Ananian ja Safiiran kohtalo

 

Ananian ja Safiiran kohtalo Apostolien tekojen alussa on toistuvasti saanut aikaan ihmetystä.
Miten heille saattoi käydä niin kuin kävi?
Hehän näyttivät osoittavan tuolloin mitä suurinta uhrautuvaisuutta myydessään tilansa ja antaessaan osan sen tuotosta seurakunnan yhteiseen rahastoon.
Miten on mahdollista, että heille kävi kuten kävi? Eikö Jumala toiminutkaan tuolloin seurakuntalaisiaan kohden, kuten tänään: armoaan ja anteeksiantoaan osoittaen?

Miten tämä kaikki on selitettävissä ja ymmärrettävissä?
Jumalan erilaisten hallintokausien kautta!

Mitä aikaa sitten tuolloin elettiin? Elettiin ns. Helluntain jälkeistä aikaa. Elettiin aikaa, jolloin Jeesus Pietarin kautta kutsui Israelia vastaanottamaan Messiaansa. Elettiin aikaa, jolloin Israelille luvatun Kuningaskunnan ovia pidettiin avoinna. Elettiin aikaa, jolloin tulevan maailmanajan voimat – ihmeineen ja merkkeineen – alkoivat virrata noista porteista ja kutsua valittua kansaa heidän Jumalansa yhteyteen. Elettiin aikaa, jolloin kansakunnat olivat vielä Jumalan suoran kutsun ulkopuolella. Elettiin Helluntain hallinnon aikaa.

Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan, ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen.
Mutta Pietari sanoi: ”Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta? Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä.
Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat. Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat hänet ja kantoivat hänet pois ja hautasivat.
Noin kolmen hetken kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään eikä tiennyt, mitä oli tapahtunut. Niin Pietari kysyi häneltä: ”Sano minulle: siihenkö hintaan te myitte maatilan?” Hän vastasi: ”Kyllä, juuri siihen hintaan”. Mutta Pietari sanoi hänelle: ”Miksi olette yksissä neuvoin käyneet kiusaamaan Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat sinutkin pois.” Niin hän heti kaatui hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä; ja kun nuorukaiset tulivat sisään, tapasivat he hänet kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen.
(Apt. 5:1-10)

Edellä kuvattu Pietarin johtama oikeuskäsittely ei kuulu nykyiseen Jumalan hallintokauteen. Se ei ole totta tänä päivänä, kun eletään vielä Jumalan Armon talouskautta. Tämä on myös helposti todennettavissa, koska eihän Jumala tänään toimi tällä tavalla niin kuin Helluntain aikana tapahtui. Mitä sitten Ananian ja Safiiran kohdalla oikein tapahtui?

  • He myivät omistavansa tilansa vapaaehtoisesti (tähän ei heitä seurakunnan kautta mitenkään velvoitettu)
  • Saadessaan rahat tilansa myynnistä he keskenään sopivat pitää osan siitä itsellään
  • He antoivat ulkopuolisten ymmärtää, että he lahjoittivat koko summan yhteiseen rahastoon
  • Pyhää Henkeä he eivät kuitenkaan voineet pettää, vaan syyllistyivät Jumalan edessä valehtelemiseen
  • Tästä tekopyhyyden synnistä Pietari (Jumalan valtuuttamana) tuomitsi molemmat välittömään kuolemanrangaistukseen

Tämä kaikki toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten Jumalan tinkimättömään oikeamielisyyteen perustava hallinto toimii (pelottavallakin tavalla) tulevan, tuhatvuotisen Jumalan Kuningaskunnan aikana, tulevana Kristuksen vanhurkauden hallinnon aikana,  (joka oli siis tuolloin murtautumassa esiin). Pietari käyttää tässä Herralta Jeesukselta saamiaan valtuuksia, tuomarioikeuksia mitkä Jeesus oli hänelle luvannut:
Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.” (Matt. 16:18-19)

Jumalan suunnitelma (suunnitelmien suunnitelma) on vaiheistettu talouskausiin eli hallintokausiin (kreik. oikonomia). Nämä hallintokaudet ovat ajallisesti peräkkäisiä ja niistä kukin ilmentää sitä ko. talouskaudelle tyypillistä tapaa, jolla Jumala lähestyy kansaansa tai ihmisiä eri kansoista.

Nykyisin elämme Jumalan Armon hallintokautta, jonka toimintatavat ylösnoussut Herra on meille ilmoittanut kansojen apostolin, Paavalin kautta. Nykyistä talouskautta voitaisiin nimittää myös (Ef. 3:2-5 mukaan) Salaisuuden hallinnoksi, joka kuvaa myös tämän päivän  talouskauden ”näkymättömyyttä”. Nykyiselle talouskaudelle kuuluu eli on totta ja voimassa olevaa mm. se, että

  • Jumala kutsuu tänään valittuja ihmisiä kaikista kansoista (Israel tässä yhtenä muiden kansojen mukana) (Joh. 11:52)
  • Ihmeet ja merkit (tulevan maailmanajan voimat) eivät toimi julkisina kutsuina tai pelotteina ihmisille lähestyä jumalaa, vaan seurakunta elää uskossa eikä näkemisessä (2. Kor. 5:7)
  • Jumala ei puutu julkisesti (näkyvällä tavalla) kansojen kohtaloihin, eletään ns. Ihmisen päivää /1. Kor_4:3/
  • Pelastuminen tapahtuu pelkän uskon kautta ilman suorituksia (Room. 3:28)
  • Seurakuntamalli on täysin hengellinen: Kristuksen ruumis, jossa kukin jäsen liittyy omalla tavallaan elimellisesti Pyhässä Hengessä päähän, joka on Kristus Jeesus ja Hänen kauttaan toisiin ruumiin jäseniin. Koska Henki on näkymätön, niin on seurakuntakin olemukseltaan näkymätön niin, ettei voida sanoa, että ”Kristus on tuolla” tai ”Kristus on täällä” (1. Kor. 12:12-; Room. 10:6-10)

Pietarin ja Pyhän Hengen toiminta ilmensivät ja ennakoivat tulevaa Kuningaskuntaa. Kuningaskuntaa, johon Jeesus oli aiemmin luvannut juutalaisille opetuslapsilleen tuhatvuotiset hallintovirat.
Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: ”Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?” Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa (Matt. 19:27-28)

Pietari tarjosi Helluntain talouskauden aikana Israelille, jota tuolloin sen aikainen Neuvosto (Sanhedrin) edusti, jo Vanhassa testamentissa moneen kertaan luvattua Jumalan Kuningaskuntaa. Hänelle Jeesus oli antanut avaimet (valtuudet ja voimavarat) avata portit Israelille heidän Messiaansa tulolle (Matt. 16:19, Apt. 4:5- ). Israel kuitenkin hylkäsi tämän tarjouksen ja heidän Voideltunsa vastaanotto ja tuleminen tuli siirretyksi tulevaisuuteen: sellaiseen ajankohtaan, jolloin Israel on valmis ottamaan vastaan Messiaansa, jonka se aikoinaan ristiinnaulitsi (Sak. 12:10).

Tulevan tuhatvuotisen maailmanajan hallintoa – Herran Päivää –  leimaa tinkimätön oikeudenmukaisuus. Se on Kristuksen maailmanhallintoa Israelin kautta. Se ei ole ns. Normaalihallintoa (tasavaltaa tai demokratiaa) kuten tänään helposti ajattelemme, vaan hallitusmuodoltaan teokratiaa, Kuninkaiden kuninkaan hallintoa, niin kuin alkukielen sana basilea myös ilmentää. Niinpä tästä seuraavan maailmanajan talouskaudesta voidaan käyttää nimitystä Oikeidenmukaisuuden hallinto. Se toimii päättäväisesti ja pelottavasti kaikkea rikollisuutta ja Jumalan säätämän järjestyksen kyseenalaistamista kohtaan. Väkivallasta tehdään loppu. Maailman köyhät saavat viimein oikeutensa.
Seuraavassa joitakin (vielä toteutumattomia) Raamatun ennustuksia, joissa kuvataan tulevan Jumalan valtakunnan piirteitä.

Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niin kuin saviastian sinä särjet heidät.” Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. Palvelkaa Herraa pelolla ja iloitkaa vavistuksella. (Ps. 2:8-11)

Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä. Sillä väkivaltaisista on tullut loppu, pilkkaajat ovat hävinneet, ja kaikki vääryyteen valppaat ovat tuhotut, (Jes. 29:18-20)

Myös kaikkien maailman kansojen opetuslapseuttamiseen kuuluu vaatimus kansojen johtajien ja edustajien vuosittaisesta osallistumisesta Jerusalemissa järjestettävään jumalanpalvelukseen (lehtimajajuhlaan). Nämä osallistumiset on sanktioitu ja niistä kieltäytymisillä on seuraamuksensa.
Ja mitkä maan sukukunnista eivät käy ylös Jerusalemiin kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, niille ei tule sadetta. (Sak. 14:17)

Nykyisenä Pahana maailmanaikana /Gal_1:4/ Jumala sallii – Vastustajan innokkaalla myötävaikutuksella –  kaikenlaisen pahuuden kasvun maailmassa täyteen mittaansa. Tänään eletään ns. Ihmisen päivää /1. Kor_4:3/, jolloin ihmiskunnalle annetaan mahdollisuus itsenäisesti järjestää maailman asiat kuntoon. Jumala ei puutu näkyvällä tai julkisella tavalla maailman menoon. Jumalan seurakunnallinen hallinto tapahtuu salassa ja se pohjautuu Hänen armon (lahjasuosiollisuuden) periaatteeseen valittujaan kohtaan. Nykyinen seurakunta on olemukseltaan hengellinen, koska se on Kristuksen ruumis Pyhässä Hengessä. Nykyisen seurakunnan lupaukset eivät liity nykyisen Maan päälle, vaan maapallon ulkopuoliselle Universumin alueelle. Jumala ei käy tänään pikaoikeudenkäyntejä (kuten Helluntain hallinnon aikana) seurakuntalaisiaan kohtaan, vaan oikeudenkäynnit käydään myöhemmin Kristuksen ns. palkkiotuomioistuimen edessä /1. Kor_3:10-15/.
Eikä Jumala suinkaan rankaise tänään uskovaansa pikakuolemantuomiolla, vaikka hän syyllistyisi epärehellisyyteen Hänen edessään, vaan Henkensä nuhtelulla ja ojentamisella. Ei, mutta tuolloin se vaati kaiken omaisuuden myyntiä ja sitten lähtemistä Jeesusta seuraamaan /Mark_10:21/.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä