Helvetti

Hämmentävää epätietoisuutta

kirjoittaja

 

Seuraavassa tuodaan esiin erään henkilön ajatuksia, jotka olivat häntä vilpittömänä ihmisenä niin kauan vaivanneet, että hän lopulta pelkäsi menettävänsä jopa järkensä. Hänen tuskansa juontui toisaalta tiukasta halusta uskoa kaikki, mitä Raamattu sanoo ja toisaalta mahdottomuudesta tehdä tätä perimätietojen sävyttämien raamatunkäännösten ja yleisten selityksien avulla. Seuraavia kysymyksiä olisi hyvä tuoda esiin erilaisilla foorumeilla, jotta ihmiset saataisiin tutkimaan ja ajattelemaan myös itse – ihan itse!

 

Tähän on tänään tarjolla erinomaisia välineitä, kuten  yhdenmukainen, vertailusanaston sisältävä Konkordanttinen käännös, jonka avulla tavallinen lukija pääsee (ilman alkukielen hallintaa, englannin tai saksan perustaidoilla) porautumaan inspiroituun alkutekstiin!

Helvetti?
Ainoastaan Jumala saattoi käsittää ikuisen tulihelvetin suunnitelman. Tekikö Hän tämän suunnitelman ennen vai jälkeen Pahan maailmaan tulon?
Jos ennen, niin miten Hän saattoi luoda ihmisen sellaista mahdollisuutta varten?
Jos jälkeen, niin miten Hän saattoi sallia, että Saatana sai vapaat kädet, myös johdattaa ihminen harhaan?
, että Saatana pysyy vuosituhansia vapaudessa?
, että helvettiin kulkeva ihmiskunta niin lisääntyy?
, että synti periytyy kaikille?

Kristuksen tulo
Miksi Kristus lähetettiin vasta vuosituhansia syntiinlankeemuksen jälkeen?
Miksi Hänet lähetettiin aikana, jolloin puhtaasti teknisesti oli mahdotonta saavuttaa kaikkia maanosia?

Teknologia
Miksi Jumala salli vasta viime vuosisadalla tekniset keinot tavoittaa kaikki kansat? Hänellähän toki on tämäkin kaikki käsissään.

Vastuullisuus?
Joutuvatko myös lapset ikuiseen helvettiin?
Jos joutuvat, niin täytyisihän raamatun edes jotain siitä sanoa, myös siitä, missä iässä ns. vastuullisuus alkaa.
Mitä ylipäätänsä koko vastuullisuudella on em. kysymyksen kanssa tekemistä?
Ovatko pakanat vastuullisia siitä, että he eivät tienneet Kristuksesta mitään?
Ovatko ihmiset vastuullisia pahoista taipumuksistaan, ympäristöstään, kasvatuksesta ja synnynnäisestä ”jumalaetäisyydestä”?
Eikö Jumala yksin ole pohjimmiltaan vastuussa kaikesta siitä, mitä Hänen luomakunnassaan tapahtuu tai voi tapahtua?

Armo?
Eivätkö kirjoitukset itse vakuuta, että kaikki pelastus on armoa ja Jumalan teko?
Kun Jumalan siis täytyy tehdä pelastuksen teko, ja Hän ei pelasta kaikkia, jotka Hän voisi pelastaa, voiko Hän silloin rakastaa heitä kaikkia tasavertaisesti?
Miten jälkimmäinen on mahdollista, koska Hän on luonut jokaisen ihmisen, myös heidän taipumuksensa ja ne olosuhteet, jotka heidät muovasivat?
Jos Hän ei kykene pelastamaan kaikkia, jotka Hän loi, niin missä on Hänen mahtinsa?
Kun sanotaan, että Hän pelastaa kaikki, jotka tahtovat, ei selitä oikeastaan yhtään mitään; sillä useimmat ihmiset eivät tätä tiedä että, pelkkä tahto pelastukseen riittäisi. Sitä paitsi kirjoituksissahan sanotaan, että Hän vaikuttaa tahtomisen (jotta Hänen hyvä tahtonsa toteutuisi).
On myös silmiinpistävää, että usein juuri sellaisia pelastetaan, jotka eivät sitä itse halua, esim. Paavali.
Niin pian kuin Jumalan Henki näyttää ihmiselle hänen turmeltuneisuutensa, ihminen tahtoo pelastua. Miksi Jumala ei näytä sitten kaikille ihmisille heidän turmeltuneisuuttaan? Hänhän jättää useimmat aavistamattomiksi siitä, miten heidän tilansa on. On selvää, ettei Hän vedä kaikkia ihmisiä tänään, ja Hänen Sanansa ilmoittaa, että ilman sitä ei kukaan voi tulla Kristuksen luo. Kun Hän haluaa, että kaikki tulevat pelastumaan, ja tämä tapahtuu ainoastaan tässä elämässä heikkojen ihmisten evankeliumin julistuksen kautta, niin miksi Hän ei menettele niin, että kaikki lähetys olisi menestyksellistä? Miksi on niin paljon sairauksista, työntekijäin ja rahan puutteesta aiheutuvia vastuksia lähetystyössä? Miksi lähetystyö tänään saavuttaa kuitenkin vain pienen osan ihmisistä?

Eläimeksi vai ihmiseksi?
Olisiko parempi syntyä eläimeksi kuin ihmiseksi? Eläimillä on ainakin toivoa, että he eivät joudu kärsimään ikuista vaivaa kadotuksessa, vaikka viettäisivätkin pahaa elämää.
Entä joutuvatko imeväisiässä kuolleet lapset ikuiseen vaivaan? Jos tämä mahdollisuus työnnetään syrjään, niin silloinhan täytyisi taivas olla suurelta osalta asutettu imeväisten sieluista. Imeväiskuolleisuus on ollut historian aikana hyvin suurta. Näin ollen täytyisi taivaassa olla miljardeja imeväissieluja.
Miksi Jumala on sallinut menestystä taistelussa imeväiskuolleisuutta vastaan: sehän riistäisi Häneltä valtavasti sieluja, jotka aikuistuttuaan eivät usko Häneen?
Kaikki keinot pelastaa lasten elämä olisivat em. tapauksessa turhaa, koska ainoastaan murto-osa heistä kaikista myöhemmin kääntyy.

Aadam?
Miten Jumala saattoi sanoa Aadamille ainoastaan, että hän tulisi kuolemaan syötyään hedelmää, sen sijaan että olisi sanonut hänelle, että ei vain hän, vaan myös kaikki hänen jälkeläisensä tulisivat sitten elämään ikuisessa tulihelvetissä?
Miten Jumala saattoi yhä uudelleen ja uudelleen vakuuttaa, että koko Israelin kansa oli Hänen, samalla kun oli mahdotonta heitä uudistaa, mikä yksin on ehtona ikuiselle elämälle? Se mitä muutamat vanhimmista tuolloin käsittivät tulevasta pelastuksesta, ei milloinkaan ollut koko kansan omaisuutta. Se ei ollut edes kaikkien leviittojen omaisuutta. Siitä huolimatta Jumala selittää koko suvun hänelle pyhitetyksi ja sallii sen tehdä Hänelle pyhäkössä palveluksia. Mutta jos suurin osa näistä ihmisistä (perityn syntisen turmeltuneisuutensa tähden) tullaan kiroamaan Hänen yhteydestään ikuisesti, niin kuinka Hän saattoi heidän aikaisemmin tulla yhteyteensä?

Vanha testamentti?
Ylipäätänsä koko vanha testamentti on arvoitus. Helvetistä ei mainita siellä missään sanallakaan, ei edes Siinailla. Ennen Danielia ei kukaan puhu ikuisesta häpeästä tai vahingosta. Miten sitten ne ihmiset, jotka elivät ennen häntä, saattavat sanoa, että Jumala on heitä varoittanut? Hän ei ole milloinkaan uhannut muilla rangaistuksilla kuin kuolemalla tai maallisella tuomiolla. Mistä lähtien tämä on sitten muuttunut? Kristuksen tulemisestako lähtien?
Silloinhan tämä tuleminen olisi mitä pahin onnettomuus suurimmalle osalle ihmiskuntaa!

Tietämättömyyden aika?
Kun sanotaan, että aikaisemmin oli juuri tietämättömyyden aika, jolloin Jumala ”katsoi syntiä läpi sormiensa”, niin tämä ehkä selittää helvetin uhkauksen puuttumisen VT:ssä.
Mutta pohjimmiltaan se tekee kaiken vielä vaikeammaksi. Tällöinhän Jeesus Kristus olisi tuonut ajan, jolloin helvetin uhka alkoi; tämä ei toki ole ”suuri ilo kaikelle kansalle” eikä ”sinun siemenessäsi (Kristuksessa) tulevat kaikki kansat siunatuiksi”.
Miten koko tämä toivo: ”imeväiset ja lapset voivat tulla autuaiksi” sopii raamatunkohtaan ”liha ja veri ei tule perimään Jumalan valtakuntaa”, niin että uusi syntymä on välttämätön?

Tietämättömyys?
Kun Kristus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät”, niin täytyy sen toki merkitä toivoa ihmisille, joilla ei ole tietoa Jumalan tahdosta! Mutta eikö silloin olisi parempi, että kaikki suljettaisiin tietämättömyyteen?
Oikeastaan on täysin käsittämätöntä, miten Jumala suhtautuu synnin mahtiin. Synnin Hän antaa periytyä, armon ja uuden elämän ei. Hänenhän täytyisi nyt sallia ainakin jokaisen ihmisen tulla neutraaliksi maailmaan nähden ja vapaasti valita kuten Aadam! Ihmisen tulisi myös saada yhtä paljon tietoa kuten Aadam, joka keskusteli välittömästi Jumalan kanssa! Ei edes Aadamia, jolla oli sellainen tiedon määrä ja jonka ei olisi tarvinnut tehdä syntiä, uhattu helvetillä!
Miten Jumala sitten voi valmistaa ikuisen helvetin niille, joilla ei milloinkaan ole ollut Aadamin tietoa ja valintavapautta?

Ristiriitaa?
Ylipäätänsä koko raamattu on suuri käsittämätön kaaos, täynnä vastaväitteitä: Jumala, joka voi kaiken, mutta jolta paholainen ottaa melkein kaiken! Jumala, joka tietää kaiken ennakolta, mutta ei estä pahinta. Jumala, joka sallii miljardien ihmisten joutua perikatoon, mutta joka säälii jopa Niiniven eläimiä. Jumala, jonka Poika liikuttuu itkevästä leskestä ja sokean vaikerruksesta, mutta joka itse ajattelee tulihelvettiä ja sen ikuisesti toiminnassa pitämistä!
Mitä hyödyttää sanoa, mikä ihana ja ihmeellinen pelastusteko Golgatalla ihmiskunnalle tapahtui, kun olosuhteet ovat sellaiset, että ehkä vain tuhannesosalla kaikista ihmisistä on ylipäätänsä ollut mahdollisuus kääntyä. Kun lääkäri keksii lääkkeen, joka vaikuttaa ainoastaan 1%:iin potilaista, ei tätä ”lääkettä” voida pitää lääkkeenä. Onko Jumalan lääke, Kristuksen uhri, tehoava ainoastaan 1%:iin ihmiskunnasta? Missä on silloin vertaus vaimon siemenestä, joka polkee rikki käärmeen pään ja riistää siltä sen koko saaliin?

Selityksiä ja selityksiä
Jos Raamattu on todella lopullinen, selvä ja pettämätön Jumalan sana, niin silloinhan täytyisi niiden, jotka tuntevat sen, olla yksimielisiä siitä, mitä se opettaa näistä asioista! Mutta kuka heistä osaa vastata? Toinen puhuu toista vastaan. Toiset sanovat: ”Lapset tulevat autuaiksi, heidän on taivasten valtakunta”. Toiset taas sanovat: ”Lapset eivät tule autuaiksi, elleivät he ole kääntyneet”. Eräät sanovat: ”Jumala tulee tuomitsemaan henkilökohtaisen tiedon mukaan”, toiset taas sanovat: ”Ei – ne, jotka ilman lakia tekevät syntiä, tulevat myös ilman lakia hukkumaan”. Eräät sanovat: ”Kuoleman jälkeen on vielä tilaisuus kääntyä, sillä Kristus mainitsee anteeksiannosta ’siinä maailmassa’ ”. Toiset taas sanovat: ”Ei – nyt on pelastuksen päivä”.

Ihmisen tahto?
Eräät sanovat: ”Ihmisen tahto on vapaa”; toiset taas väittävät: ”Ei, se on kuin savea, jota paholainen muovailee” tai ”Se on kuin ratsu, jota Jumala ja paholainen vuorotellen ohjaavat”. Muutamat ”auttavat” itsensä tästä hädästä väittämällä, että lunastamattomat tullaan lopullisesti tuhoamaan (hävittämään olemattomiin), mutta tämä johtuu aivan ilmeisestä neuvottomuudesta ja on pohjimmiltaan täysin epätyydyttävä. Toiset taas hylkäävät tämän aivan yhtä ”näyttävillä” raamatunkohdilla. Näin asetetaan Raamatun sana Raamatun sanaa vastaan. Viisaimmat vieläpä sanovat: ”Näihin kysymyksiin ei ihminen voi saada vastausta”!
Näinkö on?
Onko Jumala antanut meille sanomansa, jotta olisi mahdotonta löytää vastausta kaikkein tärkeimpään kysymykseen?

Saatana?
Näiden rivien lähettäjä ilmoittaa meille opiskelleensa kaiken saatavilla olevan aineiston apostoli Paavalin opettaman kaikkien ja kaikkeuden sovituksen puolesta ja sitä vastaan. Kuitenkaan hän ei vielä päässyt lopulliseen ratkaisuun, koska vielä eräs asia vaivasi hänen mieltään: ilman Saatanan sovitusta ei kaikkeuden sovitusta voi ajatella, ja kuka opettaisi Saatanan sovitusta vapaaehtoisemmin kuin Saatana itse?
Tämä ajatus oli jäänyt häntä vielä vaivaamaan, kunnes eräs vanha, kokenut kristitty kysyi häneltä:
”Tiedätkö muuten miksi Saatana niin vihaa kaiken sovitusta”?
Koska se ei jätä hänelle yhtään mitään omistettavaa. Koska Jumala ottaa häneltä kaikki ja vielä hänet itsensäkin. Tätä hän ei voi kuitenkaan sietää; ja siksi tätä totuutta niin vastustetaan /Tästä tarkemmin/ !!!

 

 

Alkuperäisartikkeli: Qualvolle Verzweiflung, Konkordanter Verlag, Deutschland

Pelastuminen vai kadotus?

kirjoittaja

 

Raamattu puhuu paljon pelastuksesta. Ihmisen ja koko luomakunnan pelastamisesta. Se puhuu Jumalan pelastavasta huolenpidosta sen alkulehdistä /1. Moos_3:15/ aina sen viimeisiin lehtiin saakka /Ilm_22:1-3/.
Mutta mistä tuollainen ”ikuisen kadotuksen” himmelikäsite on päässyt juurtumaan ihmisten ja etenkin uskovien ihmisten keskuuteen?
Mistä tuollainen ”helvetin” hämäräkäsite on päässyt iskostumaan monien uskovien mieliin?

Miksi käytän noista sanoista ilmausta ”himmelikäsite”?
Siksi, koska niitä ei kerta kaikkiaan löydy alkuperäisistä Raamatun kirjoituksista.
Siksi, koska ne ovat kovien kirkollisten auktoriteettien hyväksymiä tulkintoja, joita on koko kirkkohistorian aikana käytetty kirkollisen vallankäytön välineinä ja jopa pelotteina.
Siksi, koska näiden ”helvetti-kadotus” -käsitteiden takaa löytyy alkukielissä paikallinen laakso Jerusalemin eteläpuolelta: Hinnomin rotko /Tästä tarkemmin/ – ja tulevan tuhatvuotisen elämän menettäminen (kadottaminen) kuoleman tilassa nukkumisena /Tästä tarkemmin/.

Sitten kun uskonnolliset auktoriteetit vielä kylvävät ja hämmentävät ihmisten mieliä ajattomuuden ”iankaikkisuus-ikuisuus” -käsityksillä, mitkä vielä teologisiin tulkintoihin sopivina hitsataan monella eri tavalla Raamatun käännösten eri kohtiin, niin on sieltä Jumalan aikajanallista kokonaissuunnitelmaa vaikeaa (ellei jopa mahdotonta) tunnistaa.

Vilpittömälle uskovalle, joka haluaa myös oman ymmärryksensä tasolla käsittää, mistä kristinuskosta on pohjimmiltaan kysymys, heittävät epäjohdonmukaiset ja tunnustuksellisesti värittyneet raamatunkäännökset peitteitä ymmärtää mistä tämän päivän evankeliumissa on lopulta kysymys.

 

Luettelen seuraavassa joitakin Raamatun kohtia, jotka mielestäni selkeästi tuovat esiin kaikkivaltiaan ja kaikkivoivan Jumalan tahdon ja suunnitelman ihmiskuntaa kohtaan.

—

Ensiksi muutama jae Jumalan tahdosta ja suvereenisuudesta.

minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän. (Jes. 45:7)

Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. (Jes. 46:10)

Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. (Jes. 55:8-9)

joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat ja tulevat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:4)

—

Sitten totuuksia Jumalan kokonaissuunnitelmista, joissa mm. verrataan Aadamin ja Kristuksen tekojen vaikuttavuuksien laajuuksien yhtäläisyyttä.

Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni. (Joh. 12:32)

Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; (Room_5:18)

itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. (Room_8:21)

Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. (Room. 11:32)

Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen. (Room. 11:36)

Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, (1. Kor. 15:12). Mutta jokainen (ryhmä) vuorollaan.

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille (Tiit. 2:11)

Minä kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, (1. Tim. 2:1)

Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.
Tätä käske ja opeta. (1. Tim. 4:10-11)

Sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
ja jokaisen kielen pitää ylistämän Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. (Fil. 2:9-11)

Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaa (apokatallasso) itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. (Kol. 1:19-20)

siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – on yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. (Ef. 1:10)

—

Kun annamme tällaisten raamatullisten totuuksien puhutella ja puhua itsellemme – ilman että opitut ennakkoasenteet saavat niiden peittää ymmärrystämme – niin Jumala voi avata meille näitä siunauksia uskoelämäämme rikastamaan.

Mutta, molemmathan (pelastuminen ja kadotus) eivät voi olla yhtä aikaa totta! 😮

 

Joko em. jakeissa selkeästi ilmaistut – Jumalan suvereenisuuden ja rakkauden täyttämät jakeet – ovat totta. Jolloin opetukset helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta voidaan unohtaa /Tästä tarkemmin/.

Tai sitten opetukset helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta ovat totta, jolloin em. jakeiden perusteella mielestäni selkeästi voimme pitää noita Jumalan sanan kohtia (selkeitä raamatullisia argumentteja) valheellisina.

Jos emme kykene tässä valitsemaan puoliamme, niin saamme tietenkin elää uskonelämässämme (näiden asioiden osalta) jatkuvassa hämmennyksen tilassa.

Mikäli nämä asiat eivät kiinnosta tai muuten vaivaa, niin se on mielestäni ihan ok, eikä kenenkään mieltä voi (eikä saa) mennä pakottamaan mihinkään malliin.

Mutta Paavali vetoaa evankeliumissaan monin kohdin meidän ymmärrykseemme ja päättelykykyymme /Room_6:3/; /Room_6:11/. Ylösnoussut Herra on antanut tänään uskovilleen voiman, rakkauden ja terveen harkinnan Hengen, joten Kristuksen Henki on valmis tukemaan myös meidän ymmärrystämme tässä asiassa mielemme alueella.

 

Otetaan esimerkkiä Berean juutalaisista, jotka perustivat uskonsa yksin siihen mitä on kirjoitettu.

Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan Bereaan. Ja kun he olivat saapuneet sinne, menivät he juutalaisten synagoogaan.
Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.
ja monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet. (Apt. 17:10-12)

Annetaan kunnia Israelin kansalliselle valinnalle ja sille annettuihin maanpäällisille lupauksille. Mutta arvostetaan (priorisoidaan) samalla ylösnousseen Herran kansojen apostolin kautta välittämä tämän päivän totuuden evankeliumi. Paavali toimi ylösnousseen Kristuksen valitsemana viestinvälittäjänä meihin – kansojen uskoviin – nähden /Apt_26:16/; /1. Tim_2:7/.

Eivätkä hänen kirjeensä ole mitään jälkikäteen koottuja kertomuksia, vaan hänen itsensä (valtuutetussa kansojen opettajan roolissa) kirjoittamia opetuskirjeitä. Eivätkä ne sisällä mitään itämaisia peittäviä vertauksia, vaan niitä voidaan lukea sellaisenaan niin kuin ne on alun perin kirjoitettu /2. Kor_1:13/.

 

Konkordanttinen menetelmä /Tästä tarkemmin/ on ylivertainen tavallisiin käännöstapoihin nähden siinä, että ennen kuin mitään käännöstyötä on lähdetty käynnistämään, on tehty valtava pohja- ja esityö siinä, että  koko UT:n alkuteksti on ensin käyty huolellisesti läpi sana sanalta ja kohta kohdalta. Kaikille sanailmentymille on pyritty niiden asiaympäristöjen esiintymien pohjalta löytämään ensisijainen ja tasaisesti paras nykykielen vastine. Näin on teologiset ja muut inhimilliset ennakkokäsitykset ja virheet pyritty minimoimaan jo ennen kuin varsinaiseen käännöstyöhön mennään. Tavalliselle raamatunlukijalle Konkordanttinen käännös antaa myös mahdollisuuden porautua (siihen sisältyvän hakemistonsa kautta) suoraan alkutekstiin ja nähdä sen kaikki sanailmentymät Kirjoituksissa. Tämä voi tietenkin näyttää kirkollisille ja muille kristillisille valtatahoille vaaralliselta, koska näin ihminen voi itse syvällisemmin oman ymmärryksensä taholla tehdä valintoja oman uskonelämänsä rakentamiseen ja rikastamiseen liittyen. 😉

 

 

Rikas mies ja Lasarus

kirjoittaja

 



Vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on läpi historian vaivannut ihmisiä.  Mitä oikein tämän vertaus -kertomuksen takana on ja mitä Jeesus halusi sillä tuoda esiin?

Ratkaiseva kysymys vastauksen saamiseksi on tämä:
Onko vertauksessa kyse kuvakielisestä kertomuksesta vai kirjaimellisesta kerronnasta?
Sisältyykö tähän vertaukseen kirjaimellinen totuus, ja minkälainen?

Vertaus esiintyy Luukkaan evankeliumin 16. luvussa.

19. Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.
20. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita
21. ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.
22. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
23. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.
24. Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’
25. Mutta Aabraham sanoi: ’Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.
26. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.’
27. Hän sanoi: ’Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon
28. – sillä minulla on viisi veljeä – todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan’. 29. Mutta Aabraham sanoi: ’Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä’.
30. Niin hän sanoi: ’Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen’.
31. Mutta Aabraham sanoi hänelle: ’Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’.”

—

Ensiksi.

Vertauksella, kreik. parabole, BESIDE-CAST, tarkoitetaan kertomusta, jonka sisään on ikään kuin heitetty sanoma.  Raamatussa sillä esitetään kuvakielellä kerronnallinen viesti jostain hengellisestä totuudesta. Mutta, jos vertauksen kertomuksen ottaa kokonaan kirjaimellisesti, niin se väistämättä johtaa hämmentäviin ja ristiriitaisiin tulkintoihin! Termi ”parabole” esiintyy UT:ssa 40 kertaa, eikä Paavali käytä – kansojen valtuutettuna opettajana /1. Tim_2:7/; /2. Kor_1:13/ – tätä verhoavaa ilmaisutapaa kertaakaan kirjeissään meille.
”Parabole” oli itämailla kerrontatapa, jolla kuvakielen keinoin kerrottiin ”peittävästi” jokin siihen (vertaukseen) liittyvä totuus tai asiantila.

—

Toiseksi.

On täysin oletettavaa, että juutalaiset kuulijat tunsivat tuon käsitteen ”Aabrahamin helma”, ei kai Jeesus sitä muuten olisi ottanut sitä puhuessaan heille esiin. Tätä käsitystä vahvistavat myös myöhemmät tutkimukset (esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Bosom_of_Abraham ), joissa monet tutkijat ovat päätyneet seuraavaan selitykseen.

Kielikuva ”olla Abrahamin helmassa” on johdettu tavasta maata sohvalla pöydän ääressä, joka tapa vallitsi juutalaisten keskuudessa sekä ennen että vielä myös Jeesuksen aikana. (Tätä aterioimiskäytäntöä sovellettiin yhteisaterioinneissa, joissa jokainen vieras nojasi vasempaan kyynärpäähän jättääkseen oikean kätensä vapaaksi, ja kun kaksi tai useampi makasi samalla sohvalla, yhden miehen pää oli lähellä takana makaavan miehen rintaa, ja hän siksi sanottiin ”makaamaan toisen helmassa”.)

—

Kolmanneksi. 

Keille Jeesus aikanaan esitti tämän vertauksen?
Fariseuksille! Luuk_16:13-15

Jeesus esitti vertauksensa tuon ajan Israelin eliitille ja sen edustajille!
Hän esitti vertauksensa juuri noille rahanahneille rikkaille, jotka nauttivat oikeuksistaan ja omistuksistaan ja siitä, että he halusivat itseään pidettävän Israelin kansan edustajina Jumalan edessä. Fariseukset ja kirjanoppineet pitivät itseään itseoikeutettuna yläluokkana tulevaan Messiaan Kuningaskuntaan, jota he Kirjoitusten perusteella osasivat odottaa.

—

Neljänneksi.

Kuoleman, Tuonelan (hepr. Sheol; kreik. Hades) tilan raamattu kuvaa monin kohdin ja hyvin selkeästi syväksi, tiedottomaksi unitilaksi, jossa ihminen nukkuu /tästä tarkemmin/. Jeesus nimitti kuolleita nukkuviksi, sellaisessa kuoleman unessa nukkuviksi, joista Jumala kykenee heidät ajallaan herättämään takaisin keholliseen elämään (esim. Lasaruksen kuolleista herättäminen, Joh. 11). Tuonela, jota Kuolema vielä hallitsee, joutuu lopulta luovuttamaan kaikki kuolleensa Kristukselle, kun sen valta vaiheittain ja lopullisesti kukistetaan. Tuonelan tila koskee sekä uskomattomia että uskovia ihmisiä: kaikkia kuolleita ihmisiä, myös Daavid nukkui vielä (ajanlaskumme alussa) siellä (Apt_2:27: Ps. 16:10). Vasta Jeesus oli ja on ensimmäinen kuoleman unesta ylös noussut ihminen 1. Kor_15:20 . Tuonela on kuitenkin Jumalassa ja Hänen hallinnassaan (Ps. 139:8) ja Isä Jumala on antanut avaimet, ihmisten Kuoleman ja Tuonelan kahleista vapauttamiselle, Kristukselle Jeesukselle (Ilm. 1:18)!
Tuonelastahan (tai mistään muustakaan ns. välitilasta) ei tässä vertauksessa siis ollenkaan kirjaimellisesti puhuta!

—

Johtopäätökset.

Kysymyksessä on kuvakielinen vertaus, jonka Jeesus kohdisti silloiselle Israelin uskonnolliselle yläluokalle. Tuo vertauksen ”rikas mies” tarkoitti juuri heitä, jotka ”sitoivat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panivat ne ihmisten hartioille”. Israelin uskonnollinen johto odotti tuolloin VT:n lupausten mukaista voimallista Messiasta, joka toisi heille Maan päälle maailmanajallisen, ”iankaikkisen” Kuningaskunnan ja jonka kuninkaallisiin ja papillisiin oikeuksiin heillä olisi pääsy. Tämä kuitenkin tuolloin peitettiin heiltä. Ensinnäkin Jeesus johdonmukaisesti puhui heille ja muulle kansalle vertauksin, jotta ymmärtämisen peite heidän sydämensä päällä – Jumalan suunnitelman mukaisesti – edelleen pysyisi Matt_13:13-15 . Tässäkin kohtaa Hän oli täydellisen kuuliainen Isänsä tahdolle toteuttaessaan Hänen suunnitelmaansa. Samoin Hän kielsi opetuslapsiaan tuolloin jyrkästi puhumasta julkisesti siitä, että Hän on Messias, koska Hänen tiensä silloin oli Jumalan Karitsan tie Luuk_9:20-22 .

Rikkaan miehen ”eläminen” Tuonelassa on tietenkin kuvaannollista puhetta. Kirjaimellista Tuonelaa se ei voi tarkoittaa, koska Tuonelan tilassa raamatun mukaan nukutaan kaikessa hiljaisuudessa ja tiedottomuuden tilassa Saarn_9:10 . Mutta tuo ”rikkaan miehen” ja ”köyhän Lasaruksen” kuoleminen viittaa tässä siihen, että Jeesus puhuukin tässä tulevasta, tuhatvuotisesta Kuningaskunnastaan. Silloin nuo fariseukset, ylipapit ja kirjanoppineet ovat ehtineet jo kuolla, kun taas hengellisesti köyhät pääsevät ensimmäisen ylösnousemuksen kautta osallisiksi tulevan maailmanajan siunauksista /tästä tarkemmin/. Tähän – tulevaan ylösnousemukseen – Hän viittaa myös vertauksensa viimeisessä jakeessa 31, ts. että nämä vertauksessa kuvatut lupaukset toteutuvat vasta uuden maailmanajan alkaessa, vanhurskasten kuolleista ylösnousemuksen jälkeen.

Tätähän Jeesus myös aikanaan viesti Israelin huoneen ”kadonneille lampaille”, kun Hän julisti:
Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta (Matt_5:3) !

Jeesus viittaa vertauksessaan niihin hengellisesti köyhiin, jotka pääsevät nauttimaan tulevassa tuhatvuotisessa Kuningaskunnassa sen siunauksista mm. juhlalallisten yhteisaterioiden muodossa ja Aabrahamin seurassa, ”Aabrahamin helmassa”.
Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa; (Matt. 8:11)

Ja tätä tulevaa – tuhat vuotta kestävää juhlan yhteyttä – Hän julisti myös oppilailleen:
Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennen kuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”

Tiivistäen ajattelen tämän vertauksen paljastavan sen, miten silloinen Israelin uskonnollinen ja poliittinen johto oli epäonnistunut sille uskotusta tehtävässään syyllistyessään kaikkinaiseen ahneuteen ja köyhien sortamiseen. Heillä ei tule olemaan osuutta tulevassa Taivasten valtakunnasta, jonka Jeesus – saapuessaan kansansa pelastavana Messiaana – tulee aikanaan, nykyisen Maan päälle, perustamaan.

Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä. (Matt. 23:13)
Sen tähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. (Matt. 21:43)

Kuninkaallisen papiston ja hallinnon tehtävät tullaan antamaan sille ”piskuiselle laumalle”, niille hengellisesti köyhille israelilaisille, sille ”yhdelle kadonnelle lampaalle”, joille ”Isä on nähnyt hyväksi antaa valtakunnan”. He pääsevät tulevaisuudessa nauttimaan ”Aabrahamin helmassa” tulevan Taivasten Kuningaskunnan siunauksista.
Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. (Luuk. 12:32)


Paratiisi

kirjoittaja

 

Paratiisi herättää ihmisissä paljon erilaisia ja kaihoisia mielikuvia. On niin aina tehnyt. Paratiisi esiintyy myös eri uskonnoissa kuten islamissa ja hindulaisuudessa.
Katsotaan kuitenkin, mitä Raamattu tietää Paratiisista kertoa. Raamatussa on tunnistettavissa kaksi Paratiisia: muinainen ja tuleva.
Raamatun kuvaamat Paratiisit sijaitsevat aina Maan päällä.

—

Paratiisi -sana tulee alun perin muinaisen persian sanasta pairidaeza, joka tarkoitti rajattua puisto- ja puutarha-aluetta, josta tuolloin lähti neljä virtaa, yhtenä niistä Eufrat.
Muinainen Paratiisi eli Eedenin Paratiisi, oli konkreettinen puistomainen alue, joka sijaitsi aikoinaan nykyisen Maan päällä. Tämän Edenin Paratiisin oli Jumala antanut ihmiselle hänen hallittavakseen ja hoidettavakseen (1. Moos. 2.15).

Ensimmäinen Paratiisi sijaitsi siis nykyisen Maa-planeetan päällä ja sen keskellä oli Elämän puu.
Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun. (1. Moos. 2:9)
Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt. (1.Moos. 2:8)

Koskapa Elämän puusta syöminen olisi taannut ihmiselle jatkuvan elämän, niin Jumala karkotti langenneen, kuolevaisuuden tilaan siirtyneen ihmisen pois Eedenin paratiisista ja asetti kerubit sekä leimuavan miekan vartioimaan Elämän puulle johtavaa tietä.
Ja Herra Jumala sanoi: ”Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!” Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. Ja hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä. (1. Moos. 3:22-24)

—

Niin kuin Elämän puu sijaitsi muinaisen Paratiisin keskiössä, niin myös tulevassa Paratiisissa Maan päällä.

Uudessa testamentissa sana ”Paratiisi” (kreik. Paradeisos) esiintyy kolme kertaa (Luuk. 23:43, 2. Kor. 12:4, Ilm. 2:7). Uusi testamentti puhuukin pelkästään tulevasta, uuden Maan päälle sijoittuvasta, Paratiisista. Tämä Paratiisi toteutuu vasta Israelille luvatun tuhatvuotisen Kuningaskunnan jälkeen, kun uudet taivaat ja Maa tulevat luoduiksi.
Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä edellinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. (Ilm. 21:1)

Täällä uuden Maan päällä tulee Paratiisi sijaitsemaan ja siitä käytetään nyt nimitystä Jumalan Paratiisi, eikä Edenin paratiisi. Tänne Jeesus lupasi  (ristin ryövärin lisäksi) kaikki tulevana Herran päivänä vainoista voittajina selviytyvät juutalaiset uskovat.
Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa. (Ilm. 2:7)

Elämän puu sijaitsee siis myös tulevassa Jumalan paratiisissa.
Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi. (Ilm. 22:2)

Tästä kaikesta voimme päätellä, että tällä hetkellä ei ole olemassa mitään paikkaa nimeltä Paratiisi. Voimme myös edellä olevan perusteella tulla johtopäätökseen, että ensimmäinen Paratiisi oli nykyisen Maan päällä ja että toinen Paratiisikin tulee sijaitsemaan tulevan, uuden Maan päällä. Myös sen voimme päätellä, että Paratiisi ei sijaitse, eikä tule sijaitsemaan taivaallisella so. Maan ulkopuolisella Universumin alueella, jonne taas tämän päivän uskovien odotukset kohdistuvat /Ef_1:3/, vaan uuden Maa-planeetan pinnalla.

Paratiisilla ei ole mitään tekemistä kuolleiden eli poisnukkuneiden paikkana kuvatun (hepr. Sheol, kreik. Hades, suom. Tuonelan) kanssa. Eikä myöskään Geennan (joskus harhaanjohtavasti ”Helvetiksi” käännetyn) Hinnomin kaatopaikkarotkon kanssa. Eikä myöskään kreik. Tartaroksen /tästä tarkemmin/ kanssa, mihin aikoinaan teljettiin Nooan päivinä kapinoineet henkiolennot.

 

 

Mato ei kuole – eikä tuli sammu?

kirjoittaja

 

Kun raamatussa sanotaan, että ”mato ei kuole, eikä tuli sammu”, niin ilmaisu herättää ihmisissä paljon mielikuvia ja tunteita. On tehnyt sitä jo vuosisatojen ajan. ”Helvetti” on voimakas ilmaisu. Kirkkojen ja erilaisten kristillisten lahkojen tahoilta sitä on kiitettävästi pidetty esillä ”ikuisena tulihelvettinä”, jonne ne, jotka eivät usko Jeesukseen tulevat joutumaan ”ikuisesti vaivattaviksi”. Onko tämä vain uskonnollisten johtajien ja auktoriteettien kylvämä pelote, jolla on historian aikana (ja vielä nykyäänkin) valtaa tavallista ”tietämätöntä” kansaa kohden? Niin kuin on tiedossa niin tällaiset vanhat ja vahvat uskomukset tahtovat itsepintaisesti pysyä ihmisten kielissä ja mielissä. Mieleen syöpyneenä käsitteenä ne väistämättä säätelevät ja ohjaavat kohdallaan myös ihmisen ajattelua ja käyttäytymistä; heittävät ennakkoasenteiden peitteitä ymmärtämisen ylle.

”Helvetti” käännössanan takaa löytyy alkutekstissä hepreankielinen termi Geenna, joka viittaa Jerusalemin eteläpuolella olevaan Hinnomin laaksoon. Termi esiintyy Uudessa testamentissa 12 kertaa, mutta Paavali ei käytä sitä kirjeissään kertaakaan. Gehenna (toisinaan Geenasta käytetty nimitys) on fyysinen Jerusalemin eteläpuolella sijaitseva rotko, joka Vanhan testamentin aikana toimi mm. rikollisten ruumiiden ja kuolleiden eläimien ruhojen polttopaikkana. Myös kuningas Aahas poltti siellä ihmisuhreja Baalille /2. Aikak_28:1-3/; /”Helvetistä” tarkemmin/.

Gehennassa paloi aikoinaan jatkuva tuli, kun jätteitä poltettiin – samoin tulevan Israelille luvatun maan päällisen Kuningaskunnan aikana Hinnomin rotko tulee käyttöön (kuolleiden) rikollisten ruumiiden polttopaikkana varoitukseksi rikollismielisille ihmisille. Koska tuo kaatopaikkatulen pitää palaa koko ajan, niin sitä tullaan pitämään yllä jatkuvasti tuhannen vuoden ajan eli koko tulevan maailmankauden ajan eli kuten se yleisesti käännetään ”iankaikkisesti” /tästä tarkemmin/.

Jeesus varoitti juutalaisia opetuslapsiaan uskonnollisesta ulkokultaisuudesta ja olemaan pelkäämästä vainoojiaan. Samalla Hän kiinnitti heidän huomionsa kunnioittamaan ennemmin Häntä, joka tulevassa Kuningaskunnassa tulee hallitsemaan ”rautaisella valtikalla” /Ps_2:8-11/.

Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää. (Luuk. 12:5)

(CLV) Lk 12:5
Now I shall be intimating to you of aWhom you may be |afraid: Be |afraid of Him •Who, after •killing, |has authority to be casting i into •Gehenna. Yea, I am saying to you, of this One be |afraid!

Kuten edeltä on havaittavissa, niin tulevassa teokraattisessa, Jumalan Israelin kautta toteuttamassa, maailmanhallinnossa tulee Messiaalla olemaan käskyvalta jakaa myös kuolemantuomioita ja heittää (heitätyttää) rikollisen ruumis poltettavaksi Hinnomin rotkoon. Tämä ennustettiin jo Vanhassa testamentissa.
Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle. (Jes. 66:24)

Kyse on siis tulevan maailmanajan julkisesta muistutuspaikasta, johon rikollisten ruumiit polttohaudataan eli heitetään kuluttavaan tuleen. Tämä toimii myös varoituspaikkana kaikelle mahdolliselle kapinallisuudelle, joka nousee Jumalan, tuhatvuotista maailmanhallintoa vastaan. Paavali ei käsittele Hinnomin laakson asiaa kertaakaan kirjeissään, koska sen merkitys tulee jäämään Maan päälle, eikä koske ainakaan meitä, jotka uskomme ja jotka jo aiemmin on temmattu taivaalliselle sektorille, pois Maan pinnalta /1. Tess_4:17-18/.

—

Vielä muutama sana tuosta Israelille luvatusta tuhatvuotisesta Kuningaskunnasta. Joskus kuulee epäilyjä siitä, että onko kyseessä todella tuhat vuotta kestävä aikakausi? (Kirkothan antavat ymmärtää, että nykyään eletään jo tuhatvuotista valtakuntaa /Tästä tarkemmin/).
Sen puolesta, että kyseessä on kirjaimellisesti tulevasta ja tuhannesta vuodesta, puhuu se, että ylösnoussut Kristus paljastaa tämän asian peräti kuusi kertaa (eli korostetusti) Johannekselle.

  1. Kuningaskunnan alkaessa Saatana sidotaan tuhanneksi vuoksi, jotta se ei pääsisi villitsemään kansoja noiden tuhannen vuoden aikana. Tässä muuten toteutuu se Jeesuksen juutalaisille opetuslapsilleen opettaman rukouksen pyyntö: ”päästä meidät Pahasta”. (Ilm. 20:2-3)
  2. Jeesukselle suuren vainon alla uskollisuutta osoittaneet (myös marttyyrikuoleman kokeneet) saavat hallita maan päällä tuhannen vuoden ajan. (Ilm. 20:4)
  3. Muut kuolleet eivät virkoa eloon, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. (Ilm. 20:5)
  4. Kohdassa 2 palkitut saavat Jumalan ja Kristuksen pappeina hallita hänen kanssaan ne tuhat vuotta. (Ilm. 20:6)
  5. Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, (Ilm. 20:7)

Tässä kohden tarkoittaa siis ”iankaikkisuus” tai ”ikuisuus” (kreik. aion) tuhatta vuotta. Tämän ajan pidetään myös Jerusalemin eteläpuolisen Hinnomin laakson julkista polttohautaus- ja kaatopaikkatulta, ”Helvettiä”, yllä muistutukseksi ja varoitukseksi kapinamielisille ihmisille /Ilm_20:7-10/.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä