Maanpäälliset lupaukset Israelille

 

Raamatussa on useita kohtia, jotka sisältävät lupauksia Israelille. Vanhassa testamentissa on paljon vielä toteutumattomia lupauksia Israelille. Jumalan lupaukset valitulle kansalleen odottavat edelleen aikaansa. Lupaukset valitulle kansalle eivät kuitenkaan liity nykyiseen maailmanaikaan. Lupaukset Israelin maanpäällisille lupauksille liittyvät tuleviin maailmankausiin (kreik. aion): tulevaan tuhatvuotiseen maailmanaikaan ja sitä seuraavaan (uuden Maan) aikaan.

Jumalan lupaukset valitsemaansa kansaa kohtaan sisältävät kansallisen näkökulman. Jumalan lupaukset valitsemaansa kansaa kohtaan asettavat sen erityisasemaan maailman muihin kansoihin nähden. Jumalan lupaukset valitsemaansa kansaa kohtaan ovat aina maanpäällisiä: ensin nykyisen Maa-planeetan päälle sijoittuvia ja sitten myöhemmin uuden Maan päälle sijoittuvia.

Toisin kuin meille annetut Maa-planeetan ulkopuoliset, taivaalliset lupaukset, raamatun sisältämät lupaukset Israelille kohdistuvat Maan päälle ja sen kansojen keskuuteen. Seuraavassa joitain Vanhan testamentin – Israelia koskevia – lupauksia, jotka eivät siis vielä ole toteutuneet, mutta ne odottavat Jumalan suunnitelmien mukaista vääjäämätöntä toteutumistaan.

Jumala lupasi jo Daavidille tulevan maailmanajan kestävän (ei ”ikuisen”) Kuningaskunnan.
Ja sukusi ja kuninkuutesi pysyvät edessäni ikuisesti lujina, ja valtaistuimesi on kestävä ikuisesti.” (2. Sam. 7:16).
(CLV)  and stedfast [is] your house and your kingdom unto the eon before you, your throne is established unto the eon.

Samoin Danielin kautta vahvistettiin tämä tuleva lupaus Israelin kansalle.
Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset.” (Dan. 7:27)
(CLV)  And the kingdom and the jurisdiction and the majesty of the kingdom under the entire heavens will be granted to the people of the saints of the supremacies. Their kingdom is an eonian kingdom, and all other authorities shall serve and hearken to them.”

Samoin Danielille näytettiin, miten tuo Israelille luvattu maanpäällinen Kuningaskunnan lupaus toteutuu heidän Messiaansa saapuessa Maan päälle.
Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä. (Dan. 7:13-14)
(CLV) Perceiving am I in the visions of the night, and behold, on the clouds of the heavens, One as a son of a mortal is arriving: Unto the Transferrer of Days He reaches, and they bring Him near before Him;” to Him is granted jurisdiction and esteem and a kingdom, and all the peoples and leagues and language-groups shall serve Him; His jurisdiction, as an eonian jurisdiction, will not pass away, and His kingdom shall not be confined.”

Edellä puhutaan siis taas maailmanajallisesta (koko tulevan maailmanajan keskeytymättömästi jatkuvasta) vallasta ja kuningaskunnasta, jolla ei ole rajoja. Eikä siis mistään ”ikuisesta” tai ajallisesti rajattomasti jatkuvasta kuningaskunnasta!

Jeremia kirjoittaa, miten tuona tulevana lupauksen aikakautena (tuhatvuotisena maailmanaikana) tulee Jerusalem (”Siionin vuori”) fokusoitumaan kaikkien maailman kansojen kokoontumispaikaksi.
Siihen aikaan sanotaan Jerusalemia Herran valtaistuimeksi, ja kaikki kansat kokoontuvat sinne, Jerusalemiin, Herran nimen tähden eivätkä enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa. (Jer. 3:17)

(CLV)  At that time they cry to Jerusalem, `O throne of Yahweh,’ And gathered unto her has been all the nations, For the name of Yahweh, to Jerusalem, Nor do they go any more after the stubbornness of their evil heart.”

Myös Psalmien kirja mainitsee tästä: miten Jumala tulee asettamaan Kuninkaansa Jerusalemiin.
”Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni”. (Ps. 2:6)

(CLV) I will pour a libation on My King, On Zion, My holy mountain.

