Rikas mies ja Lasarus

 



Vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on läpi historian vaivannut ihmisiä.  Mitä oikein tämän vertaus -kertomuksen takana on ja mitä Jeesus halusi sillä tuoda esiin?

Ratkaiseva kysymys vastauksen saamiseksi on tämä:
Onko vertauksessa kyse kuvakielisestä kertomuksesta vai kirjaimellisesta kerronnasta?
Sisältyykö tähän vertaukseen kirjaimellinen totuus, ja minkälainen?

Vertaus esiintyy Luukkaan evankeliumin 16. luvussa.

19. Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.
20. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita
21. ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.
22. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
23. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.
24. Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’
25. Mutta Aabraham sanoi: ’Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.
26. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.’
27. Hän sanoi: ’Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon
28. – sillä minulla on viisi veljeä – todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan’. 29. Mutta Aabraham sanoi: ’Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä’.
30. Niin hän sanoi: ’Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen’.
31. Mutta Aabraham sanoi hänelle: ’Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’.”

Ensiksi.

Vertauksella, kreik. parabole, BESIDE-CAST, tarkoitetaan kertomusta, jonka sisään on ikään kuin heitetty sanoma.  Raamatussa sillä esitetään kuvakielellä kerronnallinen viesti jostain hengellisestä totuudesta. Mutta, jos vertauksen kertomuksen ottaa kokonaan kirjaimellisesti, niin se väistämättä johtaa hämmentäviin ja ristiriitaisiin tulkintoihin! Termi ”parabole” esiintyy UT:ssa 40 kertaa, eikä Paavali käytä – kansojen valtuutettuna opettajana /1. Tim_2:7/; /2. Kor_1:13/ – tätä verhoavaa ilmaisutapaa kertaakaan kirjeissään meille.
”Parabole” oli itämailla kerrontatapa, jolla kuvakielen keinoin kerrottiin ”peittävästi” jokin siihen (vertaukseen) liittyvä totuus tai asiantila.

Toiseksi.

On täysin oletettavaa, että juutalaiset kuulijat tunsivat tuon käsitteen ”Aabrahamin helma”, ei kai Jeesus sitä muuten olisi ottanut sitä puhuessaan heille esiin. Tätä käsitystä vahvistavat myös myöhemmät tutkimukset (esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Bosom_of_Abraham ), joissa monet tutkijat ovat päätyneet seuraavaan selitykseen.

Kielikuva ”olla Abrahamin helmassa” on johdettu tavasta maata sohvalla pöydän ääressä, joka tapa vallitsi juutalaisten keskuudessa sekä ennen että vielä myös Jeesuksen aikana. (Tätä aterioimiskäytäntöä sovellettiin yhteisaterioinneissa, joissa jokainen vieras nojasi vasempaan kyynärpäähän jättääkseen oikean kätensä vapaaksi, ja kun kaksi tai useampi makasi samalla sohvalla, yhden miehen pää oli lähellä takana makaavan miehen rintaa, ja hän siksi sanottiin ”makaamaan toisen helmassa”.)

Kolmanneksi. 

Keille Jeesus aikanaan esitti tämän vertauksen?
Fariseuksille! Luuk_16:13-15

Jeesus esitti vertauksensa tuon ajan Israelin eliitille ja sen edustajille!
Hän esitti vertauksensa juuri noille rahanahneille rikkaille, jotka nauttivat oikeuksistaan ja omistuksistaan ja siitä, että he halusivat itseään pidettävän Israelin kansan edustajina Jumalan edessä. Fariseukset ja kirjanoppineet pitivät itseään itseoikeutettuna yläluokkana tulevaan Messiaan Kuningaskuntaan, jota he Kirjoitusten perusteella osasivat odottaa.

Neljänneksi.

Kuoleman, Tuonelan (hepr. Sheol; kreik. Hades) tilan raamattu kuvaa monin kohdin ja hyvin selkeästi syväksi, tiedottomaksi unitilaksi, jossa ihminen nukkuu /tästä tarkemmin/. Jeesus nimitti kuolleita nukkuviksi, sellaisessa kuoleman unessa nukkuviksi, joista Jumala kykenee heidät ajallaan herättämään takaisin keholliseen elämään (esim. Lasaruksen kuolleista herättäminen, Joh. 11). Tuonela, jota Kuolema vielä hallitsee, joutuu lopulta luovuttamaan kaikki kuolleensa Kristukselle, kun sen valta vaiheittain ja lopullisesti kukistetaan. Tuonelan tila koskee sekä uskomattomia että uskovia ihmisiä: kaikkia kuolleita ihmisiä, myös Daavid nukkui vielä (ajanlaskumme alussa) siellä (Apt_2:27: Ps. 16:10). Vasta Jeesus oli ja on ensimmäinen kuoleman unesta ylös noussut ihminen 1. Kor_15:20 . Tuonela on kuitenkin Jumalassa ja Hänen hallinnassaan (Ps. 139:8) ja Isä Jumala on antanut avaimet, ihmisten Kuoleman ja Tuonelan kahleista vapauttamiselle, Kristukselle Jeesukselle (Ilm. 1:18)!
Tuonelastahan (tai mistään muustakaan ns. välitilasta) ei tässä vertauksessa siis ollenkaan kirjaimellisesti puhuta!

Johtopäätökset.

Kysymyksessä on kuvakielinen vertaus, jonka Jeesus kohdisti silloiselle Israelin uskonnolliselle yläluokalle. Tuo vertauksen ”rikas mies” tarkoitti juuri heitä, jotka ”sitoivat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panivat ne ihmisten hartioille”. Israelin uskonnollinen johto odotti tuolloin VT:n lupausten mukaista voimallista Messiasta, joka toisi heille Maan päälle maailmanajallisen, ”iankaikkisen” Kuningaskunnan ja jonka kuninkaallisiin ja papillisiin oikeuksiin heillä olisi pääsy. Tämä kuitenkin tuolloin peitettiin heiltä. Ensinnäkin Jeesus johdonmukaisesti puhui heille ja muulle kansalle vertauksin, jotta ymmärtämisen peite heidän sydämensä päällä – Jumalan suunnitelman mukaisesti – edelleen pysyisi Matt_13:13-15 . Tässäkin kohtaa Hän oli täydellisen kuuliainen Isänsä tahdolle toteuttaessaan Hänen suunnitelmaansa. Samoin Hän kielsi opetuslapsiaan tuolloin jyrkästi puhumasta julkisesti siitä, että Hän on Messias, koska Hänen tiensä silloin oli Jumalan Karitsan tie Luuk_9:20-22 .

Rikkaan miehen ”eläminen” Tuonelassa on tietenkin kuvaannollista puhetta. Kirjaimellista Tuonelaa se ei voi tarkoittaa, koska Tuonelan tilassa raamatun mukaan nukutaan kaikessa hiljaisuudessa ja tiedottomuuden tilassa Saarn_9:10 . Mutta tuo ”rikkaan miehen” ja ”köyhän Lasaruksen” kuoleminen viittaa tässä siihen, että Jeesus puhuukin tässä tulevasta, tuhatvuotisesta Kuningaskunnastaan. Silloin nuo fariseukset, ylipapit ja kirjanoppineet ovat ehtineet jo kuolla, kun taas hengellisesti köyhät pääsevät ensimmäisen ylösnousemuksen kautta osallisiksi tulevan maailmanajan siunauksista /tästä tarkemmin/. Tähän – tulevaan ylösnousemukseen – Hän viittaa myös vertauksensa viimeisessä jakeessa 31, ts. että nämä vertauksessa kuvatut lupaukset toteutuvat vasta uuden maailmanajan alkaessa, vanhurskasten kuolleista ylösnousemuksen jälkeen.

Tätähän Jeesus myös aikanaan viesti Israelin huoneen ”kadonneille lampaille”, kun Hän julisti:
Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta (Matt_5:3) !

Jeesus viittaa vertauksessaan niihin hengellisesti köyhiin, jotka pääsevät nauttimaan tulevassa tuhatvuotisessa Kuningaskunnassa sen siunauksista mm. juhlalallisten yhteisaterioiden muodossa ja Aabrahamin seurassa, ”Aabrahamin helmassa”.
Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa; (Matt. 8:11)

Ja tätä tulevaa – tuhat vuotta kestävää juhlan yhteyttä – Hän julisti myös oppilailleen:
Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennen kuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”

Tiivistäen ajattelen tämän vertauksen paljastavan sen, miten silloinen Israelin uskonnollinen ja poliittinen johto oli epäonnistunut sille uskotusta tehtävässään syyllistyessään kaikkinaiseen ahneuteen ja köyhien sortamiseen. Heillä ei tule olemaan osuutta tulevassa Taivasten valtakunnasta, jonka Jeesus – saapuessaan kansansa pelastavana Messiaana – tulee aikanaan, nykyisen Maan päälle, perustamaan.

Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä. (Matt. 23:13)
Sen tähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. (Matt. 21:43)

Kuninkaallisen papiston ja hallinnon tehtävät tullaan antamaan sille ”piskuiselle laumalle”, niille hengellisesti köyhille israelilaisille, sille ”yhdelle kadonnelle lampaalle”, joille ”Isä on nähnyt hyväksi antaa valtakunnan”. He pääsevät tulevaisuudessa nauttimaan ”Aabrahamin helmassa” tulevan Taivasten Kuningaskunnan siunauksista.
Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. (Luuk. 12:32)


Paratiisi

 

Paratiisi herättää ihmisissä paljon erilaisia ja kaihoisia mielikuvia. On niin aina tehnyt. Paratiisi esiintyy myös eri uskonnoissa kuten islamissa ja hindulaisuudessa. Katsotaan kuitenkin, mitä raamattu tietää Paratiisista kertoa. Raamatussa on tunnistettavissa kaksi Paratiisia: muinainen ja tuleva. Raamatun kuvaamat Paratiisit sijaitsevat aina Maan päällä.

Paratiisi -sana tulee alun perin muinaisen persian sanasta pairidaeza, joka tarkoitti rajattua puisto- ja puutarha-aluetta, josta tuolloin lähti neljä virtaa, yhtenä niistä Eufrat. Muinainen Paratiisi, Eedenin Paratiisi, oli konkreettinen puistomainen alue, joka sijaitsi aikoinaan nykyisen Maan päällä. Tämän Edenin Paratiisin oli Jumala antanut ihmiselle hänen hallittavakseen ja hoidettavakseen (1. Moos. 2.15).

Ensimmäinen Paratiisi sijaitsi siis nykyisen Maa-planeetan päällä ja sen keskellä oli Elämän puu.
Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun. (1. Moos. 2:9)
Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt. (1.Moos. 2:8)

Koskapa Elämän puusta syöminen olisi taannut ihmiselle jatkuvan elämän, niin Jumala karkotti langenneen, kuolevaisuuden tilaan siirtyneen ihmisen pois Eedenin paratiisista ja asetti kerubit sekä leimuavan miekan vartioimaan Elämän puulle johtavaa tietä.
Ja Herra Jumala sanoi: ”Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!” Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. Ja hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä. (1. Moos. 3:22-24)

Niin kuin Elämän puu sijaitsi muinaisen Paratiisin keskiössä, niin myös tulevassa Paratiisissa Maan päällä.

Uudessa testamentissa sana ”Paratiisi” (kreik. Paradeisos) esiintyy kolme kertaa (Luuk. 23:43, 2. Kor. 12:4, Ilm. 2:7). Uusi testamentti puhuukin pelkästään tulevasta, uuden Maan päälle sijoittuvasta, Paratiisista. Tämä Paratiisi toteutuu vasta Israelille luvatun tuhatvuotisen Kuningaskunnan jälkeen, kun uudet taivaat ja Maa tulevat luoduiksi.
Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. (Ilm. 21:1)

Täällä uuden Maan päällä tulee Paratiisi sijaitsemaan ja siitä käytetään nyt nimitystä Jumalan Paratiisi, eikä Edenin paratiisi. Tänne Jeesus lupasi  (ristin ryövärin lisäksi) kaikki tulevana Herran päivänä vainoista voittajina selviytyvät juutalaiset uskovat.
Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa. (Ilm. 2:7)

Elämän puu sijaitsee siis myös tulevassa Jumalan paratiisissa.
Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi. (Ilm. 22:2)

Tästä kaikesta voimme päätellä, että tällä hetkellä ei ole olemassa mitään paikkaa nimeltä Paratiisi. Voimme myös edellä olevan perusteella tulla johtopäätökseen, että ensimmäinen Paratiisi oli nykyisen Maan päällä ja että toinen Paratiisikin tulee sijaitsemaan tulevan, uuden Maan päällä. Myös sen voimme päätellä, että Paratiisi ei sijaitse, eikä tule sijaitsemaan taivaallisella so. Maan ulkopuolisella Universumin alueella, jonne taas tämän päivän uskovien odotukset kohdistuvat /Ef_1:3/, vaan uuden Maa-planeetan pinnalla.

Paratiisilla ei ole mitään tekemistä kuolleiden eli poisnukkuneiden paikkana kuvatun hepr. Sheol, kreik. Hades, suom. Tuonelan kanssa. Eikä myöskään Geennan (joskus harhaanjohtavasti ”Helvetiksi” käännetyn) Hinnomin kaatopaikkarotkon kanssa. Eikä myöskään kreik. Tartaroksen /tästä tarkemmin/ kanssa, mihin aikoinaan teljettiin Nooan päivinä kapinoineet henkiolennot.

Mato ei kuole – eikä tuli sammu?

 

Kun raamatussa sanotaan, että ”mato ei kuole, eikä tuli sammu”, niin ilmaisu herättää ihmisissä paljon mielikuvia ja tunteita. On tehnyt sitä jo vuosisatojen ajan. Helvetti on voimakas ilmaisu. Kirkkojen ja erilaisten kristillisten lahkojen tahoilta sitä on kiitettävästi pidetty esillä ”ikuisena tulihelvettinä”, jonne ne, jotka eivät usko Jeesukseen tulevat joutumaan ”ikuisesti vaivattaviksi”. Onko tämä vain uskonnollisten johtajien ja auktoriteettien kylvämä pelote, jolla on historian aikana (ja vielä nykyäänkin) valtaa tavallista ”tietämätöntä” kansaa kohden? Niin kuin on tiedossa niin tällaiset vanhat ja vahvat uskomukset tahtovat itsepintaisesti pysyä ihmisten kielissä ja mielissä. Mieleen syöpyneenä käsitteenä ne väistämättä säätelevät ja ohjaavat kohdallaan myös ihmisen ajattelua ja käyttäytymistä.

”Helvetti” käännössanan takaa löytyy alkutekstissä hepreankielinen termi Geenna, joka viittaa Jerusalemin eteläpuolella olevaan Hinnomin laaksoon. Termi esiintyy Uudessa testamentissa 12 kertaa, Paavali ei käytä sitä kirjeissään kertaakaan. Gehenna (toisinaan Geenasta käytetty nimitys) on fyysinen Jerusalemin eteläpuolella sijaitseva rotko, joka Vanhan testamentin aikana toimi mm. rikollisten ruumiiden ja kuolleiden eläimien ruhojen polttopaikkana. Juutalaiset tunsivat paikan ja sen historian ja siksi Jeesus kertoi heille sen tulevasta käyttöönotosta Israelille luvatun tuhatvuotisen Kuningaskunnan aikana.

Gehennassa paloi aikoinaan jatkuva tuli, kun jätteitä poltettiin – samoin tulevan Israelille luvatun maan päällisen Kuningaskunnan aikana Hinnomin rotko tulee käyttöön rikollisten ruumiiden polttopaikkana varoitukseksi rikollismielisille ihmisille. Koska tuo kaatopaikkatulen pitää palaa koko ajan, niin sitä tullaan pitämään yllä jatkuvasti tuhannen vuoden ajan eli koko tulevan maailmankauden ajan eli kuten se yleisesti käännetään ”iankaikkisesti” /tästä tarkemmin/.

Jeesus varoitti juutalaisia opetuslapsiaan uskonnollisesta ulkokultaisuudesta ja olemaan pelkäämästä vainoojiaan. Samalla Hän kiinnitti heidän huomionsa kunnioittamaan ennemmin Häntä, joka tulevassa Kuningaskunnassa tulee hallitsemaan ”rautaisella valtikalla” (Ps. 2:8-9).

Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää. (Luuk. 12:5)

(CLV) Lk 12:5
Now I shall be intimating to you of aWhom you may be |afraid: Be |afraid of Him •Who, after killing, |has authority to be casting i into •Gehenna. Yea, I am saying to you, of this One be |afraid!

Kuten edeltä on havaittavissa, niin tulevassa teokraattisessa, Jumalan Israelin kautta toteuttamassa, maailmanhallinnossa tulee Messiaalla olemaan käskyvalta jakaa myös kuolemantuomioita ja heittää (heitätyttää) rikollisen ruumis poltettavaksi Hinnomin rotkoon. Tämä ennustettiin jo Vanhassa testamentissa.
Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle. (Jes. 66:24)

Kyse on siis tulevan maailmanajan julkisesta muistutuspaikasta, johon rikollisten ruumiit polttohaudataan eli heitetään kuluttavaan tuleen. Tämä toimii myös varoituspaikkana kaikelle mahdolliselle kapinallisuudelle, joka nousee Jumalan, tuhatvuotista maailmanhallintoa vastaan. Paavali ei käsittele Hinnomin laakson asiaa kertaakaan kirjeissään, koska sen merkitys tulee jäämään Maan päälle, eikä koske ainakaan meitä, jotka uskomme ja jotka jo aiemmin on temmattu taivaalliselle sektorille, pois Maan pinnalta (1. Tess_4:17-18).

Vielä muutama sana tuosta Israelille luvatusta tuhatvuotisesta Kuningaskunnasta. Joskus kuulee epäilyjä siitä, että onko kyseessä todella tuhat vuotta kestävä aikakausi? Sen puolesta, että kyseessä on kirjaimellisesti tuhannesta vuodesta, puhuu se, että ylösnoussut Kristus paljastaa tämän asian peräti kuusi kertaa (eli korostaen) Johannekselle.

  1. Kuningaskunnan alkaessa Saatana sidotaan tuhanneksi vuoksi, jotta se ei pääsisi villitsemään kansoja noiden tuhannen vuoden aikana. Tässä muuten toteutuu se Jeesuksen juutalaisille opetuslapsilleen opettaman rukouksen pyyntö: ”päästä meidät Pahasta”. (Ilm. 20:2-3)
  2. Jeesukselle suuren vainon alla uskollisuutta osoittaneet (myös marttyyrikuoleman kokeneet) saavat hallita maan päällä tuhannen vuoden ajan. (Ilm. 20:4)
  3. Muut kuolleet eivät virkoa eloon, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. (Ilm. 20:5)
  4. Kohdassa 2 palkitut saavat Jumalan ja Kristuksen pappeina hallita hänen kanssaan ne tuhat vuotta. (Ilm. 20:6)
  5. Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, (Ilm. 20:7)

Tässä kohden tarkoittaa ”iankaikkisuus” tai ”ikuisuus” (kreik. aion) tuhatta vuotta. Tämän ajan pidetään myös Jerusalemin eteläpuolisen Hinnomin laakson julkista polttohautaus- ja kaatopaikkatulta, ”Helvettiä”, yllä muistutukseksi ja varoitukseksi kapinamielisille ihmisille (Ilm. 20:8-9).

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä