Jumalan hyvyys vetää ”parannukseen”

 

Puhutaan paljon siitä, että ihmisen on tehtävä parannus. Puhutaan paljon siitä, että on tehtävä parannus ja uskottava evankeliumi. Puhutaan paljon siitä, että juuri näin on ihmisellä mahdollisuus pelastua: pelastua ”ikuisen kadotuksen” uhan alta – pelastua ”iankaikkiseen” elämään.
Mutta mitä itse asiassa Kirjoitukset ”parannuksella” tarkoittavat?
Onko ”parannus” sittenkään ihmisen itsensä aikaan saamaa elämäntapamuutosta niin kuin se usein ikään kuin vaatimuksena esitetään?
Vai onko ”parannuksen” syynä ja lähteenä sittenkin Jumala ja Hänen hyväntahtoisuutensa?

Paavali kirjoittaa tästä roomalaiskirjeessään:

Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? (Room. 2:4)

(CLV) Ro 2:4
Or are you despising the riches of His kindness and forbearance and patience, being ignorant that the kindness of God is leading you ioto repentance?

”Parannus” käännössanan takaa löytyy vanhan kreikan metanoia, mikä tarkoittaakin mielen alueella tapahtuvaa muuttumista. Suomen kielellä voidaan puhua mielenmuutoksesta. Voidaan puhua sellaisesta ihmisen mielessä tapahtuvasta oppimisen muutosprosessista, jossa uskovan ihmisen mieli muuttuu Kristuksen mielen kaltaiseksi. Puhutaan ihmisen eliniän kestävästä tapahtumasarjasta, jossa Jumala vaikuttaa Henkensä ja Armonsa evankeliumin kautta yhteistyössä ihmisen kanssa kasvua uuden ihmisen kaltaisuuteen.
(Mieli on ymmärrettävissä yksilön sisäisenä, henkisenä olemuksena, jossa hänen ajatuksensa, tunteensa ja tietoisuutensa ilmenevät)

”Parannus” on mielestäni huono käännös termille ”metanoia, koska se helposti antaa kuvan siitä, että ihmisen itse olisi parannettava elämänsä Jumalalle kelpaavaksi. Eikä tällä mielenmuutosta kuvaavalla nominilla ole alkukielessä yhteyttä myöskään ”kääntymisen” (kreik. strepho) kanssa, joita molempia termejä myös joskus synonyymeinä pidetään. Kääntyminen esiintyy nimenomaan Ympärileikkauksen evankeliumissa ja sillä kehotetaan (hengellisessä mielessä) ihmisiä ja kansaa nöyrtymään elävän Jumalan edessä saavuttaakseen pääsyn tulevaan Kuningaskuntaan (Matt. 18:3-4). Ympärileikkaamattomuuden evankeliumissa (Paavalin evankeliumissa) pelastuminen taas tapahtuu Jumalan mielisuosiossaan tekemän päätöksen mukaan, eikä ihmisen oman valinnan tai kääntymisen mukaan /tästä tarkemmin/.

Etkö tiedä? Paavali kysyy tässä jakeessa meiltä: tiedämmekö tämän?
Tiedämmekö, että kyse on tässä yksinomaan Jumalan hyvyyden tai hyväntahtoisuuden (kreik. chretotes), Hänen ”kärsivällisyytensä” tai tarkemmin pidättyväisyytensä (kreik. anoche) ja Hänen pitkämielisyytensä (kreik. makrothumia) runsaudesta.

Tässä on vain luotettava yksin Jumalaan ja Hänen hyvyyteensä runsauteen. Luotettava Kristuksen Hengen vaikutukseen yhdessä oman henkemme ja mielemme kanssa. Jumalan armo valmentaa meitä – Hänen Armonsa hallinnan alla eläviä ihmisiä – valmennettavia!

Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,
(Tiit. 2:11-13)

CLV Tit 2:11 – Tit 2:13
11  For the saving grace of •God made its advent to all =humanity,
12  training us that, -disowning~ •irreverence and •worldly desires, we should be living sanely and justly and devoutly in the current eon,
13  anticipating~ •that happy expectation, +even the advent of the glory of the great God and our Saviour Jesus Christ,

 

Jumalan Armon hallinto kasvattaa tai paremminkin valmentaa (kreik. paideuousa) ihmistä. Uskovan ihmisen rooli on vuorovaikutteinen Armon toiminnallisuuden vaikutuspiirissä, Jumalan Armon hallinnassa. Teonsana ”valmentaa” on alkukielessä ns. middle-pääluokassa, mikä tarkoittaa sitä, että uskovalla, siis valmennettavalla, on myös keskeinen rooli siinä, miten Kristuksen elämä hänessä kehittyy. Middle -pääluokan verbi kuvaa siis myös refleksiivisyyttä, koska se ilmaisee vuorovaikutussuhteen tekijän (Jumalan) ja sen kohteen (ihmisen) välillä.

