Paavali

Tämä salaisuus on suuri

kirjoittaja

 

 

Mitähän Paavali mahtaa tässä oikein tarkoittaa?
Mistä salaisuudesta hän mahtaa meille kirjoittaa?
Eikä kyse ole vain ”tavallisesta” salaisuudesta, vaan vielä suuresta sellaisesta!

 

Vanhan kreikan – jolla Uusi testamentti on kirjoitettu – salaisuutta kuvaava termi on musterion. Musterion tarkoittaa jotain sellaista asiaa ja tietoa, joka pidetään suljettuna ja peitettynä, mutta joka voidaan myöhemmin avata eli paljastaa.

Musterion esiintyy UT:ssa 27 kertaa, josta Paavalin kirjeissä peräti 20 kertaa! Tämä mielestäni todistaa vahvasti siitä, että Jumalan pelastussuunnitemaan liittyvät loput salaisuudet paljastettiin Paavalille sitä varten, että hän välittäisi ne kirjallisesti meille ilosanomaksi /Room_16:25-27/. Kyse on siis paljastuksista, jotka täysin puuttuvat VT:n teksteistä ja ns. evankeliumikertomuksista. Kyse on myös sellaisista Jumalan suunnitelmista, jotka tuodaan esiin  Paavalin evankeliumin (hänen kirjeittensä) kautta.
Apostoli Paavali mainitseekin vielä erikseen erityisen Salaisuuden hallinnon, joka hänelle meitä varten on uskottu /Ef_3:9-10/.

—

Otsakkeeseen liittyvä teksti (EF. 4:23-28,32; Sf38) on tässä.

  1. sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.24. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.
    25. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
    26. että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
    27. saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
    28. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.
  2. Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.

—

Paavali esittää tässä täydellisen mallin siitä, miten miehen tulee suhtautua vaimoonsa nähden. Esikuvana on Kristus ja Hänen rakkautensa ja huolenpitonsa seurakuntaansa kohtaan.  Hän tuo esiin, miten mies ja nainen luotiin ihmiseksi /1. Moos_1:27/. Hän tuo esiin sen Jumalan mielen mukaisen kehotteen, miten miehen tulee osoittaa rakkautta vaimoaan kohtaan samalla tavalla kuin Kristus osoittaa rakkauttaan seurakuntaansa kohtaan.

Mutta.
Tämä kyllä on Jumalan mielen mukainen siunaava kehote. Mutta ei kuitenkaan ole se suuri salisuus!

Mutta tähän kaikkeen liittyy myös se suuri salaisuus, jonka ylösnoussut Herra paljastaa Paavalille meille välitettäväksi: se, joka liittyy Kristukseen ja Hänen ruumiiseensa.

Kansojen apostolin opetuksen päälinja kulkee akselilla Aadam – Kristus: ensimmäinen Aadam ja toinen Aadam /1. Kor_15:45/; /1. Kor_15:47/.  Aadamin, joka on koko nykyisen ihmissuvun kantaisä ja Kristuksen, joka puolestaan on uuden ihmissuvun kantaisä.

 

—

Paavali vertaa miehen ja vaimon suhdetta Kristuksen hengelliseen seurakuntaruumiiseen!

Niin kuin mies on naisen pää, samoin on Kristus seurakunnan pää /jae 23/.

Niin kuin Aadam luotiin ensin, niin myös Kristus luotiin ensimmäiseksi uuden ihmissuvun edustajaksi, ensimmäisenä ennen kaikkea luomakuntaa /Kol_1:16-17/; /Kol_1:18/.

Niin kuin Aadam sai avun ja täyttymyksen Eevan kautta, niin myös Kristus tulee toteuttamaan täyttymyksen seurakuntaruumiinsa kautta /1. Moos:2:18/; /Ef_1:22-23/.

Edellisessä Mooseksen kirjan kohdassa esiintyy heprean kielen neged [Strong H5048], joka tarkoittaa  täydentymistä tai vastinparia, millä tavalla myös Konkordanttinen menetelmä se myös kääntää: sanalla complement /1. Moos_2:18/.
Eli.
Niin kuin Eeva toi täydennyksen ja ykseyden Aadamin elämään (koko nykyisen ihmissuku oli hänessä) niin myös seurakuntaruumis tulee tuomaan täydennyksen – päänsä Kristuksen Jeesuksen kautta – koko uudelle ihmissuvulle /Ef_1:22-23/!

Eli niin kuin kaikki (ihmiset) kuolevat Aadamissa (nykyisen ihmissuvun päässä) niin myös kaikki (ihmiset) tullaan tekemään eläviksi Kristuksessa (uuden ihmissuvun päässä) /1. Kor_15:20-24/ !

—

 

Eeva oli Aadamissa ennen kuin Jumala hänet Aadamista loi. Jumala nukutti Aadamin ja otti yhden hänen soluistaan, josta sitten loi Eevan hänen vastinparikseen, hepr. neged.

Jumala otti yhden Aadamin soluista, heprean alkutekstissä on tässä ilmaisua min [Strong 4482], mikä tarkoittaa perusosaa jostakin. Ei siis puhuta suoraan ”kylkiluusta”, mikä näyttää olevan yleinen käännös, vaan pikemminkin jonkinlaisesta kantasolusta, joka voidaan tänään ymmärtää myös ihmisen perussoluna /1. Moos_2:21-22/.

Niin kuin me seurakuntana olemme tänään hengelliseti Kristukessa – Kristuksen hengellisessä ruumiissa – niin samalla tavalla oli Eeva – ja koko hänesä koko nykyisen ihmiskunnan siemen – Aadamissa, ennen kuin Jumala hänen (Adamin) kautta luo koko nykyisen, sielullisen  ihmiskunnan täyttymyksen.

Mutta.
Jumalan suunnitelmassa on sielullinen ihminen ensin ja vasta sen jälkeen hengellinen ihminen /1. Kor_15:45-49/.
Jumalan suunnitelmissa on myös pelastusjärjestys, jonka Hän vie Kristuksen Jeesuksen kautta läpi koko nykyisen ihmissuvun osalta /1. Kor_15:20-24/.
Jumalan suunnitelmien suunnitelman päämääränä on, että Hän lopulta tulee kaikeksi kaikissa.
Jumalan suunnitelmien suunnitelman päämääränä on, että kaikki alistetaan Hänen rakkautensa alle, myös itse Poika /1. Kor_15:28/.

 

—

Jumala on Rakkaus.
Tämä on mielestäni se suuri salisuus, jonka Paavali tahtoo meille paljastaa – nimittäin –
Meille on varattuna tulevaisuudessa etuoikeutetut tehtävät Kristuksen ruumiin jäseninä (Hänen hengellisessä organisaatiossaan), jossa saamme olla mukana Hänen (Pään) täyttymyksenä ja vastinparina toteuttamassa Jumalan suunnitelmien suunnitelmaa: olla Kristuksessa ja Hänen voimansa ja rakkautensa ykseydessä voittamassa uskomattomien ihmisten sydämet Jumalalle.

Eikä tämä koske vain kaikkia ihmisiä, vaan koko Jumalan luomakuntaa /Room_8:19-22/. Ja kun on kyse koko maailmankaikkeudesta, niin pelastuminen Jumalan rakkauden alaisuuteen toteutuu sekä Maan päällä (Kristus ja Israelin uskovat) että maapallon ulkopuolisella (taivaallisella) alueella (Kristus ja Kansojen uskovat)!

Ef_1:22-23
Sf38:
Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.
CLV:
and subjects all under His feet, and gives Him, as Head over all, to the ecclesia
which is His •body, the complement of the One completing~ the all in all.

 

 

 

 

 

 

.

 

Voiko vanhurskautettu tehdä syntiä?

kirjoittaja

 

Mitä Raamattu tarkoittaa synnillä?
Mitä Raamattu tarkoittaa rikkomuksella?
Mitä Raamattu tarkoittaa loukkauksella?
Mitä Raamattu tarkoittaa vanhurskautuksella?
Mitä Raamattu tarkoittaa anteeksiannolla?
Entä voiko vanhurskas tehdä syntiä?

—

 

Tarkastellaan ensin sitä, mitä Raamattu oikein tarkoittaa synnillä, vanhurskautuksella ja anteeksiannolla.

Raamattu tarkoittaa synnillä (kreik. harmatia) heikkoutta ja kyvyttömyyttä täyttää Jumalan tahto. Ja täyttää se joka kerta puheen, teon ja ajattelun tasolla. Ja näissä yhtään kertaa missaamatta. Synti on harhautumista Jumalan tahdosta. Sillä jos rikkoo Jumalan tahtoa vastaan vain kerran ja vain yhdessä kohdin, niin on syypää koko Hänen tahtonsa rikkomiseen /Jaak_2:10/.
Niinpä se ei olekaan ihmiselle mahdollista, vaan Jumalan täytyy lopulta itse hoitaa koko pelastuminen /Matt_19:21-24/!
Jeesus tiivisti Jumalan lain vaatimuksen kahteen käskyyn: Jumalan rakastamiseen ja lähimmäisen rakastamiseen /Matt_22:37-40/. /Tästä tarkemmin/.

Entäpä rikkomus (kreik. parabasis)?
Rikkomus on synti.
Rikkomuksella tai rikoksella syyllistytään annetun lain, määräyksen tai säännön rikkomiseen. Rikkomus Raamatussa on synti Jumalan antamaa lakia, määräystä tai voimassa olevaa sääntöä kohtaan. Parabasis esiintyy UT:ssa 6 kertaa, joista Paavalilla peräti 5 kertaa! Konkordanttinen menetelmä kääntää sen termillä transgression ja jäsentää sen morfeemeiksi [BESIDE-STEPPING] eli ”ohi menemiseksi”. Ja Jumalan antama kaikki lait, määräykset tai toimintastandardit ovat tässä maalina, jota ei saavuteta. Tämän päivän uskonelämän toimintastandardina voidaan mielestäni pitää sitä opetusta, jonka ohjenuoraksi on määritelty Paavalin välittämä evankeliumi, koska siinä tuodaan esiin se nykyinen armon hallinnon toimintastandardi, jota Jumala Kristuksen kautta tänään soveltaa /Room_6:17/.
Tästä esimerkkejä /Room_5:14/; /Gal_5:19/ ja /1. Tim_2.13/.

Sitten loukkaus (kreik. paraptoma)?
Loukkaus on synti.
Toisin kuin rikkomus niin loukkaus tapahtuu henkilökohtaisessa suhteessa. Loukkaus haavoittaa lähimmäisen tunteita. Loukkaus koskettaa sydämen aluetta. Konkordanttinen menetelmä kääntää termin paraptoma englanniksi offense ja purkaa sen morfeemeiksi [BESIDE-FALL] eli ”lähelle satuttavaksi”. Tässä voidaan ajatella esimerkiksi sanoja, jotka loukkaavat läheisen tunteita.
Mutta koska kyseessä on suhteessa tapahtuvaan syntiin, niin kyseessä on myös Jumalan sydämeen kohdistuva loukkaus, koska jokainen ihmisessä asuu Jumalan ”puhaltama” elämän henki.
Paraptoma esiintyy UT:ssä 21 kertaa, joista Paavalilla peräti 16 kertaa!
Esimerkkijakeita /Ef_1:7/; /Room_4:25/ ja /Room_5:16/.


Vanhurskautus on Jumalan oikeudellinen vapauttava päätös, jolla uskova puetaan Kristuksen vanhurskauteen ja julistetaan syyttömäksi kaikesta (menneistä, nykyisistä ja tulevista) synneistä ja elämään Jumalan lapsen asemassa ja vapaudessa /Gal_5:1/. Vanhurskautus omistetaan tänään pelkän uskonluottamuksen kautta Jumalan lahjana ja ilman minkäänlaisia inhimillisiä suorituksia /Ef_2:8-9/. Uskon tultua ihminen elää uutena ihmisenä, uutena luomuksena Kristuksessa läpi maanpäällisen elämänsä.  Kristuksen vanhurskaus (täysikelpoisuus) ja rakkaus on kaadettu meihin Kristuksen Hengen kautta /Room_5:5/. Tämä uskonvanhurskautus löytyy ainoastaan Paavalin evankeliumista.

 

Antaa anteeksi (kreik. aphiemi)
Sana on ehkä yllättävänkin laajamerkityksessä ja aivan muussakin käytössä UT:ssa.
Apohiemi tarkoittaa karkeasti ottaen päästää irti, luopua, jättää toimenpiteittä. Konkordanttinen menetelmä jäsentää termin aphiemi FROM-LET. UT:ssa se yleisesti liittyy rahavelkojen anteeksiantoon. Sana esiintyy UT:n alkutekstissä 138 kertaa, mutta Paavalilla vain 4 kertaa! Tämä mielestäni kuvaa hyvin sitä, miten termi ei kuulu siihen terveen opetuksen sanastoon, jonka ylösnoussut Herra meille tänään Paavalin kautta välittää /Tästä tarkemmin/.

Konkordanttinen menetelmä kääntää aphiemin 29 kertaa LET ”päästää”, 66 kertaa Lieve ”jättää”, 26 kertaa Pardon ”armahtaa” ja 17 kertaa Forgive ”antaa anteeksi” – kunkin asiayhteyden mukaan sovitettuina.

UT:ssä se kuitenkin keskeisesti liittyy Israelin Kuningaskunnan evankeliumiin (Ympärileikkausken evankeliumiin), jossa armahdus tai anteeksianto ovat ehdollisia; ts. ne saatettiin perua, mikäli armahdettu alkoi käyttäytyä kovasydämisesti velallistaan kohtaan (Matt. 18:23-35); /Matt_6:12/.

Muuten – UT ei tunne lainkaan ilmaisua ”pyytää anteeksi”, vaikka sitä näytetään nykyisin paljonkin sovellettavan! Mikähän mahtaa olla Jumalan Vastavaikuttajan ja Syyllistäjän vaikutus siihen uhriutumisen kulttuuriin, jossa ihminen sosiaalistetaan uskomaan, että syy kärsimykseen on aina itsen ulkopuolella”?

—

 

Voiko uskosta vanhurskautettu sitten tehdä syntiä?

Kyllä, mutta Ei Jumalan edessä!

Kun ihminen on julistettu vanhurskaaksi (jumalakelpoiseksi) Kristuksessa, niin Jumala näkee hänet koko ajan Kristuksessa. Vaikka tällainen on ihmiselle mahdotonta, niin Jumalalle se kuitenkin on mahdollista / Matt_19:24-26/! Jumala on Jumala ja ihminen on ihminen.

 Ja tämä on uskonelämän kannalta aivan oleellista.
Saatuaan Jumalan valittuna uskon lahjan ihminen välittömästi adoptoidaan (so. otetaan Jumalan lapseuteen) Kristuksessa. Teoilla tai suorituksilla ei ole tässä mitään merkitystä.
Jumala on tässäkin asiassa lopulta suvereeni toimija; Hän on sellainen kuin Hän on.

Synnin tekeminen tapahtuu aina vanhan ihmisen, synnin ruumiin alueella. Koska liha on kertakaikkisesti heikko ja kyvytön täyttämään Jumalan lakia, niin sen paikka on kuolemassa.

Siis Kristuksen kuolemassa. Tätä Elämän Hengen lainalaisuus uskovalle tänään vahvistaa: Ettekö tiedä, te olette kuolleet! /Kol_3:1-3/.

Synnin ruumis roikkuu ihmisessä läpi koko hänen maanpäällisen elämänsä. Mutta Kristuksen Hengen ja Kristuksen mielenmukaisuuden alueella saamme elää koko ajan Jumalan lapsen vapaudessa. Emmekä ainoastaan elää, vaan myös kasvaa uutena luomuksena Kristuksessa. Uskovan elämässä Kristus syrjäyttää koko ajan Aadamin vaikutusta. Vanhassa ihmisessä ei kannata pitää fokusta. Seuraava Paavalin välittämä jae kertoo tästä.

Autuas se, jolle Herra ei lue syntiä! (Sf38/ Room. 4.8)

tai tarkemmin

Happy the man to whom the Lord by no means should be reckoning sin!

Alkutekstissä on vielä tässä korostus: ou me logisetai, minkä Konkordanttinen menetelmä ottaa huomioon kääntäessään ”by no means”. Suomen kielen käännössanan ”lue” takaa löytyy taas alkukielen logizomai [Strong 3049], mikä tarkoittaa ”pitää lukua”, ”päätellä”. Eli em. jae tarkemmin suomeksi:

Onnellinen se ihminen, jolle Herra ei lainkaan pidä lukua synneistä!

Siis tämä on vapautetun kristityn todellinen olotila Kristuksessa Jeesuksessa! Tähän on Jumala meidät tänään vapauttanut Kristuksessa Jeesuksessa /Gal_5:1/.
Saamme täysin luottaa siihen, että Hän, joka on alkanut meissä Hyvän työnsä, on sen saattava myös päätökseensä. Siis Hän on saattava /Fil_1:6/.

Juuri tätä varten (ja tulevia tehtäviämme varten) on Jumala meille rakkaudessaan ja viisaudessaan valinnut tämän tien /2. Kor_5:4-5/: pyhityksen tien. Valinnassa ei siis ole ollenkaan kiinni meistä, vaan kaikessa on kysymys Jumalan omasta mielisuosiosta ja päätöksestä.

Me saamme olla kiitollisia siitä, että Jumala on valinnut meidät ensimmäisenä ryhmänä /1. Kor_15:20-24/ uusiksi ihmisiksi, esikoisina koko muuhun ihmiskuntaan nähden /Room_8:23/; /Tästä tarkemmin/.

Näin jotta Hän valmistaa meitä kelvollisiksi tulevia tehtäviämme varten, jossa saamme olla Kristuksen ruumiin jäseninä toteuttamassa sitä valtavaa Jumalan rakkauden tehtävää, jonka Isä Jumala on kaikkitietävässä ja kaikkivoivassa rakkaudessaan päättänyt toteuttaa koko luomakuntansa osalle /Ef_1:22-23/; /Fil_2:9-11/!

 

Jumala on Rakkaus. Uskovina saamme joka hetki olla Kristuksessa kätkettyinä Hänen rakkautensa syliin. Rakkaus ei pidä lukua meidän pahoista teoistamme (”kaiken se peittää”). Ne kaikki on Kristuksessa kertakaikkisesti sovitettu, joten hän on antanut meille ne kaikki anteeksi. Näin Hän ohjeistaa myös meitä ajattelemaan: pitämään itsemme synnille kuolleena /Kol_3:1-3/.

Meillä on siis vanhurskautus ja anteeksiantamus uudessa luomuksessamme jokaisesta synnistä. Pidetään mielemme katse kiinnitettynä Kristukseen Jeesukseen ja eletään ja kasvetaan Hänessä ja Hänen tuntemisessaan. Vanha ihmisemme vietiin ristille 2000 vuotta sitten, sillä ei ole mitään oikeutta hallita meidän elämäämme Hänessä. Elämän Hengen lainalaisuus Kristuksessa vahvistaa meille tätä /Room_8:2/. 

Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. (Room_8:10)


Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen (Sf38/ Kol. 1:14)
in Whom we are having the deliverance, the pardon of •sins (CLV)

Kuinka kattava onkaan se lunastus, joka meillä on Kristuksessa Jeesuksessa! Älkäämme koskaan lakatko ylistämästä Jumalan armon kirkkautta, joka suosii meitä rakkaassa Pojassa!

 

p.s.

Jos Jumala selvästi nuhtelee meitä jostakin synnistä (jonka koemme kyllä hengessämme), niin tunnistettuamme syyn ja tunnustettuamme sen, saamme saman tien omistaa sen anteeksiannon koko rikkauteen, jonka Kristuksessa omistamme /Ef_1:3/. Tämä on kai sitten sitä maailman nopeinta anteeksiantoa 😉

 

 

Armo – Ilo – Kiittäminen

kirjoittaja

 

Miksi tällainen otsake?
Mitä armolla tai ilolla tai kiittämisellä on yhteistä?
Vai onko niillä?
Löytyykö niillä keskinäistä vipuvartta uskonelämän vahvistumiseen?
Miten nämä Raamatun avainsanat suhteutuvat alkutekstissä toisiinsa?

 

Armo (kreik. charis) tarkoittaa Jumalan rakkauden ilmenemis- ja huolehtimistapaa, joka tuottaa iloa (kreik. chara) sen kohteena olevalle ihmiselle ja vaikuttaa hänessä kiitollisuutta (kreik. eucharisteo) Jumalaa kohtaan. Joskus parempi käännös termille charis on (majesteetillinen) suosiollisuus.

Armo on siis alkukielen mukaan vahvasti sukua ilolle ja kiittämiselle. Eli voidaan myös sanoa, että armo, ilo ja kiitollisuus ovat keskenään vahvasti korreloivia; ovat vahvassa vuorovaikutussuhteessa toisiinsa nähden. Tämän käsittäminen tuo suurta hengellistä varallisuutta /1. Tim_6:6/; /Ps_22:4/.

Jumalan armo on Hänen suosiollisuuteensa (mieleensä) perustuva asenne ja toimintapa, jota Hän tänään soveltaa valittujaan kohtaan: ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole sitä ansainneet. Se saa aikaan vastaanottajassaan aikaan iloa ja kiitosmieltä.

Armon hallintomenettely, jota Jumala tänään soveltaa uskoviaan kohtaan, kuvataan kansojen apostolin kirjeissä /Ef_3:2-3/. Tänään eletään Jumalan armon salattua talouskautta /Ef_3:8-11/.
Uskovan osalta nykyisen armon hallintokauden periaatteiden mukaan eläminen tarkoittaa vanhan ihmisen (Aadamin) piirteiden riisumista ja uuden ihmisen (Kristuksen) päälle pukemista so. kasvamista Kristuksen mielen kaltaisuuteen. Opetus ja ohjeet tähän on ylösnoussut Herra välittänyt meille apostoli Paavalin kautta. Vanhan kreikan charis esiintyykin näin ollen Paavalin kirjeissä tilastollisesti erittäin merkitsevästi useammin kuin muualla UT:ssa!

Jumalan armoa kuvataan myös niin, että se on Ansaitsematonta Rakkautta Meidän Osaksemme.

Armo on siis kaikkivaltiaan Jumalan lähestymisvaikuttamista syntistä ihmistä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Armo tarkoittaa – täysin ihmisen ansiollisuuden poissulkevaa – Jumalan omaa (täysin ihmisen ansioista riippumatonta) suosiollisuuden asennetta ja toimintatapaa uskovaansa kohtaan.

Tänään Jumalan armo toteutuu uskon kautta niille ihmisille, jotka Hän ennen maailmanaikoja on – oman tahtonsa päättämän mukaisesti – valinnut Kristuksen hengellisen ruumiin jäseniksi /2. Tim_1:9/.

—

 

Armo ei siis ole alkukielessä sukua sanoille ”sääli” tai ”armollisuus” tai ”anteeksiantaminen”, vaan niille löytyy alkutekstissä omat vastinterminsä:

Sääli, oiktirmos, tarkoittaa säälivää tunnetta ahdingossa olevan puolesta (Room. 12:1; 2.Kor. 1:3; Kol. 3:12)

Armollisuus, eleos, tarkoittaa ankaran oikeudenmukaisuuden kohtuullistamista ja on siis lain käyttöön liittyvä termi, jonka esimerkiksi auktoriteetti voi tehdä armahtamalla tuomitun vangin. (Luuk. 1:54-55; Ef. 2:4)

Anteeksiantamista kuvaava verbi on alkukielessä taas aphiemi FROM-LET, joka tarkoittaa päästää veloista, päästää synneistä, jättää huomiotta, yleensäkin päästää irti olosuhteista tai vaatimuksista. Kyseessä on hyvin monikäyttöinen ja UT:ssä laajasti esiintyvä teonsana (Matt. 6:14; 19:14; 23:23; Ef. 1:7).

Vanhurskaus (kreik. dikaiosune) on jumalallisen oikeudellinen päätös, jossa syntinen ihminen julistetaan Kristuksessa syyttömäksi ja täysin kelpaavaksi Jumalalle. Tämän kelpoisuus on Kristuksen  vanhuskautta, jonka ihminen saa tänään pelkän uskon eli luottamuksen kautta Kristuksen sovitukseen. Tämä ilmainen ja ansaitsematon lahja tulee ihmisen osaksi, kun hänestä tulee uusi luomus Kristuksessa ja koskee siis näin ollen uutta ihmistä /2. Kor_5:17/.

Tämä Kristuksen hankkima vanhurskauttamisen lahja tulee lopulta (maailmanaikojen täyttymyksessä) kaikkien ihmisten osaksi /Room_5:18/.

Uskova ihminen on siis joka hetki vanhurskas, täysikelpoinen ja synnitön Kristuksessa ja hän saa näin vapaana (ja joka hetki täysin Jumalalle kelpuutettuna) kasvaa elämässään toisen Aadamin, Kristuksen kaltaisuutta kohti /1. Kor_15:47/. Ja hän voi palvella näin Jumalaa uutena ihmisenä, Hengen uudessa tilassa ja todellisuudessa /Room_7:6/. Armon toimintatapa kätkee meitä (mielen ja hengen alueella) nykyisen synnin ruumiin valta- ja vaikutuspyrkimyksiltä /Room_7:24/.

Vanhurskautettuna Kristuksessa /Tästä tarkemmin/ saa ihminen siis joka hetki elää Hänessä myös syntien anteeksiannon kylvyssä Hänen armonsa hallinnon ylitsevuotavuuden mukaan /Ef_1:7/. Jumala on hyväksynyt hänet yhteyteensä ja lapsekseen elämään ja kasvamaan uutena ihmisenä, uuden luomakunnan edustajana, jonka esikoisena Kristus on jo 2000 vuoden ajan elänyt ensimmäisenä, kirkastettuna uuden ihmiskunnan edustajana.

 

Aadam Kristuksen esikuvana

kirjoittaja

 

Mitä yhteistä on Aadamilla ja Kristuksella?
Puhuuko Raamattu – niin kuin otsake väittää – siitä, että nimenomaan Aadam toimii Kristuksen Jeesuksen esikuvana, Hänen perikuvanaan?
Ja missä mielessä Aadam sitten on sitten Kristuksen esikuva?
Mitä samankaltaisuutta on Aadamilla ja Kristuksella?
Oletko joskus tullut pohtineeksi näitä yhteyksiä?

 

esikuvallisuudesta

Aadam-Kristus -yhteys on keskeinen opetuksellinen teema apostoli Paavalin evankeliumissa. Tämä on tunnistettavissa hänen kirjeissään meille tämän päivän kristityille.

Paavali vahvistaa Aadamin esikuvallisen yhteyden Kristukseen seuraavasti:

Kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen asti kaikkia, myös niitä, jotka eivät Aadamin tavoin syyllistyneet rikkomukseen. Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva. (Room. 5:14)

CLV:
nevertheless •death reigns from Adam unto Moses, onover •those also who do not sin onin the likeness of the transgression of Adam, who is a type of Him •Who is about to be.

Eikä Aadam vain ollut (niin kuin suomalainen käännös esittää), vaan on, sillä alkukielessä lukee:
adam hos estin tupos tou mellontos eli kyseessä on preesens aikaluokka ts. tämän voisi kääntää:

joka (Aadam) on hänen  (Kristuksen) esikuva, joka (Kristus) on tuleva olemaan.

—


Aadam-Kristus -opetuslinja on aivan Paavalin evankeliumin ytimessä. Oikeastaan sitä voidaan pitää jopa Paavalin evankeliumin punaisena lankana.
Tällaista johdonmukaista opetuslinjausta ei löydy mistään muualta Raamatusta. Tämän ylösnoussut Kristus paljasti (eli toi ilmestysten kautta) vasta Paavalille tiedoksi meille kansojen uskoville edelleen välitettäväksi /Apt_26:16/.

Tämä itse ylösnousseen ja kirkastetun Kristuksen Jeesuksen meille – Paavalin kautta – välittämä evankeliumi /Gal_1:11-12/ yhdistää koko ihmiskunnan kohtalon Kristuksen hankkimaan sovitukseen /Kol_1:20/.

Tämä – tänään voimassa oleva – evankeliumi ei jätä ihmisen varaan mitään: se ei yksinkertaiseksi ole ihmisen mielen mukaista. Tämä Ristin Sana, täyden Armon Evankeliumi tulee tuomaan lopulta kaiken kunnian Isälle Jumalalle Kristuksen Jeesuksen kautta /Fil_2:9-11/. Kaikkinainen ihmisen uskonnollinen touhuilu on suljettu siitä kokonaan pois /Kol_2:23/.

Ensimmäinen ihminen, Aadam, edustaa vanhan (”langenneen”) ihmiskunnan alkua.
Viimeisenä Aadamina, Kristus, edustaa puolestaan vanhan ihmiskunnan loppua, sen päättymistä /1. Kor_15:45/. Kristus vei Jumalan Karitsana koko ihmiskunnan synnin ristille. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti näin maailman itsensä kautta.

—

samankaltaisuudesta

Aadam edustaa nykyisen ihmiskunnan kantaisää, kun taas Kristus edustaa uuden ihmiskunnan kantaisää /1. Kor_15:47/.

Aadam oli ensimmäinen nykyisen ihmissuvun edustaja, jonka geneettiset piirteet periytyvät kaikille hänen jälkeläisilleen. Aadamin tottelemattomuus on juurisyynä siihen, että kaikki ihmiset syntyvät heikkouden ja kuolevaisuuden tilaan. Kaikki ihmiset perivät Aadamin hankkiman geneettisen perimän ja kuolevaisuuden lihassaan. Perivät riippumatta siitä, miten hyvän elämän elävät. Siis ”koska kuolema on tullut yhden ihmisen kautta, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, minkä jälkeen ovat kaikki syntiä tehneet” /Room_5:12/.

—

vaikuttavuudesta

Aadamin tottelemattomuuden teolla ja Kristuksen kuuliaisuuden teolla on kummallakin yhtä laajat vaikutukset. Vaikutusalue on koko ihmissuku.

Aadamin tottelemattomuuden teko saa aikaan sen, että kaikki ihmiset perivät hänen heikkoutensa (kyvyttömyydestä elää Jumalan tahdon mukaisesti) ja kuolevaisuudesta (koska kuolema on tullut Aadamin teon seurauksena kaikkien ihmisten osaksi). Kaikki ihmiset ovat käyneet kelvottomiksi Jumalan edessä ja elävät oman itseriittoisuutensa vankeina /Room_3:10-12/. Tämä on ihmisen tila ja tämä tila selviää hänelle, kun Jumala sen hänelle paljastaa.

Kristuksen vaikutus ihmiskunnalle tulee olemaan yhtä laaja kuin Aadamin, mutta päinvastainen. Hänen kelpoisuutensa (vanhurskautensa) Jumalan edessä tulee aikaan myös koko ihmiskunnan osaksi.

Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi (Room. 5:18)

Näin on kirjoitettu ja näin siis tulee tapahtumaan.
Vielä – ja sangen selvästi – Paavali vakuuttaa tästä seuraavassa.

Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, (1. Kor. 15:21-22)

—

Kyse on uudesta luomakunnasta, uudesta luomisjärjestyksestä.
Kyse on siitä, että Kristus Jeesus on ensimmäinen uutta luomakuntaa (uutta luomusta) edustava, ylösnoussut ihminen.

Me, jotka uskomme olemme Kristuksen Hengen alueella luodut Hänessä uuden ihmiskunnan edustajiksi. Meidät on sinetöity Kristuksen ruumiin jäseniksi. Me olemme esikoisia kaikkien ihmisten joukossa /Tästä tarkemmin/.

Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! (2:Kor. 5:17)

—

Näin koko Jumalan suunnitelma – Suunnitelmien suunnitelma – etenee Kristuksen Jeesuksen kautta kohti sitä päämäärää, jonka Isä Jumala on sille asettanut.
Kaikki etenee ajassa ja järjestyksessä.

mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee täyttymys (loppuosuus kaikista), kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. (1. Kor. 15:23-24)

 

Niin myös Aadamin perintö on maaperäistä ja sielullista ja toimii esikuvana sille, mitä täydellisen ihmisen, Kristuksen Jeesuksen, kuuliasuuden teko tulee peritymään koko ihmiskunnan osalle.
Ja tällä kaikella on ihmiselle opetuksellinen tarkoitus: oppia siitä, mitä sielullinen eläminen ilman elämänyhteyttä Jumalan kanssa saa lopulta aikaan.
Ja miten kyvykkyys uuden ihmisen, hengellisen ihmisen vastaanottamiselle kärsimyksen kautta valmistellaan.

Niin on myös kirjoitettu: ”Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu”; viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki.
Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä.
Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
Minkä kaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkä kaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.
Ja niin kuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. (1. Kor. 15:45-49)

Jumala on rakkaus. Jumalan rakkaus on kaikkivoipaa, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että kaiken minkä Hän tahtoo sen Hän myös tulee toteuttamaan.
Jumala on sulkenut kaiken rakkautensa piiriin. Eikä Hänen huolehtiva rakkautensa rajoitu pelkästään ihmisiin, vaan myös koko luomakunta tulee saamaan siunauksensa Jumalan lasten kirkkauden ilmestymisen toteutuessa tulevaisuudessa /Room_8:19-22/ !

 

 

Kaksi evankeliumia – monta eroa

kirjoittaja

 

Raamatussa on tunnistettavissa kaksi erillistä pelastuslinjaa ja kaksi noita pelastuslinjaa koskevaa evankeliumia. Molempien evankeliumien ytimessä on tietenkin Jeesus Kristus:

  • On tänään (Jumalan armon hallintokautena) voimassa oleva Paavalin evankeliumi eli Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi /Gal_2:6-7/, joka on kohdistettu kansojen uskoville.
  • On (tällä hetkellä tauko-tilassa oleva) Kuningaskunnan evankeliumi, joka on luonteeltaan kansallinen ja on kohdistettu Israelille Jumalan valittuna kansana /Gal_2:6-7/.

Olen poiminut alle joitakin kohtia, jotka vahvistavat kummankin evankeliumin omia, sisällöllisiä erityispiirteitä.

—

 

Itse asiassa juuri Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi /Tästä tarkemmin/ on se ilosanoma, joka on tarkoitettu eli pyhitetty (erotettu) tämän päivän kristitylle.
Siinä ilmestyy Jumalalta saatava elämänoikeus eli vanhurskautus ilmaisena lahjana pelkän uskon kautta. /Room_3:28/
Siinä valinta ja pelastuminen uskon kautta ovat peruuttamattomia /Room_8:35-39/.
Siinä kaikki kutsutut ovat myös valittuja. /Room_8:29-30/
Siinä ilmestyy Jumalan sovitus ihmiskuntaa kohtaan, Kristuksen uhrin kautta, koko valtavassa laajuudessaan. /Kol_1:20/
Siinä ei ihmiseltä vaadita minkäänlaisia tekoja pelastuksensa eteen. /Ef_2:8-9/
Siinä evankeliumissa ei vaadita hurskailta näyttäviä jumalanpalvelusmenoja tai muita ihmislähtöisiä toimituksia. /Kol_2:23/
Siinä lupaukset ja odotukset eivät kohdistu Maan päälle, vaan Maan ulkopuoliselle ulkoavaruuden alueelle. /Fil_3:20-21/
Siinä voi jokainen (kutsun tultua) edelleenkin pysyä sillä paikalla ja siinä asemassa kuin missä on. /1. Kor_7:20/; /Tästä tarkemmin/
Paavalin evankeliumin seurakuntamalli on myös täysin hengellinen: Kristuksen ruumis, johon jokainen sen jäsen on liitetty kasvamaan omaa kasvuaan omalla paikallaan. /1. Kor_12:27/; /2. Kor_1:21-22/; /Ef_4:46/; /Ef_4:12-13/; /Filem_1:25/.

 

Katso yllä ja vertaa! Nämä kaikki kohdat tulevat Paavalin opetuksen (kirjeiden) kautta!

—

 

Ympärileikkauksen evankeliumi /Tästä tarkemmin/, jonka lupaukset kohdistuvat puolestaan Maan päälle, on suunnattu Israelille ja sen tulevalle 1000-vuotiselle Kuningaskunnan ajalle. /Matt_19:28/;  /Ilm_20:4/
Siinä pelastus on ehdollista ja siihen vaaditaan uskomisen lisäksi tekoja ja sitä, että ”joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu”. /Matt_22:14/; /Hepr_3:6/, /Jaak_2:24/
Siinä kaikki kutsutut eivät ole valittuja. /Matt_22:14/
Siinä temppelipalvelukset tullaan ottamaan uudelleen käyttöön ja juutalaisuuteen liittyvillä uskonnollisilla muotomenoilla tulee olemaan sijansa. /Sak_14:20-21/; /Miika_4:3/; /Sak_14:8-9/
Siihen evankeliumiin liittyy myös maailman kaikkien kansojen opetuslapsettaminen.  /Matt_28:19-20/; /Apt_2:7-11/; /Jes_66:18-19/; /Sak_8:23/
Siinä kaikki lupaukset kohdistuvat Maan päälle, eikä Maan ulkopuolisille maailmankaikkeuden alueelle. /Matt_24:30/; /Luuk_22:29-30/; /Ilm_2:26-27/
Siihen liittyy näkyvää fyysistä toimintaa sekä muuta inhimillistä ja näkyvää ryhmädynaamista käyttäytymistä. /Tästä tarkemmin/

 

Katso yllä ja vertaa! Nämä kaikki kohdat tulevat Israelille suunnatun Vanhan Testamentin Uuden Testamentin ei-paavalillisen osuuden kautta!

—

Kun näitä evankeliumeja sekoitetaan keskenään (niin kuin tänään hyvin yleisesti tapahtuu), niin se väistämättä saa aikaan hämmennystä ja epäuskoa kuulijoissaan.
Miksi näin?
Koska ne ovat monilta sisällöllisiltä kohdin ristiriidassa keskenään.
Koska toinen on voimassaoloajallinen nykyisenä Jumalan salatulla Armon talouskaudella ja koska toisen voimassaoloajallisuus on voimassa toisina Jumalan talouskausina.
Koska Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi (nimensäkin mukaisesti) kohdistuu tämän päivän kansojen uskoviin ja koska Ympärileikkauksen evankeliumi on (nimensäkin mukaisesti) puolestaan kohdistettu Israelille /Gal_2:7/.


Kunnioitetaan (ei omita eli ”varasteta” itsellemme) sitä, mikä Israelille kuuluu ja on luvattu ja arvostetaan samalla sitä mitä meille kansojen uskoville kuuluu ja on luvattu. Onhan kysymys kuitenkin Isän Jumalan ilmoittamasta kahdesta ajolinjasta, joiden mukaan Hän vie Kristuksen Jeesuksen kautta suurta suunnitemaansa kohti sitä rakkaudellista päämäärää, jolla Hän lopulta saa koko luomakuntansa varauksettoman tunnustuksen osakseen /Fil_2:9-11/.
Tehdään näin, vaikka valtakirkot eivät ole tällaista koskaan harjoittaneetkaan.

 

p.s.
Paavalihan juuri korostaa Galatalaiskirjeen opetuksessaan sitä, että hänen (itse ylösnousseelta Herralta Jeesukselta) saamansa evankeliumi on juuri se ainoa tänään voimassaoleva evankeliumi.
Korostaa sitä, että ei ole mitään (hänen kauttansa ilmoitetun) ilosanoman rinnalla toisenlaista evankeliumia. Ei ole, vaikka maailmassa on tänään monenlaisia ihmisopeilla ryyditettyjä ”kristillisiä” opetuksia.

Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. (Gal. 1:6-7)

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä