(suurenna kuva näpäyttämällä sitä kahdesti)
Israelin pelastumisen vaiheet, niiden kestot ja toteutusjärjestys ilmoitettiin aikanaan Danielille. Kyse on kokonaisuudessaan seitsemästäkymmenestä vuosiviikosta eli (70*7=) 490 vuodesta. Näiden vuosiviikkojen ennustukset eivät kuitenkaan koske meitä, kansojen uskovia.
Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkein pyhin voidellaan. (Dan 9:24)
Kyse on siis Israelia ja Jerusalemia koskevasta lupauksesta. Em. jakeessa käy ilmi, että tämä vuosiviikko-kokonaisuus päättyy siihen, että Israelille luvattu maanpäällinen, tuhatvuotinen, ”iankaikkinen” Kuningaskunta (jossa Herra Jeesus oikeudenmukaisuudella maailmaa hallitsee) astuu voimaan.
Danielin vuosiviikkoennustus jakautuu kolmeen osaan.
Seuraavassa jakeessa Jumala ilmoittaa Danielille kaksi ensimmäistä vaihetta ja niiden päätökset.
– – –
1) Ensin sen, miten ensimmäisen seitsemän vuosiviikon (eli 7*7=49 vuoden) jälkeen Jerusalem jälleen rakennetaan.
Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; (Dan 9:25)
Tämä tapahtui Esran ja Nehemian aikana Persian kuninkaan Artahsastan määräyksestä.
– – –
2) Sitten Danielille paljastetaan seuraavan kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa kestävän vaihe.
ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. (Dan 9:25)
Siis 62 vuosiviikkoa (eli 7*62=434 vuotta) eteenpäin on Jerusalem edelleen rakennettuna, mutta Rooman miehitysvallan alaisuudessa (keskellä ahtaita aikoja). On siirrytty Jeesuksen maanpäälliseen elämänaikaan. Ja tämän toisen vaiheen päätyttyä..
Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty. (Dan 9:26)
Tämä ennustus näyttää toteutuneen noin 27 jKr eli 434 vuotta em. Kuningas Artahsastan käskystä. Eli Messias tapetaan ja Hänen ”lammaslaumansa” hajotetaan (Matt. 26:31). Kuitenkin viimeiseen vuosiviikkoon asti on oleva sotia: ”Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu” (Matt. 24:6).
Sitten, niin sitten näyttääkin tapahtuvan melkoinen aikaloikka! Siirrytäänkin seuraavaksi (melskeisten ja sotaisten aikojen jälkeen) suoraan aikahyppynä lopunaikaan ja Israelin ahdingon aikaan.
– – –
3) Siirrytään viimeiseen vuosiviikkoon.
Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.” (Dan 9:27)
Nyt puhutaankin Antikristuksesta ja viimeisestä vuosiviikosta, viimeisestä 7 vuoden jaksosta Danielille annetusta ennustuksesta. Israelille kohdistettu Raamatun ilmoitus ei paljasta mitään, mikä on (nyt jo liki 2000 vuotta jatkuneen) poisleikatun (yliloikatun) aikajakson sisältö! Tähän löytyy luonteva selitys ja vastaus siitä, että tuo – tässä Danielille annetussa ilmoituksessa täysin salattu – ilmoitus ei koske Israelia, vaan Jumalalla on kokonaissuunnitelmassaan varattuna se aivan muuhun käyttöön. Samalla Danielille annettu ilmoitus vahvistaa sen, ettei Jumala ole tänään suinkaan hylännyt vallittua kansaansa, Israelia. Siirtymäkauden hallinnon [∼Apt. 9:3-4 – 28:26-28] jälkeen on nyt siirrytty tuohon Vanhassa testamentissa täysin vaiettuun talouskauteen, jonka aikana Jumala kutsuu valitsemansa ihmiset eri kansoista Kristuksen Jeesuksen ruumiin, Hänen hengelliseen organisaationsa, jäseniksi. Paavalin kutsusta kansojen apostoliksi (Apt. 9) alkaen on ylösnoussut Herra Jeesus paljastanut hänen kauttaan tuon Jumalan aiemmin salatun (Danielin ennustuksessa yliloikatun) suunnitelman, jota Hän tänään toteuttaa siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut /Room_11:25/.
Tätä näkökulmaa vasten voi ymmärtää, miksi Paavali niin monessa kohdin korostaa meille oman evankeliuminsa erilaisuutta ja erinomaisuutta siihen nähden, mitä Israelille on luvattu. Tämä evankeliumi oli koko menneen ajan Israelilta salattu ja se liittyi jo kauan sitten Jumalan itsessään tekemään päätökseen ja armovalintaan: aikaan jolloin Jumala ei vielä ollut missään tekemisissä Israelin kanssa. Paavalin evankeliumia ei voi päätellä lineaarisena jatkumona tai täydennyksenä sille, mitä Jumala oli kansallisesti Israelille suunnitellut; ikään kuin se olisi pala palalta rakennettavissa Vanhasta testamentista lähtien. Tämä johtaa väistämättömiin ja hämmentäviin ristiriitojen tällaisen ”yhteen-pötköytetyn” evankeliumin tulkinnassa. Paavalin evankeliumi poikkeaa niin sisältönsä kuin myös kohderyhmänsä puolesta siitä evankeliumista, jota Pietari julisti.
vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltä määrännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme (1. Kor. 2:7)
Muut kansat olivat vielä siihen aikaan ilman Kristusta, olivat vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa (Ef. 2:12). Myös tämä selittää nykyisen Armon hallintokauden ilmoituksen puuttumisen Israelille annetusta Vanhasta testamentista ja muusta ei-paavalillisesta Uuden testamentin tekstistä.
Paavali joutuu myös monessa kohdin puolustamaan erityistä asemaansa ja tehtäväänsä tuon Danielin ennustuksen aika-aukon merkityksen esiin tuojana ja itse ylösnousseen Herran tähän tehtävään valtuuttamana apostolina.
hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, mutta nyt ilmi saatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden sen evankeliumin kautta, jonka julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi minä olen asetettu /2. Tim_1:9/.
Danielin näky myös vahvistaa sen, miten tuo (viimeinen vuosiviikko) seitsemän vuotinen lopunaika koskee ainoastaan Israelia, sen suuren ahdingon aikaa, jonka jälkeen se saa ottaa vastaan Messiaansa: Hänet, jonka olivat kerran lävistäneet /Sak_12:9-10/. Se, mikä on luvattu Israelille, sijoittuu eri aikaan kuin nykyiseen Armon hallintokauteen. Ja koska viimeinen vuosiviikko on tarkoitettu vain valitulle kansalle, niin siksi se on myös sille ilmoitettu Vanhassa testamentissa ja siksi Paavali myös siitä – meitä täysin koskemattomana ilmoitusosana – tyystin vaikenee. Viimeisestä vuosiviikosta voidaan käyttää myös nimitystä Vihan hallinto tai Tuomion hallinto. Me kuitenkin kuulumme Armon hallinnon alaisuuteen, jonka voimassaolo tietysti lakkaa ennen tuon Jumalan seuraavan hallintokauden /tästä tarkemmin/ alkamista.
Viimeinen vuosiviikko, Vihan hallinnon aika, ei koske meitä kansojen uskovia.
Ei Jumala ole säätänyt meitä – jotka kuulumme Armon hallinnon alle – Vihan hallinnon alle, Ei, vaan Jumala on antanut meille tässäkin asiassa pelastuksen ”toivon” eli varman pelastumisen odotuksen /1. Tess_5:8-9/.