Kun ”parannuksen tekemisellä” annetaan ymmärtää sen tarkoittavan synnin poispanemista tai muuta sen kaltaista ihmistoimintaa, jolla saadaan uskonnollista, ulkoista ilmettä ja ihmisen omaa kyvykkyyttä esiin, niin ollaan täysin hakoteillä. Fokuksen ei pitäisi olla ”synnin poispanemisessa” (sillä se pantiin pois Kristuksen uhrin kautta ristin alttarilla), vaan uudessa elämässä Kristuksessa Jeesuksessa. Tämän kaltaisesta – synnin pois panemisen ponnisteluiden –  tarjonnasta ei ole tänään puutetta. Päin vastoin.

Ihmisen lihallisesta mielestä nousee tämänkaltaisia hurskailta ja jumalisilta näyttäviä tapoja ja jumalanpalvelusmenettelyjä, mutta ne kaikki ovat kuitenkin lopulta Jumalan edessä arvottomia. Ihmisen omista pinnistelyistä ja ponnisteluista lähtevät lihan teot eivät tule kestämään Kristuksen palkkio-tuomioistuimen edessä, vaan ne ”palavat” arvottomina ja kelvottomina pois /tästä tarkemmin/.

Kyse on lopultakin Jumalan hyväntahtoisuudesta ja voimasta – ei ihmisen Jumalalle kelpaavasta hyvyydestä, koska sitä ei kerta kaikkiaan ihmisellä ole, sillä ”kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” (Room. 3:12)

Meidän syntiemme kanssa kamppailevien ja ristin tiellä kulkevien kannattaisi myöntää oman tilanteemme mahdottomuus Jumalan edessä. Liha ei mitään hyödytä. Jumala näkee meidän vanhan ihmisemme tänään Kristuksen kanssa ristiinnaulittuna! Ristin kantaminen ei tänään hyödytä. Risti on kerran kannettu – 2000 vuotta sitten – ja sille on Kristuksen kanssa myös meidät ripustettu. Tämän Kristuksen kanssa ja Kristuksessa tapahtunut lihamme häpeäkuolema on myös uuden elämän alku, elämän Kristuksen kanssa ja Kristuksessa. Meidän ristin kantajien tulisi kasvaa enemmän luottamaan Kristukseen ja kasvamaan Hänen ristinsä kannettavaksi, sillä tämä muodostaa Jeesuksen uskon perustan.

Tänään on hyvä yhtyä Paavalin esimerkkiä antavaan kehotukseen.

Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. (Gal. 2: 19-20)

 

Jumalan hyvyyden ja hyväntahtoisuuden tunteminen – ja kasvaminen siinä – on avain myös mielemme uudistuksessa: sen muuttumisessa vähitellen Kristuksen mielen kaltaisuuteen. Ns. uskoontulo on sittenkin vasta lähtöpiste sille, että Jumala voi alkaa hyvyydessään ja rakkaudessaan kasvattamaan omaa lastaan sisäisesti Kristuksen mielen kaltaisuuteen.

 

Hän on näkymättömän Jumalan kuva

 

Miten näkymätöntä voidaan kuvata?
Miten näkymätöntä Jumalaa voi mitenkään kuvata?
Eikö näkymättömän Jumalan kuvaaminen voi onnistua ainoastaan Jumalalta itseltään?
Eikö näkymättömän Jumalan kuvaaminen lopulta vaadi Hänen tulemistaan näkyväksi?

ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa (Kol. 1:15)

(CLV) Col 1:15
Who is the Image of the invisible God, Firstborn of every creature,

Ihminen voi tehdä kuvia, erilaisia näkyviä esityksiä monenlaisista asioista, mutta yhteistä niille kaikille on se, että ne jäävät hengettömiksi. Edellähän ei suinkaan tarkoiteta sellaista hengetöntä kuvausta, joita ihmiset tekevät tehdessään patsaita tai kuvia joistain idoleistaan. Tästähän Jumala aikanaan varoitti myös israelilaisia:
Älä tee itsellesi jumalankuvaa, älä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. (5. Moos. 5:8)

Ei.
Jumala on näkymätön. Jumala on Henki. Hänen läsnäolonsa täyttää koko maailmankaikkeuden. Jumalan henkilökohtainen kohtaaminen voi tapahtua tänään Hengessä. Kristuksen Hengessä ihminen kasvaa Jumalan todellisuuden (totuuden) tuntemiseen. Näkymättömän Jumalan kuva on elävä, se on jotain sellaista dynaamista kuvantamista, joka saa ihmisessä aikaan kasvua kohti Kristuksen kaltaisuutta.

Mitä Kirjoitukset sitten tarkoittavat ”kuvalla” tai ”imagella”. Alkutekstissä löytyy näiden sanojen takaa vanhan kreikan eikon. Konkordanttinen menetelmä antaa sille perusmerkityksen SIMULATE, ”mallintaa”. Saksankielinen Konkordanttisen menetelmän mukainen käännös on ”AbBild” ”, eli ”kuvausta jostakin”, joka ilmentää hyvin sen, miten ilmaisu ”eikon” käsittää sen merkityksen, että kyseessä on aina kuvaus jostakin, niin kuin esim. Zodhiateksen ”The Complete WORD STUDY DICTIONARY” asian esittää.

Toisin kun ihmisten tekemillä kuvilla tai kuvauksilla, niin näkymättömän Jumalan kuva on elävä, dynaaminen ja hengellinen. Näkymättömän Jumalan kuvaus Kristuksen Hengessä (vuoro)vaikuttaa ihmisessä Hengen hedelmää. Näkymättömän Jumalan kuvaus Kristuksessa kasvattaa ihmistä Kristuksen kaltaisuuteen.

Ensinnäkin. Jumalan kuva on nähtävissä Hänen luomuksissaan.
Jumala – tarkemmin Hänen ilmoituksensa – kuvantuu ihmiselle (oli hän sitten ns. sielullinen tai ns. hengellinen) hänen luonnollisen aistinjärjestelmänsä kautta. Jumalan luomistyö ja siihen liittyvä ylivertainen viisaus ja älykkyys on havaittavissa Hänen luomakunnassaan, Hänen luomuksissaan. Samoin esim. kuulo- näköaistein ihmisen on mahdollista kuulla ja lukea fyysisellä, aineellisella tasolla Hänen ilmoitustaan ja lähestyä Häntä näin myös henkilökohtaisesti.

Toiseksi. Jumala on kuvannut itseään ihmiselle myös Kirjoitusten kautta – Totuuden sanan kautta – joka kertoo meille Hänestä ja Hänen olemuksestaan ja tahdostaan.
Koska Jumala on Henki ja ihmiselle näkymätön, niin ihmisen reitti Jumalan yhteyteen voi rakentua vain ihmisen hengen kautta. Koskapa elävä ihminen on raamatun mukaan elävä sielu ja elää ja ”toimii” täällä näin ollen Jumalan elävöittävän hengen ja maaperäisen kehon yhdistymisen tuloksena /tästä tarkemmin/, niin hänellä on tiedostavan mielensä alueella mahdollisuus lähestyä Jumalaa.
(Mieli on ymmärrettävissä yksilön sisäisenä, henkisenä olemuksena, jossa ajatukset, tunteet ja tietoisuus ilmenevät)

Kolmanneksi. Jumala kuvaa itseään: hyvyyttään ja rakkauttaan ihmiselle, jolla on Kristuksen Henki.
Hengellisen elämän elämisen mahdollistamiseksi ihminen tulee henkensä kautta yhteyteen Jumalan Hengen kanssa. Tämä tapahtuu Kristuksen Jeesuksen kautta. Hän on Tie, Reitti ihmisen elämänyhteyteen Jumalan kanssa. Antautuessaan heikkoudessaan Kristukselle hän pääsee Jumalan armon eli suosiollisuuden pysyvään vaikutuspiiriin. Jumalan Armon salattu hallinta alkaa toimia ja vaikuttaa ihmisen elämässä.

Itse ajattelen tätä ihmeellistä Jumalan kuvaa tai tarkemmin kuvausta myös matematiikan ja joukko-opin kautta. Kun Jeesus aikanaan totesi, että

”Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:30)
(CLV) Jn 10:30
I and the Father, We are one.”

niin nominin ”yhtä” tai ”one” takaa löytyy vanhan kreikan hen, mikä tarkoittaa luonnollista lukua yksi. Minusta tämän voisi kääntää myös ilmaisulla ykseys.
Eli Isä Jumala ja Herra Jeesus ovat täydellisesti yhtä eli muodostavat täydellisen ykseyden.

Wikipedia antaa kuvaukselle seuraavan lyhyen formaalin määrityksen: kuvaus tai funktio tarkoittaa lähtöjoukosta kohdejoukkoon olevaa sääntöä, joka liittää jokaiseen lähtöjoukon alkioon täsmälleen yhden kohdejoukon alkion (https://fi.wikipedia.org/wiki/Funktio).

Isä Jumala on tuo ”lähtöjoukko”, Kristus Jeesus on tuo ”sääntö” tai ”kuvaus” ja uskova ihminen toimii ”kohdejoukkona”.

Kristuksessa voimme nähdä Isän sellaisena kuin Hän on. Jumalan luonne ja olemus on täydellisesti ilmoitettu Hänessä (Joh. 1:18; 14:9). Kristuksessa Jeesuksessa tulee näkymätön Jumala näkyväksi.
Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.
(Kol. 1:16-18)

Ja Hänessä saamme tänään – kun meillä on yhdessä Hengessä suorapääsy Isän tykö (Ef. 2:18) – kuvaantua elämässämme Kristuksen Hengen kautta Hänen kaltaisekseen sillä paikalla, mikä meille itse kullekin on Hänessä osoitettu ja lahjoitettu.

Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki. (2. Kor. 3:18)

Meidän, ihmisten heikkoudet, muodostavat ne Jumalan armon tartuntapinnat, joiden kautta Jumala pääsee Kristuksen kautta siirtämään voimaansa meihin. Meidän heikkouksiimme Jumala haluaa Kristuksessa kuvata rakkauttaan ja voimaansa. Sanassa Ristissä ilmenee Jumalan voima.

Ja hän sanoi minulle: “Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. (2. Kor. 12:9)

 

 

Paavali haastaa päättelemään

 

Pitääkö minun ottaa vastaan, mitä “ylhäältä” ns. kirkollisten auktoriteettien kautta opetetaan?
Kun saan hämmentävää ja ristiriitaista opetusta niin miten osaan valita – vai onko siinä valittavaa?
Uskontoihin kuuluu jo piirteenä sokea palvonta, mutta on kai usko Jeesuksen Kristukseen kuitenkin aivan muuta?
Onhan Jumala antanut meille kirjallisen ilmoituksen ja kyvyn ajatella – ja vieläpä Henkensä ohjaamaan meitä?
Miten paljon meidä apostolimme juuri vetoaakaan tähän omaan ajatteluumme ja päättelykykyymme?
Usein usko ja järki halutaan asettaa vastakkain, mutta halutaanko tällä kuitenkin vain peitellä “oikean” opin ristiriitaisuuksia?
Oletko joutunut tahollisi pohtimaan tällaisia kysymyksiä?

Paavali ei kannusta ihmistä ripustamaan hänen omaa ymmärrystään narikkaan. Hän ei myöskään kehota menemään kristillisten valtavirtojen (yleisesti hyväksyttyjen totuuksien) mukana. Hän ei kehota laumautumaan eri näkemyspiirien mukaan. Itse asiassa hän kehottaa irrottautumaan kaikesta hurskaasta ja hyväksyttävältä näyttävästä kristillisestä uskonnollisuudesta. Itse asiassa hän varoittaa meitä alkamasta vertaamaan ja suuntaamaan elämistämme ja käyttäytymistä jumalisilta näyttävien tapojen ja koodien mukaan.

“Älä tartu, älä maista, älä koske!” – sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta -ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sen tähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. (Kol. 2:21:23)

Hän varoittaa meistä lahkouttamasta uskonelämäämme ihmisten muodostamiin fyysisiin koulukuntiin ja elämäntapasuuntiin.
Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: “Minä olen Paavalin puolta”, toinen: “Minä Apolloksen”, joku taas: “Minä Keefaan”, joku vielä: “Minä Kristuksen”. (1. Kor. 1:12)
“Ei yli sen, mikä kirjoitettu on”, ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan” (1. Kor. 4:6)

Miksi näin? Eikö tämä kuulosta jotenkin oudolta, eikö tämä kuulosta erilaiselta; maailmahan on täynnä erilaisia kirkkoja. Voi olla, ja varmaan kuulostaakin. Mutta kysymys ei kuitenkaan lopulta ole siitä, mikä on esillä, mikä on ”muodissa” tai mitkä ajattelutavat ja -suuntaukset katsotaan virallisiksi tai hyväksyttäviksi.

Kyse on lopulta itsekritiikistä. Kyse on päättelemisestä. Kyse on siitä, miten ihminen itse lähtee etsimään armoa ja totuutta ja löydettyään sen sitten valmentautumaan sen tuntemisessa niin, että hän aidosti ja omana itsenään voi siinä elää ja kasvaa. Jos kristilliset kirkot ja lahkot ovat betonoineet oppinsa ja ajatuksensa sekä mallintaneet käyttäytymiskaavansa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö yksittäinen kristitty voisi kasvaa Kristuksen hengellisessä ruumiissa (organisaatiossa) sitä kasvua, jota Jumala on hänen osakseen valmistanut. Raamattu ei ole tänään salattu (vain joidenkin teologisten piirien omistamaa pääomaa), vaikka monet teologisesti värittyneet raamatun käännökset ovatkin jättäneet omat hämärtävät peiteverhonsa ihmisen ja Jumalan ilmoituksen välille. Meillä on tänään lukutaito. Meillä on tänään tarjolla lukuisa määrä erilaisia raamatunkäännöksiä. Meillä on tarjolla myös Konkordanttinen käännös, jonka taustana on sellainen laatujärjestelmä, joka tarjoaa pääsyn tavalliselle lukijalle aina inspiroituun alkutekstiin saakka!

Apostoli haluaa korostaa sitä, miten kaikki on jo valmiina Kirjoituksissa. Se viimeinenkin osuus on summautettu mukaan. Hänet löytää Sanasta.
Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: “Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?” se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: “Kuka astuu alas syvyyteen?” se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? “Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. (Room. 10:8)

Ylösnoussut Kristus Jeesus valtuutti Paavalin välittämään totuuden sanoman tämän päivän ihmisille. Tämä tarkoittaa sitä, että kun luemme Paavalin kirjeissään meille välittämää evankeliumiaan, niin samalla otamme vastaan itse Herran Jeesuksen puhetta: sitä totuuden sanaa, joka on voimassa tänään ja tässä. Sitä totuuden sanaa, jonka pohjalta Jumalan Armon hallinto toteutuu tänä päivänä Häneen uskoviensa keskuudessa. Sitä totuuden sanaa, jonka kautta Jumalan voima ja tuki tänään Pyhän Hengen vaikutuksesta kohdistuu Hänen seurakunnalleen.

Seurakunta ei rakennu sillä, että se itseriittoisuudessaan arvostelee ja tuomitsee ulkopuolella olevia; olivatpa he jehovantodistajia, mormoneja, islamilaisia, hindulaisia, ateisteja tai muita – eri tavalla ajattelevia – ihmisiä. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella?  kysyy Paavali ja jatkaa Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? (1. Kor. 5:12-13) Ulkopuolella olevat tuomitsee aikanaan Jumala, ja tekee sen myös oikeudenmukaisesti.

Paavali varoittaa meitä jäämään ymmärrykseltämme pienen lapsen tasolle. Miksi? Koska silloin olemme helposti toisten johdatettavissa. Koska silloin me olemme helpommin sidottavissa erilaisiin kristillis-uskonnollisiin näkemyksiin, joista jokaisella tarjoajalla on oma (jonkin verran toisistaan poikkeava) raamatullinen opetus.
Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä (1. Kor. 14:20)
(CLV) 1Co 14:20
Brethren, do not |become~ little children in •disposition. But in •evil be |minors, yet in •disposition |become~ mature.

Kyse ei edellä ole suinkaan saman tien ja siltä paikalta täysi-ikäiseksi muuttumista, kuten suomalainen käännös antaa ymmärtää, vaan kasvamisesta, täysi-ikäiseksi tulemista. Alkukielessä on em. lihavoidun verbin pääluokkana middle, mikä tässä tarkoittaa sitä, että tähän hengellisen kasvun prosessiin vaikuttaa myös itse kohde eli ihminen – eikä pelkästään Jumalan armo!
Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, (Ef. 1:8)

Armon evankeliumi löytyy ainoastaan Paavalilta, koska ylösnoussut Herra on sen hänelle ylösnousemuksensa jälkeen erikseen ilmoittanut: edelleen meille kansojen ihmisille viestitettäväksi. Tämä ilosanoma ei ole ehdollinen, suorituksia vaativa, vaan ilmainen, pelkän luottamuksen kautta, saatava lahja.

Paavali vetoaa uskonvanhurskauden käsittämisessä ihmisen omaan päättelykykyyn.
Niin päätämme (kreik. logizomai) siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. (Room. 3:28)

Apostoli kehottaa kristittyä päättelemään, että kun Jeesus vei heidän syntinsä (vanhan ihmisen) ristille ja kuolemaan, niin myös heidän tulee lukea tämä kuoleminen osakseen jo tapahtuneena tosiasiana Hänessä, Kristuksen Hengessä.
Niin tekin pitäkää (kreik. logizomai) itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. (Room. 6:11)

Kun Jumala on kerran sovittanut Kristuksessa ihmisen itsensä kanssa, niin Hän siitä johdonmukaisesti päättelee, ettei enää vaadi ihmistä toistamiseen tilille hänen rikkomuksistaan.
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut (kreik. logizomai) heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. (2. Kor. 5:19)

Edellä lihavoitu verbi ei suinkaan esiinny alkukielessä menneessä aikamuodossa vaan preesenssissä. Pääluokkana taas middle. Eli parempi olisi kääntää ”eikä lue heille heidän rikkomuksiaan”.

Päätellä, lukea, laskea, tehdä johtopäätös (kreik. logizomai) esiintyy Uudessa testamentissa 39 kertaa, josta Paavalilla peräti 33 kertaa! Tästä voidaan päätellä, että kyseessä on sellainen ilmaisu, joka voidaan lukea apostolin mainitsemaan ”terveiden tai tervehdyttävien sanojen malliin” (2. Tim. 1:13). Se, että teonsana esiintyy alkutekstissä usein middle-pääluokassa, painottaa edelleen sitä, miten uskovaa kehotetaan itse ottamaan oma ymmärryksensä ja järki tässä asiassa käyttöön, koskapa se myös myötävaikuttaa uuden ihmisen kasvua armossa ja totuudessa.

p.s.

Kyllä ehdottomasti kannattaa käyttää myös omaa ymmärrystä uskon asioissa. Maailma on täynnä kristinuskonnollisesti sävytettyjä opetuksia ja muita “totuuksia”. Itse en aikoinaan olisi voinut saada uskoa kuulemalla ulkopuolelta tulevia saarnoja, päin vastoin, ne monesti jopa inhottivat minua. Samoin kuin monet ns. kääntymiseen liittyvät kehotukset. Usko tuli minuun: ensin Isän vetämänä, sitten Paavalin kirjeitä ja Johanneksen evankeliumia tutkimalla. Hengen vaikutuksesta. Ilman ulkopuolisia saarnoja. Ja omaa ymmärrystä sain myös tuolloin koko ajan käyttää niin kuin sen jälkeenkin.

 

Mielen aisti

 

Mennään mielen maisemiin. Inspiroidusta Uuden testamentin alkukielestä löytyy mielelle ilmaisu nous ja sillä tarkoitetaan ajattelun alustaa, ajattelun välinettä. Sana esiintyy Paavalilla merkittävästi useammin kuin muualla Uudessa testamentissa (21/5)! Tämä taas viittaa siihen, että mielen alueen asiat ovat aivan keskeisessä asemassa Jumalan nykyisen Armon talouskauden hallinnossa ja siten kristittyjen elämässä. Niihin kannattaa siis kiinnittää huomiota.
Vanhan Kreikan nous sisältää myös ajatuksen aistista. Suomen, englannin tai saksan kielen ”mielestä” ei sitä ole aivan helposti pääteltävissä. Kuten ihmisellä on viisi perusaistia (näkö-, haju-, maku-, kuulo- ja tuntoaisti), niin mieltä voidaan pitää ”ajatteluaistina”. Saksankielinen konkordanttinen käännös kääntääkin termin kuvaavammalla ilmaisulla Denksinn.

Aistina mieli näyttää kytkeytyvän – toisin kuin ihmisen muut aistit – hengen alueelle.

Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: “Kuinka te tuollaista ajattelette?
(Mark. 2:8)
(CLV) Mk 2:8
And straightway •Jesus, recognizing in His spirit that they/ are reasoning~ thus in themselves, is saying to them, “aWhy are you reasoning~ these things in your •hearts?

Ajattelu kuvaillaan tässä myös ihmisen sisäiseksi, sydämessä tapahtuvaksi prosessiksi.

Paavali kuvaa Roomalaiskirjeen 7. luvussa ihmisenä elämisen ristiriitaa: sitä, että vaikka ihmisellä on mielessään (so. hengen alueella) tahto ja pyrkimys hyvään, niin heikko fyysinen puoli panee hanttiin.
Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? (Room. 7:24)
Konkordanttinen käännös avaa tähän problematiikkaan lohdutusta, nimittäin tähän jakeeseen on aikanaan (300-400 jKr) tehty codex Sinaiticuksen tarkistuksessa korjaus. Konkordanttisessa käännöksessä on tämä korjaus otettu huomioon.
A wretched hman am I! aWhat will |rescue~ me out of this •body of •death? Grace!

Eli Paavali antaa huokaukselleen myös välittömän vastauksen: Armo! Jumalan Armon hallinnan kautta vaikuttava voima kätkee tänä päivänä kuoleman ruumiin vaikutusta kristityn elämässä. Tämä jumalallinen suosio saa tilaa kristityn elämässä, kun hän ojentautuu tämän tosiasian mukaan: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet (2. Kor. 5:14). Mielen katse on siis hyvä kääntää kuoleman voittaneeseen ja ylösnousseeseen Herraan, joka tänään sitoo Häneen turvaavan ihmisen itseensä armonsa mukaisesti Pyhässä Hengessä. Hän vei meidän vanhan ihmisemme ristille – tämä on siis tänään totta – Hänessä.

Kaikkinainen uskonnollisuus taas pyrkii ihmisen oman suorittamisen kautta erilaisin hurskailta näyttävin tavoin ja suorituksin pätemään Jumalan edessä. Vaikka tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sen tähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi (Kol. 2:23). Myös kristillisen uskon liepeillä viihtyvästä uskonnollisuudesta on tästä kysymys.

Kun taas keskitytään mielen ja Hengen alueelle, niin siellä tapahtuu, siellä Jumalan armo toimii.
Ensinnäkin meitä kehotetaan olemaan mukautumatta tässä maailmanajassa tapahtuviin ilmiöihin, vaan fokusoimaan huomiomme Kristuksen mielen mukaiseen kasvuun.

 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä (Room.12:2).

Kristuksessa me omistamme Hengen mielen, joka on taipuvainen rauhaan ja elämään (Room. 8:6). Uudistuminen tapahtuu nauttimalla oikeata hengellistä ravintoa, Jumalan armon evankeliumia ja elämällä oman näköistä uuden ihmisen elämää Kristuksen yhteydessä. Mieli on ihmisen hengen tyyssija ja ohjaaja. Hengen uudistuminen alkaa aina sieltä.

Kaiken mielenmuutoksen takana on kasvaminen Jumalan hyvyyden tuntemisessa, Jumalan hyvyys johdattelee meitä mielenmuutokseen. (Room. 2:4)

Huolet jumittavat mieltä ja saavat ajatukset pyörimään kehää niiden ympärillä. Tähän on Jumala kuitenkin luvannut avun. Jumala lupaa varjella mielemme aluetta rauhallaan, kun viemme säännöllisesti kaikki huolemme rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. Hän lupaa antaa yliluonnollisen rauhansa vartioimaan sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:6-7)

Pimeyden henkivallat hyökkäävät ylhäältäpäin (taivaan avaruuksista) kristityn mielen alueelle pyrkien saamaan hänen ajatuksensa pois siitä luottamuksesta, mitä hän Kristuksessa jo omistaa: täyden ja pysyvän vanhurskauden (kelvollisuuden) ja sovinnon Jumalan kanssa. Tässäkin Paavali kehottaa meitä varustautumaan siten, että tuomme mielemme murehtimiset ja epäuskoiset ajatukset Jumalalle tiettäväksi – ja tämäkin kaikella rukouksella ja anomisella. Näin me voimme pysyä vahvoina Herrassa ja Hänen väkevyytensä voimassa. (Ef. 6:10-18)

Mielen aistia voidaan pitää ajattelun kehitysalustana, runkona joka hengen alueella toimii ja vaikuttaa. Sitä voidaan pitää myös tiedostamisen aistina. Se, on aivan toisenlaatuinen kuin nämä meidän ”kuoleman ruumiimme” aistit. Fyysiset aistithan meillä vanhetessamme koko ajan heikkenevät. Mielen alueella taas ymmärryksemme saa kasvaa mielen uudistumisen kautta; eikä vain kasvaa, vaan vieläpä nuortua (kreik. ananeoo) (Ef. 4:23). Kun henkemme saa yhtyä Jumalan Henkeen ja vahvistua sen kautta, niin myös Jumalan todellisuus astuu mielemme aistimisen alueelle. Mielen ja Hengen alueen asioihin satsaamalla kerrytämme samalla pysyvää oppia ja pääomaa tulevaa varten. Mielen alueella kasvaminen tarkoittaa myös Kristuksen rakkauden tuntemisessa kasvamista.

Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, (Fil. 1:6)

 

 

Mieli voittaa materian!

 

Tämä iskulause oli aikoinaan juniorijalkapallojoukkueemme tunnuslauseena – tosin versiona ”Henki voittaa materian”, mutta ajatus oli sama. Pojat eivät joukkueen perustamishetkellä edustaneet ihan sitä ”ykkösluokkaa”, mutta aikaa myöten – kunkin pojan omiin asenteisiin ja lahjoihin sekä joukkueen yhteishenkeen luottaen – joukkueesta kehittyi  hieno ja menestyksekäs jalkapallojoukkue. Varmaan joillekin muillekin tutuntapainen kokemus.

Itseäni on hämmästyttänyt (ja edelleen yhä uudelleen yllättää) miten paljon raamattu puhuu mielen ja ajatusmaailman merkityksestä ihmisen hyvinvoinnin perustana. Meitä kehotetaan siellä uudistumaan mielemme hengeltä (Ef. 4:23).

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä (Room. 12:2).
(CLV) Ro 12:2
and not to be |configured~ to this •eon, but to be |transformed~ by the renewing of your •mind, for you •to be testing what is the will of •God, •good and well pleasing and perfect.

Tiede on viime aikoina lähestynyt ja vahvistanut tätä perustotuutta: mieli, ajatusmaailma on kaiken hyvinvoinnin lähtökohtana!  Nykyään monin neurofysiologisin kokein on pystytty osoittamaan miten aivojen fyysiset rakenteet neuroplastisesti mukautuvat ajattelun (havainnointi, valinnat, päätökset,…) kautta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että

  • ajattelu luo signaaleja, jotka avaavat dna:n, mikä sitten ilmenee geenejä valmistavina proteiineina
  • asenteemme ja reagoimisemme tilanteisiin saa hypotalamuksen erittämään kemikaaleja, jotka taas vaikuttavat joko ”hyvänlaatuisten” tai ”pahanlaatuisten” hermosolujen välittäjäaineiden tuottamiseen
  • ihmiselle syntyy päivittäin uusia aivosoluja ns. vauvasoluja

Viime vuosikymmenen aivotutkimuksen tulokset ovat siis laittaneet teorioita uusiksi. Nyt tiedämme enemmän kuin kaksikymmentä tai kymmenen vuotta sitten. Ihmisen fyysiset aivot eivät siis rappeudukaan deterministisesti solukuolemien kautta ihmisen ikääntyessä! Fyysinen Dna ei siis määrääkään miten elämä muodostuu! Vaan ajattelu ja oppiminen uudistaa aivojamme!

Luin jokin aika sitten pitkään aivotutkijana toimineen Caroline Leaf:n kirjan Kytke aivosi päälle, joka on saanut minut innostumaan asiasta. Viimeisimpien aivotutkimusten koostekirjassa Aivojen arvoitukset tuodaan esille tutkija Aida Gomez-Roblesi:n vuonna 2015 tekemä laaja ihminen-apina aivotutkimustuloksena ihmisen aivojen ainutlaatuisuudesta mm.

  • että ihmisen aivot voivat valita vapaasti kaikista geenien antamista hyvistä vaihtoehdoista ja mukauttaa rakennettaan ja toimintojaan ympäristön vaatimuksiin. Tätä mahdollisuutta ei ole esimerkiksi simpansseilla.

Ihminen pystyy siis oman ajatusmaailmansa ja valintojensa kautta vaikuttamaan omien aivojensa toiminnalliseen ja fyysiseen muokkautuvuuteen! Vaikuttaa tosi isolta jutulta!.

.Ja näitä raamatun kohtiahan tosiaan löytyy, jotka ihmisen Luoja (tekijänoikeuden omistajana ja parhaana asiantuntijana) on meille vinkkeinä antanut.

Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa,
.. niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne (Fil. 4:8-9)

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä