uusi ihminen vs. vanha ihminen

 

Mitä Paavali oikein mahtaa tarkoittaa, kun hän puhuu ja opettaa kahdesta eri ihmisestä tai oikeastaan kahdesta eri ihmissuvun edustuksesta? Tällainen opetushan puuttuu tyystin Vanhan testamentin puolelta ja myös Uuden testamentin ei-paavalillisesta osuudesta. Uuden ihmisen ja uuden luomuksen ilmaukset tuodaan meille tiedoksi nimenomaan apostolin nykyisen Armon hallintokaudella ja hallintokaudelle kirjoittamissaan opetuskirjeissä: Efesolaiskirjeessä ja Kolossalaiskirjeessä.

Mihin tällaisen uuden totuuden voimassaolo sitten perustuu?

Paavalin evankeliumin laaja kehys rakentuu ensimmäisen Aadamin ja viimeisen Aadamin (Kristuksen) tekojen ja niiden seuraamusten varaan. Näkökulma on koko ihmiskunnan kattava niin kuin vaikutuksetkin. Kyse on uudesta, täydentävästä ja aina täyttymykseen saakka ulottuvasta ilmestyksestä, jonka ylösnoussut Herra Paavalille paljasti edelleen meille välitettäväksi.
Miksi tätä – uuden ihmisen tai uuden ihmiskunnan – todellisuutta ei tänään juuri lainkaan pidetä esillä valtakirkkojen ja valtasuuntien opetuksissa? Koskapa niiden opetukset keskittyvät Ympärileikkauksen evankeliumin ja sen ympärille rakennettujen tunnustusten ja traditioiden opetuksiin.

Sana rististä lähtee kuitenkin aivan muusta tosiasiasta: synti on viety ristille. Synnistä on maksettu koko hinta Kristuksen uhrin kautta. Ja tämä tosiasia mahdollistaa sen, että ihminen (joka tämän uskoo) voi alkaa elää uuden ihmisen elämää Kristuksessa Jeesuksessa.

Tämä ilmaisu ”uusi ihminen” (kreik. kainon anthropon) tai ”uusi luomus” (kreik. kaine ktisis) esiintyy UT:ssa 5 kertaa – ja kaikki siis ainoastaan Paavalilla. Tästä voidaan siten päätellä, että nämä ilmaisut kuuluvat niiden tervehdyttävien (nykyistä armotalouskautta koskevien) opetusten joukkoon, joihin Kansojen apostoli kehottaa meitä kiinnittämään huomiota:
Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (2. Tim. 1.13)

(CLV) 2Ti 1:13
Have a pattern of |sound words, which you hear from me, in faith and love •which are in Christ Jesus.

Mutta kun Paavali tänään opettaa meitä:

8 Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.
9 Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa
10 ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan
. (Kol. 3:8-10)

CLV Col 3:8 – Col 3:10
8  Yet now you also be putting~ away all these: anger, fury, malice, calumny, obscenity out of your mouth.
Do not |lie~ to one another, stripping~ off the old humanity together with its practices,
10  and
putting~ on the young, which is being renewed~ into recognition, to accord with the Image of the One Who creates it,

niin hän puhuukin meille uuden ihmisen näkökulmasta. Apostoli tahtoo meidän näkevän itsemme Kristuksessa ja siten myös tarkastelevan itseämme ja ympäristöämme Kristuksesta – uuden ihmiskunnan ensimmäisestä edustajasta – käsin. Eikä jäävän vanhan ihmisemme ”osastolle” syntejämme ja syntisyyttämme vaikertamaan.

Jakeessa 9 Paavali toteaa sen, että meidän vanha ihmisemme on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu (Gal. 2:19). Tämä on totta tänään Kristuksessa, koska Hänessä (Hänen kuolemassaan) omistamme myös oman, vanhan ihmisemme kuoleman. Elämän Hengen lainalaisuus vahvistaa uskovassa tämän: me olemme tänään (ja joka hetki) täysin pelastetut Kristuksessa henkemme ja mielemme alueilla (Room. 8:2), näin koska Kristuksen Henki on yhtynyt meidän henkeemme. Ja näin saamme uskossa vastaanottaa (periä) kaikki Kristuksen hankkimat siunaukset omiksemme. Ainoa vielä toteutumaton lupaus tässä Jumalan lahjoittamassa pelastusketjussa on nykyisen kuoleman alaisen ruumiimme lunastus: se tapahtuu sitten tulevassa ylösnousemuksessa /tästä tarkemmin /.

Jakeessa 8 Paavali opettaa meitä sitten siitä, miten meidän tulee käyttäytyä, jotta Kristuksen ja uuden ihmisen elämän kasvu voisi uskovassa mennä eteenpäin. Apostoli kehottaa meitä ensin riisuuntumaan eli panemaan pois elämästämme sellaisia tottumuksia, jotka kuuluvat vanhalle ihmiselle, eivätkä vastaa uuden ihmisen käytöksen standardeja. Tämä kestää koko ihmisen elämän ajan ja tekee tilaa ja valmistaa kasvua Kristuksen mielen mukaiselle elämälle (uuden luomuksen Kristuksessa elämän kasvulle). ”Panna pois” ja ”putting away” teonsanojen takana on alkukielen apothesthe, joka esiintyy ns. middle-pääluokassa ja tarkoittaa ”pois laittamista” ja tässä ”Kristuksen kuolemaan laittamista”. Siis kaikkien mieleemme nousevien vihan, pahuuden, herjauksen ja häpeällisen puheen päättäväistä poislaittamista sinne minne ne kuuluvatkin: Kristuksen ristille. Tämän jakeen kehote kohdistuu nimenomaan meidän tietoisen mielemme alueelle /tästä tarkemmin /, alueelle, jossa voimme ajatella, tuntea ja tehdä valintoja hyvän ja pahan välillä.

Jakeen 10 totuus tuo esiin taas sen uskovan ihmisen todellisuuden, että hän on Kristuksessa pukeutunut uuteen luomukseen, uuden ihmissuvun edustukseen. Tämä uusi ihminen on nuori ja siten uudistumiskykyinen koko ihmisen eliniän ajan. Sen uudistuminen tapahtuu sitä mukaa kun ihminen antaa sille tilaa, mielensä valintojensa kautta: antaa tilaa, jotta Jumala voisi hänessä luoda uutta ihmistä ja sen tietoisuutta Kristuksen Hengen kuvantamisen (muuntamisen) kautta. Näin Jumalan voima saa kasvaa täydelliseksi heikkouksissamme (2. Kor. 12:9). Ja tässäkin – uuden ihmisen pukeutumisen asiassa – voimme apostolin opetuksen mukaan olla myötävaikuttamassa (Paavali jatkaa):

12. Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
13. kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
14. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side
. (Kol. 3:12-14)

CLV Col 3:12 – Col 3:14
12  Put~ on, then, as God’s chosen ones, holy and °beloved~, pitiful compassions, kindness, humility, meekness, patience,
13  bearing~ with one another and dealing graciously~ among yourselves, if anyone should be having a complaint against any. According as the Lord also deals graciously~ with you, thus also you.
14  Now over all these put on love, which is the tie of maturity.

Saamme kiittäen rukouksessa ja mielemme alueella vastaanottaa omaan elämäämme Kristuksen elämää. Saamme ottaa vastaan vanhan ihmisen heikkouksiemme tilalle Kristukselta Hänen Henkensä kuvantamisen kautta Hänen sydämellistä armahtavaisuuttaan, Hänen ystävällisyyttään, Hänen nöyryyttään, Hänen sävyisyyttään ja Hänen pitkämielisyyttään. Ja taas tässä opetuksen kehotteessa löytyy käännössanojen ”pukeutukaa” ja ”put on” takaa kreikan middle-pääluokan endustasthe -verbi, mikä siis kertoo tämän uuden ihmisen pukeutumisen yhteistoiminnasta: että se tapahtuu ”yhteistyössä” meidän ja Kristuksen Hengen kanssa. 

Vanha ihmisemme, ”liha ja veri”, joka meillä kaikilla Aadamin perintönä on, on saanut Jumalalta täyden kuolemantuomion Kristuksen ristinuhrissa. Tätä kuoleman alaista kehoa me kannamme kuitenkin nykyisessä elämässämme aina sen kuolemaan asti. Jumalan armon toiminta, Hänen aktiivinen suosionosoituksensa, Kristuksessa, kätkee uskovaa kuolevan ruumiimme vaikutuksilta /tästä tarkemmin /. Ja tässä voimme olla yhteisvaikuttamassa ja palvelemassa Häntä mielemme alueella, lihan ruumis meissä palvelee vielä synnin lakia:

  1. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
  2. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. (Room. 7:24-25)

CLV Ro 7:24 – Ro 7:25
24  A wretched hman am I! What will |rescue~ me out of this •body of •death? Grace!
25  I |thank •God, through Jesus Christ, our •Lord. Consequently, then, I/ smyself, with the mind, indeed, am slaving for God’s law, yet with the flesh for Sin’s law.

Riisumisen me koemme usein kärsimyksenä. Mutta tällaisessa – vanhan ihmisen piirteiden – poisriisumisessa on kyse pohjimmiltaan ”Kristuksen tähden” kärsimisestä; on kyse Jumalan lapsen kasvamisesta sellaiseksi uudeksi ihmiseksi, joksi Jumala on hänet rakkaudessaan tarkoittanut; on kyse Jumalan armon mukaisesta valmennuksesta, jossa meitä itse kutakin lujitetaan sille paikalle, mihin meidät on Kristuksen ruumiissa säädetty (Tiit. 2:11-12)

Vanhan ihmisen käytäntöjen pois-riisuminen aiheuttaa meissä kärsimystä: joudumme tekemään sitä sekä mielen alueella että myös ”kantapään kautta”. Pelkkä uuteen pukeutuminen ei vaan riitä.
Mutta tämä on se Tie, Reitti, jonka Jumala on meille Kristuksessa valmistanut: Tie Todelliseen Elämään (Joh. 14:6).

Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista. Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi. (2. Kor. 5:4-5)

 

 

 

Efesolaiskirje – luku 4:17-32

 

Paavali kuvaa seuraavissa jakeissa sen vanhan ihmisen (Room. 6:6) perustilan, joka ohjaa hänen valintojaan ja käyttäytymistään.

4:17. Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niin kuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa,
4:18. nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden,
4:19. ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa.

CLV Eph 4:17 – Eph 4:19
17  This, then, I am saying and attesting~ in the Lord: By no means are you still to be walking according as those of the nations also are walking, in the vanity of their •mind,
18  •their comprehension being °darkened~, being °estranged~ from the life of •God because of the ignorance that |is in them, because of the callousness of their hearts,
19  whoa, being °past feeling, in greed -°give themselves up with •wantonness ioto eall uncleanness as a vocation.

Mielen turhuus (jae 17) on sitä, mikä kansojen käyttäytymistä johtaa. ”Turhuus” tai pikemminkin ”turhamaisuus” (kreik. mataiotos) esiintyy Uudessa testamentissa vain kolme kertaa. Toinen kohta on Room. 8:20!, jossa Paavali toteaa luomakunnan alistetun turhamaisuuden alaisuuteen. Turhamaisuus tarkoittaa kaikkeen näkyvään, ulkoiseen kauneuteen ja omahyväiseen kiinnittymistä, eräänlaista ylpeyttä. Apostoli Johannes määrittää sen seuraavasti:
Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta (1. Joh. 2:16)
Vastakohtana turhamaisuudelle voidaan pitää vaatimattomuutta, sisäisen kauneuden arvostamista.
Mielen turhamaisuuden voitaisiin siten ajatella olevan mielen kiinnittymistä maallisiin asioihin, maailman arvostamiin ulkoisiin asioihin. Ja tähän on Jumala siis luomakunnan alistanut.

Kansat on Jumala sulkenut tietämättömyyden tilaan (jae 18), kansat eivät voi kerta kaikkiaan tiedostaa sitä elämää, joka Jumalasta lähtee. Tässäkin kohtaa Jumalan tiekartta on ihmeellinen, ”Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.” (Room. 11:32)

Jakeen 19 mukaan kaikkea kansojen ihmisten toimintaa leimaa ahneus, kaikkea luonnollisen ihmisten ”ammatinharjoitusta” tai toimintaa (kreik. ergasia) ohjaa ahneus, kaikki tapahtuu sanatarkasti ahneuden sisällä en pleonexia.

 

Sitten Paavali kuvaa uuden ihmisen (Kol. 3:10) perustilan, jota Kristuksessa voidaan pukea ja varustaa uuteen sisäiseen tietoon.

4:20. Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan,
4:21. jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niin kuin totuus on Jeesuksessa:
4:22. että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,
4:23. ja uudistua mielenne hengeltä
4:24. ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.
4:25. Pankaa sen tähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.
4:26. “Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö.” Älkää antako auringon laskea vihanne yli,
4:27. älkääkä antako perkeleelle sijaa.
4:28. Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.
4:29. Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
4:30. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
4:31. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
4:32. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.

CLV Eph 4:20 – Eph 4:32
20  Now you/ did not thus learn •Christ,
21  since, surely, Him you hear, and iby Him were taught (according as the truth is in •Jesus),
22  to |put~ off from you, as regards your former behavior, the old humanity •which is |corrupted~ in accord with its •seductive •desires,
23  yet to be |rejuvenated~ in the spirit of your mind,
24  and to put~ on the new humanity •which, in accord with God, is being created in righteousness and benignity of the truth.
25  Wherefore, putting~ off the false, let each be speaking the truth with his •associate, tfor we are members of one another.
26  Are you |indignant~, and not sinning? Do not let the sun be sinking on your vexation,
27  nor yet be giving place to the Adversary.
28  Let him •who |steals by no means still be stealing: yet rather let him be toiling, working with his •hands at •what is good, that he may |have to |share with one •who |has need.
29  Let no tainted word at eall be issuing~ out of your •mouth, but if any is good toward •needful edification, that it may be giving grace to •those hearing.
30  And do not be causing sorrow to the holy •spirit of •God iby which you are sealed iofor the day of deliverance.
31  Let eall bitterness and fury and anger and clamor and calumny be |taken away from you tgwith eall malice,
32  yet |become~ kind ioto one another, tenderly compassionate, dealing graciously~ among yourselves, according as God also, in Christ, deals graciously~ with you.

Apostoli puhuu riisumisesta ja pukeutumisesta. Vanhaan ihmiseen liittyvien piirteiden pois-riisumisesta (jakeet 25-31) ja uuden ihmiseen liittyvien piirteiden päälle-pukemisesta (jae 32). Molemmat toimet ovat mukana: vanhan poispaneminen ja samalla uuteen pukeutuminen – ja kaikki tämä: mielen alueella – ja kaikki tämä: tässä järjestyksessä! Kaikki tämä Kristuksen Hengen avulla. Vanhan ihmisen käytäntöjen pois-riisuminen aiheuttaa meissä kärsimystä: joudumme tekemään sitä sekä mielen alueella että myös ”kantapään kautta”. Pelkkä uuteen pukeminen ei vaan riitä.
Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista. Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi. (2. Kor. 5:4-5)

Mutta kaikki tapahtuu Jumalan rakkauden hoivassa. Kristus on lähettänyt meihin Pyhän Hengen pysyvästi asumaan ja tämä Jumalan Henki auttaa meitä tässä. Henki vakuuttaa ja vahvistaa, että se joka on Kristuksessa on uusi luomus ja vanha on mennyt. Henki vahvistaa Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin voimassaolon todellisuuden: minä (vanha ihminen) olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, haudattu ja nyt Hänen Henkensä kautta herätetty tiedostamaan uuden asemani Hänessä. Kyse on sanasta rististä. Hengessä meidät on jo lunastettu Kristukseen ja tämä Jumalan Henki toimii myös meidän mielemme alueella ja uudistaa sitä.

Näissä kaikissa kehotuksen sanoissa, kuten ”tulee panna pois”, ”uudistua”, ”pukea päällenne”, ”tulkaa toisianne kohtaan”, on inspiroidun alkukielen verbit esitetty ns. middle -pääluokassa. Vanhassa kreikassa on aktiivin ja passiivin lisäksi verbillä myös middle pääluokka, joka sijoittuu tavallaan aktiivin ja passiivin välille ja tarkoittaa, että myös tekijän (tässä: Jumalan suosio) kohde (tässä: uskova ihminen) on vaikuttamassa (enemmän tai vähemmän) kehotuksen sisällön toteutumiseen! Siksi näitä kehotuksen sanoja kannattaa mielessään mietiskellä, sillä niiden kautta ikään kuin osaltamme vedämme itseämme Jumalan Armon toiminta-alueen alle.

Jakeen 26 Konkordanttinen menetelmä kääntää suomennettuna seuraavasti:
”Vihastutteko, ettekä syntiä tee?” Alkää antako auringon laskea harmistumisenne ylle.

Jakeessa 32 ei taas alkutekstissä puhuta ”olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ..”, vaan ”tulkaa toisianne kohtaan ystävällisiksi ..”.
Kyse on koko ihmisen eliniän kestävästä prosessista: vanhan ihmisen pienenemisestä ja samalla uuden ihmisen kasvamisesta.
Tässä jakeessa Paavali antaa meille myös kehotteen – nykyisen Armon hallintokauden mukaiseen – anteeksi antamiseen. Lähtökohtana kaikessa on Kristuksen anteeksiantamus, jota meitä kehotetaan edelleen jakamaan ympärillämme kanssaihmisille. Kehote meille tarkoittaa siten Kristuksen anteeksiannon osoittamista kaikkia ihmisiä kohtaan. Kysymys on uudelle ihmiselle, uuden ihmiskunnan edustajalle osoitettu käyttäytymisen kehote.

 

 

 

 

 

 

Opetuslapsi vai hengellinen jäsen?

Opetuslapsi tai oppilas mainitaan moneen kertaan Uudessa testamentissa. Kyseessä ovat Jeesuksen valitsemat juutalaiset seuraajat, joille hän valtuutti isoja asioita. Mutta ei vaan antanut oikeuksia, vaan myös vaatimuksia ja velvoitteita. Ensinnäkin opetuslasten oli omistauduttava uuteen tehtäväänsä siten, että vanha ammatti korvattiin uudella. Oli tehtävä ratkaisu ja lähdettävä mukaan maailmaa valloittamaan.

Rikkaan tuli kirjaimellisesti luopua maallisesta omaisuudestaan ja lähdettävä Jeesuksen perässä kulkemaan.
Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: “Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua”. (Mark. 10:21)

Kaikki entinen oli konkreettisesti jätettävä pois ja lähdettävä seuraamaan Jeesusta.
Ja sen jälkeen hän lähti sieltä ja näki tulliasemalla istumassa publikaanin, jonka nimi oli Leevi, ja sanoi hänelle: “Seuraa minua”. Niin tämä jätti kaikki, nousi ja seurasi häntä. (Luuk. 5:27-28)

Oli valmistauduttava todellisesti kuolemaan, niin kuin Opettajansakin: häpeälliseen ristinkuolemaan.
ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. (Matt. 10:38)

Jeesuksen vaatimukset juutalaisille olivat ehdottoman tiukat.
Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. (Luuk. 14:26)

Muuten edellisen jakeen käännös on virheellinen siinä kohdin, että siinä ei puhuta elämän vihaamisesta, vaan sielun vihaamisesta, jotka ovat alkukielessä kaksi eri sanaa ja merkitystä.
(CLV) Lk 14:26
“If anyone is coming~ tod Me and is not hating his •father and •mother and •wife and •children and •brothers and •sisters, and still more sfhis soul besides, he |can~ not be My disciple.

Seuraavassa Jeesus antaa juutalaisille opetuslapsilleen maailman laajuisen ja kaikkia kansoja koskevan tehtävän.
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19-20)

Tässä on taas alkuteksti ei puhu ”maaliman lopusta”, vaan maailmanajan (kreik. aion) lopusta. Jakeessa tarkoitetaan tulevaa, Israelille luvatun (tuhatvuotisen) Kuningaskunnan aikaa.
CLV Mt 28:19 – Mt 28:20
Going, then, disciple all the nations, baptizing them into the name of the Father and of the Son and of the holy spirit, teaching them to be keeping all, whatever I direct~ you. And |lo~! I/ am with you all the days till the conclusion of the eon! Amen!”

Tulevassa Kuningaskunnassa juutalaisille opetuslapsille annetaan myös valtuudet ja kaikki varustukset toteuttaa em. ns. lähetyskäsky. Vaikka kansojen seurakunnat ovat tässä omineet Israelille tarkoitetun tulevan mission itselleen, niin Jumala ei kuitenkaan ole ollut tällaista toimintaa tukemassa kahteen tuhanteen vuoteen; tämän voi päätellä vaikka tarkastelemalla nykyisen maailman ja sen kansojen tilannetta.

 

Paavalin esittämä seurakuntamalli on taas toisenlainen. Ensinnäkin se on luonteeltaan hengellinen. Siinä jokainen uskova toimii (sijoittuu ja kasvaa) omalla paikallaan Hengessä sellaiseksi uudeksi ihmiseksi, joksi hänet on tarkoitettu.
Sillä niin kuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä; (Room. 12: 4-5)

Paavali kuvaa nykyistä seurakuntaa Kristuksen ruumiiksi, jonka päänä toimii itse ylösnoussut Herra Jeesus. Tätä seurakuntaa ei taas kehoteta kiinnittämään huomiota näkyväisiin (ihmeisiin, merkkeihin tai ylipäätänsä maan päällisiin näkyviin asioihin ja tapahtumiin) vaan näkymättömiin (2. Kor.  4:18). Tämän seurakunnan kutsu, rakentuminen ja lupaukset ovat olleet Jumalan salaisuutena Vanhan testamentin ja vielä evankeliumikertomustenkin aikaan.
Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta, (Room. 16: 25)

Tässä Kristuksen ruumiissa – johon jokainen uskova on Hengen kasteen kautta liitetty (1. Kor. 12:13) – kukin elää sillä paikalla, mihin Jumala on hänet määrännyt, vaikka oma olo tuntuisikin välillä mitättömältä.
Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä; (1. Kor. 12: 22)

Tässä seurakunnassa kukin jäsen voi toimia juuri sillä paikalla millä sattuu olemaan, kun kutsu tulee.
Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu (1. Kor. 7: 24)

Eikä nyt siis myöskään tarvitse lähteä valloittamaan maailmaa Kristukselle, vaan pitämään tarjolla sovituksen sanaa.
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. (2. Kor. 5: 19-20)

Kun opetuslapsia kehotettiin seuraamaan Jeesusta, niin alkukielessä käytetään termiä akolouthéō, mikä tarkoittaa seurata tai kulkea samaa tietä. Kun Paavali puolestaan kehottaa meitä oleman hänen seuraajiaan niin kuin hän on Kristuksen seuraaja (1. Kor. 11:1), niin alkukieli käyttääkin eri ilmaisua: mimetes, joka taas tarkoittaa imitointia tai matkimista.

Sitten vielä lopuksi hiukan tilastotieteellistä näkökulmaa, joka sanailmentymien vertailun kautta vahvistaa edellisen.
Opetuslapsi on alkukielessä mathetes. Sen esiintymistaajuus ja sen eroavaisuus Paavalin evankeliumin ja muun Uuden testamentin välillä on merkittävä: Paavali ei käytä tätä termiä kertaakaan puhuessaan seurakunnan jäsenistä, eikä muutenkaan – sen sijaan muualla Uudessa testamentissa sana esiintyy peräti 271 kertaa! Ajattelepa tätä.

Jaella, saarnata vai leikata oikein Totuuden sanaa

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä