Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi

Kaksi evankeliumia – monta eroa

kirjoittaja

 

Raamatussa on tunnistettavissa kaksi erillistä pelastuslinjaa ja kaksi noita pelastuslinjaa koskevaa evankeliumia. Molempien evankeliumien ytimessä on tietenkin Jeesus Kristus:

  • On tänään (Jumalan armon hallintokautena) voimassa oleva Paavalin evankeliumi eli Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi /Gal_2:6-7/, joka on kohdistettu kansojen uskoville.
  • On (tällä hetkellä tauko-tilassa oleva) Kuningaskunnan evankeliumi, joka on luonteeltaan kansallinen ja on kohdistettu Israelille Jumalan valittuna kansana /Gal_2:6-7/.

Olen poiminut alle joitakin kohtia, jotka vahvistavat kummankin evankeliumin omia, sisällöllisiä erityispiirteitä.

—

 

Itse asiassa juuri Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi /Tästä tarkemmin/ on se ilosanoma, joka on tarkoitettu eli pyhitetty (erotettu) tämän päivän kristitylle.
Siinä ilmestyy Jumalalta saatava elämänoikeus eli vanhurskautus ilmaisena lahjana pelkän uskon kautta. /Room_3:28/
Siinä valinta ja pelastuminen uskon kautta ovat peruuttamattomia /Room_8:35-39/.
Siinä kaikki kutsutut ovat myös valittuja. /Room_8:29-30/
Siinä ilmestyy Jumalan sovinto ihmiskuntaa kohtaan, Kristuksen uhrin kautta, koko valtavassa laajuudessaan. /Kol_1:20/
Siinä ei ihmiseltä vaadita minkäänlaisia tekoja pelastuksensa eteen. /Ef_2:8-9/
Siinä evankeliumissa ei vaadita hurskailta näyttäviä jumalanpalvelusmenoja tai muita ihmislähtöisiä toimituksia. /Kol_2:23/
Siinä lupaukset ja odotukset eivät kohdistu Maan päälle, vaan Maan ulkopuoliselle ulkoavaruuden alueelle. /Fil_3:20-21/
Siinä voi jokainen (kutsun tultua) edelleenkin pysyä sillä paikalla ja siinä asemassa kuin missä on. /1. Kor_7:20/; /Tästä tarkemmin/
Paavalin evankeliumin seurakuntamalli on myös täysin hengellinen: Kristuksen ruumis, johon jokainen sen jäsen on liitetty kasvamaan omaa kasvuaan omalla paikallaan. /1. Kor_12:27/; /2. Kor_1:21-22/; /Ef_4:46/; /Ef_4:12-13/; /Filem_1:25/.

 

Katso yllä ja vertaa! Nämä kaikki kohdat tulevat Paavalin opetuksen (kirjeiden) kautta!

—

 

Ympärileikkauksen evankeliumi /Tästä tarkemmin/, jonka lupaukset kohdistuvat puolestaan Maan päälle, on suunnattu Israelille ja sen tulevalle 1000-vuotiselle Kuningaskunnan ajalle. /Matt_19:28/;  /Ilm_20:4/
Siinä pelastus on ehdollista ja siihen vaaditaan uskomisen lisäksi tekoja ja sitä, että ”joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu”. /Matt_22:14/; /Hepr_3:6/, /Jaak_2:24/
Siinä kaikki kutsutut eivät ole valittuja. /Matt_22:14/
Siinä temppelipalvelukset tullaan otettamaan uudelleen käyttöön ja juutalaisuuteen liittyvillä uskonnollisilla muotomenoilla tulee olemaan sijansa. /Sak_14:20-21/; /Miika_4:3/; /Sak_14:8-9/
Siihen evankeliumiin liittyy myös maailman kaikkien kansojen opetuslapsettaminen.  /Matt_28:19-20/; /Apt_2:7-11/; /Jes_66:18-19/; /Sak_8:23/
Siinä kaikki lupaukset kohdistuvat Maan päälle, eikä Maan ulkopuolisille maailmankaikkeuden alueelle. /Matt_24:30/; /Luuk_22:29-30/; /Ilm_2:26-27/
Siihen liittyy näkyvää fyysistä toimintaa sekä muuta inhimillistä ja näkyvää ryhmädynaamista käyttäytymistä. /Tästä tarkemmin/

 

Katso yllä ja vertaa! Nämä kaikki kohdat tulevat Israelille suunnatun Vanhan Testamentin Uuden Testamentin ei-paavalillisen osuuden kautta!

—

Kun näitä evankeliumeja sekoitetaan keskenään (niin kuin tänään hyvin yleisesti tapahtuu), niin se väistämättä saa aikaan hämmennystä ja epäuskoa kuulijoissaan.
Miksi näin?
Koska ne ovat monilta sisällöllisiltä kohdin ristiriidassa keskenään.
Koska toinen on voimassaoloajallinen nykyisenä Jumalan salatulla Armon talouskaudella ja koska toisen voimassaoloajallisuus on voimassa toisina Jumalan talouskausina.
Koska Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi (nimensäkin mukaisesti) kohdistuu tämän päivän kansojen uskoviin ja koska Ympärileikkauksen evankeliumi on (nimensäkin mukaisesti) puolestaan kohdistettu Israelille /Gal_2:7/.

Kunnioitetaan (ei omita eli ”varasteta” itsellemme) sitä, mikä Israelille kuuluu ja on luvattu ja arvostetaan samalla sitä mitä meille kansojen uskoville kuuluu ja on luvattu. Onhan kysymys kuitenkin Isän Jumalan ilmoittamasta kahdesta ajolinjasta, joiden mukaan Hän vie Kristuksen Jeesuksen kautta suurta suunnitemaansa kohti sitä rakkaudellista päämäärää, jolla Hän lopulta saa koko luomakuntansa varauksettoman tunnustuksen osakseen /Fil_2:9-11/.
Tehdään näin, vaikka valtakirkot eivät ole tällaista koskaan harjoittaneetkaan.

 

 

Miten leikata oikein Totuuden sanaa?

kirjoittaja

 

Mistä tällainen kysymys?
Onko kysymys edes validi – siis kelvollinen?
Eihän tällaista ohjetta ainakaan Raamatusta voi löytyä?
Vai voiko?

Kyllä, tämä ohje löytyy Raamatusta, tarkemmin Uuden testamentin puolelta, tarkemmin Paavalin kirjeistä, tarkemmin hänen opetustestamentistaan, hänen viimeisestä kirjeestään.

 

2_Tim_2:15
Sf38:
Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.
CLV:
Endeavor to present yourself to •God qualified, an unashamed worker, correctly cutting the word of •truth.

 

Yleiset käännökset antavat ymmärtää, että Paavali tarkoittaa tässä totuuden sanan ”oikein jakelemista”, ”oikein saarnaamista”, tms.
Mutta.
Mutta käännöksen ”oikein jakelee” takaa löytyy vanhan kreikan termi orthotomeo. Verbi on ruokailuun liittyvä teonsana ja tarkoittaa oikein leikata tai oikein osittaa niin kuin Konkordanttinen menetelmä sen kääntää. Tämä teonsana esiintyy ainoastaan yhden kerran Uudessa testamentissa.

—

 

Kun Paavali puhuu tässä Totuuden sanasta, niin hän tarkoittaa Kirjoituksia so. koko Raamattua, koko Jumalan ilmoituksesta ihmisille /Ps_119:160/, mikä ilmoitus oli summautunut täyteen hänen välittämänsä evankeliumin kautta /Kol_1:25-26/. Evankeliumin, jonka hän oli saanut suoraan ylösnousseelta Herralta ilmestysten kautta edelleen meille (kansojen uskoville) välitettäväksi /Gal_1:11-12/; /Apt_26:16/.

Paavali kuvaa tässä Raamattua, jonka hän esittää Jumalan antamana Elämän leipänä maailmalle ja ihmisille. ”Minä olen elämän leipä” Jeesus toistaa moneen kertaan Johanneksen evankeliumissa.
Jeesus on Raamatun punainen lanka sen alusta aina sen loppuun saakka. Raamatussa, Totuuden sanassa, Jumala kuitenkin lähestyy suunnitelmallisesti eri aikoina määräämillään tavoilla ihmisiä, näitä aikoja Raamattu kuvaa talouskausiksi tai hallintokausiksi (kreik. oikonomia). Ne muodostavat Jumalan kokonaissuunnitelmassa itsenäiset ja ajallisesti peräkkäiset ajanjaksot, jolloin Jumala soveltaa ihmisiä ja maailmaa kohtaan itse määräämänsä lähestymistapaa, hallintotapaa. Nämä talouskaudet tai hallintokaudet  ovat ajallisesti peräkkäisiä ja niiden kautta Isä Jumala vie suurta projektisuunnitemaansa Kristuksen Jeesuksen kautta kohti sitä päämäärää, jonka Hän itse on asettanut /1. Kor_15:28/.

Raamattua voi ajatella pitkänä hengellisenä leipänä, joka oikein leikattuna tai siivutettuna (so. voimassaolevaan talouskauteen sovellettuna) antaa parhaan mahdollisen ravinnon hengelliselle elämälle.

—

Paavali kehottaa Timoteusta ottamaan opetuksensa esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka Timoteus on häneltä kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa /Tästä tarkemmin/.
En voi tätä asiaa mitenkään muuten ymmärtää kuin, että Paavali haluaa varmistaa evankeliuminsa eteenpäin menemisen puhtaana lisäopeilta, joita Henki oli hänelle selvästi ilmoittanut olevan tulossa kristillisen uskon liepeille /1. Tim_4:1/; /2. Tim_4:3-4/. Olivathan uskovat alkaneet jo tuohon aikaan (noin 65 jKr.) luopua Paavalin evankeliumin auktoriteetista: “Sinä tiedät, että kaikki aasialaiset ovat kääntyneet minusta pois” – hän kirjoitti.

 

Oikein leikata Totuuden sanaa ei mielestäni voi tarkoittaa mitään muuta kuin, että Paavali haluaa kirjeisiinsä sisältyvän Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin /Tästä tarkemmin/ säilyvän ensisijaisena ravintolähteenä nykyisen Armon talouskauden uskoville. Tämä evankeliumi vaikuttaa uskoa ja rakkautta Kristuksessa Jeesuksessa /1. Tim_1:14/. Hänen evankeliuminsa välittää sen voimassaolevan hengellisen ravinnon, joka tänään vaikuttaa armoa ja rauhaa uskovissa.

—

Mutta mitä otsakkeen jae sitten myös kertoo?

Se kertoo siitä, että on mahdollista leikata Totuuden sanaa, Raamattua, myös väärin!

Tämähän ei voi tarkoittaa mielestäni muuta kuin sitä, että kristillisten kirkkojen ja suuntien rakentamat “oikeat” opit ja niihin perustuva opetus ei priorisoi kansojen opettajan opetusta, vaan etsii Raamatusta, “pitkästä leivästä”, sellaisia kohtia, joiden opetus hivelee niiden omia korvia.

Näinhän lukuisat kristilliset kirkot ja lahkot ovat historian aikana syntyneet. Ja pitkään eläneet, koska Kirjoitusten tulkinnan auktoriteetti on säilynyt valtaapitävillä. Ja tietenkin voidaan perustella liikkeen opetuksen perustuvan aina Raamattuun, koska sitä on itse kullekin soveltuvin osin tulkittu. Poimittu opetuksiin aineksia aikaisemmilta Jumalan talouskausilta.

Totuuden sanan väärin siivuttamisella ja sen nauttimisella hengellisenä ravintona Paavali tarkoittaa esim. Jeesuksen maanpäällisen lihallisen elämän jatkuvaa ja kaavamaista muistelemista ja pitämisenä pyhänä (so. tämän päivän uskovalle eriytettynä) evankeliumina. Tätähän kirkot kaavamaisuudessaan systemaattisesti harjoittavat. Tällainen evankeliumi saa aikaan hämmennystä ja epäuskoa kristityissä, koska opetus liittyy Israeliin ja toiselle talouskaudelle, eikä Jumala sitä ole tukemassa.
Tällainen valtakirkkojen ylimielisyyden viitassa esitetty opetus lisää vaan hämmennystä ihmisissä, jotka vilpittömästi pyrkivät etsimään (leikkaamaan) Raamatun sanaa oikein. Oikein niin, että voisivat kasvaa rauhassa ja ilossa, joka on Kristuksessa jeesuksessa.

Paavali opettaa taas tässä täysin vastakkaisesti. Uskovan tulee lakata kiinnittämästä fokustaan Jeesuksen (200 vuotta sitten tapahtuneeseen) maanpäälliseen elämään, vaan kasvaa ja oppia tuntemaan Häntä ja Hänen todellisuuttaan enemmän ja enemmän Hengen ja mielensä alueella /2. Kor_5:16/. Tämän päivän Jumalan armon hallinta toimii Pyhän Hengen ja ihmisen hengen yhteydessä /Filem_1:25/ – ja tietenkin Kristuksen ja ihmisen mielen alueella /Matt_11:25/; /Room_8:5-6/; /1. Kor_2:14-16/; /Ef_4:22-24/.

 

Paavalin evankeliumi – voimassa NYT!

kirjoittaja

 

Mikä ihmeen Paavalin evankeliumi?
Mistä sellainen löytyy ja miksi sen olemassaolosta ei juurikaan puhuta?
Uuden testamentin alkuteksti puhuu kuitenkin aivan nimenomaisesta Paavalin evankeliumista /Gal_2:7/, joka eroaa sisällöltään monessa suhteessa Israelille kohdistetusta ns. Kuningaskunnan evankeliumista, vaikka molempien ytimenä on Jeesus Kristus.

Paavali sai evankeliuminsa suoraan ylösnousseelta Kristukselta /Gal_1:11-12/, eikä siis Jeesuksen seurassa aiemmin vaeltaneilla apostoleilta. Esimerkiksi Pietarilla oli vaikeuksia Paavalin sanoman ymmärtämisessä /2. Piet_3:16/. Paavalin evankeliumissa oli kuitenkin aivan mullistava – ennen kuulumaton – ilmoitus ja hänellä oli täysi työ pitää se puhtaana erilaisilta lisäopeilta (esim. Galatalaiskirje, 1. Korintolaiskirje). Hänen evankeliuminsa kohderyhmänä ovat tänään – ensimmäistä kertaa koko raamatunhistoriassa – kansat (joiden joukossa Israelilla ei tällä hetkellä ole mitään erityisasemaa). Vain hänen evankeliumissaan esiintyy vanhurskautus (syyttömäksi julistaminen) pelkän uskon perusteella! Vain hänen evankeliumissaan tuodaan sovitus koko laajuudessaan esiin! Mitä sitten ns. uskonpuhdistuksessa aikoinaan oikeastaan tapahtui? Ei kai mitään muuta kuin, että reformaattorit  löysivät tuon Paavalin evankeliumin ja sen opetuksen ja toivat sen sisältöä esille!

Paavali sai ylösnousseelta Kristukselta nimityksen ja toimeksiannon /Apt_26:16/.

Hänet erotettiin (eriytettiin) juutalaisten apostolien joukosta kansoja varten (Room. 1:1).

Hänelle uskottiin aivan erityinen ilosanomasanoma kansoille /Gal_2:7/; (1 Tess, 2:4; 1 Tim. 1:11; Tiit. 1:3).

—

Miksi tämä evankeliumi sitten julkaistiin?

Koska tämä evankeliumi on ollut Jumalassa salattuna maailmanaikojen alusta alkaen odottamassa Hänen julkaisuhetkeään /Ef_3:8-11/.

Ja koska oikea aika tämän evankeliumin julkistamiselle käynnisti Israelin tilapäinen ”hyllytys” (so. vielä meneillään oleva määräaikainen kirouksenaika). Ja juuri tämä Israelin määräaikanen ”sivuunlaitto” on koitunut tämän ajan kristityille rikkaudeksi, koskapa Jumala kokoaa tänä aikana eri kansoista Kristuksen seurakuntaruumiin jäsenistön /Room_11:12/ sen myöhempiä, taivaallisia tehtäviä varten /Fil_3:20-21/.

—

Paavalin sanoma eroaa olennaisesti sisältönsä, vastaanottajakuntansa ja lupaustensa puolesta siitä evankeliumista eli Kuningaskunnan evankeliumista, joita kaksitoista apostolia julisti juutalaisille. Jälkimmäisillä oli tehtävä Herralta nimenomaan Israelille. He julistivat profeettojen ja Herran Jeesuksen lupaamaa maanpäällistä valtakuntaa (tarkemmin kreik. basileia so. kuningaskuntaa) ja sen toteutumista /Apt_1:3/; (Jaak. 2:5; 2 Piet. 1:11; Ilm. 1:9, 11;5).
Tämä kuningaskunta (ei siis mikään tasavalta) ja sen periaatteet olivat heidän sanomansa elementtejä /Matt_28:18-19/; /Apt_2:38/; (Mark. 1:4; Matt. 3:2, 4:17; Apt. 3:19).
Hän, joka tämän uskossa tuolloin vastaanotti, sai syntien anteeksiannon ja lupauksen tulevan kuningaskunnan (eli tuhatvuotisen, maanpäällisen valtakunnan) kuninkaallisista ja papillisista viroista /1. Piet_2:9/; (Ilm. 1:6, 5:10).
Ei-israelilaiset – siis kansat – oli suljettu näiden lupausten ulkopuolelle. He saattoivat, kun he Jumalaan ja Kristukseen uskoivat, odottaa vaatimattomampaa siunausosuutta kuningaskunnan vieraina ja asukkaina.

Myös Paavali julisti lyhyen aikaa evankeliumia kuningaskunnasta maanmiehilleen ulkomailla samalla kun myös kansoja kutsuttiin uskomaan Kristukseen (Apt. 17:30-31) . Mutta kun juutalaiset niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin – joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta – hylkäsivät kuningaskunnan evankeliumin , niin samalla he hylkäsivät myös Messiaansa tulemisen /Apt. 28:25-28/ (Apt. 13:45-47).

Tämän (ns. ylimenokauden talouskauden) päättyessä juutalaiset tuomittiin paatumuksen tilaan ja – jo Vanhassa testamentissa moneen kertaan heille luvattu – kuningaskunnan toteutuminen tuli siirretyksi tuntemattoman pitkään tulevaisuuteen /Room_11:25/ . Samoin kahdentoista apostolin evankeliumia juutalaisille lakattiin julistamasta. Kuitenkin tänään on voimassa /2. Tim_3:16-17/.

—

Nyt astui Paavalin erityinen evankeliumi (60 luvun alusta alkaen) voimaan!
Tämän ilosanoman olemassaolo ja sisältö oli ollut tuohon asti vaiettu salaisuus /Room_16:25-27/; /Ef_3:2-3/.

Nyt uskon kautta Kristuksen vastaanottaneet on määrätty taivaallisia (maapallon ulkopuolisia) tehtäviä varten ja omistamaan taivaalliset siunaukset /Ef_1:3/; /Ef_2:6/. Heidän pelastumisensa, sovituksensa, vanhurskautuksensa ja kirkastumisensa on yksin ylitsevuotavan ja ylivoimaisen armon (Jumalan lahjasuosiollisuuden) hedelmää! Tämän Jumalan armon vaikutuksen ensimmäisenä malliesimerkkinä (kreik. typos) /Fil_3:17/ ja prototyyppinä (kreik. proton) /1. Tim_1:16/ meillä on Paavali /Tästä tarkemmin englanniksi/.
Israelin toivo ja odotus taas liittyy tuleviin maanpäällisiin lupauksiin.

—

Miksi sitten tätä ilosanomaa ei nykyään juurikaan julisteta?

Tänä päivänä – kun liki 2000 vuotta on kulunut hänen evankeliuminsa julkistamisesta – on maailma täynnä erilaisia, eri opillisin painotuksin suuntautuneita kristillisiä suuntia, joista jokainen uskoo olevansa tulkinnoissaan oikeassa. No, täytyyhän sitä tietenkin asiaansa uskoa. Mutta, mikä tämän on voinut saada aikaan? Miksi ylösnousseen Herran meille kansoille Paavalin kautta antama evankeliumi ja sen voima on päässyt hiipumaan? Eikö Paavali korostanut kirjeissään, että nimenomaan hänet on asetettu kansojen opettajaksi? Onko Jumala määrännyt meille kansoille sellaisen opettajan, jonka opetus on epäselvää, moninaisia tulkintoja vaativaa tai erilaisiin vertauksiin kätkettyä? Eikö hyvä opettaja tunne oppilaitaan ja muodostaa opetuksensa niin, että se on selkeää ja ymmärrettävää ja niin, ettei tulkkeja välissä tarvita? Eikä siinä ole mitään muuta kuin mitä siinä on suoraviivaisella maalaisjärjellä luettavissa /2. Kor_1:13/.

Tätä ei ehkä tarvitse ihmetellä, kun muistaa, miten jo muutaman vuoden kuluttua siitä, kun Paavali julisti evankeliuminsa Galatian seurakunnalle, oli seurakuntaan tullut uusia ”mestareita”, jotka opettivat, että tämä ei aivan  riitä! Tähän ilmoitukseen pitää vielä lisätä jotakin! /Tästä tarkemmin/
Ja näin – harmittomilta vaikuttaneet lisävaatimukset saivatkin aikaan sen, että ilo katosi uskovien elämästä! Galatalaiskirjeen 1. luvussa Paavali moneen kertaan ennustaa näiden  oppien tulon ja julistaa, että ”kun joku julistaa evankeliumia vastoin sitä, minkä te olette saaneet, olkoon kirottu”! Alkukielessä on suomennoksen ”vastoin” takana kreikan sana para, joka tarkoittaa ohessa, rinnalla; Näin Paavalin mukaan hänen evankeliumiinsa rakennetut lisäykset (kuten erilaiset ihmissuoritteiset rituaalit) tuovat kirouksen (siunauksen vastakohdan) niin opettajilleen kuin niille jotka siitä ravinnon saavat: usko horjuu, hämmennystä syntyy ja ilo alkaa hiipua.

Paavali näki tämän toisenlaisen evankeliumin tai ”sekaevankeliumin” leviämisen uhkan (ja koki myös sen toteutumisen jo elinaikanaan) kirjoittaessaan viimeiseen kirjeeseensä jälkisäädöksensä /2. Tim_2:2/.

 

p.s.

Ja näinhän tämä on tähän päivään mennessä todella toteutunut.
Kirkot näyttävät pitävän ”pyhänä” evankeliuminaan nimenomaan Jeesuksesta 2000 vuotta sitten kertovia neljää evankeliumikertomusta. Kertomuksia, joissa Jeesus oli kuitenkin tuolloin lähetetty yksinomaan Israelin kansan ”kadonneiden lammasten” tykö /Matt_15:24/. Mutta samalla ne toissijaistavat tai jopa kieltävät Paavalin ristin evankeliumin merkityksen (sanoma rististähän alkaa vasta Kristuksen ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemisesta) tämän päivän evankeliumina. Kieltävät, vaikka itse ylösnoussut Herra on sen meille välittänyt apostoli Paavalin kautta juuri tämän päivän voimassaolevaksi, pyhäksi ilosanomaksi /Gal_1:11-12/. Tämä tuli vahvistetuksi jälleen kerran, kun esim. luterilainen kirkko häivytti tyystin Paavalin välittämän evankeliumin merkityksen ns. uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuonna /Tästä tarkemmin/.

Kirkkolaitokset puhuvat mielellään Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneken kertomuksista pyhinä (meille erotettuina) evankeliumeina, vaikka kyseiset otsakkeet tyystin puuttuvat alkuteksteistä.
Sen sijaan Paavalin evankeliumi, joka tuodaan hänen kirjeittensä kautta esille, ei kirkollisille tahoille ole koskaan kelvannut Evankeliumiksi. Ei, vaikka Paavali käyttää ”evankeliumi” -termiä kirjeissään tilastollisesti merkitsevästi useammin kuin mitä se muuaalla Uudessa testamentissa esiintyy /Katso tilasto esiintymisistä!/.

 

Vahvistu siinä armossa

kirjoittaja

 

Vahvistu siis, poikani, siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa (2. Tim. 2:1)

(CLV) 2Ti 2:1
You, then, child of mine, be invigorated by the grace •which is in Christ Jesus.

—

Armo tarkoittaa Jumalan ansaitsematonta ja rakkaudellista suosiollisuutta ihmistä kohtaan. Armoa ei ihminen voi millään teollaan ansaita, vaan se perustuu Jumalan omaan mielisuosioon ja päätökseen, jonka Hän on päättänyt toteuttaa osana suurta pelastussuunnitelmaansa /tästä tarkemmin/. Nykyisenä Jumalan Armon hallintokautena Jumalan pelastava hallintomalli on salattua – ei näkyvää – ja se perustuu pelkästään Hänen lahjoittamaansa uskoon: ”sen tähden se on uskosta, että se olisi armosta”. Tässä armossa vahvistuminen tarkoittaa tänään uskon elämän kehittymistä läpi ihmisen elämän.  On kyse Jumalan lähestymisestä, Hänen ylitsevuotavasta suosiollisuudestaan, uusista armon vaikutuksien ja totuuksien virtaamisesta uskovan elämään.

Koska Jumalan Armo on ilmaista ja lahjaa, eikä siis vaadi minkäänlaisia ansioita ihmisen puolelta, niin sen vastaanottaminen tapahtuu pelkän luottamuksen kautta. Ja tämäpä taitaa tehdä sen meille monesti niin vaikeaksi, kun meille suunnattu evankeliumi ei olekaan ihmisen mukaista /Gal_1:11-12/. Vaikeaksi siksi, koska tahdomme siihen helposti tuoda rinnalle omaa tekemistä ja muuta touhuamista.

Kun Uuden testamentin alkukielessä puhutaan armosta, niin sen takana on ilmaisu charis. Kun alkutekstissä puhutaan ilosta, niin sieltä löytyy sana chara. Kun Uuden testamentin käsikirjoitukset puhuvat kiittämisestä, niin se on kirjoitettu termillä eucharisteo. Suomenkielisessä Raamatussa nämä ilmaukset on käännetty vastaavasti ”armo” – ”ilo” – ”kiittää”. No mitä tämä voisi kertoa? Ainakin sen, että äidinkielessä nämä sanat näyttävät olevan melko etäällä toisistaan, kun taas inspiroidussa alkukielessä armo, ilo ja kiittäminen paljastuvat myös vahvoiksi sukulaisilmauksiksi. Toisin sanoen voitaisiin kuvata armon olevan jotain sellaista Jumalan suurta suosiollisuutta, joka saa aikaan vastaanottajassaan iloa ja kiitosmieltä. Ja myös niin päin, että kiitollisuutta osoittamalla Jumalaan päin avaamme samalla väylää Jumalan armon tulolle voimavaraksi elämäämme.

—

”Armo, joka on Kristuksessa Jeesuksessa”
on kattavin ilmaus, joka sisältää kaiken sen äärettömän suosion, joka liittyy Kristuksen taivaallisen korotuksen nykyiseen tunnustamiseen. Pelastus, vanhurskautus, sovinto ja kaikki hengellinen siunaus taivaallisissa riittää varmasti virkistämään kaikkia, jotka arvostavat näitä omaisuuksiaan vähälläkin tavalla /Ef_1:3/. Armon vaikutus, virkistys ja elävöitys toteutuu tänään ainoastaan Kristuksen sisällä, Kristuksen Hengen yhteydessä /Room_8:9-11/.

—

”Vahvistu!”

Paavali kehottaa meitä koko ajan vahvistumaan ”siinä armossa”. Alkukielessä löytyy teonsana ”vahvistu” takaa vanhan kreikan verbi endunamoo, mikä on aktiivi-muodossa ja ns. middle eli medium pääluokassa. Konkordanttinen menetelmä purkaa termin morfeemeiksi make-IN-ABLE, joka voitaisiin suomentaa tehdä kykeneväksi, virkistyä, vahvistua, elävöityä. Verbin pääluokka korostaa tässä myös armon kohteen (uskovan) tehtävää tässä armon voiman vahvistumisen prosessissa.

—

Ja välittömänä jatkumona heti tähän apostolin opetuksen ytimeen, hän vielä korostaa sitä, että tässä kaikessa on kyse nimenomaan hänen julistamastaan evankeliumista:

Ja minkä olet kuullut minulta ja minkä monet ovat todistaneet, usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan. (2. Tim. 2:2)

(CLV) 2Ti 2:2
And what things you hear from me through many witnesses, these |commit~ to faithful men, who shall be competent to teach others also.

Tämän Armon evankeliumin – Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin – merkityksen esilläpitoa ja jatkuvuuttaa hänen jälkeensä – hän tässä opetustestamentissaan korostamalla korostaa.

—

Miksi Paavali kehottaa vahvistumaan nimenomaan armossa?
Miksei Hän kehota meitä vahvistumaan uskossa?
Miksi hän ei kehota meitä vahvistumaan rakkaudessa?

Koska.
Kaikki lähtee armosta. Kaikki tämä lähtee Jumalan armon vaikutuksesta. Kaikki tulee Jumalan Hengen elävöittämisen vaikutuksesta. Jumalan lahjasuosiollisuuden hallinnan piirissä saamme ottaa näitä siunauksia vastaan. Usko (Kristuksen usko) ja rakkaus (Jumalan rakkaus) tulevat ilmi ja vahvistuvat Jumalan armon vaikutuksen tuloksena. Kaikkinainen ”inhimillisen luonteva” ja ehkä vaikuttavaltakin näyttävä uskonnollinen toiminta ja puuhastelu ei lisää Jumalan armon vaikuttavuutta uskovan elämässä /Kol_2:23/. Jumala ei jaa tässäkään asiassa kunniaansa ihmisten kanssa.

meidän Herramme armo on ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (1. Tim. 1:14)
(CLV) 1Ti 1:14
Yet the grace of our •Lord overwhelms, with faith and love •in Christ Jesus.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä