”Minä olen Apolloksen”, ettekö silloin ole niin kuin ihmiset ainakin?
(1. Kor. 3:3-4)

 

Ilmiö, joka tänään tunnetaan hyvin myös puoluepolitiikassa, oli alkanut vaikuttaa (ja on vaikuttanut itse asiassa jo 2000 vuoden ajan). Ihmisen lihallisuus on oiva maaperä kaikenlaiseen itseriittoisuuteen ja kateuteen ja sen myös Saatana hyvin tietää ja osaa sitä osaltaan hyväksi käyttää. Paavali taisteli päättäväisesti Korintton seurakunnassa ilmentyneitä toisenlaisia evankeliumeja ja valheapostoleja vastaan. Hän painotti kirjeissään sitä, miten hänelle oli sinetöity tämän päivän Kristuksen evankeliumin julki tuominen kaikkien kansojen keskuuteen.

 ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa”. (1. Kor. 3:6)

Paavalin ilmoittama evankeliumi luo pohjan eli perustuksen kristilliselle opetukselle, Apollos jakoi tätä sanomaa, mutta kuitenkin – yksin Jumala vaikuttaa kasvun!

 Mitä ”lihalla”, kreik.  sarx [Strong G4561], UT:ssa tarkoitetaan?
Se on siellä laajempi käsite kuin kehollinen liha. Konkordanttinen menetelmä määrittää lihan seuraavasti.
Ihmisen kehollinen kudos, joka koostuu lihasta, verestä ja luista; vastustaa henkeä ja on alisteinen sielulle /Tästä tarkemmin/. Se on maaperäinen, kuolemiselle alistettu /1. Moos_2:7/; /1. Moos_2:16-17/;  /2. Kor_4:11/.

Eri kuin ”ateria-liha”, kreik. kreas [Strong G2907], joka tarkoittaa pelkkää kuollutta, ”lihakaupan” lihaa.

Otsakkeen koko lause on tässä.

Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. (2. Kor. 5:16)
CLV:
So that we, from now on, are °acquainted with not one according to flesh. Yet +even if we have known Christ according to flesh, nevertheless now we |know Him so not longer

 

Ensinnäkin tänään ei ole totuudenmukaista arvostaa ketään uskovaa hänen maallisen (siis myös ns.  kirkollisen) asemansa mukaan, ”sillä Jumala ei katso henkilöön” (Room. 2:11). Paavali antaa meille tässä esimerkin kohdattuaan aikanaan juutalaisen seurakunnan ”piispat”, joiden edessä hän suurella päättäväisyydellä ja varmuudella arvotti oman evankeliuminsa /Gal_2:6/. Samoin ei myöskään juutalaisuudella ole nykyisellä Jumalan salatun Armon talouskaudella mitään etuoikeutta Kristuksessa toisen maan kansalaisuuteen nähden /Kol_3:11/.

Samoin apostoli opettaa, että emme tänään enää tavoita Kristusta Hänen lihansa olemuksessa, vaan yhteys Herraan toteutuu yksin Kristuksen Hengen kautta /Room_8:11/.
Tuohon aikaan – kun Paavali kirjoitti kirjeensä korinttolaisille – oli seurakunnassa vielä monia, jotka olivat saaneet seurata Jeesuksen maanpäällistä vaellusta ja opetusta. Ilmeisesti juuri tätä ryhmää Paavali tarkoitti, kun hän kirjoitti:

Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: ”Minä olen Paavalin puolta”, toinen: ”Minä Apolloksen”, joku taas: ”Minä Keefaan”, joku vielä: ”Minä Kristuksen”. Onko Kristus jaettu? (1. Kor. 1:12)

Ajattelen että juuri tuohon Kristuksen puolueeseen kuuluvat korottivat Jeesuksen aiemman maanpäällisen vaelluksen ja opetuksen (jotka tänään esiintyvät neljässä evankeliumikertomuksessa) Hänen myöhemmän – kansoille suunnatun – evankeliumin edelle. Samalla he tietysti kiistivät – ylösnousseen ja kirkastetun Kristuksen antaman – Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin arvovallan pitäessään omaa evankeliumiaan Kristuksen evankeliumina.

 

Näin oli tuolloin, entä nyt?
Miten paljon ”oikeauskoisuutta” tulkitaan tänään sen mukaan, miten ihminen on tunnistettavissa ”rekisteröityneenä” johonkin kirkkokuntaan tai kiristilliseen suuntaan. Eikö kaikki tällainen ole nimenomaan tuota Paavalin tarkoittamaa lihallisuutta. Sellaista lihallisuutta, mitä ”pakanatkin” harrastavat. Sellaista lihallisuutta, joka perustuu ”miltä-näyttää” -arviointiin.

Entäpä sitten itse Kristuksen kohdalla?
Eivätkö monet kirkolliset kaavat ja evankeliumit ole sidottu nimenomaan Jeesuksen maanpäällisen, kolmivuotisen ja Israelin kadonneiden lammasten keskuudessa tapahtuneeseen vaellukseen ja opetukseen /Matt_15:24/? Painotetaan Hänen historiallista toimintaansa Israelin kansan keskuudessa ja miltei häivytetään Kristuksen 2000-vuotinen myöhempi ajankohtainen elämä ja evankeliumi Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemusolemuksensa jälkeen.

 

Siksipä apostoli korostaakin meille tänään sitä, että Herra on meille tänään Henki /2. Kor_3:17-18/. Hän puhuu meille tänään Henkensä ja Paavalin evankeliumin kautta. Tämä on Kristuksen uskon, ei näkemisen, Tie. Tämä oli viesti myös korinttolaisille, joissa oli tuolloin elossa myös noita Jeesuksen maanpäällisen elämän tunteneita.

Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.
(2. Kor. 3:17-18)

 

p.s.

Oletko huomannut, että Jumalan armon hallinto liittyy tänään vahvasti Hengen alueelle: Pyhän Hengen ja ihmisen hengen yhteyden ja ykseyden alueelle. Tämä näkyy myös seuraavien Paavalin kirjeiden lopputervehdysten kautta:

Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa (Fil. 4:23)

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Amen. (Gal. 6:18)

Herra olkoon sinun henkesi kanssa. Armo olkoon teidän kanssanne. (2. Tim. 4:22)

Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa. (Filem. 1:25)

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä