Siinä uudestisyntymisessä

 

Joka on luvattu jo VT:n puolella ja tietenkin siellä Israelille, tarkoitetaan nimenomaan Israelin kansallista uudestisyntymää. Tarkoitetaan sitä tulevaisuuden tapahtumaa, jolloin koko Israel tulee kokemaan maanpäällisen pelastetuksen /Room_11:25-26/. Tulee pelastetuksi tulevan maailmanajan, tuhatvuotisen aikakauden (kreik. aion), kestävään maanpäälliseen siunauksenaikaan, jonka takaisinpalaava Kristus Jeesus – heidän luvattu Messiaansa – heille antaa.

Profeetta Jesaja puhui ja ennusti (jo noin 700 eKr.) tästä:
Kuka on sellaista kuullut, kuka senkaltaista nähnyt? Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tahi synnytetäänkö kansa yhdellä haavaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa. (Jes. 66:8)

Hän ennusti, miten Jumalan valittu kansa synnytetään yhdellä kertaa ottamaan vastaan Messiaansa.

Myös profeetta Hesekiel (noin 600 eKr.) ennusti:
Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.
Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.
Niin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne.
(Hes. 36:26-28)

Hän ennusti, miten Jumala – kun on ensin koonnut omaisuuskansansa pakanakansojen seasta maahansa (edeltävä jae 24) – on vaihtava kansansa kivisydämen lihasydämeen antamalla heille Henkensä heidän sisimpäänsä.

Myös profeetta Sakarja (noin 500 eKr.) puhuu tästä, kun hänelle näytettiin se, miten koko Israelin kansa tulee ottamaan suuren ahdinkonsa keskellä vastaan Messiaansa, Hänet, jotka olivat aikanaan rististiinnaulinneet.
Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niin kuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niin kuin murehditaan katkerasti esikoista. (Sak. 12:10)

Niin kuin edellä olevista ennustuksista, jotka siis on annettu yli 2500 vuotta sitten, käy ilmi, että kysymyksessä on Israelin profeettojen Israelin kansalle annetuista lupauksista; lupauksista, jotka eivät vielä ole kokeneet täyttymystään.

Lupaukset koskevat tulevan tuhatvuotisen Kuningaskunnan aikaa, jolloin heidän Messiaansa hallitsee koko maailmaa kansansa Israelin kautta /Tästä tarkemmin/.

Kyse on Jumalan Hengen vaikuttamasta Israelin kansan uudestisyntymisestä, jonka tapahduttua sille tulee valmiudet alkaa hallita maailman kansoja ”Kuningasten Kuninkaan” ja ”Herrojen Herran”  johdolla. Sille annetaan tuolloin myös valmiudet ja tarvittavat voimavarat tehdä kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia.

Ja koko tämä valtava kansallinen lupaus on kokonaan maanpäällinen ja toteutuu nykyisellä Maa-planeetalla.

Sitten artikkelin otsakkeen tekstiin.
Kaiken edellä olevan vahvistaa myös Herra Jeesus 2000 vuotta sitten julistamalla juutalaisille opetuslapsilleen:

Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.(Matt. 19:28)

(CLV) Mt 19:28
Yet •Jesus said to them, ”Verily, I am saying to you, that you •who follow Me, in the renascence whenever the Son of •Mankind should be |seated on the throne of His glory, you/ also shall |sit~ on twelve thrones, judging the twelve tribes of •Israel.

Ilmaisujen ”uudestisyntyminen” tai ”renascense” takaa löytyy vanhan kreikan termi palingenesia, minkä Konkardanttinen menetelmä jäsentää AGAIN-BECOMing. Termi voitaisiin mielestäni hyvin suomentaa ”ennalleensaattaminen”. Näin käännettynä vahvistuu myös se edessä oleva ajankohta, jolloin kaikki edellä mainittu tulee toteutumaan: Herran Jeesuksen saapuessa kirkkaudessaan (saapuessaan uudelleen, jälleen, toiseen kertaan kansansa keskuuteen) Maan päälle tuomitsemaan kansat ja perustamaan Israelille luvattu tuhatvuotinen Kuningaskunta. Toki tuohon ajankohtaan ajoittuu myös tuo Israelin kansan hengellinen uudelleensyntyminen.

 

Näin tulee uskovan Israelin osaksi tulevat, tuhatvuotiset, maanpäälliset siunaukset ja etuoikeudet toisiin kansoihin nähden. Apostolit, jotka aikanaan kärsivät eniten, saavat tuolloin myös eniten.
Näin Jeesuksen valitsemat kaksitoista opetuslasta saavat palkkana hallintovallan itse kunkin oman sukukuntansa hallitsijana tulevan maailmanajan (kreik. aion) tuhatvuotisessa  Kuningaskunnassa /Matt_19:28/.

 

Paavalilla ei ole paikkaa tuon Kuningaskunnan hallinnossa. Hänellä ja hänen palvelukseensa yhteydessä olevilla, eli meillä nykyisen Jumalan Armon talouskauden uskovilla, on taivaallinen, Maa-planeetan ulkopuolinen lupaus toiminta- ja hallintovallasta taivaallisten olentojen keskuudessa /Ef_1:3/;  /1. Kor_6:3/.
Me edustamme puolestaan uutta luomakuntaa: olemme yksin Jumalan aikaansaannoksena luodut uusiksi ihmisiksi (ei syntyneet uudelleen, vaan luodut uusiksi):
”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten” /Ef_2:10/.

Me emme tarvitse sellaista ”uudestisyntymää” kuten Israelille on kansallisesti luvattu heidän Messiaansa palatessa jälleen kansansa luo. Israelin kohdalla tulee olemaan kyse Jumalan julkisesta, tunnustavasta ja uudelleen alkavasta kanssakäymiseen ryhtymisestä omaisuuskansansa rinnalla; Israelin lapseuden tunnustamisesta, ennalleen asettamisesta /Room_9:4/.

Ei.

Me emme odota pääsyä siihen maanpäälliseen Taivasten valtakuntaan, joka on luvattu yksin Israelille. Me odotamme pääsyä sille maapallon ulkopuoliselle, kosmiselle maailmankaikkeuden alueelle, jonne meidän lupauksemmekin liittyvät /Fil_3:20-21/.
Näin kansojen uskovien taivaallinen osio tulee toimimaan ikään kuin Jumalan suunnitelmien suunnitelman vastakappaleena Israelin maanpäälliseen hallintoalueeseen nähden.
Ja näin Jumala pääsee toteuttamaan pelastussuunitelmaansa Kristuksen Jeesuksen kautta kaikkien (koko luomakunnan) osalle!

 

uusi ihminen vs. vanha ihminen

 

Mitä Paavali oikein mahtaa tarkoittaa, kun hän puhuu ja opettaa kahdesta eri ihmisestä tai oikeastaan kahdesta eri ihmissuvun edustuksesta?
Tällainen opetushan puuttuu tyystin Vanhan testamentin puolelta ja myös Uuden testamentin ei-paavalillisesta osuudesta.
Uuden ihmisen ja uuden luomuksen ilmaukset tuodaan meille tiedoksi nimenomaan apostolin nykyisen Armon hallintokaudella ja hallintokaudelle kirjoittamissaan opetuskirjeissä: Efesolaiskirjeessä ja Kolossalaiskirjeessä.

Mihin tällaisen uuden totuuden voimassaolo sitten perustuu?

Paavalin evankeliumin laaja kehys rakentuu ensimmäisen Aadamin ja viimeisen Aadamin (Kristuksen) tekojen ja niiden seuraamusten varaan. Näkökulma on koko ihmiskunnan kattava niin kuin vaikutuksetkin. Kyse on uudesta, täydentävästä ja aina täyttymykseen saakka ulottuvasta ilmestyksestä, jonka ylösnoussut Herra Paavalille paljasti edelleen meille välitettäväksi.
Miksi tätä – uuden ihmisen tai uuden ihmiskunnan – todellisuutta ei tänään juuri lainkaan pidetä esillä valtakirkkojen ja valtasuuntien opetuksissa? Koskapa niiden opetukset keskittyvät Ympärileikkauksen evankeliumin ja sen ympärille rakennettujen tunnustusten ja traditioiden opetuksiin.

Sana rististä lähtee kuitenkin aivan muusta tosiasiasta: synti on viety ristille. Synnistä on maksettu koko hinta Kristuksen uhrin kautta. Ja tämä tosiasia mahdollistaa sen, että ihminen (joka tämän uskoo) voi alkaa elää uuden ihmisen elämää Kristuksessa Jeesuksessa.

Tämä ilmaisu ”uusi ihminen” (kreik. kainon anthropon) tai ”uusi luomus” (kreik. kaine ktisis) esiintyy UT:ssa 5 kertaa – ja kaikki siis ainoastaan Paavalilla. Tästä voidaan siten päätellä, että nämä ilmaisut kuuluvat niiden tervehdyttävien (nykyistä armotalouskautta koskevien) opetusten joukkoon, joihin Kansojen apostoli kehottaa meitä kiinnittämään huomiota:

Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
(2. Tim. 1.13)

(CLV) 2Ti 1:13
Have a pattern of |sound words, which you hear from me, in faith and love •which are in Christ Jesus.

Mutta kun Paavali tänään opettaa meitä:

8 Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.
9 Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa
10 ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan
. (Kol. 3:8-10)

CLV Col 3:8 – Col 3:10
8  Yet now you also be putting~ away all these: anger, fury, malice, calumny, obscenity out of your mouth.
Do not |lie~ to one another, stripping~ off the old humanity together with its practices,
10  and
putting~ on the young, which is being renewed~ into recognition, to accord with the Image of the One Who creates it,

niin hän puhuukin meille uuden ihmisen näkökulmasta. Apostoli tahtoo meidän näkevän itsemme Kristuksessa ja siten myös tarkastelevan itseämme ja ympäristöämme Kristuksesta – uuden ihmiskunnan ensimmäisestä edustajasta – käsin. Eikä jäävän vanhan ihmisemme ”osastolle” syntejämme ja syntisyyttämme vaikertamaan.

Jakeessa 9 Paavali toteaa sen, että meidän vanha ihmisemme on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu /Gal_2:19-20/. Tämä on totta tänään Kristuksessa, koska Hänessä (Hänen kuolemassaan) omistamme myös oman, vanhan ihmisemme kuoleman. Elämän Hengen lainalaisuus vahvistaa uskovassa tämän: me olemme tänään (ja joka hetki) täysin pelastetut Kristuksessa henkemme ja mielemme alueilla /Room_8:2/, näin koska Kristuksen Henki on yhtynyt meidän henkeemme. Ja näin saamme uskossa vastaanottaa (periä) kaikki Kristuksen hankkimat siunaukset omiksemme. Ainoa vielä toteutumaton lupaus tässä Jumalan lahjoittamassa pelastusketjussa on nykyisen kuoleman alaisen ruumiimme lunastus: se tapahtuu sitten tulevassa ylösnousemuksessa /tästä tarkemmin /.

Jakeessa 8 Paavali opettaa meitä sitten siitä, miten meidän tulee käyttäytyä, jotta Kristuksen ja uuden ihmisen elämän kasvu voisi uskovassa mennä eteenpäin. Apostoli kehottaa meitä ensin riisuuntumaan eli panemaan pois elämästämme sellaisia tottumuksia, jotka kuuluvat vanhalle ihmiselle, eivätkä vastaa uuden ihmisen käytöksen standardeja. Tämä kestää koko ihmisen elämän ajan ja tekee tilaa ja valmistaa kasvua Kristuksen mielen mukaiselle elämälle (uuden luomuksen Kristuksessa elämän kasvulle). ”Panna pois” ja ”putting away” teonsanojen takana on alkukielen apothesthe, joka esiintyy ns. middle-pääluokassa ja tarkoittaa ”pois laittamista” ja tässä ”Kristuksen kuolemaan laittamista”. Siis kaikkien mieleemme nousevien vihan, pahuuden, herjauksen ja häpeällisen puheen päättäväistä poislaittamista sinne minne ne kuuluvatkin: Kristuksen ristille. Tämän jakeen kehote kohdistuu nimenomaan meidän tietoisen mielemme alueelle /tästä tarkemmin /, alueelle, jossa voimme ajatella, tuntea ja tehdä valintoja hyvän ja pahan välillä.

Jakeen 10 totuus tuo esiin taas sen uskovan ihmisen todellisuuden, että hän on Kristuksessa pukeutunut uuteen luomukseen, uuden ihmissuvun edustukseen. Tämä uusi ihminen on nuori ja siten uudistumiskykyinen koko ihmisen eliniän ajan. Sen uudistuminen tapahtuu sitä mukaa kun ihminen antaa sille tilaa, mielensä valintojensa kautta: antaa tilaa, jotta Jumala voisi hänessä luoda uutta ihmistä ja sen tietoisuutta Kristuksen Hengen kuvantamisen (muuntamisen) kautta. Näin Jumalan voima saa kasvaa täydelliseksi heikkouksissamme /2. Kor_12:9/. Ja tässäkin – uuden ihmisen pukeutumisen asiassa – voimme apostolin opetuksen mukaan olla myötävaikuttamassa (Paavali jatkaa):

12. Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
13. kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
14. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side
. (Kol. 3:12-14)

CLV Col 3:12 – Col 3:14
12  Put~ on, then, as God’s chosen ones, holy and °beloved~, pitiful compassions, kindness, humility, meekness, patience,
13  bearing~ with one another and dealing graciously~ among yourselves, if anyone should be having a complaint against any. According as the Lord also deals graciously~ with you, thus also you.
14  Now over all these put on love, which is the tie of maturity.

Saamme kiittäen rukouksessa ja mielemme alueella vastaanottaa omaan elämäämme Kristuksen elämää. Saamme ottaa vastaan vanhan ihmisen heikkouksiemme tilalle Kristukselta Hänen Henkensä kuvantamisen kautta Hänen sydämellistä armahtavaisuuttaan, Hänen ystävällisyyttään, Hänen nöyryyttään, Hänen sävyisyyttään ja Hänen pitkämielisyyttään. Ja taas tässä opetuksen kehotteessa löytyy käännössanojen ”pukeutukaa” ja ”put on” takaa kreikan middle-pääluokan endustasthe -verbi, mikä siis kertoo tämän uuden ihmisen pukeutumisen yhteistoiminnasta: että se tapahtuu ”yhteistyössä” meidän ja Kristuksen Hengen kanssa. 

Vanha ihmisemme, ”liha ja veri”, joka meillä kaikilla Aadamin perintönä on, on saanut Jumalalta täyden kuolemantuomion Kristuksen ristinuhrissa. Tätä kuoleman alaista kehoa me kannamme kuitenkin nykyisessä elämässämme aina sen kuolemaan asti. Jumalan armon toiminta, Hänen aktiivinen suosionosoituksensa, Kristuksessa, kätkee uskovaa kuolevan ruumiimme vaikutuksilta /tästä tarkemmin /. Ja tässä voimme olla yhteisvaikuttamassa ja palvelemassa Häntä mielemme alueella, lihan ruumis meissä palvelee vielä synnin lakia:

  1. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
  2. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. (Room. 7:24-25)

CLV Ro 7:24 – Ro 7:25
24  A wretched hman am I! What will |rescue~ me out of this •body of •death? Grace!
25  I |thank •God, through Jesus Christ, our •Lord. Consequently, then, I/ smyself, with the mind, indeed, am slaving for God’s law, yet with the flesh for Sin’s law.

Riisumisen me koemme usein kärsimyksenä. Mutta tällaisessa – vanhan ihmisen piirteiden – poisriisumisessa on kyse pohjimmiltaan ”Kristuksen tähden” kärsimisestä; on kyse Jumalan lapsen kasvamisesta sellaiseksi uudeksi ihmiseksi, joksi Jumala on hänet rakkaudessaan tarkoittanut; on kyse Jumalan armon mukaisesta valmennuksesta, jossa meitä itse kutakin lujitetaan sille paikalle, mihin meidät on Kristuksen ruumiissa säädetty /Tiit_2:11-13/ .

Vanhan ihmisen käytäntöjen pois-riisuminen aiheuttaa meissä kärsimystä: joudumme tekemään sitä sekä mielen alueella että myös ”kantapään kautta”. Pelkkä uuteen pukeutuminen ei vaan riitä.
Mutta tämä on se Tie, Reitti, jonka Jumala on meille Kristuksessa valmistanut: Tie Todelliseen Elämään /Joh_14:6/.

Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista. Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi. (2. Kor. 5:4-5)

 

 

 

Opetuslapsi vai hengellinen jäsen?

 

 

Opetuslapsi tai oppilas mainitaan moneen kertaan Uudessa testamentissa. Kyseessä ovat Jeesuksen valitsemat juutalaiset seuraajat, joille hän valtuutti isoja asioita. Mutta ei vaan antanut oikeuksia, vaan myös vaatimuksia ja velvoitteita. Ensinnäkin opetuslasten oli omistauduttava uuteen tehtäväänsä siten, että vanha ammatti korvattiin uudella. Oli tehtävä ratkaisu ja lähdettävä mukaan maailmaa valloittamaan.

Rikkaan tuli kirjaimellisesti luopua maallisesta omaisuudestaan ja lähdettävä Jeesuksen perässä kulkemaan.
Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: ”Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua”. (Mark. 10:21)

Kaikki entinen oli konkreettisesti jätettävä pois ja lähdettävä seuraamaan Jeesusta.
Ja sen jälkeen hän lähti sieltä ja näki tulliasemalla istumassa publikaanin, jonka nimi oli Leevi, ja sanoi hänelle: ”Seuraa minua”. Niin tämä jätti kaikki, nousi ja seurasi häntä. (Luuk. 5:27-28)

Oli valmistauduttava todellisesti kuolemaan, niin kuin Opettajansakin: häpeälliseen ristinkuolemaan.
ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. (Matt. 10:38)

Jeesuksen vaatimukset juutalaisille olivat ehdottoman tiukat.
Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. (Luuk. 14:26)

Muuten edellisen jakeen käännös on virheellinen siinä kohdin, että siinä ei puhuta elämän vihaamisesta, vaan sielun vihaamisesta, jotka ovat alkukielessä kaksi eri sanaa ja merkitystä.
(CLV) Lk 14:26
”If anyone is coming~ tod Me and is not hating his •father and •mother and •wife and •children and •brothers and •sisters, and still more sfhis soul besides, he |can~ not be My disciple.

Seuraavassa Jeesus antaa juutalaisille opetuslapsilleen maailman laajuisen ja kaikkia kansoja koskevan tehtävän.
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19-20)

Tässä on taas alkuteksti ei puhu ”maaliman lopusta”, vaan maailmanajan (kreik. aion) lopusta. Jakeessa tarkoitetaan tulevaa, Israelille luvatun (tuhatvuotisen) Kuningaskunnan aikaa.
CLV Mt 28:19 – Mt 28:20
Going, then, disciple all the nations, baptizing them into the name of the Father and of the Son and of the holy spirit, teaching them to be keeping all, whatever I direct~ you. And |lo~! I/ am with you all the days till the conclusion of the eon! Amen!”

Tulevassa Kuningaskunnassa juutalaisille opetuslapsille annetaan myös valtuudet ja kaikki varustukset toteuttaa em. ns. lähetyskäsky. Vaikka kansojen seurakunnat ovat tässä omineet Israelille tarkoitetun tulevan mission itselleen, niin Jumala ei kuitenkaan ole ollut tällaista toimintaa tukemassa kahteen tuhanteen vuoteen; tämän voi päätellä vaikka tarkastelemalla nykyisen maailman ja sen kansojen tilannetta.

 

Paavalin esittämä seurakuntamalli on taas toisenlainen. Ensinnäkin se on luonteeltaan hengellinen. Siinä jokainen uskova toimii (sijoittuu ja kasvaa) omalla paikallaan Hengessä sellaiseksi uudeksi ihmiseksi, joksi hänet on tarkoitettu.
Sillä niin kuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä; (Room. 12: 4-5)

Paavali kuvaa nykyistä seurakuntaa Kristuksen ruumiiksi, jonka päänä toimii itse ylösnoussut Herra Jeesus. Tätä seurakuntaa ei taas kehoteta kiinnittämään huomiota näkyväisiin (ihmeisiin, merkkeihin tai ylipäätänsä maan päällisiin näkyviin asioihin ja tapahtumiin) vaan näkymättömiin (2. Kor.  4:18). Tämän seurakunnan kutsu, rakentuminen ja lupaukset ovat olleet Jumalan salaisuutena Vanhan testamentin ja vielä evankeliumikertomustenkin aikaan.
Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta, (Room. 16: 25)

Tässä Kristuksen ruumiissa – johon jokainen uskova on Hengen kasteen kautta liitetty (1. Kor. 12:13) – kukin elää sillä paikalla, mihin Jumala on hänet määrännyt, vaikka oma olo tuntuisikin välillä mitättömältä.
Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä; (1. Kor. 12: 22)

Tässä seurakunnassa kukin jäsen voi toimia juuri sillä paikalla millä sattuu olemaan, kun kutsu tulee.
Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu (1. Kor. 7: 24)

Eikä nyt siis myöskään tarvitse lähteä valloittamaan maailmaa Kristukselle, vaan pitämään tarjolla sovituksen sanaa.
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. (2. Kor. 5: 19-20)

Kun opetuslapsia kehotettiin seuraamaan Jeesusta, niin alkukielessä käytetään termiä akolouthéō, mikä tarkoittaa seurata tai kulkea samaa tietä. Kun Paavali puolestaan kehottaa meitä oleman hänen seuraajiaan niin kuin hän on Kristuksen seuraaja (1. Kor. 11:1), niin alkukieli käyttääkin eri ilmaisua: mimetes, joka taas tarkoittaa imitointia tai matkimista.

Sitten vielä lopuksi hiukan tilastotieteellistä näkökulmaa, joka sanailmentymien vertailun kautta vahvistaa edellisen.
Opetuslapsi on alkukielessä mathetes. Sen esiintymistaajuus ja sen eroavaisuus Paavalin evankeliumin ja muun Uuden testamentin välillä on merkittävä: Paavali ei käytä tätä termiä kertaakaan puhuessaan seurakunnan jäsenistä, eikä muutenkaan – sen sijaan muualla Uudessa testamentissa sana esiintyy peräti 271 kertaa! Ajattelepa tätä.

Jaella, saarnata vai leikata oikein Totuuden sanaa

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä