Ovatko autotäärisellä arvovallalla esitetyt väitteet totta?
Onko kiristillillä kirkkolaitoksilla hallussaan totuus?
Onko hengellisillä liikkeillä hallussaan oikea opetus?
Eikö totuus ja sen tunteminen pitäisi vapauttaa, tuoda ihmiselle vapaus, vapaus myös ihmisten mielipiteistä?
Miksi sitten niin paljon eripuraisuutta ja erilaisia opetuksia ja erilaisia tapoja ja ”sakramentteja”, joita kukin kristillinen liike pitää oikeana ja totena – vai pitääkö oikeasti?
Vai onko vapauttava totuus sittenkin löydettävissä Totuuden sanasta ja Jumalan Hengen voimasta?
Oletko itse joutunut mietiskelemään näitä asioita?
BBC:n tiedetoimitus teki talvella 1993-1994 laajan tutkimuksen Richard Wiseman:n tiedonvälitykseen liittyvästä totuus-teoriasta, jossa hän väittää, että ottaessaan vastaan esitettävää informaatiota ihminen kiinnittää eniten huomiota tiedottamisen visuaalisuuteen, sitten puhumiseen ja vasta viimeseksi itse tekstiin ja sen sisältöön (myös STT uutisoi tästä maaliskuussa 1994).
Taitavaa ja tunnettua tv-esiintyjää haastateltiin televisiossa kahdesti.
Ensimmäisessä haastattelussa hän puhui johdonmukaisesti totta.
Toisessa haastattelussa hän taas johdonmukaisesti valehteli.
Molemmat haastattelut kirjoitettiin sitten puhtaaksi omiksi teksteikseen Testauskohteena oleva yleisö (N=41,471) jaettiin kolmeen ryhmään. Yksi ryhmä arvioi esiintymisten todenpohjaisuutta tv:n kautta, toinen ryhmä sanomalehden kautta ja kolmas ryhmä kuuntelemalla haastattelut radiosta.
Tv-esiintymisen kautta ei testiryhmä pystynyt selvittämään kumpi puhe oli totta, vaan ainoastaan 51,8 % arvioijista tunnisti toden viestin! Siis noin puolet tv-katsojista piti valheellista viestiä totena! Sanomalehden lukijoista toden tunnistaneiden osuus oli 64,2 % ja radiokuuntelijoiden kohdalla oikean sanoman tunnistaneiden osuus oli 73,4 %. Erot kaikkien kolmen ryhmän välillä myös poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Tutkimus siis vahvistaa sen, että kirjallisen tai kuulemisen viestinnän kautta vastaanottaja kykenee luotettavammin ottamaan vastaan todenmukaisen sanoman kuin visuaalisen esityksen kautta.
tarkemmin testistä:
http://www.richardwiseman.com/resources/Megalab.pdf
Kun sanotaan, että ”yksi kuva vastaa tuhatta sanaa”, niin voi kuvitella, miten visuaalisella esittämisellä voidaan nuo ”tuhat sanaa” lisätä viestiin ja sen ympärille ja näin viedä katsojan huomiota pois itse asiasta ja sen merkityksestä.
Teorian pätävyyttä voidaan perustella varmaan monenlaisissakin tilanteissa.
Paavalia arvosteltiin aikoinaan siitä, että hän ei aina esiintynyt seurakunnan edessä – kuten kansojen apostolin olisi tullut – sen odotusten mukaisesti: suureellisesti ja vakuuttavasti. Korintton seurakunta esittikin pettymyksensä hänen visuaalisen esiintymisen ja sanallisen viestinnän epäsuhtaan: ”Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista.” (2 Kor. 10:10 /sf38)
Paavali myös perusteli tämän asiantilan kirjoittaessaan heille: ”Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,” (1 Kor, 2:3-4 /sf38)
Mielestäni apostoli antaa tässä hyvän esimerkin siitä miten ”suuressa kuvassa” ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Astia on vain väline ja sellaiseksi tarkoitettu.