Tässä viitataan tulevaan aikaan, ei menneeseen, niin kuin suomalasesta käännöksestä voisi päätellä.

Lähettiläs (”enkeli”) ilmoitti Marialle, että hänen pojalleen, Jeesukselle,  on säädetty tulevien maailmankausien kestävä kuninkuus: Hänen esi-isälleen Daavidille luvattu valtaistuin.
Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” (Luuk. 1:32-33)

CLV Lk 1:32 – Lk 1:33
32  He/ shall be great, and Son of the Most High shall He be |called. And the Lord •God shall be giving Him the throne of David, His •father,
33  and He shall |reign onover the house of Jacob for the eons. And of His •kingdom there shall be not consummation.”

Israelin pyhille luvattu ensimmäinen ylösnousemus /tästä tarkemmin/ toteutuu seuraavan, tuhatvuotisen  maailmanajan murtautuessa esiin.

Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta. (Ilm. 20:4-6)

Tulevana maailmanaikana toteutetaan myös globaali aseistariisunta, jota nykyisenä pahana maailmankautena (Gal. 1:4) ei ihminen ole saanut aikaiseksi. Rauhan tila saadaan viimein aikaan, Rauhan Ruhtinas ottaa maailmanvallan.

Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan. (Jes. 2:4)

Kristus hallitsee rautaisella oikeudenmukaisuudella koko tulevan tuhatvuotisen, pysyvän rauhan maailmanajan, minkä jälkeen luodaan uudet taivaat ja uusi Maa. Tuolloin ei enää myöskään aurinkoa ja kuuta tarvita /Ilm_21:23/.

Hänen päivinänsä vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole. /Ps_72:7/; /Ps_102:16-17/

Missään edellisessä jakeessa ei alkuteksti käytä ajattomuutta tai loputtomuutta ilmaisevaa termiä, vaan ”iankaikkinen” -käännössanan takaa löytyvät joko hepren olam tai kreikan aion, jotka molemmat tarkoittavat pitkää – mutta rajattua – maailmankautta. Eikä myöskään em. käännöskohta  ”ei pidä loppua oleman” tarkoita ajallista loputtomuutta, vaan viittaa Kristuksen rajattomaan, alueelliseen valtaan (vrt. Matt_28:18; 1. Kor_15:28).

Kristilliset kirkot ovat teologioissaan vesittäneet nämä Jumalan valitsemalle kansalleen antamat lupaukset kuvaannollisiksi puheiksi. Kreikkalainen ajattomuuden mytologia on antanut välineitä häivyttää aika ja sen peräkkäisyys – aikasarjat – käännöksistä ja yleisistä opetuksista. Samalla on vaikeutettu Jumalan suuren suunnitelman tunnistamista raamatusta /tästä tarkemmin/ . Jos raamatussa ei ole tunnistettavissa aikasarjaisuutta ja tapahtuminen peräkkäisyyttä (eikä siis mennyttä ja tulevaa), niin vaikea sieltä on hahmottaa myös mitään toteutuksen alla olevaa suunnitelmaakaan. Samalla kun Jumalan suuri suunnitelma häivytetään erilaisten ajattomuuden mytologioiden taakse, niin samalla voidaan myös hylätä raamatun tulevat ennustukset. Voidaan hylätä tulevat – vielä toteutumattomat lupaukset – koska ne tulkitaan pelkäksi kuvakieleksi. Samalla voidaan hylätä Israelille kuuluvat kansalliset lupaukset ja korvata ne nykyisten kristillisten kirkollisten instituutioiden valtaopeilla. Mutta tämä ei tee tyhjäksi sitä, mitä on alun perin kirjoitettu. Tämänkaltainen Kirjoitusten määrätietoinen vääristely ei tee tyhjäksi niihin kirjoitettuja jumalallisia totuuksia.

Samalla kun kirkolliset instituutiot ovat omineet eli korvanneet itsensä ”hengellisenä Israelina”, niin samalla ne opetuksissaan ovat hylänneet Jumalan tahdon ja suunnitelman mukaisen Israelin kansallisen erityisvalinnan ja -aseman. Tämä on johtanut myös siihen, että Ympärileikkauksen evankeliumi on tullut niille ”pyhäksi” eli ykkös-evankeliumiksi, jota säännöllisesti pidetään esillä. Kristillisten valtasuuntien betonoimat uskomusjärjestelmät hakevat eri raamatun kohdista itselleen aineksensa ”oikeaan” oppiinsa. Nämä opit muodostavat ytimen myös niiden liiketoiminta-ajatuksiin; ja nämä opit ovat oikeita, koska niihin on löydetty kohtia raamatusta: ovat ”raamatun mukaisia”. Nämä opit pitävät sisällään erilaisia jumalisilta näyttäviä tapoja ja toimintamenoja, jotka antavat niille näkyvän, uskonnollisen leiman ulkopuolella olevia kohtaan. Kristilliset valtasuunnat ovat koko historiansa ajan – ja edelleenkin – suuren ja kaikkitietävän Egonsa vankeja. Nämä suunnat tunnistaa myös siitä, että ne opettavat ”evankeliumiaan” aikuisille ihmisille niin kuin lukutaidottomille pyhäkoululapsille. Ihmisen omalle ymmärrykselle ei anneta sitä arvoa ja kunnioitusta kuin mitä sille pitäisi antaa. Ihmisiä ei kehoteta mitenkään ottamaan itse selvää siitä, mitä on kirjoitettu – ei. Pikemminkin päinvastoin.

Tämä kaikki on luonnollisesti johtanut myös siihen, että Ympärileikkaamattomuuden evankeliumia (Paavalin evankeliumia)  /tästä tarkemmin/ ei kyetä selkeästi ja johdonmukaisesti opettamaan. Lähdetään ns. evankeliumikertomuksista meille erotettuna, pyhänä ilosanomana ja otetaan sitten sen rinnalle jotain Paavalin opetuksesta. Mutta tällainen johtaa väistämättä jatkuvaan hämmennykseen ja epävarmuuteen uskonelämässä.

Tämän päivän evankeliumi kutsuu kuitenkin itsessään heikkoa ihmistä turvautumaan yksin Kristukseen ja siihen Isän Jumalan tarjoamaan mielisuosioon, joka ilman tekoja ja ponnistuksia lahjana meille tarjotaan. Ja tässä Ilosanomassa lupaukset ja odotukset kohdistuvatkin aivan toiselle alueelle kuin mitä Israelin kohdalla on: taivaallisille, Maan ulkopuolisille, Maailmankaikkeuden alueille.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa (Ef. 1:3)

(CLV) Eph 1:3
Blessed be the God and Father of our Lord Jesus Christ, Who blesses us with every spiritual blessing among the celestials, in Christ,

 

Olkaa minun seuraajiani niin kuin …

 

Mitä Paavali tällä kehotteella oikein tarkoittaa?
Eikö Kristusta pitäisi seurata eikä Paavalia?
Mitä Kristuksen seuraaminen tänään sitten tarkoittaa?
Onko se samanlaista kuin 2000 vuotta sitten, kun Herra vaelsi hyvän Paimenen hahmossa kansansa keskuudessa opetuslapsien kulkiessa Hänen perässään?
Onko se tänään sellaista visuaalisesti havaittavaa katras-elämää, niin että voidaan sanoa ”Kristus on täällä tai Kristus on tuolla”?

Vai onko jotain muuttunut?
Kyllä on.

Kun kansojen apostoli kirjoittaa

Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja. (1. Kor. 11:1)
(CLV) 1Co 11:1
|Become~ imitators of me, according as I also am of Christ.

Niin suomalainen käännös on tässä epätarkka. Ensinnäkään Paavalin kehote ei ole ”olkaa!” tai ”olkaa heti!”, vaan tulkaa (kreik. geinesthe). Teonsana on alkukielessä ns. middle-pääluokassa, mikä tarkoittaa prosessinomaista kasvamista ”tilasta-tilaan” ja tässä Paavalin jäljittelijäksi ja sitä kautta Kristuksen ”seuraajaksi”. Kyseessä on keskeneräistä toimintaa kuvaava verbi, jonka pääluokka on middle. Vanhassa kreikassa on vielä tällainen kolmas pääluokka aktiivin ja passiivin lisäksi. Middle -luokassa oleva teonsana ilmaisee, että myös lauseessa oleva subjekti (tekijä) on enemmän tai vähemmän tekemisen kohteena (objektina) prosessissa mukana. Tästä voidaan päätellä, että Paavali antaa kirjeittensä kautta meille esimerkin (opin, kehotukset ja lupaukset) siitä miten meidän tulisi elää, jotta nykyiset Jumalan Armon talouskauden siunaukset Kristuksen Hengen kautta pääsisivät vaikuttamaan elämässämme.

Kun Paavali kehottaa seuraamaan häntä, niin teonsanan ”seurata” takaa löytyy alkukielen mimieomai, mikä tarkoittaa imitoimista tai matkimista tai jäljittelemistä. Tavanomaiset käännökset eivät yleensäkään tee eroa näiden seuraamistapoja kuvaavien sanojen välillä, vaan kääntävät molemmat samalla ilmaisulla ”seurata”.

Se toinen alkukielen ”seurata”-verbi – jota Jeesus kohdisti oppilaisiinsa – on taas alkutekstissä akoloutheo, mikä taas tarkoittaa fyysisestä seuraamisesta. Konkordanttinen käännös esittää termin morfeemi-elementteinä ilmaistuna [UN-JOIN-PLACE] ja mikä voitaisiin suomentaa seuraamisesta paikasta paikkaan.

Jeesuksen eläessä maan päällä ja valitessaan itselleen juutalaisia seuraajia opetuslapsikseen (kreik. mathetes) Hän valitsi heidät käskemällä näiden lähteä siltä paikalta fyysisesti seuraamaan Häntä. Tämä seuraamisen kehote oli ehdoton ja edellytti heidät konkreettisesti ja välittömästi jättämään työpaikkansa ja perheensä ja lähteä kulkemaan Hänen perässään. Seuravasta kohdasta käy hyvin ilmi, miten ehdottomat ja vaativat olivat Jeesuksen käskyt juutalaisille seuraajilleen.

Ja hän sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia”. Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat häntä. (Matt. 4:19-20)
CLV Mt 4:19 – Mt 4:20
And He is saying to them, ”Hither! After Me, and I will be making you fishers of men!”
Now immediately •leaving the nets, they follow Him.

Jeesuksen antama seuraamiskehote ei ollut ”please”-pyyntömuodossa, vaan käskymuodossa ja vaati välitöntä irtautumista ammatinharjoittamisesta ja lähteä vaeltamaan Hänen kanssaan. Tavanomaisessa käännöksessä ei käy selkeästi ilmi tämä Jeesuksen ehdoton käsky lähteä siltä istumalta Hänen mukaansa, mutta tämä oli totta tuolloin. Elettiin Jeesuksen ns. Lihaksitulon hallintokautta, jolloin Hän itse valitsi seuraajansa juutalaisten joukosta. Opetuslasten kohdalla valinta oli yksinomaan Hänen taholtaan ja ne esitettiin sellaisella auktoriteetilla ja valtuudella, ettei siitä voinut kieltäytyä /Joh_15:16/.

Myös seuraava kohta osoittaa, miten ehdottoman vaativa olivat Jeesuksen käsky lähteä Häntä seuraamaan:
Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa”. (Matt. 8:21-22)
Muita vastaavia kohtia esim. Matt. 10:38-39 ja Mark. 10:21.
Eikä tuo joukko ollut mitenkään teologisesti koulutettua eliittiä, vaan tavallisia eri ammateissa työskenteleviä miehiä.

Entäpä sitten nykyisenä (tuohon aikaan vielä Jumalan suunnitemissa salattuna olleena) Jumalan Armon hallintokautena?

Kristuksen seuraaminen ei tarkoita tänään lähteä fyysisesti johonkin suorittamaan ns. opetuslapseuteen liittyviä maailmanlaajuisia tehtäviä: tekemään kaikkia kansoja Hänen opetuslapsikseen, vaan pysymään sillä paikalla, missä kukin on, kun kutsu kuuluu:
Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu. (1. Kor. 7:20)

Tänään, Jumalan Armon hallintokautena, on valinta uskovien kohdalla kuitenkin tehty jo kauan sitten ”ennen ikuisia aikoja” /2. Tim_1:9/, ennen kuin valittu oli tehnyt hyvää tai pahaa. Itse kunkin jäsenen valinta on siis tehty jo kauan sitten ja tämän valinnan on Jumala itse tehnyt ”oman tahtonsa päättämän mukaan” /Ef_1:11/. Kyse on Jumalan mielisuosion mukaisesta armovalinnasta, joka lahjana ja etuoikeutena tulee ainoastaan Kristuksen hengelliseen ruumiiseen valittujen osalle.

Miksi näin? Koska Jumalalla on suunnitelma. Koska Jumala on jo ennalta valmistellut itse kunkin sille paikalle, johon Hän Kristuksen hengellisessä ruumiissa kuuluu ja jossa hän parhaiten voi kasvaa Jumalan antamaa kasvua omaksi todelliseksi itsekseen Isän Jumalan kunniaksi ja omaksi parhaakseen sekä myös tulevia (maapallon ulkopuolisia) tehtäviä varten.

Niin kuin Herran kehotus juutalaisille opetuslapsille kuului ”menkää ja tehkää!” niin Hänen tämän päivän kehotuksensa kansojen uskoville kuuluukin ”pysyköön kukin paikallaan!”.
Miksi näin? Koska pohjimmiltaan on kysymys hengellisestä toiminnasta, hengellisestä elämisestä ja kasvamisesta taivaallista elämää varten /Fil_3.20-21/. Siksipä Jumalan tahto on, että pyhät voivat rakentua Hengessä Kristukseen, niin että jäsenet saavuttaisivat Kristuksen täyteyden täyden iän määrän.
Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, (Ef. 4:11-13)

Mikä sitten on merkkinä Kristuksen täyteyden täyden iän saavuttamisesta?
Se on:
ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, (Ef. 4:14-15)

Uskovat voivat tänään olla sidottuina moniin ”opintuuliin”. Monenlaisia ”oikeita” oppeja on ihmisille tarjolla, on tarjolla enemmän kuin koskaan. Pyhä Henki ilmoitti Paavalille aikanaan tämän luopumuksen (terveestä uskosta luopumisen) syntymisen ja sen tulevan kehityksen ja varoitti siitä opetustestamentissaan.
Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja (1. Tim. 4:1)

Mutta eihän voi olla olemassa kuin yksi oikea oppi, yksi opetus, jonka ylösnoussut Herra on meille välittänyt apostoli Paavalin kautta. Siksipä hänen opetustaan – sekä opin että käyttäytymisen osalta – on hyvä seurata. Tämä kirjallinen ilmoitus käsittää paitsi uskonelämää terveellä tavalla rakentavan sanaston niin myös niiden pohjalle toteutetun opetus- ja soveltamisosuuden..

Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (2. Tim. 1:13)
(CLV) 2Ti 1:13
|Have a pattern of |sound words, which you hear from me, in faith and love •which are in Christ Jesus.

Epätarkat käännökset eivät siis tuo eroa näiden Herran Jeesuksen esittämien seurantatapojen teonsanojen välillä. Tämä on tuonut historian aikana – ja edelleenkin – hämmennystä ja tulkintaristiriitoja kirkollisissa opetuksissa: pitääkö tänään pyrkiä valtaamaan koko maailma Jeesukselle vai tyytyä elämään ja toimimaan Kristuksen hengellisen ruumiin jäsenenä sillä paikalla, minkä Hän on itse kullekin osoittanut? Jumala kun kuitenkin lopulta hoitaa koko pelastusprojektinsa oman aikataulutuksen ja omien valintojensa ja varustustensa pohjalta päätökseen saakka.

Minkälaisia sitten nämä Jumalan valitsemat Kristuksen hengellisen organisaation jäsenet sitten tänään ovat?
Erilaisia. Monesti näkymättömiä. Paljolti ”teologisesti oppimattomia”. Paljolti ihan tavallisia ihmisiä. Tässä kohti näyttää Jumalan viisaus toimivat samalla tavalla kuin aikoinaan tapahtui Korintton valittujen kohdalla.
Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, (1. Kor. 1:26-30)

 

mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. (Fil. 4:9)

p.s.

Tilastollinen tarkastelu vahvistaa myös eron Kuningaskunnan evankeliumin ja Paavalin evankeliumin välillä seuraamisen asiassa. Akoloutheo (seurata fyysisesti) esiintyy muualla UT:ssa 96 kertaa, Paavalilla vain 5 kertaa. Mimieomai (seurata ottamalla mallia) esiintyy taas Paavalilla 8 kertaa, muualla UT:ssä vain 3 kertaa. Näin myös sanaesiintymien määrät poikkeavat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan ja vahvistavat osaltaan seuraamisen merkityksen erilaisuutta näiden evankeliumien välillä.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä