Kristuksen tuleva maanpäällinen hallinto

 

Kristityt odottavat taivaallisia (kreik. epouranion) osuuksia ja siunauksia. Taivaallisilla, [CLV-morfeemeina: ON-SEE-UP-ed], Kirjoitukset tarkoittavat maapallon ilmakehän ulkopuolella olevaa maailmankaikkeuden aluetta: sitä aluetta, joka on ylhäällä tähtitaivaana nähtävissä.

Israel ei taas odota tällaista taivasosuutta, vaan maanpäällistä luvattua osuutta.  Juutalaiset odottavat pääsyä Luvattuun maahansa ja sen siunauksiin eli tulevaan maanpäälliseen Kristuksen Kuningaskuntaan. Tästä Uuden testamentin evankeliumikertomukset ja koko Vanha testamentti puhuvat. Ne puhuvat juutalaisille, koska pakanain (kansojen uskovien) osa oli vielä tuolloin salattu. Israel odottaa edelleen Messiastaan.
Kaikki Vanhassa testamentissa ja evankeliumikertomuksissa Israelia koskevat lupaukset ovat luonteeltaan kansallisia, ja koskevat Israelia ja sille annettuja lupauksia sen pääsemisestä Luvattuun maahansa ja hallitsemaan Kristuksen kautta koko tulevaa maailmanjärjestelmää.

Se mitä myöhemmin ylösnoussut Herra on Paavalin kautta tuonut meille ilosanomaksi, on jo voimassa tänään. Paavalin ilosanoman lupaukset kohdistuvat maapallon ulkopuolelle eikä Maan päälle. Israelin Jeesuksen aikaisilla teologeillakin, jotka eivät tuolloin ymmärtäneet edes heitä koskevia maanpäällisiä lupauksia /Joh_3:10-12/, oli vaikeuksia tavaallisten asioiden käsittämisessä. Tietenkin kaikki se mitä aiemmin on kirjoitettu on opetukseksi myös meille, kun sovellamme sitä niin, että se on sopusoinnussa Paavalin evankeliumin kanssa /2. Tim_3:16-17/. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että se mitä sovellamme omaan elämäämme muualta Raamatusta, tulee olla sopusoinnussa (ei ristiriidassa) sen kanssa mitä meille on kirjoitettu. Näin myös saamme merkittävästi häivytettyä niitä ristiriitoja, joilla tämän päivän kristittyjä voidaan hämmentää, kun Raamatusta ikään kuin pyyhitään Israelia koskeva valtava ilmoitusosuus pois Israelin valtiota koskevana ennustuksena.

Niin kuin jokaisen maailmanajan (hepr. olam; kreik. aion) päätös on tapahtunut mullistavissa olosuhteissa ja Jumalan tuomioissa, niin tulee tapahtumaan myös nykyisen Pahan maailmanajan kohdalla. Ensimmäinen maailmanaika päättyi /1. Moos_1:2/ tapahtumiin, jossa silloinen maailma koki katastrofin (kreik. katabole). Toinen maailmanaika taas päättyi vedenpaisumuksen tuomioihin. Nykyinen, kolmas maailmanaika, puolestaan tulee päättymään maailmaa ja sen kansoja kohtaaviin katastrofeihin ja mullistuksiin ja sitä seuraavaan Kristuksen kansoihin kohdistuviin oikeuskäsittelyyn /tästä tarkemmin/. Tulevan (tuhatvuotisen) maailmanajan päätös taas huipentuu Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyyn, nykyisen Maan ja taivaitten tuhoutumiseen ja uusien taivaiden ja uuden Maan luomiseen /2. Piet_3:12-13/.

Ennen tulevaa tuhatvuotista (”iankaikkista”) Israelin kuningaskunnan aikaa tulee nykyiselle, Pahalle, maailmanajalle tilinpäätös, jossa maailman kansat tuomitaan heidän suhtautumisestaan Jumalan valittua kansaa ja Kristuksen vähäisiä veljiä kohtaan /tästä tarkemmin/. Tilinpäätöksen jälkeen seuraa tulevan maailmanajan tilinavaus, jolloin uusi maailmanjärjestys ajetaan moodiin.

Tulevan, tuhat vuotta kestävän, maailmankauden alussa saattaa Jumala heti kaikille maailman kansoille tiedoksi sen, että nyt Israel – Hänen valittu kansansa – tulee olemaan Hänen silmäteränänään ja tahdon toteuttajana kaikkien maailman kansojen keskellä /tästä tarkemmin / .

Saatana, kansojen villitsijä, sidotaan vankeuteen tuhannen vuoden ajaksi; sille ei anneta enää oikeutta toimia kansojen yllyttäjänä ja Jumalan vastavoimana /Ilm_20:1-3/.
Näin myös Jeesuksen juutalaisille opetuslapsille opettamansa rukous ”Päästä meidät Pahasta” saa vihdoin toteutuksensa.

Maailmanlaajuinen aseriisunta aloitetaan pikimmiten, tuhotun Googin asevarustusta käytetään polttoaineena seitsemän vuoden ajan /Hes_39:9-10/. Kaikista nykyisen maailman asevarustelun tuotoksista valmistetaan maatalousvälineitä ruuan tuotantoa varten /Miika_4:3/. Muuten, maailman valtiot käyttävät nykyään arviolta peräti 2000 miljardia dollaria vuodessa asevarusteluun!

Rauha tulee myös eläinkunnan osalle ja ihmisten ja eläinten välille /Jes_11:6-8/.

Hyvinvointi saatetaan aivan uudelle tasolle /Jes_65:20/.

Maailman köyhät ja vähäosaiset saavat viimein oikeuden säälliseen elämään /Ps_72:4-5/; /Ps_140:13/.

Temppelipalvelukset käynnistyvät jälleen. Nyt eivät sellaisina kuin mitä oli Vanhan testamentin ja Jeesuksen maallisen elämän aikana. Silloinen Israelin kansa ja sen uskonnollinen johto ei ollut täydellisen kuuliainen Jumalan laille ja niin he saivat jäädä matkalle Luvattuun – tulevana maailmanaikana avautuvaan – maahan /2. Moos_19:5-6/ . Nyt Israelin pappeus ja hallinto tullaan antamaan niille Jeesuksen opetuslapsille, jotka olivat kuuliaiset Hänelle /1. Piet_2:9/. Koko tulevan maailmanajan hallinto tapahtuu Isän Jumalan nimeämien Israelin uskollisten kautta /Matt_20:23/.  

Kaikilta maailmankansoilta vaaditaan kunnioitusta Israelin Messiasta ja hänen maailmanhallintoansa kohtaan. Kaikkien maiden johtajien ja edustajien on säännöllisesti matkustettava Jerusalemiin antamaan kunnia Israelin Jumalalle. Tulevana maailmanaikana ei enää ole voimassa sana ”Hän antaa sataa niin pahoille kuin hyvillekin”, sillä niskuroivilta kansoilta evätään tuolloin viljankasvun kannalta välttämätön sateen tulo /Sak_14:17/ . Siis kansojen uppiniskaisuuksiin tullaan soveltamaan rankaisevia sanktioita.

Kristus hallitsee täysin oikeudenmukaisesti mutta myös rautaisella tavalla /Ps_2:8-11/; /Ilm_19:15-16/. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. kaikkea rikollista toimintaa tullaan rankaisemaan ankaralla kädellä /tästä tarkemmin/. Herran Jeesuksen hallinto ei ole tasavaltalaista hallintoa, vaan teokraattista, kuningaskunnallista (kreik. basileia) hallintoa, niin kuin kreikankielinen alkuteksti puhuukin. Alkuteksti puhuu aina ”kuningaskunnasta” eikä ”valtakunnasta” niin kuin viralliset käännökset sen kääntävät, vaikka tuo kreikan ”basileia” kertoo myös tulevan maailmanajan hallitusmuodon.

Kirkastettu Kristus hallitsee ”kuninkaiden kuninkaana” ja vanhurskaus ja oikeus pääsee viimein toteutumaan koko Maan päällä ja kaikilla sen mantereilla ja saarilla. Mutta koska Kristus on ylösnoussut ja elää jo nykyään kirkastetussa voimallisessa kehossaan, niin Hänen läsnäolonsa Maan päällä on tuolloin verhottuna suojaavaan pilveen /Ps_97:1-2/

Saulus Tarsolainen – ennen kuin hänestä tuli apostoli Paavali – on ainoa Raamatun mainitsema ihminen, joka on kohdannut Herran Hänen kirkastetussa ylösnousemusolemuksessaan /Apt_9:3-9/ ja seurauksena oli – sokeutuminen. Kyse Paavalin kohdalla ei siis ollut mistään näystä tai visiosta, jossa esim. apostoli Johannekselle kuvattiin tulevia tapahtumia.

Sen, että tuleva ”iankaikkisuus” kestää kirjaimellisesti tuhat vuotta vahvistetaan moneen kertaan seuraavassa Ilmestyskirjan jaeryhmässä: /Ilm_20:2-7/.

Tuleva tuhat vuotta kestävä Herran Jeesuksen hallintoaikaan viittaa mielestäni myös Pietari, kun hän kehotti kirjeensä vastaanottajia pitkämielisyyteen Jumalan suunnitelman toteutumisen suhteen /2. Piet_3:8/. Suomalainen käännös on eo. jakeessa epätarkka, koska se kääntää alkukielen preposition para ilmaukseksi ”edessä” eikä ”rinnalla”, kuten oikein olisi. Eli jotenkin ”yksi päivä Herran kanssa tai rinnalla (hallitessa) (on) kuin tuhat vuotta”. Herran päivähän viittaa juuri tuohon tulevaan tuhat vuotta kestävään siunauksen aikaan, joka on juuri Pietarin evankeliumin keskiössä /tästä tarkemmin/.

Tulevina maailmanaikoina (raamatun ilmoituksessa on tunnistettavissa vielä kaksi edessä päin olevaa maailmankautta) Jumalan hallinto tulee ihmisille näkyväksi. Tänään eletään vielä Ihmisen päivää /1. Kor_4:3/, jolloin ihminen saa ilman Luojaansa yrittää rakentaa globaalia rauhan, turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden maailmaa. Mutta nykyinen maailmanaika on jumalaton (se ei turvaa Luojaansa) ja siis paha /Gal_1:4/, ja Jumala on antanut Saatanalle vallan viedä uppiniskaista ihmiskuntaa harhaan.

Tulevana Herran päivänä taas Jumala Kristuksen kautta tulee julki ja saa aikaan tuhat vuotta kestävän rauhan ja oikeudenmukaisuuden ajan Maan päälle. Tällöin osoittautuu myös todeksi se, miten ihmisen ahneuden murjova planeetta ja elämä sillä saadaan vielä elinkelpoiseen kukoistukseen – ja vieläpä tuhannen vuoden ajaksi! Herran Jeesuksen vanhurskas hallinto Maan päällä pyhiensä kanssa kestää koko tulevan maailmankauden ajan; kestää aina uuden Maan päälle, jolloin aurinkoa ja kuuta ei enää tarvita valon lähteiksi /Ps_72:7/; /Ilm_21:23/!

Nykyisen seurakunnan, Kristuksen hengellisesti orgaanisen organisaation, tulevat tehtävät taas (toisin kuin Israelin kohdalla on) suuntautuvat Maa -planeetan ulkopuolelle /Fil_3:20-21/. Kristuksen ruumiin jäsenet (kuolleet ja elävät) temmataan taivaallisille Maailmankaikkeuden alueille samanaikaisesti /1. Kor_15:11-15/ ennen Herran Päivän tuloa. Siihen mennessä on Herra saattanut hyvän työnsä seurakuntansa jäsenten valmiuksien osalta täytetyksi /Fil_1:6/. Siellä sen tehtävät ovat samankaltaiset kuin mitä on uskovan Israelin tehtävät kansoja kohtaan Maan päällä: kirkastaa sitä pelastusta, joka Kristuksessa Jeesuksessa on tarjolla – ei vain ihmiskunnalle, vaan koko luomakunnalle. Tätä salaisuutta Paavali paljastaa meille, kun hän tiedottaa tulevasta Täyttymyksen hallintokaudesta, jolloin Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä tulee yhdistämään Kristuksessa yhdeksi kaikki: kaikki mitä on taivaissa ja mitä on Maan päällä /Ef_1:10-11/.

 

 

.. ja joka ei saisi satakertaisesti nyt tässä ajassa ..

 

Mitähän Jeesus mahtoi tarkoittaa puhuessaan aikanaan juutalaisille opetuslasilleen sillä, mitä he tulisivat saamaan palkkioksi siitä, että lähtevät Häntä seuraamaan?
Hänhän lupasi tuolloin seuraajilleen satakertaisia – jo tässä ajassa toteutuvia – siunauksia. Hän lupasi seuraajilleen myös tulevaa ”iankaikkista” elämää.
Toteutuiko tämä sitten Hänen opetuslastensa kohdalla – ja miten?
Koskevatko nämä lupaukset lainkaan meitä: tämän päivän kansojen uskovia? Oletko kohdallasi joutunut pohtimaan tätä asiaa?

Markuksen evankeliumissa Jeesus puhuu oppilailleen tulevista kärsimyksistään ja myös Hänen opetuslastensa kohdalle tulevista kärsimyksistä:

Jeesus sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista,
ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää. (Mark. 10:29-30)

CLV Mk 10:29 – Mk 10:30
29  •Jesus averred to him, ”Verily, I am saying to you that there is not one who -°leaves a house, or brothers, or sisters, or father, or mother, or wife, or children, or fields, on My account and on account of the evangel,
30  who should not be getting back a hundredfold now, in this era, houses and brothers and sisters and mother and father and children and fields, with persecutions, and in the coming~ eon, life eonian.

Tämä Jeesuksen opetuspuhe lähti liikkeelle Pietarin toteamisesta: ”Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua” ja opetuslasten uteliaisuudesta, odotuksista siitä, mitä he tulevat saamaan tulevaisuudessa palkaksi Herran seuraamisesta. Tulevaisuus näytti siis heitäkin hieman huolettavan.

Tämä kohta on tietenkin täyttä totta; näin on kirjoitettu. Se on myös jo osittain toteutunut, mutta sen sovittaminen nykyiselle salatulle Armon hallintokaudelle johtaa vääjäämättömästi hämmentäviin ja ristiriitaisiin tulkintoihin.
Kirjoituksia lukiessa on aina hyvä tulla tietoiseksi siitä: keille kyseinen ilmoituksen kohta on osoitettu, milloin siihen liittyvät lupaukset on tarkoitus toteutua ja koskevatko ne nykyistä Armon hallintokautta eli ovatko ne totta ja voimassa nykyisellä Jumalan talouskaudella.

Ensinnäkin.

Jeesuksen sana oli osoitettu Hänen juutalaisille opetuslapsilleen, jotka olivat tuolloin – Hänen lihansa päivinä – lähteneet Häntä seuraamaan. Jeesuksen seuraaminen tarkoitti tuolloin ja myös myöhemmän ns. Helluntain hallinnon aikana sitä, että heidän tuli konkreettisesti jättää kaikki maallinen omaisuutensa ja verisiteensä ja lähteä kulkemaan Hänen jalanjäljissään. Kyse oli yhdessä Mestarinsa kanssa ristin tielle lähtemisestä, ”kärsimyksen maljan” juomisesta.

Jeesus puhuu noiden satakertaisten siunausten toteutuvan ”tässä ajassa”, kreik. en to kairo. Alkukielen kairos tarkoittaa sellaista ajanjaksoa, joka täyttää tietyt tunnusmerkit.
Tässä tuon ajan tai ajanjakson tunnusmerkit täyttyivät Helluntain hallinnon aikana. Silloin tapahtui Pyhän Hengen vuodatus ja silloin alkoivat opetuslapset Pietarin johdolla julistaa Israelille Kuningaskunnan evankeliumia, Ympärileikkauksen evankeliumia /Gal_2:6-7/. Elettiin tuolloin ihmeitten ja merkkien aikaa.

Helluntain hallinnon aikana olivat opetuslapset saaneet satakertaisesti taloja, veljiä, sisaria, äitejä, lapsia ja peltoja. Helluntain aikana opetuslapsille oli kaikki yhteistä. Kaikki sosiaalinen ja taloudellinen tuki oli yhteistä ja jaettua:
Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. (Apt. 2:44-45).
Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä. (Apt. 4:32)

Myöskään kukaan uskovista ja heidän perhekuntalaisistaan ei kärsinyt tuolloin puutteesta eikä minkäänlaisesta köyhyydestä, koska kaikki möivät omaisuutensa ja antoivat niistä syntyneet varat kokonaisuudessaan yhteiseksi hyväksi:
Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan. (Apt. 4:34)

Helluntain hallinnon aika oli uskoville myös vainon aikaa: tämä tulee ilmi jakeen 30 alussa, jossa Jeesus kertoo tuon satakertaisen siunauksen tulevan opetuslastensa osaksi ”keskellä vainon aikaa” (kreik. meta diogmon). /tästä tarkemmin/

Tämä kaikki on siis ollut totta ja toteutunut Helluntain taloukauden aikana.

Toiseksi.

Jeesus antaa juutalaisille opetuslapsilleen samalla myös lupauksen maailmanajallista elämästä tulevana maailmanaikana (kreik. en to eo to erchomeno) (jae 30). Tässä Hän viittaa seuraavaan tuhatvuotiseen, ”iankaikkiseen” Kuningaskuntaansa ja koko sen ajan kestäviin lupauksiin.

Tämä taas on totta ja tulee toteutumaan Jeesuksen tullessa taivaalta Messiaana ja perustaessaan Israelille sille lupaamansa Kuningaskunnan.


Yritykset näiden jakeiden lupausten soveltamiseksi nykyisen Kristuksen hengellisen ruumiin (seurakunnan) kohdalle on monelle uskovalle osoittautunut kompastuskiveksi
. Vaikka tällaista esim. kirkollisten jumalanpalveluskaavojen kautta annetaan ymmärtää, niin se ei tarkoita sitä, että se olisi voimassa, olisi totta tänään meille Kristuksen seurakunnan jäsenille. Perinnäistiedoilla ja -opetuksilla tehdään tänään ”tyhjäksi” Jumalan sanaa aivan samalla lailla kuin sitä tehtiin Jeesuksen maallisen elämänkin aikana (Mark. 7:13).

Kristuksen ruumiin jäsenten yhteys tänään on hengellistä. Se rakentuu ja toimii jokaisen jäsenen kohdalla Pyhän Hengen ja ylösnousseen Pään, Kristuksen kautta. Se toimii pelkän uskon kautta ja se ”näkyy” Uskon Hengen vaikuttamana kirjeenä tai tuoksuna maailmalle. Olen monesti miettinyt sitä, miten tämänkaltaiset opetukset (joissa omitaan uskovalle Israelille luvattua) on saanut historian aikana (ja yhä edelleen) hämmennystä, epäuskoa ja monenlaista heikkoutta ja kärsimystä uskovien keskuudessa.

 

 

 

 

Vertaus kymmenestä neitsyestä

 

Vertaus kymmenestä neitsyestä: viidestä tyhmästä ja viidestä viisaasta (Matt. 25:1-13) näyttää vaikeatulkinnalliselta.
Keitä nämä vertauksen neitsyet ovat?
Mitä Jeesus tahtoo tässä sanoa?
Mihin tilanteeseen tämä vertaus liittyy?
Koskeeko vertaus lainkaan meitä, kansojen uskovia?

Vertaus on tämä:

  1. Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.
  2. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.
  3. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.
  4. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.
  5. Mutta yösydännä kuului huuto: ’Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.’  Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
  6. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: ’Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat’.
  7. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: ’Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.’
  8. Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
  9. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’
  10. Mutta hän vastasi ja sanoi: ’Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä’.
  11. Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.

Tarkastellaan ensin kontekstia, jossa Jeesus maan päällä eläessään tämän vertauksen esitti. Hän esitti sen juutalaisille opetuslapsilleen, kun he uteliaisuudessaan ja tietämyksen janossaan tulivat Hänen luokseen ja kysyivät:
”Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?” (Matt. 24:3)
(CLV) Mt 24:3
”|Tell us, when will these things be? And awhat is the sign of Thy •presence and of the conclusion of the eon?”

Jeesuksen opetuslapsia näytti suuresti kiinnostavan Hänen toisen (voimalla ja kunnialla) tulemuksensa ajankohta Hänen saapuessaan perustamaan Israelille Jumalan sille lupaama maanpäällinen Kuningaskunta ja samalla tämän maailmanajan (kreik. tou aionos) päättyminen. Edellisestä kysymyksestä alkoi koko vertausten sarja (Matt. 24-25), jossa yhtenä vertauksena esiintyy kuvaus kymmenestä neitsyestä.

Vertaus ei koske nykyisen seurakunnan aikaa

Tämä vertaus liittyy lopun aikaan, eikä se koske nykyistä seurakuntaa, jonka jäsenten valinta perustuu (Paavalin evankeliumin mukaisesti) Jumalan kauan sitten tehtyyn armovalintaan, siis koska Hän
ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, (Ef. 1:4)

Eikä tätä armovalinnan voimassaoloa voi mikään horjuttaa, koska
Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room. 8:38-39)

Toisin on Israelille suunnatun Ympärileikkauksen evankeliumin kohdalla, koska siihen liittyy ehdollisuutta, eivätkä kaikki kutsutut tule siinä valituiksi (toisin kuin Ympärileikkaamattomuuden evankeliumissa /Room_8:28-30/).
”Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” (Matt. 22:14)

Tätä vertausta voidaan pitää malliesimerkkinä siitä, minkä hämmennyksen ja jatkuvan ymmällään olon saa aikaiseksi se, että sekoitetaan eli yhteenpötköytetään Israelille suunnattu Ympärileikkauksen evankeliumi ja Kansojen uskoville suunnattu Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi. Nämä evankeliumit ovat yhteensovittamattomia ja ristiriidassa monin kohdin keskenään. Edellinen on pelastuksen kysymyksessä ehdollinen ja vaatii uskon lisäksi myös tekoja, kun taas jälkimmäisessä pelastuminen perustuu Jumalan armovalintaan ja pelkkään uskoon Kristuksessa.

Milloin tämä toteutuu?

Tämän vertauksen tulkinta liittyy siis nykyisen Pahan maailmanajan lopulle (jae 1: Silloin), sen seisemään viimeiseen vuoteen (viimeiseen vuosiviikkoon), jolloin Jumalan viha ja tuomiot alkavat vyöryä Maan päälle /Dan_9:27/; (Dan. 9:12:4).
Kysymys on Israelille ja Jerusalemille säädetystä (erotetusta) viimeisen vuosiviikon ajasta.
Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi. (Dan. 9:24)

Tämä liittyy siis nykyisen Pahan maailmanajan viimeiseen talouskauteen: Vihan eli Tuomion hallintokauteen, eikä koske nykyisen – Armon talouskauden – uskovia, koska heitä ei enää tuolloin ole Maan päällä. Kristuksen ruumiin jäseniä ei ole säädetty (toisin kuin on Israelin ja uskomattoman maailman kohdalla)
vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, (1. Tess. 5:9)

Vertaus liittyy aikaan, jolloin pimeys saavuttaa maailmassa huippunsa maailman Valon (Kristuksen) otettua pois hengellisen läsnäolonsa seurakunnan poistempauksen kautta maailmasta.
On tultu yösydämen aikaan (jae 6).

Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä. Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus.” (Joh. 9:4-5)
(CLV) Jn 9:4
I must be working~ the works of Him •Who sends Me while it is day. Coming~ is the night, when not one |can~ |work~.

Jeesus puhuu edellä alkutekstissä ainoastaan itsestään: miten Hän tekee lähettäjänsä teot (kreik. eme dei orgazesthai ta erga) – ei siis meistä, niin kuin suomalainen käännös asian esittää!
Jae kertoo, miten Herran poissaolo maailmasta tarkoittaa täydellistä pimeyttä, koska Hän yksin on mailman valo. Samalla se osaltaan vahvistaa tuon vertauksen toteutumisen ajankohdan.

Kuka sitten on ylkä?

Hän on Herra Jeesus.

Niin Jeesus sanoi heille: ”Eiväthän häävieraat voi surra, niinkauan kuin ylkä on heidän kanssaan? Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat. (Matt. 9:15)

Kuka on morsian?

Morsian on Israel.

Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. (Joh. 3:29)

Ks. myös Jes. 61:10; 62:5.

Viimeisenä maailmanaikana (kreik. aion) morsian tarkoittaa myös uuden Jerusalemin kaupungin asukkaita.
Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: ”Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon.” Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä, (Ilm. 21:9-10)

Keitä ovat neitsyet?

Neitsyet (kreik. parthenos) ovat niitä kansoja, jotka ovat kutsutut Karitsan hääjuhliin. Tässä vertauksessa puhutaan kahdesta ryhmästä, joista toinen saa osallistua tulevan tuhatvuotisen Kuningaskunnan vieraanvaraisuuteen häävieraan ominaisuudessa, kun taas toiselta kansojen ryhmältä se evätään. Tämä vertaus on linjassa vähän myöhemmin esitetyn kansojen tuomioiden ennustuksen kanssa /Matt_25:31-46/.

Keitä ovat viisaat neitsyet? 

Viisaat neitsyet ovat niitä morsiusneitoja ja kansoja, jotka ovat kutsutut ja jotka ovat myös valmistautuneet tuleviin Kuningaskunnan hääjuhliin. Viisasta tarkoittava alkukielen sana on phronimos [Strong G5429], jolla tarkoitetaan järkevää, ajattelevaa, käytännön elämän viisauden mukaista mielenlaatua. 

Keitä ovat tyhmät neitsyet? 

Tyhmät neitsyet ovat niitä morsiusneitoja ja kansoja, jotka ovat kutsutut, mutta joilta valmistautumattomina evätään pääsy osallistumaan avautuvan Kuningaskunnan hääjuhliin. Tyhmää tarkoittava sana alkukielessä on moros [Strong G3474], joka tarkoittaa ylimielistä, piittaamatonta, moraalista pölkkypäisyyttä. Sanan kantana on luultavasti musterion [Strong G3466], jonka johdannaisena on taas muo, mikä tarkoittaa vaikenemista. Tässä tyhmyys kuvaa mielenlaatua. Tässä voisi mielestäni ajatella sellaisia kansoja ja hallituksia, jotka ideologioissaan ovat jääneet oppimattomiksi ja oman ”kaikkitietävän” egonsa vangeiksi.

Kauanko hääjuhlat kestävät 

Kyse on kutsusta koko tulevan maailmanajan, kun Taivasten kuningaskunta on tullut Maan päälle, kestävästä, tuhatvuotisesta Karitsan hääjuhlasta – siunauksen ajasta.
Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen. Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.
(Ilm. 19:6-7)
Tuo tuleva siunauksen aika koituu lopulta koko maailmalle rikkaudeksi:
Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä! (Room. 11:12)

Ks. myös Hepr. 4:1-11.

Hääjuhla toimii myös johdantona Jumalan ja Israelin väliseen uuteen liittoon.
Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; (Jer. 31:31).

Miten tyhmille neitsyeille käy?

Tyhmät neitsyet jäävät Karitsan (tulevan maailmanajan kestävän) hääjuhlan ulkopuolelle. Nämä kansat eivät pääse osallisiksi kaikista niistä siunauksista, jotka Israelin kautta tulevat viisaitten (oppineiden) kansojen osalle. Seuraava kohta kertoo tästä:
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. (Matt. 25:40-41)
CLV Mt 25:40 – Mt 25:41
”And, answering, the King shall be declaring to them, `Verily, I am saying to you, onIn as much as you do it to one of these, the least of My •brethren, you do it to Me.’
”Then shall He be declaring to •those also oat His left, `|Go~ from Me, you •°cursed~, into the fire eonian, •made °ready~ for the Adversary and his •messengers.

Tässä ei puhuta koston tuomiosta (kreik. timoria), vaan aikakauden kestävästä kasvattavasta rangaistuksesta (kreik. kolasis). Messias ja Israel tulevat hallitsemaan näitä kansoja rautaisella (mutta oikeudenmukaisella) valtikalla /Ps_2:8-11/; /Ilm_2:26-27/.
Kyse on kaikkiin kansoihin liittyvästä Herran Jeesuksen oikeuskäsittelystä; tästä on ennustanut myös profeetta Jooel /Jooel_1:1-3/.

 

Kymmenen neitsyen vertaus näyttää liittyvän tämän maailmanajan viimeisiin vuosiin, Danielille ilmoitettuun, Israelia koskevaan, viimeisen vuosiviikon aikaan. Tätä aikaa voidaan nimittää myös Vihan tai Tuomion hallintokaudeksi, tulevan Vihan ajaksi, johon nykyisiä Kristuksen ruumiin jäseniä ei ole säädetty. Kun seurakunta (Kristuksen valon edustajana Pyhässä Hengessä) tempaistaan Maan päältä ylös avaruuteen /1_Tess. 5:9/, niin sydänyön pimeys pääsee valtaamaan Maan piirin ja ”silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä” /2. Tess_2:7-8/. Tuolloin tullaan elämään ns. Jaakobin ahdistuksen aikaa, joka on päättyvä Jaakobin eli  Israelin pelastukseen.

Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, (Room. 11:25-26)

Kyse on lopulta näissä rinnakkaisissa Matt. 25 vertauksissa kansojen käyttäytymisestä ja suhtautumisesta Israeliin yleensäkin ja nimen omaan sen tulevana ahdistuksen aikana. Ahdistuksen aikana julistetaan vielä tulevan maailmanajan hääjuhlaan kutsuvaa “iankaikkista” evankeliumia. Vielä sen vastaanottamalla on ihmisten mahdollisuus pelastua kohta perustettavaan Taivasten Kuningaskuntaan.
Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille.Ja hän sanoi suurella äänellä: ”Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet”. (Ilm. 14:6-7)

 

p.s.

Jeesuksen aikanaan juutalaisille opetuslapsilleen antama ns. lähetyskäsky: “Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” toteutetaan tulevana tuhatvuotisena maailmanaikana. Siihen tarjotaan juutalaisille opetuslapsille, joista on nyt – totta kai – valmentautunut opettajia, riittävät valtuudet ja voimavarat tuon maailmanlaajuisen tehtävän suorittamiseen. Opetuslapseuttaminen koskee tietenkin kaikkia elossa olevia kansoja, myös noita “tyhmien neitsyeiden tai vuohien” kansoja, jotka saavat osalleen oikedenmukaisen opetuksen ja kasvatuksen Kuningaskunnan vaatiman käyttäytymismallin mukaisuuteen.

 

 

Ananian ja Safiiran kohtalo

 

Ananian ja Safiiran kohtalo Apostolien tekojen alussa on toistuvasti saanut aikaan ihmetystä.
Miten heille saattoi käydä niin kuin kävi?
Hehän näyttivät osoittavan tuolloin mitä suurinta uhrautuvaisuutta myydessään tilansa ja antaessaan osan sen tuotosta seurakunnan yhteiseen rahastoon.
Miten on mahdollista, että heille kävi kuten kävi? Eikö Jumala toiminutkaan tuolloin seurakuntalaisiaan kohden, kuten tänään: armoaan ja anteeksiantoaan osoittaen?

Miten tämä kaikki on selitettävissä ja ymmärrettävissä?
Jumalan erilaisten hallintokausien kautta!

Mitä aikaa sitten tuolloin elettiin? Elettiin ns. Helluntain jälkeistä aikaa. Elettiin aikaa, jolloin Jeesus Pietarin kautta kutsui Israelia vastaanottamaan Messiaansa. Elettiin aikaa, jolloin Israelille luvatun Kuningaskunnan ovia pidettiin avoinna. Elettiin aikaa, jolloin tulevan maailmanajan voimat – ihmeineen ja merkkeineen – alkoivat virrata noista porteista ja kutsua valittua kansaa heidän Jumalansa yhteyteen. Elettiin aikaa, jolloin kansakunnat olivat vielä Jumalan suoran kutsun ulkopuolella. Elettiin Helluntain hallinnon aikaa.

Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan, ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen.
Mutta Pietari sanoi: ”Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta? Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä.
Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat. Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat hänet ja kantoivat hänet pois ja hautasivat.
Noin kolmen hetken kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään eikä tiennyt, mitä oli tapahtunut. Niin Pietari kysyi häneltä: ”Sano minulle: siihenkö hintaan te myitte maatilan?” Hän vastasi: ”Kyllä, juuri siihen hintaan”. Mutta Pietari sanoi hänelle: ”Miksi olette yksissä neuvoin käyneet kiusaamaan Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat sinutkin pois.” Niin hän heti kaatui hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä; ja kun nuorukaiset tulivat sisään, tapasivat he hänet kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen.
(Apt. 5:1-10)

Edellä kuvattu Pietarin johtama oikeuskäsittely ei kuulu nykyiseen Jumalan hallintokauteen. Se ei ole totta tänä päivänä, kun eletään vielä Jumalan Armon talouskautta. Tämä on myös helposti todennettavissa, koska eihän Jumala tänään toimi tällä tavalla niin kuin Helluntain aikana tapahtui. Mitä sitten Ananian ja Safiiran kohdalla oikein tapahtui?

  • He myivät omistavansa tilansa vapaaehtoisesti (tähän ei heitä seurakunnan kautta mitenkään velvoitettu)
  • Saadessaan rahat tilansa myynnistä he keskenään sopivat pitää osan siitä itsellään
  • He antoivat ulkopuolisten ymmärtää, että he lahjoittivat koko summan yhteiseen rahastoon
  • Pyhää Henkeä he eivät kuitenkaan voineet pettää, vaan syyllistyivät Jumalan edessä valehtelemiseen
  • Tästä tekopyhyyden synnistä Pietari (Jumalan valtuuttamana) tuomitsi molemmat välittömään kuolemanrangaistukseen

Tämä kaikki toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten Jumalan tinkimättömään oikeamielisyyteen perustava hallinto toimii (pelottavallakin tavalla) tulevan, tuhatvuotisen Jumalan Kuningaskunnan aikana, tulevana Kristuksen vanhurkauden hallinnon aikana,  (joka oli siis tuolloin murtautumassa esiin). Pietari käyttää tässä Herralta Jeesukselta saamiaan valtuuksia, tuomarioikeuksia mitkä Jeesus oli hänelle luvannut:
Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.” (Matt. 16:18-19)

Jumalan suunnitelma (suunnitelmien suunnitelma) on vaiheistettu talouskausiin eli hallintokausiin (kreik. oikonomia). Nämä hallintokaudet ovat ajallisesti peräkkäisiä ja niistä kukin ilmentää sitä ko. talouskaudelle tyypillistä tapaa, jolla Jumala lähestyy kansaansa tai ihmisiä eri kansoista.

Nykyisin elämme Jumalan Armon hallintokautta, jonka toimintatavat ylösnoussut Herra on meille ilmoittanut kansojen apostolin, Paavalin kautta. Nykyistä talouskautta voitaisiin nimittää myös (Ef. 3:2-5 mukaan) Salaisuuden hallinnoksi, joka kuvaa myös tämän päivän  talouskauden ”näkymättömyyttä”. Nykyiselle talouskaudelle kuuluu eli on totta ja voimassa olevaa mm. se, että

  • Jumala kutsuu tänään valittuja ihmisiä kaikista kansoista (Israel tässä yhtenä muiden kansojen mukana) (Joh. 11:52)
  • Ihmeet ja merkit (tulevan maailmanajan voimat) eivät toimi julkisina kutsuina tai pelotteina ihmisille lähestyä jumalaa, vaan seurakunta elää uskossa eikä näkemisessä (2. Kor. 5:7)
  • Jumala ei puutu julkisesti (näkyvällä tavalla) kansojen kohtaloihin, eletään ns. Ihmisen päivää /1. Kor_4:3/
  • Pelastuminen tapahtuu pelkän uskon kautta ilman suorituksia (Room. 3:28)
  • Seurakuntamalli on täysin hengellinen: Kristuksen ruumis, jossa kukin jäsen liittyy omalla tavallaan elimellisesti Pyhässä Hengessä päähän, joka on Kristus Jeesus ja Hänen kauttaan toisiin ruumiin jäseniin. Koska Henki on näkymätön, niin on seurakuntakin olemukseltaan näkymätön niin, ettei voida sanoa, että ”Kristus on tuolla” tai ”Kristus on täällä” (1. Kor. 12:12-; Room. 10:6-10)

Pietarin ja Pyhän Hengen toiminta ilmensivät ja ennakoivat tulevaa Kuningaskuntaa. Kuningaskuntaa, johon Jeesus oli aiemmin luvannut juutalaisille opetuslapsilleen tuhatvuotiset hallintovirat.
Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: ”Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?” Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa (Matt. 19:27-28)

Pietari tarjosi Helluntain talouskauden aikana Israelille, jota tuolloin sen aikainen Neuvosto (Sanhedrin) edusti, jo Vanhassa testamentissa moneen kertaan luvattua Jumalan Kuningaskuntaa. Hänelle Jeesus oli antanut avaimet (valtuudet ja voimavarat) avata portit Israelille heidän Messiaansa tulolle (Matt. 16:19, Apt. 4:5- ). Israel kuitenkin hylkäsi tämän tarjouksen ja heidän Voideltunsa vastaanotto ja tuleminen tuli siirretyksi tulevaisuuteen: sellaiseen ajankohtaan, jolloin Israel on valmis ottamaan vastaan Messiaansa, jonka se aikoinaan ristiinnaulitsi (Sak. 12:10).

Tulevan tuhatvuotisen maailmanajan hallintoa – Herran Päivää –  leimaa tinkimätön oikeudenmukaisuus. Se on Kristuksen maailmanhallintoa Israelin kautta. Se ei ole ns. Normaalihallintoa (tasavaltaa tai demokratiaa) kuten tänään helposti ajattelemme, vaan hallitusmuodoltaan teokratiaa, Kuninkaiden kuninkaan hallintoa, niin kuin alkukielen sana basilea myös ilmentää. Niinpä tästä seuraavan maailmanajan talouskaudesta voidaan käyttää nimitystä Oikeidenmukaisuuden hallinto. Se toimii päättäväisesti ja pelottavasti kaikkea rikollisuutta ja Jumalan säätämän järjestyksen kyseenalaistamista kohtaan. Väkivallasta tehdään loppu. Maailman köyhät saavat viimein oikeutensa.
Seuraavassa joitakin (vielä toteutumattomia) Raamatun ennustuksia, joissa kuvataan tulevan Jumalan valtakunnan piirteitä.

Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niin kuin saviastian sinä särjet heidät.” Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. Palvelkaa Herraa pelolla ja iloitkaa vavistuksella. (Ps. 2:8-11)

Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä. Sillä väkivaltaisista on tullut loppu, pilkkaajat ovat hävinneet, ja kaikki vääryyteen valppaat ovat tuhotut, (Jes. 29:18-20)

Myös kaikkien maailman kansojen opetuslapseuttamiseen kuuluu vaatimus kansojen johtajien ja edustajien vuosittaisesta osallistumisesta Jerusalemissa järjestettävään jumalanpalvelukseen (lehtimajajuhlaan). Nämä osallistumiset on sanktioitu ja niistä kieltäytymisillä on seuraamuksensa.
Ja mitkä maan sukukunnista eivät käy ylös Jerusalemiin kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, niille ei tule sadetta. (Sak. 14:17)

Nykyisenä Pahana maailmanaikana /Gal_1:4/ Jumala sallii – Vastustajan innokkaalla myötävaikutuksella –  kaikenlaisen pahuuden kasvun maailmassa täyteen mittaansa. Tänään eletään ns. Ihmisen päivää /1. Kor_4:3/, jolloin ihmiskunnalle annetaan mahdollisuus itsenäisesti järjestää maailman asiat kuntoon. Jumala ei puutu näkyvällä tai julkisella tavalla maailman menoon. Jumalan seurakunnallinen hallinto tapahtuu salassa ja se pohjautuu Hänen armon (lahjasuosiollisuuden) periaatteeseen valittujaan kohtaan. Nykyinen seurakunta on olemukseltaan hengellinen, koska se on Kristuksen ruumis Pyhässä Hengessä. Nykyisen seurakunnan lupaukset eivät liity nykyisen Maan päälle, vaan maapallon ulkopuoliselle Universumin alueelle. Jumala ei käy tänään pikaoikeudenkäyntejä (kuten Helluntain hallinnon aikana) seurakuntalaisiaan kohtaan, vaan oikeudenkäynnit käydään myöhemmin Kristuksen ns. palkkiotuomioistuimen edessä /1. Kor_3:10-15/.
Eikä Jumala suinkaan rankaise tänään uskovaansa pikakuolemantuomiolla, vaikka hän syyllistyisi epärehellisyyteen Hänen edessään, vaan Henkensä nuhtelulla ja ojentamisella. Ei, mutta tuolloin se vaati kaiken omaisuuden myyntiä ja sitten lähtemistä Jeesusta seuraamaan /Mark_10:21/.

 

 

Miksi Pietari hämmentyi Johanneksesta?

 

Pietari hämmentyi? Mistähän oikein oli kysymys? Tapaus liittyy Johanneksen evankeliumin loppukohtaukseen. Pietari oli aiemmin saanut vahvan nimityksen Jeesukselta tulevan seurakunnan johtajaksi. Johannes taas mainitaan erityisesti Jeesuksen rakkaana opetuslapsena. Molemmat olivat Jeesuksen läheisimpiä opetuslapsia. Heille Jeesus valtuutti aivan erityiset tehtävät. Miten nuo tehtävät erosivat toisistaan? Menivätkö nuo tehtävät sitten päällekkäin vai peräkkäin? Olivatko tehtävät ristiriidassa toisiinsa nähden?

Kun Jeesus aikanaan Maan päällä eläessään lupasi Pietarille:
Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa. (Matt. 16:19)
(CLV) Mt 16:19
I will be giving you the keys of the kingdom of the heavens, and whatsoever you should be binding on the earth shall be those things having been bound~ in the heavens, and whatsoever you should be loosing on the earth, shall be those having been loosed~ in the heavens.”

niin Jeesus ilmoittaa tässä luovuttavansa (kreik. didomi, futuuri-aikaluokka) Pietarille tulevaisuudessa avaimet taivasten Kuningaskunnan (kreik. basileia) porttien avaamiseksi. Tuo Israelille luvattu Kuningaskunta oli tullut jo tuolloin (Jeesuksen maanpäällisen elämisen aikana) lähelle: aivan edessä avattavien porttien taakse (Matt. 10:7). Ihmeet ja tunnusteot olivat tästä merkkeinä ja enteinä. Tulevan maailmanajan (kreik. aion) voimat olivat alkaneet vaikuttaa (Hepr. 6:5).

Tämä kaikki em. toistui ja toteutui sitten ns. Helluntain hallinnon aikana /tästä tarkemmin/. Pietari alkoi julistaa selkeänä opetuslasten johtajana Israelille lähelle tulleesta taivasten Kuningaskunnasta. Hän alkoi avata – Jeesukselta aiemmin saamallaan valtakirjalla – kansalle ovia tuolloin – edelleen lähellä olevaan – Kuningaskuntaan.

Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: ”Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne… (Apt. 2:14-36)

Edelleen Pietari jatkoi porttien avaamista (Apt. 3:12-25; jne.). Ihmeitä ja tunnustekoja (tulevan maailmanajan voimia) tapahtui hänen kättensä kautta.
Pietari toi esiin saarnassaan myös Jeesuksen toisen tulemisen taivaalta Kuninkaiden Kuninkaana, kunhan valittu kansa tulisi valmiiksi astumaan porteista sisään (Apt. 3:21).

Jeesus oli myös luvannut Pietarille vallan Tuonelan voimien yli:
sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. (Matt. 16:18)
Tämäkin toteutui Helluntain talouskauden aikana Pietarin herätettyä Tabitan kuolleista ja vapautettuaan hänet näin Tuonelan (kreik. hades) kahleista (Apt. 9:36-41).

Mutta mitä oikein on tapahtunut aiemmin – ennen Apostolien teon alkutapahtumia – Johanneksen evankeliumin lopussa?
Jeesushan oli tuolloin noussut kuolleista ja eli kuolleista herätettynä, mutta ei vielä taivaalle nousseena, Maan päällä.

Pietarille Hän oli aiemmin (ennen uhrikuolemaansa antanut em. Jumalan Kuningaskunnan tulemisen valmisteluun liittyvät tehtävät), mutta nyt Jeesus yhtäkkiä viestittääkin Pietarille tiedon hänen väkivaltaisesta kuolemisestaan?
Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.” Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkä kaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. (Joh. 21:18-19)

Ja Pietari joutui hämilleen, tietenkin, kukapa ei olisi tuossa tilanteessa joutunut?  Hänellehän Jeesus oli jo luvannut valtuudet ja avaimet avata ovet Israelille luvatun Kuningaskunnan sisään tulolle ja valtuudet jopa Tuonelan porttien yli. Mutta Jumalan suunnitelma näyttikin nyt toteutuvan noudattaen toisenlaista polkua. Vai noudattiko sittenkään?

Ja tässä kohden astuu esiin sitten Johannes!

Jotain oli varmaan puhuttu, puhuttu sellaistakin, mitä kaikkea ei Johannes ole evankeliumiinsa voinut kirjata ylös, niin kuin hän myös kertomuksensa lopussa toteaakin (Joh. 21:25). Pietarille oli äskettäin ennustettu väkivaltainen kuolemantuomio, mutta Johannekselle näytti samalla vielä olevan aikaa ja jotain tehtävää. Ihmetellen Pietari sitten kysyikin Jeesukselta viitaten juuri Johannekseen.

Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: ”Herra, kuka on sinun kavaltajasi?” Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: ”Herra, kuinka sitten tämän käy?” (Joh. 21:20-21)

Jeesus sanoi hänelle: ”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.” Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?” (Joh. 21:22-23)
Vastatessaan Pietarille Jeesus antoi ymmärtää, että Johannekselle oli varattuna jotain erityistä koskien Hänen toista tulemistaan. Samalla Jeesus heti blokkasi Pietarin utelun Johanneksen tulevan tehtävän suhteen toteamalla: ”mitä se sinuun koskee?”. Ja huhut Johanneksen kuolemattomuudesta aina Jeesuksen tulemiseen asti saivat opetuslasten keskuudessa tuulta siipien alle.

Mutta mitä Jeesus tässä oikein tarkoitti? Puhuiko Hän omiaan, kun tilanne Pietarin ja Johanneksen välillä näytti ristiriitaiselta?
Ei puhunut! Jeesus eli ja toimi Isän Jumalan suunnitelmassa (suunnitelmien suunnitelmassa); oikeastaan Hän oli johtamassa sitä eli viemässä Jumalan suurta suunnitelmaa määrätietoisesti eteenpäin.

Sitten takaisin Apostolin tekoihin.
Pietari ei kuitenkaan saanut avaimillaan juutalaista kansaa avautumaan evankeliumilleen. Jumalan Kuningaskunnan avatuille porteille ei syntynyt kansallista ruuhkaa. Jumalan suunnitelman seuraava vaihe astui voimaan: siirryttiin ns. Siirtymäkauden hallintoon, jonka tunnusmerkkinä oli se, että Paavalin evankeliumi kansoille alkoi astua etualalle, kun taas Pietarin julistama evankeliumi Israelille alkoi väistyä taka-alalle. Aivan Apostolien tekojen lopussa oltiin sitten jo siirrytty nykyiseen Jumalan Armon hallintokauteen, joka oli ollut Jumalan suunnitelmissa valmiina jo ennen ”ikuisia aikoja” (Tiit. 1:2).

Sitten takaisin Johannekseen ja hänen tehtäväänsä.
Vanhassa testamentissakin niin moneen kertaan ennustettu Herran päivä oli vielä ajallisesti edessäpäin: sen toteutumisen hetki ei vielä ole Jumalan suunnitelmissa tullut ajankohtaiseksi. Tuon vielä tulevan Herran päivän, Jeesuksen toisen tulemisen, Johannes sai nähdä!

Noin 96 jKr. Johanneksen oleskellessa Patmoksen saarella ylösnoussut Herra antoi hänelle ilmestyksensä eli paljastuksensa tulevista Herran päivän tapahtumista. Johannes eli itse asiassa tuolloin samankaltaisessa tilanteessa kuin Daniel yli 700 vuotta aikaisemmin, kun Israel eli Babylonian pakkosiirtolaisuudessa ja Jerusalem oli pakanoiden miehittämänä. Johanneksen kohdalla Jerusalem oli vallattu noin 25 vuotta aikaisemmin ja Israelin kansa eli jo uutta hajaannuksen aikaa. Tästä näkökulmasta Johanneksen Herralta saaman ilmestyksen voidaan ymmärtää myös täydennyksenä ja tarkennuksena siihen ilmoitukseen, minkä Daniel, Israelia koskien, oli aiemmin saanut.

Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos. Minä olin hengessä Herran päivänä, (Ilm. 1:9-10)

Ylösnoussut Herra vei Johanneksen näkemään Hänen toinen tulemuksensa tulevaisuudessa Pyhässä Hengessä. Johannes vietiin tuolloin Hengessä tulevaisuuteen, siihen Jumalan suunnitelman aikajanan kohtaan, joka oli jo tuolloin tietenkin Jumalan suunnitelmiin tallennettuna (Jumalan visiona olemassa) ja jonka tulevaa toteutumista Johannes annettiin nähdä ja siten kirjata ylös Herran päivän ja sitä seuraavat tapahtumat aina uuden Maan päälle saakka. Tämän Jeesus tiesi tietenkin jo ennakolta Joh. 21:ssä torjuessaan päättäväisesti Pietarin utelun Johanneksen tulevaa tehtävää. koskien.

Paavali oli myös, ennen Johanneksen saamaa paljastusta, saanut ylösnousseelta Herralta ilmestyksen koskien – ei Maan päällisiä asioita – vaan uutta, kolmatta taivasta /tästä tarkemmin/. Tuolle taivaalliselle (maapallon ulkopuoliselle) sektorille liittyvät myös nykyisen Armon hallintokauden jäsenten lupaukset: ensin nykyisen ja sitten uuden taivaan alueelle. Toisin kuin Israelille, joille lupaukset kohdentuvat ensin nykyisen ja sitten uuden Maan päälle.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä